yucca42
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia11 aloitusta · 2810 kommenttia
- Kivasti pyörit kehässä, kun selität imperatiivin käskymuodoksi sillä, että imperatiivi on muka käskymuoto.
Minä olen aika usein nähnyt leijonan. En ole koskaan sanonut ”Katso, leijona” enkä muutenkaan käyttänyt ns. imperatiivia, saati käskenyt ketään. - Useimmat ihmiset eivät osaa kirjoittaa yläindeksimerkkejä, tuskin mikro-merkkiäkään (eivätkä kaikki tiedä, että mikro-merkki µ on eri merkki kuin myy-kirjain μ, vaikka ne monessa fontissa ovatkin kovin samannäköiset). Mutta mikro-merkki siis syntyy yhdistelmällä AltGr M, kun taas yläindeksimerkeille tunnetuin tapa lienee sen tapainen kuin Alt 078 eli ei kovin helposti muistettava (minäkin lunttasin, osittain kyllä siksi, että yleensä kirjoitan yläindeksimerkit erillisellä symbolinäppäimistöasettelulla, jossa ei juuri tarvitse muistaa asioita).
- Jos tarkkoja olemme, ja miksi emme olisi, niin ”µg” ei ole lyhenne, vaan tunnus. Ero voi tuntua pieneltä, mutta joskus se on merkitsevä; ks. http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/5.5.html#tunnus
Mikro-merkin ”µ” voi kirjoittaa tavallisella näppäimistöllä yhdistelmällä AltGr M, mutta eipä sitä moni tule keksineeksi, koska useimmissa näppäimistöissä ei ole tähän viittaavaa merkintää näppäinhatussa.
Merkintä ”ug” oli joskus virallinen korvikemerkintä tilanteisiin, joissa µ-merkkiä ei voinut käyttää. Tätä koskeva standardi on kuitenkin todennäköisesti ja toivottavasti kumottu aikoja sitten. Silti ug-merkintää näyttävät käyttävän sulassa sovussa eri näkemysten edustajat. Kyynikko voisi sanoa, että liekö tuolla väliä, kun useimmilla ihmisillä ei ole mitään hajua siitä, millainen määrä mikrogramma on ja mitä tietyn aineen tietty pitoisuus mikrogrammoina litrassa oikeasti merkitsee.
Toisaalta µ-merkki on valitettavan samannäköinen kuin u-kirjain siinä fontissa, jota verkkosivuilla yleisimmin käytetään, Arialissa. Ongelmaa yleensä vielä pahennetaan käyttämällä liian pientä fonttia.
Ja vielä eri juttu on sitten se, että pitoisuuden ilmoittaminen mikrogrammoina litrassa (µg/L, µg/l) ei ole kansainvälisen mittayksikköjärjestelmän idean mukaista. Pitoisuus tulisi ilmoittaa tilavuuden (tai massan) yksikköä eikä sen johdannaista kohden, siis esimerkiksi milligrammoina kuutiometriä kohti (mg/m³). Silloin poistuu µ:n kirjoittamisen ongelma, mutta syntyy ehkä haastavampi ongelmia: miten kirjoitetaan numero 3 yläindeksiksi (³)? - Tarkoitin tietysti Kotimaisten kielten keskuksen kielenhuolto-osastoa, josta käytetään leikkisää nimeä ”kielitoimisto”. Kirjoitan nimen kielitoimiston suosituksen mukaisesti: ”Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas” sanoo, että laitosten yksiköiden nimet kirjoitetaan ”pienellä alkukirjaimella”, siis gemena-alkuisina. (Vrt. Matt. 22:2–. ☺)
- Valitettavasti kirja ”Hyvää suomea” ei ole ihan nimensä veroinen. Yksi esimerkki näkyy esimerkeistä: ”Britannia” on (kielitoimiston mukaankin) suositeltavampi kuin ”Iso-Britannia”.
Kuntien nimien taivutuksesta ks.
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=461
Pohjois-Karjalan alkuosa on kyllä adjektiivi, mutta se on erityisessä yhdyssanamuodossa eli kompositiivissa, jonka ominaisuuksiin kuuluu, ettei se taivu, kun yhdyssanaa taivutetaan. Yhdyssanamuoto on myös nimen ”Suursaari” alkuosa. - Alkuperäistä tapaluokkaa tuskin on lainkaan, koska todennäköisesti on ollut aika, jolloin verbeillä ei ollut tapaluokkia. Tapaluokista voi puhua vain vastakohtana muille tapaluokille. Jos tarkoitit, että verbiä on alkujaan käytetty käskemiseen, niin se tarkoittaisi, että lauseita ja siten ylipäänsä kieltä on käytetty käskemiseen. Tämä ei tunnu todennäköiseltä. Asian tutkiminen vaikuttaa mahdottomalta, koska sen enempää historian kuin arkeologiankaan keinoilla emme pääse selvittämään tällaisia kaukaisia asioita.
Jos esimerkiksi joku huomaa leijonalauman, niin luonnollista olisi, että hän varoittaa kertomalla asiasta siihen tapaan, kuin me huudahtaisimme ”Leijona tulee!”
Luonnolliselta tuntuisi ajatella, että verbejä käytettiin aluksi lähinnä kuvailuun, kunnes myöhemmin kehittyi kehottamismuoto (”imperatiivi”, ”käskytapa”, jonka käytöstä vain pieni murto-osa on käskemistä).
Suomen kielessä muuten imperatiivin lyhyys on osittain näennäistä. Tavallisin imperatiivimuoto, yksikön 2. persoona, on todellisuudessa päättellinen, mutta päätettä (assimiloituvaa konsonanttia) ei nykyisen oikeinkirjoituksen mukaan saa kirjoittaa näkyviin. Sanotaan ”menep pois”, mutta kirjoitetaan ”mene pois”. Indikatiivin muodoissa muuten loppuosa on persoonapäätettä, ei moduspäätettä, esimerkiksi mene-n, mene-t jne., joten imperatiivi on tavallaan niitä pitempi! - Jos haluat vain vierekkäiset elementit samankorkuisiksi, käytä taulukkoa. Se hoitaa asian ilman JavaScriptiä (ja CSS:ääkin). Alkuperäisessä skriptissä, johon viittaat, kyse oli leveyksistä, jolloin tilanne on aivan toinen.
Jos kuitenkin pitää tehdä vaikeasti, niin ota huomioon, että div-elementin kaikki lapset eivät ole elementtejä. Kuten konsolista voi katsoa, koodisi aiheuttaa nyt virheitä, koska divi.childNodes[i].style ei ole kaikissa tapauksissa määritelty. Raaka tapa hoitaa asia on lisätä lauseen
divi.childNodes[i].style.height = suurinKorkeus "px"
eteen ehto
if('style' in divi.childNodes[i]) - Rehtori on oikeassa. Matematiikan opettamisen olennaiset ongelmat ovat muualla kuin opettajan omassa matematiikan osaamisessa, jos osaaminen on sillä tasolla, jota opettajan virkaan joka tapauksessa vaaditaan. Sekin itse asiassa ylittää aika lailla sen, mitä lukiossa opetetaan.
Esimerkiksi biologian alalla tilanne voi olla toinen. Se, mikä tänään on tutkimuksen kärkeä, saattaa olla kymmenen vuoden kuluttua – siis hyvinkin opettajan pestin aikana – sellaista, mitä pidetään tarpeellisena opettaa koulussa.
Mutta matematiikan kouluopetuksessa päästään suunnilleen sille tasolle, jolla matematiikan kärki oli 1600-luvulla. Näin lukion pitkässä matematiikassa.
Toki on sinänsä eduksi, että opettaja tuntee alaansa perusteellisesti, jopa tutkimuksen kärkeä (johon tosin lisensiaattiopinnoissa tuskin päästään ainakaan matematiikan alalla). Näin siksi, että hän voi vastata fiksuimpien oppilaiden kysymyksiin, jotka menevät koulukurssin ohi mutta auttavat heitä kehittymään. Tämä on kuitenkin marginaalista verrattuna siihen päätehtävään, että opettajan pitää saada oppilaiden päähän edes kohtalainen osa oppisisällöstä, joka on useimmille vaikeaa ja johon motivaatio on keskimäärin pieni.
Rehtorin kommentissa minun korvaani tökkii eniten sana ”lisäarvoa”. Mutta sen voi tulkita parhain päin, kun sen edessä on sana ”oleellista”. Tarkoitan sellaista tulkintaa, että lisäopinnot ovat kyllä ansio ja etu, mutta eivät kovin merkittäviä verrattuina opetustaitoon.
Oikeastaan itse pitäisin lisäopinnoissa merkittävimpänä sitä, että ne osoittavat kiinnostusta alaan. Jos opettaja on itse aidosti kiinnostunut oppiaineestaan, se on etu verrattuna leipäopettajiin, joita ala ei erityisemmin kiinnosta mutta jotka eivät ole muutakaan ansiotyötä keksineet. Kiinnostus nimittäin vaikuttaa opettamiseen; opettajan on vaikea motivoida oppilasta aineeseen, josta opettaja itse ei ole erityisen kiinnostunut.
Minulla oli lukiossa kaksi matematiikan opettajaa. Ensimmäinen oli muodollisesti aivan epäpätevä, koulutukseltaan kansakoulunopettaja. Toisella oli muistaakseni reilusti minimivaatimukset ylittävä pätevyys. Hän ei täysin pystynyt tukahduttamaan sitä kiinnostusta, jonka ensimmäinen opettaja oli saanut aikaan. - Voit avata Wordin asetukset ja mennä siellä kohtaan Tarkistustyökalut, Automaattisen korjauksen asetukset, ja lisätä omia ”korjauksiasi”. Esimerkiksi jos tarvitset sanaa ”subsidiariteetti”, kirjoita korjaukseksi vaikka sellainen, että Word korjaa sanan ”sub” sanaksi ”subsidiariteetti”. Kun sitten kirjoitat tekstiin ”sub” ja välilyönnin, Word laventaa saman.
Eri juttu on, miten helposti tässä sitten menee sekaisin... - Ei mitenkään ainutlaatuista. Yritäpä vaikka ostaa www.ebookers.fi:stä, ”suomenkielisiltä” sivuilta, lentoliput Jällivaaraan. Kyllä sielläkin on ”Gallivare”. Toisaalta ei sinne ole nykyisin kai lentojakaan...
Voi kyllä ihmetellä, eikö STT:ssä ehditä katsoa *edes* Wikipediasta tällaisia asioita. Ongelma on kai siinä, että pitää osata epäillä, että nimi ehkä olisi syytä tarkistaa. Hyvä nyrkkisääntöhän on, että vieraat nimet pitäisi aina tarkistaa.
Sitäkin voi ihmetellä, eikö edes laadukkaina pidetyissä lehdissä enää ole toimittajia, jotka tajuaisivat tarkistaa asioita. Ainakin Turun Sanomiin juttu on tehty copy & paste & do not think -periaatteella:
http://www.ts.fi/uutiset/ulkomaat/415893/Paras joulupukki tulee Hollannista - Nimimerkki ”Äläs nyt” oli leikannut ja liimannut tekijättömältä verkkosivulta tekstiä kertomatta, miten se hänen mielestään liittyy keskusteluun tai muuhunkaan.
Jos tarkoitus oli kommentoida virkettäni ”Tekniikan Maailman parhaisiin puoliin ei taida kuulua huoliteltu kieliasu”, niin se jäi sanomatta, samoin kuin se, mitä Wiion toiminta asiaan kuuluu.
Vähän niin Hesarin kieliasua koskevaan huomautukseen copypastettaisiin pätkä jonkun Erkon elämäkertaa sellaisena, kuin se on kirjoitettu johonkin satunnaiseen lappuseen tai sivuun.
Tapahan se on sekin sanoa, ettei tykkää jostain lausumasta mutta ei osaa esittää mitään asia-argumentteja sitä vastaan. - Ihan totta.
Mistähän oikein etsit? Katsopa vaikka tästä:
http://www.perseus.tufts.edu/hopper/morph?l=quo&la=la&can=quo0#lexicon
Viiva vokaalin päällä on pituusmerkki tällaisissa yhteyksissä; varmaan selostetaan sivuston ohjeissa.
Joka tapauksessa ”sääntö”, jonka esität, on ihan sinun keksimäsi.
Ja joka tapauksessa suomen äännejärjestelmään ei sovi nomini, jonka perusmuoto olisi konsonantti(yhtymä) vokaali. Vai voitko mainita sellaisen? - Yleisaikakauslehtien kieliasu on keskimäärin enintään välttävä. Lukekaa joskus (hyviä) kirjoja.
”Citroën” ei pääty nasaalivokaaliin, paitsi suomalaisten hyperkorrekteissa ääntämisyrityksissä. Ja nasaalivokaalia selvästi tarkoitat, koska lisäät ”ei n-äänteeseen”. (Oikeasti n on nasaali, ja Citroën lausutaan [sitroen]. Ranskassa vähän toisin, mutta tämä koskee lähinnä painoa ja ja /r/-foneemin ääntämystä, ei nasaalivokaalia, joka tässä sanassa on vain suomalaisten luuloissa.) - Mitähän yritit sanoa pitkällä lainauksellasi netin vessanseinästä? Ainakaan sinulla ei ollut mitään sanottavaa siitä, mistä keskusteltiin. Wiion laki siis taas toteutui. (Googlaa "wiion lait".)
Jos tarkoitit, että kolumnisti olisi vastuussa lehden kieliasusta tai voisi asemansa perusteella siihen vaikuttaa mainittavasti, et oikein tunne viestinnän käytäntöä. - Olet oikeassa. Vain pieni osa vieraista nimistä on astevaihtelun piirissä, ja ne ovat luonteeltaan vanhoja ja vakiintuneita, esimerkiksi Kalkutta : Kalkutassa. Tällaiset tapaukset voidaan katsoa myös sovinnaisnimiksi, vrt. esim. Kreikka : Kreikan, Riika : Riian. Ja yleensä kyse on maantieteellisistä nimistä, ei ihmisten, yritysten tai tuotteiden nimistä.
Kieli on kuitenkin muuttuvaista. Vaikka kielitoimisto sanoo, että sovinnaisnimiä ei tule enää lisää, niitä tulee kuitenkin. Eri asia on, että ilmiötä ei ehkä pidetä hyväksyttävänä kirjakielessä.
Kotouttaminen saattaa olla tavoitteena Jetta-tapauksessa, mutta Bugatti-sanan väärä taivutus lienee vain lipsahdus. Minultakin muuten saattaisi lipsahtaa ”Opel Mokkan”, koska Mokka-sana tuo mieleen Juhla-Mokan (Pauligin uuskielessä ”Juhla Mokka”, jonka taivuttamista valmistaja tuntuu välttävän kuin ruttoa ja kirjoittaa ”Juhla Mokka -kahvista”).
Tekniikan Maailman parhaisiin puoliin ei taida kuulua huoliteltu kieliasu. Siellä näyttää olevan myös ”Renaultilta” (po. Renault’lta). - Normaalin sanajärjestyksen mukaisesti toki ”silvae densae”. En kyllä ihan tuollaista lausetta näin korjattunakaan muista nähneeni. On toki saattanut joku oppikirjan rustaaja väännellä Tacituksen tekstiä noin. Tacitushan kirjoitti Germanian tiheistä metsistä. Mutta ajatus metsästä temppelinä ei sovi antiikin maailmaan edes barbaareista puhuttaessa: temppeli on nimenomaan rakennettu ja pyhitetty (erotettu) paikka.
- Tunnuslausetta ”Non scholae sed vitae” on käytetty kouluissa, varsinkin juhlapuheissa, aika paljon. Sitä käyttämällä tulee osoittaneeksi jotain sivistyksensä pinnallisuudesta. Kyseessä on nimittäin tylsä oppimestarimainen väännelmä Senecan terävän ironisesta lauseesta ”Non vitae sed scholae discimus” ’Emme opi elämää, vaan koulua varten’:
”Quoniam, ut voluisti, morem gessi tibi, nunc ipse dicam mihi quod dicturum esse te video: latrunculis ludimus. In supervacuis subtilitasteritur: non faciunt bonos ista sed doctos. Apertior res est sapere, immo simplicior: paucis satis est ad mentem bonam uti litteris, sed nos ut cetera in supervacuum diffundimus, ita philosophiam ipsam. Quemadmodum omnium rerum, sic litterarum quoque intemperantia laboramus: non vitae sed scholae discimus.”
Seneca: Epistulae, CVI, 11–12;
http://www.thelatinlibrary.com/sen/seneca.ep17-18.shtml - Tähän on ”käytännön standardi”, HTML5-kielen mukainen input-elementti, jossa ei ole type=”text” vaan type=”tel”. Toimii (jollain tapaa) aika monessa selaimessa. Ei sisällä tarkistuksia, vaan ne on syytä koodata erikseen, mieluiten HTML5-kielen pattern-määritteellä ja lisäksi vanhojen selainten takia JavaScriptillä (jossa voi käyttää pattern-määritteessä olevaa tietoa).
Huom. rajoitukset puhelinnumeroiden muodolle voi asettaa tyhmästi tai erittäin tyhmästi. Ja myös fiksusti, mutta se vaatii sekä tietoa että ajattelua. Kohtalaisen fiksua on, että sallitaan välilyönnit ja yhdysmerkit (-) ja sulkeet mutta heitetään ne myöhemmin roskikseen. Ja alussa oleva plusmerkki ( ) on syytä sallia. - Ihan Wikipedia-tasoinen raapustus. ☺
Siis jokseenkin päätön, joskin ymmärrettävä. Raapustelijalla on mielessään ikioma merkitys sanalle ”kielioppi”. Virkkeen lopettaminen kömpelöön ruotsinvoittoisuuteen sopii tyyliin. - http://lmgtfy.com/?q=norsunluurannikko ulkoasiainministeriö