- On niin tylsää keskittyä patongin päihin, niiden ulkopuolelle jäävästä tyhjästä tilasta puhumattakaan. Siis mitä väliä, minkä muotoinen on kanttipalan uloin reuna?
Perimmäinen alkuperä ja lopullinen määränpää ovat suuresti yliarvostettuja. Elämä on nyt.
Tuo kaikki hölynpöly chakroista ja jonkin tietyn värähtelytaajuuden maagisista voimista ei ansaitse sen kummempaa keskustelua kuin ehkä keventävän vitsin.
Mahtaakohan professori Seppo Soinila tietää, että hänen videoitua haastatteluaan käytetään humpuukituotteen markkinoinnissa? Ainakaan hänen puheissaan ei ollut mitään oikeata yhtymäkohtaa mainossivuston juttuihin.
Chakrat ovat mainio esimerkki siitä, että jos jokin oppirakennelma on hurjan vanha, se ei välttämättä ole missään mielessä todenmukainen tai hyödyllinen. Totuus ei löydy vanhoista teksteistä. Kaurapuuroa tutkimalla pääsee pidemmälle. - Hehheh, huumoria pitää toki olla.
Eläinkunnassa taitaa sitten olla aika paljon yliluonnollisia ilmiöitä, jos homoseksuaalisuus ei ole luonnollista.
Minä en tiedä, miltä tuntuu olla homoseksuaali, mutta en sillä perusteella menisi sanomaan sitä luonnottomaksi. - 528 Hz on varsin tarkkaan kaksiviivainen C, etenkin jos virittää 440 Hz -pohjaisen A-mollin terssin puhtaasti kohdalleen.
Se on minulle hiukan korkea, kun olen enemmänkin tämmöinen dramaattinen baritoni. Mahtaisiko tuo toimia oktaavia alempaa eli 264 Hz. - Jumalalle on kertynyt ominaisuuksia ja yksityiskohtia samaan tapaan kuin joulupukille.
Kerran joulun alla Markus Rautio istui lastentunnin aikana Yleisradion studiossa ja katseli Suomen karttaa. Hän hoksasi koillisen suunnalla sanan "Korvatunturi" ja lohkaisi, että joulupukki kuulee lasten puheet, koska hän asuu Korvatunturilla. Siitä alkaen joulupukki on asunut Korvatunturilla ja tämä on totuus. - Voi hyvä tavaton tuota tyhjän jauhantaa.
Johannes kirjoitti yhtä ja Paavali toista. Jälkeenpäin kun tieto on lisääntynyt, voidaan sieltä poimia esiin kohtia, jotka voidaan tulkita fiksun oloisella tavalla. Mutta sitä ennen itse noista teksteistä tuota merkitystä ei ole löydetty.
Sen takia nuo vanhat kirjoitetut tuumailut ovat minulle ihan saman arvoisia kuin taksikuski Taavitsaisen pohdinnat kolleegojen kanssa tolpalla keikkaa odottaessa. Joskus tulee helmiä ja joskus silkkaa kuraa. Hymyilen Taavitsaiselle myötätuntoisesti molemmissa tapauksissa.
Sellainen väite, että tiede on "vastentahtoisesti" hyväksynyt informaation merkityksen elämän perusteena, on yksinkertaisesti roskaa. Nuorempana olisin sanonut, että vastentahtoinen sulla on housuissas, mutta en tietenkään enää nyt kypsällä iällä. - Luonnonlaithan eivät ole jonkun ulko- ja yläpuolisen säätämiä lakeja, joita todellisuus noudattaa. Ne ovat ihmisen yrityksiä muotoilla todellisuudessa havaittuja säännönmukaisuuksia.
Ja aina kun ihan oikea havainto riitelee vallitsevan luonnonlain muotoilun kanssa, tulee tarve tehdä parempi. Ihan heti ei ole näköpiirissä, että tämä homma tulisi valmiiksi.
Havaittuja ilmiöitä, joita tiede ei vielä osaa täysin selittää, ei kuitenkaan yleensä sanota yliluonnollisiksi.
Luonnollinen prosessi on siis oikeastaan jotakin, mitä on oikeasti havaittu ja päästy tutkimaan. Ja epäluonnollinen prosessi taas on jotakin, mikä on vain hatusta ravistettu ja kuviteltu. Yliluonnollisuus on luonteeltaan ujoa. Se ei saavu paikalle, kun tutkimusjärjestely on saatu pystyyn. Tai sitten kukaan ei edes osaa sanoa, miten se voisi ilmetä havaittavalla tavalla.
Ja mikä sitten on "mieli"? Oikeasti ihminen tarkoittaa sillä ihmisen eli itsensä kaltaista tietoisuutta (tai valitse itse parempi sana) ja kykyä kommunikoida ihmisen kanssa.
Muun tyyppinen tietoisuus ja mieli menee ihmiseltä yli hilseen. Laumahyönteisten laumaälykkyys on jo aika kova pala tuumailevalle ihmiselle. Missään ei ole strategista eikä operatiivista johtajaa, mutta silti se porukka toimii yhdessä mielekkäästi ja ällistyttävän älykkäästi. - Väite, että aine on hengen perusta, on heti tiedettä, jos se pystytään täsmentämään kokeellisesti tutkittavaan muotoon.
Hengen käsite pakenee määrittelyn yrityksiä. Se on äärimmäisen kiehtova ja aidosti vaikea asia. - Tieteen kehitys junnasi paikoillaan niin kauan kun yritettiin ensisijaisesti vastata suuriin kysymyksiin. Alkusynty on aika suuri ja vaikea kysymys.
Tiede alkoi edistyä, kun ruvettiin etsimään vastauksia pieniin ja käytännöllisiin kysymyksiin, joista voitiin tehdä kokeiluja. Sitä rataa on edistytty hyvin pitkälle – itse asiassa ihmisen käsityskyvyn rajojenkin yli. Havainnollisuus on jouduttu jättämään taakse ja matka jatkuu matematiikan tutkaimella tunnustellen.
On vallan mahdollista, että ihminen ei selvitä ikinä kaiken alkua ja rakennetta. Jos se olisi otettu ensimmäiseksi kysymykseksi, jonka vastausta kaiken muun pitäisi odottaa, olisimme tieteen suhteen edelleen keskiajan tasolla. - Hieno sana tuo "noheva". Vaari kiittää ja ottaa käyttöön.
- Saman- ja erilajisuuden määritelmä on parhaassakin tapauksessa hiukan keinotekoinen ja kreationisteilla on runsaasti tilaa konstailla maalitolppia siirtelemällä.
Ajattelemisen aihetta antaa vaikkapa kehälajin käsite. Siinä käytetään sitä varsin suosittua samanlajisuuden kriteeriä, että yksilöt voivat tuottaa keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Leveän populaation reunojen edustajat ovat joskus eri lajia, vaikka vierekkäiset ovat aina samaa lajia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kehälaji_(biologia)
Aika keinotekoisen oloinen määrittely siis, vai mitä? Mutta mitä tilalle?
Kunnon määritelmän puuttuessa voidaan aina sanoa todetusta lajiutumisesta, että se olikin mikroevoluutiota eikä mikään lajiutuminen.
Yksi naseva määrittely on se, että mikroevoluutiota on kaikki se evoluutio, josta on aivan murskaavan varmaa näyttöä. Ja makroevoluution kaiken aikaa kapeneva tontti on sitten se, mikä jää tästä jäljelle. - "Tottakai ihminen voi laittaa havaintoja sellaiseen järjestykseen, että ne tukevat evoluutioteoriaa, mutta havaintoja laittaa sellaiseenkin järjestykseen, että ne eivät tue evoluutioteoriaa, vaan luomista."
Luominen ei ole hypoteesi eikä sitä siksi voi käyttää samaan tapaan kuin evoluutioteoriaa havaintojen käsittelyssä.
Se ei ole hypoteesi sen vuoksi, että siltä puuttuvat kriteerit verifiointiin ja falsifiointiin.
Miltä maailman pitäisi näyttää, jos luominen ei ole / on totta? - Minua niin hämmästyttää, että joku ihan vakavissaan ajattelee tuollaista rataa.
- Mitä tarkoittaa "luonnollinen" tässä yhteydessä?
- Tuo "henkinen" on kovin suttuinen käsite. Kun mennään tietämisen äärille, myös aineellisen käsite on kaikkea muuta kuin itsestään selvä. Aine on energian muoto. Mutta mitä on energia? Onko se sitten sitä henkistä?
Vaikea on vastata kysymykseen, jossa molemmat tarjotut vaihtoehdot ovat huonosti määriteltyjä.
Voin kuitenkin heittää ihan elämänkokemuksen pohjalta todennäköisen arvauksen. Perusta ei ole henkinen eikä aineellinen. - Evoluutioteoria antaa tehokkaan työkalun laittaa havaintoja mielekkääseen järjestykseen ja tehdä ennusteita siitä, mitä pitäisi löytyä ja mitä ei. Näillä eväillä on kartoitettu elämän historiaa varsin pitkälle, joskaan ei aivan alkuun asti.
Tilanne on saman tapainen kosmologiassa. Jälkiä on seurattu hyvin lähelle nollahetkeä, mutta ei aivan alkuun asti.
Evoluutioteoria on ristiriidassa useimpien kreationismin lajien kanssa. Siksi ne evoluution kimppuun käyvät. Ja siinä käy kuten nyrkkitappelussa peruskallion kanssa. Evoluutioteoria on tosi vahvassa kunnossa, toisin kuin kreationistien usein kuulee väittävän. Ja tämä vahvuus on seurausta nimenomaan siitä, että sitä on yritetty kaataa kaikin mahdollisin keinoin. Erinomaisia falsifikaatiokriteerejä on testattu ja evoluutio on kestänyt kaikki kokeet.
Mutta kaikkeahan se ei toki selitä eikä kaikkea muutenkaan tiedetä. Joidenkin mielestä tämä tukee kaiken testattavuuden ulkopuolella olevaa tarinaa älykkäästä luojasta. Ja monien jutuissa samaan pakettiin tulee kaupan päälle koko kristinuskon tunnustuksen sekamelska. - Vapaa-ajattelijain liiton säännöissä linjataan näin:
"Liitto on uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien henkilöiden muodostamien rekisteröityjen yhdistysten keskusjärjestö."
Lauseen muotoilu jättää tulkinnan varaa. Se voi tarkoittaa sitä, että henkilön tulee olla joko uskonnoton tai uskontokuntiin kuulumaton taikka sitten sekä että.
Valtionkirkkojärjestelmän purkamisen kannalta olisi eduksi, että kirkon jäsenistössä yleistyisi tuon tavoitteen kannatus. Kirkon jäsen voi mainiosti olla myös ateisti. Useimmat tuntevat esimerkkitapauksia, jopa pappeja. Niin sanotut pyhät kirjoitukset voi tulkita niin mytologisesti ja vertauskuvallisesti kuin haluaa.
Pidän todennäköisempänä skenaariona sitä, että ateismi valtaa kirkon kuin että uskovaiset valtaavat Vapaa-ajattelijoiden yhdistykset.
Minä en aio kirkkoon enkä mihinkään uskonnolliseen kerhoon liittyä ainakaan Suomesssa. On sen verran voimakas vastenmielisyys ihan oman henkilöhistorian takia. Tähän pitäisi tietysti lisätä varaus liittyen elämän loppuvaiheen mahdolliseen dementiaan ja muuhun sekoamiseen. - Eihän tuo kysymys ole ollenkaan selkeä.
Koko ignostismi on sitä, että vaaditaan selkeämpää kysymystä ennen kuin ruvetaan vastaamaan.
Sokrateen jalanjäljissä siinä kuljetaan. Tarkentavilla kysymyksillä saadaan kysymyksen tai väitteen esittäjä hämilleen ja takaisin lähtöruutuun hakemaan parempaa varustusta seuraavaan yritykseen.
Oikeasti, ei se kysymyksen tarkentaminen kovin vaikeaa pitäisi olla. Vapaa-ajattelijoiden tapauksessa olennaista kai olisi keskittyä yliluonnolliseen toimijaan, joka puuttuu tapahtumien kulkuun luonnolakien yli. Ja mahdollisesti tuohon voisi lisätä sen, että tuo toimija "kuulee" yksittäisen ihmisen esittämiä toivomuksia ja reagoi niihin.
Mielestäni ihan passiivinen uskomisen puute pitäisi riittää. Siihen tapaan, että eipä ole tuollaisesta mitään havaintoa vastaan tullut, eli negatiivinen ateismi. Positiivinen olemattomuusväite on aika raskasta kamaa. Se vaatisi ainakin tosi hyvän määrittelyn sille, minkä olemattomuutta ollaan väittämässä.
Kyllähän Jumala tietenkin on olemassa käsitteenä ja uskomuksen kohteena. On jopa tiettyä objektiivisuutta kirjattujen tunnustusten ja järjestäytyneiden uskontojen ylläpitäminä.
Sitten on mahdollista nimittää jotakin oikeasti olemassa olevaa ilmiötä Jumalaksi. Ei siinä ehkä mitään järkeä ole, mutta se on mahdollista. Jos vaikkapa uskotaan, että Jumala säätää säät ja ilmat, se voidaan pyöräyttää kehämäisesti niin päin, että säiden ja ilmojen syntyyn vaikuttavien tekijöiden joukkoa sanotaan Jumalaksi.
Helpointa on tietysti kohottaa joku ihminen Jumalan asemaan. Sellaista on tehty ihmiskunnan historiassa paljon. - Ateismista ei oikeastaan seuraa juuri mitään moraalia.
Itse ateismi seuraa paljolti moraalisesta arvosta nimeltä rehellisyys.
Mutta muuten ateismin moraali on yhtä hupsu ajatus kuin vaikkapa viulunsoiton moraali.
Moraali on ihmisellä paljolti synnynnäistä ja lisäksi se perustuu ihmisten keskinäiseen sopimukseen ja opittuun kulttuuriin. Kulttuurievoluutio on tuottanut moraalisia periaatteita, jotka mahdollistavat suuren ihmisjoukon yhdessä elämisen. Näitä periaatteita on sitten sovellettu lainsäädännöissä.
Absoluuttista moraalissa on se, miten hyvää ja toimivaa elämää se tuottaa, niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta. Hyvinvointi on melko hyvin mitattavissa oleva asia.
Ateismi on sitä, että henkilö ei olettamalla tai uskomalla sisällytä maailman hahmottamiseen ja elämiseen jumalien tai Jumalan käsitettä. Ei se mitään muuta ole.
Ateismi perustuu myös tiettyyn filosofiseen esteettisyyteen. On eräässä mielessä rumaa selittää asioita sellaisilla keksityillä toimijoilla, jotka ovat kokonaan havainnollisen ja kokeellisen todistamisen tavoittamattomissa. Jumalalle ei ole kriteeriä verifiointiin eikä falsifiointiin. Sellainen hypoteesi vain sotkee teorian muodostusta eikä johda mihinkään. - Ateisti ei hauku Jumalaa yhtään mistään. Olet käsittänyt väärin.
Ateisti on henkilö, joka ei käytä jumalan käsitettä maailman selityksessään. - Jos fundamentalistiperheeseen syntynyt henkilö liittyy jäseneksi vanhempiensa uskontokuntaan, se on aika helppotajuinen asia – enkä tarkoita tällä nyt vain lapsikastejuttuja.
Jos hän ei eroa tuosta porukasta aikuistuessaan, sillekin on koko joukko ymmärrettäviä selityksiä, joista henkilökohtainen aito tunnustuksen mukainen usko on vain yksi monista.
Adventisteissakin on jopa yhdeksännen polven jäseniä. Tässä ihmetyttää se, voiko aivovaurio olla sillä tavoin perinnöllinen ominaisuus, että se olisi vallitsevana koko yhteisössä, jossa suuri osa on perinyt tunnustuksen vanhemmiltaan. Artikkelissa mainitaan lyhyesti ihan spekulaationa se, että äärimmäinen indoktrinaatio voi haitata tietyn aivoalueen kehitystä. Tätä ei kuitenkaan varsinaisesti tutkittu.
Jos, toisin kuin useimmat keskustelijat, lukee avauksessa linkatun artikkelin edes alkuosaltaan, huomaa heti, että mainittu aivovaurio selittää uskonnollista fundamentalismia *osittain*, ei kokonaan.
Ja kyse on nimenomaan kognigiivisen joustavuuden heikkoudesta. Se luultavasti korreloi sopivalla tavalla mitatun uskonnollisen fundamentalismin kanssa. Se mainittiin, että jollakin pistelaskulla tuo mainittu heikkous tuottaa noin viidenneksen taipumuksesta fundamentalismiin.
Mutta uskonnollisen yhdyskunnan jäsen, jolla on samaan joukkoon kuuluneita vanhempia useita sukupolvia takanaan, saattaa pikemminkin osoittaa kognitiivista joustavuutta siinä, että rennosti sanoo uskovansa tunnustuksen mukaan, mutta käytännön asioissa kuitenkin toimii ihan tolkun perustein.
Tutkimus olisi tuottanut kiinnostavampaa tietoa, jos olisi eroteltu ensimmäisen sukupolven fundamentalistit niistä, jotka ovat perineet tunnustuksen vanhemmiltaan.