yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. ”Mashup pages” tai ”mashup site” on ”ATK-sanakirjan” mukaan ”koostesivusto”. Tosin sanakirjan nykyversio on toistaiseksi vain virtuaalinen, eli tuo vastine on päätetty ottaa sanakirjaan, mutta vielä ei ole tietoa seuraavan painoksen ilmestymisestä.

    Mitä muihin kysyttyihin sanoihin tulee, niin suomennosten etsiminen muoti-ilmauksille on melko turhaa puuhaa, jos ei osata sanoa, mitä ne tarkoittavat. Muoti-ilmauksille on ominaista merkitysten hämäryys ja vaihtelevuus. Yleensä ei kannata etsiä vastineita sanoille vaan ilmauksia käsitteille. Ja silloin tarvitaan ensin käsitteen jonkinlainen määritelmä.
  2. Kuten kevyellä kenttägooglailulla havaitsee, sotanäyttämö-sana on kyllä edelleen käytössä, varsinkin sotahistoriassa. Se on jopa yleisempi kuin sotatoimialue-sana.

    Ainakin aiemmin nämä käsitteet pidettiin periaatteessa erossa toisistaan: sotanäyttämö on se alue, jossa sotaa on luvallista käydä kansainvälisen oikeuden sääntöjen mukaan, kun taas sotatoimialue on sellainen alue, jossa sotaa tosiasiallisesti käydään
    (Näin mm. Castrénin kirjassa ”Kansainvälinen oikeus”.)
  3. Alhaisesta happamuusasteesta puhuminen on ihan normaalia ja oikein. Happamuusaste on kemiallinen suure, joka ilmaistaan pH-yksiköllä. Asteikon luonteeseen kuuluu, että alhaisempi happamuusaste merkitsee happamempaa.

    Epäloogista on tietysti puhua hapokkuudesta ja alhaisesta happamuusasteesta eri asioina. Mutta tekevälle sattuu ja toimittajalle vielä useammin.

    Puhe nesteen pH:sta tai pH-arvosta on sekin oikeastaan epäloogista, koska pH on yksikkö, ei suure. Emmehän puhu esimerkiksi W-arvosta (wattiarvosta) vaan tehosta, emme s-arvosta (sekunnista) vaan ajasta (ajallisesta kestosta) jne. Yleisyytensä ja tuttuutensa takia on puhe aineen pH:sta kuitenkin hyväksyttävä. Sen sijaan ”pH-arvo” on tarpeeton mutkistus.

    Virheellinen on myös kirjoitusasu ”pH -arvo”. Terminä se siis on epälooginen, mutta jos sitä käytetään, ei siihen kuulu välilyöntiä.
  4. Japanin transkriptiossa u-kirjaimella merkitty äänne on lavea (illabiaalinen) suppea (suljettu) takavokaali, foneettinen merkki (IPAssa) [ɯ]. Sitä voidaan siis luonnehtia laveaksi u:ksi (äännetään kuten u mutta ilman huulien pyöristystä) tai taka-i:ksi (äännetään kuten i mutta suun takaosassa). Se on sama kuin turkin taka-i, jota merkitään pisteettömällä i:llä (ı). – Sen sijaan venäjästä puhuttaessa ”taka-i:ksi” kutsuttu äänne (kyrillisessä merkistössä ы, translitteraatiossa y) on itse asiassa keski-i (IPA: [ɨ]).

    Ruotsissa u-kirjaimella merkitty äänne (IPA: [ʉ]} on varsin toisenlainen. Se on pyöreä keskivokaali, jota on tapana luonnehtia [u]:n ja [y]:n välimuodoksi. Se siis poikkeaa [ɯ]:sta sekä pyöreydeltään että ääntämispaikaltaan. Oikeastaan ainoa yhteys näiden välillä on se, että molemmat ovat suppeita.
  5. CSS-koodisi on väärää, alkaen siitä, että background-ominaisuuden arvo on vääränmuotoinen. Unohditko käyttää CSS-tarkistinta?
    ( http://jigsaw.w3.org/css-validator/ )

    Jatkossa kannattaa kertoa URL eikä valuttaa pelkkää CSS-koodia silmille.
  6. Ennen kuin jatkat valitusta, kerropa, miksi itse et osaa kirjoittaa oikein nimeä ”IJsselmeer”.
  7. Kumpikin painotus on mahdollinen. Ks. esim. Merriam-Websteristä,
    http://www.m-w.com/dictionary/caribbean
  8. Miksi muka latinan sanakirjasta löytyisi tietoja suomen sanoista?

    Konferenssi- ja kongressi-sanoilla on lähinnä se ero, että joitakin suuria kokouksia kutsutaan konferensseiksi, joitakin kongresseiksi.
  9. Jos et ollenkaan osaa, ei kannata tehdä, ennen kuin olet opiskellut. Onko kovin vaikeaa ymmärtää?
  10. Toimittajan työssä olennaisinta ei ole kielen virheettömyys. Jos toimittajiksi hyväksyttäisiin vain virheettömästi kirjoittavat, journalismin taso romahtaisi, sillä oikeakielisyyden osaaminen ja juttujen tekemisen taito yhdistyvät samassa henkilössä vain harvoin, lähinnä sattumalta.

    Paljon tietysti voisi ja pitäisi korjata. Mutta varsinkin sanomalehdissä ei ehditä. Jotta lehti olisi hyvä, se on tehtävä viime tipassa ja tekstejä viime hetkelläkin muutellen ja lisäillen. Siinä sitten tulee virheitä. Tyypillistä on, että toimittaja korjaa asiantuntijan tekstiä paitsi luettavammaksi myös kielellisesti oikeammaksi tai lehden normien mukaiseksi. Siinä sattuu aika usein, että jokin korjaus onkin väärä, koska toimittaja ei ymmärtänyt tekstin ajatusta – tai esimerkiksi muuttaa kirjoitusasun ”Internet” asuun ”internet” lehden linjan mukaisesti mutta ei huomaa korjata kaikissa kohdissa. (Kirjavuus on tällaisessa asiassa pahempi kuin kumpikaan vaihtoehto.)

    Kustantajilla on kyllä kielentarkistajia, mutta hekin ovat erehtyväisiä ja usein kiireellisiä. Sitä paitsi tarkistajan palkkaa tai palkkio on suhteellisen iso kulu Suomen oloissa, joissa kustantajien katteet ovat useimmista tuotteista pienet. Sensaatiolehtien, viihdelukemistojen ja oppikirjojen isoille katteille on muut ottajat kuin laatukirjallisuuden tarkistajat; kustannusyhtiön talousjohto ja omistajat löytävät niille kyllä käyttöä.

    Sitä paitsi kustantajalle ja myös lukijoille on yleensä asiatarkistus tärkeämpi kuin kielentarkistus. (Ne voidaan yhdistää vain poikkeustapauksissa.)

    Ei ole ihmeteltävää, että lehdissä on kielivirheitä. Ihmeteltävää on pikemminkin se, ettei niitä ole enempää.
  11. Ensin kannattaa suunnitella, sitten vasta tehdä. Esittämissäsi väreissä on kolme tavanomaista (ja isoa) virhettä:

    1) Liian pieni värien kontrasti
    (ks. esim. tarkistimella
    http://juicystudio.com/services/colourcontrast.php )

    2) Ilmeisimmin sama väri kaikille linkeille ja tekstille. Rikkoo käytettävyyttä todella pahasti.

    3) Teksti valkealla. Heikentää luettavuutta. Tätä voisi korjata huolellisella fontin valinnalla ja isolla fonttikoolla, mutta todennäköisimmin teet juuri päinvastoin.

    Näin ollen on parempi, ettet osaa koodauspuolta. Ja sen suhteenhan lähes varmistat, ettet saa käyttökelpoisia teknisiä neuvoja, kun et kerro sivujen URLia, josta näkisi, mitä olet yrittänyt.
  12. Suomen kielen omaperäisessä sanastossa ei ole -ee-loppuisia substantiiveja. On luonnollista mukauttaa vieraat sana omien sanojen taivutusmalleihin.

    Niinpä kun taivutetaan vene : veneen ja purje : purjeen, on luonnollista taivuttaa file : fileen ja pyre : pyreen.
  13. Kun keskustelussa jo viitattiin siihen, mitä kielen asiantuntijat ovat aiheesta kirjoittaneet vuosikymmenten kuluessa, niin on vaan tyhmää jauhaa siitä tutustumatta asiaan ja vielä tyhmempää jostain sivusta soittaa suutaan.
  14. Sinulla oli mahdollisuus olla hiljaa sen jälkeen, kun virheellinen ”oikaisusi” oli todettu paitsi virheelliseksi myös aiheeseen kuulumattomaksi ja virheitä viliseväksi.

    Nyt sinulla on sitten mahdollisuus vielä jatkaa ja osoittaa, ettei sinulla todellakaan ole mitään asiaa. Jos sinun täytyy jauhaa paskaa, etkö edes osaa jauhaa paskaa nimellisesti CSS:ään kuuluvista aiheista?

    Vihje: jauha vaikka paskaa siitä, paljonko eroa on 0:lla ja 0px:llä tai kuinka tärkeä on puolipiste säännössä
    body { font: 9px Verdana; }
    (Sellaisista asioista nimittäin yleisesti jauhetaan paskaa, kun on pakko kirjoittaa jotain mutta ei tunneta aihetta, josta kirjoitetaan.)
  15. Perimmäinen syy on mukauttaminen balttilaisten kielten nominitaivutukseen, joka on vanhakantainen: siinä on mm. säilynyt indoeurooppalaisten kielten vanha käytäntö, jossa myös yksikön nominatiivi on usein päätteellinen. Vastaavasta syystä mukautetaan nimiä usein esimerkiksi -us- tai -um-loppuisiksi, kun niitä käytetään uuslatinassa (esim. Hongcongum).

    Päätteellinen yksikkö tarvitaan, jotta sana mukautuisi johonkin kielessä olevaan taivutusmalliin (kaavaan, paradigmaan). Tosin monissa kielissä näin ei tehdä, vaan yksikön nominatiivi jätetään päätteettömäksi eli poikkeukselliseksi. Näin tehdään yleensä suomessa: kirjoitamme ja sanomme ”Bond”, vaikka _kaikissa muissa_ muodoissa on vokaali ”-i-”. On tapana puhua sidevokaalista, joka tulee vartalon ja päätteen väliin, mutta luonnollisempaa on kuvata, että mukautamme nimen suomen kieleen lisäämällä loppuun i:n mutta jätämme sen pois yksikön nominatiivista.

    Tästä loogisesti riippumaton mutta siihen käytännössä liittyvä asia on nimen kirjoitusasun muuttaminen oman kielen järjestelmän mukaiseksi. Kun nimiä mukautetaan loppuosaltaan, miksi ei mukautettaisi muutenkin niin, että ne on helpompi lukea oikein?

    Menettely ei rajoitu balttilaisiin kieliin, joskin niiden käytäntö alkaa olla suomalaisille tuttu maantieteellisen läheisyyden ansiosta. Esimerkiksi Churchill-nimi kirjoitetaan turkissa (usein) Çörçil, serbokroaatin joissakin muodoissa Čerčil jne.

    Suomen kieleen sellainen ei tietenkään kuulu. Tosin on erittäin yleistä jättää tarkkeet pois ja korvata vieraita kirjaimia tutummilla (esimerkiksi ð d:llä ja ı i:llä), vaikka sellainen on nykyisin selvästi normien vastaista. Onko joku esimerkiksi joskus nähnyt suomalaisessa lehdessä Turkin pääministerin sukunimen kirjoitettuna _oikein_? (Erdoğan, siis g:n päällä lyhyysmerkki.)
  16. Kun nyt kysyt, niin täytyy myöntää, että sana ”koomista” oli tässä – kuten usein muutenkin – vähän pehmentelysana. Se tarkoitti, että saivartelusi on tyhmää, typerää ja hölmöä, mutta jätti sinulle mahdollisuuden ottaa neuvo onkeesi ottamatta asiaa itseesi.

    Teoretisointi sillä, että kielen ilmausten pitäisi matemaattisesti tarkoittaa jotain muuta kuin ne tarkoittavat, on yhdenlaista ajattelun vinksahtamista. Hölmöksi se muuttuu, kun sitä jatketaan inttävästi senkin jälkeen, kun asian oikea laita on selvä.

    Suomen kieli on ihan tarkka tässä asiassa, eivätkä sitä hämärrä ne ihmiset, jotka käyttävät vanhoja vakiintuneita ilmauksia, vaan ne, jotka väittävät niiden olevan hämäriä tai epätarkkoja.
  17. Huomautuksesi ei todellakaan kuulu asiaan. Tavanomaiseen tapaan se on lisäksi väärä (huomautit virheestä, joka ei ole virhe) ja lisäksi vahvistit jälleen kerran Korpelan lain: jokainen, joka moittii toista julkisesti kielivirheistä, tekee moittiessaan enemmän ja pahempia virheitä kuin ne, joista moittii.

    (No, tässä tapauksessa teit vain puolisen tusinaa virheitä yhdessä virkkeessä: kolme pilkkua puuttuu, yhdestä lauseesta puuttuu predikaatti ja ”mukaan luettuna” on kirjoitettu virheellisesti yhteen, ja lisäksi ”ottaa pahalla” haisee svetisismiltä.)
  18. Voit laskea lukujen suhteita ihan itse tai vaikka tietokoneella. Sillä ei ole tekemistä sen kanssa, mitä suomen kielen ilmaukse tarkoittavat.

    Eihän 150 ole puolta enemmän kuin 100 vaan puolitoista kertaa enemmän.
  19. Itsensä voi tehdä naurettavaksi niin monella tavalla, esimerkiksi teeskentelemällä, ettei ymmärrä yksinkertaista suomen kielen ilmausta ja vielä julistamalla tämän hyveeksi ja ilmausta käyttävät ihmiset tyhmiksi.
  20. Puolet isompi tarkoittaa samaa kuin kaksi kertaa isompi eli kaksinkertainen. ”Kerran isompi” ei tarkoita mitään.

    Jos luulet tätä epäjohdonmukaiseksi ja se suuresti ahdistaa sinua, voit lukea tarinan siitä, miten ihmiset sukupolvesta toiseen järjestävät itsensä samaan sekaannukseen:
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/suomi/kaksikertaa.html
    21. 90 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt