sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  1. Kerran automatkalla Ranskaan kiertelimme Hollannissa ja poikkesimme myös Keukenhoffissa. Silloin heräsi halu päästä näkemään paikka joskus tulppaaniaikaan.

    Düsseldorfista ostin kerran viikonloppuna liput valmiille bussiretkelle, kun satuin näkemään mainoksen jossain. Kävin pitkään joka toisena keväänä Düsseldorfissa messuilla. Yhdistin messumatkoihin aina muitakin työtapaamisia messukaupunkien lähiympäristössä, koska Suomesta on kaikkialle pitkä matka. Tein töitä viikonlopun molemmin puolin ja viikonloppuna liikuin turistina.
  2. Mielessä heräsi kysymyksiä opettajalle: Ostitteko asunnon nuorena? Miten ihmeessä onnistuitte saamaan pitkäaikaisen asuntolainan?

    Kun ostimme mieheni kanssa ensimmäisen asunnon Helsingissä, asuntolainoja sai vain viideksi vuodeksi ja korkoprosentit olivat kaksi numeroisia. Aravalaina olisi ollut ainoa pitkäaikainen vaihtoehto, mutta silloin olisi pitänyt olla lapsia. Ehdoissa oli joitain rajoituksia tulojen, huoneiden lukumäärän ja lapsiluvun mukaan.

    Toista asuntoa aloimme katsella heti, kun laina alkoi lähestyä loppuaan. Pankinjohtaja esti ensimmäisen vaihtoehdon ostamisen vaatimalla, että meidän pitäisi sitä ennen kartuttaa säästöjä. Vaihdoimme pankkia ja jatkoimme uuden asunnon etsimistä. Korot pysyivät kaksinumeroisina, mutta laina-aika taisi olla vähän pitempi.

    Söimme ystävien kanssa juhlapäivällisen ensimmäisen asuntolainan viimeisen erän maksun jälkeen. - Ja jatkoimme taas pian asuntosäästämistä. Se taitaa olla monen suomalaisen elämäntehtävä.
  3. Kun olen tehnyt valintani, pitäydyn useimmiten siinä kunnes jotkut syyt pakottavat huomaamaan, että on aika muuttaa suuntaa. Käytän sekä järkeä että intuitiota, kun teen päätöksiä. Joskus järkeen perustuvan päätöksen jälkeen huomaan, että olisi pitänyt kuunnella enemmän myös sisäistä ääntä.

    En kadu tehtyjä valintoja ja päätöksiä. Vuosien kuluessa monet asiat muuttuvat, eivätkä aina parempaan suuntaan. Uskon, että valinnoilla on ollut oma tarkoituksensa, ja elämä kantaa eteenpäin. Olen saanut jotain hyvää, olen oppinut jotain tai elämä on kouluttanut ja valmistanut kohtaamaan uutta.
  4. Onneksi Ateneumissa on myös meitä vanhempia maalauksia, joiden luo pääsee toipumaan. Siellä on muutamia töitä, joiden ääreen itse pysähdyn aina käydessäni. Jo ensikäynnillä pikkutyttönä Helen Scherfbeckin Toipilas oli kuulemma kiinnostanut minua erityisesti, eikä sen viehätys ole vuosien vieriessä kadonnut.

    Luin lehdestä, että Edvard Munckin Huuto-maalauksesta on maksettu eilen huutokaupassa 9,3 miljoonaa euroa! Mietin, kuinka kukaan haluaa maksaa rumasta kuvasta mielettömiä summia. Haluaako ostaja katsella kuvaa, vai piilottaako sen pankkiholviin?

    Taide on mielenkiintoista ja kiehtovaa. Sen arvostusta rahassa mitattaessa tulee usein mieleen ylempänä ketjussa mainittu ajatus keisarin uusista vaatteista.

    En ymmärrä taiteesta mitään, mutta määrittelen sen mielessäni sellaisiksi töiksi, joita voi katsella koskaan kyllästymättä ja niissä tuntuu olevan ikään kuin jotain elävää mystistä. Järki kysyy, miten ihmeessä minä ja miljoonat muut ihmiset voivat nauttia joidenkin sellaisten kauniiden kuvien katselemisesta, joiden mittasuhteet ovat ihan vinksallaan ja muodot vääristyneet.
  5. Kiitos mielenkiintoisista ruokavihjeistä, jotka herättivät halun kokeilla muutamia.

    Äitini oli hyvä ruoanlaittaja ja molemmat vanhempani ennakkoluulottomia, neuvokkaita ja säästäväisiä. Kaupunkilaiseen ruokapöytäämme saatiin huomattava lisä omalta palsta- ja myöhemmin mökkiviljelmältä. Metsästä kerättiin sieniä ja marjoja.

    Perusateriasta tulee mieleen keitetyt perunat ja ruskea kastike, jossa oli 2-3 viipaletta suikaleiksi leikattua savustettua siankylkeä. Sen lisäksi tarjottiin kesällä tuoresalaattia ja muulloin vaihtoehtoisesti etikkapunajuuria, porkkanaraastetta tai -muhennosta.

    Kalaa syötiin kesäaikana usein. Uunilahnaa, kalakeittoa, silakkaa paistettuna, pihveinä, etikkaliemessä, sokerisuolattua silliä, paistettua ahventa, hauki- tai kuhapaloja vaalean kastikkeen kanssa. Joskus herkuteltiin ahvenkukolla, jonka valmistamiseen liittyi mielenkiintoisia vaiheita. Uunista ottamisen jälkeen se käärittiin voipaperiin ja paksuun sanomalehtikääreeseen ja laitettiin peittojen alle sänkyyn muhimaan. Pikkutytön mielestä näin pehmennyt kuori oli parasta herkkua. Meillä syötiin kalakukkoa viipaleina, toisin kuin maalla, missä kukkoon avattiin suurehko reikä päälle ja kalat lusikoitiin siitä lautaselle.

    Hernekeittoa varten liotettiin herneitä ja keitettiin liemessä halkaistun sianpotkan, sipulisilpun ja muutaman maustepippurin kanssa.

    Lihakeittoa varten ostettiin halpaa häränhäntää, (jossa muuten oli pieni pätkä sisäfileen loppuakin mukana) ja siihen pilkottiin kuorittujen perunoiden lisäksi juureksia paloiksi.

    Kaalista tehtiin laatikkoa tai uunipellillinen kääryleitä. Täytteeksi käytettiin kaalin pienemmät lehdet, tavallista (ei paisti-) jauhelihaa ja sipulia.

    Sienistä tehtiin usein maito-kermakastiketta, eikä sen lisäksi tarjottu muuta kuin keitettyjä perunoita.

    Äiti ei pitänyt suolasilakoista, joten meillä tehtiin maustesillillä ja sipulilla maustettua sillilaatikkoa.

    Lihamakaroni-laatikkoon käytettiin jauhelihaa, lihaperunalaatikko tehtiin perunamuusista ja jauhelihasta.

    Puolikkaasta sianpäätä äiti valmisti sylttyä, aladoobia, tytinää tms.

    Karjalanpaistia valmistettiin naudan ja sianlihasta, ja liemeen laitettiin myös melko runsaasti porkkanapaloja.

    Maksasta valmistettiin laatikkoa tai maksaa paloiteltiin ja siitä valmistettiin herkullista, maksa-kermakastiketta.

    Verestä tehtiin ohukaisia, tai ostettiin kaupasta pala veripalttua.

    Uusilla perunoilla herkuteltiin, voisulan, sipulisilpun ja maitokastikkeen kera.

    Inkoo-puurosta, eri ruisperunapuurosta muistan kirjoittaneeni tänne joskus ennenkin. Se oli suurta herkkuani.

    Useimmiten pääaterialla syötiin myös jälkiruokaa, erilaisia marjakeittoja, ohukaisia tai pannukakkua ja hilloa, uunissa pullapitkon paloista, karviaishillosta ja maito-kermaseoksesta uunissa valmistettua "pullasuttua", jota jalostettiin joskus vaniljakastikkeella. Harvinaisempaa herkkua olivat umpioidut karviaiset, joita oli syksyllä säilötty.

