mdk.mdk

Vapaa kuvaus

Aloituksia

147

Kommenttia

2529

  1. Kirjoitin kyllä matkapäiväkirjaa joka ilta kun pääsin yöpymispaikoissamme omiin oloihini.
    Iltarutiineihin kuului SMS-viestien lähettäminen ja matkapäiväkirjan kirjoittaminen.
    Matkapäiväkirjaa lukiessa saattaa tulla mieleen myös joitakin yksityiskohtia, joita en ole kirjoittanut muistiin.

    Matkapäiväkirjoja minulla on jo aikamoinen rivi ja joskus on kiva lukea ja muistella, ottaa myös kuvat esille ja tehdä samat matkat uudestaan :)
  2. Täällä meillä on ollut 15 + astetta ja olen maannut auringossa ja kuunnellut musiikkia.
    Skilloissa on pörrännyt kimalaisia ja perhosia, krookukset kukkivat, naapurit ovat hyörineet tonteillaan. Joku on poltellut risuja ja kaikki kevään äänet ja tuoksut, lintujen viserrykset sun muut ovat sekoittuneet tajuntaan, kun itse olen makoillut raukeana aurinkotuolissani.

    Uskomatonta että vielä pari viikkoa sitten oli valtavat lumikinokset tontilla ja ne ovat nyt kokonaan poissa!

    Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
  3. Kun lukee tuosta meemiteoriasta, niin ensimmäisenä tulee mieleen, ovatko pahat meemivirukset tartuttaneet ja saamassa yliotteen näilläkin palstoilla?
    Pahat meemit vaativat elintilaa ja taistelevat muitten meemien kanssa :)

    Pahoja meemejä torjumaan on käynnissä voimallinen "Tähtien sota".

    P.S. tapiiri35, asun naapurimaassa.
  4. johtaa jäljet :D
    Ilmankos pidän musiikista kun esi-isäni (äidin puolelta) ovat olleet urkureita Kaustisilla viidessä polvessa 1650-luvulta lähtien!

    Sukututkimuksesta on tehty kirja, mielenkiintoista luettavaa.

    Itse olen alkanut tutkia isän sukujuuria ja tietokoneen avulla päässyt pitemmälle kuin muut, jotka yrittivät ottaa selvää synnyistä syvistä parikymmentä vuotta sitten.
    Mm. sain hyvin nopeasti selville mikä päivä, millä laivalla isänisäni lähti Amerikkaan, kuinka hän jatkoi matkaansa Englannista, sekä päivämäärä että laivan nimi tarkoin esiteltynä ja koska hän vihdoin tuli Bostoniin Amerikassa.
    Samoin hänen kotimatkansa oli tarkoin arkistoitu.

    Jos ei aikaisemmin ollut kiinnostunut näistä asioista niin ainakin minun kohdallani lähti mielikuvitus liikkeelle, samoin monet kysymykset.
    Oma taustani ja sukujuureni, ehkä selitys omaan "liikkuvuuteenikin" saa selityksen.
  5. Hei teille muillekin!
    SkillaN, sinulle on postia :D!

    On todella ihana päivä, olen maannut auringossa bikinit päällä ensimmäisen kerran tänä keväänä!
    Naamaa kuumottaa ja käsivarsia polttelee.
    Pian aurinko tarttuu, kun on vielä vähän pohjaväriä SriLanka-reissun jälkeen.

    Ja aurinkoinen sää vaan jatkuu!
    Heips!
  6. Pian on mullakin synttärit.
    Synnyin sodan jaloissa. Elämäni on saanut alkunsa jonakin elokuun kuutamoyönä levottomassa Suomessa 1940.
    Isän oli lähdettävä sotaan. 23-vuotiaana. Jo yhden lapsen isä. Ennenkuin sota loppui, oli meitä neljä lasta!

    Tänäpäivänä ovat 23-vuotiaat lapsia itsekin!
    Ainakin minun mielestäni, vaikka itse tunsin olevani (tai oli pakko olla) aikuinen jo 17-vuotiaana, kun aloin elättämään itseni enkä enää asunut kotona.

    Moni asia on keikahtanut päälaelleen tässä yhteiskunnassa ja meidän tavassamme punnita asioita.
    Moni asia on kääntynyt omassa elämässäni hyvään ja positiiviseen suuntaan pelkästään viimeisten kymmenen vuoden aikana.

    Kaikella, mitä meille tapahtuu, on varmaankin tarkoituksensa.

    Hyvää kevättä!
  7. että kaikkien viestien takana on todellinen ihminen.
    Tärkeintä on, että kirjoittamisen pääasiallinen tarkoitus ei ole tahallinen toisten loukkaaminen, niinkuin viimeaikoina valitettavasti olemme nähneet.

    Mielestäni on yhdentekevää keskustelenko Pekka Puupään vai Einsteinin kanssa, kunhan vaan mielekästä ajatustenvaihtoa syntyy.

    Kirjailijat ja ammatikseen kirjoittelevat hakevat tietenkin inspiraatiota monella tavalla, ehkäpä näiltäkin palstoilta. Ei kai sen pitäisi olla mikään huono asia?
  8. sinisestä SkillaN-tarhastani, missä perhoset ja kimalaiset hyörivät.
  9. Kyllä keväällä syntyneitten kelpaa viettää syntymäpäiviä!
    Luonto ja kaikki elollinen herää juhlimaan mukana.

    Kaikkea hyvää sinulle!
  10. Tiedätkö, että minäkin ajattelin meidän kaikkien señoraa!
    Lopulta lähetin hänelle meilin ja kerroin tuntemuksistamme, että haluamme kantaa häntä käsillämme kun hänellä on vaikea jakso elämässään.

    Uskon, että olemme kaikki häntä seuranneet ihailleet hänen positiivisuuttaan, hänen elämänhaluaan ja nyt kun haluaisimme häntä tukea ja auttaa, emme voi sitä tehdä muuten kuin ajatuksissamme.
  11. Laita hakusanaksi "meemit" niin saat tietoa kuinka paljon tahansa.
  12. jotka olette jaksaneet seurata mukana SriLankan muistelussani!
    Kuvia matkalta on monella CD-levyllä, vahinko ettei mitään voinut täällä teille näyttää.

    Kolmen viikon päästä lähden Ranskaan, Antibesiin.
    Se on kaupunki, jolla on vanha ja mielenkiintoinen historia.
    Ehkäpä tulee käytyä Monacon Monte Carlossakin katselemassa jet-settareita :) kun se on lähellä.
  13. Kyllä miehillä voi olla samanlaisia vaivoja kuin naisillakin vaihdevuosi-iässä.
    Saattavat hikoilla ja saavat kuumia aaltoja niinkuin naisetkin.
    Kaikki tämä johtuu siitä että testosteronitaso laskee.
    Tämän on kertonut lääkäriystäväni.

    Mahtaako sitten olla miehistä jotenkin häpeällistä tunnustaa että heillä on tällaisia vaivoja, jotka kuuluvat "naisten vaivoihin",
    eikä siitä puhuta isommin, vaikka se on yhtä tavallista miehillä kuin naisillakin.
  14. en asu Suomessa, joten filosofiapäiviin en voi osallistua. Siellä on varmasti mielenkiintoinen ohjelma.
  15. oli tämä Konsta Pylkkänen...

    "Havukka-ahon ajattelija makasi liikkumatta ja katseli taivasta läpitunkevasti. -Jos maailmankaikkeus, hän ajatteli, jos avaruus olisi vähänkään suurempi kun se nykyään on, niin se olisi turhan iso... Mutta luonto on tarkotuksenmukanen, ei se käytä tiiliskiviään tuhlaten, paitsi joskus. Minä luulen, että avaruus on tehty justiinsa siten, että siihen mahtuu kaikki mitä täällä on... Jos jostain syystä ilmestyisi uusi tähti, niinkun siellä Itämailla, niin sille on varattu omituinen pinta-ala etukäteen. Jos taas pyrstötähti haipuu olemattomiin omilla reissuillaan, niin ei sekään mitään haittaa... Mitä sitä lähtee typerehtimään! Pysyisi kotonaan... Ja voipihan sille vanhalle, lämpimälle sijalle uusi tähti tehä pesänsä.
    Ei avaruuvessa olla turhan nuukia, ei siellä ole kukaan toistaan nyhtämässä. Lääniä on jokaiselle, ja sitä saa ahnaskin hamuta itelleen niin paljon kuin ikinä kerkiää. Ne avaruusvalloitukset on triljoonia hehtaareja, eikä tarvita kuin nuolipyssy ja linkkuveihti aseeksi, eikä aina niitäkään...Siksi on raketti kieltämätä hyvä, sillä saapi paljon ja huokeella... "(Veikko Huovinen)
  16. Minun viestejä hävisi pari kappaletta kun yritin lähettää. Pitkiä viestejä, eikä taatusti mitään häirikköviestejä.
    Joskus ovat linjat ylirasitettuja, liian monta käyttäjää samanaikaisesti linjoilla.

