sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. ruokaa tekevät kuin naiset.;))
  2. en puhunut sosialisoinnista ja samapalkkaisuudesta yms.

    Puhuin ajattelun muuttamisesta: Jos menee hyvin ja tuotetaan vaikkapa 10-20 prosenttia korkotasoa parempaa tulosta omistajille ja jos työntekijöille säilytetään nykyinen tulotaso niin kauan kun panos säilyy samana, tyydyttäisiin siihen, eikä kumpikaan osapuoli yrittäisi koko ajan saada suurempaa osuutta.

    Jos jompi kumpi osapuoli lisää panostaan, hänen osansa tuotosta kasvaisi vastaavasti - ainakin pitemmällä aikavälillä.

    Molemmat osapuolet olisivat tyytyväisiä kohtuullisiin tuloksiin, eivätkä tavoittelisi aina vaan suurempaa ja parempaa. Yritysmaailmassa tuloksen tekeminen on luonnollisesti tärkeätä, mutta tuoton ikuinen kasvu ei voi olla mahdollista.

    Puhuin ajattelun muuttamisesta, en yhteiskunnan säätelystä tai pakottamisesta. Tähdättäisiin jatkuvuuteen ja hyvään tulokseen, suurten pikavoittojen sijasta.
  3. käydä lääkärissä. ;))
  4. enää töihin ja jatkavat lyhyitä pätkätöitä ja aina vaan pitempiä työttömyysjaksoja, kuka/mikä/miten maksettaisiin lainat takaisin?

    Jos katsotaan aikaa taaksepäin, tiedän joitain oman ikäluokkani päteviä, koulutettuja ihmisiä, jotka ovat tehneet välillä pitkiäkin jaksoja töitä sovitellulla päivärahalla. Palkka on ollut työttömyyspäivärahaa pienempi ja työnantaja on uskonut voivansa jatkaa samalla linjalla edelleen, kun "ei ainakaan yli 5-kymppisellä ole pitkään aikaan ollut kysyntää työmarkkinoilla" kuin poikkeustapauksissa ja hyvällä onnella.

    Ei tuntuisi mielestäni oikeudenmukaiselta jos heti muutettaisiin. Ei ainakaan heille, jotka jo ovat ehtineet pitempään maksaa omia osuuksiansa pitkän uran aikana. Ehkä systeemiä voitaisiin aikanaan muuttaa esim. henkilökohtaisesti valinnaisin työttömyysvakuutusmaksuin tms.

    Sosiaalitoimi taitaa antaa joitain tilapäisavustuksia tms., jotka ihmiset maksavat parempina päivinä takaisin.

    Nämä asiat ovat niin pahuksen monimuotoisia, että oikeastaan olen tyytyväinen ettei tarvitse itse olla mukana tekemästä päätöksiä. Parhaat ja helpot vaihtoehdot taitavat jäädä unelmiksi. ;)
  5. Itse olen sitä mieltä, ettei kannattaisi jäädä odottelemaan pörssiromahduksia. Minkään yrityksen arvo ei voi lisääntyä ainoastaan sen osakkeita myymällä ja rahaa taskusta toiseen siirtämällä. Teollisuuden tärkein tehtävä nykyään on tuottaa mahdollisimman suurta voittoa omistajilleen. (Aikaisemmin nähtiin toisenlaisia tehtäviä.) Minusta tätä tietä on Suomessa kuljettu nyt yli 20 vuotta ja pitäisi siirtyä ajoissa ajattelemaan taas uudella tavalla.

    80-luvulla olin sitä mieltä, ettei työntekijäpuoli voi jatkuvasti pyytää lisää palkkaa, etuja ja vapaa-aikaa. Jossain vaiheessa tulee eteen tilanne, jolloin pitäisi alkaa pitää huolta siitä, että säilytetään saavutettu taso.


    Toivoisin näkeväni ajan, jolloin siirryttäisiin tästä itsekkäästä markkanatalouden ajasta inhimillisemmille linjoille. Tyydyttäisiin kohtuulliseen ja oltaisiin valmiita jakamaan sitä muiden kanssa ja ottamaan muita huomioon.

    Luultavasti voisimme kaikki paremmin.

    EN puhu sosialisoinnista, en kansalaispalkasta enkä muusta sellaisesta.
    Motto voisi olla: yritetään yhdessä, olemme kaikki samassa pienessä lätäkössä, vaikka toisilla on suurempia ja paremmin varustettuja aluksia kuin toisilla. Kun joku antaa tavalla tai toisella suuremman panoksen, hänellä tulee myös olla mahdollisuus saada nauttia tuloksista enemmän, muttei kuitenkaan oikeutta jättää muita täysin huomiotta. - Suurikin alus on riippuvainen muista, ja yhteisten tavoitteiden eteen ponnisteleminen voi tarjota monenlaista hyvää kaikille.
  6. niiden rakkauselämän¨ja anatomian perusteella en uskaltaisi vetää kovin pitkälle vietyjä johtopäätöksiä isojen nisäkkäiden maailmaan. Jälkimmäisistä taas ei taida olla riittävästi tutkimustietoa. Minäkään en tunne sellaisia, joiden voisin kuvitella kiinnostuvan empiirisen tutkimuksen tekemisestä.;))

    PS: Kävin muuten syyskuun alussa lepakkotutkijan vetämällä luontoretkellä, ja sain kuulla monia uusia, hämmästyttäviä asioita. En olisi esim. osannut kuvitellakaan, että Suomessa tosiaan elää tuhatkunta erilaista lepakkolajia. Kuvissa näin kaikennäköisiä, -kokoisia ja -tapaisia, toiset vähemmän viehkoja kuin toiset. Lepakoita näytti myös lentelevän melkein kaikkialla luonnossa, kun oli tilaisuus etsiskellä niitä detektorin kanssa kuuntelemalla. Useimmilla lajeilla on oma taajuusalueensa, joten se auttoi tunnistamistakin; varsinkin kun useimmat lentelivät hurjalla vauhdilla - niin kuin lepakot tekevät. (Halvimpienkin kuuntelulaitteiden hinnat ovat valitettavasti kuulemma nelinumeroisia.)
    Muistelin, että meille olisi koulussa opetettu lepakoiden roikkuvan ylösalaisin siksi, että ne voivat pudottautua liitämään. Nyt kuulin niiden pääsevän ihan ongelmitta lentoon tasaiselta alustaltakin.

    Olin iloinen, että olin käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja lähtenyt liikkeelle. Lisämausteeksi luonto tarjoili upean revontulinäytelmän, jotka täällä päin ovat tosi harvinaisia.
  7. ryhdy vaan opiskelemaan.

    Mielestäni on herttaisen yhdentekevää, mitä kieliä lapset ala-asteella opiskelevat. Tahti on kuitenkin niin verkkaista, että samalle tasolle pääsee vähän isompana tosi nopeasti, kun on päässyt joillain kielillä alkuun.

    Itse pidän kaikkea kielitaitoa hyödyllisenä. Nykyään kehotan nuoria hankkimaan mahdollisimman laajan ja monipuolisen kielitaidon jo mahdollisimman nuorena. Oppiminen tässä iässä vaatii niin paljon enemmän työtä kuin nuorempana.

    Englannin kielen asemasta olen eri mieltä kanssasi. Pidetään molemmat omamme. ;))
  8. maailma rakastaa rakastuneita, ja onneksi siihen omaan kumppaniinkin voi rakastua aina välillä ihan uudelleen - jos oikein hyvin käy ja eikä itse heittäydy vaan odottelemaan valmista.

    Kaikilla ei vaan ole sitä ihan omaa rakasta aina vieressä. Ohjeesi kelpaa kuitenkin aina.

    "Rakastaminen ei edellytä rakastettuna olemista.
    Kun oppii itse rakastamaan, rakkauden mahdollisuudet moninkertaistuvat."

    Muistan myös joskus kirjoittaneeni lapseni ystävä-kirjan viimeiselle aukeamalle, että haluan isona tulla "vanhaksi, kiltiksi mummoksi, joka poimii onnenpipanoita". - Tavoitteeni alkaa luultavasti pikkuhiljaa lähestyä, vaikka varsinaisesta mummoksi tulosta en tiedä.
  9. Mozartin 40. (?) jota on soitettu todella paljon erilaisissa kuvioissa, ja pätkä siitä on sovitettu iskelmäksi suomenkielisin sanoin - ellen vallan väärin muista.

    Erityisesti saksankielen tunneilta oppikoulun alaluokilla pikku-tytön mieleeni jäivät jostain syystä erityisesti sanat, "Eine kleine Nachtmusik" (Pieni yösoitto) ja siihen liittyvä tarina. Mielenkiinto taisi saada siitä alkunsa.

    Ensimmäiseltä Itävallan matkalta muistan Mozartin vaatimattoman syntymäkodin Salzburgissa ja oman hykerryttävän kihelmöivän jännityksen tunteen, kun sain katsella ja salaa koskettaakin samoja instrumentteja ja esineitä, joita Mozart ihan itse oli käsitellyt ja maisemaa jota myös hän oli ikkunastaan katsellut. Siihen aikaan kaikki oli vielä niin uutta ja kertakaikkisen ihmeellistä.

    Mozartilla on paljon helppoa kaunista kevyttä musiikkia, jota usein mielellään kuuntelen. Kun soitan kotona Mozartia, minun on yleensä hyvä olla ja nautiskelen leppoisasta olosta. (Toisenlaiset tunteet vaativat toisenlaista musiikkia.)

    Mozart-kuulat ovat myös edelleen suurta herkkua. Maistuu varmaan muillekin.;) - Oletteko muuten maistaneet Mozart-likööriä? Pitäisiköhän ryhtyä juhlimaan synttäreitä ja käydä Alkossa hakemassa vaikkä jäätelökastikkeeksi iso Mozart-kuula. Kiitos, että muistutit.
  10. Piti tarkistaa ensin varmuuden vuoksi, mistä puhutaan. Tässä meille joitain määritelmiä:

    Feminismi on sosiaalinen teoria ja poliittinen liike, joka kritisoi sukupuolten epätasa-arvoa ja pyrkii tuomaan esille ja edistämään naisten oikeuksia, etuja ja kysymyksiä. Feministisen ideologian perusteesi on, että yhteiskunta on patriarkaalinen ja miehet ovat naisia vahvemmilla nykyisissä valtasuhteissa. Feminismi on pyrkimistä tasa-arvoon naisnäkökulmasta.
    Feminismi jaetaan usein kolmeen koulukuntaan:
    •   Ensimmäisen aallon feminismi eli klassinen feminismi. Kannattaessaan tasa-arvoa ja kaikkien etuoikeuksien poistamista klassiset liberaalit ajoivat jo 1700-luvulla naisten täydellistä tasa-arvoa.
    •   Toisen aallon feminismi eli moderni feminismi korostaa aktiivista kiintiö- ym. politiikkaa. Toisen aallon feminismin äärimuoto on radikaali feminismi eli kollektivistinen feminismi, joka vetää vahvasti mm. marxismin perinteestä nähden kapitalistisia valtasuhteita pahempina vieläkin vanhemmat valtasuhteet, jotka syntyivät jo esihistoriallisesti miehen ja naisen välille.
    •   Kolmannen aallon feminismi eli postmoderni feminismi lähtee hajautuneemmasta naiseuden kuvasta, ja yksilöllisyydestä ja heterogeenisyydestä naiseudessa. Se ei myöskään keskity toisen aallon tavoin pelkkiin työpaikkoihin, vaan laajempiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

    Suomi oli ensimmäinen maa, jossa naiset käyttivät täysimittaisesti äänioikeuttaan ja vaalikelpoisuuttaan. Vuoden 1907 valtiopäiville valittiin 19 naiskansanedustajaa.

    - - -

    Hyvä Reino, kyllä Euroopassakin vielä tarvitaan feministejä, vaikka Suomessa alkavat ne asiat mielestäni olla jo melkoisen hyvässä mallissa. Useimmat jatkotaistelut voidaan jo luultavasti käydä tarvittaessa ihan yksilötasolla - ja useimmiten ihan meidän tyttöjen kesken.

    Jotkut asiat ovat jo sellaisessa mallissa, että välillä pitää alkaa muistaa miestäkin. Myös miehellä on oikeus tasa-arvoon. Olisiko meillä Suomessa jo käsillä aika, jolloin voimme alkaa ajaa ihmisten asioita sukupuoleen katsomatta?
  11. Muistatteko vielä Uncle Ben's riisimainoksen 70-luvulta. Lapsenhoitajamme oli pudottanut riisipaketin ja riisit levisivät ympäri lattiaa, jolloin 3-vuotiaamme tokaisi: "Onpa pahuksen irtonaista riisiä!"

    Pestessäni pihalle nostamaani tuulikaapin kumimattoa Andyllä seiso samainen mainosten uhri hämmästyttävän tarkkaavaisena vieressäni ja kysyi hetken kuluttua pettyneellä äänellä: "Äiti, koska se räjähtää?"
  12. Jos muutakaan sosiaalista turvaa ei olisi tarjolla, pitäisi alkaa rakentaa korkeita aitoja ja palkata vartioita syvän, rikkaita ja köyhiä erottavan kuilun reunalle. Tulee ensimmäisenä mieleeni.

    Toistaiseksi en halua pysähtyä kuviota syvemmin analysoimaan - edes mielessäni. Asia liippaa liian läheltä. Olen aina mielelläni maksanut verot yms. maksut, kun tiedän että esim. ilman omaa syytään työttömiksi jääneet voivat kuitenkin viettää edes jotenkin ihmisarvoista elämää. Omalla kohdalla ahdistus voisi käydä lähes sietämättömäksi työttömyysuhan edessä, ellen voisi luottaa itsekin tarvittaessa voivani tukeutua työttömyyspäivärahaan. Mieluummin haluan kuulua maksavaan kuin vastaanottavaan ryhmään, vaikka sitä ei ehkä aina voi valita. Eläkettäkin pitäisi vielä ehtiä tienata lisää, kun jäi monia vuosia väliin eikä nuoruusvuosien hankkeita meille lasketa mukaan.

    Älä sie, Pirre, pelottele. Kuulostaa kamalalta, enkä hämmästyisi vaikka ajatuksesi vielä toteutuisikin. Esim. minulle ja kaltaisilleni suurten ikäluokkien edustajille on näköjään määrätty maksajan rooli jo syntymässä. Ne parannukset, joiden puolesta olemme toimineet ja suurelta osin myös rahoittaneet, ovat tulleet ja tarkoitettukin seuraavan sukupolven hyödyksi. Meille ei enää olekaan varaa kustantaa kai muuta kuin paikka navetan takana. - Se olisi tietysti yhteiskunnan kannalta edullisin vaihtoehto. ;(((

    "En ole katkera, mutta kuitenkin...
  13. saksalaiset elokuvat kiinnosta brittejä?

    Englannilla ei pärjää edes kaikkialla Euroopassa. Tuoteen tutkimuksen mukaan esim. ranskalaisista vain 12 % hallitsee englannin kielen edes kohtuullisesti ja monissa muissa maissa englannilla ei juurikaan pärjää muualla kuin ehkä hotellissa auttavasti.
  14. Omasta mielestäni puhuin kielen oppimiseen ja kirjoittamiseen liittyvistä asioista.

    Muista asioista en tiedä kylliksi, jotta voisin muodostaa yksiselitteisen käsityksen kannanoton niihin. Periaatteessa taidan olla sitä mieltä, että ihmisiä ei pitäisi lähteä raahaamaan kovin kauas juuriltaan, vaan ohjata tarvittaessa heille apua sinne. Määrätynlaista globaalia sosiaalista vastuuta en tahdo kieltää. Mielestäni se itsekkäästikin ajateltaessa parhaiten torjuisi osan uhkatekijöistä maailmassa.
  15. onnea edelleenkin. Yhdyn Pirren toivotukseen: pitäkää huolta toisistanne ja vaalikaa onneanne.

    Oli kiva lukea positiivinen viestisi.


    Hassua muuten, miten monet häpeilevät kertoa olleensa/olevansa "haku päällä".
    Jotkut jopa sepittelevät tarinoita ensimmäisestä yhteisestä kohtaamisestaan, koska eivät kehtaa tunnustaa asian todellista taustaa. Kumppanin tietoista etsintää pidetään jotenkin häpeällisenä. Tai parhaimmillaan joku kertoo "vain yhden kerran, hetken mielijohteesta" vastanneensa "yhteen ainoaan ilmoitukseen" ja siitä se kaikki sitten alkoi. Onkohan jotenkin kunniallisempaa onnistua ensimmäisellä kerralla kuin etsiä pitempään?

    Jotkut julkut ovat alkaneet kertoa haastatteluissa "etteivät ole haku päällä", mutta toivoisivat mielellään sen oikean tulevan jossain vastaan. Ehkä hän tuleekin, ainakin upeiden koko aukeaman ilmaisia mainoksia luettuaan.
  16. Kerran nuorena aikuisena olen antanut korvapuustin, mutta se on jäänyt poikkeukseksi.

    Minusta väkivalta kaikissa muodoissaan on vastenmielistä. Oma vihastumiseni purkautuu toisella tavoin, joko katseessa, ilmeessä ja vaikenemisena tai sanallisesti.

    Jos joku hirveästi räksyttää toisen kasvojen lähellä, eikä suostu millään vaikenemaan, ymmärrän ihmistä, joka sellaisessa tilanteessa hieman huitaisee saadakseen räksyttäjän hiljenemään tai edes hieman kauemmaksi.
    Se ei tee asiaa hyväksyttäväksi, ja esimerkiksi tilapäisesti paikalta poistuminen olisi mielestäni paljon parempi ratkaisu.
  17. Britit tarvitsevat meitä vähemmän lukutaitoa. Päivälehtiä lukevat huomattavasti harvemmat kuin esim. meillä Suomessa, ulkomaiset elokuvat on yleensä dubattu englanniksi jne.

    Hämmästyin asiaa, kun asuin jonkin aikaa keskiluokkaisessa perheessä kieltä opiskellessani. Jos kysyin perheen äidiltä melkein mitä tahansa asiaa - kodin hoidon tai ruoanlaiton ulkopuolelta - hän vastasi, ettei tiedä ja käski kysyä asiaa mieheltään tai lapsilta jos asia koski englannin kieltä. Perheenisä osasi kertoa erilaisista lehdistäkin, mutta kotona lehtiä oli vain televisio-ohjelmien vuoksi. Toki työmatkoilla näin ihmisten lukevan lehtiä ja suuri osa briteistäkin on ihan hyvin koulutettuja. Ellei britti tarvitse luku- ja kirjoitustaitoa työssään, se voi ymmärrettävästi heikentyä vuosien kuluessa. Niinhän meillekin käy vieraiden kielten kanssa.


    KUN päivitellään maahanmuuttajien tai pakolaisten puutteellista luku- tai kirjoitustaitoa, kannattaa muistaa, että heistä monet ovat oppineet käyttämään aivan toisenlaista kirjoitusjärjestelmää kuin omamme. Kielen opiskelu pitää aloittaa kirjoitusmerkkien opettelemisella. Se tekee asian vielä vaikeammaksi.
  18. ja varsinkin kokonaan uudenlaisen kirjoitustavan oppiminen vaativat varmasti jokaiselta oppineeltakin ihmiseltä hieman enemmän aikaa.

    Ajattele itse, jos sinä alkaisit opiskella vaikka venäjän tai kreikankieltä puhumattakaan arabiasta, japanista tai kiinasta.
    Osaisitko itse heti kirjoittaa niitä sujuvasti? - Varsinkin yleensä tulee vastaan vielä monenlaiset kirjainmerkit, painetut, tekstatut, kaunokirjoitus- ja ties mitkä merkit.

    Ei kaikki ole sitä, miltä ensi silmäyksellä näyttää.
  19. missä vaan esim. Länsi-Euroopassa, jos ihmisluonto olisi toisenlainen. ;))

    Esimerkiksi verrattuna elämään Suomessa 60 vuotta sitten tämän päivän ihmiset ovat saaneet runsain mitoin mannaa ja hunajaa. Ellemme luontomme mukaisesti tahtoisi aina vaan lisää maallista hyvää, sitä mannaa ja hunajaa riittäisi kaikille paljon enemmän kuin useimpien meidän vanhemmille. Vanhemmat olivat tyytyväisiä paljon vähempään. ;)

    Onkohan meistä tullut ahneita?
  20. Jos itse rekisteröi nimimerkin, ongelma poistuu, eikä tarvitse yrittää keksiä aina uusia merkkejä.

    En tunne ongelmaa, mutta osaan kuvitella. Eniro näkyy mainostavan, että päivittäin keskustelupalstoille jätetään kai keskimäärin noin 30 tuhatta uutta viestiä. Ei siis ihme, että kaikenlaisia nimimerkkejä löytyy.

    Kuinkahan kauan passiiviset merkitkin säilyvät varattuina?
    21. 239 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt