Ano 10:32:05
No nyt on uutta etusivulla, kiiruhda kommentoimaan., niin olet
ensimmäisten joukossa! (Saavat hakata siellä sitä visakoivupäätä
nurkan takana!)
------------------------------------------------------------------------------------

No niin, tiistaipäivää kaikille paikalla oleville!
Tänään olen aloittanut päivän suurostosten teolla, pakastekaappi on
tyhjä. Jääkaapissa valot.

Menin hissikyydilla galleriaan, nappasin ostoskärryt mukavuussyistä
ja tarkan suunnitelman mukaan aloin täyttää kärryä. En vilkuile paljon
ympärilleni ja ajattele "tuota olisi hyvä olla varastossa", vaan ostoslenkki
menee listan mukaan. Kärry tuli täyteen ja nyt menee muutama päivä
kun hienontaa raaka-aineet ruoka-annoksiksi. On aina ongelma, kun
itse on lyhyt, eikä aina yletä ylähyllyille. Koska olen jo 7 aikaan kaupassa,
niin ei ole apua lähellä. Tänä aamuna sattui olemaan keittiötarvikkeita vasta-
päisellä seinällä, niin nappasin sieltä kapustan koukusta ja sorkin sillä
purkkeja lähemmäksi reunaa ylähyllyltä. Pitäisi olla joku jakkara lähellä.
Sitten vaan kassalle, kärryt hissiin ja asunnolle. Tyhjennyksen jälkeen
kärryt takaisin ruokakaupan ulkopuolelle kärryhaitariin. Siinä meni 45 min.
Olen niin onnellinen, kun ei enää tarvitse vetää ostoskärryä lumisohjossa
tai vesisateessa. Kauppa on auki 7-22, joten jos jotakin sattuu tarvitsemaan
niin hissillä vaan suoraan kauppaan. Ennen oli kauppareissu pienen stressin
aihe.

Aamulenkki siirtyi ostosten takia, mutta lähden kohta lenkille ja palatessa
poikkean kuntosalilla, kun ei tarvitse sen enempää lämmitellä.

Näin ne arkipäivät saattavat alkaa, jos vielä on siinä kunnossa, että jaksaa
hoitaa kaiken melkein yhtä hyvin kuin aina on tehnyt.
Lihasvoimat ovat hävinneet muutamassa vuodessa, kun ei ole enää tarvinnut
tehdä mitään raskasta niinkuin ennen, tonttitöineen, lumitöineen.
Mutta vihje tuosta kuntosalista p-paikan toisella puolella on antanut minulle
sellaisen ylimääräisen kimmokkeen, kun olen nuorempana ollut ahkera
salilla kävijä ja maalle muutettuani sisustin alakerran tuvan kuntosaliksi, kun
ei kylällä sellaista ollut. Nyt toivon, että voin herätellä uinuvat lihakset toimi-
viksi apuvälineiksi jälleen. Ehkä sen keväällä huomaa, jos vaikka pystyisin
pesemään ikkunatkin ulkopuolelta "muljauttamalla" ikkunan ympäri. Nyt
ne jää vaakatasoon ja sitten yritän onkia ikkunan reunaa pisimmällä sateen-
varjon koukulla!

Iloista viikonalkua!
En luule vaan tiedän.