    Jos haluat olla varma, että viesti pysyy tallessa, niin kirjoita se ensin Wordille ja säästä dokumentti.
  17. Suuremmat tutustumisretket päättyivät tuonne
    Villa Ranmenikaan.
    Seuraavana aamuna jatkoimme matkaamme rantatietä etelään, poikkesimme Sriyanin isän luona vielä kerran ja iltapäivällä olimme sopivasti takaisin hotellissamme.

    Hotellin henkilökunta oli huomannut että olimme olleet poissa, jokainen halusi kuulla missä olimme olleet, mitä olimme nähneet.
    Tunsimme itsemme tervetulleiksi takaisin.

    Hotelli oli kaikin tavoin nykyaikaisilla mukavuuksilla varustettu, mutta ensimmäisen kerran kun tarvitsin käyttää fööniä, huomasin ettei mukanani ollut adapteri sopinutkaan koskettimeen. Koskettimessa oli kolme reikää.
    Menin respaan kysymään onko heillä joku erikoinen adapteri.
    Siellä neuvottiin laittamaan lyijykynä ylimpään reikään, sen jälkeen voisin laittaa föönin niihin kahteen muuhun, sitten vetäisin pois lyijykynän ja painaisin sähkönappulaa ja saisin virtaa fööniin!

    Auringossa makaamisen ja uimisen lisäksi kävimme lähistön ostospaikoissa.
    Hotellin muurin takana oli aina pitkä rivi tuktukkeja odottelemassa.
    Kuskit istuivat palmujen alla varjossa ja pelasivat korttia turisteja odotellessaan.

    Sriyani oli taitava neuvottelija kun hinnoista oli kyse.
    Moni myyjä oli varmaankin harmissaan kun näkivät että minä turistina olisin ollut helppo narrattava, mutta että Sriyani tiesi mitkä hinnat ovat kohtuullisia, eivätkä he voineet tai
    kehdanneet vaatia enempää.

    Sinne matkustaessa on tehtävä itselleen selväksi, haluaako antaa avustusta korkeampien hintojen muodossa vai onko länsimainen moraalimme se, joka saa tinkimään ja kyseenalaistamaan heidän hintapolitiikkansa, että turisteilta otetaan niin kova hinta kuin ikinä voidaan ja oman maan kansalaiset ostavat saman tavaran halvalla.

    Ilmastointilaitteet ovat tietenkin välttämättömyys niissä olosuhteissa.
    Laitteen avulla sai huoneen kylmäksi kuin jääkaappi. Lisänä oli vielä kattotuuletin.

    Ilmastointilaitteitten huminasta sain tinnituksen, josta olen jo aikaisemmin kertonutkin.
    Se ei ollut tavallinen tinnitus, missä kuuluu monotoonisen korkean äänen, vaan kuulin musiikkia!
    Ensimmäisinä päivinä kuullosti kuin vaimeata afrikkalaista rummutusta.
    Sitten rupesin kuulemaan yhtä tunnettua ruotsalaista virttä, josta on suomalainenkin teksti.
    Kun se oli soinut korvissani pari päivää, kerroin siitä Sriyanille ja naureskelin että olisihan tuota voinut saada hiukan railakkaampaa musiikkia korviinsa kun sitä kerran kuuntelee vuorokauden ympäriinsä.
    Nyt kuulen yhtä ja samaa virttä.

    Kotiin päästyä ja tsunamin jälkeen tuli tämä virsi mieleen.
    Otin esille virsikirjan ja luin seuraavan tekstin:

    Oi Herrani kun katson maailmaasi,
    kaikkea, minkä sanallasi loit,
    sen kaikki langat otit hallintaasi,
    ravinnon, hoivan luoduillesi soit,
    sielussa kaikuu kiitos loputon:
    Hän suuri on, hän suuri on!
    Sielussa kaikuu kiitos loputon:
    Jumala suuri, suuri on!

    Kun ukkosmyrskyn, vetten pauhun kuulen
    ja näen salamoiden leiskunnan,
    pisarat aistin, tunnen sadetuulen
    ja lupauksen kaaren loistavan,
    sielussa kaikuu...

    Kun kesätuuli niityn yllä kulkee,
    lähteellä kukkatuoksu leviää,
    kun syvä metsä minut syliin sulkee,
    kun kuusikossa rastas viheltää,
    sielussa kaikuu...

    Virressä on vielä kolme säkeistöä, C. Bobergin kirjoittama, uudempi suomennos P. Kivekäs (1994).

    Olin todellakin saanut katsella matkallani paratiisia, mutta säästyin kuulemasta vetten pauhua, ihmisten hätähuutoja...

    On vaikeata kuvitella, miltä siellä etelärannikolla nyt näyttää ja näyttipä miltä tahansa, niin haluan päästä siinne uudestaan!
  18. Huomenta vaan kaikille! Pääsiäinen on ohitettu jälleen kerran.
    Olin jo perinteeksi tulleella taidekierroksella Österlenissä Skoonessa.
    Kävimme katsomassa mm erään 90-vuotiaan taiteilijan näyttelyä.
    Mitä tauluja! Ja itse taiteilija, pieni, vanha mies, kuinka pirteältä hän vielä vaikuttaa iästään huolimatta!
    Sen näki hänen iloisista, vilkkaista silmistään.

    Minä katson aina ihmisen silmiä, niistä näkee kuinka "elävä" ihminen on.
    Joskus tekee aivan pahaa kun näkee jonkun nuoren ihmisen jonka katse on jotenkin sammunut ja muuttunut välinpitämättömäksi.
    Silmät ovat sielun peili, sanotaan ja mielestäni se pitää paikkansa.

    Hassuttelu tekee hyvää silmille ja suun seutuville :)
    Luin eilen yhden jutun ruotsalaisella seniorisivulla. Kirjoittaja oli ruotsalaistunut englantilainen. Katselin hänen valokuva-albumiansa ja siellä oli kuva hänestä...päässä vaippapöksyt, korvina paperilautaset ja hampaina sokeripaloja.
    Itsestäni on ollut vastaavanlainen kuva näillä Suomi24-sivuilla.
    Lähetin hänelle kuvan itsestäni ja kirjoitin että olemmepa me samannäköiset!
    Kummallakin oli hauskaa kun vertailimme noita tolloja kuvia toistemme kanssa!
    Halvatkin huvit saattavat auttaa harmaassa arjessa!

    Iloista jatkoa alkaneelle viikolle!
  19. Olet oikeassa Mummeli1, liistereki oli sellainen, jossa oli pohja ja sen päällehän voitiin laittaa reunat kun mentiin esimerkiksi hakemaan heiniä kauempaa. Taidettiin sanoa heinähäkiksi...

    Pankkoreellä voitiin toimitella asioita, isä istui heinäsäkki pepun alla, siinä pankon päällä.
    Kirkkoreki tai pienempi malli, jota meillä sanottiin kipakoksi, olivat liian hienoja jos lähti kirkolla käymään jollakin pikkuasialla.

    Ja tukkireki oli se kaksiosainen ajoneuvo.
    Talvella -56-57 olin tukkimetsässä ja muistan että olin jäätymäisilläni siinä pankolla istuessa,
    kun mentiin aamulla metsään.
  20. Oletkin jo saanut vastauksia kysymykseesi.
    Meilläkin sanottiin uunin päällistä pankoksi.
    Uunin pankolle kissakin hyppäsi ensimmäisenä kun tuli pakkasesta sisälle. Siellä oli lämmintä.

    Sitten meillä puhuttiin pankkoreestä ja se oli
    kaksiosaisen reen etupää, missä oli korkeammat keulapuut.
    Sen perään voitiin laittaa matalampikeulainen jatke, esim. tukinajossa. Silloin rekeä sanottiin liistereeksi.

    Mutta tarkoitus saattaa vaihdella murrealueitten mukaan. Nivalan seuduilla käytettiin samaisesta liistereestä nimitystä kipakko.
    Savossa taas kipakko oli aivan eri tyylinen reki.
    21. 108 / 127
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt