sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  1. Luulenpa, että Lattiamopin huoli siivoojan ulkonäöstä on turha. Ei yritystä kannata perustaa, ellei sillä olisi mahdollisuuksia menestyä. Fiksu nainen, saa paljon ilmaista mainosta, ja kysyntää varmaan riittää. Siivouspuoli kuulosti tosin vähän heikolta. Yritys tarjoaa vain sellaisia tehtäviä, joista mummotkin suoriutuisivat helposti.

    Koska tanskalaissisaruksilla riitti kysyntää punaisten lyhtyjen alueella vielä meidän iässämme, minä voisin perustaa "Mummot bikineissä" -siivouspalvelun pääkaupungin seudulle. Lupaan ryhtyä toimeen, jos vähintään 20 innokasta, keveitä siivoushommia mielellään tekevää eläkeläismummoa ilmoittautuu tekemään puuhastelukeikkoja bikineissä. Takuupalkka olisi 2 - 3 kertaa siivoojan normaali tuntipalkka, ja työ olisi huomattavasti keveämpää. Kesällä voisin itsekin pestä autoja ulkona uimapuvussa ihan ilokseni, jos joku siitä noin avokätisesti maksaisi. Ikkunoita pesin ulkopuolelta joskus nuorena sadesäällä uimapuvussa. Kävisiköhän se suosituksesta?;)

    Ryhdytäänkö puuhaan, mummot? Saisimme taatusti vielä enemmän ilmaista mainostilaa päivälehtien lööpeissä kuin nuorempi kilpailija Tampereella.;) Löytyisikö joku oikein rehevä vapaaehtoinen yrityksen mainoskuviin?

    Mummot bikineissä -yritys saavuttaisi varmaan suuren suosion myös nuorten miesten polttariporukoissa. - Joku saattaisi tosin peruuttaa häänsä, kun tulevaisuuden realismi näyttäytyisi kotonaan.

    Muistan tyttäreni kertoneen joskus kauan sitten, että olivat tilanneet tutun nuoren naisen polttareihin alastoman miessiivojan. En enää muista, olivatko kaikki nuoret naiset istuneet katselemassa siivojan puuhia, vai olivatko jättäneet naisen yksin siivoojansa kanssa. - Sen muistan, että mies oli kuulemma osannut ihan oikeasti siivota ja oli tehnyt puhdasta jälkeä. Muuta ei häneltä odotettukaan.
  2. Mielenkiintoista huomata, että Suomi on muuttunut tasa-arvoiseksi. Omassa nuoruudessani naiset olivat useimmiten kiusoittelun kohteina.

    Kiusoittelu alkoi jo ensimmäisessä kesätyöpaikassani. Silloin sain äidiltäni parhaan ohjeen, joka on auttanut minua sopeutumaan myös miesten maailmassa työskentelemiseen. Asiasta kertoessani äiti tokaisi: "Karaise mielesi. Onhan sinulla sana hallussa. Anna takaisin samalla mitalla tai vähän suuremmalla, niin eiköhän kiusoittelu lopu." - Loppui myös, ja meistä tuli jo ensimmäisen kiusoittelijani kanssa hyviä työkavereita. Sama on jatkunut myös muissa työpaikoissa, enkä ole kokenut sen jälkeen seksistisiäkään kiusoittelutilanteita piinallisiksi, koska olin muuttanut omaa suhtautumistani asiaan. Vähitellen myös mieleni karaistui niin, ettei tarvinnut enää esittää vahvaa, vaan opin aidosti suhtautumaan asioihin luontevammin.

    Seksuaaliselta häirinnältä laki suojaa nykyisin molempia sukupuolia. - Aloituksesi herättää kuitenkin mielessäni kysymyksen: Onko kyseessä todellakin oikea häirintä, vai tekeeköhän oma mielesi sinulle kepposia?

    Itsetietoinen nuori nainen saattaa nauttia hämmennyksestäsi, mutta kuvitteletko tosiaan, että hän pukeutuisi seksikkäästi vain sinua härnätäkseen? - Nykyisin jo pikkutyttöjä puetaan seksikkäisiin asuihin, ja kaikkialla näkee melkoisen paljastaviin asuihin pukeutuneita eri-ikäisiä kauniita naisia.

    Ellet voi pyytää esimiestäsi järjestämään itsellesi toista työtilaa, ainoaksi mahdollisuudeksi jää oman asenteesi muuttaminen ja mielesi karaiseminen. Kaikki lähtee ihmisestä itsestään. Kun muuttaa omaa asennettaan, tilanne muuttuu toisenlaiseksi, ensin omassa mielessä ja sen jälkeen kokonaisvaltaisesti.

    Kokemattomuutesi vaikutus poistuu aikanaan, jos/kun pääsette valittusi kanssa sinuiksi oman seksuaalisuutenne kanssa, ja opitte yhdessä nauttimaan sitoutuneen parisuhteen intiimeistä iloista. Tilanne pitäisi kuitenkin saada muuttumaan toisenlaiseksi jo ennen sitä. Mutta, miten?

    Sinun kannattaa pohtia, mitä voisit itse tehdä. Asiat tapahtuvat omien korviesi välissä, ja varmaan välillä myös veitikka jalkojesi välissä saattaa aktivoitua. Mieti, miten voisit käyttää omaa järkeäsi niin, että saat otteen omista tunteista ja tuntemuksistasi. - Se on avainkysymys tilanteen ratkaisemiseksi!

    Voisitko ehkä keskustella asiasta työtoverisi kanssa? Ottaa ripauksen huumoria mukaan ja kysyä, yrittääkö nainen testata viehätysvoimaansa sinuun. Jos mainitsemasi "naisen kiehnääminen" on oikeasti koskettelemista, voisit ehkä kysyä naiselta naureskellen, yrittääkö tämä vietellä sinut, tai kertoa, ettet pidä siitä, että sinua kosketellaan ja pyytää naista lopettamaan sellainen. Näissä asioissa kannattaa kuitenkin aina olla hieman varovainen, ettei kysymys seksuaalisesta häirinnästä kääntyisi päälaelleen reippaan naiskollegasi puheissa työpaikallanne.

    Voisitko ehkä leikitellä ajatuksella, että kertoisit naiselle, että pidät häntä erityisen seksikkäänä, ja hän häiritsee omaa keskittymistäsi ja jalkojen välissä olevan veitikkasi rauhaa? - Huumorin avulla ja ajatuksilla leikitellen saattaisit onnistua löytämään uusia näkökulmia tilanteeseen. Olisi tietysti parempi, jos rohkaistuisit keskustelemaan asiasta jonkun ymmärtävän varttuneen tuttavasi kanssa. Asiat saattaisivat asettua helpommin ja nopeammin oikeisiin mittasuhteisiin omassa mielessäsi.

    Peiliin katsomalla voi parantaa monia sellaisia asioita, joiden muuttaminen ei onnistu toisia syyttelemällä. - Kun tulet vanhaksi, huomaat, että nuoruus on vaiva, josta toipuu valitettavan nopeasti. Toivon, että löydät iloa ja tasapainoa omaan elämääsi. Onnea matkaan, Mikko!
  3. Jokainen aikuinen suomalainen voi syyttää tietämättömyydestään vain itseään. Tietoja on saatavissa lähes kaikkien uskontokuntien historiasta ja nykypäivästä, jos itse haluaa niihin tutustua.

    Uskonnon nimissä on tosiaan tehty paljon pahaa ja julmuuksia kaikkialla. Jollain tapaa voi ymmärtää, että vahvat johtajat saavat helposti kootuksi - joko hyvällä tai pahalla - tietämättömiä ja alkeellisissa oloissa eläviä ihmisiä taistelujoukkoihinsa. Mutta sitä on vaikeampi ymmärtää, että vielä tänä päivänä jopa Euroopassa naapurit käyvät julmia taisteluja toisiaan vastaan ihan "sivistyneessä" ympäristössä.

    Jokainen uskontokunta vakuuttaa, ettei heidän oppikirjansa - olkoonpa se raamattu, koraani tai mikä muu tahansa - kehota ketään tappaamaan tai kohtelemaan julmasti toisten jumalien palvojia.

    Me emme voi muuttaa historiaa, mutta olemme itse vastuussa nykyhetkestä, omasta toiminnastamme ja asenteistamme.
    Jokaisen kannattaisi pysähtyä hetkeksi miettimään, millaisia jumalia itse palvoo ja miten? Olemmeko valistuneita humanisteja vai ahdasmielisiä toisiin välinpitämättömästi, ilkeästi tai jopa julmasti suhtautuvia ihmisiä? Mitä voisimme itse tehdä humanismin ja suvaitsevaisuuden lisääntymiseksi omassa lähiympäristössä tai laajemmin maailmalla?
  4. Olen käynyt Lapissa monta kertaa ja eri vuodenaikoina kumppanin, ystävän tai ystävien kanssa, kaksi kertaa vain tyttöjen kesken. Joka matkasta olen nauttinut, ja olen iloinnut kauniiden maisemien lisäksi erityisesti ihastuttavien, aitojen lappilaisten kohtaamisesta erilaisissa ympäristöissä. Etelän ihmisetkin ovat lomalla rentoutuneita ja hyväntuulisia.

    Kun yksi ystäväni halusi kerran joulukuussa paeta matkoille 50-vuotispäiviään, lähdettiin kaksistaan tyttöjen kesken Lappiin. Ystäväni, viehättävä, ihan toisenlaisissa ympyröissä liikkumaan tottunut "eliittirouva" pelkäsi, ettei ehkä kukaan tulisi hakemaan "vanhaa naista" ravintolassa tanssimaan. Aidot Lapin miehet tanssittivat rouvaa innokkaasti ja tanssittajien ikäjakauma oli 17 ja 70 vuoden välillä. Kaamosajan sininen hämärä ja monet aidot ihmisten kohtaamiset jättivät upeita muistoja erilaisista syntymäpäiväjuhlista. - Varsinaisen ruskaretken onnistuminen edellyttää säätilan seuraamista ja on jäänyt monelle toteutumattomaksi haaveeksi, jos loma-aika on pitänyt lyödä lukkoon etukäteen. Etelässä ruskasta nauttiminen onnistuu varmemmin. ;)

    Toivon, että osuisin sinne nyt samaan aikaan kanssanne. Saattaisin voittaa vuoden luontokuva -kilpailun, jos onnistuisin saamaan sinusta kuvan vaaranrinteellä tai luontopolulla kuvaamissasi ruskaretkivarusteissa.;D

    Toivotan sinulle iloista ja muistorikasta Lapin matkaa!
  5. Sielunkumppanuuteen ei mielestäni välttämättä tarvita seksuaalisia virityksiä. Jos ne yhdistyvät, suhde tietysti laajenee myös.

    Voisin hyvin kuvitella viettäväni vanhuudenpäiviä yhdessä hyvän naisystävän kanssa samoin kuin jotkut sisarukset yhteisessä kodissaan. Hellät halaukset, hieronnat, jalkahoidot tai selänpesu, toistensa vihtominen ja ihon kuorinta tai rasvaus saunoessa antaisivat hyvän olon tunteen, jolla ei ole mitään tekemistä seksuaalisuuden kanssa. Ystävä voisi olla minulle erityisen rakas, mutta suhteeseen ei liittyisi rakastumisen tunteita.

    Voisin itkeäkin ystäväni sylissä, mutten etsisi sieltä seksuaalista tyydytystä. Kumpikin hoitaisi seksuaaliset tarpeensa itsekseen tai jonkun muun kanssa. Jomman kumman yhteiset matkat jonkun miehen kanssa, tai seurustelukaan ei aiheuttaisi mustasukkaisuutta.

    Tiedän, että meidän ikäluokkamme naisista moni on kokenut intiimin läheisyyden puolisonsa kanssa aviolliseksi velvollisuudekseen. Kasvatuksemme ei ole tukenut seksuaalisuuteen ja intiimeihin iloihin tutustumista. Moni aikuisista miehistä on rutinoitunut käyttämään naista välineenä, jonka avulla tyydyttää itsensä. Osa heistä pitää itseään hyvinä rakastajina, vaikkei heillä olisi alkeellisintakaan tietoa tai kiinnostusta naisen tarpeisiin liittyvistä asioista.

    Läheisyys ja hellyys kuuluvat kai edelleen vain harvojen ikäistemme (avio)parien arkipäiviin, samoin taitaa olla ystävällisten sanojen, keskinäisen kunnioituksen ja rakastamisen kanssa. - En yhtään ihmettele, jos joku ikätovereista etsii ihmistä voidakseen kokea sellaista kokonaisvaltaista hyvää oloa toisen ihmisen lähellä, joka häneltä on jäänyt aikaisemmin kokematta. Meillä jokaisella on siihen oikeus, ja toivon mahdollisimman monen onnistuvan.;
  6. Koska rakastin miestäni, oma valintani ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. Mieheni halusi sekä lapsia että koiran, ja iloitsen siitä, etten epäröinyt osallistua molempiin hankkeisiin.

    Me kaikki kasvatimme toisiamme ja saimme nauttia hyvästä perhe-elämästä pitkään. Lapsi oppii aikanaan ottamaan vastuunsa, ja nousee hämmästyttävän nuorena perhekoiraa korkeampaan asemaan koiran kokemassa "laumassa". Kaikki perheenjäsenet kunnioittivat toisiaan ja pitivät huolta toisistaan. Ilman koiraa esikoisesta olisi voinut tulla itsekkäämpi, koska hän sai pitkään olla ainoa lapsi.

    Tuskin yksi valinta vaikuttaa ystävyyssuhteisiin, luulen asiaan liittyvän muitakin asioita. Jokaisella on oikeus tehdä omat valintantansa kaikilla elämän osa-alueilla. Onnellista, jos edes osa ystävyyssuhteista kestää läpi vuosien vanhuuteen asti.

    Toivotan aloituksen kirjoittajalle onnea ja menestystä omien valintojensa kanssa. Ojennan lahjaksi yhden lempiajatelmistani: Vanhemmat antavat parhaan lahjan lapsilleen - rakastamalla toisiaan. (En muista kenen ajatus on, mutta yhdyn siihen.)
  7. Kiitos muistutuksesta, kävin kurkistamassa.

    Katsoin esittelyvideon, mutten taida kirjautua leikkimään. Aikuisten leikki kuulostaa teoriassa ihan hauskalta, mutta vaatisi varmaan todella paljon aikaa ja paneutumista, kun ideoitakin paljastetaan vasta vähitellen.

    Olin vähän pettynyt, että taitelijaesittelyt olivat Wikipediassa, mutta museoista löytyy näköjään paljon mielenkiintoista tietoa ja linkkejä. Googlen Art Project näyttää myös kiinnostavalta, siitä en tiennyt mitään aikaisemmin.

    Eindhovenissa olevan Van Abbemuseon YouTube-kanavalta löysin pitkän trailerin elokuvasta ja sata muuta videota, joiden avulla voisi vaikka opiskella ymmärtämään hollantilaista puhetta. 100sta videosta vain elokuvan traileri taitaa ollan englannin kielinen.

    Taidanpa poistua takavasemmalle ja siirtyä palstahäiriköstä muihin aikuisten leikkeihin tietokoneen ääressä taukoja kaivatessani.;)

    Jos joku osallistuu leikkiin, kuulisin mielelläni miten se edistyy internetissä. Ensi maanantaina aion katsoa seuraavan jakson tv:stä.
  8. Kauneus on katsojan silmissä, näkyy pätevän matkailussakin. Tarjoan vastapainoksi aloitukselle oman subjektiivisen näkemykseni.

    Suomalaisten lottovoitosta olen samaa mieltä, olemme olleet veljeskansaamme paljon onnekkaampia.

    Itse ihmettelin viime kesänä, miten upeasti Tallinnan vanhaa kaupunkia on restauroitu ja miten komeita moderneja rakennuksia on ilmestynyt kaupunkiin. - Suomessa rahapula hidastaa monia samanlaisia projekteja. Komeiden vanhojen kivitalojen julkisivujen kunnostaminen vaatii todella paljon kallista käsityötä.

    Olen matkustellut Virossa välillä melko aktiivisestikin, erityisesti siitä lähtien, kun viisumipakko poistui. Ensimmäisellä viisumipakon aikaisella yhden järjestön mukana pikkubussilla tehdyllä Riian matkalla "historiaan matkustamisesta" oli paljon konkreettisia merkkejä. Sen jälkeen tilanne on muuttunut vuosi vuodelta huimaa vauhtia, ja positiivista kehitystä näkee kaikkialla. Myös palvelutaso on noussut vanhasta itäblokin jälkeisestä kaudesta todella merkittävästi.

    Vanhoja, rapistumaan jätettyjä kolhoositiloja ja rakennuksia olen nähnyt vain muutamia, suurimman saarella, johon saimme kerran järjestettyä venekyydin Kuressaaresta. Useimmissa kaupungeissa vanhoja rakennuksia on kunnostettu perinteitä vaalien, ja uusia rakennetaan koko ajan lisää. Itärajan tuntumassa, Narvassa taisi olla eniten merkkejä itäblokki-ajoilta. Maaseudulla omasta mielestäni suurin ero suomalaiseen maalaismaisemaan, olivat tuulimyllyt, maiseman litteys ja vanhat traktorit. (Rapistumaan jätettyjä maatiloja lahoavine, kasaan romahtavine rakennuksineen olen nähnyt tänäkin kesänä enemmän Suomessa kuin koskaan Virossa.)

    Upeita kartanoita kunnostetaan eri puolilla Viroa. Niiden kunnostamista käynnistettäessä oli suomalainen asiantuntija pyydetty mukaan kouluttamaan hankkeista vastaavia henkilöitä. Osallistuin yhdelle tämän asiantuntijan vetämälle kartanokierrokselle muutamia vuosia sitten. Intoa ja talkoohenkeäkin kuului löytyneen, vaikka rahasta oli usein pulaa jopa niin, että maalejakin oli jossain ostettu vain muutaman litran purkki kerrallaan.

    Kurjan näköisiä, hoitamattomia betonikerrostaloalueita näkee melkein kaikkialla Euroopassa suurempien kaupunkien liepeillä. Esimerkiksi paikallisjunalla Lontoota tai vaikkapa Frankfurtia lähestyttäessä maisemat ovat paikoitellen vähintään yhtä ankeita, elleivät ankeampiakin, kuin mitä Virossa saattaa nähdä, mutta alueet ovat usein laajempia.

    Olen nähnyt Viron kaupungeissa myös paljon vauraita pientaloalueita, joiden pihoilla on saattanut seisoa jopa useampia luksusautoja. Virossa on paljon äkkirikastuneita, myös suomalaisia.;)

    Yhtään kerjäläistä en minäkään muista Virossa kohdanneeni, käsitöitään kaupustelevia mummoja sitäkin enemmän. Useimmat näyttävät selviytyvän jollain tapaa kohtuullisesti käsittämättömän pienillä eläkkeillään.

    Tallinnan vanhoista tuulitakki-lenkkitossu-huivi -mummoista taitaa osa olla suomalaisia turisteja. Virolaiset naiset pitävät huolta ulkoisesta olemuksestaan suomalaisia siskojaan paljon paremmin. Useimmat heistä näyttävät kauniilta ja kohtuullisen huolitelluilta, vaikkeivät pukeutuisikaan kalliisiin merkkituotteisiin. Olen nähnyt Virossa kauniita, pitkiä, hoikkia, pitkäraajaisia ihmisiä luultavasti useammin kuin Suomessa.;)

    Nostan hattua virolaisille. He ovat saaneet maansa huimaan nousuun. Ehkä heillä on sitä paloa, jonka avulla Suomea rakennettiin 1950-luvulla ja pitkään siitä eteenpäin.

    PS: Kaikille, jotka haluavat matkustaa historiaan, suosittelen vierailua Kihnun saarelle. Siellä vaalitaan perinteitä ja erityisesti naiset pukeutuvat usein vanhoihin kansallispukuihinsa. - Saareen sekä virolaiseen ystävällisyyteen ja vieraanvaraisuuteen meidät tutustutti sillä matkalla (ison Saabinsa kyydissä) tallinnalainen rouva, jonka iäkäs isä asuu edelleen perheen maatilalla saaressa. Tapasimme myös Viron vanhimman asukkaan, joka asui vanhan rouvan kotitalon naapurissa.
  9. Isoisäni kuva on tosiaan yksi rakkaimmista. Hän oli melkoinen keikari, mutta olkihattua en ole kuvissaan nähnyt.;)

    Muistan, miten harmistunut olin, kun isä halusi hääjuhlista kotiin lähtiessämme tulla mukaan ottamaan kuvia. Nyt kotiovella otettu kuva komeasta, juhlapukuisesta aviomiehestäni kantamassa vihkipukuista vaimoaan kynnyksen yli yhteiseen kotiin on yksi aarteistani, paljon arvokkaampi kuin viralliset tai muut hääkuvat.

    Rakkaita muistoja herättävät myös synnytyslaitokselta kotiuduttuamme ottamani isä-lapsi -kuvat. Ne kertovat monia onnellisia ja hauskojakin tarinoita.

    Kotonani on melkoinen määrä valokuvakansioita, mutta oikeastaan vain kolme niistä on todella tärkeitä, vanhempieni vanha valokuva-albumi ja omat kansiot aikuistumis- ja perhe-elämän onnellisilta vuosilta. Muitakin on kiva aina välillä selailla. Kehystetyt valokuvat lojuvat laatikossa, koska en ole keksinyt niille parempaa paikkaa. Vanhempieni kodista korjasin talteen muutaman pikkulaatikollisen lapsuusvuosieni kuvia, ne odottelevat jos joskus saisin laitetuksi nekin omaan kansioonsa. Diat odottavat myös toimenpiteitä.

    Digikuvia on tiedostokansioiksi järjesteltyinä tietokoneella, cd- dvd-levyillä, ulkoisella kovalevyllä ja omassa kuvagalleriassani netissä. Luotan niiden säilyvän katselu- ja käyttökunnossa elämäni loppuun asti, enkä usko niiden muita sen jälkeen kiinnostavan. - Jokainen on voinut halutessaan tulostaa tai kehityttää kiinnostavat kuvansa itse tai on saanut pyydettyään luvan julkaista niitä.

    Kuvakirjat ovat mielestäni kiva muisto tai lahja. Olen osallistunut muutaman sellaisen tekemiseen, kun olen käynyt kuvaamassa tuttujen syntymäpäiväjuhlilla tms. Niiden tekeminen kotona oman tietokoneen ääressä on hämmästyttävän helppoa, eikä hintakaan hirvitä. - Jos haluaa kuviensa säilyvän seuraaville sukupolville, kannattaisi varmaan printtata tai kehityttää niistä sekä väri- että musta-valkoiset paperikuvaversiot irrallisina tai tekstitetyn albumikirjan muodossa.

    Joskus on käväissyt mielessä, että muutamat antamani haastattelut tai itse tekemäni lehtijutut olisi pitänyt skannata muistoiksi, koska lehtileikkeitä en ole koskaan kerännyt. Vanhoja valokuvia voi myös kopioida skannaamalla.

    Vanhemmiten monet tavarat alkavat menettää merkitystään. Niin myös osa valokuvista. Negatiivit hävitin vuosia sitten, koska niitä oli todella paljon. Säilytin myös kirjoja, joissa kuviani oli julkaistu, mutta aion hävittää ne viimeistään seuraavan muuton yhteydessä yhtä lukuunottamatta.

    Muistot ovat tärkeitä ja kuvat kertovat omia tarinoitaan. Ehkä osa omistani joutaa kellariin tai ullakolle, josta voin halutessani käydä kaivelemassa niitä esille.
  10. Istuin kerran vähän väsyneenä kuuntelemassa isokenkäisten liiketuttavien kanssa, kun esimieheni kertoi taas kerran "parhaita naisjuttujaan". Minulta kysyttiin, kuinka jaksan naureskella ja myhäillä suuttumatta, kun joudun varmaan useinkin kuuntelemaan naisia halventavia juttuja. Katselin "poikia" silmiin, hymyilin vinosti, kohotin hieman toista kulmakarvaani ja vastasin: "Miksi suuttuisin? En tunne sellaisia naisia, joista johtajamme kertoo. Omaan tuttavapiiriini kuuluu vain fiksuja. Jokainen valitsee itse oman seuransa." - Esimieheni oli ainoa, jota ei naurattanut.;)

    Itse asiassa olin häpeissäni ja harmistunut, kun suomalaiset miehet jatkoivat typerien naisjuttujensa kertomista, vaikka heidän olisi pitänyt huomata, etteivät ne todellakaan toimineet fiksussa kansainvälisessä seurassa.
  11. Jos ihoon kertyy kovettumia, esim. jalkapohjissa, iho voi alkaa halkeilla vakavinkin seurauksin. Erityisesti jalkapohjien ihon hoitaminen ja kovettumien pois hankaaminen on tärkeätä, jos haluaa jatkaa liikkumista ja välttyä haavaumien monenlaisilta ikäviltä seuraamuksilta.

    Jos ihohuokoset pääsevät tukkoutumaan millä tahansa ihoalueella, siitäkin saattaa koitua ulkonäköseuraamusten lisäksi myös muita harmeja. Saunominen, vihtominen ja aulis selänpesijä suojelee sellaisilta monia suomalaisilta.

    Ihon kuorimiseen ei välttämättä tarvita kuorintavoiteita. Hieman karheahko pesin tai harja ja jalkaraspi ajavat saman asian. Jos ihoa hoitaa kosteuttavilla voiteilla, iho säilyttää paremmin kimmoisuutensa, eikä varsinaista kuorintaa ehkä tarvitakaan.

    Muistelen kuulleeni joitain ohjeita omatekoisen kuorintavoiteen valmistamisesta. Netistä löytyi tällainen linkki: http://www.avatv.fi/kauneusjahyvinvointi/artikkeli.shtml/2012/06/681806/raikastava-kasvovesi-ja-kosteuttava-kuorintavoide--nain-teet-kotikosmetiikkaa-saunahetkiin
  12. Ihminen ei voi muuttaa maailmaa, mutta jokainen voi halutessaan muuttaa omaa asennettaan. Jotkut haluavat vain puhua pahaa, valittaa ja riidellä, jotkut viihtyvät toisenlaisessa ilmapiirissä ja ovat valmiita tekemään myös itse jotain muutoksen hyväksi.

    Jos tunnet naapurit vain ulkonäöltä ja käyt pari kertaa vuodessa riitelemässä yhtiökokouksessa (omien sanojesi mukaan), mistä ihmeestä tiedät, että juoruakat puhuvat pahaa muista naapureista ja lapsillansa on ADHD?

    Voisiko juoruakkoihin ja heidän lapsiinsa yrittää tutustua ystävällisissä merkeissä ja tehdä yhteisiä sopimuksia, asioista jotka häiritsevät itseäsi?

    n n n n

    Minulla on aina ollut tapana vaihtaa silloin tällöin sopivassa tilanteessa muutama ystävällinen sana erityisesti pienten naapureiden kanssa, ja ainakin pysähtyä vastaamaan heidän kysymyksiinsä.

    Äskettäin näin kotiin tullessani naapurissa isänsä luona vierailevan 5-vuotiaan pienen ihmisen istuvan ison kiven päällä itku kurkussa. - Poikkesin kysymään, mikä oli hätänä. Isänsä oli kuulemma kateissa, eikä autokaan ollut paikalla.

    (Olimme tutustuneet ja esittäytyneetkin vasta edellisellä viikolla porraskäytävässä, kun pieni ihminen jutteli tullessaan isänsä luo vierailulle. Isä antoi tilaa lapsensa jutustelulle ja naureskeli sivussa, kun kuljimme pätkän samaa matkaa parkkipaikalta.)

    Muistutin pientä ihmistä edellisestä tapaamisestamme, ja lupasin olla hänen luonaan kunnes isänsä ilmestyy paikalle. Kyyneleet kuivuivat ja ehdittiin jutella hetken aikaa. Pieni ihminen tarkkaili lähestyviä autoja, ja jutusteli samaan aikaan muutakin. Ei kestänyt kauaan, kun isänsä jo ilmestyi kavereiden kanssa autollaan parkkipaikalle. Pieni ihminen hyppäsi riemukkaasti kiveltä ja alkoi pulputtaa kuin pieni papupata. Lähetin hänet isänsä luo ja nostin kassini maasta. Pieni Ihminen heitti minulle vielä huikkauksen: "Miksi sulla on noin paljon tavaraa mukana?" - Sitä jäin itsekin mietiimään.
  13. Ei yhteisöllisyys ole kadonnut, vaan se on nykyisin kai entistä harvempien aktiivisten aikuisten käsissä. Omassa asuinympäristössä yhteisöllisyys on ollut vaihtelevasti esillä.

    Nuorina aikuisina muutimme 12 perheen rivitaloyhtiöön ja osallistuimme kaikki talkootöihin, harrastimme yhdessä ja järjestimme yhteisiä juhlia yms. Omassa 6 asunnon talossa asuvien kanssa ystävystyimme ja olemme pitäneet yhteyttä, vaikka osa naapureista on muuttanut kauemmaksikin. Kahden pariskunnan kanssa, yhden iäkkään ja yhden saman ikäluokan edustajien kanssa ystävyys on päättynyt kuolemaan.

    Kerrostaloyhtiöissä talkoisiin osallistumisen aktiivisuus on vaihdellut vuosien varrella. Joskus naapurit ovat osallistuneet suurella joukolla ja välillä aktiivisia osallistujia on ollut vähemmän. Yhdessä tekeminen on hyvä tapa tutustua, ja joskus on säästetty myös suuria summia muutamien aktiivisten "remonttimiesten, puutarhureiden, pihasuunnittelijoiden ja maalareiden" ansiosta. Talkoiden jälkeisissä saunailloissa ja niiden jatkoilla sekä pihan hiekkalaatikolla ja grillapaikalla on käynnistynyt myös ystävyyssuhteita. Naapurit juhlivat, harrastavat pienemmissä ryhmissä, ja kokoavat välillä isompia ryhmiä yhteen jonkin aktiviteetin ympärille.

    Yhteisiä alueellisia tapahtumia järjestetään muutaman kerran vuodessa. Alueellinen asukasyhdistys on aktiivinen ja joskus tapahtumat käynnistyvät jonkin pienen ryhmän innostuttua jostain erityisestä aiheesta.

    Uskon, että jokainen voi halutessaan käynnistää mieleistään yhteisöllistä toimintaa omassa ympäristössään - jos oikeasti haluaa ja on valmis uhraamaan vähän omaa aikaansa.

    PS: On ollut ilo huomata, miten paljon voi vaikuttaa itse vaikkapa vain roskia keräämällä. - Joku kaatopaikaksi muuttumassa oleva ympäristö voi siistiytyä pysyvästi jo yhden siivouskerran jälkeen. - Roskillakin näyttää olevan taipumus kutsua kavereita ympärilleen.;)
  14. Mieleeni nousee kaksi erilaista epäonnistumisen mallia, jotka molemmat pohjautuvat suunnattomaan itsekkyyteen, oman edun tavoittelemiseen ja vastuun välttelemiseen.

    Jos aikuinen ei kanna vastuutaan vanhempana, vaan laiminlyö lapsensa ja jättää kasvatus- ym. vastuun kokonaan muiden huoleksi pelkästään oman itsekkyytensä vuoksi. Omien lasten laiminlyöminen ja heitteille jättäminen on mielestäni pahimman laatuista elämässä epäonnistumista.

    Jos joku ryhtyy vallan kahvaan päästyään hurvittelemaan ja hävittää perimänsä omaisuuden, ehkä menestyneen yrityksenkin, joka on tarjonnut monille ihmisille työpaikan ja leivän.

    Ilman erityisiä lieventäviä asianhaaroja kutsuisin molempia malleja elämässä epäonnistumiseksi. - Oletan, että aloittaja tarkoitti "normaaleja" ihmisiä, ja jätämme sairaat rikolliset keskustelun ulkopuolelle.
  15. Heippa "Tavismummo", sinunlaisiasi kaivataan missä tahansa ympäristössä.

    Varsinainen kommuuni ei varmaan olisi minunkaan juttuni, mutta yhteisöllinen kerros- tai rivitalo on mielestäni ihanteellinen asumismuoto. Itse toivoisin näkeväni elämää ympärilläni vielä silloinkin, kun en jaksa enää olla aktiivinen.

    Erilaiset ja eri-ikäiset ihmiset, lemmikit, naapuriapu, yhteiset tilat ja niissä ainakin jollain tapaa kohteliaasti käyttäytyvien ihmisten kohtaaminen kuulostaa mielestäni hyvältä. Se, että kaikki yhteisölliseen taloon muuttavat suhtautuvat periaatteessa myönteisesti yhteisöllisyyteen, riittää minulle. Eri elämänvaiheissa yhteisöhankkeisiin osallistuminen voi vaihdella paljonkin, eikä missään ympäristössä varmaan voi täysin välttyä myös ongelmien kohtaamiselta. Tuskin kaikki voisivat olla "parhaita kavereita" keskenään.

    Tämä tavismummo kuuntelee ihan mielellään itseään viisaampien juttuja - erityisesti pienten lasten suusta kuultuina.;)
  16. Yhteisöllisiä 55+ taloja on jo rakennettu ja rakennetaan lisää. Kun yhdistää niihin ostopalvelut, kotona asuminen voi jatkua useimpien kohdalla varmaan pitempään kuin toisenlaisessa ympäristössä.
    Ihmiset ehtivät tutustua jo terveinä ja syntyy erilaisia ryhmiä ja varmaan myös keskinäisiä auttamisverkostoja. Kun kodin ulkopuoliset harrastukset ja aktiviteetit aikanaan vähenevät, kavereita löytyy samasta talosta ja monenlaista yhteistä ohjelmaa voidaan järjestää omissa tiloissa.

    Suunnittelin jossain vaiheessa itsekin käynnistäväni hankkeen, kun tulen sopivaan ikään. Kawen idea on mielestäni hyvä, ja yhteiskuntakin saattaisi tukea hanketta. Jos asia kiinnostaa, eikä löydy sopivaa valmista yhteisöä, kannattaa ryhtyä itse kokoamaan sellaista jo mahdollisimman hyvissä ajoin.

    Eutanasia on pahuksen vaikea ja monisäikeinen asia. Periaatteessa olen sitä mieltä, että eutanasia pitäisi hyväksyä, mutta toisaalta pelottaa mihin sen laillistaminen saattaisi johtaa. Voitaisiinko ihmisiä painostaa siihen tai tuntuisiko joistain ihmisistä siltä, että heidän velvollisuutensa olisi lopettaa läheistensä ja/tai yhteiskunnan palveluiden "turha" kuormittaminen. - Toisaalta olisi kamalaa, jos itse haluaisi päästä tuskistaan, kun mitään muuta ei enää olisi odotettavissa, niin armollisen avun tarjonnut joutuisi rikosoikeudelliseen vastuuseen.
  17. Jos 16-vuotias tulee humalassa kotiin, ja kertoo juopotelleensa ravintolassa, mielestäni vastuullinen vanhempi puuttuu asiaan. Alaikäisten juopottelu ravintolassa ei ole sallittua, eikä se ole heille oikea paikka. Jos ravintolassa tai useammassakin tarjoillaan alkoholia alaikäisille, on vanhemman syytä puuttua asiaan, ottaa yhteys alkoholitarkastajaan ja nostaa aiheesta yleinen keskustelu. - Nostan isälle hattua, vaikka tietysti hän olisi voinut valita asiallisemman linjan esiintymiselleen.

    Se, että lapsi tulee kerran kotiin humalassa, ei ole merkki vanhemman vastuuttomuudesta. Ko. vanhempi kantoi vastuutaan laajemminkin, koska huolestui holtittomasta anniskelusta omassa lähiympäristössään, ja teki asialle jotain. - Se millaisia seuraamuksia omalle pojalleen asiasta koitui ja millaisia sopimuksia kotona tehtiin, on yksityisasia, eikä kuulu julkisuuteen.

    En näe yhteyttä kahdella aloituksessa esille nostetulla asialla, joista jälkimmäistä on jo käsitelty täälläkin.
  18. Olen pettynyt. Olen ehtinyt osallistua monenlaisiin maailman parannushankkeisiin, eikä maailma näytä muuttuneen paremmaksi paikaksi, eivätkä edes sodat ole vieläkään loppuneet.;)

    Suomessa on moni ihmisten elämään ja hyvinvointiin liittyvä asia parantunut, mutta sen seurauksena omiin etuihin liittyvät vaatimukset näyttävät kaiken aikaa kasvavan ja pahoinvointi lisääntyvän. - Onneksi yhteisöllisyys näyttää myös vähitellen nostavan päätään, vaikka markkinatalouden kovia arvoja tuodaan myös jatkuvasti esille.

    Nuoruuden näkemisen ja kokemisen nälät ovat tulleet tyydytetyiksi. Koska olen uneksinut vain asioista, joilla on realistisia mahdollisuuksia toteutua, olen ehtinyt myös toteuttaa ne. Aina en ole päässyt ihan huipulle asti, mutta jollain tapaa ihan lähelle.

    Iloitsen siitä, että olen jotakuinkin onnistunut elämään omien arvojeni mukaisesti ja päässyt sinuiksi itseni kanssa. En haluaisi vaihtaa osia kenenkään kanssa. Sitä voi kai kutsua tyytyväisyydeksi.
  19. @Hunksz - Vielä viime vuosisadalla näitä tarinoita kuuli ja sai lukea todella paljon. Onneksi naiset(kin) ovat kehittyneet. Luultavasti melkein jokainen meistä voi todeta, että seuraavan sukupolven edustajat ovat meitä kauniimpia ja viisaampia. - Eli rodunjalostus on toiminut hyvin.;)

    PS: Joutilaita tositv- ja julkkistyrkkyjä yms. ei oteta huomioon. - (Enkä ole itse työskennellyt naisvaltaisella alalla.)

    PPS: Ko. yrityksessä työskennellessäni minulle selvisi ensimmäisen kerran, että miehetkin osaavat juoruta ja juonitella.
  20. Taitaa toimia, tai on ainakin toiminut, millä alalla tahansa. Rumia tai kauniita, naiset voivat tosiaan olla ilkeitä juonittelijoita ja saattoivat ainakin 1980-luvulla heittäytyä todella hankaliksi parhaitakin naisesimiehiään kohtaan.

    Kun suomalaisessa keskisuuressa teollisuuslaitoksessa nimitettiin miesjohtajan seuraajaksi todella pätevä ja viehättävä nainen, sain kuunnella muutamia kiinnostavia luottamuksellisia tarinoita.

    Itseäni vähän nuorempi talousjohtaja kertoi jatkuvasta vastustuksesta ja törmäystilanteista, joita joutui kohtaamaan omalla osastollaan. Erityisesti yksi osaston vastuuhenkilöistä, muuten fiksu nainen hänkin, jaksoi päivitellä, ettei nuorella naisjohtajalla voisi olla minkäänlaisia valmiuksia suoriutua vaativasta tehtävästään. Osa naisalaisista liehitteli edessä ja puhui pahaa selän takana. Koko "kanalauma" kaipasi kukkoa laumansa johtajaksi. - Onneksi esimiestehtävät olivat vain pieni osa yrityksen talousjohtajan toimenkuvaa, ja niistä saatu positiivinen palaute auttoi häntä jaksamaan urakehityksensä kannalta tärkeät pari-kolme vuotta.
    21. 69 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt