sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  1. Terveellisen ruokavalion ja elämäntapojen lisäksi nousi todella vahvasti esille yhteisöllisyys, toisista välittäminen, harmonia ja odottamassa oleva huominen tehtävä tai tapahtuma. Itsensä täysin tarpeettomaksi tunteminen ja siksi makoilemaan jääminen ei tullut kysymykseen.

    Erityisesti Japanissa esitetyssä elinympäristössä nuoremmat arvostavat vanhuksia, osallistuvat heidän elämäänsä, auttavat ja järjestävät liikuttavaa ohjelmaa.

    Ajatelkaa: Pariskunta oli elänyt rakkauden täyteisen ja harmonisen pitkän avioliiton, jossa ei 73 vuoden aikana ollut yhtään huonoa päivää tai riidelty. - Kertookohan joku seuraavien sukupolvien suomalaisista joskus samanlaista tarinaa?
  2. Loistoidea!
    Ja sitten vain väkirikkaimpien kuntien edustajat tulisivat valituiksi ja he tekisivät omien äänestäjiensä etujen mukaisia päätöksiä.

    Kertoisitko, kuinka suuri merkitys kansantaloudelle on kansanedustajista aiheituvilla kuluilla? Minä en tiedä.
  3. FB on yksi monista netin tarjoamista palveluista, jota jokainen voi käyttää haluamallaan tavalla. Avasin oman
    sivun aikoinaan työnantajani toivomuksesta, mutta rajasin itse julkisuusasetukset melko pieniksi. Itse hyväksymiini kavereihin ja heidän kavereihinsa. Jos kotini on tyhjillään, en päivitä tietoja esim.
    ulkomaanmatkojen aikana. Muutoin vierailen sivuilla lähes päivittäin, ja iloitsen kavereitten päivityksistä,
    joista saan paljon mielenkiintoista, ajankohtaista tietoa, toisinaan eri puolilta maailmaa. Omia päivityksiäni
    laitan sinne vain kun on jotain omasta mielestäni kiinnostavaa kerrottavaa tai kommentoitavaa.

    Pidän FB:stä ja yhteydenpito erityisesti kaukana asuviin ystäviin on lisääntynyt. Ei tarvitse kirjoittaa monia sähköpostiviestejä tai kirjeitä, kun kuulumiset välittyvät FB:n kautta. Iloitsen myös uusista yhteyksistä vanhoihin kavereihin, jotka ovat löytyneet FB:n avulla.

    Julkkisten ja poliitikkojen "kavereiksi" tai faneiksi en ole hakeutunut, koska informaatiotulva saattaisi viedä turhan paljon aikaa. Haluan rajoittaa oma kaveripiirini vain henkilöihin, joihin haluan muutoinkin pitää yhteyttä. Äskettäin lievensin hieman kaveriksi hyväksymisen rajaa, en kuitenkaan ota sinne täysin vieraita. Yhdellä kavereiksi hyväksymistäni on yli 3200 kaveria ja parilla muutamia satoja. Jotkut käyttävät FB:tä julkaisu- ja markkinointikanavana, toiset viestittelevät vain läheisimpiensä kanssa. Itse arvostan yhteydenpitoa tuttujen kanssa, enkä ole lähtenyt mukaan erilaisiin julkisiin ryhmiin, mutta muutamiin tuttuihin kyllä.

    Presidentin vaalien alla viestien tulva oli melkoinen, mutta siitäkin löytyi ilahduttavia ilmiöitä. Onneksi tilanne
    on taas normalisoitunut.

    Yksi tuntematon uhka liittyy FB:n peleihin ja moniin lisäpalveluihin: Niissä kaikissa vaaditaan pääsyä
    osallistujan tietoihin, eikä yleensä kerrota miten tietoja käytettäisiin. Sellaisiin en toistaiseksi ole niihin osallistunut, vaikka on joskus tehnyt mieli.

    Koska tapanani ei ole kirjoitella sellaisia viestejä, joita en ole valmis allekirjoittamaan omalla nimelläni, FB on minusta kiinnostava sosiaalinen kanava monenlaiseen yhteydenpitoon ja keskusteluun. Ainakaan toistaiseksi en ole kohdannut sen huonoja puolia, jos sellaisia on. Jokainen voi itse päättää mitä haluaa FB:ssä julkaista sekä toimia oman sivunsa "seriffinä" - tai jättäytyä kokonaan tämän, näköjään hämmästyttävän suuria intohimoja herättävän, palvelun ulkopuolelle.;)
  4. Muutaman vuoden kuluttua lähestyn itsekin mainittua ikää. En ole koskaan ollut liikenteen esteenä, vaan ajan aina muun liikenteen huomioon ottaen. Eteeni mahtuu aina yksi auto, olkoon sitten muista piittaamaton kiilari tai liittymästä mukaan pyrkivä. Tiedän kuinka autoni käyttäytyy, koska olen käynyt harjoittelemassa talviradoilla aina tilaisuuden tullen ja osallistunut monille Autoliiton kursseille.

    Usein liikennevaloista lähdettäessä muut autot tavoittavat minut vasta seuraavissa valoissa. Luulen, ettei moni tiedä bensankulutuksen pysyvän pienempänä kun kiihdyttää nopeasti ajonopeuteen.

    Uskon olevani turvallisempi kuljettaja kuin 30 vuotta sitten. Olen yrittänyt opetella lähtemään ajoissa ja päättänyt, etten ylitä sallittua ajonopeutta ainakaan "pikavoitto"-rajan yli. Nuorempana kaasujalka oli usein kiireessä raskaampi. Nyt puren hammasta ja hidastan vauhtia aina, kun joku kiilaa eteeni ja varastaa turvavälin. Pitemmillä matkoilla huomaan ajavani välillä pitkiäkin matkoja suurta ylinopeutta ja alle sallittua ajonopeutta ajavien letkojen puolivälin vaiheilla, omassa rauhassani. Joskus huomaan ohittavani muutamia kiilareita liikennevirtojen tasaannuttua moottoriteillä.

    Halutessani ajella hitaammin maisemia katsellen, päästän ensimmäisen sopivan tilaisuuden tullen takana ajavan auton ohi. Se ei vaadi kuin hetken ja niin välttyy turhilta riskiohituksilta. Samaa toivoisin muilta autoilijoilta, riippumatta siitä ajaako peruutuspeilistä näkyvän auton kuljettaja ylinopeutta vai ei. Liikenteenvalvonta kuuluu poliisille, ei meille muille.

    Uskon, että liikenneturvallisuus paranisi, jos itse kukin miettisi enemmän sitä, mitä itse voisi tehdä, eikä keskittyisi arvostelemaan ja tuomitsemaan muita tiellä liikkuvia.
  5. Toivottavasti aloittaja muistaa kirjoituksensa vielä vanhana, kun itse lähestyy 65 vuoden ikää ja elinikäodotus lähestyy sataa.

    70-vuotiaat tarvitsevat lääkärin-todistuksen ennen ajokortin uusimista. Mielestäni se ja kuljettajan lisääntynyt harkintakyky pienentävät riskejä.

    Itse toivoisin kaikilta kuljettajilta enemmän muun liikenteen huomioon ottamista, sosiaalisuutta ja kunnon turvaväleistä huolehtimista - kuljettajan ikään ja sukupuoleen katsomatta.

    Suosittelen myös aina autonvaihdon jälkeen auton käyttäytymisen ja omien taitojen testaamista jääradoilla tai Autoliiton kursseilla. Turhien riskien ottaminen vähenee, kun huomaa miten helposti auton hallinta voi karata omista käsistä.
  6. Minkä ikäisenä ihminen on teidän mielestänne keski-ikäinen?
  7. Tuohon paikasta toiseen siirtymiseen ei 3D-printteri ehkä ole oikea väline, moneen muuhun kyllä. Kenkiä tekisi mieli päästä kokeilemaan, ja ehkä voisin hankkia huonekaluja parvekkeelle, elleivät olisi turhan hinnakkaita.

    Tässä linkki hollantilaisen firman sivuille:
    http://www.freedomofcreation.com/ Yksi sen perustajista ja luova johtaja on suomalainen, entinen naapurinpoika.
  8. Minulla on yksi valokuva, jossa seison isän kämmenellä. Muuten en muista vanhempieni osoittaneen hellyyttä, mutta selkäsaunoja muistan. Heidän tapansa osoittaa rakkautta taisi ajan tavan mukaan olla kurittaminen.
    Isän äiti oli ainoa, joka halasi aina tavatessa ja erotessa.

    Poikaystävien lisäksi ei nuoruudessa halailtu muita. Muistan vieläkin miten mukavalta, mutta hämmentävältä tuntui, kun tapasin nuoruusvuosina entisen luokkatoverin, nuoren naisen, joka halasi minua lämpimästi.

    Nuorena aikuisena totuin vähitellen ystävien halaamiseen, koska useimmille ystäville se oli tavallinen tapa tervehtiä. Siitä on ollut etua, kun jouduin työasioissa kansainvälisiin kuvioihin. Ei enää ujostuttanut halaaminen tai poskisuukotkaan.

    Vähitellen hellyyden ja läheisyyden osoittaminen muuttui luontevaksi. Välillä täytyy pitää kädet kurissa, etten koskettaisi tuttua, joka saattaisi kiusaantua tai tulkita kosketuksen väärin. - Kun alettiin puhua
    seksuaalisesta häirinnästä, totesin, että tiukan tulkinnan mukaan olen tainnut häiritä tasapuolisesti sekä naisia että miehiä.

    Oman nuoren perheeni kanssa me kaikki osoitimme hellyyttä toisillemme, ainakin hyvinä päivinä. Joskus syntyi ryhmähali, kun kaikki koirasta lähtien ryhtäsivät halaamaan matkalta saapuvaa perheenisää. Murrosikää lähetyvän lapsen halaaminen julkisesti ei ollut suotavaa, mutta tilanne palautui pian normaaliksi.

    Hellyyden ja läheissyyden osoittaminen on varmaan seuraaville sukupolville luontevampaa ja helpompaa kuin meidän ikäluokalle, joista moni saattaa kokea asian suorastaan vastenmieliseksi.Tai ehkä ne tunteet on opittu kieltämään, ja ne muhivat piilossa jossain pintaa syvemmällä.

    Toisaalta nykyisin esimerkiksi televisiossa yleistyneet vieraittein ihmisten raskaat, kömpelöt karhunsyleilyt näyttävät harvoin luontevilta, eikä niillä tietenkään ole hellyyden kanssa mitään tekemistä. Voisivat mielestäni lopettaa sellaiset ja siirtyä mieluummin vaikka poskisuukotteluun tai takaisin rehtiin suomalaiseen kättelyyn.

    Läheisen lämmin halaus antaa paljon positiivista energiaa ja voimaannuttaa. Mieleeni on jäänyt erityisesti pari kertaa, jolloin olen ollut erityisen järkyttynyt, ja mieli on tuntunut rauhoittuvan, kun olen saanut jonkin aikaa vain seistä hiljaa rakastavat kädet ympärilläni. Ensimmäisellä kertaa aviomiehen, toisella tyttäreni.

    Ajatus, että voisi joutua elämään vanhuudessa vuosikausia ilman hellää kosketusta, tekee minut surulliseksi. Nykyisin kuulee usein keskusteltavan siitä, miten vaimo tai mies on ikääntyneenä lopettanut seksielämän avioliitossa. Silloin mieleen nousee kysymys, miksi lopetetaan myös hellyyden osoittaminen, tai onko sitä koskaan parisuhteessa ollutkaan. Onneksi näkee myös vanhoja pariskuntia, jotka suorastaan säteilevät lämpöä ympärilleen ja osoittavat kauniisti hellyyttä toisilleen vielä sataa ikävuotta lähestyessään.

    Luulen, että oma ihoni kaipaa lopun ikää hellää kosketusta ja käteni ihoa, jota saa hellästi koskettaa. - Jos itse saisin päättää, loppuun asti kulkisi rinnalla sellainen köpittelijä, jonka kylkeen saisin illalla käpertyä saman peiton alle - aina kun jompi kumpi haluaa.;))
  9. Ovat olleet jo muutamia vuosia Euroopassa.
    Hollannissa toimii menestyvä yritys, Freedom of Creation, joka on erikoistunut 3D-tuotantoon ja sen kehittämiseen. Yksi sen perustajista ja luova johtaja on suomalainen, entinen naapurinpoika, joka kävi vuosi (tai pari) sitten esittelemässä tuotteita ja tuoteideoita Suomessakin. Uutinen ylitti silloin television uutiskynnyksen.

    Tuorein uutinen taitaa olla, että Ukrainassa Sheraton-hotellin valaisimet on valittu em. yrityksen kokoelmista ja ovat 3D-tuotantoa. Kaikenlaisia mielenkiintoisia tuotteita huonekaluista naisten kenkiin voi käydä katselemassa www.freedomofcreation.com -sivuilta.

    Luulen, että 3D-printtaus voisi tarjota mahdollisuuksia suuremmankin yrityksen perustamiseen, jos hankkii laadukkaan koneen ja ryhtyy toimeen pian. Jos tosissasi mietit toimeen ryhtymistä, Hollannista voisi saada hyviä ideoita ja vastauksia asiallisiin kysymyksiin ehkä suomen kielelläkin.
  10. Niin ovat muutamat huonekaluja valmistavat yrityksetkin todenneet, ja hinnat ovat sen mukaiset. Valitettavasti. - Keittiössäni on muuten neljä vanerista taivutettua tuolia. Niissä on mukava istua.

    Entä, mitä mieltä olet(te) moderneista 3D-printterillä valmistetuista huonekaluista?
  11. Miksi ihmeessä kirjoittajat aloittavat uusia ketjuja aiheista, joista on jo käynnissä mielenkiintoinen keskustelu ansiokkaine kommentteineen?

    Laitoin bannin vuoksi estetyn ja kopioimani tekstin väärään ketjuun tänään. Katsotaanpa, nouseeko tämä ketju esille, kun laitan sen nyt oikeaan paikkaansa.

    * * * * * * * * * * * * * * * * *

    Kuntauudistuksen kokonaisvaikutusta on vaikea arvioida, koska asiaan liittyy monia tekijöitä, joista tässä vaiheessa ei taida olla kenelläkään täsmällisiä tietoja. Anukset ja Tsadin voi jättää omaan arvoonsa. Nuorempana olisin varmaan osannut esittää varmoja mielipiteitä niistäkin.

    Joitain asioita nousi mieleeni:
    Suomen pieni väkiluku ja suuret välimatkat ovat erikoistapaus. Myös Helsinki on pikkukaupunki ja Suomen 5,4 miljoonan asukasluku ylittyy monessa eurooppalaisessa kaupungissa. - "Esim. Suur-Lontoon pinta-ala on 1 579 neliökilometriä, ja sen väkiluku vuonna 2001 oli 7 322 400. - Alueen hallintoelimenä toimii Suur-Lontoon yleishallintoviranomainen (engl. Greater London Authority), jota johtaa pormestari yhdessä kaupunginvaltuuston (engl. London Assembly) kanssa. Sekä pormestari että valtuusto valitaan suorilla vaaleilla neljän vuoden vaalikaudeksi." (Lainaus Wikipediasta.)

    Hallintoviranomaisten työttömyys olisi tietysti ikävä asia, mutta jo siitä kertyisi melkoiset säästöt, samoin päällekkäisten toimintojen purkamisesta.

    Monissa naapurikunnissa on tehty erilaisia päätöksiä, joiden seuraamuksista asukkaat joko maksavat tai saavat etua. Murrosaikana se varmasti harmittaisi monia, mutta pitemmällä aikavälillä uskoisin suurempien yksiköiden olevan vakaampia ja yhteisten aluesuunnitelmien järkiperäisempiä.

    Miten kävisi pienten kuntien, kun veronmaksajina olisi vain eläkeikäisiä?

    Ilman valtion tukia Suomessa moni kunta voisi jo nyt olla konkurssivalmis.

    Kun mietitään asioita henkilökohtaisesta näkökulmasta ja punnitaan omaa etua, herää kysymys, mikä on se oma panos, jonka kukin on itse antanut oman kunnan menestymiseksi.

    Kannattaisiko jokaisen yrittää pohtia asioita erilaisista näkökulmista ja miettiä myös etua tuovia, ennen kuin tyrmää ajatuksen ja alkaa intohimoisesti vastustaa sitä?

    Olen hyvilläni, ettei tarvitse itse olla päättämässä näistä asioista. Ei tarvitse katua tai puolustella päätöksiä, joista varmasti on helppo löytää myös haittapuolia. Nyt luulen, että kuntaliitoksista olisi pitemmällä aikavälillä mitaten enemmän etua kuin haittaa meille jokaiselle.
  12. Teidän saarekeideanne on ollut minullakin mielessä. Näin Toimiva koti -näyttelyssä sellaisen, kahteen osaan jaetun pöydän, jonka molempia puolia voi nostaa ja laskea. Pöydän sisältä voi nostaa esille vastapäisiin suuntiin avautuvat hyllyköt. Toiselle puolelle voisi piilottaa keittiössä tarpeellisia välineitä, yleiskoneen, kahvinkeittimen, leivänpaahtimen tms. ja toiselle puolelle "kotitoimiston" välineitä, tietokoneen, lokerikkoja yms. Toinen pöytätaso toimii työskentelyalustana kummassakin tapauksessa.

    Olen parhaillaan etsimässä pöydälle rakentajaa ja mietin omia tarpeitani. Ehkä onnistumme suunnittelemaan pöydän, joka voisi lisäksi toimia ruokapöytänä.

    Nostolaitteen valmistajayrityksestä kuulin, ettei ko. pöytää ole ainakaan vielä sarjatuotannossa. Hieman arveluttaa myös nostolaitteen toimintaikä, kun nykyisin monet kodinkonevalmistajat lähtevät noin neljän vuoden käyttöikäolettamasta. - Olisinko viiden vuoden kuluttua pulassa hienon pöytäni kanssa. Jos se vielä päättäisi piilotella sisällään tärkeitä välineitäni.

    No, pitää kai ensimmäiseksi päättää, olenko itse muuttumassa pessimistiksi.;)
  13. Toimiva koti -näyttely Helsingissä Käpyläntiellä esittelee kotoisia toimintoja helpottavia mielenkiintoisia kalusteita ja apuvälineitä. Näyttely vaihtuu vuosittain. Suosittelen tutustumiskäyntiä kaikille kiinnostuneille pääkaupungin seudulla asuville tai miksei vierailevillekin.

    Tutustumiskäynnin voi aloittaa tästä: http://www.toimivakoti.fi/

    Mielikuvitus ei riitä keksimään, mitä kaikkea sieltä löytyy. Netissä esitellään mm. jo viime vuoden näyttelyssä näkemäni pesevä ja kuivaaja wc-istuin. Se ei ehkä olisi ihan ensimmäisenä omalla hankintalistallani.
  14. Keittiöjakkara ei ehkä ole paras mahdollinen kiipeilyväline ikääntyville.

    Lahjoitin omani vuosia sitten taloyhtiön kellarikirjastoon, kun hankin kätevämmät ja korkeammat tikkaat. Ne taittuvat kasaan ja niissä on korkea turvakaari, johon voi tarttua vaikka molemmin käsin. Ylimpänä askelmana on taso, johon voi tarvittaessa laskea tavaroita. Käyttökelpoiset ja turvallisen tuntuiset, voi säilyttää kaapissa tai vaatehuoneessa.

    Pitkälle ihmiselle vain yläkaappien ylähyllyjen takaosassa säilytettävien tavaroiden esille saaminen vaatii kiipeilemistä - siihen otan usein laiskuuttani avuksi vain keittiötuolin.

    Tuttu arkkitehti ehdotti aikoinaan nykyistä asuntoa remontoidessani, etten laittaisi yläkaappeja kattoon asti, vaan jättäisin kaappien päälle tilaa koriste-esineille ja kauniille kulhoille tms. Se on varmaan lyhyemmille ihmisille hyvä ratkaisu, jos kaappitila riittää. Itse olen ollut tyytyväinen omaan valintaani.

    Uuteen, nykyistä pienempään asuntooni suunnittelen keittiökaapistoa taas kattoon asti sekä lisäksi katosta ripustettavaa, molemmin puolin lasiovilla varustettua lasi-/astiakaapistoa keittiö- ja olohuonetilaa jakavan työpöydän yläpuolelle. Myös kirjahyllyjä suunnittelen niin korkealle, että lyhyimmät ystäväni tuskin pääsevät niihin käsiksi. Pitää vaan toivoa, ettei elämä opeta kovemman kautta ja laita minua viimeiksi vuosiksi pyörätuoliin. Silloin pitäisi uudistaa koko koti. - Pirre pisti pahan: pitää pohtia kannattaisiko tarkistaa suunnitelmiani, kun se onnistuisi vielä kohtuullisen helposti. Rakennusaikana tehtävät muutokset tulevat kalliimmiksi.

    Suosittelen kunnon tikkaita kiipeilyyn, kuten edellinenkin vastaaja. Nykyisin niitä valmistetaan myös erivärisinä ja jotkut pitävät niitä tyylikkäinä (?) sisustuselementteinä, joita voi ripustaa vaikka eteisen seinälle. Omat tikkaani muuttavat mukanani ja saavat jatkaa asumista vaatehuoneessa.
  15. Hollannissa toimii menestyvä yritys, Freedom of Creation, joka on erikoistunut 3D-tuotantoon ja sen kehittämiseen. Yksi sen perustajista ja luova johtaja on suomalainen, entinen naapurinpoika, joka kävi esittelemässä tuotteita ja tuoteideoita Suomessakin. Uutinen ylitti silloin television uutiskynnyksen.

    Tuorein uutinen taitaa olla, että Ukrainassa Sheraton-hotellin valaisimet on valittu em. yrityksen kokoelmista ja ovat 3D-tuotantoa. Kaikenlaisia mielenkiintoisia tuotteita huonekaluista naisten kenkiin voi käydä katselemassa www.freedomofcreation.com -sivuilta.

    Luulen, että 3D-printtaus voisi tarjota mahdollisuuksia suuremmankin yrityksen perustamiseen, jos ryhtyy toimeen pian. Jos tosissasi mietit toimeen ryhtymistä, Hollannista voisi saada hyviä ideoita ja vastauksia asiallisiin kysymyksiin ehkä suomen kielelläkin.

    Saammeko kohta kuulla Jekuran 3D-printtiketjusta, joka ei kilpaile pizzaketjujen kanssa? Menestystä hankkeellesi!
  16. Mielestäni me suomalaiset arvostelemme usein ihan aiheetta edustajiemme kielitaitoa. Kannattaa muistaa, että vain pieni vähemmistö kuulijoista puhuu englantia äidinkielenään, ja sisällön lisäksi yksi tärkeimmistä puhujan tavoitteista on ymmärrettävän kielen puhuminen. Jos puhuja tavoittelisi puheeseensa esim. mahdollisimman sujuvaa brittiaksenttia, saattaisi sujuvasti ymmärtävien lukumäärä vähentyä merkittävästi.

    Kielten opiskelu on aina hyödyllistä. Ruotsinkielestä on ollut minulle monenlaista hyötyä:
    se tarjosi hyvän pohjan saksan kielen opiskelulle, ja kielitutkinnon suorittaminen avaa luultavasti vielä tänäpäivänä ovia joihinkin työpaikkoihin ja/tai pienen korotuksen palkkaan. Ruotsissa ja ruotsalaisten kanssa keskusteltaessa kieli avaa positiivisia kanavia, ehkä tietynlaista yhteisöllisyyden kokemusta kauempana maailmalla. Ruotsinkieltä on myös helppo oppia vaikka kotona maitopurkin kyljestä yms. Ruotsilla avautuu myös norjalainen tai kirjallisesti tanskalainen kielimaailma, ja tarvittaessa kielen oppii siellä paljon helpommin kuin englannin kielen pohjalta.

    Kielitaidosta on aina etua ulkomaalaisia kohdattaessa. Jos osaa vaikka vaan tervehtiä ja kiittää paikallisella kielellä, se auttaa luomaan ystävällisen kontaktin ja saattaa rohkaista paikallisia käyttämään jotain yhteistä vierasta kieltä, jota ovat ensin kieltäneet osaavansa.

    On ollut ilo huomata, että suomalaiset käyttävät rohkeasti vieraita kieliä, eikä enää tarvitse todeta meidän osaavan vaieta monilla kielillä. Seuraavat sukupolvet taitavat kehittyä edellisiä viisaammiksi ja suomalaisten itsetunto kohentuu ihan aiheellisesti.
  17. Hämmästyttää, miten moni aikuinen on edelleen sitä mieltä, että lapsille luodaan rajat
    kurittamalla ja jopa fyysisesti rankaisemalla. Monesti ne rangaistukset saattavat olla
    epäoikeudenmukaisia, ellei lapsen kanssa keskustella ja häntä kuunnella. Piiskaaminen
    voi kasvattaa uhmaa ja herättää negatiivisia tunteita.

    Itse olen ohjaavan kasvatuksen kannattaja, ja olen todennut menetelmien toimivan edelleen. Rakkautta, rajoja, kuuntelemista ja kunnioittamista puolin ja toisin, tunteiden ilmaisemista, rehellisyyttä, hellyyttä, ymmärtämistä, keskustelemista, neuvottelemista, sopimusten tekemistä ja luonnollisia seuraamuksia ellei niitä noudatettaisi, vastuun jakamista, yhteiseen hiileen puhaltamista ja yhdessä tekemistä jne. Aikaa kuluu vähän enemmän, mutta ei tarvitse miettiä mitä lapsi tekee kun aikuisten silmä välttää.

    Moni sekoittaa käsitteet vapaa kasvatus ja kasvatustehtävän laiminlyöminen eli lapsen heitteille jättäminen. Vapaa kasvatus tarkoittaa parhaimmillaan sitä, että annetaan lapselle tilaa kasvaa, tuetaan hänen kehitystään eri tavoin ja vältetään komentelua ja kieltoja.

    Vapautta, ei mielivaltaa tai oikeus olla ja toimia vapaasti niin kauan kun ei loukkaa kenenkään toisen yksilön vapautta! - Ei todellakaan tarkoita itsekkäästi riehuvia ja ympäristöä terrorisoivia lapsia, nuoria tai ylipäätään minkään ikäisiä ihmisiä. Oikeanlainen vapaa kasvatus tarjoaa todellisia haasteita, mutta ei jätä lapsia heitteille.
  18. Minusta postikortit ovat iloinen asia. Jokainen ystävän lähettämä postikortti ilahduttaa minua ja lähetän niitä mielelläni itsekin. Nuo "pakolliset" saattavat unohtua, mutta lähettelen niitä omia aikojani. Virikkeenä saattaa toimia hauska kortti, kauniit uudet postimerkit tai halu ilahduttaa ystävää ihan muuten vain.

    Vaikka nykyisin on tarjolla monenlaisia yhteydenpito- ja viestintätapoja, toivon postikorttien jatkavan eloaan niiden rinnalla.

    Eilen yksi ystävänpäivänkortti ilahdutti minua erityisesti. Iäkäs ja sairas naissukulainen tervehti kortilla, jonka oli hieman vapisevalla, mutta edelleen kauniilla käsialallaan kirjoittanut. Korttiin oli painettu teksti: "Sinulta saan voimia kasvaa ja kukkia. Kiitos ystävyydestä!" Se pysähdytti ajattelemaan hetkeksi: Ihmisen kasvu ihmisenä voi jatkua loppuun asti, ja ystäviltä saa voimaa.

    Hyvää ystävänpäivää kaikille!
  19. Kokemuksia on, sekä hyviä että vähemmän hyviä. Meillä kävi pitkään sama luotettava siivooja, ensin kerran viikossa, sitten kerran kahdessa viikossa. Hän itse ehdotti kertojen vähentämistä, koska ei kuulemma riittänyt tehtävää. Tämä ihana ihminen piti paikat puhtaina, ja (pientä) palkkaakin piti korottaa väkisin.

    Hänen muuttonsa jälkeen etsin uutta luottosiivooja huonolla menestyksellä. Pari siivooja kävi kerran. Taisivat olla näitä nykyisin yleistyneitä siistijöitä, jotka kulkevat mukanaan riepu ja 10 senttiä vettä ämpärin pohjalla. Sillä sitten siistitään koti tai useampiakin porrashuoneita. Lika levitetään vähitellen tasoittuvaksi kerrokseksi kaikille pinnoille. Keittiössä ja peilipinnoilla näkyi seuraavana päivänä rievun jäljet. Siinä vaiheessa minä luovutin, ja päätin itse hoitaa homman.

    Jos/kun seuraavan kerran päätän palkata siivoojan,
    - kyselen kavereilta suosituksia,
    - sovin aluksi vain yhdestä tai kahdesta kerrasta,
    - vasta työn jäljen nähtyäni teen pitkäaikaisemman sopimuksen.

    Tiedän, että on myös tunnollisia siivoojia, jotka hoitavat työnsä hyvin. Heitä saattaa olla vaikea löytää, koska monet heistä ovat täystyöllistettyjä, ja siivousyrityksissäkin saattaa henkilökunta vaihtua.

    Jos ihmisillä on varaa ostaa palveluita, en ymmärrä miksi siitä pitäisi kantaa huonoa omaatuntoa tai hävetä laiskuuttaan.
  20. Saunon mielelläni ja käyn säännöllisesti uimahallissa. Kylpylöissä kokeilen mielelläni erilaisia saunoja, samoin matkoilla tutustun mielelläni erilaisiin saunoihin ja kylpylöihin.
    Ystävien kanssa saunotaan usein, erityisesti mökkeillessä, joskus saunotaan ystävien kotona, ja joskus järjestän tyttöjen sauna- ja hemmotteluillan talvella omalla saunavuorolla kaupungissa.

    Yhden melontaseurani saarissa on vain yhteissauna, ja kaikki saunovat alasti. Tunnen oloni mukavammaksi, kun otan pienen pyyheliinan mukaan.

    Alastomia ihmisvartaloita on monenlaisia, enkä tunne mitään erityistä mielenkiintoa niiden tutkimiseen. Jos keskustelen ihmisen kanssa, katson häntä yleensä silmiin. Samoin teen saunomisen yhteydessä ja alastoman tai pyyhkeeseen kietoutuneen ihmisen kanssa. Alastomuus ei häiritse minua, vaikken itse mielelläni esiinny alastomana. Jos joku katselee, katselkoon, uimaan menen mieluiten alasti, enkä halua löylytellä tekokuituisessa uimapuvussa.

    Työhöni liittyi 1980- ja 90-luvulla myös saunailtatapaamisia yritysten edustustiloissa tai hotelleissa. Osallistuin tilaisuuksiin, enkä halunnut tehdä numeroa siitä, etten itse halunnut saunoa, vaan totesin yleensä meneväni "sitten vähän myöhemmin". Niihin aikoihin alkoholinkäyttö oli runsaampaa, ja joskus naureskelin jutuille jälkikäteen, kun joku seurueesta muisteli minunkin käyneen "herrojen kanssa" saunassa. Kylpytakkiin tai pyyhkeeseen verhoutuneen ihmisen kanssa jutteleminen ei tuntunut minusta epämukavalta, ei vaikka pyyhe saattoi joskus pudotakin. Luulenpa, että ihmiset saattavat helpommin käyttäytyä sopimattomasti vaatteet päällä kuin alastomana.

    Ainoa työmatkalla, pienehkössä suomalaisessa teollisuuskaupungissa, saunominen on jäänyt erityisesti mieleeni. Saunoimme naisten kesken ja meistä tuntui mukavalta, kun miehet saivat kerrankin odotella meitä. Miehet olivat isäntiä, eivätkä itse saunoneet. Myöhemmin illalla ravintolassa myös vieraat kävivät hakemassa meitä molempia tanssimaan päivällisen jälkeen. Nauratti, kun joka toinen tanssittaja kysyi meiltä molemmilta, että kuka tuo toinen nainen on. - Arvelivat meidän olevan tosi tärkeitä vieraita, emmekä kumpikaan paljastaneet mitä tahoa edustimme.

    Millainen on paras sauna teidän mielestänne?
    21. 84 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt