Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Parodiaa on vaikea tunnistaa, tai se on ehkä jopa käynyt mahdottomaksi: ne tekevät sen itse.

    En edes osaa arvata, käytätkö parodisessa tarkoituksessa kielen sääntöjen vastaista versaalia ilmauksessa ”Tasavallan presidentti”. Mutta on kai kuitenkin aika ilmeistä, että kyseinen sivusto on parodia, häiriköintisivusto tai silkkaa pelleilyä.

    Surullista on, että se on niin vaikeasti erotettavissa todellisista sivustoista.
  2. Sana "falco" esiintyy kyllä joskus myöhäislatinassa, mutta on harhaanjohtavaa puhua lajien latinankielisistä nimistä, kun tarkoitetaan tieteellisiä nimiä, ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/takso.html

    Oikein olisi sanoa, että suomen kielessä kutsutaan jalohaukoiksi niitä lajeja, joiden tieteellisen nimen sukuosa on /Falco/.

    Toisaalta pelkkä ”haukka” (joka lienee germaanista alkuperää ja samaa juurta kuin ruotsin ”hök” – ruotsissahan aiempi au-diftongi on kehittynyt pitkäksi ö:ksi) tarkoittaa yleiskielessä sekä jalohaukkoja että eräitä Accipitridae-heimon lajeja. Esiintyyhän tämä sana myös jalohaukkojen nimien osana.

    Lintutieteilijät kyllä hiukan hämmentävästi käyttävät nimeä ”haukat” koko Accipitridae-heimosta, johon kuuluvat myös kotkat ja korppikotkat (mutta eivät siis jalohaukat); ks. esim.
    http://www.birdlife.fi/havainnot/rk/suomessa_tavatut_lintulajit.shtml#Accipitridae

    Jalohaukkojen ja haukkojen sukulaisuussuhteet ovat epäselviä ja kiistanalaisiakin. On mahdollista, etteivät ne ole sen läheisempää sukua toisilleen kuin linnut yleensä. Samankaltaisuudet selittyisivät elämäntapojen samantapaisuudella (päiväaktiivisia saalistajia). Itse asiassa samankaltaisuudet eivät ole kovin suuria vaan kyse on aika erilaisista perustyypeistä. Jalohaukat ovat selvemmin kehittyneet nopeiksi hyvin lentäjiksi, muodoltaan enemmän tai vähemmän sirppimäisiksi. (Sana ”falco” saattaa olla samaa juurta kuin ”falx”, gen. ”falcis”, ’sirppi’.)

    Jään kiinnostuneena odottamaan, missä vaiheessa besserwisseröivät uudelleennimeäjät keksivät vaatia jalohaukoille jotain uudisnimeä, ”koska ne eivät ole haukkoja”.
  3. Ilmaus ”tähtitieteellisissä kirjoitteluissa” on epämääräinen (ja oudohko, koska ”kirjoittelu” on toimintaa kuvaava sana, jonka käyttö monikossa tuntuu lähes kielenvastaiselta). Olisi parempi sanoa, että kirjoitusasuja Kuu ja Aurinko käytetään, kun tarkoitetaan taivaankappaleita – tiettyä hyvin suurta kivipalloa ja vielä paljon suurempaa kaasupalloa – eikä ihmisen välittömään havaintomaailmaan kuuluvia näkyvän taivaan ilmiöitä.

    On siis oikein kirjoittaa ”aurinko paistaa lämpimästi” mutta toisaalta ”Aurinko kiertää Maata”, vaikka teksti ei olisi missään muussa mielessä ”tähtitieteellistä” kuin siinä, että se viittaa taivaankappaleisiin – ja vaikka lauseen väite sattuu olemaan epätosi.

    (Tosin lauseen ”Aurinko kiertää Maata” totuusarvo on kyseenalaisempi kuin useimmat luulevat. Nykyfysiikan mukaan ei ole olemassa absoluuttista avaruutta, ja kahden kappaleen asema voidaan kuvata pitäen kumpaa tahansa niistä koordinaatiston nollakohtana. Auringon pitäminen nollakohtana vain johtaa jonkin verran yksinkertaisempaan matemaattiseen kuvaukseen.)

    Tulkintatilanteita toki syntyy. On luonnollista puhua auringon lämmöstä, mutta jos siirrytään puhumaan siitä, mistä maapallon energia on pääosin peräisin (suoraan tai epäsuorasti), alkaa jo olla kyse taivaankappaleista puhumisesta.

    Erottelu aurinko ~ Aurinko onkin melko keinotekoinen, ja tässä kuten niin monessa muussakin asiassa sanan aloittaminen ”isolla kirjaimella” (oik. versaalilla) on vain ns. sopimusasia tai normikysymys.