sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  1. Samoin kuin jenkkilässä, myös monet muut englanninkieltä tottuneesti käyttävät, varsinkin britit viljelevät sanoja, love, darling, dear jne. ihan arkisen puhuttelun yhteydessä täysin vieraillekin.

    Muistan itse Lontoossa hämmästyäneeni kun ensimmäisen kerran joku lehtikioskin setä minua nuorena niin puhutteli, vähitellen totuin asiaan.

    Sittemmin olen kuullut naisilta monia juttuja siitä, kuinka erilaiset palveluammateissa toimivat miehet ovat heihin lomamatkoilla ihastuneet ja rakastuneet. Malliin: "Se Pepekin aina minut nähdessään sanoi...."
  2. Ystävälle tai lapselle voin sanoa sen useinkin, mutta kumppanin kanssa olen kitsaampi.

    Koska en käytä niitä sanoja kevytmielisesti, suhteen pitää olla vakiintunut, suhteellisen varmalla pohjalla ja tunteen pitää olla herännyt, jotta voisin sanoa rakastavani. Positiivisille tunteille on monia muitakin ilmaisuja.

    Toivon kuitenkin, ettei minulle kävisi niin kuin exälleni, jolta sain 15 vuotta kestäneen suhteemme ensimmäiset sanalliset rakkauden tunnustukset vasta sen jälkeen kun olin ilmoittanut haluavani lopettaa.

    On itse kunkin hyvä muistaa pitää rajansa kitsastelussakin. :))
  3. palveltavananne istuessaan ja hyvästä olostaan nauttiessaan, mitä kaikkea tekin joudutte kohtaamaan.

    Kiitos, että jaksatte, sinä ja kolleganne!

    Aurinkoista kevättä ja vähemmän haisuliasiakkaita!
  4. Meillä kaikilla on tietokone ja kyky kirjoittaa. Ehdotan siis, että aloittaisimme kirjoittaa muistiin asioita elämästämme. Antaisimme kirjoitukselle otsikoksi: Elämäni parhaita (tai hyviä) hetkiä.

    Tekstiä voisimme jatkaa sitten myöhemminkin aina kun siltä tuntuu, sieltä voisimme myös huonoina päivinä kaivaa itsellemme lohtua ja piristystä sekä jättää kirjoituksen sitten aikanaan perinnöksi lapsillemme.

    Minä taidan siirtyä nyt heti pohtimaan omia väliotsikoitani.

    Kiitos hyvistä virikkeistä
  5. Kyky on mielestäni tässäkin asiassa tärkeämpi kuin ikä.

    Itse olen pelännyt vauhdikkaasti ajavien toisten perässä roikkuvien ja riskiohituksia tekevien "taitavien" aikuisten miesten kyydissä, kun autossa istuminenkin on käynyt äkillisten ohjausliikkeiden vuoksi jumpasta.

    On myös ihmisiä, joiden ei yksinkertaisesti pitäisi ollenkaan saada ajokorttia. Syynä joko asennevammat tai todellinen kyvyttömyys hallita autoa liikenteessä. - Oletteko nähneet Britannian huonoin kuljettaja -sarjaa tv:ssä.

    Jotkut vanhukset säilyttävät vireytensä ja aistinsa toimivina, niin että he voivat ajaa monia nuorempia paremminkin.
    Vanhuuttaan kyvyttömät pitäisi tietysti saada lopettamaan ajaminen tai ehkä asettaa ajokorttiin aika- ja matkarajoitukset. Esim. niin että maaseudulla pappa saisi valoisana ja hiljaisen liikenteen aikana ajella tuttuja reittejä kaupalle tai vanhainkotiin vaimoa katsomaan yms.
    Iän perusteella ei mielestäni pitäisi kuitenkaan päättää mistään asioista, eikä varsinkaan asettaa ihmisille epäoikeudenmukaisia rajoituksia.
  6. oma kampaajani kertoi, että vastaavassa tilanteessa hän toteaa yksinkertaisesti, että hiukset on pestävä ennenkuin hän voi ryhtyä niitä käsittelemään. Eli likaisten hiusten leikkaminen ei onnistu yms.

    Kertoi, että jotkut ovat sanoneet etteivät halua maksaa pesusta, kun ovat juuri pesseet hiuksensa jne. Kukaan ei ole kuitenkaan kieltäytynyt sen jälkeen kun hän edelleen toteaa, ettei voi tehdä hiuksille mitään ennenkuin ne on pesty ja lupaa tehdä sen veloituksetta.

    Varmaan kokeilemisen arvoinen malli.
    (Olen itsekin huomannut, että määrätietoisuudella voi saavuttaa uskomattomiakin tuloksia.)
  7. taitaa olla ainoa, jolla asiaan voi vaikuttaa.
    Ihminenhän ei itse useinkaan tunnista tuttuja hajujaan.

    Ensimmäisessä tapauksessa on varmastikin kyse likaisista vaatteista ja puutteellisesta peseytymisestä. Ei siinä lisähajusteet auta, päinvastoin. Olisiko teillä joku ymmärtävä aikuinen kollega, joka osaisi ystävällisesti ottaa asian kahdenkeskisessä keskustelussa esille. Tuskin kukaan haluaa olla haisulihäirikkö, jos asia selviää hänelle.

    Onko yrityksessänne luottamushenkilö, joka voisi ystävällisesti kertoa naispäällikölle kärsimyksistänne? Allergisten kärsimyksiin vetoaminen ei varmaan edes tuntuisi pahalta, koska siihen ei liity arvostelua.

    Itse jouduin joskus nuorilla päivillä kohtaamaan samanlaisen ongelman, kun työnantajayrityksen toimitusjohtaja pyysi minua keskustelemaan nuoren haisulinaisen kanssa. Kaikenlaisia vihjeitä oli sitä ennen yritetty antaa. Mm. naistenhuoneeseen hankittiin deodorantteja ja kosteuspyyhkeitä. Muu kuin suora puhe ei siinä tilanteessa auttanut. Eikä sekään heti, piti suorastaan hieman patistella ennenkuin asia meni perille ja tuli korjatuksi. Luultavasti suunnilleen samanikäisen kollegan kanssa keskustelu oli helpompaa kuin jos nuori nainen olisi joutunut keskustelemaan asiasta silmätysten esimiehensä kanssa.

    Lempiaforismini, kieltäydyn uskomasta, ettei asiaan voisi vaikuttaa, pätee varmaan tässäkin asiassa.

    Kerrothan sitten meillekin, mitä päätätte tehdä ja mitä siitä sitten seurasi.
  8. enemmän, jos tietäisin joutuvani ikuisesti elämään.

    En ole sen syvemmin pysähtynyt pohtimaan elämäni mahdollista pituutta. Toivon vaan, että saisin elää sen loppuun asti ja että varsinainen kuolemanodotusvaihe jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Sekin vaihe olisi omaisten kannalta tietysti ihan suotava.

    Jokin aika sitten teholla herättyäni luulin lääkäreiden söhlineen ja uskoin olevani tekemässä kuolemaa. Se oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Jälkikäteen olin varsin hämmästynyt, etten ollut mistään huolestunut, totesin vain ihmetellen, että tässäkö se nyt sitten olikin.

    Nyttemmin olen huomannut, että jos aikaa riittää, joudun luultavasti päättämään millaiset ajatukset kuolemasta ja sen jälkeisestä aion omaksua. Päättyykö kaikki, uskoisinko sielun vaellukseen, kohtaanko edesmenneitä läheisiäni, kaikki ovat varsin mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Huvittelin äskettäin itsekseni pohtimalla, keitä kohtaisin ja mitä siitä seuraisi: Mitä sanoisivat vanhempani, entä aviomieheni tai isoisäni, joka oli todella kiinnostava persoona ja mitä haluaisin heiltä kysyä. Lisäksi mietiskelin, keitä omasta historiastani haluaisin vielä kohdata. Tämän suuntaisilla ajatuksilla aion luultavasti vielä pitkään herkutella, ennenkuin annan järjen voittaa. - Ellen sitten satu hurahtamaan... ;) tai ellei se sitten yhtäkkiä ala pelottaa, jos aikataulu selviää ja osoittautuu kovin kiireiseksi ja lyhyeksi.

    Olen aina ollut sitä mieltä, ettei määrä ole tärkeätä vaan laatu. Se pätee tässäkin asiassa.
  9. miksi vain sinkuille?
    Kyllä sellainen opinahjo olisi yhtä paikallaan monille pariskunnille. ;)

    Joko olet itse ilmoittautunut?

    Mistähän saisi lisätietoja ja lukujärjestyksen? Ainahan se on kiva oppia uutta. Saisimmekohan oman 50+ -ryhmän sinne akatemiaan.
    Ajattele, miten hienoa: saisimme suoritetuksi uuden akateemisen loppututkinnon ;) ihan ensimmäisten joukossa. Siinä sitten keekoilisimme parrasvaloissa lehvät kutreilla ja antaisimme lausuntoja ja ohjeita vasta opintojansa aloitteleville.

    Mikä mahtaakaan tulla oppiarvoksemme?
    Entäs sitten kun saamme väitöskirjoja valmiiksi?
  10. Pyydetään palolaitosta tai poliisia avuksi, mutta pysytään itse turvallisen kaukana.

    Äskettäin näin ulkoilualueen laidalla oravanpojan makaavan keskellä autotietä lähellä paikoitusaluetta, johon tie päättyi. Pyysin ystävääni pysäyttämään auton ja menin katsomaan.
    Mietimme siinä yhdessä, että mitä pitäisi tehdä, kun se näytti vahingoittuneelta. Pitäisikö tappaa vai viedä eläinlääkäriin?

    Seisoimme oravanpojan kanssa keskellä ajotietä, eikä yksikään auto tai ohikulkija ei pysähtynyt. Miespuolinen paljon luonnossa liikkuva ystävänikin pysytteli sivustalla; pyydettäessä antoi minulle autostaan rukkaset ja arveli ettei eläinlääkäriä olisi saatavissa tähän hätään.

    Minä jo katselin sopivaa kiveä, jolla olisin tarvittaessa (ehkä) voinut pelastaa sen suuremmilta kärsimyksiltä. Otin sen rukkasen päälle ja tutkin varovasti. Näytti siltä, etteivät sen jalat ainakaan olleet poikki, kuten olin ensin arvellut. Se vaikutti vain jotenkin hieman pökertyneeltä. Arvelimme, että se olisi ehkä pudonnut jostain tms. Vein sen suuren kuusen juurelle, pensaan suojaan sammalikkoon ja jätin siihen lepäilemään. Ajattelin, että luonto saa sitten hoitaa asian ja toivoin, että se selviäisi.

    Olisin mielelläni kysynyt ohikulkijoilta viisaampia ohjeita tai edes mielipiteitä siitä, mitä pitäisi tehdä. Kukaan ei kuitenkaan halunnut sekaantua asiaan. Jokainen kai tajusi, ettei palokunta tai poliisi olisi auttaneet.
    Parempi siis pysyä etäällä.
  11. jaksoit kahlata näin pitkälle ennenkuin huomasit. Eihän se niin kauheata ollutkaan, eikä yhtään edes sattunut;)

    Tervetuloa mukaan leikkimään. ;))
  12. Ryhdypä nyt hieman kampanjoimaan, että tulet valituksi jonkin ryhmän voittajaksi. Sinulle se ei voi olla edes vaikeata.

    Voin luvata sinulle palkinnoksi juuri sen haluamasi auton.;))

    Täällä virtuaalimaailmassahan kaikki on mahdollista.
  13. minäkin katselin joskus parikymmentä vuotta sitten etelässä lasten riemua pitkässä kierreliukumäessä ja arvelin aikuisen suuremman massan ja vauhdin vuoksi voivan vaikka kierähtää reunan yli.

    Onneksi jo ensimmäisenä päivänä näin erään iloisen, tosi tuhdin, 50+ -tädin laskevan liukumäestä. Sen jälkeen ei enää minuakaan mikään pidätellyt, vaan aina uimassa käydessäni kävin myös liukumassa.

    Myös 3-kymppinen nuorisoni osaa edelleen leikkiä ja mm. viettää lapsettomien kavereittensa kanssa vesipuistopäiviä ja testaa kaikkia mahdollisia leikkipaikkoja.

    Elämä on paljon mukavampaa, kun lapsenmieli säilyy meissä hengissä, vai mitä?
  14. kun olen sopivalla tuulella, toteutan ajatustasi ja nautin siitä. (Muuten, yhtenä vappuna monta vuotta sitten huutelin pariin kertaan lausettasi hyvän mielen höyryssä kauppatorilla Helsingissä.)

    Olen kyllä kantapään kautta oppinut, että olisi hyvä harkita milloin mielestään hauskoja temppuja ryhtyy toteuttamaan tai käyttäytyy muuten normeista poiketen. Joskus niillä voi olla arvaamattomia seurauksia ;)

    Olen huomannut tulevani vuosi vuodelta pahemmaksi ja nauttivani "tosikoiden" ihailusta ja joskus päivittelystäkin ryhdyttyäni johonkin harmittomaan hupsutukseen.

    Millaisia muita hupsutuksia sinä olet tehnyt tai suunnitellut?
  15. Voisimme antaa toinen toistaan upeampia tavara- ja matkapalkintoja: hienoja pystejä ja patsaita, maailmanympärimatkoja tai matkoja oman valinnan mukaan yms.

    Mitä sinä ehdottaisit?
  16. Kiitos teille, murteilla kirjoittavat!

    Ainakin minä nautin kielenne rikkaudesta, joka käyttämättömänä kuolisi ja katoaisi. Se olisi menetys kaikille suomalaisille.

    Jos me muut emme ymmärrä, ainahan voimme kysyä jonkin sanan tai sanonnan merkitystä. - Kyselläänhän täällä paljon tyhmempiäkin.

    Eläköön murteet ja niitä hallitsevat.:))
  17. en tohtisi suositella.

    Mielestäni 24:n kanava yhteistarjonta ei juurikaan tarjoa laadullisesti enempää valinnanvaraa. Ehtiihän sitä sitten, kun on pakko.;))

    Tuo Jerry Springer -juttu on minusta uskomaton, vähintäänkin hieman sairaiden ihmisten esiintymishalun ja tv-julkisuuden tavoittelun hyväksi käyttämistä. Joukossa tyhmyys tiivistyy -sanonta pätee siellä, kun yleisö yltyy kilpailemaan huomiosta, huutelemaan toinen toistaa suurempia typeryyksiä, ryntäämään lavalle ja vilauttelemaan. Mitä enemmän pintaa, sitä innokkaammin sitä halutaan näyttää. Puhumattakaan päähenkilöistä, jotka tekevät suuria paljastuksia, sekä fyysisesti että henkisesti. Paljastavat ensimmäistä kertaa yleisölle sekä paikalle (muka) asiasta tietämättömänä kutsutuille läheisilleen yksityiselämästään, jotain siihen asti salattua intiimiä ja erityisesti tavallista jenkkiläistä tuohduttavaa.
    Kansainvälisen levityksen tarkoitus on varmaan näyttää maailmalle, millaisia eksibionistisia friikkejä jenkkilästä löytyy.

    Jos joku miettii, että suomalaisten ulkonäkö ja vartalot eivät ole kauniita, suosittelen ko. shown katsomista. Itsetunto palautuu - takuulla.

    Vaikkei mielikuvituksesi riitäkään (en väheksy mielikuvistustasi ;) kuvittelemaan esitystä, en usko että mitään menetät vaikket sitä koskaan näkisi.;)
  18. Luin jostain että Samarian rotkovaelluksia järjestetään toukokuun puolivälistä eteenpäin.

    Pääseekö sinne hyvin myös itsekseen?
    Onko siellä selvät reitit vai pitääkö ottaa kartta ja kompassi mukaan, jos lähtee omatoimiretkelle?
  19. ja mistä sinä omaa iloasi etsit? ;)
  20. Luulen, että useimmat ujot ihmiset keskittyvät tarkkailemaan eri tilanteissa itseään ja ovat todella kriittisiä itseään ja joskus muitakin kohtaan.

    Itse olen huomannut, että kun pitää jotain asiaa tärkeänä ja pakottaa itsensä aktiiviseksi, tärkeään asiaan keskittyminen saa unohtamaan itsensä tarkkailemisen.

    Kun on todella kiinnostunut muista ihmisistä ja asioista, ei ehdi niin paljon tarkkailla itseään. Vähitellen positiivisten kokemusten myötä ujous alkaa vähentyä. Jos todella päättäväisesti haluaa muuttaa tilannetta ja toimii sen mukaan, uskon hitaan kehityksen kautta tapahtuvaan muutokseen. Aina voi oppia uutta, jos sitä todella haluaa.

    Ujous on viehättävä luonteenpiirre, eikä siitä varmaan pitäisikään ihan kokonaan pyrkiä eroon.
    - Vain sen verran, ettei se estäisi osallistumasta aktiivisesti sellaiseen mitä itse haluaisi.

    Olen muuten kuullut, että ujoudesta voi parantua helpommin kuin dominoivasta päsmäröinnistä. ;)
    21. 278 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt