Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. että haluan jättää työasiat taakseni, kun lähden työpaikalta. Sen jälkeen haluan viettää omaa aikaa, rentoutua, olla omissa oloissani jne.
    Luulisin, että ongelma poistuisi vähitellen, jos aina kieltäydyt kohteliaasti mutta määrätietoisesti. Minä sanoisin luultavasti, että haluan olla ihan omassa rauhassa.
    Kertoisin myös jossain sopivassa välissä, etten pidä siitä, että ihmiset tulevat soittelemaan ovikelloa ilmoittamatta etukäteen tulostaan.

    Ellei hän näistä vihjeistä ymmärtäisi, puhuisin suoraan asiasta. Seuraavalla kerralla, kun hän taas tulisi kotiini, pyytäisin hänet keittiööni istumaan ja voisin vaikka tarjota teetä. Teekupin ääressä nostaisin kissan keittiöpöydälle ja kertoisin kohteliaasti, että
    - arvostan häntä työtoverina
    - viihdyn hänen kanssaan töissä
    - en halua kuitenkaan jakaa myös vapaa-aikaani hänen kanssaan, koska ......
    - haluan, että suhteemme säilyy hyvänä työkaveruutena ja toivon, että hän ymmärtäisi eikä loukkaantuisi.

    Luultavasti pitäisin seuraavana päivänä huolen, että välimme olisivat ystävälliset ja kohteliaat. Jos hän ilmaisisi harminsa ja loukkaantumisensa, yrittäisin keskustella asiasta ja kuunnella hänen näkemystään ja vaikka vihastumistaankin. Hänellä on oikeus omiin tunteisiinsa. Jos hänellä ei ole omaa seuraa paikkakunnalla, yrittäisin ehdottaa hänelle paikkoja tai ehkä järjestökuvioita, joissa hän voisi löytää ihan omia ystäviä tms.

    Ehkä voisin lähteä joskus etukäteen sovittuna ajankohtana hänen kanssaan jonnekin ulos tai esittelemään paikkoja tms.

    Kiltteys ei aina johda toivottuun lopputulokseen. Kun on rehellinen ja reilu, useimpien ihmisten kanssa pärjää pitemmällä aikavälillä mitattuna mielestäni paremmin - ja voi itsekin paremmin.

    Ihailen ajattelevia, empaattisia ihmisiä. Sinäkin olet varmaan hyvä tyyppi. ;)
  2. elämänkumppania, mitä merkitystä 10 - 15 vuoden ikäerolla kumpaankaan suuntaan on enää tässä iässä. Ihmiset aikuistuvat ja ikääntyvät niin eri tavoin, että yksilö on ainakin minusta tärkeämpi kuin numero henkilötunnuksessa. Sitäpaitsi naiset ovat vanhempana usein oman ikäluokkansa miehiä aktiivisempia monella tavoin.

    Osa miehistä etsii ilmaista täysihoitoa ja hyvää palvelua yms. etuja. Jotkut nuoret miehet sellaisella rehvastelevat ja kertovat ettei nuoremmat naiset enää kiinnosta, jos kerran on päässyt oikean tädin hoitoon.

    Jokainen suhde on ainutkertainen ja jos molemmat osapuolet ovat tilanteeseen tyytyväisiä, mielestäni kaikki on hyvin.

    Tunsin yhden ihastuttavan reippaan 7-kymppisen tädin, joka toi Suomeen muutaman kymmenen vuotta nuoremman rakastajan jostain etelän lomakohteesta muutaman yhteisen loman jälkeen. He elivät muutamia hyviä vuosia varmaan ihan hyvää elämää, vaikka täti pitkään epäröi ottaa tällaista uutta tekijää omaan elämäänsä. Nuorimies hoiti sitten tädin kunnialla loppuun saakka epäilevien sukulaisten suureksi yllätykseksi. Hän kielsi tätiä muistamasta itseään testamentissa yms. Koki saaneensa niin paljon ja väitti ihan oikeasti rakastaneensa tätä tätiä.

    TV:stä muistan myös nähneeni ohjelman eläkeikäisestä, akateemisesti koulutetusta naisesta, joka muutti nuoren rakastajansa ja tämän perheen luo jonnekin Afrikan savimajakylään. Filmin mukaan vaikutti siltä, että kaikki olivat enemmän kuin tyytyväisiä tilanteeseen.

    Luulen, että "tavallisuuden normeista" poikkeavaan parisuhteeseen ryhtyessään ihmiset usein punnitsevat enemmän asioita ja kumppanissa pitää olla hieman enemmän sitä jotain.
  3. Minusta "Äiti" ja "a-voman" jo kertoivat minunkin ajatukseni. Mieluummin haluaisin hyviä muistoja yhteisestä ajasta kuin lisää tavaraa täysiin kaappeihini.

    Oletko muuten kysynyt omalta äidiltäsi toivomuksia?