sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  1. En ymmärrä ikuista valittamista toisten autoilijoiden yli- tai alinopeuksista. Mielestäni pitäisi käynnistää näkyviä kampanjoita turvaväleistä - myös liikenteen sujuvuuden näkökulmasta.

    Jos kaikki autoilijat pyrkisivät pitämään suhteellisen tasaista ajonopeutta ja pitäisivät reilut turvavälit, ruuhkassa pysähtyvät jonot vähenisivät varmaan maanteillä.
    Jos kuljettajat pyrkisivät ennakoimaan tulevia tilanteita, eivätkä kiilaisi lyhytnäköisesti ja itsekkäästi esim. kaistojen vähentyessä valtaväylillä, voisivat kaikkien pyörät pysyä liikkeessä.

    Olen suhteellisen onnistuneesti toteuttanut muutamia periaatteita liikenteessä. Joskus huomaan sen vaikeaksi, muttei se estä yrittämästä. Vähitellen olen todennut, että voitan kuitenkin pitemmällä aikavälillä.

    Autoni edessä on aina tilaa vielä yhdelle autolle. Joskus se tuntuu kiilareiden vuoksi vaikealta, kun joudun jatkuvasti vähentämään nopeutta ja tulee uusia kiilaajia eteen. Joskus hymyilyttää, kun liittymästä tuleva auto kiilaa edessäni ajavan auton eteen pienempään turvaväliin. Hymy muuttuu vinoksi, kun huomaan kaksikaistaisilla väylillä ohittavani samoja kiilareita muutaman kilometrin ajon jälkeen.

    Valtaväylillä liittymien lähestyessä pyrin pitämään ajonopeuden tasaisena ja varaudun päästämään sivusta tulevan auton eteeni. Myös kolmion takana jonottavista autoista ensimmäinen reipas saa ihan sujuvasti tilaa oman autoni edessä, mutta olen mielestäni perustelluista syistä lopettanut valomerkin tms. antamisen.

    Jos huomaan taakseni ilmestyvän auton ajavan turhan lähellä, yritän päästää sen ohi seuraavassa mahdollisessa paikassa. Pienemmillä teillä voin kurvata tai jopa pysähtyä bussipysäkille hetkeksi. Väistämiseen liittyy myös itsekäs näkökulma: haluan ajella mahdollisimman turvallisesti.

    Olenkohan väärässä, kun arvelen huomaavaisten kuljettajien määrän lisääntyneen Suomen maanteilla?
  2. Raskas liikenne kulkee maanteillä kumipyörillä, joissa ei ole nastoja!

    Ehdotan, että aloituksen kirjoittaja hankkii gps-navigaattorin, josta näkee todellisen ajonopeutensa.

    Jokaisessa ammattikunnassa sekä todellisia mestareita että mätämunia, samoin liikenteessä.

    Ehdotan, että me kaikki pysähtyisimme hetkeksi miettimään kumpaan ryhmään itse lukeudumme ja sen lisäksi seuraavia kysymyksiä:
    - Miten voisin itse parantaa liikenneturvallisuutta?
    - Kannattaako liikenteessä ottaa kiireen tai minkään muunkaan syyn vuoksi sellaisia riskejä, jotka voivat pysähdyttää monen ihmisen matkanteon pitkäksi aikaa - tai kokonaan?
    - Olenko minä kohtelias autoilija, joka ottaa myös muut tiellä liikkujat huomioon?
    - Millaista asennekasvatusta tarjoan kyydissä ehkä oleville jälkiläisilleni?
    - Olisiko omassa asenteessa ja ajotavassani jotain korjattavaa?
    - Voisinko pysähtyä hetkeksi vaikka linja-autopysäkille ja antaa taakse kerääntyneelle jonolle tilaisuuden jatkaa vauhdikkaampaa matkan tekoa?
    - Onko oman autoni edessä riittävän pitkä turvaväli, jos jotain yllättävää tapahtuisi?
    Ehkä myös:
    Minkä ihmeen takia roikun raskaan rekka-auton perän lähituntumassa, vaikka siihen liittyy monenlaisia vaaratekijöitä eikä ensimmäistäkään järjellistä syytä?

    Suurin riskitekijä maanteillä taitaa olla negatiivisesti varautunut ihminen auton ohjauspyörän takana. - Joskus ystävällinen kädennosto kiitoksena toisen autoilijan antamasta (tai saamasta) huomaavaisuudesta voisi muuttaa varauksen positiiviseksi.

