sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  1. on monenlaisia ja tietysti tekijöitäkin.
    Ketjua lukiessa mielessä heräsi monenlaisia ajatuksia. Yksi vertailuluku lisää voisi olla työttömän aikuisen työharjoittelu- tai työelämääntutustumisjakson aikana maksettava korvaus, kun työtön tutustuu uuteen tehtävään tai alaan ohjatusti työtä tekemällä. Korvaus työntekijälle on 25,63 + ylläpitokorvaus 8,- euroa/päivä, (ellei saa ansiosidonnaista).

    Muistathan vakuuttaa atimassa (vai atimoissa) olevat pojan kurikat ovatpa sitten talkoissa tai töissä.;))
  2. kirjoituksia lukiessa tulee välillä mieleen, että samanlaista ikääntyvien aikuisten epäarvostusta ja halveksuntaa ei kohtaa missään muualla kuin näillä palstoilla. Ehkä meidän pitäisi (vihdoin) opetella itse arvostamaan itseämme ja toisiamme vähän enemmän ja miettiä johtuuko "tiellä oleminen" iästä vai ihan muista tekijöistä.

    Vaikka iho alkaa poimuuntua, ei kannata ryhtyä ryppypepuksi. Laitetaan mieluummin hymy kiertämään ja valloitetaan oma tilamme tasa-arvoisina ihmisinä.;))
  3. että kannattaa ostaa "kohtuullisen monipuolinen ja hyvä" kamera, koska ruokahalu kasvaa varmaan kuvaamisen myötä ja erityisesti luonnossa liikkuessa. Automaattitoiminnoilla saa jo nykyään ihan hyviä kuvia ja erilaisia manuaalisia toimintoja voi ottaa käyttöön vähitellen. Ellei niitä olisi, voisi pian alkaa tehdä mieli vaihtaa kamera uuteen.

    Esim. omassani selviää yhtä nappia vääntämällä ja sen symbolikuvia katsomalla voi valita seuraavista vaihtoehdoista sopivan: automaattinen kuvaus, muotokuva, maisemakuva, lähikuva, urheilukuva, öinen muotokuva, salamaton, sekä lisäksi ohjelmoitu valotusautomatiikka, valotusajan esivalintaa käyttävä automaattivalotus, aukon esivalintaa käyttävä automaattivalotus, manuaalinen valotus, syvyysterävyysohjelma. Jos valitsee automaattikuvauksen, ei tarvitse kuin painaa laukaisinta ja kuva kohdistuu (asetusten mukaisiin) pisteisiin automaattisesti.
  4. mitä maksavat haluamasi pitemmät putket siihen järjestelmäkameraasi. Jos minulta kysytään, sanoisin kaikkien olevan hyviä. Ehdotan, että katselet tarjouksia ja mietit, mitä oikeasti haluat. Vakaaja on tärkeä ominaisuus käsivaralta erityisesti pitkällä putkella kuvattaessa.
    Huomaa, että hyviä jalustoja saa nykyisin yllättävän edullisesti ihan muualta kuin varsinaisista kameraliikkeistä.

    Minä haaveilen pumppuobjektiivin hankkimisesta parhaillaan. Vähän harmittaa, että sorruin ostamaan edullisemman vaihtoehdon aikoinaan. (Myös vedenalaiseen harrastelijakuvaukseen sopivaa kameraa katselin äskettäin ja mietin, olisiko sille riittävästi käyttöä suhteessa sen hintaan.)
    Olen todennut, että jostain pitäisi löytää aikaa systemaattiseen kameran käytön ja tietysti myös kuvankäsittelyohjelmien opiskeluun. En osaa hyödyntää kai puoliakaan mahdollisuuksista - vielä. Pitänee kaivaa taas käyttöohje esille ja alkaa opetella jotain uutta.

    Ehdotan, että käyt kyselemässä "viisaita" valokuvaus-palstoilla tai vaikka vain lueskelemassa esim. digijärjestelmä-palstan kysymyksiä ja vastauksia. Esim. Rajalan sivuilta löytyy myös hyviä esittelyjä kameroista ja lisätarvikkeista. Hinnoissa näkyy olevan melkoinen haitari ja uusia malleja tulee kaiken aikaa.
    Oma jotain noin parin vuoden ikäinen Canon EOS 400D alkaa varmaan pian olla ihan vanhanaikainen, vaikka se ostaessani oli oman sarjansa uusin edustaja ja sillä oli minulle sopiva hinta-laatu -suhde. Nyt saat monipuolisempia ja parempia halvemmalla. (Olen edelleen omaani tyytyväinen.)

    Hyviä kauppoja ja entistäkin upeampia kuvia sinulle!
  5. Korvenkukka on ilmeisesti suuressa viisaudessaan sensuroinut aloituksesi 50+ -palstalta. Vastasin siihen ja kerroin innostuneeni. Minusta se oli hyvä idea ja lähtisin mielelläni mukaan, jos se toteutuisi näiden ikäluokkien tapaamisena.

    Omalla galleriasivulla näkyy olevan ongelmia. Kirjoituksistani ei näy siellä mitään merkintää, enkä tiedä mihin "viisas" seriffi juttusi siirsi. Toivotaan, että tämän palstan seriffi olisi ymmärtäväisempi ja voisimme jatkaa melontatapaamisen suunnittelua täällä.

    Häivyn nyt vähän pitemmäksi aikaa tietokoneen äärestä, joten en pysty seuraamaan tilannetta. Toivon, että sinulla riittäisi aikaa ja sitkeyttä jatkaa keskustelua aiheesta. - Ehkä jonain kauniina päivänä melomme joukolla jossain kauniissa maisemissa ja parannamme maailmaa - tai ainakin omaa oloa - iltanuotion ääressä keskustellen. Toivon, että maanantaina näen missä ja milloin niin tehtäisiin.;)) Hyvää jatkoa hankkeellesi ja aurinkoisia päiviä kaikille!
  6. vielä hämmästyt, miten jostain löytyy merkillisellä tavalla apu juuri silloin, kun voimasi tuntuvat olevan ihan lopussa. Niin minulle on käynyt useita kertoja elämäni aikana. Uskon, että elämä kantaa - kaikesta huolimatta. Toivon, että löydät vielä jostain voimia jatkaa "taisteluasi" oman elämäsi puolesta. Jonain päivänä varmaan helpottaa.

    Kun kerran kauan sitten luulin, etteivät omat voimani enää riittäisi ja romahtaisin taakkani alle, sain lottovoiton, joka oli tarkalleen tarvitsemani summan suuruinen. Se ratkaisi suurimmat taloudelliset ongelmani, vaikkei jättänytkään pelivaraa. Kun asiat helpottuivat yhdeltä suunnalta, se vapautti voimia jatkaa muiden asioiden kanssa kamppailemista. - Jälkikäteen ajetellessa olisin keksinyt monia muita ratkaisuja ongelmaani, mutta juuri silloin se tuntui päälle kaatuvalta vuorelta.

    Meirikki osasi mielestäni vastata sinulle viisaasti. Minulla ei ole neuvoja tarjota sinulle, mutta lähetän mielessäni hyviä toivotuksia. Toivon parempaa huomista sinulle, voimia ja jaksamista sekä avun löytymistä jostain, vaikka ihan yllättävästä suunnasta, odottamatta.

    Vihantunteesta tekee mieleni vielä mainita, etten todellakaan koe vihaavani ketään. Rakkauden täydellisen katoamisen tiedän mahdolliseksi, ja sen edessä olen voimaton. Minusta on surullista ja vähän kammottavaakin, miten ennen tärkeästä rakkaasta ihmisestä voi sen kuuluisan viimeisen pisaran jälkeen tulla täysin yhdentekevä ja vieras. Ihminen, jolla ei ole mielessäni yhtään sen suurempaa merkitystä kuin kenellä tahansa vieraalla ihmisellä. Kaksi rakasta olen sillä tapaa menettänyt, vaikka tapaamiset ja puhelinyhteys jatkuivat tapahtuman jälkeen. Tuntuu kummalliselta, etteivät edes aemmin rakkaan ja tärkeän ihmisen vastoinkäymiset ja koettelemukset ihan oikeasti kosketa enää. Vihan sijasta sisälläni tuntuu olevan sillä paikalla täydellinen tyhjyys. Huomasin, ettei lähes 50 vuotta kestänyttä rakkautta voi sen kuoleman jälkeen enää herättää uudelleen henkiin, vaikka luulen itsekin haluavani. Vähän lohduttaa se, että yritin varoittaa ko. ihmistä useita kertoja etukäteen tietämästäni vaarasta. Toisessa tapauksessa huomasin ihmisen kuoleman vapauttaneet kauniit ja rakastavat muistot mielessäni. Iloitsen siitä.
  7. mutten silti suostu vihaamaan ketään. Ehkä kysymys on vain sanojen merkityksistä, mutta omassa mielessäni siinä on suuri ero.

    Olen päättänyt jo kauan sitten, että työpaikalla minun pitää yrittää tulla toimeen kaikkien ihmisten kanssa niin, että saadaan työasiat hoidettua. Yksityisesti ei tarvitse seurustella tai edes jutella työtovereiden kanssa, ellen halua. Jos joku mököttää tai käyttäytyy huonosti, hän saa minun puolestani tehdä niin, mutta yleisesti ottaen pyrin itse noudattamaan hyviä tapoja. Kaikkien työvuosien aikana olen suuttunut tasan kaksi kertaa ja järjestökuvioissa kerran. Silloin sanoin tosi tiukasti ja jämäkästi, mitä ajattelin, kerran päästin oikein kunnolla höyryt ulos niin että itsekin vähän pelästyin. Tilanne muuttui paremmaksi ja jotkut nauroivat jälkikäteen, että minun pitäisi suuttua useammin. Jos "syylliset" eivät osanneet pyytää anteeksi, he yrittivät pitkään muulla tapaa hyvitellä minua. (Se nauratti salaa mielessäni.)

    10 vuoden ajan pelkäsin aina välillä, että saattaisin jonain päivänä hermostua tosissani, jos yksi tj:n avovaimo jatkaisi työasioihini puuttumista ja monenlaista ärsyttämistä. Yhden tj:n matkan aikana tapahtuneen "välikohtauksen" jälkeen, kun olin kieltäytynyt selvittämästä omiin työasioihini liittyviä asioita, muka omaa laiminlyöntiäni, ko. rouvan kanssa ja sanonut, ettei asia kuulu hänelle, mietin asioita koko viikonlopun ajan kotona ja luulin saavani potkut, kun tj. palaa paikalle. Kysymys oli vakavasta asiasta. Otin sen esille heti, kun tj. poikkesi aamulla työpöytäni ääreen avokonttorissa. Ajattelin, että selvittelisimme asiaa hänen huoneessaan kahden. Hän jatkoi keskustelua työpöytäni ääressä ja ko. rouva yritti kolme kertaa äänekkäästi tulla puuttumaan asiaan. Kolmannella kertaa tj. käski kuuluvalla ja vihaisella äänellä rouvan vaikenemaan ja istumaan oman työpöytänsä ääreen. Asiat selvisivät, ja sen jälkeen sain jatkossa tehdä rauhassa töitäni. Mielessä käväisi vähän sääliäkin ko. rouvaa kohtaan. Olin tyytyväinen ja osin hämmästynyt oikeudenmukaisesta lopputuloksesta, enkä halunnut heikentää työpaikan ilmapiiriä keskustelemalla aiheesta enempää muiden kanssa, vaikka monet kuulivat ainakin osan tapahtumasta.

    Voisin kertoa muitakin esimerkkejä, mutta perusajatuksena on uskoni siihen, että elämä kantaa ja asiat selviävät ainakin jollain tapaa, ellen itse ihan kokonaan laita hanskoja naulaan. Mielessäni voi käväistä monenlaisia negatiivisia tunteita joitain ihmisiä kohtaan, mutta yritän siirtää ne sivuun ja hoitaa vain omaa reviiriäni niin hyvin kuin osaan. Iloitsen, jos työpaikalla on mukavia ihmisiä ja olen erityisen tyytyväinen, jos yhden kanssa on niin luottavaiset välit, että voin purkaa harmistumisia tai puhua joskus yksityisasioistakin hänen kanssaan. Se vähentää painetta rasittaa omia läheisiäni työasioihin liittyvien paineiden purkamisella. Ellei olisi ketään kenen kanssa puhua, paineet voisivat joskus käydä sietämättömiksi.

    Työpaikkakiusaaminen on kamala asia ja siitä pitää päästä keskustelemaan jossain. Ellei kukaan muu auta, ehkä työterveyshoitaja tai -lääkäri voisi auttaa tai ainakin kuunnella. Joskus auttaa se, jos uskaltaa ja jaksaa ottaa asian esille, kun huomaa joutuneensa kiusauksen kohteeksi. Kiusaajat ovat yleensä itse heikkoja ihmisiä. Joskus ei auta muu kuin jatkaa matkaansa toiseen suuntaan. Vaikka tuntuisi ettei ole muita vaihtoehtoja, asiat yleensä järjestyvät jollain tapaa eikä mielenterveyttään pitäisi uhrata työpaikan vuoksi. - Ilkeät, pahantahtoiset, alhaisesti toimivat ihmiset eivät ole edes vihaamisen arvoisia.
  8. ajatukselta. Melojien kanssa luonnossa vietetyt hetket ovat mielestäni aina olleet mukavia. Toivon, että ideasi saa kannatusta ja melontatapaaminen onnistuisi. Luultavasti lähtisin mielelläni mukaan, jos kajakin vuokraaminen onnistuu paikan päällä. Seuran kajakin ja kattotelineen lainaaminen olisi työläs vaihtoehto, muttei sekään ihan mahdoton.

    Kävin muuten Nurmijärvellä, Suomen suurimman lähteen rannalla muutama päivä sitten piknikillä. Luin Sääksjärven ilmoitustaululta mainitsemani ja itselleni uuden hauskan tiedon. Ladun sivuilta olin lukenut aikaisemmin, että jonain iltana Sääksjärvellä melotaan, mutta näin siellä vain sukeltajien ryhmän ja rannalla vielä lepäävät laiturielementit. Sukeltajat eivät tienneet mitään melonta-asioista, kun kysyin. Koska ystävä, jonka kyydillä liikuimme, ei ole kiinnostunut melonnasta, en lähtenyt tutkimaan asiaa. Eilen näin Suomenlahden poukamassa Helsingissä melojia ilta-auringon aikaan ja huomasin miettiväni, että miksen ollut mukana.

    Ehdotan, että tutkitaan vaihtoehtoja jossain sisävesistön rannalla. En valitettavasti osaa tehdä hyvää ehdotusta paikasta - ainakaan vielä. Nuotio ja maailman parantaminen onnistuisi varmaan melkein missä vaan, mutta ne kajakit on toinen juttu.

    En ihan vielä vahvista ilmoittautumista, mutta innostuin ja jään kuulostelemaan jatkoa.

    Kiitos kivasta aloituksesta ja myötätuulta hankkeellesi!
  9. parisuhteen tasa-arvoa juuri sellaisena kuin se mielestäni on parhaimmillaan.
    Iloitsen siitä, että saan lukea siitä miehen kirjoittamana tällä palstalla. Välillä kuulostaa siltä, että positiivinen tiimiajattelu olisi yleisesti ottaen vierasta meidän ikäluokallemme.

    Toivotan Leiriniekalle ja puolisolle paljon hyviä vuosia siellä "kadehdittavan" kauniissa maisemissa.;))

    PS: Vähän etsimällä ja oikeaan suuntaan katsomalla niitä löytyy täältä etelästäkin.
  10. ihan turhaan, koska Meirikki ja Pirre ovat ehtineet jo kirjoittaa minunkin ajatuksistani.

    Nautin pienimmistäkin onnen pipanoista, joita elämä tarjoaa. Kun olen joutunut joskus raskaina aikoina etsimään suurennuslasilla hyviä asioita omassa elämässäni, olen oppinut löytämään ja huomaamaan niitä nykyään jo ihan ilman suurennuslasiakin. En ole aina onnellinen, mutta haluan antaa hyville hetkille niiden ansaitseman huomion ja kerään niitä kauniiden muistojen kokoelmaani.

    Olen huomannut, että jotkut ihmiset pilaavat käsittämättömällä epäluuloisuudellaan monia hyviä hetkiä tai asioita, joita heille olisi tarjolla. Ajatus kulkee jotenkin, ettei minulle voi koskaan mitään hyvää sattua tai hyvän jälkeen seuraa kuitenkin aina jotain kurjaa. Tai että hyvän tarjoajalla on varmasti mielessään joitain kummallisia taka-ajatuksia ja joudun joskus myöhemmin maksamaan osakseni tarjotusta hyvästä tavalla tai toisella. Olen tuntenut muutamia tuollaisia, usein happamalta vaikuttavia ihmisiä. Minusta se on surullista.

    En tunnusta koskaan vihanneeni mitään tai ketään. Viha ja katkeruus syövät kantajaansa, enkä suostuisi vapaaehtoisesti sellaista taakkaa kantamaan. Jätän mieluummin asiat taakseni tai yritän vaikuttaa sellaisiin, joihin voin tai luulen voivani vaikuttaa. Tiedän, ettei elämä ole oikeudenmukainen ja joskus se harmittaa tai voi tuohduttaakin. Useammin joidenkin muiden kuin omasta puolestani. Kaikki on suhteellista.

    Omalla asenteella ja ajatuksilla voi olla hämmästyttävän suuri vaikutus siihen, millaisia hetkiä uuteen päivään sisältyy. Ne ovat lisäksi seikkoja, joihin voi ihan itse vaikuttaa. Ehdotan, että aloitetaan huomenna hyvä päivä ja odotetaan hyviä asioita tapahtuvan. - Ikävät löytävät meidät ihan odottamattakin.;))
  11. millaista pätevyyttä mainitsemiisi tehtäviin vaaditaan ja mitä ko. toimenkuviin kuuluu? Saattaisit huomata, ettei kenenkään mainitsemiesi tehtäviin ei kuulu opettaminen ja että, tehtäviin pätevöidytään niitä tekemällä. Kansa päättää keitä tehtäviin valitaan, ja ihmisillä voi olla todella erikoisia ja omaperäisiä näkemyksiä omien edustajiensa pätevyyden arvioimisesta. Täälläkin keskusteluissa tulee mielestäni hämmästyttävän usein esille se, että ulkonäkö ja julkisuudesta tuuttuus ovat tärkeimpiä arviointiperusteita. Poliittinen päätöksentekojärjestelmä näyttää olevan myös hämmästyttävän monille ihan vieras asia. Parhaat vaalitulokset saavat puolueet, joilla on taitavimmat markkinointi-imagojen rakentajat ja eniten rahaa käytettävissä mainontaan. Kuinka moni meistä tietää, mitkä ovat oppositiopuolueiden kansanedustajien todelliset vaikutusmahdollisuudet? Tai millaisia mahdollisuuksia pienten puolueiden edustajilla on saada täytetyksi vaalilupauksiaan? Pitäisikö äänestäjiltäkin vaatia jonkinlaista pätevyyttä ja asioiden seuraamista vaalien välissä?
  12. jos yrittäisit vähitellen muuttaa omaa ajattelutapaasi ja asennettasi? Niin kauan kun työkaverisi ei puutu sinun tehtäviisi ja kykenette tarvittaessa hoitamaan työasioihin liittyviä tehtäviä yhdessä, ongelma lienee selviteltävissä omien korvien välissä. Ei ole naisten yksinoikeus käyttäytyä typerästi ja temppuilla työpaikan ihmissuhteisiin liittyvissä asioissa. Miehetkin hallitsevat sen. Jos on riittävän itsenäinen työkenttä sekä itse käyttäytyy asiallisesti ja kohteliaasti, luulisin ongelman poistuvan ainakin tilapäisesti aina välillä. "Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy", sanotaan vanhassa sananlaskussa. Mieleeni on hieman huvittavana muistona vuosien varrelta jäänyt yksi miespuolinen kollega, jolla oli tapana harmistua ja ryhtyä osoittamaan mieltään murjottamalla, kun oli tulkinnut "jonkun sanomisia" omalla epäluuloisella tavallaan väärin. Kun olin ensimmäisellä kertaa kysynyt, mikä häntä vaivaa, eikä hän halunnut keskustella asioista, jätin hänet sen jälkeen mököttelemään ihan omaan rauhaansa ja hoidin harvat yhteiset työasiat kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Aikansa mökötettyään tuo iso mies ryhtyi "tekemään itseään tykö" ryhtymällä koskettelemaan, esim. oikomalla puseron kaulusta niskan puolelta, ottamalla kuvitellun tai todellisen roskan pois vaatteestani tai sipaisemalla hiuksiani - ja näyttämällä juuri samanlaiselta kuin häntäänsä jalkojen välissä heiluttava koira. Luulen, että hänen elämänsä olisi ollut helpompaa, jos hän olisi opetellut reilusti pyytämään anteeksi ja puhumaan asioista. Joskus pikku-piru olkapäälläni usutti minua kertomaan, mitä tilanteesta ajattelin, mutten halunnut miehen menettävänä kasvojaan. Todennäköisesti hän oli kylliksi epävarma itsestään muutenkin. Hän taitaa kaiken lisäksi kuulua niiden "tosimiehisten" joukkoon, joiden on erityisen vaikea tukeutua naiskollegan asiantuntemukseen tai apuun omia työasioitaan hoitaessa. Ehtotan, että mietit, voisitko viettää tauot lähtemällä juttelemaan muiden ihmisten kanssa tai vaikka netin palstoilla? Pitääkö työkaverin olla myös hyvä kaveri? Voisitko ajatella, että saat tehdä töitä rauhassa, kun toisen ehkä turhiakin höpinöitä ei ole pakko kuunnella? Ainakin omalla kohdallani kuvio toimisi niin, että tervehtisin huoneeseen tullessani, kuten hyviin tapoihin kuuluu ja hoitaisin asiat niin, etten antaisi lisäaihetta harmistumiseen. - Jos toinen alkaisi sitten taas puhua minulle asioitaan, kuuntelisin jos haluaisin tai saattaisin vedota työkiireisiin. Kun päättäisin, että toinen on minulle lähes yhdentekevä ihminen ja minä vain tekemässä töitä siellä, luultavasti alkaisin vähän ajan päästä uskoa siihen itsekin.;)) Vain sinä itse tiedät, mikä on sinulle oikea toimintamalli. Toivottavasti saat täällä sellaisia ehdotuksia, joita kannattaa ryhtyä kokeilemaan, ja löydät tukea omille ratkaisuillesi. Parempia päiviä sinulle!
  13. Luin ketjun, ja ihailen reippaita äitejä.;)) Ihmettelen opettajan toimintamallia; hän ei mielestäni ollut ihan tehtäviensä tasalla. Eikö koulussa tapahtuneita asioita pitäisi ensin selvitellä koulussa ja vasta sen jälkeen raportoida niistä vanhemmille? Eikö ensin pitäisi tutkia ja vasta sitten hutkia? Ellei opettaja hallitse tehtäviään, ei mielestäni oikea seuraamus siitä ole lapsen siirtäminen erityisluokalle, eikä varsinkaan sellaisella uhkailu. (Ko. uhkailu on mielestäni monestakin syystä tuomittava teko.) Jos luokassa on ongelmia, niistä pitäisi mielestäni puhua yhdessä luokan kanssa ja tarvittaessa kutsua myös kaikki vanhemmat mukaan palaveriin. Väkivallattomien vaihtoehtojen ja ratkaisumallien etsiminen yhdessä "ihmisten kesken" kaikkia mukana olevia ja heidän näkemyksiään kunnioittaen tarjoaisi mielestäni hyvän tilaisuuden opettaa lapsille elämää. Opettaja heitti hukkaan hyvän tilaisuuden opettaa ja tarjota hyviä toimintamalleja. Opettajan työ on monella tavalla haasteellista ja vaativaa. Heidän asemansa ei ole kadehdittava, kun usein vielä vanhemmat tekevät heidän työnsä entistä vaativammaksi omine vaatimuksineen ja arvosteluineen. Suurempaa yhteisöllisyyttä peräänkuuluttaisin myös koulun ja kotien yhteistyössä "minä, minä ja meidän kullanmurut" -ajattelun tilalle. Yhteisistä tavoitteista ja toimintamalleista sopiminen ja ihmisten keskinäinen arvostus pienestä pitäen voisi varmaan parantaa ilmapiiriä melkein missä tahansa - erityisesti koulussa. Ehkä lisäkoulutus uudenlaisten ongelmanratkaisukeinojen etsimiseksi ja ryhmädynamiikan ymmärtämiseksi voisi tehdä hyvää opettajalle ja auttaa hänelle lisää positiivista energiaa vaativassa työssään. Pienetkin lapset ovat älykkäitä, ajattelevia ihmisiä ja ansaitsevat tulla kohdelluiksi sellaisina. Kuriin, rangaistuksiin ja palkintoihin perustuvat kasvatusmenetelmät ovat mielestäni jo aikansa eläneitä. Kaikilla asioilla on oman luonnolliset seuraamuksensa, joista osa toimii rangaistuksen tavoin. Se on taas mielestäni ihan toinen juttu.;)) Oli kiva lukea, että vastuullinen vanhemmuus periytyy.;))
  14. nyt en ymmärrä yhtään mitään.;)) Eikö tässä iässä monikin pysähdy miettimään, mitä on saanut aikaan, miten omat tavoitteet ovat toteutuneet ja millainen on niiden arvojärjestys tai onko millään mitään merkitystä pitemmän päälle? Vaikken omia "saavutuksiani" ryhdykään tässä julkisesti luettelemaan, aloitus on mielestäni ihan kiinnostava ja pysähdytti hetkeksi ajattelemaan. Vastaukset voisivat kertoa monenlaista aikamme aikuisten arvoista ja elämästä. Miksi se olisi kielletty tai huono keskustelunaihe?
  15. kanssanne. Seksuaalisuus kuuluu mielestäni yksityisyyden alueelle, eikä minua kiinnosta miten toiset sitä omassa parisuhteessaan toteuttavat. Uskon, että hyvässä, rakastavassa parisuhteessa elävien vanhempien valmius tarjota lapsilleen rakastava koti ei ole riippuvainen heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan. Luulen mainitsemiesi ihmisten pohtineen vanhemmuuteen liittyvää vastuuta ja muita kysymyksiä ehkä enemmänkin kuin heterovanhemmat keskimäärin. Ahdasmieliset naapurit tai muut ilkeät, tuomitsevat ihmiset voivat kyllä vaikeuttaa vanhempien tehtävää kasvattajina ja vetää kodin ulkopuolella esille vanhempien seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä jo paljon aikaisemmin kuin lasten kannalta olisi hyväksi. Olen sitä mieltä, että jokainen aikuinen on itse vastuussa omista teoistaan, enkä usko kenenkään rakastamalla ketään vahingoittavan. Ilkeät, omahyväiset, toisia tuomitsevat, pienisieluiset ja pahantahtoiset ihmiset voivat myrkyttää monen ihmisen elämää riippumatta siitä millaisiin asioihin he puuttuvat omaa erinomaisuuttaan pönkittäessään. Jos ihmiset keskittyisivät elämään omaa eläämäänsä ja toteuttamaan siinä omia arvojaan puoliksikaan niin aktiivisesti kuin tarjoilevat niitä toisille, maailma muuttuisi luultavasti paremmaksi paikaksi meille kaikille. Eletään ja annetaan toistenkin elää! - Viattomien, syyttömien lasten taakan lisääminen on mielestäni erityisen paheksuttavaa.
  16. olisin metsästämään ryhtynyt, ellei siitä olisi tullut miehelleni tärkeä asia. Kuljin alkuun muutamia vuosia hänen ja poikien mukana metsästysreissuilla. Kun olin osunut radalla kaikenlaisilla torrakoilla vähintään kohtuullisesti maaliin, hänen onnistui houkutella minut pienin askelin ampumaradalta myös metsästämään. Vaikken enää metsästä, olen edelleen sitä mieltä, että olisi "inhimillisempää" syödä riistaa kuin syötäväksi kasvatettuja eläimiä, jotka eivät saa elää lajityypillistä elämään vaan joutuvat ehkä kituuttamaan koko elämänsä ahtaissa vankiloissaan. Mielenkiintoista on myös se, että riistalihasta ei yleensä kasvis- ja kalapainotteista ruokavaliota noudattavakaan saa vatsanväänteitä toisin kuin naudan tai sianlihaa syötyään. Jään mielenkiinnolla odottamaan raporttiasi ampumaradalta, kuten varmaan kaikki muutkin tähän keskusteluun osallistuneet.
  17. millä tahansa aseella, kannattaa painaa mieleen tärkeä sääntö: Asetta ei koskaan eikä missään tilanteessa saa käsitellä niin, että sen piippu osoittaa toista ihmistä, eikä asetta saa jättää käsistään mihinkään tarkastamatta, että kaikki panokset on poistettu siitä, myös piipusta! Otin asian esille, koska muistan nuoruusvuosilta kokemuksen kun yksi kivääriammuntaa harrastanut ystävä otti ensimmäisen kerran pistoolin käteensä ja... oli hetken päästä tosi nolostunut. Ilmapistoolia lukuunottamatta luvan saaminen omalle käsiaseelle saattaa nykyisin olla vaikeaa. Ehdotan, että lähdet tutustumaan kiinnostavaan lajiin vaikka itseksesi ellei ystävä suostu lähtemään mukaan. Melkein minkä tahansa lajin harrastajat kertovat mielellään omasta harrastuksestaan ja neuvovat vasta-alkajia löytämään sopivan reitin uuden harrastuksen pariin. Luultavasti avointen ovien tapahtuman yksi tavoite on värvätä uusia jäseniä, joten sinä olet varmasti tervetullut sinne. HTZA kävi lajit läpi melko perusteellisesti, mutta unohti yhden lajin: savikiekkoammunta haulikolla. Sitä voi harrastaa ampumaradan lisäksi myös pienen käsiheittimen avulla (luvan kysyttyään) vaikka hiekkakuopalla helposti ja suhteellisen halvalla. Yksi neuvo lisää: Jos jonain päivänä haet aseenkantolupaa ja nimismies kysyy, mihin aiot asetta käyttää, älä vastaa: "Minä vain leikin niillä", kuten minä kerran tein. ;)) Olin lopettanut jo paljon aikaisemmin metsästämisen ja kävin vain radalla ampumassa. Tarvitsin uuden luvan yhdelle aseelle, joka oli aikaisemmin ollut mieheni nimissä. - Arvaa jouduinko puhutteluun ja selittämään, mitä tarkoitin "aseella leikkimisellä". Ko. viranomainen oli ihan oikeassa ja minä valinnut sanani sopimattomasti. Toivotan sinulle mielenkiintoisia hetkiä uuteen harrastukseen tutustumisen tai kukaties uuden harrastuksen parissa.;))
  18. puhumisen ja alkaisit kuunnella. Koska et ole jumala, et voi tietää, mikä on parasta lapsellesi hänen oman elämänsä kannalta. Sinun mallilapsestasi voi hyvinkin kasvaa malliaikuinen, jonka elämisen malli poikkeaa joiltain osin omastasi. Ehkä teille on vasta nyt tullut aika, jolloin hän repäisee itsensä irti äitinsä helmoista ja etsii omia arvojaan. Voisit iloita siitä, että hän on ehtinyt jo elää vanhemmaksi ja osaa varmaan paremmin tehdä omaan elämäänsä liittyviä päätöksiä kuin murrosikäisenä olisi osannut. Mitä tiedät hänen entisestä "hyvästä miehestään" tai hänen nykyisistä "epämääräisistä porukoistaan"? Perustuvatko tietosi omiin kuvitelmiisi vai oletko oikeasti tutustunut heihin? Kirjoitat, ettei tyttäresi ei käytä päihteitä, eikä hän ilmeisesti ole muutenkaan vajaakykyinen, ja silti haluaisit lastensuojelu- tai muiden viranomaisten puuttuvan hänen elämäänsä. Miksi? Sinun olisi varmaan parasta päästää irti ja hyväksyä se, että lapsestasi on kasvanut itsenäiseen ajatteluun kykenevä nuori aikuinen. Hänellä on oikeus omiin valintoihinsa ja hän itse on niistä vastuussa. Sinä olet ilmeisesti antanut hänelle hyvät eväät siihen, koska välinne ovat säilyneet hyvinä näin pitkään. Jos haluat välienne säilyvän hyvinä edelleen, kunnioita tytärtäsi ja hänen oikeuttaan tehdä omaan elämäänsä liittyvät päätökset itsenäisesti. Rakasta häntä, mutta älä yritä estää häntä elämästä. Kuuntele häntä, mutta älä kuulustele tai ryhdy tuomitsemaan. Pidä sydämesi ja kotisi ovi avoimena hänelle, mutta älä yritä lukita häneltä ovea omaan elämäänsä. Luota siihen, että elämä kantaa ja opettaa omalla tavallaan jokaista. Elä omaa elämääsi ja anna tyttäresi elää omaansa! Parhaassa tapauksessa saatat pian huomata, että tyttärestäsi on kasvanut sinua suurempi aikuinen Ihminen.;))
  19. Siitä näkee, miten hinnoittelu toimii. Hammaslääkärit kuuluvat olevan sitä mieltä, ettei kotikäyttöön voida myydä niin vahvoja aineita, jotka oikeasti tehoaisivat. Useimpien suomalaisten hammasluu ei ole valkoista, joten valkaisun pitäisi vaikuttaa sekä hampaiden luonnolliseen väriin että paikka-aineisiin ja lopputuloksen pitäisi olla tasainen kaunis valkoinen hammasrivi. Useimmissa tapauksissa siinä riittäisi haastetta ammatti-ihmisellekin. Ihmepillereillä voi myös kiinteyttää ja suurentaa rintoja, laihtua, muokata vartalon uuteen uskoon, kirkastaa katsetta, kadottaa merkit eletyistä vuosista, herättää nukahtaneen libidon, saada kiiltävät ja tuuheat hiukset yms.... jos uskoo mainoksia.;))
  20. että kouluikäinen ja nuorempikin lapsi osaa jo kertoa, jos jotain omituista havaitsee. Tietysti on myös epärehellisiä ihmisiä, mutta enemmistö on ihan kunnollisia, luotettavia ja rehellisiä. Itse olen onnistunut ihan hyvin, vaikka jätin aluksi vasta muutaman kuukauden ikäisen lapsen ja kodin osapäivätöissä ollessani ihan vieraan ihmisen huostaan. Hain hoitajaa lehti-ilmoituksella, haastattelin muutaman sopivaksi uskomani ja ensimmäisenä päivänä jäin itse kotiin opastamaan hoitajaa sekä vähän seurailemaan tilannetta. Kun perheet muuttivat ja yksi nuori lähti opiskelemaan jouduin hakemaan pari kertaa uuden hoitajan. Kaikki olivat luotettavia, hoitivat hommansa tosi hyvin, ja yksi on säilynyt edelleen perheen ystävänä. Nuorena hän vietti joskus meillä viikonloppuja poikaystävänsä kanssa, kun lähdimme mieheni kanssa matkalle. (Olin tavannut myös poikaystävän ennen ensimmäistä kertaa ja hoitajan äiti tiesi asiasta.) Se oli kaikkien mielestä mukavaa; nuoret eivät edes huolineet rahaa korvaukseksi ja lapsi nautti meitä vähän nuorempien aikuisten seurasta. Muistaakseni ensimmäinen viikonloppureissu taisi olla nuorten oma ehdotus.
    21. 89 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt