Kahvilassa käynti nykyään..

Mitäpä tuo lysti maksoi? Nuuka kun olen olen kauhistunut jopa kahvimukin hinnasta.
Minä ohitan kahvilat ja nautin kotona itse tekemästäni suolaisesta leipäsestä.

Harvoin tulee enää kahviloissa käytyä, kun mua ärsyttää ne jumalattomat mukit joka paikassa ja jos haluaa pienemmän määrän kahvia niin ei ole pienempiä kuppeja ja jos otat vain puoli mukia niin joutuu kuitenkin maksamaan täyden mukin hinnan. Juon mieluummin kotona kuin maksan tyhjästä.

Liika tyyristä on. Lopetin jo enemmän kuin 10 vuotta sitten. Eläkeläinen saa paljon halvemmalla kahveet kun itse keittää. Ja pullaksi ruisleipä ja jotakin lisäkettä jos on, niin tulee terveellisempääkin.

Jossain, olisko ollut Jämsän seudulla on kahvilan seinässä kyltti: kahvi 0 euroa. Mielestäni hyvä liike-idea.

Aha taas on kyselemässä eläkemummu ikävuosiltaan noin 80 v. Ystäväiseni, kahvilat ovat pääkaupunkiseudulla yleensä ja aina täynnä siitä huolimatta,että ne ovat sikamaisen kalliita. Joko olet todella varoissasi tai käyt kahvilassa noin kerran vuodessa, sillä kokenut kahvilakävijä ei tuollaisia herkkuja tilaa vaan juo sitä kahvia, teetä tai kaakaota, paremmissa paikoissa ehkä lasin viiniä. Ruoka maksaa kahvilassa paljon ja enemmän kuin hyvä lounas toisaalla. Hyvä kahvi ei itseasiassa kaipaa mitään oheisherkkuja, joihin pätee: hetki suussa, vuosi vyötäröllä.

Kahvilassa valitsen mieluiten sekä suolaista että makeaa, ja kaikkein mieluiten jaan molemmat annokset puoliksi ystävän kanssa. Laskusta ja kalorimäärästä tulee pienempi ja nautinnosta suurempi.

Jos käyn itsekseni, joudun valitsemaan jomman kumman vaihtoehdon, koska minun on hyvin vaikea jättää (maksettuja) herkkuja syömättä lautaselle.

Ulkona syömässä käydessä jaamme myös usein joitain osia annoksista. Joskus tilaamme annoksia puolitettuina ja jälkiruokaa tilattaessa pyydän usein vain lusikan, jolla maistan kerran pari ystäväni annoksesta. Saan suun makeaksi, eikä tarvitse ylikuormittaa vatsaa. - Tapaa noudatan vain yhden ystäväni kanssa, ja olemme tehneet niin jo yli 20 vuotta.

Olemme vuosien varrella oppineet myös, ettei vieraassa paikassa kannata tilata kaikkia päivällisruoka-annoksia yhdellä kertaa. Joskus alkuruoka-annos on niin suuri, ettei pääruokaa jaksaisi enää syödä, vaan on parempi siirtyä suoraan jälkiruokaan.

Joskus poistun ravintolasta dogibag tai pizzeriasta pizzan puolikas mukanani. Ihmettelen mitä kaikkea nuorena saattoi ahtaa itseensä, ja tuntea olonsa hyväksi. Nykymalli säästää sekä terveyttä että kukkaroa.

Ravintolassa työskenteleviltä edellytetään hygienia-passia voimassa olevan säädöksen mukaan. Olen ajatellut mitä hygienia passi takaa kun valmistettavan ruuan käsittely on "sormi - suu" tuntumalla tehtyä. Eipä näy kertakäyttökäsineitä kenenkään näpeissä. Välillä pyyhkäistään hikikarpaloita ja hiuksia pois otsalta, pyyhkäistään essun kulmaan ja touhu senkunjatkuu.Näin TV:ssä.
MTV3:ssa kyllä vaihdetaan alustoja ja välineitäkin broilerin käsittelyn jälkeen, miten lie käsihyginenian?

Olen ulkoruokinnassa sattumanvaraisesti, kierrän lounasravintoloiden noutopöydät. En tiedä onko annosateriat sen puhtaampia, ainakin oletan niin.

Kahvittelen milloin missäkin milloin sisätiloissa, kesäisin ulkotiloissa. Onneksi lokkeja ei lentele pään päällä mutta pikkuvarpuset etsivät pudonneita murusia maasta.
Ei tästä elämästä tulisi mitään jos olisi viimeisen päälle puhtausintoilija. Lapsien ja huonokuntoisten henkilöiden kohdalla ruuan puhtaus on a ja o, siitä ei pidä tinkiä.

Suomessa elintarvikkeiden puhtaus on laatuluokkaa usein vielä luomuviljeltyä. Lähiruokaa ostan usein kun valmistan ruuan itse, muistan lauseen ostoilla ollessa, kyllä kasviksille - ei eineksille.

Kahvilat harvinaisuuksia.

Vuosiin ei ole sattunut kahvilaa vastaan, en tosin liiku kovin paljoa. Iteasiassa piti muistella. Likipitäen ainoa kahvila, mikä tulee mieleen on Kiasman kuppila. Juu ja toinen on Akateemisen kirjakaupan kuppila. Loput paarit enenpi kaljaluolia tai lounasruokapaikkoja.

Juujuu, on Waynes Coffee, Fazer, ja näitä latte-paareja. Tollaset ketjut tulee jotenkin kierretyksi kaukaa, niissä jotain luotaan työntävää. En nyt muista, missä lie ollut, joku kesäkahvila jossain kartanossa. Valkoset pöytäliinat, tytöt valkoset essyt päällä ja valjoset hilkat päässä, kahvia ja mansikkaleivosta pöytiin tarjoiltuna. Siinä oli kahvila fiilistä.

Nyt jos käyn "kahvilassa", se on toi ABC tossa kymmenen kilsan päässä. Kitkerää automaattikahvia mukillinen, alle kaks euroo, eikä edes kampaviinereitä >:/

Kai kaikki tietää kahvinpeluun? Paikallinen perinnetapa, joka kuului lopetettuun shellinpaariin. Ukot hinautu aamulypsyn ajaksi pois jaloista shellille pelaamaan kahvia keskenään. Akat perkuleet kun oli muka niin kiireisiä aamuisin lypsyhommiensa kanssa, etteivät muka kerineet äijälle edes aamukahvia keittelemään :D

=DW=

Harvoin tulee kahvilassa tai yleensä kahvilla käytyä, mutta Helsingissä kun poikkean, niin Sokoksen kahvilassa käyn kahvilla.
Santsikuppi on ilmainen.
Tosin olen siirtynyt teehen, eiköhän sitäkin sieltä löydy.
En osta suolaista enkä makeaa, kun en kahvipullaa syö.

Voisi muistaa paremmin, jos ehtisi rauhassa katsella ympärilleen kulkiessaan. Usein sitä vaan kiirehtii jonnekin omissa mietteissään.

Kahvila-konditorioita on ollut koko meidän iän varmaan useita joka kaupungissa. Helsingissä on monia sellaisia, joilla on pitkä historia ja jatkuvasti syntyy erilaisia uusia.

Luulisin myös Kalliossa löytyvän todellisia helmiä. Hunkzsille voisi suositella vaikka Hakaniemen hallissa Sannan kahvilaan poikkeamista tai helsinkiläistä kotiseuturetkeä, nopiaan yli pitkänsillan Liisankadulle Hopiaan.

Jos menee lauantaiaamuna hakigseen aamuborkalle, tapaa melko varmasti siellä ainakin yhden tunnetun stadin kundin kavereineen.;)

Parasta kaffia ja parhaita leivonnaisia voi tietysti saada myös kotonaan tai ystävän luona. Konditoria-kahvilassa on kiva poiketa välillä vaikka ostamaan yhden korvapuustin ja aistimaan tuoksuja ja tunnelmaa.