Noin kuuskymppinen, mitä odotat tältä kesältä?

Ajattelin tehrä reissun joka on ollu liipasimelle ja kolmattavuotta.
Jos kattelis tota itärajaa pikku matkan merkeis.
Raatteentie orottaa.

ollut tämän pojan matka tähän saakka..

http://www.youtube.com/watch?v=Md9IbkR73ps&feature=related

Itse haaveksin makuusta piha/mökkinurmella, katsellen perhosten leikkiä kesäkukilla.
Mökkipihaniityllä viihtyy monenkirjavia perhosia, kauniita kuin enkelin siivet.
Haluan taas kuulla palokärjen koputusta valtavaan pihakoivuun.
Katsella ja kuunnella pääskysten kujerrusta pihapiirissä.
Onkia olematonta vierivedessä, päivää paistatellen.
Poimia metsätähtiä ja kissankäpäliä pikkuvaasiin.

Onnekseni olen saanut pitää muutamat, hyvät ystäväni, ja sen kaikista kalleimman.

Kiitos monenlaisia ajatuksia herättäneestä aloituksesta. (Myös nimimerkkisi muistutti mieleen, ettei kauneus ole jokin sarjamuotilla valettava tuote.;))

Millaisia suunnitelmia sinulla itselläsi on mielessä, matkoja vai jotain ihan muuta?

Vuosien vieriminen tuo yllättäviä hidasteita ja mutkia matkaan. Osa rakkaista, läheisistä entisistä kanssakulkijoista on syystä tai toisesta estynyt kulkemasta enää rinnalla tutuissa kuvioissa.

Elämä on tosiaan tässä ja nyt. Ajan rajallisuuden rajallisuuden tiedostamisen vuoksi olen hylännyt muutamia pitkän tähtäimen suunnitelmia. Enää ei ehdi tehdä kaikkea, vaan on pakko valita. Mikään ei kuitenkaan estä tarttumasta yllättäen eteen tarjoutuviin mahdollisuuksiin.

Kun mietin, olisiko jotain tärkeää mitä haluaisin välttämättä vielä ehtiä tehdä, tuntuu siltä, että kaikki tärkeimmät asiat on jo tullut tehdyksi ja nähdyksi. Ellen ole pystynyt toteuttamaan joitain toiveita tai unelmia, olen pyrkinyt löytämään keinon päästä lähelle tavoitetta jollain tapaa.

Kesästä voi nauttia monella tapaa, ja useimmat meistä voivat entistä itsekkäämmin päättää omasta ajankäytöstään. Luultavasti nautin kesästä Suomessa, mutta saatan jatkaa sitä jossain muualla, luultavimmin Euroopassa. Olen pohdiskellut millaisiin maisemiin ja ympäristöön haluaisin lähteä. Vaihtoehtoja on paljon, eikä päätöksenteolla ole kiirettä. Katsotaan, mitä elämä tuo eteen ja mitä mukavaa sillä on tarjolla tälle kesälle.;)

Odotan kärpäsnaaraiden ja perhosten heräämistä.

Kaikkeehan on suunnitelmis, mut toteutuksesta en tiedä.
Kaikki ei voi toteutua..

Olen ikäsi jo elänyt ja 62-vuotiaana olin muutaman kuukauden takainen leski. Siitä olen oppinut, että elämä on tätä hetkeä, huomisesta ei tiedä. Jos normaaliaikatauluissa mennään, niin ohjelmassa on eläkkeelle pääseminen. Se antaa huiman vapauden. Itse mietin senioriaupairina maailmaan tutustumista. Mutta elämä on yllättänyt. Olen kokenut kaksi uutta parisuhdetta, jotka kumpikin ovat loppuneet kumppanin kuolemaan. Nyt alan jo olla niin iäkäs, ettei tuo ulkomaailma houkuttele.
Olen melko aktiivinen eläkeläisyhdistyksessä. Tämä tarjoaa monenlaista toimintaa. Kyllä noita uusia ystäviä löytyy vielä 60 -ikäisenäkin. Mutta pitää itse olla aktiivinen. Olen siinä suhteessa hyvässä asemassa, että minulla on auto ja talous on kunnossa. Tarjoan aina, kun on mahdollista, kyytiä autottomille. Esim. otan auton täyteen iltarasteille menijöitä, jos vain porukkaa löytyy. Mutta muuten en toimi taksikuskina. Eli mene mukaan vaan, siitä se alkaa rullaamaan. Nuori olet vielä - riippuu siitä kehen vertaa.

Tämä kesä mennään kuin: Kesällä kerran,, vai niinkös sen elokuvan nimi oli?

Jumalani tekivät minusta ihmisen ilman tulevaisuutta.

En suunnitellut koulutustani, en palkkatasoani, en Bemaria, en Omakotitaloa, en perhettä, en lapsia, en omaa asuntoa, en puutarhaa Ruusutarhoineen.
Silmäni tähystivät aina seuraavaa Hunajalammikkoa.
Minua ei huolettanut, tartuuko pyrstö vai nokka vai molemmat.
Siksipä menevät läheisteni kuolematkin ohitse, kuin välttämättömyyden vaatimukset.
Aikanaan menen perässänsä, mutta se on sitten kun aika on ja sitä aikaa en minä päätä, joten olkoon.
Kylmän hiipiessä, minua kyllä aina v*tuttaa, inhoan talvea ja sen kuolemaa. Mutta kylmään sopivat asusteet ovat kaapissa.
Siinä taitaa olla tuo tulevaisuuden suunnitteluni.

H.

Olen ollut sairaslomalla nyt suunnilleen tasan vuoden ja äskettäin sain eläkepäätöksen, eli tässä nyt vapaat jatkuu ja jatkuuuuu...

Miulle tämä tuleva kesä on enempi murehen kesä, ja omaa toipumista tulevista leikkausoperaatioista, toiveissa oisi päästä edes mökille ennen kys. juttuja..niin mutta onhan se Irlannin matka ensikuun alusta, siinä jo ajatukset..ja odotan mielenkiinnolla matkaa :), loppukesä tuokoon mitä tuo. :)

Mukavia vastauksia, kiitos niistä. Itsestäni tuntuu, syytä en tuntemukseen tiedä, että tästä keväästä alkaa jonkinlainen uusi ja erityinen ajanjakso elämässäni. Takana on joitakin vaikeita vuosia joiden jälkeen elämä tuntui uupuneelta ja ilo kadonneen ja vietin paljon aikaa omissa oloissa. Liikaa ei itsekseen ole hyväksi olla. Tunnen että voimani ovat paljon palanneet ja itseluottamuskin vahvistunut paljon. Ihan entisellään en ole enkä kai koskaan tulekaan mutta uskallan taas katsoa eteenpäin ja tulevaisuutta suunnitella. Tunnen tyytyväisyyttä ja rauhaa. Kiitollisuutta.
Matkustaa tahtoisin vielä, omaan tahtiin tai toisten hiukan hidastuneiden seurassakin.
Maailma ympärillä tarjoaa niin paljon, myös täällä arkisissa ympyröissä on yllin kyllin hyviä asioita koettavaksi. Otan varteen sen neuvon että uusia ystäviä voi vielä löytää.
Taidan liikaa miettiä heitä jotka ovat jo poissa. Tiedättekös, minusta tuntuu hyvältä kun sain nuo teidän vastauksenne! toivon teille hyvää kevään kulkua ja iloisia hetkiä!