    Ihailen raskaiden ajoneuvoyhdistelmien kuljettajia, joiden perusvaatimuksiin taitaa kuulua korkea stressinsietokyky. Ihmettelen, ettei kolareja satu useammin. Monet itsekkäät, muusta liikenteestä täysin piittaamattomat pikkuauton kuljettajat ovat varmasti pelastuneet itse aiheuttamastaan uhkatilanteesta kokeneen ja neuvokkaan ammattikuljettajan ansiosta.

    Olen vuosien varrella ehtinyt esittää yllä mainitsemani kysymykset itselleni monta kertaa. Toivon, että joskus pystyisin antamaan edes tyydyttäviä vastauksia niihin.

    Toivotan lisää yhteishenkeä ja turvallisuutta maanteille!

    PS:
    Voitaisiinko alkaa sakottaa autoilijoita puuttuvista tai liian lyhyistä turvaväleistä?
  3. Ehdotan, että jatkat hyvien tapojen noudattamista, vaikka ympärilläsi olisi enemmänkin sosiaalisesti vammaisia ja/tai uskomattoman ujoja suomalaisia. On todella hämmästyttävää, miten vielä nykyaikana jotkut ihmiset karttavat tuttujen kasvojen vastaan tullessa katsekontaktia. Onneksi useimmat ovat jo huomanneet, että katseeseen, ystävälliseen nyökkäykseen ja hymyyn vastaaminen ei satu, eikä ole ollenkaan vaarallista. Moni rohkenee jo tervehtiä ja keskustella jopa ihan vieraiden ihmisten kanssa. - Ilmiö leviää mielestäni vuosi vuodelta.

    Joskus joku voi tietysti kulkea niin ajatuksiinsa syventyneenä, ettei kiinnitä huomiota vastaantulijoihin.

    Vuosien varrella itselläni on ehtinyt olla monenlaisia vastaantulijoita työpaikalla ja kotiympäristössä. Mieleeni on jäänyt yksi ihminen yhdellä työpaikalla ja toinen naapurustossa, joita en lopulta enää itsekään aktiivisesti huomannut, kun he olivat pitkään vältelleet tervehtimistä.

    Ehkä sinä voit vaikuttaa omalla työpaikallasi hyvien tapojen ja yhteisöllisyyden lisääntymiseen. Jos kohteliaisuuden yksipuolisuus harmittaa sinua, ehkä hupsu huumorintaju ja mielessä keksityt lausumattomat sanat voisivat piristää omaa päivääsi ja tuoda siihen lisää positiivista energiaa. Itse en tohtisi kertoa, millaiset ajatukset ovat joskus lisänneet pilkettä silmäkulmaani tai leventäneet hymyäni harmaana aamuna tuttuja tylsiä vastaantulojoita kohdatessani.;)

    Aurinkoisia päiviä ja ystävällisiä tervehdyksiä kaikille vastaantulijoille!
  4. Kiitos mielenkiintoisista matkavinkeistä ja varoituksista.

    Suomi on yksi omista suosikkilomamaistani, mutta myös melko kallis.
    Viro on ihan kiva matkailumaa, mutta aika pieni ja melko hyvin jo tutkittu.
    Muita suosikkimaita en osaa mainita, mutta suosikkikohteita sitäkin enemmän.

    Kreikasta ei ole paljon kokemuksia, mutta Kreetalla olen käynyt kaksi kertaa ja aion palata sinne vielä ainakin kerran. Omatoimiretki bussilla ja laivalla Samarianrotkon rannan puoleisesta päästä aloittaen tarjosi upeita elämyksiä. Sinne voisin myös palata. Asua muutamia päiviä etelärannikon kylissä ja retkeillä sieltä.

    Portugalista on vielä pohjoisin osa tutkimatta, mutta viihdyin kaikissa paikoissa, joissa olen käynyt kahdella eri matkalla. Kohtasimme ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä kaikkialla. Lissabonissa riittää aina näkemistä muutamiksi mukaviksi päiviksi.

    Madeira on mielestäni todella kaunis ja monimuotoinen saari. Luntakin taitaa olla nähtävissä ympäri vuoden.
    Luotettavan ja reippaan patikointikaverin kanssa voisin lähteä sinne uudelleen ja keskittyä levadavaelluksiin.

    Mallorcan saaresta pidin 1980-luvulla, kun kiertelimme siellä ystäväpariskunnan kanssa autolla. Sinnekin voisi olla kiva palata.

    Gran Kanaria, on ainoa Kanarian saarista, jonne en välittäisi lähteä uudelleen. Esim. Teneriffa on mielestäni
    kauniimpi, monimuotoisempi ja mielenkiintoisempi kohde.

    Laivaretket tai laivamatkat Euroopan rannikolla tai suurilla joilla ovat aina kiinnostavia ja miellyttävä tapa sekä matkustaa että tutustua ympäristöön. Pitempi kanavamatka Ruotsissa asuntolaivalla voisi olla mukava kokemus. (Ihmeekseni huomasin Amsterdamissa, että sieltä pääsisi kanava-aluksella jopa Sveitsiin.)

    Irlanti ja Skotlanti ovat muuttuneet hieman entistä edullisemmiksi, joten voin lukea nekin taas suosikkeihin.

    Espanjassa on monia paikkoja, joihin voisin lähteä uudelleen sekä rannikko- että kaupunkilomille. Barcelona on yksi suosikkikaupungeistani. Aurinkorannikolta löytyy paljon mielenkiintoisia kohteita ja sieltä pääsee moneen suuntaan. (Uskomattoman edullinen matkatarjous ensi viikolla Granadaan houkuttaisi ja harmittaa etten pääse.)

    Espanjasta pääsee myös laivalla Marokon puolelle ja sieltä bussilla lähikaupunkeihin, eikä matkalla tarvitse viipyä kovin montaa päivää.

    En tiedä, voinko enää nimetä Tunisiaa yhdeksi suosikkikohteistani. Turvallisuus arveluttaa. Ihmiset olivat uskomattoman ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Siellä koin myös yhden huikeimmista matkaelämyksistä, kun ratsastimme pikkukylästä kameleilla Saharan autiomaan hiekkadyyneille katsomaan auringonnousua.

    Italiassa on helppo viihtyä ja tutustua ympäristöön. Ajaa esim. aurinkorannikolta yli Apenniinien Firenzeen, laivalla Venetsiaan tai yli Adrianmeren entisen Jugoslavian puolelle. Italiassa riittäisi tutustumista monille matkoille, ja olen aina valmis lähtemään sinne.

    Pariisi, Berliini ja Wien kuuluvat lempikaupunkeihini, samoin Krakova, Gdansk ja monta, monta muuta. Huomaan, ettei tästä tule loppua jos jatkan pohtimista.

    Voin todeta, etten välittäisi matkustaa uudelleen Sofiaan, mutta jos sinne menee, kannattaa matkustaa
    (paikallis)bussilla myös Vitoshan vuoristoon ja erilaisilla köysiratahisseillä huipulle asti.
    Bulgarian aurinkorannat ympäristöineen totean myös nähdyiksi yhdellä matkakerralla.
    Istanbul oli mielenkiintoinen, muttei kutsu minua uudelleen.

    Nyt en ole enää varma haluanko joskus toteuttaa suunnitelmani eläkevuosien pitemmistä matkoista maailmalle.
    Ilman pitkiä lentoja tai lukkoonlyötyjä aikatauluja, kiireettä ja erilaisiin kohteisiin pitemmäksi tai lyhyemmäksi ajaksi pysähtyen. - Naparetkistä en enää uneksi, enkä ylettömän kuumista kohteista.
  5. Gambialaisten nuorten miesten kohdalla näyttäisi mielestäni olevan kyse täysi-ikäisten miesten omasta valinnasta, ei ihmiskaupasta ja pakottamisesta monine kauhistuttavine ilmiöineen.

    Luulen, että suurin ero suomalaisten naisten ja miesten "seksiturismissa" on se, että naiset kohtaavat
    lomaromanssinsa aikana miehen ihmisenä. Ihmisenä, jota arvostavat ja tuntevat positiivisia tunteita
    häntä kohtaan. Mies ei ole objekti, eikä nainen käytä - ainakaan negatiivisessa mielessä - valtaa miestä
    kohtaan.

    Miksi naisten lomailua pitäisi paheksua. Osa heistä ei ole etukäteen voinut edes kuvitella ryhtyvänsä seikkailuun tai ihastuvansa paikalliseen mieheen, varsinkaan paljon nuorempaan. Sellaisen toivossa matkaan lähtevien joukko kuuluu tosin olevan kasvussa. Entä sitten?

    Ovatko iäkkäämmät suomalaiset miehet Suomessa seksituristeja, jos he etsivät nuorta naisseuraa?

    Entä kauniit nuoret naiset, ovatko he bumstereita, jos antavat itseään iäkkäämmän, varakkaan miehen kestitä itseään ravintolassa. Jos nainen lähtee kestityksen jatkoksi viettämään yhteistä yötä miehen kanssa, sitä saattaa seurata lyhyempi tai pitempi seurustelusuhde, jonka aikana mies tarjoaa naiselle monenlaista varallisuutensa sallimaa ylellisyyttä, josta nainen ei muuten voisi uneksiakaan. Ellei suhde johda avioliittoon, edustaako tapaus bumsteri-toimintaa ja suomalaista seksiturismia?

    Mielestäni kaikissa em. tapauksissa on kyse ihmisten kohtaamisesta. Mitä pahaa siinä on - ellei kukaan tee kenellekään mitään pahaa?
    Onko sillä merkitystä, kumpi on loma-ajan tai muun pitempäänkin kestävän seurustelusuhteen varakkaampi osapuoli?

    Kenet pitäisi tuomita ja ketä onnitella?
  6. Miksi? Miksi? Miksi?

    Miksi ihmiset tuntevat epäluuloa ympäristössään eläviä ihmisiä kohtaan?

    Miksi toisten ihmisten kahdenkeskinen intiimi elämä kiinnostaa niin monia?

    Miksi ihmiset kuvittelevat tunnistavansa toisen ihmisen ajatukset vain katseita tulkitsemalla?

    Miksi jotkut sepittävät tarinoita ja juoruilevat naapureitten elämästä, vaikka tietonsa perustuvat vain omiin arvailuihin?

    Miksi jotkut pelkäävät samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa eläviä ihmisiä?

    Miksi monet miehet pelkäävät jopa sitoutuneessa parisuhteessa elävien homomiesten saattavan yrittää lähennellä heitä?

    Miksi Suomessa mieskaverit eivät voi kulkea käsi toistensa harteilla herättämättä kummallisia ajatuksia ja arvailuja? (Italiassa se on tavallista myös heteromiesten kesken.)

    Miksi joku pohtisi heteronaisen seksuaalista suuntaumista, jos tämä kulkee käsi tyttärensä harteilla, käsi kädessä sisarensa/ystävänsä/tuttavansa kanssa, tai lohduttaa naispuolista ystäväänsä ravintolassa hellästi kädestä pitämällä tai halaa pitkään ja lämpimästi samaa sukupuolta edustavaa rakasta ystävää? (Olen tehnyt kaikkea em. En tiedä mitä ihmiset ajattelevat, eikä se edes kiinnosta minua.)

    Miksi niin moni kuvittelee tietävänsä miten naapurien pitäisi elää?

    Osaako joku vastata kysymyksiin?

    Onneksi seuraavat sukupolvet näyttävät olevan fiksumpia kuin vanhempansa. Onneksi homoseksuaalisuus ei Suomessa ole enää rikos. Onneksi yhteisöllisyys näyttää olevan nouseva trendi ja onneksi huomenna on uusi päivä.
  7. Nuorena(kin) minulla oli muutamia hyviä poikakavereita, joiden kanssa keskustelimme luottamuksellisesti ihan kaikista asioista, myös seurusteluun ja seksiin liittyvistä. Sain laajempaa näkökulmaa asioihin kokeilematta itse kaikkea.
    Tapasin aviomieheni 17-vuotiaana, ja olimme myös hänen kanssaan ensin kavereita. Kavereiden kanssa voi vaihtaa hyvänyönsuukkoja erotessa. ;) Useimmat tyttökaverini olivat kokeneempia, ja he melkein painostivat minua "pääsemään eroon" neitsyydestäni. Kuulosti siltä, että kaikki muut harrastivat seksiä ja halusivat hankkia siitä lisää kokemuksia. Tein omat valintani ja muistan miettineeni joskus, olenko jäänyt ilman jotain tärkeää.

    Me emme harrastaneet seksiä mieheni kanssa. Me rakastelimme! Iloisen siitä, että saimme yhdessä kasvaa aikuisiksi. Olimme uskollisia toisillemme, eikä meillä ollut kokemuksia muista kumppaneista. Luulen, että meillä saattoi kuitenkin olla monipuolisempi ja rikkaampi seksielämä kuin monilla muilla "kokeneemmilla". Seksi kiinnosti meitä ja hankimme siitä eri tavoin lisää tietoa. Kokeilimme kaikenlaista. Olimme molemmat valmiita tekemään melkein mitä vain, ja kumpikin tiesi, miten voi tuottaa kumppanille suurinta mahdollista nautintoa.

    Työasioihini liittyi välillä myös ravintolailtoja ja tanssia hotellin yökerhossa. Leikkikavereita ja houkutuksia oli tarjolla. Mieheni oli välillä mustasukkainen ja saattoi puhua minulle rumasti matkoilta palattuani. Se lisäsi houkutusta. Mietin millaista "se" olisi toisen miehen kanssa. Mietin myös joskus olinko tyhmä, kun en kokeillut.

    Elimme aviomieheni kanssa reilut 20 suhteellisen onnellista vuotta, teimme muutaman kahdenkeskisen lomamatkan ilman lapsia, ja saimme kokea uudelleen myös rakastumisen ja ihastumisen tunteita.

    40-vuotiaaksi olin kokenut seksiseikkailuja ja lomaromansseja vain oman aviomieheni kanssa.

    Sen jälkeen vietin muutamia vuosia itsellisenä naisena, ja ehdin todellakin hankkia monenlaisia kokemuksia. Joskus "tutkimustulokseni" hämmästyttivät minua, ja saatoin ihmetellä "kokeneitten rakastajien" tietämättömyyttä. Sain onnekseni myös huomata, ettei ihmiselle välttämättä ole vain "yhtä ainoaa oikeaa".

    Vuosien kuluessa minulla on ollut aikaa pohtia elettyä elämää. Olen hyvilläni, etten ole koskaan riskeerannut hyvää parisuhdetta kokeilemalla välillä vierasta. Olen edelleen sitä mieltä, ettei voi olla parempaa keinoa hankkia uudenlaisia kokemuksia ja seikkailuja kuin harrastaa niitä oman rakkaan tutun, turvallisen kumppanin kanssa. - Vaikka hän olisi välillä tylsä ja käyttäytyisi ikävästi. Suhdetta voi parantaa, jos molemmat haluavat.

    Seksi on yksi ihmisen elämän tärkeistä osa-alueista. Seksiä voi harrastaa kenen kanssa tahansa, ja jotkut käyttävät toista ihmistä oikeastaan vain itsetyydytyksen välineenä. Kokemukset voivat tuntua hyvältä hetken, mutta rakasteleminen on mielestäni jotain ihan muuta, suurempaa ja kokonaisvaltaisempi elämys. Sitä voi kokea vain oman rakkaan kumppanin kanssa. Itse en riskeeraisi sellaisen menettämistä hetkellisen kevytmielisen seikkailukokemuksen vuoksi.

    Jokainen tekee omat valintansa ja on vastuussa niistä eniten itselleen. Tuttavapiirissäni on muutamia naisia, jotka vielä mummoiässä katuvat nuoruuden rakkauden menettämistä. He ovat jämähtäneet pohtimaan, miten paljon paremmin asiat voisivat olla, jos... Viime kesänä kuuntelin järkyttyneenä yhtä ystäväpariskuntaa, kun sain kuulla, etteivät he ole koskaan rakastaneet toisiaan - koska vaimo ei ole kyennyt unohtamaan nuoruuden rakastettuaan. Käsittämätöntä ja surullista. - Toivon, ettei sinulle kävisi niin.
  8. Kyllä Pikku-Kalle tietää. Pätee ainakin minun kohdallani: en ole koskaan käyttänyt pessimistiä. ;)

    Kiitos hauskoista jutuista.

    Nuorena aikuisena uneksin, että olisin saanut oman Pikku-Kallen kaltaisen pojan. Jäi toteutumattomaksi unelmaksi, mutta onneksi tytötkin osaavat.;)
  9. Vanha tai vanhus, lieneekö sillä niin suurta väliä. Sanoilla on eri ihmisille erilaisia merkityksiä.

    Aloituksesi sivuasiaa pidän tällä kertaa tärkeämpänä.
    D-vitamiinin päivittäisannoksen turvaraja on aikuisille 50 mikrogrammaa päivässä!

    Jos ottaa rasvaliukoisia vitamiineja jatkuvasti turvallisen käyttörajan ylittäviä annoksia, sillä saattaa olla ikäviä seuraamuksia. (Vesiliukoisia, esim. c-vitamiinia, voi popsia huoleti pillereinäkin.)
  10. Se, että miehet hattuilevat sinulle epäonnistuessasi, osoittaa mielestäni heidän suhtautuvan sinuun tasa-arvoisesti. Kuulostaa siltä, että sinä itse vaatisit itseltäsi liikaa. Ei naisen tarvitse olla kaikilla alueilla parempi tullakseen hyväksytyksi "miesten maailmassa".

    Itse olen viettänyt suurimman osan elämästäni tasa-arvoisena "miesten maailmassa". Uudessa työpaikassa varttuneemmat, suorittavan tason työntekijät olivat joskus alkuun ilmiselvästi ennakkoluuloisia, ja heidän luottamuksensa saavuttaminen vaati oman aikansa. Kun ei itse tee numeroa omasta naiseudestaan, kaikki sujuu hyvin. Mielestäni tilanne on parantunut vuosien mittaan, ja nuoremmat sukupolvet ovat oikeasti tasa-arvoisempia ja valmiimpia kohtaamaan toisensa ihmisinä missä tahansa ympäristössä.

    PS: Oma "lentopalloilijan urani" päättyi aikoinaan siihen, että vanhemmat huomasivat minun olevan ainoa naispuolinen pelaaja oman asuntoalueen harrastajajoukossa ja he huolestuivat. Aviomiehen kanssa samanlaista ongelmaa ei tullut vastaan, päinvastoin.
  11. Itse pidän enemmän nykyisestä fontista, mutta eipä kai asialla suurta merkitystä ole.

    Suurempi ja todella harmittava muutos on tehty Haku-toiminnoille. Onko se pysyvä?

    Toivoisin, ettei olisi, vaan saisimme "Tarkennettu haku" -toiminnon mahdollisimman pian uudelleen käyttöön. (Vai olikohan se "laajennettu haku".)

    Jään odottelemaan vastaustanne mielestäni tärkeään asiaan.
  12. En ihmettele yhtään. Lapset ovat älykkäitä pieniä ihmisiä, toisin kuin monet vanhemmat näyttävät kuvittelevan. Jos vanhemmat jatkavat ohjattuun malliin ja "uhraavat" lapsilleen vähän enemmän aikaa, he säästyvät monilta huolilta tulevaisuudessa lastensa kasvaessa.

    Olen opiskellut ohjaavaa kasvatusta jo äidiksi valmistautumisesta lähtien, koska en halunnut toistaa omien vanhempieni virheitä. Olen tehnyt omia, mutta olen myös kuullut monia menestystarinoita vanhemmilta, joita välillä ohjailin kursseilla.

    Pitäisiköhän lähteä keikkailemaan maailmalle super-nannynä, kun tulee lisää vapaata aikaa? ;)

    PS: Mielestäni vanhemmuuteen ja parisuhteeseen liittyviä asioita pitäisi opettaa heti murrosiän jälkeen kaikille. Niiden pitäisi kuulua ns. yleissivistävään koulutukseen.
  13. En usko sikafarmareiden puheita, etteivät ihmiset suostuisi maksamaan enempää kuin muutaman euron kilohinnan sianlihasta.

    Norjalaista lohta lukuunottamatta kalan kilohinnat liikkuvat ihan eri lukemissa... ja käyvät silti kaupaksi.

    Ainoa historiallinen vertailuluku, joka on jäänyt mieleeni, liittyy 1970-lukuun ja nuorten asuntosäästäjien juhlaherkutteluun. Ostimme joskus harvoin naudan sisäfilettä, jonka kilohinta oli 120 mk. Tuoretta kalaa sai niin halvalla, ettei sen ostamista tarvinnut miettiä.

    Mielestäni pitäisi säätää laki, joka kieltää kotieläinten (ja vanhusten) rääkkäämisen.
  14. Tekee mieli jatkaa, kun huomasin jonkun irvailleen IFAsta.

    Meillä oli 50-luvulla kaksi tai kolme IFAa. Isäni mielestä oli hyvä, että merkille irvailtiin. Hän itsekin muisti joitain loruja, esim: "Osta IFA, maksa käteisellä, jaksat työntää". Isän mielestä merkin vähäinen arvostus piti auton hinnan alhaisena, ja perhe sai tyytyväisenä ajella halvemmalla.

    Ainoa kerta, kun automme pysähtyi kesken matkan tapahtui joskus 60-luvulla, ja silloin ajoimme Fordilla.;))
  15. Minkäs vainaja sille voi, jos perilliset päättävät toimia oman päänsä mukaan. Auttaisiko kummittelu-uhkaus?

    - -

    Itse olen testamentannut ruumiini joskus 1980-luvulla anatomian laitokselle, joten pienimuotoinen siunaustilaisuus pidetään sen kappelissa, jos kuolen Suomessa ja laitoksella sattuu olemaan tarve oppimateriaalista. Kun testamentit näyttävät lisääntyneen, todennäköisesti lähtöseremoniat käynnistyvät krematorion tiloissa.

    Tuhkan saa sirotella mihin vaan, mutta EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA vesistöä likaamaan.

    Läheisille ja ystäville järjestetään kestit, viimeiset monista hauskoista juhlistani. Suurten kukkakranssien ja puheiden sijasta haluan, että paikalle tulevat muistelevat hauskoja yhteisiä hetkiä, hassuimpia yhdessä koettuja sattumuksia ja/tai omia hölmöjä kommelluksiani.

    Uskon, että "luvalliset" naurunpurskahdukset ja yhdessä jaetut hauskat muistot helpottavat rakkaimpieni surua ja tekevät kaikkien olon paremmaksi. Juhlitaan elettyä elämää ja tuetaan harvoja todellisia surijoita.

    Kuolema on luonnollinen päätös tälle elämälle ja itse olen silloin jo lähtenyt turvallisin mielin viimeiselle tutkimusmatkalleni kohti kaunista tuntematonta, johon olen pari kertaa saanut kurkistaa. Tai olen vain yksinkertaisesti häipynyt tuhkana tuuleen.
  16. Olen testamentannut ruumiini anatomian laitokselle, joten pienimuotoinen siunaustilaisuus pidetään varmaan sen kappelissa, jos kuolen Suomessa ja laitoksella sattuu olemaan tarve oppimateriaalista.

    Tuhkan saa sirotella mihin vaan, muttei vesistöä likaamaan.

    Läheisille ja ystäville järjestetään kestit, viimeiset monista hauskoista juhlistani. Suurten kukkakranssien ja puheiden sijasta haluan, että paikalle tulevat muistelevat hauskoja yhteisiä hetkiä, hassuimpia yhdessä koettuja sattumuksia ja/tai omia hölmöjä kommelluksiani.

    Uskon, että "luvalliset" naurunpurskahdukset ja yhdessä jaetut hauskat muistot helpottavat rakkaimpieni surua ja tekevät kaikkien olon paremmaksi. Juhlitaan elettyä elämää ja tuetaan harvoja todellisia surijoita.

    Kuolema on luonnollinen päätös tälle elämälle ja itse olen silloin jo lähtenyt turvallisin mielin viimeiselle tutkimusmatkalleni kohti kaunista tuntematonta, johon olen pari kertaa saanut kurkistaa. Tai olen kokonaan häipynyt tuhkana tuuleen.
  17. Pääkaupungin seudulla ja Helsingissä riittää nähtävää ja koettavaa jokaiselle. Se elää, muuttuu ja kasvaa kaiken aikaa niin, ettei kai kukaan voi väittää sen joka kolkkaa tuntevansa. En minä ainakaan.
    Autoilevalle matkailijalle suosittelisin koko kaupungin alueen merenrantojen kiertämistä ja perusnähtävyyksien lisäksi esim. retkeä Suomenlinnaan tai Runeberg-laivalla Porvooseen.

    Jos ajatellaan kotiympäristönä koko Suomea. Voisin suositella melontaretkeilyä Merenkurkun alueella, autolla Saariston rengastien kiertämistä, Kolia ja Lieksan jylhiä vaaramaisemia, Savonlinnaa ja laivaretkeä Heinäveden reitillä tai Lappia, Inaria ja retkeä Norjan rajalle, missä vaivaiskoivun oksat kasvavat maan pintaa pitkin rönsyillen.
  18. "Aina vain samoja juttuja samoista aiheista" -ajatus, näkyy toistuvan täällä usein. En ymmärrä miksi se on joillekin ongelma. Suosittelen valikoivaa lukemista ja kommentointia. Ei kaikkia juttuja ole pakko lukea. Kiinnostavat ketjut voi valita otsikon perusteella.

    Jos jonkun nikin kirjoittelu ärsyttää, eikö niitä voi sivuuttaa lukematta? Jos jokin asia tuntuu jo moneen kertaan käsitellyltä, eikö ketjua voi sivuuttaa kommentoimatta?

    Kaikki eivät lue kaikkia juttuja, ja varmaan palstalle tulee uusiakin kirjoittajia.

    Jokainen voi itse vaikuttaa palstakeskustelujen laatuun. Jos haluaa mielenkiintoisia aiheita, voi tehdä omasta mielestään mielenkiintoisen aloituksen.;)
    Jos haluaa rakentavampaa keskustelua, kannattaa katsoa peiliin ja komentaa sitä ainoaa henkilöä, jonka kirjoitteluun voi vaikuttaa. ;)

    Annetaan kaikkien kukkien kukkia, ja iloitaan siitä, että palstakeskusteluun osallistuu paljon erilaisia ihmisiä. Myös sellaisia, joita ei muualla kohtaisi.
  19. Kahvilassa valitsen mieluiten sekä suolaista että makeaa, ja kaikkein mieluiten jaan molemmat annokset puoliksi ystävän kanssa. Laskusta ja kalorimäärästä tulee pienempi ja nautinnosta suurempi.

    Jos käyn itsekseni, joudun valitsemaan jomman kumman vaihtoehdon, koska minun on hyvin vaikea jättää (maksettuja) herkkuja syömättä lautaselle.

    Ulkona syömässä käydessä jaamme myös usein joitain osia annoksista. Joskus tilaamme annoksia puolitettuina ja jälkiruokaa tilattaessa pyydän usein vain lusikan, jolla maistan kerran pari ystäväni annoksesta. Saan suun makeaksi, eikä tarvitse ylikuormittaa vatsaa. - Tapaa noudatan vain yhden ystäväni kanssa, ja olemme tehneet niin jo yli 20 vuotta.

    Olemme vuosien varrella oppineet myös, ettei vieraassa paikassa kannata tilata kaikkia päivällisruoka-annoksia yhdellä kertaa. Joskus alkuruoka-annos on niin suuri, ettei pääruokaa jaksaisi enää syödä, vaan on parempi siirtyä suoraan jälkiruokaan.

    Joskus poistun ravintolasta dogibag tai pizzeriasta pizzan puolikas mukanani. Ihmettelen mitä kaikkea nuorena saattoi ahtaa itseensä, ja tuntea olonsa hyväksi. Nykymalli säästää sekä terveyttä että kukkaroa.
  20. Mielenkiintoista miten usein julkisuushakuisuus tulee esiin tässä keskustelussa. Minusta pitäisi erottaa kaksi eri asiaa: asiallisia aiheita käsittelevät ohjelmat tai jutut ja ohjelmat, joissa esitetään julkkistyrkkyjen hölmöilyjä.

    Koska olen aina ollut aktiivinen ja olen ehtinyt toimia monenlaisissa ympyröissä, olen vuosien varrella joskus harvakseltaan esiintynyt radiossa ja lehtien palstoilla. Asioista olen aina valmis keskustelemaan ja seisomaan omine kasvoineni sanojeni takana. Toimittajien kanssa en suostu keskustelemaan yksityisasioista, ja pyydän yleensä artikkelin nähtäväksi ennen sen julkaisemista. Aina se ei ole onnistunut, ja joskus olen huomannut sanojani vääristellyn.

    Onneksi en ole julkku, joten ei tarvitse pelätä, että yksityisasioitani yhtäkkiä reposteltaisiin julkisuudessa. Joillain aloilla julkisuus on työnteon kannalta erittäin tärkeätä, mutten osaa kuvitella normaalin aikuisen ihmisen ihan huvikseen pyrkivän julkisuuteen.
    21. 82 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt