sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  1. Jouduin hankkimaan vuonna 1997 uuden pesukoneen ja mietin, maksoinko liikaa valitessani Mielen. En ole katunut, koska se toimii edelleen. Se pääsee todennäköisesti muuttamaan mukanani myös seuraavaan kotiini, vaikka suunnittelin alunperin hankkivani sinne uuden ja pienemmän.

    Koska pesukoneeni on lattiakaivolla varustetussa pesuhuoneessa, voin jättää sen melko huolettomasti käymään esim. kaupassa käynnin ajaksi. Pitemmäksi aikaa en välittäisi jättää vaatteita koneeseen muutenkaan.

    Astianpesukonetta en jätä tippa-altaasta ja keittiön klinkkerilattiasta huolimatta pitkäksi aikaa käymään yksikseen. Vedentulon suljen aina samantien kun alan tyhjentää konetta.

    Kahvinkeittimen katkaisen ja otan sähköpistokkeen aina käytön jälkeen irti. Televisio ja äänentoistolaitteet olen liittänyt sarjapistorasiaan, joka voin kytkeä pois päältä yhdellä napinpainalluksella poistuessani kotoa pitemmäksi aikaa.

    Uuden mikroaaltouunini kanssa harmittelen, etten sitä valitessani huomannut joutuvani virittämään kellon aina sähköpistokkeen irrottamisen ja uudelleen liittämisen jälkeen. Ikävien tulipalouutisten jälkeen päätin kuitenkin, että otan pistokkeen irti aina useammaksi päiväksi kotoa poistuessani - jos muistan.;)
  2. Paulo Coelho julkaisi tänään FB-sivullaan tekstin: "Jokaisella näyttää olevan selkeitä ideoita siitä, miten toisten ihmisten pitäisi elää elämäänsä..."

    Olen tyytyväinen itse suunnittelemaani keittiöön ja käytän aina välillä omaa 45 sentin levyistä astianpesukonettani. En tarvitsisi suurempaa, ja ymmärrän, että varsinkin yhden hengen taloudessa pieni pöytämallinen astianpesukone voi olla kätevin. Ihmisillä on erilaisia tarpeita, ja onneksi me voimme tässä yltäkylläisyyden maassa valita jokainen omaa tarvetta vastaavan vaihtoehdon. Itse pärjäisin hyvin ihan ilman astianpesukonettakin.
  3. Ehkä radiossa kohisee teknisten häiriöiden vuoksi.

    Voin kertoa sinulle ja muillekin, että kesä saapui Suomeen jo kauan aikaa sitten: luonto kukoistaa, monet kukat valmistavat jo uusia siemeniä, ja uudet kukka-aallot puhkeavat toinen toisensa jälkeen kukkaan, mansikat kypsyvät, sienet odottavat poimijoita, karviaisten ja marjapensaiden raakileet lähestyvät täyttä mittaansa, ötökät viihtyvät ja lisääntyvät, pörriäiset hoitavat pölytyksiä ja mehiläiset keräävät lisäksi hunajaa, koivunlehdet ovat vahvoja ja vihta kestää useampia käyttökertoja, lintuset livertää, uusia poikasia on jo kuoriutunut ja osa nousee omille siivilleen, ilma on täynnä erilaisia tuoksuja, uimavedet lämpenevät, laineet liplattavat, kauniit nuoret ihmiset kulkevat keveämmin pukeutuneina ja ilahduttavat vanhojenkin silmää. Kesästä voi nauttia sekä kaupungeissa että luonnon maisemissa.

    Ehdotan, että lähdet liikkeelle, nautit kauniista kesästä ja liikut välillä niin reippaasti, että kohina korvissa lisääntyy ja häipyy vasta ansaitun levon jälkeen kotona. Levon jälkeen voisit ilmoittaa kuuntelemasi radiokanavan toimittajalle ja kertoa omia havaintojasi kesän tilasta. Ehkä kohinan syykin selviää keskustelunne aikana.

    PS: Ilman sadetta ei kesästä tulisi vähemmän nautittava, ja monet kärsisivät kuivuudesta Suomessakin.
  4. Kävin kerran uteliaisuuttani joskus 1980-luvulla Punkaharjun maisemissa, kun huomattiin paikka lomamatkan varrella. Tiedän, että esim. Pihlajasaaressa on naturistiranta kohtuullisen lähellä, muttei se kiinnosta enää. Uteliaisuus on tyydetty, eikä naturismi ole minun juttuni. Muiden ihmisten alastomuus ei minua häiritse, mutta itse koen oloni mukavammaksi hieman verhottuna. Vaikka olisin yksin mökkirannalla, laitan jotain kevyttä päälle heti sen jälkeen kun iho on kuivanut uimisen tai saunomisen jälkeen.

    Nuorempana olisin saattanut hyvinkin käydä hankkimassa rajatonta rusketusta jollain rauhallisella nakurannalla, mutta auringon vaarojen tiedostamisen jälkeen suojautuminen on tullut tärkeämmäksi. Naturismi tuntuisi siitäkin syystä entistä vieraammalta ja tarkoitushakuiselta vaihtoehdolta.
  5. Neljä vuodenaikaa ovat minulle tärkeitä, ja toivoisin saavani elää ainakin osan talvesta lumisessa maisemassa. En kuitenkaan ole valmis matkustamaan kauas maailmalle minkäänlaisen säätilan perässä.
    Helteen koen enemmän uhkana kuin mahdollisuutena ja naparetkille koen olevani jo liian vanha.

    Kevään saapumista voisin mielelläni käydä tarkastelemassa etukäteen etelä- tai keski-Euroopassa ja kokea sen uudelleen Suomessa. Pidin sitä aikoinaan ylimääräisenä bonuksena kevään messumatkoilla parissa entisessä työpaikassa.

    Syksyn värikylläisyyden muuttuessa tummaksi, märäksi ja pimeäksi, voisin poistua vähiksi aikaa jonnekin enintään 4 - 6 tunnin lentomatkan päähän.

    Kesäaikaan en haluaisi ilman perusteltua syytä lähteä Suomesta mihinkään, ei ainakaan pohjoismaita kauemmaksi.

    Pitemmän kuivan kauden jälkeen odotan sadetta ja iloitsen sen elvyttävästä voimasta ja nautin tuoksujen voimistumisesta. Suomessa meidän ei tarvitse pelätä säähän liittyviä uhkia, joten täällä voi nauttia elämästä melko huolettomasti missä tahansa säässä.
  6. Päätimme jo kauan sitten kumppanini kanssa, että telttailuajat ovat taakse jäänyttä elämää. Laitoin vanhan soputelttanikin kierrätykseen.

    Kun aloin vuonna 2004 harrastaa melontaa ja pian sen jälkeen myös retkimelontaa, hankin uuden teltan ja varusteet, joilla on ollut runsaasti käyttöä.

    Kävin kerran viime kesänä kurkistamassa yhdelle leirintäalueelle, kun ajelin yksin pitempää matkaa pohjoisesta kotiinpäin. Totesin teltta-alueen niin siivottomaksi, että päätin jatkaa matkaa.

    Nyt jään mielenkiinnolla odottelemaan kommentteja, jotta tiedän kannattaako telttaa kuljettaa mukana automatkoilla. Teltassa nukkuminen olisi mielestäni ihan hyvä yöpymisvaihtoehto, jos ympäristö olisi miellyttävä. Olen tosin kuullut, että itsekseen liikkuessa myös teltassa yöpymisestä saattaa jossain joutua maksamaan melko korkean hinnan.
  7. En osaa vastata kysymykseesi, mutta jos päätät lähteä, voisin suositella myös lähiympäristöön tutustumista riippumatta siitä lähdetkö ranta- vai kaupunkilomalle.

    Sunny Beachin matkalta jäi mieleen, että sieltä pääsee ihan yleisin kulkuneuvoinkin monenlaisille mielenkiintoisille retkille niin vesi- kuin pintateitse.

    Sofiassa suosittelen kaupunkikohteiden lisäksi tutustumista Vitosha-vuoristoon. Erityisesti matka tuolihissillä huipulta alaspäin yli kivivirran tarjoaa maisemien lisäksi muutenkin mieleen jäävän elämyksen. Hotellien ja taksien kalliit turistitaksat harmittivat aikoinaan, mutta luulen niiden jo tasaantuneen, koska Sofiaankin tehdään jo seuramatkoja.
  8. Ensimmäisenä aamuna nautiskelen yleensä vaihtoehtojen runsaudesta ja antaudun monenlaisille houkutuksille. Seuraavina tyydyn vähempään ja saatan sujauttaa jonkin hedelmän tai pienen herkkupalan vaivihkaa laukkuuni. En osaa kuvitella, että kukaan henkilökunnasta puuttuisi asiaan, vaikka huomaisikin. Eväiden tekeminen olisi ihan toinen juttu, enkä harrasta sellaista.

    Jos olen itse maksanut buffee-aamiaisesta, mielessä saattaa käväistä harmi matkakassan tuhlautumisesta. Työmatkoilla olen tyytynyt iloitsemaan vaihtoehtojen runsaudesta ja harmitellut joskus etten ole voinut hyödyntää sitä enempää, koska liikunta on väkisin jäänyt tavallista vähäisemmäksi.

    Vanhemmiten on ollut pakko vähentää annoskokoja ja jätän mielelläni runsaat noutopöydät valitsematta matka- tai lomapaketteihin aina, kun se on mahdollista. Puoli- tai täysihoitopaketeista jää aina suurin osa maksetuista ruokailuista käyttämättä, koska olen useimmiten ruoka-aikaan ihan jossain muualla kuin hotellissa. Notkuvien herkkupöytien ääressä olen useinkin harmitellut, että kehoni käyttää tarjotun ravinnon turhan hyvin hyödykseen.;)
  9. Iloitsen siitä, ettei suomalaisista enää voi sanoa, "etteivät he puhu eikä pussaa", ja olemme oppineet jo halaamaankin. Toisten ihmisten intiimi elämä ei ole koskaan kiinnostanut minua. Julkiset suukot tai hellyydenosoitukset eivät häiritse, mutta intohimoisemmat hetkensä saisi minun puolestani jokainen - sukupuolisesta suuntautumisestaan riippumatta - mieluummin säästää kahdenkeskisiin hetkiin.

    1980-luvulla ilahduin, kun näin Italiassa miten nuoret miehet kulkivat usein yhdessä käsi kaverin harteilla, eikä mieleen tullut ryhtyä arvailemaan heidän seksuaalista suuntautumistaan. Nykyisin tapa näyttää jo yleistyneen muuallakin, myös Suomessa. Iloitsen siitä, ettei ainakaan pääkaupungin seudulla nuorten tai aikuistenkaan tarvitse pelätä toisten ihmisten reaktioita, jos kulkevat käsi kädessä tai halaavat samaa sukupuolta olevia läheisiään. Tiedän omakohtaisestakin kokemuksesta, että myös monet heterot harrastavat sellaista. Onneksi!

    Ihmettelen, miten jotkut väittävät tunnistavansa homoseksuaalit aina ulkonäön perusteella. Tunnen muutamia, joiden ulkoisissa olemuksissa ei ole mitään erityisiä tunnusmerkkejä, vaikka halutessaan jokainen kai uskaltaa jo nykyisin muovata ulkoista olemustaan haluamallaan tavalla. Suuri osa julkihomoista näyttää minusta ihan tavallisilta ihmisiltä, samoin kuin viime presidenttivaalien ehdokaskin - komea mies. Muistan kiinnittäneeni vain yhden kerran huomiota helsinkiläisessä ravintolassa miestarjoilijaan, jonka vahvasti naismainen elekieli viesti homoseksuaalisuudesta.

    Olen ehtinyt saada vastaukset kaikkiin homoseksuaalisuuteen liittyviin kysymyksiini jo lapsuusvuosina, eikä asia todellakaan jaksa enää kiinnostaa.
  10. Näytänkö ikäiseltäni? - Ei aavistustakaan, koska en tiedä miltä ikäiseni keskimäärin näyttävät.

    Silmäpusseihin kiinnitin ensimmäisen kerran huomiota, kun kävin kiireessä, lähes meikkaamattomana otattamassa passikuvan. Passikuva on nähtävästi peiliä rehellisempi. Ehdotan siis, että aloittaja käy otattamassa passikuvan, niin huomaa peilin ystävällisemmäksi.;)

    Mielenkiintoista kuulla, että estrogeenilääkitys lisää turvotusta. Siitä voi päätellä, että rypyt siliävät sen avulla ainakin vähän. Ainoastaan ulkonäkösyistä en suostuisi käyttämään mitään sisäistä lääkitystä, vaikka lääkäri suostuisi sellaista määräämään.

    En iloitse iän tuomista merkeistä, mutta kannan ne ilman häpeän tunteita. En ole nuorempanakaan ihaillut omaa kauneuttani, enkä ole oikein uskonut muidenkaan kehuihin. Omanarvontunteeni on perustunut ihan muihin asioihin. Iloitsen siitä, ettei ole ollut mitään erityistä syytä hävetä omaa ulkonäköäni, enkä aio tehdä sitä jatkossakaan. - Jos peilikuva alkaisi joskus näyttää pelottavalta, luulen ystävällisen hymyn ja pienen pilkkeen silmäkulmassa parantavan vaikutelmaa.

    Useimpien vanhemmat taisivat meidän ikäluokkamme lapsuusvuosina kiinnittää enemmän huomiota kehitystarpeisiin kuin kehuja ansaitseviin ominaisuuksiin ja suorituksiin. Ehdotan, että opetellaan viimeistään tässä iässä kääntämään asiat toisin päin - myös omassa elämässämme. Ei vaadi liikoja itseltämmekään, niin voidaan olla ihan tyytyväisiä.;)
  11. Ihmettelen, mitä kumman jumaluutta aloittaja liittää lapsen nimen julkistamiseen kirjoittaessaan: "Tosin monen ihmisen ylikorostunut itsetunto tuntuu antavan hänelle oikeuden lähennellä jumaluutta".

    Traditiot muuttuvat vuosien myötä ja ihmiset ja yhteisöt muovaavat niitä jatkuvasti. Ihmisiä palvelevat yhteisöt sopeutuvat muutoksiin, jotka eivät ole ristiriidassa yhteisön arvojen kanssa ja tekevät parhaansa voidakseen palvella ihmisiä. Vuosien myötä syntyy uusia traditioita ja välillä palataan vanhoihin.

    Nimiäiset kuulostaa mielestäni vähemmän kauniilta kuin kastejuhla. Koska sanat ovat minulle tärkeitä, yrittäisin ainakin keksiä lapsen ensimmäiselle juhlalle jonkin kauniimman nimen, ellen haluaisi häntä kastettavan ja liitettävän ev.lut.seurakunnan jäseneksi.

    Koska kysymys valinnoista ei ole enää ajankohtainen, en tiedä miten toimisin pienen ihmisen nimenantoon liittyvissä asioissa nyt, enkä luultavasti voisi päättää asiasta yksin.

    Omista juhlistani olen tehnyt päätökset yhdessä läheisteni kanssa. Kastejuhlan järjestelyistä sovimme saman papin kanssa, joka oli suorastaan riemastunut vihkitoimitukseen liittyvistä asioista keskustelessamme. Asiaan ei todellakaan liittynyt mitään "itseänsä jumalaiseksi"-kokemista, vaikka halusimme osallistua vihkitoimitukseemme aktiivisemmin kuin vain sanomalla "tahdon". En tuntenut itseäni jumalaiseksi silloinkaan, kun pidin puheen yhden rakkaan "pakanan" tuhkaa sirotellessani ja muistojuhlaa suunnitellessani.

    Siihen, että ihmiset haluavat muovata itselleen tärkeitä traditioita, ei mielestäni liity mitään negatiivista. Päinvastoin. Se osoittaa, että ihmiset ajattelevat ja pitävät tapahtumia arvossa. - Tietysti osa seuraa aina trendejä, osa haluaa näyttää "naapureille", itse arvostan traditioita ja haluan joskus muovata niistä itselleni tai läheisilleni sopivia versioita.
  12. Ihmetyttää, harmittaa, suututtaa, ärsyttää ja välillä melkein raivostuttaa, kun luen tai kuulen vanhojen ihmisten kuvailevan itseään, että ovat hyvinsäilyneitä, nuorekkaita, ikäänsä nuoremman näköisiä yms.

    Ihmiset kiinnittyvät eri tavoin monenlaisiin ryhmiin elämänsä varrella, ja monet edut ja velvoitteet liittyvät ikään. On vaikea ymmärtää, miten ihmisarvon määritelmä muuttuisi iän mukana. Mielestäni ihminen on aina ihminen.

    Miksi niin monet ihmiset kokevat vanhenemisen häpeälliseksi nyky-Suomessa?
    Miksi ikääntymisen merkkejä pitää yrittää piilottaa tai hävittää jopa kirurgisin toimenpitein?
    Minkä halvatun takia vanha ihminen menettää osan ihmisarvostaan joissain ympäristöissä?

    Toisaalta, miten nuoremmat ihmiset voisivat oppia (jälleen) arvostamaan vanhoja ihmisiä, jos nämä itse häpeävät vanhenemistaan?

    Onneksi ilmiö ei ainakaan toistaiseksi ole ehtinyt levitä Euroopassakaan kaikkialle.

    nnnnnnnnnnnnn

    Aikoinaan, omasta mielestäni vielä nuorena aikuisen, muistan hämmästyneeni silloista keski-iän määritelmää, jonka ylittäminen tapahtui muistaakseni joskus 30 ikävuoden jälkeen. Eli me olimme yli keski-ikäisiä jo alle 40-vuotiaina. Ehkä me voisimme ihan vapaaehtoisesti todeta olevamme vanhoja viimeistään silloin, kun siirrymme eläkkeelle.

    Tarkistin tilastokeskuksen sivulta tietoa keski-iästä. Tässä linkki, jos kiinnostaa:
    http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_11_04_nieminen.html

    nnnnnnnnnnnnn

    Mitä keskustelupalstoihin tulee, ikäryhmät tarjoavat tilaisuuden "keskustella" asioista tiettyjen ikäluokkien edustajien kanssa. Arvostan sitä, enkä kaipaa sen enempää jaottelua. Keskustelupalstoilla me kaikki voimme olla niin tasa-arvoisia kuin haluamme, ja kertoa itsestämme sellaisia totuuksia tai valheita kuin haluamme. - Toivon, että kohtaisimme toisiamme ihmisinä niin täällä kuin elävässä elämässäkin.
  13. Muistan pohtineeni asiaa joskus nuoren asuntosäästäjäperheen äitinä. Erityisesti varttuneemmilla naisilla taisi olla tapana valehdella tai piilotella ostoksia siihen aikaan, ja olin kuullut monen naisen sanovan: "Hyvältä mieheltä pitää peittää yksi silmä ja pahalta kaksi".

    Lapsen syntymän aikoihin olimme ehtineet jo omassa parisuhteessamme muuttaa monia perinteisiä toimintamalleja ja pohtia omia arvojamme. Luottamus, rehellisyys ja tasa-arvo olivat niistä tärkeimpiä.

    Kun jäin äitiyslomalle, tuntui alkuun siltä, että olen tilivelvollinen miehelleni rahankäytöstä. Muistan miettineeni luultavasti jonkin hieman suunniteltua kalliimman varusteen hankinnan yhteydessä, uskallanko kertoa miehelleni sen todellisen hinnan. - Mielessä oli monia muistikuvia siitä, miten oma äitini oli valehdellut kalliimpien vaatteiden hintoja isälle ja oli joskus pyytäessään saanut kaupasta halvemman hintalapunkin.

    Pohtimisen jälkeen päätin, etten voisi alkaa valehdella. Ja olen ollut tyytyväinen päätökseeni. Rehellisyys oli yksi niistä arvoista, jonka halusimme siirtää jälkikasvulle. Toisenlaisia malleja tarjoamalla se tuskin olisi onnistunut.
  14. Mielestäni on oikeastaan käsittämätöntä, miten asiakkaat syyttelevät kassajonojen ruuhkista toisiaan. Miksei kukaan syytä kauppiaita ja vaadi heitä ratkaisemaan ongelmaa.

    Jossain päin (en muista kaupunkeja ihan varmasti) Eurooppaa on tavallista, että varsinkin ruuhka-aikoina palkattu apupoika on ehtinyt pakata ostokset kassiin ennenkuin kassa on ehtinyt vastaanottaa maksun asiakkaalta. (Kortilla maksettaessa kassa on yleensä aina hitaampi kuin asiakas.;)) Luulen, että erityisesti lomien aikaan olisi helppo saada nuoria keikkatöihin pienelläkin palkalla.

    Myös joissain suomalaisissa kaupoissa olen nähnyt kassan siirtävän ostokset suoraan kassiin, kun viivakoodit on luettu.

    OmegaN'n kysymykseen vastaan, etten yleensä itse hermostu kassajonossa, (vaikka jonottaminen sinänsä usein harmittaakin), enkä ainakaan vielä toistaiseksi stressaannu omasta hitaudestani, koska tiedän suoriutuvani pakkaamisesta siinä missä muutkin. Joskus voin laittaa osan tavaroista kärryyn ja pakata isompaan kassiin vasta autolla. Yleensä nappaan osan pikkuostoksista ja laitan ne laukkuun jo kassalla. Jos/kun tulee aika, etten suoriudu vauhdilla ja vaivatta pakkaamisesta, tulen luultavasti pyytämään lähellä olevilta apua siihen tai pyydän kohteliaasti anteeksi esteenä olemistani. Luulen, että 99% ihmisistä antaa mielellään tilaa, kun ilmaisen huomaavani myös heidät. Se sivistymätön, huonokäytöksinen yksi prosentti saa minun puolestani ajatella ihan mitä haluaa. Oma on menetyksensä, elleivät halua oppia käyttäytymään ja ottamaan myös muita ihmisiä huomioon.

    Peräänkuulutan ystävällisyyttä, toisten huomioon ottamista ja kohteliaisuutta kaikkialla missä ihmiset kohtaavat. Voimme itse muuttaa mahdottomaltakin tuntuvia tilanteita muuttamalla omaa asennetta ja käyttäytymistä. Jos ärtyilemme, heittelemme vihaisia mulkaisuja ja manailemme, ei ole ihme jos erityisesti mummot stressaantuvat entisestään ja sählävät entistä pahemmin tavaroittensa kanssa. Jos seuraava asiakas tarjoutuisi auttamaan vakaakykyistä tai hidasta, ja pyytäisi ystävällisesti hymyillen ihmistä jatkamaan pakkaamistaan ihan kaikessa rauhassa, tämä suoriutuisi todennäköisesti tehtävistään nopeammin ja molemmat voisivat jatkaa matkaansa vähemmän stressaantuneena ellei suorastaan hyväntuulisina. Joskus ystävällisyys, kohteliaisuus tai lämminhenkinen huumori havahduttaa koko paikalla olevan ryhmän näkemään tilanteen uudessa, positiivisemmassa valossa.
    Mihin meillä oikeastaan on aina niin kiire, ja miksi muut ihmiset herättävät meissä vain negatiivisia ajatuksia ja tunteita?

    Milloin markkinatalouden itsekäs aikakausi muuttuu yhteisöllisyyden aikakaudeksi? Ehdimmekö me nähdä sen ajan?
  15. Höpö-puhetta. Optikon kallista aikaa - istuskella liikkeessään asiakkaita odotellen?

    Kaikista ei ole palveluammattiin. Siihen vaaditaan älyä, luovaa ajattelukykyä ja aitoa halua palvella ihmisiä. Kaiken muun voi oppia ja opettaa helposti.

    Hyvässä optikkoliikkeessä yksi hyvä ammattilainen pystyy palvelemaan useita asiakkaita samanaikaisesti. Hän osoittaa käytännössä palvelualttiutta, havainnoi ympäristöä kaiken aikaa, antaa välillä asiakkaiden katsella rauhassa itsekseen erilaisia sankoja ja sovitella niitä seuralaisensa kanssa, ja palvelee sellaista asiakasta, jonka huomaa palvelua tarvitsevan.

    Joskus lopullinen ostopäätös vaatii useampia käyntejä, ja hyvää palvelua saanut asiakas palaa mielellään tuttuun paikkaan.

    Tilannearviokyky ja oikeat toimintamallit kehittyvät harjoituksen myötä sellaisille ihmisille, jotka ihan oikeasti haluavat asiakkaan parasta ja haluavat palvella ihmisiä. Muut ammattilaiset saavat käyttää kalliin aikansa ihan itsensä kanssa asiakkaita odotellen ja kiroilla katkerana miinusmerkkistä tulostaan.

    Hyvästä laadusta ja hyvästä asiakaspalvelusta maksaa mielellään hyvän hinnan. Onneksi sellaista on tarjolla.

    Oma optikkoni tienasi taatusti viime käynnilläni hyvän tuntipalkan, vaikka taisin viipyä liikkeessä kaiken kaikkiaan lähes pari tuntia. Ostin kahdet silmälasit ja yhdet aurinkolasit kaikilla herkuilla varustetuilla moniteholinsseillä. Kun myy laatua ja osaamista, ei tarvitse toimia halpakauppiaana.

    Itse olen saattanut poiketa kerran tyhjään silmälasikauppaan, mutta kun olen pettynyt kerran, olen kulkenut jatkossa ohi. Kauppamatkalla olen pannut merkille, että useissa optikkoliikkeissä näkee äärimmäisen harvoin asiakkaita. Nykyisin käytän vain yhden liikkeeen palveluita, ja olen ilokseni huomannut että siellä on aina ainakin muutama asiakas. Liikkeessä on myös sellaisia sankamalleja, jotka eivät kuulu ihan kaikkien kauppojen valikoimiin. Olen isuositellut liikettä tutuille ja tiedän, että hyvää palvelua kannattaa joskus odottaakin.

    Powermyyjän kannattaisi ehkä miettiä, auttaisiko asennemuutos tai hyvän apulaisen palkkaaminen yrityksen tulosta. Menestyvä kauppias haluaa auttaa asiakasta määrittelemään omat tarpeensa ja löytämään haluamansa, hän ei kutsuisi itseään super- tai powermyyjäksi.
  16. Piilolinssit ovat oiva apu uusia sankoja valitessa.

    Optikolta saa muutaman kappaleen kokeilupakkauksia halvalla tai ehkä ilmaiseksikin silmälasikauppoja tehtäessä. En tiedä, käyvätkö ne ihan kaikille, mutta mielestäni kannattaa kysyä optikolta ja kokeilla.

    Kun viimeksi valitsin silmälaseja, aioin jättää päätöksenteon myöhemmäksi, koska ei ollut piilolinssejä mukana. Olin poikennut liikkeesseen ohikulkumatkalla. Fiksu optikko halusi löydä kaupat lukkoon samantien ja antoi piilolinssit, ettei tarvinnut odotella uutta käyntiäni - joka olisi ehkä saattanut jäädä tekemättäkin.
  17. Olen joutunut seuraamaan valitettavan läheltä, miten kaksi tuttua miestä on joutunut maksamaan hirveän hinnan siitä, ettei koskaan päässyt eroon alkoholista kerran sen valtaan jouduttuaan. Molemmat ovat jo kuolleet alle 60-vuotiaina.

    Jos suhde kehittyy alkoholismiksi, luulen, ettei kukaan pysty silloin auttamaan, ellei ihmisen omaa tahtoa löydy, ja ettei kohtuullinen alkoholin käyttäminen onnistu kaikkien ihmisten kohdalla. Osalla taipumus tulla riippuvaiseksi alkoholista saattaa johtua geeniperimästä.

    Yksi tuttu naisihminen, jolla oli tapana käyttää välillä melko runsaastikin alkoholia, päätti, ettei eläkkeelle jäätyään ota koskaan pisaraakaan ennen klo 18:aa eikä aina silloinkaan. Mielestäni näyttää siltä, että hänellä olisi homma hallussa.

    Alkoholi on ollut mukana omassa elämässäni koko aikuisiän. En kiellä, ettenkö tietäisi miltä humaltuminen tuntuu. Nyt en tosin muista, kuinka monta vuotta viimeisestä päihtymisen tunteesta on kulunut. Joskus sekin tuntui houkuttavalta vaihtelulta oman kumppanin kanssa rennosti kahden kesken iltaa viettäessämme. Ystäväjoukon kanssa en ole koskaan halunnut humaltua, koska en itsekään viihdy humalaisessa seurassa.

    Joskus nuorempana, varsinkin liike-elämässä ainoana naisena miesten maailmassa liikkuessani, suomalaiset isännät kokeilivat useinkin onnistuisivatko juottamaan naisen humalaan. Onneksi eivät onnistuneet, vaikka joskus oli lähellä. Ulkomailla en kohdannut vastaava ilmiötä. Skottien varoitus "rusty nail"-drinkistä on jäänyt mieleeni: "Jos tällaisia juo monta, voi olla varma, että seuraavana aamuna tuntuu siltä kuin olisi ruosteinen naula päässä." Nykyisin tilaan joskus ravintolassa jälkiruoaksi yhden sellaisen, mutta vain yhden. Ruoan kanssa voin juoda viinilasillisen, harvoin useampia. Vesi on hyvä janojuoma.;)

    Näin kerran nuorempana aikuisena yhden ystäväperheen rouvan yhden ainoan kerran humalaisena. Hän oli hieman meitä vanhempi, ja minusta hän näytti silloin suorastaan rumalta. Väsähtäneet, veltostuneet kasvot näyttivät paljon tavallista vanhemmilta ja katseensa tyhjältä. Normaalioloissa nainen oli todella viehättävä, eikä kukaan kiinnittänyt ikäeroon huomiota. - Ehkä muistelen häntä nyt tässäkin asiassa esimerkkinäni, enkä todellakaan haluaisi näyttäytyä missään saman näköisenä tai vielä rumempana. ;)

    Luulen, että moni ikätovereistani on vähentänyt alkoholinkäyttöään. Ainakin omassa kaapissani kovien aineiden kulutus on vähentynyt vuosien mittaan. Välillä huomaan, että olisin voinut jättää "halvat" ulkomaantuliaiset ostamatta, koska entisetkin on juomatta.

    Neuvoja en osaa antaa, mutta tekee mieli ehdottaa, että yrittäisit karkottaa sen viinapirun ja ottaa oman elämäsi haltuun. Sinä itse tiedät parhaiten, olisiko paras hylätä alkoholi kokonaan elämästäsi vai olisiko mahdollista lopettaa sen käyttö juuri sillä hetkellä, kun se alkaa maistua. Omalla kohdallani viime mainittu keino oli avain siihen, ettei tarvinnut hävetä ja katua kosteidenkaan "ylityöiltojen" jälkeen.
  18. Annan kannatusäänen anarkistimummoille!

    Jos anarkistimummot järjestäisivät tapahtumia, joissa eletään ajassa ja näytetään, että naisten aktiivinen elämä jatkuu riemukkaana vielä vanhanakin, osallistuisin mielelläni. Jään odottelemaan ideoita ja uutisia.;)

    nnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnn

    Lasten ja nuorten pahoinvointi on mielestäni ihan toinen juttu. Siihen voimme vaikuttaa parhaiten omassa lähiympäristössämme, tai ehkä myös muualla omalla käyttäytymisellämme. Naapurin mummo voisi ehkä onnistua ystävällisyydellään riisumaan jonkun lapsen tai nuoren "aseistaan". Hän saattaisi olla ainoa aikuinen, joka kohtaa nuoren ihmisenä ja jolle nuori voisi tutustumisen jälkeen halutessaan kertoa omista ajatuksistaan tai purkaa puhumalla pahaa oloaan.

    Toivon, että yhteisöllisyys ja toisten huomioon ottaminen olisi taas jonain päivänä itsestäänselvyys Suomessa.

    Uskon, että väkivallan uhkaa kohtaavat useammin epäluuloiset ja pelokkaat kuin toisiin ystävällisesti ja kohteliaasti suhtautuvat ihmiset.
    En toki kiellä, että myös sairaita, pahoinvoivia ihmisiä liikkuu joukossamme, mutta uhkien kohteeksi joutuminen on tuskin kovinkaan todennäköistä. Omaan intuitioon kannattaa luottaa, ja on aina parempi poistua paikalta kuin jäädä töllistelemään jonkin ryhmän nahistelua tms.
  19. Näpistelijöitä ja varkaita liikkuu kaikissa kaupoissa. Kuten Hunksz mainitsi, me asiakkaat maksamme hävikin hinnoissa.
    En ymmärrä miksei rehellinen asiakas voisi vapaaehtoisesti avata laukkuaan ja antaa tarkastaa sen sisällön. Olen aina valmis avaamaan laukkuni, mutta en suostuisi lähtemään mihinkään vartijoiden mukana vaan tarkastus pitäisi tehdä paikalla.

    Joskus olen maksettuani huomannut, että laukun viereen ostoskärryjen lapsitelineeseen on jäänyt joku pikkuostos maksamatta ja olen palannut maksamaan sen. Onneksi se on aina (toistaiseksi ?!) onnistunut ennen hälytyslaitteita.
    Viimeksi palasin parkkipaikalta maksamaan isohkoon käsilaukkuuni "pujahtanutta" jäätelötuuttia. Huomasin sen vain siksi, että olin aikonut pitää tauon ja syödä sen ulkona.

    Hieman hirvittää, että jään jonain päivänä tahtomattani kiinni näpistyksestä. Olen huomannut, että ellei ole tarkkana ostoskärryihin voi huomaamatta jäädä jotain maksamatta ja joskus maksettuakin. Hajamielisyys ei vähene ikävuosien lisääntyessä.

    Äskettäin kävi sääliksi iäkästä rouvaa, jonka takana olijat huomauttivat kassalla laukun päällä lapsitelineessä olleesta iltapäivälehdestä, joka meinasi unohtua maksamatta. Rouva poistui kyyneleet silmissä ja supisi, ettei aikonut varastaa.

    Kirjoituksia vihamiesten rehellisistä asiakkaista levittelemistä perättömistä huhuista ja niihin perustuvista syytöksistä en ymmärrä. Ketä tahansa voidaan epäillä, mutta syytöksiin vaaditaan aina todisteita.

    Kohteliaisuuden ja hyvien käytöstapojen toivoisin lisääntyvän kaikkialla, aivan erityisesti näpistelystä epäiltyjen kanssa keskusteltaessa.
  20. Täältä saa usein mielenkiintoista tietoa. Niin nytkin, kiitos valistajille. Suhtaudun itse suhteellisen huolettomasti yksityisten tietojeni keräämiseen ja niihin liittyvään kaupankäyntiin, mutta uutisia lukiessa tulee pysähdytyksi hetkeksi pohtimaan millaisia uhkia asiaan saattaisi liittyä.

    Uusin havainto: autorekisterikeskuksessa olevien tietojen lisäksi tietoja autoista ja omistajista voi ilmeisesti hankkia myös katsastustoimistoista. Viime maanantaina sain "ihan vieraalta" autoliikkeeltä yksilöidyn autonvaihtotarjouksen, jossa kerrottiin autoni ikä ja ajetut kilometrit.

    Omia varotoimiani:
    Joskus tarkistan hakukoneilla, millaisia tietoja nimelläni löytyy netistä.
    Somessa en päivitä tietoja niin, että olinpaikkani paljastuu, enkä julkaise matkasuunnitelmiani etukäteen.
    Kuvagalleriaani en laita edes salasanalla suojattuihin kuvakansioihin ihmisten nimiä.
    Yritän pitää huolen, ettei kukaan häipyisi näkymättömiin pankkikorttini kanssa, mutten aina ole onnistunut.
    Tunnuslukuja näppäillessä yritän suojata näppäimistön toisella kädellä kameran tai ihmisten silmiltä.
    Passista yritän pitää hyvää huolta.

    Ketju muistutti, että pian on taas hyvä aika vaihtaa salasanat.
    21. 76 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt