yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Pompeijin nimi kirjoitettiin vanhassa latinassa joko POMPEI tai POMPEII, ja ääntämys oli luultavasti [pompejjii] tai [pompeijjii]. Suomessa käytettiin aiemmin yleensä Pompeiji-asua, ja nykyisin suosittu Pompeji johtunee yrityksestä jäljitellä latinan asua POMPEII siten, että ensimmäinen I, joka on j-äänteen merkki, korvataan j:llä. (Vanhassa latinassa I oli sekä i-vokaalin että j-konsonantin merkki, ja nykyisin latinaa kirjoitettaessa korvataan usein I j:llä silloin, kun se ääntyy konsonanttina, esim. IVSTVS > Justus, harvemmin Iustus.)
  2. On oikein hyvä, jos sinua kaduttaa. Ja nythän nimenomaan sait kunnollisen vastauksen. Jos et olisi kertonut, mitä ja keitä varten halusit kääntää jotain latinaksi, ei vastaaja olisi voinut tietää, käännetäänkö esimerkiksi klassilliseksi vai keskiajan latinaksi.

    Nyt on selvää, kuten toki useimmiten muutenkin on selvää, että käännöksen pyytäjä haluaa keikaroida hienona pitämällään kielellä, vaikka ei viitsi opetella sitä sanaakaan eikä varmaan edes tunne ketään, joka osaa sitä. Juuri tähän tarpeeseen ehdottamani teksti on ekstravagantin adekvaatti. Mielipiteestä ei tietenkään ole kyse, vaan absoluuttisesta totuudesta.
  3. Noista lähtökohdista lähtien sopiva tatuointi olisi "Stultus trossulusque sum". Siinä on sopivasti informaatiota sille pienelle määrälle ihmisiä, jotka osaavat latinaa.

    Jos kerran haluat viestiä jotain kielellä, jota et osaa pätkääkään ja jota tuskin monikaan tuntemasi ihminen osaa, niin ansaitset suunnilleen tuollaisen tatuoinnin.
  4. Jos vaikka lukisit IPAn sivuilta. Kato Vaikka Googlella.

    Jos et ymmärrä fonetiikan termistöä, niin sitten menee vaikeammaksi. Et kuitenkaan kertonut, miltä tasolta lähdet.
  5. Espanjassa on kyllä (kielen useissa muodoissa, mm. espanjanespanjan yleiskielisenä pidetyssä puheessa) ”muljeerattu l” tai oikeammin sanottuna l:n palataalinen vastine, mutta sitä merkitään kirjoituksessa ll:llä. Tavallinen l ei olennaisesti poikkea suomalaisesta (joskin l-äänteen tarkka laatu vaihtelee kummassakin kielessä äänneaseman mukaan).
  6. Suomessa noudatetaan Suomen lakia. Sen mukaan lupa tarvitaan.
  7. Kyse on varmaankin suomennetusta kirjasta. Ota ensin yhteys suomennoksen kustantajaan. Tarvitset joka tapauksessa suomentajan luvan, ja kustantaja tietänee, onko sillä itsellään sopimukseen perustuvia oikeuksia (jotka ovat siirtyneet suomentajalta( ja miten suomentajaan saa yhteyden. Samalla selviää toivottavasti suomennoksen kustantajan ja alkuteoksen oikeudenhaltijan välinen sopimus ja se, miten alkuteoksen tekijään tai tämän oikeudenomistajiin saa yhteyden.

    Lähtökohtaisesti tarvitset luvan vain alkuperäiseltä kirjoittajalta ja suomentajalta, mutta näiden oikeudet ovat yleensä kokonaan tai osittain siirtyneet kustantajille, perillisille tms.

    Tekijänoikeus on voimassa, kun 70 vuotta on kulunut tekijän kuolinvuodesta, joten tekijänoikeus on ilman muuta voimassa.
  8. Teet virheen koodissa, joko HTML:ssä tai CSS:ssä.

    Tarkemman vastauksen saatat saada, jos kerrot tarkemman tiedon. Tarkemmin sanoen URLin.
  9. Kysyt hyviä kysymyksiä, vaikka kaikki eivät ihan näytä tätä ymmärtävän.

    ”Emäyhtiö” on nykyisin parituhatta kertaa harvinaisempi kuin ”emoyhtiö”, mutta se mainitaan Suomen kielen perussanakirjassakin. Vielä kiinnostavampaa on, että vanhemmassa Nykysuomen sanakirjassa näistä sanoista mainitaan vain ”emäyhtiö”.

    En tiedä, miksi emo-alkuinen vaihtoehto on yleistynyt niin vahvasti, vaikka siinä tuntuu (ainakin minusta) olevan asiatyyliin tällaiseen yhteyteen huonosti sopivaa hellittelyä. Voi puhua kanaemosta, ja äitiäkin voi sanoa emoksi, mutta asiatyylin metaforailmauksissa on yleensä emä-alku: emäkaupunki, emälaiva, emämaa, emäseurakunta jne.

    Äitiyden metafora on kyllä tässä, kuten monessa muussakin asiassa, varsin epäonnistunut. Voi vielä sanoa, että kaupunki ikään kuin synnyttää toisen kaupungin, tytärkaupungin, mutta emäyhtiön (emoyhtiön) ja tytäryhtiön suhde on jotain muuta. Emäyhtiö ennen muuta omistaa tytäryhtiön ja omistuksen kautta hallitsee sitä.

    Toisaalta metafora on jo niin haalennut ja toisaalta myös vakiintunut, että lienee turha yrittää etsiä ja saada käyttöön osuvampia nimityksiä.
  10. ”Kirja” ja ”kirjasto” ovat saman sanaluokan sanoja, mutta jälkimmäinen on edellisen johdos, ei taivutusmuoto.

    Taivutusmuotoja ovat ne, jotka määritellään saman sanan muodoiksi. Selvää rajaa taivutuksen ja johtamisen välillä ei ole. Esimerkiksi adjektiivien komparaatio (kaunis – kauniimpi – kaunein) mielletään usein taivutukseksi, mutta kielitieteessä sitä pidetään johtamisena. Toisaalta -sti-loppuiset muodot (kuten ”kauniisti”) luetaan johdoksiksi, vaikka niitä voisi pitää myös taivutusmuotoina.
  11. Olet oikeassa; kirjoitin liian muistinvaraisesti, tarkistamatta, miten eri kielten frikatiiveja on tapana kuvata. Venäjän х kuvataan yleensä perusääntämykseltöön soinnittomaksi velaariseksi frikatiiviksi, IPA-merkki [x], joka voidaan tulkita samaksi kuin h suomen sanassa ”pahka” ja samaksi kuin saksan ach-äänne. Ääntämispaikka on siis suunnilleen sama kuin äänteissä [k] ja [g].
  12. HTML:ssä et mitenkään. CSS:ssä line-height-ominaisuudella, esimerkiksi
    * { line-height: 1.25; }
  13. Venäjän kielessä on kirjain х (suomalaisessa ja kansainvälisessä translitteraatiossa h, englantilaisessa kh), joka tarkoittaa soinnillista uvulaarista frikatiivia, samanlaista kuin esimerkiksi h:lla merkitty äänne suomen sanassa ”kihti”. Toisaalta venäjässä ei ole äännettä, joka vastaisi suomen /h/-foneemin sitä allofonia, joka esiintyy esimerkiksi sanan ”Helsinki” alussa. Nämä äänteet ovat foneettisesti varsin erilaisia, vaikka ne siis suomessa ovat allofoneja.

    Venäläisessä kielitajussa esimerkiksi suomen sananalkuinen h on lähempänä g-äännettä kuin mainittua uvulaarista frikatiivia. Asiaan vaikuttaa myös se, että ukrainalaistyyppisessä ääntämyksessä venäjän g-foneemi edustuu lähinnä suomen sananalkuisen h:n tavoin.

    Tässä on toisaalta horjuntaa, koska nykyisin usein korvataan esimerkiksi suomen h-kirjain kaavamaisesti х-kirjaimella.
  14. Venäjän ns. yleiskielisessä translitteraatiossa ei pehmeää merkkiä merkitä. Tieteellisessä translitteraatiossa se tulisi merkitä tarkkeenomaisella yksinkertaisella indeksointipilkulla. Tosin melko usein esiintyy sekamuotoja, joissa käytetään muutoin yleiskielistä translitteraatiota mutta merkitään pehmeä merkki heittomerkillä (’).

    Lisätietoja: http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/iso9.html8
  15. Asenna ja ota käyttöön jokin kyrillinen näppäimistöasettelu. Suosittelen omaani, jossa näppäinten ja kyrillisten kirjainten vastaavuus on pääosin venäjän suomalaisen translitteraation mukainen: a = а, b = б, d = д jne. Ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/rufi.html

    AltaVista ei ainakaan toistaiseksi käännä venäjästä suoraan suomeksi. Sen sijaan Googlessa tällainen piirre on, ks.
    http://translate.google.fi/translate_t
    Toisaalta sen käännösten laatu on osittain selvästi huonompi kuin käännösohjelmien yleinen taso; ks.
    http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Google+soomentaa+vähän+miten+sattuu/1135236474644

    Tehdäänpä pieni testi. Google kääntää näin:
    You may disagree. =>
    Вы можете не согласиться. =>
    Et voi sopia.
  16. Asia on epäselvä, mutta sitä on yritetty selittää niin, että ”kersantti” on peräisin jostakin ruotsin murteesta, jossa asu on ollut suunnilleen ”skerseant”. Vrt. Ruotsin akatemian sanakirjan http://g3.spraakdata.gu.se/saob/ tietoihin sergeant-sanan historiasta.

    Suomessa sananalkuinen sk- on tietysti yksinkertaistunut k-aluksi kuten yleensä.

    Selitystä ruotsin murteissa tapahtuneelle muutokselle s- > sk- en ole nähnyt. Sanahan on selvästi alkuperältään s-alkuinen; kersantti on alkujaan servantti, (ritarin, korkean virkamiehen tai upseerin) palvelija.
  17. Windowsin Ohjauspaneelista löytyvät Aika-, kieli- ja alueasetukset ja niiden alta näppäimistöasetukset. Valitse sieltä venäläinen näppäimistö ja aseta se oletukseksi.

    Tosin venäjää voi kirjoittaa suomalaisellakin näppäimistöllä, etenkin jos asentaa ns. foneettisen näppäimistöasettelun, ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/rufi.html
  18. Voi sinne panna pilkkuja, mutta hakukoneet yleisesti jättävät meta keywords -tagit omaan arvoonsa, koska niillä yritetään huijata liiaksi. Niistä on hyötyä vain firmoille, jotka myyvät ”palvelua”, jossa ne tuottavat hienoja meta-tageja.
  19. ”Mielestäni sanaa kuulee äänettävän ikään kuin ensimmäinen tavu olisi (virheellisesti) ato.”

    Sinä siis mielestäsi tiedät, mikä on oikea ääntämys. Miksi sitten kysyt?

    Ja miten niin ensimmäinen tavu olisi ”ato”? Miten tavujako mielestäsi kuuluu puheessa tällaisessa tapauksessa?

    Yritätköhän sanoa, että tavulla ”to” pitäisi olla sivupaino, koska kyseessä on yhdyssana? Siinä tapauksessa kerropa, mihin normiin ja normientulkintaan perustat tämän käsityksesi.
  20. Jos kyse on etunimestä, on taivutus Sampo : Sampon mahdollinen. Jos ”Sampo” olisi vieraskielinen nimi, sellainen taivutus olisi ainoa mahdollinen; sellaisia tapauksia ei liene.

    Muissa tapauksissa taivutetaan Sampo : Sammon.

    Etunimen taivutuksesta kielenhuolto sanoo:

    ”Taivutusta Sammon on suositettu, mutta sen rinnalla Sampon on yleistymässä. (Vakuutusyhtiön ja pankin nimi taipuu astevaihtelullisena Sammon kuten Kalevalan sampo.)”
    Kielikello 3/2002
    21. 67 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt