- Mulla on taipumusta aina mennä sekaisin valmiiden kaavojen kanssa joten lähdin siitä että origo laitetaan alimpaan kohtaan.
Yhtälö käyrälle on yksinkertainen y' = qs/F, jossa q on paino/m s on käyrän pituus (fx) ja F vaakasuuntainen kiristysvoima.
Näin siksi että kun jatkossa tulee pistevoima sen voi lisätä tähän ja ollaan kartalla.
Yhtälöstä pitäisi ratketa vaakavoima ja kulma, josta pystykomponentti ilmaisee köyden pituuden, mutta jostain syystä en osaa ratkaista yhtälöä, wolframistakin tulee välillä järjettömiä toisistaan poikkeavia tuloksia silloin kun ei tilttaa, liekö koneeni samassa tilassa kuin itsekin (ikä painaa).
Mielestäni tuo yhtälö pitäisi olla ratkaistavissa, mutta en ryhdy sitä purkamaan, käsin kirjoittaminen kun tuottaa ongelmia ja tiedät itsekin että editoriin näpyttelemällä laskemisesta ei tule mitään.
Mainitsemasi kulma näyttää varsin osuvalta, köysikäyrällä se olisi 31 ja vaakavoima 0.66 eli tulokset hyvin lähellä toisiaan ? ?
Noilla kitkakertoimeksi tulisi suuruusluokkaa 0.38 - Jotain on vialla tässäkin, kulma tulee jo köysikäyrälläkin suuremmaksi ja voima on tietty pienempi.
- Mielestäni kitkan pitäisi olla suurempi.
Laitan tähän väliarvoja jotta voitas vertailla missä erotaan.
Roikkuvan osan pituus 1.17/83m
kulma kiinnityskohtaan 23.7 ast
Vaakavoima 10.44 N
köyden vetovoima 11.4 N / 3.3 N
Jatko kaiketi siitä että y' = F q*s on käyrän muoto ja haettava voimalle suurinta arvoa. - No, kukaan ei tarttunut koukkuun vihjeestä huolimatta.
Tuo pumpun ulostuloteho riippuu siitä mihin nestettä painetaan, tehoon olisi lisättävä myös dynaaminen osuus eli nesteen liike-energian muutos.
Laskuissa on oletettu että liike-energian osuus on niin pieni että sen voi jättää huomiotta kuten hydraulipumpuissa yleensä, eikä tehtävänanto edes mahdollista sen laskemista.
Asian esiin otto taisi olla hieman väärässä paikassa, ja vaikuttaa saivartelulta mutta entä jos pumppu olisikin painepesurissa ? - Kelataas vielä kerran .
Pumpun antotehoa on laskettu paineen ja ja virtausmäärän avulla pohjana tehon kaava P = F*ds/dt , eli F*v.
Kun F = dp*A , ja A*v on tilavuusvirta päädytään käytettyihin arvoihin ja tuloksiin paine*tilavuusvirta = teho
Itse asiassa kaava on täysin ok., mutta mitä merkinnät pitävät sisällään.
Voima on yksiselitteinen ja oletuksen mukaan oltava vakio, mutta mikä on voiman vaikutusnopeus ?
Yleensä kaikki fluidin kiihdyttämistä koskevat laskut, sekä voiman että tehon, lähtevät siitä että nopeus on vaikutusmatkan keskinopeus, joten tässä tapauksessa kun alkunopeus on 0, tilavuusvirta, joka on A*v olisikin puolta pienempi eli yhtälön sisältämä " tilavuusvirta " ei olisikaan lopullisesti poistuva määrä, vaan voiman tekemän keskimääräisen matkan mukainen.
Tähän törmää tuon tuostakin ja toivottavasti joku asian hallitseva vaivautuisi selittämään mikä on oikea tulkinta . - Huono päiväkö ?
Tilavuusvirta on 128 L / 1500 =85 cm^3/kierros !
Lienet ymmärtänyt että pumpun tuotto on 1cm^³ / kierros, a muistanet aiemmasta että kun käytät impulssista johdettua kaavaa niin nopeus on sekä voimalle että teholle keskinopeuden mukaan.
Teoriassa pumpusta pitäisi tulla 98 cm^3 / kierros mutta tulee vain 85, joten likimain noiden suhde vastaa hyötysuhdetta.
Ps
Edellä on jo annettu energiasuhteen laskukaava, joka on yksinkertaisempi kuin tehon mukaan . - Ilmeisesti kehittelit kysymyksesi tuosta heliumpallon käyttäytymisestä kiihtyvyys suuntaa vasten.
Syy ilmiöön on kaiketi siinä että ilmamassan kiihdytys aiheuttaa siihen epätasaisen vaakasuuntaisen painejakautuman koska että ilma on kokoon puristuvaa ja kevyemmät pallot pyrkisivät Archimeden mukaan vastakkaiseen suuntaan.
1. Jos koko koneen ilmatila on korvattu vetypalloilla ja tangolla , tätä ilmanpaineen muutosta ei tapahdu ja pallot sekä tanko käyttäytyvät kuten mikä tahansa (hidas) massa ja siirtyvät kiihdytyksessä taaksepäin.
Muihin kohtiin uskallan olettaa että vaikka pallojen noste normaalitiheyksisessä (huh) ilmassa on sama kuin tangon paino, niin ilman tiheyden vaakasuuntainen muutos ei synnytä samaa 'vaakanostetta' kuin tangon kiihtyvyys edellyttäisi, joten tilanne tangon liikkeen suhteen olisi sama kaikissa tapauksissa. - Tiedän tunteen mutta aikaisemmat kokemukseni toiminnastasi antaa uskoa että pyörrät päätöksesi , tapoihisi ei juurikaan ole kuulunut pyyhkeen heitto, joten odotellaan kuinka asia kalvaa.
Tuo alkuosa oli aika yksinkertaista matematiikkaa (nyt kun osaavammat ovat sen näyttäneet) kuulan liike pyörintäenergia on 710 mv^2 joka on oltava potentiaalienergian suuruinen ja luisto alkaa kun kitkavoima alittaa 2/7 liikesuunnan voimasta.(mgsin).
Jatko lienee kätevin napakoordinaatistossa kuten " Noinkohan " jo esitti, ratkaisu vaatinee Wolframia. - Tuo käsittelyni lähtee siitä että pelkällä voima ei aiheuta luistoa, vaan myös sen vaikutusnopeus, siksi kiihtyvyyksien vertailu.
Vasta kun voiman suuruus ja nopeus ylittävät kitkan salliman ylemmän kuulan pyörintä kiihtyvyyteen tarvittavan voiman , alkaa luisto.
Suhteet on valittu sen perusteella että homogeenisen pyörivän pallon liike-energia on 1/5 m*v^2 (v = kehänopeus ) - Esitin kai ajatuksiani vähän huonosti, mutta yritetään paikata.
Jos lähdetään että kuulat ovat yhtä suuret, niin ylemmän kuulan keskipisteen kulkema matka on yhtä suuri kuin sen kehän pisteen kulkema matka keskiönsä ympäri.
Kun tiedetään että liike-energia on ½mv^2 keskipisteen liikkeelle ja pyörinnälle 1/5 mv^2 , niin potentiaali energian pitäisi vastata näiden summaa.
Luiston alkaminen lienee voimien suhteen selvä, mutta mikä on voima joka on ylitettävä.
Kun ylemmän kuulan keskipiste saa kiihdyttävän voiman mgsin(ß), niin samaan kiihtyvyyteen kuulan pyörittämiseen tarvitaan voimaa kehällä vain 2/5 osa tuosta.
Näin ollen pitäisi toimia mg 2/5 sin(ß) = µmg cos(ß) josta kulma olisi jotain 26 astetta ilman liikkeen vaikutusta, eli tämän mukaan edellä esitetty olisi edelleen hieman suuri ? ? - Tuo energiayhtälö siihen asti kun liukuminen alkaa on kaiketi m*v^2 (1/2 1/5 ) ja on ylemmän pallon potentiaalienergian muutos.
- Muistan tuon.
Silloin taisi kompastua kulmaan jossa liukuminen alkaa.
Normaalitapauksessa kitka pettää silloin kun kaltevuuskulman tangentti ylittää kitkakertoimen, eli sini on suurempi kuin µ*kosini, tässä tapauksessa kun liikerata on kaareva vastakkain puristava voima on mv^2/r verran pienempi kuin mg*kosini joten kitka pettää jo aiemmin.
Tästä eteen päin kai potentiaalienergia muuttuu liike-energian lisäykseen ja kitkatyöhön, joka on F*µ*s jossa F on kulman ja nopeuden mukaan muuttuva.
Todennäköisesti tässäkin hahmotelmassa menee jotain väärin, joten kuunnellen muita ! - Ei ole vierimiskitkaa ja pyöriminen lisääntyy luiston aikanakin, eli lisää vaikeutta.
- Nostan hattua , harvoin tällä palstalla saa tuon tapaista palautetta, yleensä juttu ajautuu henkilökohtaisuuksiin.
Maan pyörintäenergian talteen otosta nuoruuden aikainen ' varma' käsitykseni oli että se ei onnistu, nyt en ole enää aivan varma !
Tartuin asiaan herättääkseni pohdintaa, olisi todella mielenkiintoista kuulla muiden mielipiteitä ja perusteluja. - Oletko_maistissa
Kuinka kenenkään fyysikon mitkään väitteet Heurekan ikiliikkujasta osoittavat ymmärtämättömyyteni fysiikasta.
En puhunut Heurekan laitteesta vaan samantapaisesta yksinkertaisemmasta näkemästäni, josta tietääkseni kukaan fyysikko ei ole sanonut sanaakaan.
Se oli siitä yksinkertaisempi tapaus että arvailun vaihtoehdot olivat olemattomat. - " Mutta tuskin saisi tuotantoa neton puolelle "
Uskaltaisinpa väittää että kyllä saisi.
Kaikki tekniikasta kiinnostuneet tuntevat varmaan Heurekan "ikiliikkujan" sen pyörivän 'polkupyörän vanteen'.
En kuolemaksenikaan muista missä näin samanlaisen laitteen jo 60-luvulla täysin riisuttuna hieman kotitekoisen näköisenä versiona, siinä oli ainoastaan molemmin puolin akselia kammet joissa kiinteävartiset punnukset, ei mitään muuta ja vehje vain pyöri.
Punnukset siis olivat sekä liikkeeltään että suunnaltaan pakko-ohjattuja heilureita , mutta laitetta ihmetellessä huomio kiintyi että heilurit ikään kuin sekosivat epäsäännöllisin välein, joka taas johdatti oivallukseen että maan pyörintä on saatu jollain tavoin hyödyntämään heiluriliikettä.
Muutama porukan kaveri kehitteli jopa teoriaakin ja kertoili varmaan sävyyn että 10 sentin heilurin pakkoliikkeellä ja 30 kg punnuksilla pitäisi kitkat olla voitettavissa.
En tiedä totuutta, mutta nähdyn perusteella mitään muuta mahdollisuutta laitteen toimintaan ei osannut kukaan keksiä . - Teoria kulkee suunnilleen niin että kiertävä kappale aiheuttaa maan pinnalle tai ilmakehään omalla gravitaatiollaan muodonmuutoksen j ja muuttaa ennen tasoittumistaan symmetrisyyttä, joka siirtää maan gravitaatiokeskiötä keskipisteestä muutoksen suuntaan.
Jos oletetaan kiertoradan olevan ympyrä, niin maan keskiöstä poikkeava gravitaatiovoima, sen lisäksi että se kumoaa 'keskipakoisvoiman', saa aikaan myös kiertolaisen liikesuuntaisen komponentin.
Vuorovesi-ilmiö siis joko kiihdyttää tai hidastaa kiertolaista, riippuen pyörintänopeudesta.
Jos maapallon pyörintänopeus on suurempi, sivukomponentti lisää kiertolaisen nopeutta,
tämä taas johtaa kiertoradan hakeutumiseen uuteen tasapainoasemaansa koska nopeuden ja etäisyyden suhde on oltava tietyssä tasapainossa (w^2r^3).
Kun lisäys on tietty energiamäärä E, niin potentiaalienergia kasvaa määrän 2E ja liike-energia pienenee määrän E, eli uudessa tasapainoasemassa etäisyys kasvaa ja nopeus pienenee, vaikka kappaleelle tuupataan lisävauhtia.
Tapahtuma on tietenkin jatkuvaa ja aika vaatimatonta ihmisen aikaperspektiivissä, kuitenkin eräs perusilmiöistä tässä kokonaisuudessamme. - Olet ilmeisen väärillä jäljillä.
Hyrrävoima on vain käsitteellinen ilmaisu aivan normaalille liikkeen jatkuvuudelle, ilmiön tajuaminen poistaa siitä kaiken sen mystisyyden jota ns hyrrävoimalle on kasattu.
Itse asiassa mitään erillistä hyrrävoimaa ei ole edes olemassa, nimitystä käytetään ilmiöstä, kun ulkoisen voiman tai momentin suunta kääntyy hyrrän liikkeen vaikutuksesta .
Prekeesioliike on siis hyrrän omaa pyörintäliikettä ja toimii vain niin kauan kuin hyrrä pyörii ja siihen vaikuttaa momentti (esim gravitaatio), mitään muuta etua tai lisä-arvoa se ei tuo pelkkään paikallaan pyörivään pyörään, paitsi että liike on erilaista . - Esimerkiksi tasoristikon taipuma pistekuorman kohdalla lasketaan niin että jokaisen sauvan tukivoima määritetään jollain tavalla (Ritter, Cremona), ja sauvaan sisältyvä energia on tukivoima*voiman aiheuttama venymä/kutistuma.
Kokonanis energia on näiden sauvoihin sitoutuneiden osa energioiden summa ja sen pitäisi olla yhtä suuri kuin pistekuorman vaikutuksesta syntyvä siirtymä, joka on luonnollisesti taipuma voiman kohdalla.
Samalla periaatteella menee kehärakenteetkin, työtä vaan on enemmän kuin enterin painallus. - Noin hetkessä välähtää että kehä-ja ristikkorakenteiden muodonmuutoksia ei paljon muilla tavoin viitsi edes ajatella.