sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. En uskalla sanoa varmuudella monenako päivänä kävin pääsykokeissa, mutta muistan miten kai ensimmäistä kertaa elämässäni keksin juonitella vakavassa asiassa vanhempieni kanssa omaksi edukseni. Pääsykokeista tuli minulle jännittävämpi ja merkityksellisempi asia kuin olin alunperin kuvitellut.

    Vanhempani pitivät tiukkaa kuria ja välillä tuntui, että äiti kyttäili kulkemisiani osuttaessaan kauppareissuja koulun loppumisaikoihin yms. Mietin, miten voisin päästä vähän kauempana olevaan kouluun, jonne pari kaveriani pyrki.

    Bussimatkan päässä olevan arvostetun valtion koulun lukukausimaksu oli vain 50 markkaa, kun yksityisessä lähikoulussa se maksoi 560 markkaa. Lisäksi opetuksen tasoa pidettiin parempana. Laskin koululaislipun hinnat ja totesin summan jäävän matkakuluista huolimatta pienemmäksi.

    Tiesin vanhempani säästäväiseksi ja sain muutaman illan keskustelujen jälkeen luvan pyrkiä haluamaani kouluun. Tiesin pääseväni oppikouluun helposti, mutta kokeissa jännitti pääsisinkö unelmakouluuni, vähän kauemmaksi kotoa. En usko oikeasti 10-vuotiaana paljonkaan opetuksen tasoa ja jatko-opintomahdollisuuksia miettineeni.

    Samoin kuin lukukausimaksut, muistan vieläkin pistemäärät, jotka kumpaankin kouluun vaadittiin. - Erityisesti murrosiässä iloitsin välimatkasta ja olin kai hieman vallattomampi kuin olisin voinut lähikoulussa olla. 1960-luvulla ei kovin kummallisia temppuja tarvittu hurjan tytön maineen hankkimiseksi, se onnistui ihan kiltiltä perhetytöltäkin.

    Kiitos aloittajalle, heräsi hauskoja muistoja - enemmänkin.
  2. Kannattaa varmaan tutustua hyvissä ajoin paikkoihin.

    Itse olen etsinyt ihanteellista kotia mieleisestä ympäristöstä, jossa voin viettää aktiivista elämää ja tiedän tarvittaessa saavani apuakin. Hyvät liikenneyhteydet, miellyttävä ympäristö, mukavat naapurit, viihtyisät yhteiset tilat yms. kuuluvat omalle toivomuslistalleni. Metro voisi olla jossain lähistöllä, ja jos matalalattia-raitiovaunu pysähtyisi talon nurkalle, pääsisin sitten tarvittaessa vielä rollaattorinkin kanssa liikkeelle. Omasta autosta luovun mielelläni, jos muutan lähelle keskustaa. Autojahan voi vuokrata tarvittaessa.

    Vuosaarta mietin jossain vaiheessa upeiden ulkoilumahdollisuuksien vuoksi. Sitä kaunistetaan kaiken aikaa, ja pari ystävääni on muuttanut sinne luultavasti osin yhteisten retkiemme innoittamana. Jos haluaisin asunnon itä-Helsingin suunnalta, tutkisin alueen tarjontaa.
  3. Eri puolilla Helsinkiä on käynnissä ja käynnistymässä erilaisia yhteisöllisiä kerrostalohankkeita. Koti kaupungissa -yhdistyksen jäsenet ovat parhaillaan kokoamassa kiinnostuneita käynnistämään toista yhteisöllistä kerrostalohankettaan Helsingissä. Ensimmäistä aletaan rakentaa Jätkäsaareen ihan lähiaikoina. Jos kiinnostaa, katso: www.hemistan.fi

    Seniori- ja palvelutaloja näyttää myös nousevan koko ajan lisää, ylellisistä täyden palvelun luksusasunnoista erilaisiin vaatimattomampiin.
    Googlaamalla esim. "senioritalot+helsinki" löytyy paljon linkkejä. Rakennusliikkeistä Sato taitaa olla tällä alueella aktiivisin.

    Yhdessä Folkhälsanin senioritalossa kävimme välillä lounastamassa, kun liikuimme siellä päin. Paikka vaikutti viihtyisältä ja ruoka maistui.

    Loppukiri-nimisessä senioritalossa kävimme kerran tutustumiskäynnillä. Jos haluaisin asua vain ikääntyneiden ihmisten kanssa, voisin hyvin kuvitella muuttavani sinne. Arabianranta ei varmaan ole yhtään hassumpi asuinpaikaksi. Kurkistapa: www.loppukiri.fi

    Ehdotan, että käyt tutustumassa omasta mielestäsi kiinnostaviin paikkoihin. Joku varmasti esittelee mielellään, vaikka lähtisit itseksesi liikkeelle.

    Ruotsissa ja Saksassa yhteisölliset ja senioritalot ovat yleisiä. Tukholmassa ja Berliinissä olen tutustunut muutamiin mielenkiintoisiin kohteisiin. Asukkaat esittelivät niitä mielellään, päästivät jopa omiin koteihinsa sekä kertoivat kokemuksistaan ja näkemyksistään.

    Ruotsalaisista yhteisötaloista ja yhteisöllisestä asumisesta saa monenlaista tietoa osoitteesta: http://www.kollektivhus.nu/

    Itse ajattelin nuorempana, että käynnistäisin sitten aikanaan kavereiden kanssa oman 55+-asuntohankkeen joko rakennuttamalla uuden talon tai kunnostamalla jostain olemassa olevasta rakennuksesta sopivan yhteisöllisen rivi- tai kerrostalon. Ilokseni huomasin, ettei tarvinnutkaan, koska samalla tapaa ajattelevia oli paljon muitakin, joten hankkeita oli jo käynnistynyt.

    Onnea uuden kodin etsintään!
  4. Ihmisiä kohdellaan useimmissa laitoksissa ja hoitokodeissa ihan hyvin, ainakin inhimillisesti. Juttukavereita, hyvää ruokaa, tarvittavaa hoitoa ja ihan kohtuullisen inhimillistä palvelua tarjotaan kaikissa paikoissa. Ellei elämä ihan juhlalta tuntuisi, mutta ainakin minun mielestäni varmaan paljon paremmalta kuin yksin avuttomana kotona makaaminen.

    Toivoisin, että läheiseni auttaisivat minua löytämään mahdollisimman hyvän paikan sitten, jos en enää itsekseni kotona selviytyisi, enkä pystyisi itse asioita järjestelemään. Luulen, että elämisen taso paranisi.

    Oletko sinä luonteeltasi erakko?
    Mikä pelottaa eniten?
  5. Olen joskus aikoinaan myynyt kultasepänliikkeeseen vanhoja kuluneita ketjuja ja saanut kohtuullisen hinnan, kun ostin jotain uutta tilalle.

    Äitini vanhan kolhiintuneen rannerenkaan olisin voinut myydä, mutta romukultakauppias väitti sen sisällä olevan jotain täyteainetta. Sattumoisin tiedän renkaan olevan sisältä tyhjä, joten en suostunut huijattavaksi.

    Joskus väitettiin, että kulta olisi hyvä sijoituskohde. Kullan arvo on kai jollain tapaa säilynyt, mutta sijoituskohteena se ei todellakaan ole ollut hyvä. Tallelokerossani on ollut kai n. 2-30 vuotta muutamia kansallisharkoiksi nimitettyjä pikku-lätkyjä, joiden arvo tällä hetkellä kai noin kaksinkertainen ostohintaan verrattuna. Ei todellakaan kummoinen tuotto, ja arvo saattaa laskeakin.
  6. Tottakai pelaan, ja voin sanoa olevani voitolla.;))

    Pelaan joskus ohimennen automaatilla pokeria. Panoksena 1,20 euroa, joskus voitan jotain, useimmiten rahani menevät RAY:n kautta hyväntekeväisyyteen.

    Lottoan välillä ja täytän silloin 10 kierroksen kupongin. Sitä mukaa kun rivihinta nousi, vähensin ruudukkoja. Nykyisin lottoan vain yhden satunnaisesti valituin numeroin täytetyn ruudukon. Käytän vain yhtä tiettyä vakionumeroa, ja usein jää tarkistamatta, ellei tuo tietty numero näy tuloksissa. - Ei siis ole odotettavissa 7 oikein tulosta, eikä pankkitilillekaan ole valitettavasti ilmestynyt iloisia yllätyksiä.

    Markka-aikaan ja virkamieslakon aikaan, kun posti ei kulkenut, voitin kerran 5-numeroisen summan lotossa. Se oli tarkalleen talouteni pelastustamiseen tarvittu summa. Elin yhtä elämäni raskainta vaihetta, enkä tiedä, miten olisin jaksanut jatkaa ponnistelemista ilman sitä. - Elämä kantaa, mutta lottovoiton varaan ei silti kannata laskea.;)
  7. Kiva kuulla ennakkoluulottomista ja viisaista vanhoista miehistä.

    1970 - 80-luvulla meidän ja monen muun nuoren perheen aamiaisella viiriäisenmunat olivat yleisiä herkkuja ja koristeita. Lasten mielestä kauniita, pieniä, kirjavia munia oli kiva kuoria ja syödä. Aikuisvieraatkin innostuivat, varsinkin kuultuaan kappalehinnan olevan sama kuin kananmunilla ja ravintoarvojen paremmat.

    Tietääkö joku kasvatetaanko viiriäisiä vielä Suomessa?
  8. En kykene vastaamaan kysymykseen, mikä aisteistani olisi turhin. Sellaista ei ole! Kaikki ovat arvokkaita.

    Voisinko luopua esim. tuntoaistista, jos jatkuva kivuntunne kävisi sietämättömäksi? En voisi koskaan enää tuntea hellää kosketusta, en kylmää, kuumaa, karheaa. Onneksi en kuitenkaan joutuisi itse valitsemaan.

    Joskus olemme miettineet, mikä aisteista olisi tärkein. En osaa vastata siihenkään.

    Voisin yhtyä "tulisilla"n ylistyslauluun.
  9. Jospa ne vierivät jalostuvat ja hioutuvat, ja sammaloituneet voivat hautautua kokonaan.;)
  10. Pieni voi joskus olla parempi, terveellisempi ja tehokkaampi kuin iso.

    Viiriäisenmunat ovat herkullisia ja meillä syötiin niitä jatkuvasti niin kauan kun niitä oli yleisesti saatavilla. Mihin lie kadonneet tavallisista ruokakaupoista Suomessa? Viimeksi ostin Tallinnasta.

    Muistan lukeneeni, että viiriäisen munassa on paremmat ravintoarvot (en muista mitä kaikkea) kuin kananmunassa, mutta vain murto-osa kolesterolia.
  11. Lampaiden liisaajista en tiedä, mutta kuulin, että kanan tai kanoja saisi vuokrata kesäksi ainakin Tuusulasta, Laitilan tilalta.

    Jos munapula huolettaa, oma kesäkana voisi auttaa. Pärjää kuulemma hyvin, kunhan on pedoilta suojaava aitaus ympärillä ja jonkinlainen suoja.
  12. On vaikea kuvitella tämän ikäluokan ihmisten hehkuttelevan lemmenasioitaan yhtään missään.

    FB on sosiaalinen media, jossa ihmiset voivat itse päättää millaisia tietoja haluavat jakaa ja kenen kanssa niitä jakavat. Murrosikäisten parisuhdestatukset voivat vaihtua useinkin. Tuskin siitä suurempaa haittaa on, että opiskelevat elämää nykyajassa.

    Tietysti kannattaa miettiä, millaisia uutisia kertoo ja ottaa huomioon, että tiedot saattavat levitä kaverien kautta. Luulen, ettei kukaan aikuinen jaa kovin yksityisiä tietoja, jos hänellä on satoja tai tuhansia kavereita.

    Minusta on mukavaa lukea ja nähdä omien kavereiden uutisia reaaliajassa, välillä eri puolilta maailmaa. Ei tarvita kalliita puheluita ja tiedot välittyvät yhdellä viestillä vaivattomasti kaikille kavereille. - Ei myöskään tarvitse epäillä yllättävän uutisen todenperäisyyttä, kun kertojana on tuttu kaveri.

    FB näyttää leviävän vähitellen myös oman ikäluokkamme parissa. Itse hyväksyin pari päivää sitten kaverikseni entisen naapurin tytön, jota en ole tavannut kymmeniin vuosiin. Toivon lisää sellaisia yhteydenottoja, ja olen hieman löysentänyt aluksi tiukkoja kaverirajojani. En vieläkään hyväksy joukkoon ketään täysin tuntematonta.

    Kun olen valmis vastaamaan sanoistani ja teoistani, eikä elämääni liity mitään merkillisiä salaisuuksia, ei näe mitään syytä miksen voisi hyödyntää sosiaalisen median palveluita. - Jos naapurustossa sattuisi asumaan joku utelias, juoruileva kyttäilijä, en pelkäisi häntäkään.

    Suurin omaan toimintaani liittyvä uhka saattaisi olla informaatiovyöry, jos klikkailisin mainostamiseen liittyviä kilpailulinkkejä tai alkaisin seurata suurta määrää erilaista ajankohtaistietoa tarjoavia sivuja. Pian en ehtisi muuta tehdäkään.;)
  13. En ymmärrä, miksi ihmisten yksityistä ja intiimiä elämää käsitellään kuin sillä olisi vaikutusta ihmisen kykyyn hoitaa työtehtäviään tai kohdata muita ihmisiä.

    En ymmärrä, miksi jotkut heterot suorastaan pelkäävät homoseksuaalien voivan ryhtyä koskettelemaan ja lähentelemään heitä.

    En ymmärrä, miksi jotkut heterot kuvittelevat seksuaalisuuden hallitsevan homoseksuaalien koko elämää. Se on vain yksi meidän jokaisen elämän tärkeistä osa-alueista.

    En mieti ihmisen kohdatessani miten hän toteuttaa seksuaalisuuttaan yksityiselämässään. Miksi miettisin sitä, jos tiedän ihmisen homoseksuaaliksi?

    Ensimmäisessä kesätyöpaikassani työskenteli mies, joka seurusteli ja asui toisen miehen kanssa. Juttelimme asiasta kotona vanhempieni kanssa, ja keskustelussa mainittiin myös muutamia julkihomoja kotikaupungissani, Helsingissä. Asia tuli käsitellyksi, enkä pohtinut sitä sen enempää. Mies oli mukava, ystävällinen, huumorintajuinen ja avulias. En kuvittele, että kaikki homoseksuaalit ovat välttämättä sellaisia. He ovat ihmisiä samoin kuin me muutkin. Homoseksuaalisuus ei lisää eikä vähennä heidän arvoaan ihmisinä.

    Kohdataan ihmiset ihmisinä ja iloitaan siitä, että Suomessa ihmiset ovat suhteellisen tasa-arvoisia keskenään.
  14. En kiellä, etteivätkö kaikki mainitsemasi kohteet olisi hienoja. Ärsyttää kuitenkin aina, kun ihmiset tyrkyttävät toisille puoliväkisin omaa ajattelumalliaan ja näyttävät tuomitsevan kaikki toisenlaiset.

    Iloitsen erityisesti siitä, että nykyisin nuoriso pääsee halutessaan katselemaan maailmaa myös hieman laajemmin. Epä- ja ennakkoluulot karisevat ja oppii arvioimaan asioita objektiivisemmin. Huomaavat, että on kiva palata kotiin ja oppivat arvostamaan hyviä asioita myös kotinurkilla ja kotimaassa.

    Jos on tosissaan huolissaan matkustamisen aiheuttamasta hiilijalanjäljestä, kannattaa pakata reppu ja lähteä liikkeelle vain omaa lihasenergiaa käyttäen. Se Onni saattaa odottaa Kotimaanmatkailijaakin vaikka lähimetsän kuusen juurella tai soutumatkan päässä lähisaaressa.;)
  15. Pula oli 1980-luvulla mielestäni erityisen mielenkiintoinen kohde päivän laivamatkalle Riministä pikku-tyttäreni kanssa. Näin ensimmäisen kerran elämässäni amfiteatterin, ihmettelimme kaupan tyhjiä hyllyjä ja seinälle ripustettua Titon muotokuvaa, maistelimme cevapiciä ym. - Jos lomailisin Adrianmeren rannalla, saattaisin poiketa Pulassa uudelleenkin tai lähteä laivamatkalle Venetsiaan.
  16. Hei Takaveto,
    ellei mieleesi ole tullut, voin kertoa sinulle, että on paljon ihmisiä joille auto on matkanteon väline. Monet valitsevat autonsa ajomukavuuden ja turvallisuuden perusteella.

    Nykyisin myytävistä autoista mikä tahansa merkki suoriutuu sujuvasti missä tahansa liikenteessä. Jos ongelmia ilmenee, ne löytyvät kuljettajanistuimen ja ohjauspyörän välistä.

    Kun puhutaan huippunopeuksista, kannattaa miettiä missä sellaisia tarvitaan tai voisi edes käyttää. Pienillä pätkillä Saksan moottoriteitä, joilla on riittävästi kaistoja eri nopeuksille - ja joissa liikenne usein matelee tai jopa seisoo ruuhka-aikoina. Nykyisin melkein minkä tahansa "kansanauton" huippunopeuslukemat ylittävät 200 km/t ja suurin sallittu nopeus moottoriteillä on Suomessa 120 km/t ja muualla Euroopassa useimmiten alhaisempi.

    Osa noista mainitsemistasi merkeistä ei muuten todellakaan ole ajo-ominaisuuksiensa puolesta ihanteellisimpia merkkejä kaupunkiliikenteeseen.

    Miksi puhuminen etu- tai takavetoisista autoista herättää joissain ihmisissä suuria intohimoja? Kertoisitko?

    Kiistaton tosiasia on, että talvikelillä ja kesäisten sorateiden mutkissa etuvetoinen on helpommin hallittavissa kuin takavetoinen. Kun pystyy pitämään etupyörät toivotussa suunnassa, auton perä seuraa mukana.

    Suosittelen sinullekin kokeilua jääradalla. Se on hauskaa, ja voisit näyttää vaikka jollekin etuvetoisen riisipussin kuljettajalle kuinka takavetoisella ajetaan jäällä.;)
    Kutsu meidätkin katsomaan!

    Kiihdytysajokilpailut ovat asia erikseen, mutta liikennevaloista lähdettäessä millä tahansa autolla pääsee riittävän rivakasti liikkeelle - ellei kuljettajalla satu olemaan jotain muuta mielessä valojen vaihtuessa.

    Mielestäni on mukavaa, että Suomessa elintaso on noussut niin, että ihmisillä on varaa hankkia itselleen mieleisiä leikkikaluja. Moni luksusauto on ilo silmälle ja on aina ilo kohdata sellaisia - ellei kuljettaja satu kuulumaan itsekkäiden liikenneterroristien joukkoon. Onneksi sellaiset ovat käymässä harvinaisiksi.

    Ajetaanpa millaisella autolla tahansa, toivon, että yrittäisimme kaikki antaa liikenteessä tilaa toisillemme. Turvallisia kilometrejä!

    t. autoista kiinnostunut fossiili
  17. Voi miesparka! Uskoo itsekin, että raha on parasta mitä hän voi naiselle tarjota - tai sitten ei oikeasti ole sitäkään. Surullista.

    Jumprahuti, jos olisi ylimääräistä aikaa, ottaisin selvää asiasta.

    Voisiko joku tytöistä ryhtyä puuhaan ja raportoida meille?
  18. Haloo,
    kirjoitin ajavani mahdollisimman tasaista nopeutta, en hiljentäväni risteyksen lähestyessä. En myöskään kiellä kiristelleeni joskus hampaita, kun eteen kiihdyttänyt auto ei enää jatkakaan kiihdytystään jonoon päästyään.

    Kuulutko sinä, Cummins, autoilijoihin, jotka aina liittymän tai risteyksen lähestyessä vetävät turvavälin olemattomaksi, ettei kukaan vaan pääsisi eteen?

    Ja niihin autoilijoihin, jotka ajavat moottoritiellä esim. Hki-Lahti väliä perä perässä vasenta kaistaa niin, ettei vaan kukaan pääsisi oikealta kaistalta eteen, kun siellä joskus muutamien kilometrien päästä ilmestyy näkyviin jono muuta liikennettä hitaamman auton perässä?

    Vatipää tai en, samantekevää.
    Aion jatkossakin yrittää ottaa myös muut tiellä liikkuvat huomioon. Hitaista lähdöistä tai kaasujalan keveydestä ei kukaan voi syyttää minua - toivottavasti ei myöskään suurista ylinopeuksista.;)

    Yhteispelillä kaikki sujuu paremmin.
  19. Olen koko ikäni käynyt säännöllisesti luovuttamassa verta, pakollisia taukoja lukuunottamatta. Synnytyksen ja joidenkin ulkomaanmatkojen jälkeen on "karanteeniaika", jonka aikana ei saa luovuttaa.

    Verenluovutus on muuten yksi paikka, jossa naiset ja miehet eivät ole tasa-arvoisia.;)
    Miehet saavat luovuttaa 3. ja naiset 4. kuukauden välein. Plasmaa voi luovuttaa useammin.

    Verenluovuttamista ei voi aloittaa 60 vuotta täytettyään, mutta nuorempana aloittaneet voivat jatkaa 65-vuotiaaksi asti. Helsingin Kivihaassa on mielestäni ollut erityisen mukava rentoutua ja nauttia tarjoilusta kiireisen päivän jälkeen kotimatkalla.

    Itse olen käynyt niin usein, ettei erityiskutsuja ole tullut kuin kerran.

    Vanhempani tunsivat tehneensä arvokkaan palveluksen, kun kävivät kerran sunnuntaina luovuttamassa verta pikkupulloihin. Pulloille oli odottamassa erityiskuljetus ja niitä lähdettiin samantien kuljettamaan Lastenlinnaan vastasyntyneelle.
  20. On mielenkiintoista lukea miten erilaisia mielipiteitä sama kohde saattaa eri ihmisissä herättää. Kiitos aloittajalle.

    Edellä mainituista inhokeista Praha on minulle mieleinen ja monipuolinen kohde, jossa riittää aina nähtävää ja koettavaa. Belgiassa Brügge on mieleisempi vierailukohde kuin Brüssel. Saarenmaalle voisin lähteä taas mielelläni, mutta pitäisi muistaa olla perjantaisin jossain muualla kuin ruuhkajonossa.

    Marokkoon en halua enää matkustaa, mutta Tunisiaan voisin mennä ihan mielelläni uudelleen ellei matkaan liittyisi suurempia turvallisuusuhkia. Mielestäni Marokkoa ja Tunisiaa ei pitäisi niputtaa yhteen. Ne ovat erilaisia ja Tunisiassa esim. tasa-arvolaki astui voimaan jo v. 1956. Ihmiset olivat todella ystävällisiä, rehellisiä ja vieraanvaraisia - omien kokemusteni mukaan. (Parina ensimmäisenä päivänä ystävällinen kiinnostus turistia kohtaan herätti kyllä mielessä monenlaisia epäilyksiä ja tuntui hieman vastenmieliseltä.)

    Bulgarian aurinkorannikko on nähty eikä se kutsu uusintavierailulle.
    Sofiassa käytiin ennen seuramatka-aikaa, enkä enää lähtisi sinnekään.
    Kanarian saarista Gran Kanaria on mielestäni vähiten kaunis, joten en enää menisi sinnekään. Ainoastaan em. syystä.

    Dubai on ainoa kohde, johon omat ennakkoluuloni estävät minua matkustamasta. Sinne en ole suostunut lähtemään ilmaiseksi enkä suostuisi lähtemään edes pientä korvausta vastaan. Televisiokuvat riittävät minulle.

    Olen huomannut, että ikääntymisen ja kokemusten myötä viehätyn yhä enemmän pienemmistä paikoista, kauniista luonnosta, kohtaamisista paikallisten ihmisten kanssa yms, vaikka voin ihan mielelläni viettää joitain päiviä myös suurkaupungeissa. Valitsen mieluummin niissäkin jonkin pienen hotellin kuin suuren hienon - vaikka olisi paljon ylimääräistä rahaa käytettävissä. (Ei muuten ole.) ;)
    21. 81 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt