Vapaa kuvaus

Aloituksia

162

Kommenttia

2982

  1. Pari vuotta sitten oli kohua kun Sipilää haastateltiin yrittäjäpäivillä ja hänen sanomaansa siteerattiin suoraan nauhalta, missä Sipilä kertoi aikeena olevan vähentää julkiselta sektorilta kymmeniä tuhansia ihmisiä. Jutun kirjoittanut toimittaja sai potkut seuraavana päivänä. Paljastus oli tulenarka ja Sipilän tiimi ei paljastuksesta pitänyt, vaan vaikutti siihen että totuuden paljastanut toimittaja sai potkut.

    Asia ei ole vielä poissa päiväjärjestyksestä ja loppuunkäsitelty, vaan on vielä oikeudessa lähiaikoina.
    On saatava vastaus kysymykseen: Koskeeko sananvapaus tällaisissa tapauksissa, vai onko joittenkin kansalaisten puheita peiteltävä?
  2. Hyvää huomenta pirtin väelle! - Olin kirjoittanut jo pitkän litanian kun tietsikka sammutti sivun ja kertoi alkavansa päivityksen ja niin siinä hävisi aamu-uniset tuumailuni taivaan tuuliin.

    Jatkan tuota eilistä joulustressipakoiluani. Olin ottamassa sen rokotteen ja voi hyvä tavaton mikä kansanpaljous siellä oli muitakin
    samoihin ajatuksiin tulleita kanssaihmisiä.
    Taisi olla tehokasta rokotetta kun kehoitettiin kaikkia jäämään 15 minuutiksi terveyskeskuksen tiloihin piikin saatuaan, jos sattuu saamaan jotakin allergisia reeaktioita, huonovointisuuden tunnetta tai hengenahdistusta.

    "Hengenahdistuksen" sain myöhemmin kun olin ostanut tukisukat
    matkaa varten ja ajattelin illalla että kokeilenpa miltä ne tuntuvat.
    Kädessä tuntuivat hyviltä, mutta niitten jalkaan laittaminen ei ollutkaan yksinkertaista. Ukkovarvas mahtui terään, käsivoimat eivät tahtoneet riittää levittämään sukan suuta riittävästi. Sai oikein karjua kuin painonnostaja ja joka karjaisun jälkeen oli varvas varpaalta, lopulta jalkoteräkin jo sukan sisässä, hiki virtasi ja sydän hakkasi kun suoristin varret polveen asti. En sitten uskaltanut heti aloittaa poisriisumista vaan nukuin, ei saappaat, vaan tukisukat jalassa. Se hyvä kokemus niistä oli että eipä vetänyt suonta sääressä ja jalkaterätkin pysyivät aivan rauhallisena koko yön.
    Olin ennen ihmetellyt naapuriani, joka kertoi että hänellä käy avustaja
    aamulla auttamassa tukisukat jalkaan. En enää ihmettele, sekin arvoitus on ratkennut, kun en kehdannut naapurilta itseltään kysyä. Ajattelin että hänellä on selkävaivoja eikä taivu enää sellaiseen puuhaan.

    Hyvää 1. adventtia!
  3. Huomenta pirttiin! Olen aikaisin liikkeellä, kannan takkapuita sisälle ja ladon ne hyllyyn (luitte ihan oikein: hyllyyn!) kuivumaan, vaikka kuiviahan ne ovat kesän jälkeen ja ovat olleet katon alla.
    Sain idean kun olen nähnyt kuvia takan viereen muuratusta takkapuusäilytyksestä, niin ajattelin että ostan Ikeasta sellaisen kapean hyllyn, jossa on 4 hyllyä, asetan hyllykön takan viereen ja
    niin on puuteline valmiina. Siihen mahtuu muutaman polttokerran puut, jos haluaa hamstrata pakkaspäivien tai lumimyrskyn takia.

    Eilinen päivä meni Tampereella silmäklinikalla käydessä. Oli niin
    sateinen ja kurainen ajokeli, että auto on nyt yltäpäältä kurassa.
    Kyllä tuo joulustressi on kauheata, jos antaa sen tartuttaa itsensä!
    Ihmiset painuvat kuin olisi tuli hännässä!
    Tänä vuonna aion tehdä kaikkeni etten vaan saa tartuntaa!
    Menen tänäpäivänä ottamaan sitä vastaan rokotuspiikin. Jos nyt
    kuitenkin kaikista pahin tapahtuisi niin on vaan suojauduttava,
    otettava rillit päästä ja kengät jalasta, piilotettava kaikki terävät esineet, sammutettava valot ja asetuttava suojausasentoon: etukumarassa, pää polvien välissä ja odoteltava jouluaattoa.
  4. Kun aamulla heräsin, niin ajattelin että joko olen nukkunut pitkään tai sitten ulkona on lunta, koska huone on valoisamman tuntoinen. Molemmat vaihtoehdot olivat oikein! Olin nukkunut 8:aan ja kun raotin sälekaihtimia niin maa oli valkoinen!

    Skillan kyseli onko joulu Ruotsissa erilainen.
    No tuo Lucian vietto on perinne, joka pysyy. Eksoottinen tapahtuma
    niille Nobel-palkinnon saajille, jotka ovat vielä Tukholmassa itse Nobel-juhlallisuuksien jälkeen. He eivät tiedä että aamulla aikaisin, kun ovat
    ehkä vielä nukkumassa, ovelle koputetaan ja huoneeseen tulee joukko valkopukuisia naisia, yhdellä on kynttiläkruunu pässä, laulavat Sancta Luciaa ja tarjoilevat aamiaisen sänkyyn.
    Muistan, että naapureistä moni lähti "lussaamaan" läheisiään aikaisin
    aamulla tai ehkä heitä itseään ehdittiin tulla herättelemään.
    Lussepullat, lussekatit, kuuluvat myös lucian päivän kahvitarjoiluun.

    Muuten ei taida olla paljon eroa mitä itse joulun viettoon tulee.
    Samat jouluruuatkin suurinpiirtein, sillä erolla että suomalaisilla on
    porkkana-, lanttu- ja perunalaatikot muun lisäksi. Meillä kotona ei
    ollut tapana säästää kinkunpaistolientä, niinkuin ruotsalaiset tekevät ja käyttävät sitä pohjana kun tekevät "kastelupadan" (dopp i grytan).
    Liemeen kastellaan vörttilimppun siivua. On muuten hyvää, kun siihen imeytyy kaikki kinkun maut. Itsekin jäin koukkuun kun eka kerran sain
    maistaa ja sen jälkeen olen aina säästänyt kaikki kinkkumehut. Voihan
    sitä käyttää kastikkeitten pohjanakin, liemen voi pakastaa pieniksi
    kuutioiksi ja ottaa pakasteesta tarpeen mukaan.

    Joulukoristelut talojen ulkopuolellakin ovat lisääntyneet vuosien
    aikana. Muistan kun muutin Ruotsiin, niin oli tapana laittaa joulukuusi
    myös ulos ja siinä oli valot. Suomessa se ei ollut vielä silloin tavallista,
    niin muistan kuinka tunnelmalliselta ne valaistut kuuset näyttivät pimeässä talviyössä. Mutta tänä päivänä taitaa olla Suomessakin
    yhtä tavallista hankkia kaksi joulukuusta, toinen sisälle ja toinen ulos.
    Mutta tuntuu, että jouluvalaistuksessa on ainakin Ruotsissa menty vähän liian pitkälle.
    Talot ovat kuin Las Vegasissa, eri värisiä valoja jotka vilkuttaa siellä täällä. Bingo!
  5. Hyvää huomenta pirttiin!
    Tuo pirtin numero, 111, vei heti ajatukseni körttiläisiin. Isän suku
    on körttisukua ja isällä oli tapana sanoa että körttinaisten jakussa
    on 111 helmassa (ne kolme vekkiä). :)

    Olen aamuvirkku ja sunnuntaiaamutkaan ei houkuttele sängyssä viipymään tarvetta enempää. Nyt varsinkin olin pirteä kun olin
    saanut tekstiviestin, että rakas serkku vaimoineen poikkeavat
    kylään Helsingistä Savonmualle männessään. Ei sitä ole ehtinyt
    serkkuja paljon tavata nuorempana lomilla käydessään. Silloin oli
    vanhemmat ja sisarusten perheet ne, joita piti yrittää ensisijaisesti
    tavata.
    Nyt ollaan eläkeläisiä ja rivit serkkujenkin joukossa alkavat harveta,
    monilla on jo sellaisia fyysisiä esteitä ettei enää omin avuin pysty
    matkustamaan, niin sen takia onkin erityisen kiva, kun tällaisia
    pikatapaamisia joskus sattuu.

    Päivä on harmaa eikä voi sanoa että se "valkenee", se vaan harmaantuu
    pilvistä ja on ennustettu että voisi tulla räntää vaihtelun vuoksi.
    Pariisin terroristi-isku oli järkyttävä uutinen.
    Veljen tytär oli juuri Pariisissa ennen tätä iskua, joten oli onnea ettei lähtenyt juuri tänä viikonloppuna sinne. Hänellä on ollut tuuria aikaisemmin, kun meni veljeään tapaamaan Lontooseen ja siellä oli pommi-isku metrossa aivan lähellä missä hänen itsensä piti mennä metroon.
    Mikä on "katastrofin anatomia"? Itsekin olen välttynyt katastrofeilta joilla on veden kanssa tekemistä. Näin Estonian myrskyisellä merellä menossa viimeistä kertaa Tallinnaan, me Viking Linen matkustajat selvisimme turvallisesti maihin ennenkuin myrsky kohosi vielä hurjemmaksi.
    Kymmenen vuotta myöhemmin selvisin tsunamista vuorokauden marginaalilla. Hotelli missä asuin oli aivan rannalla...
    Siitä katastrofista minulla oli omituisia enteitä, joista puhuinkin
    matkaseuralaisilleni, että AC-laitteet kummittelevat huoneessani
    ja sen humina kuullostaa laululta "Oi luojani kun katson maailmaasi..."
    Mutta kaikella on aikansa, sanotaan.

    Nautitaan tästäkin harmaasta päivästä parhaamme mukaan!