lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Hmmm... Tulisi ensimmäisenä mieleen, että aloita alusta. Aivan kaikki. Ihmiset reagoivat pelkoihin eri tavalla, ja nähtävästi sinulla tuo putoamisesta johtuva säikähdys on laajentunut koskemaan hevosia yleisesti. Tuttu hevonen on aina tuttu, sen takia ne pelottavat vähemmän. Vieraastahan ei koskaan voi olla niin varma, koska sitä ei entuudestaan tunne, ja sen käyttäytymiseen joutuu tutustumaan kokeilemalla.

    Tilanteesi on ikävä, muttei ennenkuulumaton.

    Yritä päästä jonnekin missä voisit käsitellä (ei siis ratsastaa, vaan ihan vain harjailla ja muuten puuhata niiden kanssa) mahdollisimman kilttejä ja pieniä hevosia/poneja, vaikka shettiksistä lähtien jos tunnet olosi turvalliseksi niiden lähellä, ja ota joku tuttu mukaasi jos mahdollista. Siirry niistä pikkuhiljaa isompiin sitä mukaa kun siltä tuntuu. Se voi viedä aikaa, tuollaisiin pelkoihin kun ei ole mitään pikaratkaisua olemassa, vaan ne pelot katoavat ajan mittaan tekemällä sitä mitä pelkää.

    Sama koskee ratsastusta. Ratsasta rauhallisilla, niin pienillä poneilla kuin kokosi sallii, ensin talutuksessa, sitten esim liinassa ja myöhemmin kun rohkeus alkaa riittää, itsenäisesti kunnes tunnet voivasi siirtyä isompiin ratsuihin.

    En tiedä onko tästä nyt apua, mutta toivottavasti kuitenkin pääset peloistasi. Olisi sääli, jos joutuisit jossain vaiheessa sen takia lopettamaan hienon harrastuksen.
  2. Kuulostaa upealta! Hienoa että kaikki on hyvin. Mitä on "keitetty silppusoppa"? Muistelen, ettei tammalle voi antaa muuta kuin heinää, eli joudutko silppuamaan heinää sille, vai saako se jonkinlaista kivennäis-kalkki-mitäkaikkea-pöperöä?
  3. No joo... Tuohon olen vähän väärä ihminen kommentoimaan. Meillä koira antaa kyllä nukkua oli päivä mikä hyvänsä, mutta kissa herättää kuitenkin. Tai ellei kissa, niin sitten hevonen joka alkaa huutaa kurkku suorana ellei aamuruoka tule ajoissa. (talli omassa pihassa). Eli meillä herätään aikasin joka tapauksessa, haluttiin tai ei. *huokaus*
  4. Meillä oli ala-asteella sama juttu. Pojista oli kiva saada tytöt suuttumaan joten ne sitten härnäs meitä juuri noilla samoilla puheilla. (Ihan sama jos olisitte innostuneita akvaariokaloista, niin pojat alkais puhua kalapuikoista.) Eikä pettajat suuremmin asiaan puuttuneet, olivat vain sitä mieltä, että selvittäköön lapset omat välinsä. Joskus harvoin ne saatto vähän torua poikia ja heristää etusormea, mutta siinä kaikki, ei sillä mitään vaikutusta ollut. Lopulta me ei enää jaksettu välittää eikä enää vastattu niiden tyhmyyksiin, ja kun pojat huomas että tytöt vaan kohautteli olkapäitään, niiden härnääminen väheni ja loppu lopulta kokonaan. Sillon tällön ne kokeili, saisko ne meidät suuttumaan, mutta kun me edelleen vaan kohauteltiin olkapäitä, ne lopetti.

    Samoin sitten viidennellä ja kuudennella luokalla alko tulla sellasia kysymyksiä kuin "onks hevosen kanssa hyvä panna" (kun mulla oli poikaponi) ja muita yhtä nerokkaita kysymyksiä. Ne loppu aika pian kun aloin vastailla niihin tyyliin "takuulla parempi kuin mitä sun kanssa olis". Eihän sen ikästen pitäs vielä edes ajatella noita juttuja, mutta kaikki niistä asioista kuitenkin jo tietää, ja sitten täytyy vähän esittää kovaa jätkää kun uskaltaa sanoo ääneen jotain sellasta.

    Eli yrittäkää olla välittämättä poikien puheista, ei ne kovin kauaa jaksa melua pitää ellei ne saa mitään vastakaikua. Kokeilkaa ainakin.
  5. Samaa mieltä Katherinen kanssa. En minäkään päästäisi alle nelivuotiaan shetun selkään ketään.
  6. Kunnollisen kentän perustaminen voi ja luultavasti maksaa tuhansia euroja ellette saa hiekkaa omasta takaa. Se kannattaisi salaojittaa, niin ei jäisi vesi lillumaan sinne, ja hiekkaa tarvittaisiin kuormakaupalla. Mutta jos rahaa riittää niin kannattaa se kenttä tehdä. Huonoilla keleillä pääsisi nopeasti sisälle ratsastuksen jälkeen... Mutta senhän sinä varmasti tiedät sanomattakin.

    Mutta jos sinne tallille pääset menemään, niin hyvä juttu! Matkalla tulee alkulämmittelykin samalla kertaa, niin pääset halutessasi suoraan asiaan kentälle päästessäsi. :)

    Minä en näe mitään syytä miksi et voisi omaa hevosta hankkia.
  7. Sama täällä. Vaikka kuinka tuntisi itsensä täysin veteläksi, niin aina sitä jollakin tapaa rentoutuu vielä vähän lisää kun sen äänen kuulee.
  8. ei siinä kipossa ollu kantta. Ihan avokulho. En minä mitään vettä sinne laittanut kostuttimeksi vaikka mietinkin olisko pitänyt. Kulho oli yhden puuarkun päällä jakkaran alla suojassa pahimmalta auringolta, ja siinä se kotelo sitten nökötti vähän reilun pari viikkoa. Sitten se kuoriutui. Harmittaa vain kun jouduin sen pitämään vankina ylösalaisin käännetyn kulhon alla, kun ulkona oli vielä pakkasta, ja mulla on tupa täynnä lihansyöjäkasveja. Kärpäsloukut olis napannut sen heti.

    Perhonen tosin karkasi myöhemmin ja lensi ulos, kun ovi oli auki kevään ensimmäisten plussakelien aikaan. Se siis luultavasti paleltui kuoliaaksi sen sijaan että kasvini olisivat syöneet sen... Ojasta allikkoon perhosparka.

    Jostain perhosia koskevilta wikisivuilta löysin maininnan, ettei ne söis mitään kuoriutumisensa jälkeenkään.
  9. Siinä tapauksessa antaa mennä vain! Ai juu, yksi asia tuli vielä mieleen. Sanoit, että poni tulisi omaan pihaan. Onko sinulla kenttää missä ratsastaa? Kenttää tai peltoa (joka on märällä kelillä liukas) tms? Ajattelen vain, että vajaat kolme vuotta ratsastusta ei loppujen lopuksi ole kovin pitkä aika, joten sinun olisi hyvä jatkaa tunneilla käymistä omalla ponillasi. Eli onko jossain lähistöllä tallia jonka kentällä tai maneesissa voisit käydä, vai saisitko jonkun opettajan käymään teillä? Äitisi varmaankin pystyisi opettamaan aluksi, mutta varsinkin jos ratsastat tavoitteellisesti, olisi tärkeää saada ammattitaitoinen valmentaja.
  10. Samaa sanon minäkin. Kannattaa etsiä väh 140cm ponia, niin pystyt ratsastamaan sillä mukavasti vielä aikuisenakin.

    Onnea etsintään!
  11. Samaa sanoisin minäkin. Joko hevonen, tai sitten iso poni, väh 140cm. Onhan teillä kunnollisen kokoinen laidun hevoselle? Oma tai vuokrapelto?

    Onkos teillä, Kasiro, varsa jo syntynyt?
  12. Todellakin... Mistä noita oikein ilmestyy?
  13. Ei meilläkään ole mitään ongelmia ollut, kaksi koiraa ja kissa sirutettu.
  14. Baby dogilla on hyviä neuvoja, noin olisin itsekin sanonut. Aloittajalle toteaisin vielä, että aikuisetkin koirat usein murisevat leikkiessään, mutta leikin yhteydessä siitä ei tarvitse välittää. Mutta jos koira alkaa murista muissa tilanteissa, esim käsittelyn yhteydessä, niin siihen on puututtava heti.

    Huomaa kuitenkin, että jotkut koirat saattavat ihan vain lattialla makoillessaankin tai sitä silitettäessä päästää pitkän urisevan äänen. Se ei ole varsinaista murinaa, vaan tyytyväisyyden osoitus. Samaan tapaan kuin ihminen saattaa venytellä ja sanoa "ohhoijjaa, onpas mukava olo". Tuo uriseva ääni on koirien versio siitä eikä siihen tarvitse/pidä puuttua. Minä olen aina hyvilläni kuullessani sen, koska se kertoo minulle, että koirallani on hyvä olla.
  15. En minäkään enää mitään shettistä suosittelisi... Väh 140 ponit käyvät, vaikka olisivat sirompiakin. Olet kuitenkin kevyt joten iso poni jaksaa helposti kantaa sinut vaikkei niin massiivinen olisikaan. Rodulla ei tosiaankaan ole merkitystä, kuten edellinen sanoi, vaan ponin koolla.
  16. Ei ole kyse pystymisestä, vaan siitä mikä olisi järkevää. Liian pitkällä ratsastajalla jalat joko laahaavat maata tai pohkeet ovat melkein ponin mahan alla, tai sitten jalustimet ovat niin lyhyet, että hän joutuu istumaan satulassa ns polvet suussa.

    Mutta kyllä 160cm pärjää vielä hyvin 130cm ponilla, joten tokkopa siitä mitään ylipääsemätöntä estettä tulee, ellei sinulle tule mitään äkillistä, tolkutonta kasvupyrähdystä... ;)

    Hoitopuoli kuulostaisi olevan kunnossa, ja jos olet harrastanut ratsastuskoulussa, niin siellä tuskin enempää opitkaan. Joten sinun onkin hyvä hetki hankkia oma hevonen jonka kanssa pyrkiä eteenpäin.

    Jos poni on terve ja tuntuu oikealta kuten sanoit, niin minusta se kannattaa sitten ostaa.

    Onnea! :)
  17. Olet kyllä vähän turhan iso shetulle... Useimmat pitävät painorajana shetulle 50kg ja pituusrajana 150cm, ja sekin jos puhutaan isosta shetusta. Jos sinä nouset shettiksen selkään, jalkasi laahaavat maata, ja pelkäänpä, että painosikin on liikaa, varsinkin kun on kyse ponista jolla ei ole ennen ratsastettu. Sen lihaksisto ei ole ehtinyt kehittyä kunnolla ratsastajan kantamiseen, ja sen selkä saattaa kipeytyä, jos sen selkään nousee heti maksimikokoinen ratsastaja, vaikka vain lyhyeksi aikaa. Suosittelen, että yritätte löytää sille pienemmän ratsastajan. Vaikka sitten vieraankin... Jopa lapset voivat toimia kouluttajina, jos mukana on koko ajan osaava aikuinen neuvomassa ja opastamassa.
  18. Samaa sanoisin minäkin. Jääpi todennäköisesti pian pieneksi... Tosin jos olet hyvin pienikokoinen ja myös tiedät jääväsi lyhyeksi (n. 150cm), niin mikäpä siinä sitten. Mutta kuten nimim pienehkö ponny sanoi kisaamisesta, joudut parin vuoden kuluttua hevosluokkiin. Mutta ellet välitä kisata, niin ei siitä sitten ole haittaa.

    Jäin vain miettimään, mitä tarkoittaa "jonkun verran kokemusta" ja "jotain tietoa poneista". Jos olet ratsastanut vuoden verran ja osaat harjat hevosen muttet juuri muuta, niin sitten kannattaisi hankkia kokemusta hiukkasen enemmän. Mutta jos osaat perusasiat (ruokinta, ulkoilu ratsain ja tarhassa, varusteiden huolto, milloin tarvii kengittää jne) ja tunnistat ja osaat hoitaa yleisimmät sairaudet ja tiedät mitä tehdä jos hevonen esim ontuu tai saa haavan, niin mikä ettei.

    On hyvä ajatus viedä se tallille missä on muitakin, niin sinulla on aina apu lähellä jos ja kun sitä tarvitset. Ensimmäisen oman kanssa tulee lähes poikkeuksetta ongelmia, kokeneillekin, ja silloin on tärkeää että lähellä on joku jolta kysyä neuvoa.

    Toivotan onnea hevosen hankintaan, mutta tosiaan joku isompi (väh 140cm) olisi sopivamman kokoinen myös tulevaisuutta ajatellen. Ponit ovat tavallisesti pitkäikäisiä, omani on nyt 30v ja tiedän monta muuta ponia jotka ovat olleet suunnilleen saman ikäisiä. Poni olisi sinulla seuraavat 15-20 vuotta, ellet suunnittele myydä sitä sen jäätyä pieneksi, ja ota riskiä että se joutuisi kiertoon.

    (Anteeksi, taisi kuulostaa vähän tylyltä, se ei ollut tarkoitus! Halusin vain mainita asiasta, koska ihmiset eivät useinkaan ota huomioon tuota puolta)
  19. Laittakaa lapaset tms kyynärpäänne ja kylkenne väliin. Jos käsivartenne suoristuu, ne putoavat. Mutta sitokaa ne yhteen jollain narulla ja laittakaa se kiertämään niskanne takaa, niin eivät putoa maahan asti ja saatte ne takaisin paikoilleen itse, ilman että jonkun täytyy yhtenään olla niitä teille ojentelemassa. Narun pituus ei ole niin tarkkaa, kunhan on sen verran pitkä, että lapaset pääsevät kunnolla putoamaan paikaltaan jos herpaannutte. Minä olen suosinut sellaista pituutta, että kun ratsastaja istuu satulassa ja lapaset roikkuvat vapaasti narun varassa hänen kaulallaan, ne ovat suunnilleen hänen polviensa tasolla. Naru ei saa kannatella lapasia niiden ollessa oikealla paikallaan!

    Kokeiltu ja toimivaksi havaittu temppu joka tehoaa oikein mainiosti myös heiluviin pohkeisiin. Toistaiseksi aina toiminut. :)
  20. Vähän kyselette pieniä poneja... Teille molemmille olisi parempi etsiä ponia jonka säkäkorkeus olisi vähintään (!) tuo 125cm. Pystytte kyllä ratsastamaan pienemmälläkin, mutta siitä huolimatta joku isompi olisi teille sopivamman kokoinen.
    21. 42 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt