Vapaa kuvaus

Aloituksia

52

Kommenttia

2626

  1. "Maapallon geologiset kerrostumat eivät tarvitse muodostuakseen miljardeja vuosia, jos uskotaan Raamatun kertomaan maailmanlaajuiseen tulvaan Nooan aikana. Kivikerrostumat, joista löytyy fossiileja, ovat voineet muodostua tulvan kaltaisessa katastrofissa muutamien tuntien aikana."

    Niin, jos uskotaan.

    Silti jää jäljelle monia kysymyksiä, joista yli pääsemiseksi on otettava taas käyttöön taivaallinen Taika-Jim.
    - miksi monet ennen ajateltua vedenpisumusta olleet kulttuurit (mm. Kiina, Egypti) jatkoivat kehittymistään ja toimintaansa tästä tuolvasta huolimatta?
    - miten uskomattoman harvinaiset ja ravinnoltaan vaativat eläimet (mm. Australian koala: eukalyptuksen lehdet, muurahaiskarhu, laiskiainen) ehtivät kyytiin? Oliko niillä safka mukana kun Australian Airlinesin lennolla saapuivat arkin lähelle lentokentälle?
    - suolaisen/makean veden kalat?
    - kasvien kasvaminen?
    - arkin vesihuolto?
    jne jne...

    Globaalista tulvasta ei ole mitään todisteita. Mm. sedimenttikerrostumat vahvistavat monia maailmanhistorian tapahtumia, joiden vaikutus on ulottunut ympäri maapallon tai sen suurimpaan osaan (kuten tulivuorenpurkaukset), sekä ennen että jälkeen ajatellun vedenpaisumuksen. Mutta tuosta vedenpaisumuksesta ei ole mitään todisteita.

    Mutta jos valitset uskomisen, senhän voit aina tehdä. Usko ei perustu mihinkään tosiasioihin ja on usein jopa niiden vastaista. Ja tiedän joidenkin ihmisten ylpeilevän sillä, että he uskovat kaikista todisteista huolimatta omalla tavallaan. Näinhän on tietysti lupa tehdä.
  2. "Kun uskova kuolee, Jeesuksen mukaan "hän nukkuu". Tuosta porukasta siis muutamat eivät ehtineet kuolla ennen uskoontuloaan. (Pyhän Hengen saaminen on sinetti ikuisesta elämästä)"

    Kaikella kuknnioituksella, mielestäni juuri tällainen selittely on asioiden irrottamista niiden yhteyksistään. Kun tarkastelet tuota evankeliumissa kuvatua tilannetta sellaisena kuin se näyttääytyy ja siitä sanottuja vuorosanoja, väistämätön päätelmä on Jumalan valtakunnan pikaisen tulon odotus. Sama tendenssihän on joissain Paavalinkin kirjoituksissa.

    Toisesta puheenvuorosta:

    "Otan kantaa myöskin luomiseen: Siinä missä normaalisti tarvitaan aikaa valtava määrä, sen Jumala voi nopeuttaa toimimaan niin nopeasti kuin haluaa"

    Näin tietysti voidaan venyttää ja vanuttaa ihan halutulla tavalla asioita, jotka ovat muuten mahdottomia. Tällaisista ihmeistä ei ole mitään todeisteita eikä niitä tapahdu nykyisin. Miksiköhän?

    "Evoluutioteoria elää tai kuolee miljardien vuosien ajanjaksoon uskomisen mukana."

    Ei kuole minkään uskomisen mukana, sillä toidisteisiin ei tarvitse uskoa kun ne ovat näkyvissä ja knen tahansa tarkasteltavissa. Metodit ovat julkisia ja jokainen on vapaa esittämään omat tulkinsa ja tutkimustensa tulokset.

    "Ajatus on, että jos on tarpeeksi aikaa niin mikä tahansa on mahdollista. Sitä kuvataan mm. vertauksella, että jos apinalla olisi tarpeeksi aikaa istua kirjoituskoneen ääressä, vaikkapa miljardeja vuosia, ja joka päivä ja yö se kirjoittaisi jotakin, niin sattuman kautta, jossakin vaiheessa, syntyisi kirja."

    Ymnmärrätkö tahallaan luonnonvalinnan väärin? Se ei ole puhdasta sattumaa, vaikka sillä ei olekaan mitään determinististä (ennalta asetetun päämäärän mukaista) suuntaa. Esitän mekanismista hyvin yksinkertaisen mallin:

    Kun yrität viidellä nopalla heittämällä saada yhtäaikaa kaikkiin kuutosen, joudut yrittämään todella kauan. Mutta jos teet niin, että saatuasi kuutosen laitat sen syrjään ja jatkat heittämistä muilla, ja aina saadessasi kuutosen laitat sen taas talteen, ei kestä kauankaan kun kaikki kuutoset ovat kasassa. Tämä on äärimmilleen yksinkertaistettuna luonnonvalinnan metodi. Vertaus noista apinoista jotka kirjoittavat koneella (nykyisin kai tietokoneella) ontuu siksi pahasti kun puhutaan luonnonvalinnasta ja evoluutiosta.

    Lisäksi evoluutio on luonnossa havaittu tosiseikka. Siis havaittu.
  3. "Se on totta, että länsimaat luulevat, siis korostan luulevat muslimien haluavan demokratiaa maihinsa. Se ei tosiasiassa pidä paikkaansa. Demokratia ei mahdu eikä sovellu muslimien maailmankatsomukseen. He itse eivät sitä halua."

    Arabit ja muslimit eivät ole mikään yhtenäinen massa vaikka se saattaakin näyttää Euroopasta sellaisella (onneksi eivät ole!).

    "Tärkein tekijä ovat arabien omat toimet. Ongelma syntyi pääosin siitä, kun ympäröivät arabivaltiot aloittivat hyökkäys- ja tuhoamissodan syntynyttä valtiota vastaan v. 1948"

    Niin, valtiota joka oli väkivalloin karkottanut suuren määrän arabeja alueeltaan. Päin vastoin kuin väität.Nyt sitten heidän maalleen perustettiin juutalainen valtio josta saattoi hyvin päätellä mikä sen politiikka tulisi olemaan.

    "eikä päästää Israelille vihamielisiä shiamuslimeja Palestiinaa johtamaan. Niistä kun koituisi nykyistäkin enemmän harmia sekä Israelille, että länsimaille."

    Tuosta olen kokolailla samaa mieltä. He ovat uhka maailmanrauhalle.

    "Israelin virallinen politiikka oli sensuuntainen, että arabeja pyydettiin pysymään aloillaan ja asuinsijoillaan, jota kehotusta osa noudatti ja sai näin jatkaa elämäänsä entisillä paikoillaan."

    Sensuuntainen? Olisi hyvä saada hiukan lähdetietoa (siis muutakin kuin uskonnollisia propagandasivustoja).

    "Me pakolaiset... jätimme kotimaamme luottaen arabivaltioiden kierojen johtajien antamiin petollisiin lupauksiin."

    Se on sinänsä totta, että keskeneräisessä tilanteessa monikin arvioi tilanteen väärin ja antoi lupauksia joita ei voinut pitää. Tuo lainaus, kuten moni muukin käyttämäsi, on irrotettu asiayhteydestään eikä sillä ole mitään relevanssia tämän päivän tilanteeseen. Lähde, jota olet lainannut (pitäisi mainita), on käyttänyt jehovien noudattamaa lainauslouhintaa. Lisäksi on syytä muistaa että' moni noista asioista on sanottu joidenkin poliittisten päämäärien saavuttamiseksi. Etkö tiennyt/ymmärtänyt sitä? Lue hiukan mm. Jordanian kuningashuoneen historiaa niin ymmärrät nuo jännitteet.
  4. Myös yksilön suhteella uskontoon on merkityksensä. Erityisen kiivas kannattajakuntansa Israelin valtiolla on ns. fundamentalistikristittyjen parissa. Heidän uskomuksensa mukaan juutalaiset on Jumalan valittu kansa. Tämä uskomus on kuitenkin paradoksaalinen sikäli, että se perustuu kristinuskon perusteelliseen väärintulkintaan.

    Koko kristinuskon perusta kun lepää sen dogmin varassa, että Jumalalla toki oli liittosuhde Israelin kansan kanssa, mutta koska nämä eivät noudattaneet Mooseksen kanssa sovittua ja kivitauluihin kirjoitettua liittosopimusta, hylkäsi Jumala vanhan liittolaisensa ja teki uuden liiton kristittyjen kanssa. Tämä dogmi perustuu kristilliseen kaanoniin, johon kuuluu sekä Vanha että Uusi testamentti. Kreikan kielen sana diatheke nimittäin tarkoittaa sekä liittoa että testamenttia. Tästä liitosta ei tosin tehty kivitauluja, vaan sopimus on apostoli Paavalin mukaan kirjoitettu kristittyjen sydämiin.

    Fundamentalistikristityt siis tulkitsevat Raamattua väärin. Mutta uskontohan ei ole koskaan ollut logiikkaa eikä matematiikkaa.

    Toisaalta on myös suuri ja jatkuvasti kasvava joukko niitä, jotka ovat historiansa lukeneet ja jotka ovat maallistuneita tapauskonnollisia tai ateisteja ja agnostikkoja. Siitä huolimatta Palestiina tuntuu olevan heillekin sokea piste. Tämä johtunee siitä, että kristinuskon luoma maailmankuva vaikuttaa tiedostamattomalla tasolla.

    Ihmisellä on kenties peräti myötäsyntyinen tapa ajatella reviirisesti. Erityisesti se koskee omaa reviiriä. Tässä skeemassa Palestiina kuuluu Raamatun opettamaan 'meidän' eli kristinuskon reviiriin. Islamin aika, yli tuhat vuotta, ei ole koskaan rekisteröitynyt länsimaisen keskivertoihmisen tajuntaan.

    Näin ollen Palestiinan konfliktin perimmäisenä syynä on todellakin uskonto: kristinusko.

    Että sellaista.
  5. Afganistanista tulikin varsinainen pyhän sodan korkeakoulu. Sodan loputtua siihen osallistuneet veivät omaksumiaan oppeja myös omiin maihinsa. Palestiinassa se merkitsi vapautusliikkeen uskonnollisen siiven vahvistumista, mitä samaan aikaan ruokkivat myös Länsirannan ja Gazan alueen jatkuvasti lisääntyvät siirtokunnat. Seurauksena oli muun muassa uskonnollisin perustein tehtyjä itsemurhaiskuja.

    Islamilainen terrorismi ei jäänyt pelkästään maiden sisäiseksi toiminnaksi. Myös länsimaat saivat siitä osansa. Tämä johtuu siitä, että niin muslimit yleensä kuin arabimuslimit erityisesti tuntevat voimakasta samaistumista toisiin muslimeihin etenkin jos he kokevat näiden olevan länsimaiden sorron kohteena. Herkkyys tähän periytyy jo kaukaa. Ensimmäinen traumaattinen kokemus on ollut ristiretket. Valkoisen miehen taakkaa ovat lisänneet lisäksi kolonialismin aika sekä viime vuosikymmeninä mm. korruptoituneiden paikallisten hallitsijoiden valtaannosto ja tukeminen. Tunnetuimpia nukkehallitsijoita olivat aikanaan Iranin saahi Reza Pahlavi sekä Irakin johtaja Saddam Hussein, mutta myös mm. Egyptin, Jordanian ja Saudiarabian johtajia pidetään länsimaiden talutusnuorassa kulkevina.

    Erityisen räikeäksi muslimit ovat kokeneet juuri palestiinalaisten jatkuvan sorron, minkä taas on mahdollistanut se, että USA avokätisesti rahoittaa Israelin valtiota. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna syyskuun 11 päivän tapahtumat vuonna 2001 eivät tulleet asiaan perehtyneille yllätyksenä.

    Jos Palestiinan alkuperäisasukkaiden kohtalo toistuisi missä muussa maailmankolkassa tahansa, se herättäisi suurta yleismaailmallista paheksuntaa. Länsimaissa on otettu kärkkäästi kantaa esimerkiksi Etelä-Afrikan apartheidiin, Saddamin Husseinin hallintoon tai Jugoslavian etnisiin puhdistuksiin – ja ryhdytty käytännön toimiin julistamalla kyseiset maat kauppasaartoon. Miksi palestiinalaisiin kohdistunutta etnistä puhdistusta ei todella ole tunnustettu ja miksi heidän mailleen perustettu uusi valtio hyväksyttiin ja tunnustettiin ilman vastalauseita?

    Vastaus edellisiin kysymyksiin piilee osittain suurvaltapolitiikassa, mutta ennen muuta länsimaiden asukkaiden korvien välissä. Kyse on mentaalisista malleista, joita näiden maiden asukkaat ovat omaksuneet jo lapsuudesta lähtien.

    Israelin valtion tunnustamisen pääsyynä oli luonnollisestikin juutalaisten kohtalo Natsi-Saksassa. YK:n jäsenmaissa – jotka tuolloin edustivat lähinnä USA:ta ja Euroopan toisen maailmansodan voittajavaltioita – vallitsi syyllisyyden tunne. Juutalaisia oli aiemmin sorrettu näissäkin maissa eikä heidän auttamisekseen oltu tehty ennen sotaa tai sen aikana juuri mitään. Niinpä Israelin perustamista ei tohdittu asettaa kyseenalaiseksi.

    On lisäksi muistettava, että tuohon aikaan elettiin vielä kolonialismin aikaa ja huomattava osa maailmaa oli alistettu Englannin ja Ranskan siirtomaaherruuden alle, ja siirtomaapolitiikkaan oli perinteisesti kuulunut alkuperäisasukkaiden fyysinen tuhoaminen tai siirtäminen reservaatteihin. Palestiinan asukkaat edustivat lisäksi toiseutta tyypillisimmillään: he edustivat orienttia, heillä oli käsittämätön arabialainen kirjasintyyli ja ennen kaikkea he olivat vääräuskoisia eli muslimeja, mikä jo runsaan vuosituhannen ajan oli edustanut kristinuskon perivihollisuutta. Se ei herättänyt kristityn sympatiaa.

    Kansojen yleissivistys ja suvaitsevaisuus ovat kuitenkin noista ajoista lisääntyneet ja uskonnon merkitys yhteiskunnissamme vähentynyt. Siitä huolimatta asenteet Palestiinan kansaa ja sen oikeuksia kohtaan ovat pysyneet kielteisinä. Suurin selittäjä on yhä tiedon puute. Kristillisen kulttuuriperinteen omaavien valtioiden kansojen suuret enemmistöt ovat lukeneet Raamattua ja oppineet, että siellä se Israel on sijainnut jo tuhansia vuosia sitten. Näin ollen maa kuuluu juutalaisille. Diasporasta nämä eivät tiedä mitään.
  6. Hannu Virtanen 20.1.2009

    Israelin palestiinalaisiin kohdistama väkivalta näyttää yhä selvemmin täyttävän kansanmurhan merkit. Muuten niin kovasti ihmisoikeuksista huolestuneet EU ja sivistyneiden länsimaiden hallitukset eivät reagoi väkivaltaan tilanteen vaatimalla tavalla. Miksi kansalaiset eivät vaadi päättäjiään toimimaan? Miksi konflikti kuitataan niin helposti fundamentalisti-islamistien aloittamaksi uskonsodaksi? Ehkä kriisiä todella pyörittää uskonto – nimittäin kristinusko.

    Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin syyt juontuvat 1800-luvun jälkipuoliskolle, jolloin Palestiinaan alkoi muuttaa juutalaisia sionistisen liikkeen innoittamana. Sionismin ajatuksena taas oli paluu myyttiseen alkukotiin, jota juutalaisten esi-isät olivat asuttaneet ajanlaskumme alkuvuosikymmenille saakka. Ongelma vain oli siinä, että ihannoitu alkukoti kuului tuolloin Turkin valtakuntaan eikä ollut muutenkaan terra nullius, asumaton maa, vaan sen asukkailla oli vuosituhansia vanha asutushistoria alueella. Aluksi muuttoliike tapahtui rauhanomaisesti Turkin sulttaanin luvalla ja maata hankittiin laillisesti ostaen. Vuoteen 1918 mennessä juutalaisten määrän on arvioitu saavuttaneen 10 prosentin osuuden koko Palestiinan väestöstä.

    Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä Saksan häviöön jakoivat voittajavallat suurimman osan sen liittolaisen Turkin maista keskenään. Palestiinasta tuli nyt Englannin mandaattialue. Englanti antoi juutalaisten maahanmuuton jatkua huolimatta siitä, että muuttajat alkoivat syrjäyttää paikallisia asukkaita myös väkivaltaisin keinoin. Rauhanomaiseen elämään vuosisatojen ajan tottuneella maalaisväestöllä ei juurikaan ollut keinoja vastustaa valtaajia.

    Muuttoliike alueelle jatkui ja lisääntyi ja 1940-luvun puoleenväliin tultaessa maahanmuuttajien osuus väestöstä oli noussut jo kolmannekseen. Vuonna 1948 juutalaisvähemmistö perusti oman valtion, Israelin. Juuri perustettu YK tunnusti maan itsenäisyyden ja määritteli uuden valtion rajat. Alkuperäisasukkaat eivät ymmärrettävästikään hyväksyneet uutta valtiota ja ympäröivät arabivaltiot riensivät palestiinalaisten avuksi. Syttyneen sodan voitti kuitenkin Israel, joka nyt omi myös osan YK:n jo palestiinalaisille lupaamista maista. Maansa menettäneet palestiinalaiset joutuivat lähtemään pakolaisiksi naapurimaihin.

    Israelin valtion perustamisesta lähtien palestiinalaisten keskuudessa on elänyt ajatus menetettyjen alueiden palauttamisesta. Päämäärän saavuttamiseksi syntyi erilaisia kansanliikkeitä, joista osa toimi rauhanomaisesti ja osa pyrki päämääräänsä sotilaallisin keinoin. Israelin valloitettua vuoden 1967 sodassa lisää palestiinalaisalueita seurauksena oli jälleen uusia pakolaisia. Tämä johti vastarintaliikkeen voimistumiseen sekä erinäisiin epätoivoisiin tekoihin kuten lentokonekaappauksiin sekä vuoden 1972 Münchenin olympialaisten yhteydessä tapahtuneeseen israelilaisten urheilijoiden sieppaukseen. Islamia ei tuolloin juurikaan sekoitettu Palestiinan vapausliikkeen toimintaan ja päämääriin.

    Islamin alkuaikojen laajentumissotia varten laadittu, mutta sen jälkeen miltei unohdettu jihadin käsite kaivettiin koipussista vasta kahden 1970-luvun lopulla aloitetun sodan yhteydessä: Iranin johto motivoi sillä kansaa puolustustaisteluun, kun Irak länsimaiden myötävaikutuksella hyökkäsi maahan. Afganistanissa jihadin käsitteellä siivitettiin taistelua Neuvostoliittoa vastaan. Ateistisen kommunismin vastainen sota houkutteli nuoria miehiä kaikkialta islamilaisesta maailmasta.