exhellari86

Vapaa kuvaus

Aloituksia

52

Kommenttia

2626

  1. Annanpa voielä yhden vaihtoehdot.

    Oikeustieteissä tunnetaan nk. putatiivisen pakkotilan käsite. Ihminen siis luulee, että toinen tai hänen omaisuutensa on suuressa vaarassa ja toimii tämän olettamansa mutta kuitenkin epätodellisen vaaran poistamiseksi.

    Jos putatiivisen vaaran poistaja syyllistyy rikokseen toimiessaan olettamansa vaaran välttämiseksi, hänen toimintaansa arvioidaan siltä pohjalta, oliko vaaran oletus jotenkin järkevästi perusteltavissa ja olivatko toimenpiteet oikeassa suhteessa oletettuun vaaraan.

    Jos henkilö on toiminut puhtain aikomuksin ja em. edellytykset täyttyvät, pääsääntöisesti häntä ei tuomita rangaistukseen, mutta hän voi joutua ja yleensä joutuukin korvausvastuuseen aiheuttamastaan vahingosta. Korvauksen sovittelu tulee usein kysymykseen tällaisissa tapauksissa.

    Tässä tapauksessamme pastorimme torjuu oletettua mutta olematonta vaaraa oletettavasti ihan tosissaan. Tosin kaikki ympäröivät faktat viittaavat siihen, että vaaraa ei todellisuudessa ole. Miten pappiparka olisi siis tuomittava tässä tapauksessa?
  2. Arvaa muuten miksi varsinkin Saksassa, Italiassa ja muissa suurelta osin katolisissa maissa Maria on jokaisen teinitytön unelma.

    Siksi että vaikka Jeesuksella tarinan mukaan oli veljiä pilvin pimein eikä ne syntyneen neitseellisellä menetelmällä, ämmä oli vaan ainainen neitsyt Maria (katolisen tradition mukaan). Kukapa sellaista ei haluaisi.

    Ja Joosef oli oikea onnenpekka kun sai aina vaan korkata sen uudestaan.
  3. " evoluutio ei ole tiedettä vaan uskonnollista satuhömppää "

    No kerropa yksityiskohtaisesti - ilman tuossa käyttämiäsi yleistyksiä vaikka nyt aluksi, mitkä ovat pielessä tuon dokkarin kuvaamista menetelmistä - ja vasinkin miksi.

    Ja sanopa, ovatko maailman 500 parasta yliopistoa pelkästään hyväuskoisia hölmöjä täynnä kun ne yhteensä käyttävät tutkimukseen (tutkimuskohteena mm. evoluutio) miljardeja vuosittain?

    Mainostatte, että evoluutioteoria on menossa kohti lopullista tuhoaan. Olen varmaan yksi noista herkkäuskoisista ja vähä-älyisistä, koska en ole havainnut siitä edes pieniä ennusmerkkejä. Sen sijaan havaitsen useinkin, miten tiede siile tyypillisellä tavalla korjaa itseään jos jossain on menty pieleen.
  4. Vitt'uako sinä menet sotkemaan kun kysyin leeviläiseltä? Kirjoittaa et osaa, sen olen huomannut, mutta etkö osaa lukeakaan?
  5. Kristinuskossahan on merkittävää platonismin vaikutusta, mikä on johtanut näkyvän ja olevaisen aliarviointiin ja tulevan maailman odotukseen. Juutalaisuus on lähtökohtaisesti paljon elämänmyönteisempää, koska siinä ei tuo tulevan elämän odotus niin paljon häiritse menoa.

    Kristinuskon merkittävä muotoiluhan tapahtui keski- ja uusplatonismin merkittävällä vaikutusalueella. Miten se olisi voinut olla vaikuttamatta linjaratkaisuihin, joita tehtiin 200- ja 300-luvuilla?
  6. " Todellista tieteellistä tietoa ei tarvitse korjata koska se on totta ja on aina ollut eikä se muutu miksikään."

    Kaikki tieteellinen tutkimus voidaan siis rauhassa lopettaa, esimerkiksi uusien lääkkeiden kehittely. Ihan turhaa touhua, vai?

    Se ei muutu miksikään...?

    (Kädet kohotettuina epätoivoisesti pilviä kohti) Mistä vi'tusta näitä idiootteja oikein sikiää?
  7. Leeviläinen, oletko samaa porukkaa tämän

    http://keskustelu.suomi24.fi/node/7029713#comment-37097936

    kirjoittajan kanssa?

    Vaikka olen enimmästä osasta tekstiä ihan eri mieltä, hän kirjoittaa jotenkin tavattoman selväjärkisen ja erittelevän, älykkään oloisesti. Häntä on nautinto lukea.

    Kaveri sanoo, että teikäläisten - jos olet samaa porukkaa - ei pitäisi kirjoitella tänne. Oletko samaa mieltä?
  8. Kiitos kun 'kuuntelitte'. Tällä palstalla olen saanut voimaa ja rohkeutta monien teidän kertomuksista ja tarinoista.

    Rakkaani soittaa usein pianolla ja laulaa kirkon virsikirjan virttä 600, erästä tavattoman rohkeaa uskovaa miestä muistaen. Vaikka emme enää elä virren uskonnollista sanomaa, se viestii kuitenkin siitä, miten hyvän puolesta kannattaa taistella, silloinkin, kun ympäröivä maailma tuntuu siitä vähät välittävän...

    Muuten, meidän molempien uskovat vanhemmat rakastavat meitä ja olemme toivottuja vieraita kummankin kotiin. Minulla ei ole mitään syytä katkeruuteen. Tosin meni siinä jokunen vuosi kun annoimme heille siedätyshoitoa!
  9. "Pahuuden ymmärtämisen sijaan, olemme ulkoistaneet pahuuden itsemme ulkopuolella. Pahuus ei ole mielisairaus, vaan sisäinen pahuutemme on jokaisen ongelma."

    Kerrankin olen kanssasi jostain edes suunnilleen samaa mieltä (mahdankohan sanoa vielä samoin kun olet kommentoinut vastaustani?).

    Uskovaiset ulkoistavat pahuuden aiheuttajaksi perk'eleen tai millä nimellä sitä milloinkin kutsutaankin. Joskus puhutaan syntiinlankeemuksessa ihmiseen tulleesta viasta. Mielestäni tämä on asian mystifiointia. Kyllä käyttäytymistieteet, sosiologia mukaan lukien, antavat asiaan paljon luotettavampia vastauksia.

    Oletko havainnut, että tietyn tyyppiset soisaaliset ongelmat ja tietyntyyppiset kriminogeeniset tekijät aiheuttavat tietyntyyppistä 'pahuutta'? Tai yleensäkin ympäristön aiheuttamasta paineesta?

    Eikö olekin ihmeellistä, että olen ateistiksi muututtuani ja homoksi eheydyttyäni tavannut niissä piireissä luultavasti jopa enemmän epäitsekkyyttä, todellista auttamisenhalua, korkeaa moraalia ilman helvetin pelkoa tai taivaan toivoa? On hienoja uskovia ihmisiä, todella mahtavia persoonia. Jotkut heistä arvostavat ja rakastavat minua edelleenkin, vaikka tietävät ajatteluni muuttuneen. Näistä arvostan ihan erityisesti.

    Heitä on ikävä kyullä vaan niin vähän.
  10. Jopa sinä näyt havainneen tieteen itseään korjaavan mekanismin. Montako virhettä kreationistitiedemiehet ja GDI-uskovaiset ovat tieteellisillä metodeillaan tehneet? Mitä ne muuten ovat?

    Suuruusluokkatarkennuksia tepehtuu enää harvoin, pienempiä toki useammin.
  11. Thanksalot. Suurin virhe oli kertomasi perusteella väite vain kahdesta ihmislajista. Onko veikkauksia, pystyivätkö nämä tuolloin risteytymään keskenään? Mitä geneettinen perintö kertoo siitä?
  12. Vielä kielillä puhumisesta. Helluntailaisille tietyt merkit ja tapahtumat ovat saaneet huikean suuren merkityksen. Jos joku ei ole 'täyttynyt Pyhällä Hengellä' eikä puhunut kielillä, häntä katsellaan hiukkasen nenänvartta pitkin. Kyllähän hänen nyt jotenkin ajatellaan taivaaseen kitkuttelevan, mutta pahasti kesken hän on silti uskontiellään. Tämän paineen takia glossolaliaa yleisesti teeskennellään. Kuka tahansa, joka hiukan seuraa toisia ja harjoittelee, saa pinnistettyä itsestään tuota mölinää. Olen useammin kuin kerran kuunnellut sitä, ja on ollut metka huomata, miten ihmisen alitajunnasta virtaa sanoja, joita tämä on kuullut ja joilla on merkitys (esim. ulkomaisten kaupunkien nimiä) mutta joita puhuja itse ei sillä hetkellä tunnista. Tämän teeskentelyn havitseminen lopetti oman teeskentelyni tällä alueella.

    Nyt opintoni ovat loppusuoralla (gradu viimeistelyvaiheessa), puolisoni on myös etenemässä opinnoissaan hyvää vauhtia, käyn töissä, rakastan, elän täyttä, onnellista elämää ja yritän kantaa samalla muutamia muita. Ja kaiken tämän voin tehdä ilman mitään pakkoa, helvetin pelkoa, ilman vaatimuksia, täysin omasta halustani ja sisäisen ihmiseni, moraalini ajamana.

    Olen onnellinen. Haluatko eheytyä kaltaisekseni?
  13. "Tämä on ohi aiheen, mutta nimimerkistä päätellen olet joskus ilmeisesti kuulunut helluntaiherätykseen. Esiintyykö siellä oikeasti sellaista "kielillä puhumista"? Jos esiintyy niin miten? Ja mikä sai sinut jättämään hellarit? Ei ehkä kuulu tähän ketjuun, mutta alkoi kiinnostamaan."

    Vastaan mielelläni.

    Erkaantumiseni helluntaiherätyksestä alkoi ollessani noin kuuden-seitsemäntoista ikäinen (syksyllä täytän 26 kuten nimmaristani näet) ja lopullisesti jätin hyvästit pari vuotta myöhemmin. Kuitenkin olin jo varmaan kolme-neljätoistavuotiaasta lähtien ihmetellyt joitain ilmiöitä. Näin paljon aitoa uskoa, hyvää tarkoittavia ihmisiä, lämpöä, rakkautta ja välittämistä, mutta myös vallanhimoa, kovuutta, erittäin paljon teeskentelyä (johon mitä suurimmassa määrin itsekin syyllistyin) ja suoranaisia valheita.

    Ensimmäiset merkit siitä, että tässä uskonyhteisössä, jonka puolesta olisi jossain vaiheessa ollut valmis laittamaan vaikka henkeni peliin (varhaisteininä olin aikamoinen fundamentalisti), havaitsin siitä, että vastoin lupauksia kaikkea ei saanutkaan kysyä. Olin lukenut Raamattua ja tietysti joutunut kasvokkain monien siinä esiintyvien ristiriitojen kanssa. Evankelistamme ja vanhimpamme olivat kuitenkin varmaan oikeassa: vastaukset olivat olemassa, kyse oli vaan omasta heikosta uskostani ja minussa asuvasta synnistä, joka halusi keinolla millä tahansa johtaa minua harhaan uskon tieltä. "Eivät uskovat esitä SELLAISIA kysymyksiä", kuului usein puhujan paikalta.

    Mitä nuo kysymykset sitten olivat?

    - mistä Kain sai vaimonsa?
    - miten eräät erikoiset eläimet löysivät tiensä asuinsijoilleen vedenpaisumuksen jälkeen ja miten makean veden kalat selvisivät?
    - mitä tarkoin määrättyä, erikoista ravintoa syövät eläimet selvisivät arkissa?
    - mistä tulivat kansat ja rodut vedenpaisumuksen jälkeen?
    - miksi monista Raamatussa mainituista luonnontieteellisistä ilmiöistä ei ole mitään merkkejä luonnossa?
    - miksi mm. luomiskertomus on suora kopio sumerilaisten kirjallisuudesta?

    ...ja muuta tämänkaltaista. Kipein kysymys oli kuitenkin homouteni. Miksi olen syntynyt tällaiseksi (en niellyt selitystä omasta valinnasta, koska varmaan kolme vuotta rukoilin Jumalaa ottamaan tämän taakan pois)? Mutta jonkin aikaa luotin lupaukseen, jonka mukaan kaikki mitä anomme Jeesuksen nimessä Hänen isäänsä rukoillen, olemme saava.

    Uskoni tässä asiassa sai melkoisen kolauksen, kun erään yhteensattuman tuloksena kohtasin erään vanhan, uskovan homomiehen, joka oli rukoillut Jumalaa tässä asiassa jo yli 50 vuotta ja rukoili yhä. Mielessäni päättelin, että tämä ei voi olla tarkoitus.

    Melkoinen käännekohta oli, kun vanhempani työnsivät minut luterilaisten rippikoululeirille, vaikka en ole koskaan edes ollut kirkon jäsen. Isä kuitenkin tuntee hyvin ko. seurakunnan kirkkoherran ja niin minua vietiin. Siellä kohtasin lestadiolaispojan johon rakastuin ja joka rakastui minuun. Hän nimittäin leirinuotiolla kertoi "kiusauksistaan" ja minä viettelin hänet. Jumala varmaan siunasi minua kun olin totellut vanhempiani, koska elän nyt rakastamani, ihanan, hellän miehen kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa. En mennyt konfirmaatioon, siitä oli sovittu jo ennen leiriä.

    Viimeinen vaihe uskoni tuhoutumisessa alkoi kun tajusin arvostelleeni uskonnollista tietoa eri kriteereillä kuin kaikkea muuta tietoa. Aloin hakea informaatiota, lukea raamattukriittisiä teoksia, hakeutua ihmisten seuraan jotka avarsivat ajatteluani. Se oli samanaikaisesti uskomattoman jännittävää, avartavaa ja pelottavaa. Oikeastaan tiesin jo aloittaessani, että otettuani muutaman askelen tällä tiellä paluuta ei enää ole. Ja tästähän puhujamme olivat meitä varoittaneet: inhimillinen viisaus, hyvän ja pahantiedon puusta syöminen, maallisen, 'turhan' informaation hankkiminen oli koitunut monen uskovan nuoren tuhoksi. Tai siis uskovan nuoren uskon tuhoksi.

    Niin kävi minullekin. Tässä ei ole tilaa selittää, mitä kaiken kaikkiaan löysin, mutta totean vain että polku oli kivinen, välillä itkin ja pelkäsin, mutta jatkoin silti, Nyt en kadu enää mitään. Olen eheytynyt itseäni arvostavaksi homoksi ja ateistiksi. Olen löytänyt samoin ajattelevien joukosta hyviä, lämpimiä ihmisiä ja olen saanut nähdä, että korkea moraali, itsensä uhraaminen ja toisen auttaminen eivät ole minkään uskonnon tai ajattelutavan omistamia hyveitä. Jos ihminen vain helvetin pelosta tekee tai jättää tekemättä jotain, sillä ei ole muuten niin kauheasti arvoa, paitsi siinä, että joku paha jää tekemättä. Taustalla ei kuitenkaan ole moraali - ihmisen sisäinen ryhti - vaan keppi tai porkkana - helvetin pelko tai palkinnon toivo.

    (jatkuu)
  14. Kun lätissään "anteeks jeesuksen nimessä ja veressä" niin sillähän se ongelma ratkeaa. Ja jos se paha minä - josta on vastuussa perkele eikä ihminen itse - sattuisi taas syyllistymään johonkin, ensi sunnuntaina tai tarvittaessa jo viikollakin sen saa taas pyyhittyä samalla menetelmällä.

    On siinäkin järki hukassa. Tosin sanovat itse, että järjeltä on silmät puhkottava ja niskat taitettava. Ovat selvästikin totelleet.
  15. moloch, kerro niistä virheistä. Olisi mielenkiintoista saada tietää.

    JC, varmaan huomasit hienoisen eron tietokonemallinnuksen ja ToyStoryn välillä. Mallinnuksessahan käytettiiin viipalekuvausta jolla saatiin kuvat kallonsirpaleista. Mallinnuksessa käytettiin - kuten varmaan dokumentista näit - kokemusta jota on saatu tuhansista ehjistä kalloista. Pehmytkudosten "rakentamisessa" käytettiin taas tuon alan asiantuntijoiden tietämystä. Lopputulos on tietenkin likiarvo - eihän kukaan muuta väittänytkään. Pitäisikö tuloksen olla valokuvantarkka kopio alkuperäisestä jotta tuloksen voisi esittää? Ehkä pyydät jumalasi lähettämään tänne sellaisen.

    Niin, JC, voisitko kertoa vielä yksityiskohdittain, missä maakerrosten arvioinnissa käytetty menetelmä meni pieleen? Pelkkä puskista huuteleminen ja tulosten mitätöinti ilman realistista vaihtoehtoa on nihilismiä. GDI on ongelman pakenemista, ei muuta. OIKEAT tiedemiehet ja -naiset eivät käytä noin halpahintaisia keinoja. GDI on kuin kokeessa lunttaamista väärin vastaavalta oppilaalta.
  16. Minäkin katselin tätä palstaa silloin olisiko ollut pari vuotta sitten. Meno vaikutti lähinnä vainoharhaiselle. Joku yritti varovaisesti piipittää järjen äänellä, mutta sellainen jyrättiin armotta. Syntyi vaikutelma järjestelmällisestä ajojahdista tai vaihtoehtoisesti kokoelmasta louskuttavista rakkikoirista.
  17. Dokkari tulee tänään uusintan klo 22.31 ykköseltä. Kaikki varsinkin kreationistit telkun ääreen!

    Kiinnittäkää huomiota kallon hahmottamisessa käytettyyn menetelmään sekä ympäröivien maakerrosten iän mittaukseen. Kommentteja?
  18. Povari on viisastunut vähän samaan tapaan kuin jehovan todistajat: kun tarpeeksi monta kertaa tekee toteutumattomilla ennustuksilla itsestään julkisen hölmön, kuka tahansa jolla on normaaleja häpeän ja itsekritiikin tunteita (mutta jäljellä entiset harhanäyt tai valehtelemis- ja pätemisvimma), alkaa sekoittaa erilaisia varaumia, joiden taakse voi vetäytyä kun ennustukset taas kerran menevät pieleen.

    Jonkinlaista oppimista siis tapahtuu. Eräs niistä on se, että jos joku tapahtuma on tuleva ennustajan elinaikana, nuo vuodet kuluvat yllättävän nopeasti (vrt. surullisenkuuluisa 1975).

    Joten Piho, ei muuta kuin lisää iltasatuja kehiin. Ja muutama "jos" ja "saattaa" väliin. Kyllä se siitä. Valitettavasti vain uskottavuutesi on mennyt jos sitä on koskaan ollutkaan.
  19. Varmaan katselit mielenkiinnolla miten viipalekuvauksella kuvatuista kallonpalasista koottiin kallo tietokoneanimaatiolla. Huomasitko myös, miten kallon löytöpaikkaa ympäröivien maakerrosten ikä oli määritelty? Oliko menetelmä mielestäsi spekulaatiota, ja miksi?
  20. Antiikin aikana oli jo jonkinlainen käsitys sydämen keskeisestä merkityksestä ihmisen ruumiin hyvinvoinnille. Aivojen massan kuviteltiin olevan hyödyntä räkää.

    Tuolta ajalta on käsitys sydämen merkityksestä mielen keskeisenä hallitsijana. Sillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Tuo "hengellinen sydän" on pelkkää epätoivoista yritystä rakentaa siltaa raamatun ja todellisuuden välille, pelkkä jäänne antiikin ajan uskomuksista.
    21. 126 / 132
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt