Vapaa kuvaus

Aloituksia

52

Kommenttia

2626

  1. "Voisitko jo poistua lopullisesti"

    En.

    "koska asenteesi kristinuskoon on tälle palstalle ja kristinuskon luonteeseen täysin sopimaton."

    Voisitko määritellä "sopivan" asenteen kristinsukoon?
  2. "Exhellarikin pystyisi tekemään uskonratkaisun, mutta pettäisi silläkeinoin itsensä."

    Entinen kotiyhteisöni edustaa nk. ratkaisukeskeistä kristillisyyttä. En usko sellaiseen, että ihminen tostavain päättää ryhtyä uskomaan. Ihminen joko uskoo tai sitten ei. En myöskään hyväksy nk. varmuuden vuoksi uskomista (jos uskon en menetä mitään, mutta jos en usko voin joutua heIvettiin jos olenkin väärässä). Uskon sinun tarkoittavan tätä itsevalitulla Jumalan palvelemisella. Ihminen joko uskoo tosissaan tai sitten ei.

    Siitä olen samaa mieltä, että uskon voi menettää omalla toiminnallaan. Näinhän minulle on juuri käynyt. Joillekin entisille uskonveljilleni olen sanonut, että tätä tietä ei kannata kokeilla, ellei ole valmis kaikkiin niihin seurauksiin joita siitä tulee. Saman varoituksen sain aikanaan itsekin.

    "Sinä jatkat todisteiden keruuta Jumalaa vastaan, koska tahdot niin."

    No ei ihan noinkaan. Ehkäpä jossain salaisessa mieleni sopukassa toivoisin löytäväni jonkun todisteen Jumalasta. Jos hän kerran on niin mahtaa kuin väitätte ja ehdottomasti haluaisi minun pelastustani, olisiko liikaa pyydetty, että hän antaisi minulle muutakin kuin Joona(a)n merkin?

    "Pitäviä todisteita ei tule löytymään, niin kuin tiedätkin."

    Niin tiedän. Ja arvaapa miksi. Tämänhän toki tiesitkin: olemassaoloväitteen esittäjällä on todistustaakka. Ja perustelemattoman väitteen kumoamiseen ei tarvita argumentteja.

    "Lähentyminen Jumalaa kohti voisi sinun kohdallasi, pedantti kun tunnut olevan, alkaa vaikka elämän mielekkyyden pohdinnasta"

    Elämän mielekkyys on itse asiassa lisääntynyt kun lakkasin uskomasta väkisin ja annoin todisteiden määrätä suuntaa.

    "ehkä Jumala sytyttää jonkun jakeen palamaan sydämellesi ja aukaisee taivaan tien kohdallasi, niin kuin Lutherille kävi."

    Lutherista en nyt kovin paljon tiedä, koska hän ei juuri uudestikastajia rakastanut ja siksi häntä ei helluntailaisten piirissä juuri hehkuteta. Raamatun jakeita tunnen jonkun määrän, ja aika moni niistä on saanut lisää merkitystä kun olen saanut taustaa myös historialliseen kontekstiin, sekä raamatun että raamatturkiittisen tutkimuksen valossa.

    "Tulet sitten kertomaan, kun sellainen ihme tapahtuu.. ;-)"

    Usko huviksesi, jos sellainen ihme tapahtuisi, se ei jäisi salaisuudeksi.
  3. Mielenkiintoista nähdä, että tällä palstalla on kerrankin saanut tilaa asiallinen, toinen toisiaanm kunnoittava, myönteinen keskustelu. Siitä on kiittäminen Muuttiksen, Saaran, M. Matkamiehen ja uutena näkemäni Ihmettäpukkaa'n rakentava suhtautuminen. Ehkäpä opetatta siinä minuakin... Ja anteeksi, jos tässä unohtui jonkun nimimerkki sanomatta. Ei tarkoituksella.

    Väite "Ketjussa on nimittäin juuri näkyvissä se, että esim. exhellari on tuottanut tekstiä "todistaakseen" Jumalan olemattomuuden" voi toki osittain pitää paikkansa, mutta käytänpä tässä pikkupenskasta tuttua puolustelua "Eiku noi kiusas mua". No, ei suinkaan kiusannut, mutta koen saaneeni hieman provosointia osakseni, minkä totean vain myönteisesti. Sillähän parhaassa tapauksessa vain generoidaan keskustelua.

    Mitä tulee tuohon uskon ja tieteen väliseen rajanvetoon, asiahan olisi ihan selvä, jos kumpikin pysyisi Lutherin kahden regimentin opin mukaisesti omalla alueellaan. Mutta kun puhutaan raamatullisista ihmeistä ja rukousvastauksista, siirrytään osittain alueelle, jota ensi sijassa hallitaan naturalismin keinoin. Silloin ristiriita on lähes väistämätön. Kun kyse on pelkästään uskoon liittyvistä asioista, joissa Jumalasta puhutaan hengellisenä, "metafyysisenä" olentona, tähän tieteellä ei ole kovinkaan paljon sanottavaa. Kyse on pitkälti siitä, uskooko asiaan vai ei.

    Mutta kun hengellisyyteen liittyy selkeästi naturalismin piiriin kuuluvia ilmiöitä, ne on lähtökohtaisesti voitava selittää tavalla tai toisella. Nämä asiat ovat oletettavasti tapahtuneet, ja jos näin on, silloin on myös ollut tapahtumamekanismi. Miksi Jumala siis on kätkenyt tämän tapahtumamekanismin ja useimmiten myös itse tapahtuman siten, että siitä ei ole jäänyt mitään jälkiä? Tai jos jälkiä on jäänyt, ne on helposti selitettävissä tieteen keinoin. Ja koska tieteen selitys vaatii paljon vähemmän oletuksia kuin God did it -selitys, on loogista käyttää yksinkertaisinta, vähiten oletuksia vaativaa selitystä.

    Onko Jumala siis kylvänyt tahallaan ympäri maailmaa erilaisia jälkiä, mm. fossiileja, johtaen näin tahallaan ihmisiä harhaan?

    Ihmettäpukkaa näyttää perehtyneen samaan aineistoon kuin minäkin. Hänen esittämiensä kysymysten lisäksi totean, että evoluutioteorian metodologia noudattaa täsmälleen samoja periaatteita kuin muidenkin tieteenhaarojen metodologia. Uskovien kuulee usein puhuvan tieteellistä teorioista halveksivasti. Luonnontieteissä sanalla 'teoria' tarkoitetaan yhtenäistä tietojen järjestelmää, joka selittää aiheeseen liittyvät havainnot, ja kokoaa yhteen tähänastisen ymmärryksen hallitsevian lakien muotoon. Havaintojen selittämisen lisäksi teorian pitää tehdä testattavia ennusteita aiheestaan. Testattavat ennusteet ovat jotain sellaista, jota uskonnollinen tieto ei tarjoa.

    Se, että tieteellä ei ole valmista tai täydellistä vastausta kaikkiin kysymyksiin, ei ole mikään itsestäänselvä osoitus siitä, että Jumalahan se on senkin jutun takana. Tiede on vuosisatojen ajan supistanut Jumalalle kuulunutta asioiden piiriä huomattavasti, ja sama kehitys jatkuu. Lääketiede, tähtitiede, fysiikka ja kemia - esimerkiksi - ovat poistaneet salaperäisyyden ja jumalallisuuden verhoa monien asioiden ympäriltä.

    En ole ihan samaa mieltä väitteen "Alkuräjähdysteoria sen enempää kuin evoluutioteoriakaan eivät ota mitään kantaa Jumalaan. Sen kanssa on niin ateisti kuin kreationisti ihan samalla viivalla: joutuu uskomaan" kanssa. Alkuosa on ihan oikein, mutta alkuräjähdyksen tueksi on jo melkoinen määrä todistusaineistoa.

    Jos rukoilet minun puolestani, tunnet varmaan tehneesi velvollisuutesi kristittynä. Jos saat siitä hyvän olon, ei minulla ole mitään sitä vastaan. Arvostan rukousta lähinnä siksi, koska rukouksella varsinkin vihamiesten puolesta ihminen taivuttaa itseään pois vihasta ja negatiivisesta ajattelusta. Muistan kun varhaisteini-iässä kavereiden kanssa rukoilimme joskus tuntikausia jonkun ihmisen puolesta, tästä rukouksen kohteesta oli melkein mahdotonta ajatella pahaa sen jälkeen. Kyllä rukouksella on siis positiivisiakin vaikutuksia. Ne vain on selitettävissä psykologialla.

    Uskovat moittivat tiedettä siitä, että se korjaa itse itseään kun aihetta ilmenee, Minusta se on vahvuus eikä heikkous. Jos tieteessä kaikki naulattaisiin ensin vastaan tuleen hypoteesin varaan eikä siitä luovuttaisi missään olosuhteissa, olisi kehitys monessa suhteessa ihan lapsenkengissä. Sitä en sitten osaa sanoa, olisiko maailma näin onnellisempi vai onnettomampi.
  4. Ihan mukava että Saara nauroi! ;) Kaltaisesi sopuisan keskustelijan kanssa on mukava rupatella. Pidä sinä uskosi mutta älä ikinä muutu samanlaiseksi toisia raamatulla päähänlyöväksi terroristiksi kuten eräät aateveljesi (/-sisaresi?).

    Olen oman etsintäni aikana joutunut käymään muutaman vuoden aikana läpi valtavan määrän asioita, eikä sitä yhtään helpottanut tosiasia, että opiskelin samaan aikaan ensin lukiossa ja sitten yliopistossa ja yritin saada opintoni mahdollisimman nopealla aikataululla suoritetuksi.

    Tuohon "Molemmat vain etsisimme omaa kantaamme puoltavia artikkeleita" minun on kyllä todettava, että ei-kovin-kauan-sitten TOIVOIN löytäväni todisteita, jotka vahvistaisivat Jumalan olemassaolon ja hänen läsnäolonsa elämässä. Tässä etsinnässäni jouduin pettymään. Näissä keskusteluissa käyttämäni argumentit ovat pieni osa aineistoa, joka minulle kasaantui noiden etsintävuosien aikana ja tietysti sen jälkeenkin.

    Ehkä en ole oikea henkilö sanomaan tätä, mutta sinulle Saara ja kaltaisillesi vilpittömille uskoville antaisin sen kehoituksen, ettette hae uskollenne perusteluja tieteestä, koska se tie saattaa johtaa uskonne haaksirikkoon; jos avoimesti ja rahellisesti tutkitte saamianne todisteita. Voitte joutua tielle, jolta ei ole paluuta.

    Eräs aikanaan suuresti rakastamani helluntailaisjulistaja sanoi, että joka aukaisee inhimillisen tiedon arkun, ei ehkä enää koskaan saa sitä kiinni. Varsinkin jos käytät argumentteja, joiden totuudellisuudesta et ole ottanut selvää, joudut helposti heikolle jäälle.

    Toisaalta olen itselleni joutunut sanomaan, että työntämällä päätäni pensaaseen petän vain itseäni. Tunkemalla sormet korviini ja huutamalla "laalaalaalaa" voin estää itseäni kuulemasta, mutta se ei muuta kovia faktoja miksikään.

    Joskus hieman kärkevä tapani ilmaista itseäni johtuu niistä lukuisista tuomioista joita olen saanut entisiltä uskonveljiltäni, ja joiden tyyppisiä ihmisiä näkee täälläkin kirjoittelemassa. Heidäntapaisensa henkilöt halusivat aikanaan mahdollisimman nopeasti nimeni seurakuntalehden palstalle jonka otsakkeena oli "Seurakunnan jäseniä eivät enää ole:".