    Omasta mielestäni lapsuuden pöperöt kilpailevat edelleen tasa-arvoisina eksoottisempien ruokien rinnalla. Tai olisiko niistä jo tullut eksoottisia herkkuja?
  6. Kiitos monenlaisia ajatuksia herättäneestä aloituksesta. (Myös nimimerkkisi muistutti mieleen, ettei kauneus ole jokin sarjamuotilla valettava tuote.;))

    Millaisia suunnitelmia sinulla itselläsi on mielessä, matkoja vai jotain ihan muuta?

    Vuosien vieriminen tuo yllättäviä hidasteita ja mutkia matkaan. Osa rakkaista, läheisistä entisistä kanssakulkijoista on syystä tai toisesta estynyt kulkemasta enää rinnalla tutuissa kuvioissa.

    Elämä on tosiaan tässä ja nyt. Ajan rajallisuuden rajallisuuden tiedostamisen vuoksi olen hylännyt muutamia pitkän tähtäimen suunnitelmia. Enää ei ehdi tehdä kaikkea, vaan on pakko valita. Mikään ei kuitenkaan estä tarttumasta yllättäen eteen tarjoutuviin mahdollisuuksiin.

    Kun mietin, olisiko jotain tärkeää mitä haluaisin välttämättä vielä ehtiä tehdä, tuntuu siltä, että kaikki tärkeimmät asiat on jo tullut tehdyksi ja nähdyksi. Ellen ole pystynyt toteuttamaan joitain toiveita tai unelmia, olen pyrkinyt löytämään keinon päästä lähelle tavoitetta jollain tapaa.

    Kesästä voi nauttia monella tapaa, ja useimmat meistä voivat entistä itsekkäämmin päättää omasta ajankäytöstään. Luultavasti nautin kesästä Suomessa, mutta saatan jatkaa sitä jossain muualla, luultavimmin Euroopassa. Olen pohdiskellut millaisiin maisemiin ja ympäristöön haluaisin lähteä. Vaihtoehtoja on paljon, eikä päätöksenteolla ole kiirettä. Katsotaan, mitä elämä tuo eteen ja mitä mukavaa sillä on tarjolla tälle kesälle.;)
  7. Kertoisiko aloituksen kirjoittaja, mitkä Tallinnan rakennuksista edustavat wow-arkkitehtuutia?

    Olen ihaillut, miten kauniisti Tallinnan vanhaa kaupunkia on restauroitu, ja miten komeita uusia rakennuksia on ilmestynyt ainakin keskustaan ja satama-alueen lähettyville. Yhtään omaa wow-arkkitehtuuri -mielikuvaani vastaavaa rakennusta en muista siellä nähneeni. Olisi kiva käydä katsomassa.

    Helsinki - esimerkki arkkitehtuurin kehitysmaan pääkaupungista?

    Mielestäni Helsinkiä on aina pidetty merkittävänä arkkitehtuurikaupunkina, sekä kansainvälistä menestystä saavuttaneiden arkkitehtien että eri aikakausia edustavien upeiden rakennusten ansiosta.

    Moni meidän ikäluokkamme suomalaisista arkkitehdeistä on päässyt ylpeänä esittelemään ulkomaisille kollegoilleen edistyksellisiä, uudenlaista rakennusajattelua edustavia alueita ja rakennuksia. Mm. Tapiolaa käytiin aikoinaan ihailemassa uudenlaisena asuntoalueena. Nopeasti tulee mieleen ainakin Temppeliaukion kirkko, Kiasma ja Finladia-talo uudemman arkkitehtuurin edustajina.

    Viime vuonna valmistunut Helsingin pitäjän kirkon viereen rakennettu Pyhän Laurin kappeli sai myös ansaittua positiivista huomiota, samoin kuin nuoret arkkitehdit ja taiteilijat, joiden yhteistyön tulosten pohjalta kokonaisuus oli toteutettu. (Kun sitä esiteltiin yleisölle, meidänkin vierailumme venyi suunniteltua pitemmäksi. Suosittelen poikkeamista, jos liikutte siellä päin.)

    Jatkokeskustelun innoittamiseksi pari helsinkiläistä linkkiä: http://www.visithelsinki.fi/fi/nae-ja-koe/nahtavyydet/arkkitehtuuria-helsingissa

    Nuoremman polven arkkitehdeistä: http://www.finland.org/Public/default.aspx?contentid=245868&nodeid=35833&culture=fi-FI
  8. Citylenkkarit ovat nimensä mukaisesti tarkoitettu kaupungilla kävelemiseen ja korkeintaan pieneen kirmaisuun bussi- tai ratikkapysäkille.

    Luulen, että eron huomaa parhaiten kenkäkaupassa katsomalla esim. laadukkaita Puma-merkkisiä citylenkkareita. Kantaosa on tukeva, mutta pohja ei tarjoa juoksussa tarpeellista joustoa.
  9. Ehdotan, että rohkaiset mielesi seuraavan kerran aurinkoisena päivänä puiston penkillä jäätelöä lipoessasi. Saatat hyvinkin huomata, että viereesi istahtanut ihminen suorastaan toivoo sinun ryhtyvän juttelemaan. Jos yksi vastaa yksisanaisesti ja haluaa olla omissa oloissaan, niin yhdeksän muuta ilahtuu. Joku niistä yhdeksästä saattaa innostua kertomaan kiehtovia tarinoita, joskus hämmästyttävän henkilökohtaisiakin. Olisiko kevät hyvää aikaa ryhtyä kokeilemaan jotain uutta? - Itse vaalin muistoissani muutamia aurinkoisten päivien yllättäviä kohtaamisia. Todellisia helmiä ei ole ihan joka päivä tarjolla.;)

    Piknik-retkestä tuli kauniin sään houkuttamana vähän arveltua pitempi ja korista löytyi herkkujakin. ;) Ajelimme Pellinkiin asti ja nautimme lounaseväät, jälkiruoan ja kahvit tutussa paikassa rantalaiturilla.

    Menomatkan surullinen kohtaaminen unohtui mukavia ihmisiä tavattuamme. Menomatkalla näimme naarasmetson tien reunassa ja pysähdyimme, kun halusin ottaa siitä kuvan. Kun olin astunut ulos ja saanut kameran esille, koppelo lennähti ilmaan ja törmäsi vastaan tulleeseen autoon niin, että sulat pelmahtivat pilveksi. Se otti vielä muutaman askelen metsänreunassa ja käpertyi paikoilleen. Menin katsomaan lintuparkaa ja totesin sen kuolleeksi. Myös toinen auto pysähtyi ja siitä noussut, metsästystä harrastava pariskunta totesi koppelon rinnan ruhjoutuneen niin, että tuskin edes sen lihaa voisi hyödyntää. Otin surullisen kuvan koppelovainaasta ja poimin kauneimpia sulkia tieltä ystäväni lapsenlapsia ajatellen, ja jatkoimme matkaa.

    Seuraavalla pysähdyksellä kauniin salmen rannalla lähistöllä olevan talon isäntä tuli juttelemaan kanssamme. Hän innostui esittelemään "tiluksiaan", kertoi monenlaisia tarinoita omista hankkeistaan sekä lähiympäristön eläinnaapureistaan ja -vuokralaisistaan. Minkkien onnistuneesta karkottamisesta muutamia vuosia sitten, pikkusaaressa asustavasta haikarasta, laulujoutsenista, saukoista, pönttölinnuista, yläpuolellamme liidelleestä merikotkasta ym.

    Rantalaiturilla nautimme kauniista maisemasta ja herkuista. Siellä oli paljon mielenkiintoista tarkkailtavaa ja kaikki paikalla liikkuneet ihmiset tervehtivät ystävällisesti, osa tuli juttusille. Totesimme, että vappulounasharjoittelumme onnistui yli odotusten.
  10. Kurkistelen aina mielelläni kaikenlaisiin maailmoihin aistit ja mieli avoimena.
    Minulle palstat tarjoavat nakkarikokemuksia lukuunottamatta kaikkia kultur-Ellin kuvaamia herkkuja. Koska en ole osannut pelätä nakkarilla, olen varmaan muutamia kertoja onnistunut - joskus nuorempana ja pieni pilke silmäkulmassa - kiinnittämään nahistelunhaluisten miesten huomion johonkin hauskempaan asiaan.

    Siihen aikaan naisten ei yleensä tarvinnut pelätä miesten väkivaltaisuutta. (Mummonpotkijat ovat eri sukupolvea.)

    Nyt lähden täyttämään piknik-koria. Aloitus innotti miettimään, voisinko keksiä joitain uusia herkkuja mukaan otettavaksi.
  11. Nuorempana oppikouluun:
    Muistan, että asiasta käytiin keskusteluja. Osa opettajista kannusti lahjakkaita oppilaita pyrkimään nuorempana, osa opettajista ja vanhemmista oli sitä mieltä, ettei lapselle ole hyväksi siirtyä 9 - 10-vuotiaana vuoden tai useampiakin vuosia vanhempien joukkoon. (Muutamat kävivät kaikki kuusi luokkaa kansakoulua ennen oppikouluun pyrkimistä.) Opettaja oli melkoinen auktoriteetti vanhemmillekin vielä siihen aikaan, ja jotkut vanhemmista olivat todella ylpeitä lastensa lahjakkuudesta ja menestyksestä.

    Poikien kohdalla tilanne oli erityisen haasteellinen, koska heidän murrosikänsä käynnistyi tyttöjä myöhemmin. - Tuskin opettajia hämmästytti, jos tasa-arvoa ja huomiota hakevasta pikkupojasta tuli koulukiusaaja. Harmi, ettei kaikilla opettajilla ollut halua eikä kykyä puuttua tilanteeseen. Valitettavasti ei kuulu olevan vieläkään.

    * * *

    Vammaisten oikeuksia alettiin puolustaa enemmän vasta joskus 1970-luvulla. Sitä ennen vain aktiivisesti toimivien vanhempien vammaiset lapset pääsivät opiskelemaan.

    Kalle Könkkölä on hyvä esimerkki onnekkaammista, ja hän on todellakin laittanut hyvän kiertämään. Hän jaksaa edelleenkin toimia aktiivisesti ja liikkuu vammaisten asialla ympäri maailmaa. Hän jaksoi noudattaa sovittua ohjelmaa jopa pian vaimonsa yhtäkkiä tapahtuneen kuoleman jälkeen.

    * * '

    Olisikohan niin, että lapsiin kohdistetaan jatkuvasti suurempia vaatimuksia kuin lasten vanhempiin?
  12. Jos mies pitää vaatteensa puhtaina, huolehtii hygieniastaan ja käy päivittäin tai tarvittaessa useamminkin suihkussa, hän saa tuoksua ihan itseltään. Jos alkuaan puhdas mies - puhtaissa vaatteissaan - on hikoillut hommissaan, hänen vetovoimansa saattaa suorastaan kasvaa siitä, ainakin kesäaikaan.
    Hienhajun peittäminen kosmeettisilla tuoksuilla ei toimi.
    Iltasuihkun jälkeen ei hajusteita tarvita ennen yhteiseen sänkyyn kapuamista.

    Jos mies käyttää Oldspicea (tai yhtä toista merkkiä, jonka nimen olen unohtanut), hänen on paras pysytellä ulkotiloissakin mahdollisimman kaukana.

    Jos Tuksun tuoksu on jokin mystinen myskin sukuinen parfyymi, miehen on paras pysyä Tuksun luona.

    Aistit liittyvät aistillisuuteen, siksi vakiparien on mielestäni hyvä tutustua myös toistensa lempituoksuihin. Tuoksutkin voivat yhtyä ja ne toimivat eri ihmisten iholla eri tavoin.;)

    Suosittelen hajusteettomia pesunesteitä tai saippuoita ja yhtä hyvin valittua kosmeettista tuoksua.

    Toivotan aloituksen kirjoittajalle menestystä tuoksujen ja naisten maailmassa! ;)
  13. Peuran liha on hyvää, ja jos populaatio kasvaa liian suureksi, niitä on hyvä vähän harventaa. Kaato kertalaukauksella on mielestäni paljon inhimillisempää kuin nykyisin ihan lailliset lihankasvatusolot Suomessakin. - Tuskin Paloma kuitenkaan kaatohommiin ryhtyy.;)
  14. Luulenpa, että monenkin ihmisen mielestä saattaa olla kiusallista tulla kutsutuksi nimellä lääkärissä käydessään. Numerolappu-käytäntöön siirtymisen ei välttämättä tarvitsisi aiheuttaa mitään ongelmia tai lisäkustannuksia.

    Miksei sellaiseen voitaisi siirtyä? Useimmissa terveyskeskuksissa ja lääkäriasemilla otetaan numerolappu, jonka perusteella kutsutaan ilmoittautumaan vastaanotolle. Sitä samaa numerolappua voisi ihan hyvin käyttää myös silloin, kun lääkäri kutsuu asiakkaan (!) huoneeseensa.

    Itse olen aina valmis esiintymään omalla nimelläni melkein missä tahansa ympäristössä. Erityisesti suomalaisten haluun olla paljastamatta nimeään törmää usein, ja se saa mielestäni joskus suorastaan huvittavia piirteitä. - En lue intimiteettisuojaa lääkärissä käydessä sellaiseksi, vaikkei asia ole minun ongelmani.
  15. Kotivakuutuksen ehdot kannattaa lukea tarkkaan, myös pienellä präntätty teksti. Minusta eri yhtiöiden kotivakuutusehdot ovat varsinainen viidakko. Maksuihin vaikuttavat monet tekijät, ja omavastuun nollaaminen voi tulla pitemmällä aikavälillä kalliiksi, ainakin, ellei vahinkoja sattuisi.

    Oman kotivakuutukseni ehtoja en muista tarkalleen, en myöskään muita kuin matkavakuutuksen omavastuun. Se näkyi olleen 0,- euroa, kun pari vuotta sitten tein matkan jälkeen ensimmäisen kerran elämässäni vahinkoilmoituksen ja liittin mukaan poliisille matkakohteessa tehdyn rikosilmoituksen. - Järveen pudonneet silmälasit ja muutamat pikkuvahingot olen maksanut itse, kun kotivakuutus ei tullut riittävän ajoissa mieleenkään. Tyhmyydestä saa itse maksaa.;)

    Kun muutan seuraavan kerran, aion taas ottaa selvää kotivakuutuksista ja pyytää tarjouksia ainakin parista yhtiöstä.

    Onkohan jossain vielä koti-irtaimiston osalta käytössä ikävähennyksiä?
    Sen tiedän, että jos vanha polkupyöräni varastetaan, sen vakuutusarvo on jo ihan olematon.
  16. Jospa lähiaikoina paikkakunnallesi perustetaan samanlainen seuraneiti-palvelu, kuin tuttavani perusti Keravalle.

    Seuraneiti-palvelu tarjoaa kaikenlaista apua yksin eläville ja apua tarvitseville. Seurustelua, pientä hemmottelua, voi hieroa jalkoja ja vaikka lakata kynnetkin, antaa apua kotipuuhissa, kuljettaa retkille, vie vaikka uimahalliin tai ulkoilulenkille ym.ym. Voisi ehkä valmistella myös juhlat vaimosi kotiinpaluuillaksi.

    Ellei palvelua löydy lähistöltä, voisit ehkä kannustaa sopivaa naisihmistä yrittäjäksi ja hyötyä myöhemmin kotivähennyskelpoisista palveluista itsekin. (Malli löytyy helposti googlaamalla.)

    Tai ehkei sinun tarvitse etsiä palveluja. Jos mainostat vähän lisää täällä, joku tytöistä saattaa hyvinkin ilmoittautua keinoemoksi hyvillä ehdoilla. Se kotivähennys saattaa silloin jäädä saamatta.;)
  17. Not In My Back Yard -ajattelijat ovat saaneet taa äänensä kuuluville erityisesti Kaarinassa ja Saviolla.

    Mediasta saamme kuulla ja lukea kannanottoja: "En minä ole ennakkoluuloinen kehitysvammaisia tai mielenterveyskuntoutujia kohtaan, mutta asuntomme arvo laskee, jos sellaisia muuttaa lähelle. Asunnon ostajat ovat ennakkoluuloisia ja siksi vastustan hanketta! On se niin väärin, jos me joudutaan maksamaan siitä, että sellaisia ihmisiä tulee lähelle!"
    "Mitä lapsetkin ajattelisivat." - Prrrrr... tulisikohan heistä vanhempiaan suvaitsevampia ja avarakatseisempia ihmisiä. Kyllä olisi kamalaa.

    Ympäristön turvallisuuskysymykseen liittyen kannattaisi muistaa, että Savion urheilukentällä 2008 tapahtunut nuoren urheilijatytön surmaaja ei kuulunut kumpaankaan mainituista ryhmistä, ei myöskään joitain vuosia aikaisemmin kevytliikenneväylällä polkupyörällä ajaneen aktiivisen, reippaan nuorenmiehen, tunnetun kunnallispolitiikon pojan surmaaja. Kumpikaan surmaajista ei tuntenut uhriaan eikä heillä ollut muuta kontaktia ennen puukotusta.

    Suomessa on jo kauan sitten todettu, ettei ulko-ovia voi enää jättää lukitsematta - varkaiden vuoksi. Varkaita liikkuu kaikkialla.

    Maailmassa on paljon pelottavia asioita, useimpia pelottaa kaikki vieras. Mikseivät ihmiset voisi iloita siitä, että omat ja lastensa pelot hälvenevät, kun pääsevät ihan lähiympäristössään näkemään ja halutessaan myös tutustumaan erilaisiin ryhmiin kuuluviin ihmisiin?
  18. Niinpä niin, jokainen voi itse vaikuttaa omaan viihtymiseensä. Jos haluaa ajatella negatiivisesti kaikesta ja kulkea oksennus kurkussa kaiken aikaa, se on oma valinta.

    Itse yritän unohtaa sellaiset vähemmän mukavat asiat, joita en voi muuttaa tai joihin en voi vaikuttaa. Joskus on mielessäni käväissyt ajatus öisin liikkuvista ötököistä ja pari kertaa olen noudattanut saamiani ohjeita skorpionien varalta. Yöuniani en ole silti koskaan menettänyt.

    Kertaakaan ei ole tarvinnut pyytää vaihtamaan lakanoita tms. Joskus olen vaihtanut hotellihuonetta, mutta syynä on ollut parveke, näkymä tai öiseen aikaan häiritsevät äänet.

    Kohtaan mielelläni erilaisia paikallisia ihmisiä. Myös seksipalveluja myyvät ovat ihmisiä.

    Hygienian suhteen Lenita Airisto antoi mielestäni jo muutamia vuosikymmeniä sitten hyvän neuvon: Kun ei kiinnitä hygieniaan liian suurta huomiota, vastustuskyky paranee. Kun matkustaa ulkomaille, missä on toisenlainen bakteerikanta, kannattaa olla varovaisempi muutamia päiviä. Järjen käyttö ei tietenkään ole kielletty.

    Jos tietää joidenkin asioiden vaivaavan mieltä matkan aikana, kannattaa varmaan yrittää varautua asiaan etukäteen. Esim. silkkiset yhden tai kahdenhengen makuupussit eivät paina paljoa matkalaukussa. Käsihuuhdepullo kulkee pikkulaukussa tai taskussakin kätevästi. Siivousaineita ja välineitä luulisi hotellissa annettavan vieraankin käyttöön, jos ahdistus vaatii siivoamaan itse.

    Elämä ei todellakaan ole helppoa. Toinen toistaan kamalammat uhat lisääntyvät kaikkialla, ja koti on se kaikkein vaarallisin paikka onnettomuustilastojen mukaan.
    Yritetään kuitenkin hymyillä, ainakin välillä ja myös itsellemme!
  19. Nykyisin on saatavilla hajuun perustuvia karkotteita. Niitä myydään varmaan ainakin suuremmissa, hyvin varustetuissa puutarha-alan liikkeissä.
    Tässä yksi linkki: http://www.iloisetpuutarhurit.com/karkottaminen.html

    Vanhempani onnistuivat aikoinaan karkottamaan hirvet kesämökin puutarhasta ja saivat ne myös muuttamaan kulkureittiään. He käyttivät jotain apteekista saatavaa ainetta ja kangasnyyttejä puiden oksilla. Olisikohan se voinut olla hirvensarvensuolaa - en valitettavasti muista.

    Jos päädyt hankkimaan haulikon, joudut suorittamaan metsästäjätutkinnon ja luultavasti odottamaan metsästyskauden alkamista. Lihansyöjälle se saattaisi olla ihan hyvä vaihtoehto.

    Sen verkkoaidan pitäisi luultavasti olla vahva ja korkea. Muistan lapsuudesta kuinka mökkinaapurit olivat ympäröineet hirvien kulkureitillä olevan puutarhatilkkunsa aidalla, ja hirvet jatkoivat kulkuaan aidasta piittaamatta. Vasta ne hajupussit auttoivat.

    Jos tilaa on paljon, voisit ehkä harkita myös ruokintapaikan laittamista johonkin lähistölle.

    Jään mielenkiinnolla odottamaan millaisia muita keinoja palstalaiset ehdottavat, sekä tietysti kuulumisia omalta pihaltasi. Menestystä sinulle ja kukkasille!
  20. Niin maailma muuttuu, vaikka kaikki meistä eivät enää taida muuttua sen mukana.

    Nyt eletään markkinatalouden aikakautta, ja siihen näyttää kuuluvan monenlaisia ennen moraalittomana ja sopimattomana, jopa rikollisena pidettyjä toimintamalleja.

    Viime vuosisadalla kansanedustajien piti nauttia kansalaisluottamusta. Käytännössä se tarkoitti, että ehdollisen tai vankilatuomion tuomion saanut henkilö ei voinut toimia kansanedustajana eikä häntä voitu valita ehdokkaaksi. Tuomiota määrättäessä tuomittu menetti yleensä kansalaisluottamuksensa varsinaista tuomiota pidemmäksi ajaksi.

    Juhantalo taisi olla ensimmäinen, joka ensin erotettiin kansanedustajan tehtävistä tuomionsa jälkeen, mutta kansa valitsi hänet uudelleen seuraavissa vaaleissa. Ilmeisesti niihin aikoihin lakia päätettiin muuttaa - vastaamaan kansan tahtoa.

    Tarkistin asiaa netistä ja kopioin tähän yhden lainauksen: "Kauppa- ja teollisuusministeri Kauko Juhantalo kompastui 1992 yritystensä talousvaikeuksiin. Vuonna 1993 hänet tuomittiin valtakunnanoikeudessa vuoden ehdolliseen vankeuteen lahjusten vaatimisesta. - Valtakunnanoikeuden päätöksen jälkeen keskustan Kauko Juhantalo erotettiin myös eduskunnasta.

    Juhantaloa syytettiin siitä, että hän on ”koplannut” omien yritystensä rahoitusratkaisuja valtion rahoituspäätöksiin, joihin hän ministerinä oli vaikuttamassa. Päätökset liittyivät ns. SKOP-ryhmän talouskriisiin.

    Vuonna 1995 Juhantalo palasi eduskuntaan komealla äänimäärällä."

    Vaikka emme itse halua muuttua, voimme halutessamme muuttaa maailmaa. Meitä, tämän ikäluokan edustajia, on paljon ja äänestämällä aktiivisesti tulevissa vaaleissa voimme ehkä muuttaa käytäntöjä. - Ehdimmekö vielä nähdä rehellisemmän, inhimillisemmän ja yhteisöllisemmän Suomen?
    21. 80 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt