Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Kannattaa hommata paakkuuntuvaa hiekkaa. Meillä on käytetty cassiusta; se sitoo hajun, ja paakkuuntunut hiekka on helppo siivota pois. Eikä sitä ei mene hukkaan kuten paakkuuntumatonta.

    Meilläkin kissa (1v) tykkää leikkiä hiekalla, mutta sillä lailla, että se ruopi puolet hiekasta laitojen yli lattialle (Kissa on maine coon, sen verran iso, että kannelliset laatikot olivat liian pieniä ja sen takia oli avolaatikko). Ei käynyt edes tarpeillaan, kaiveli vain hiekat lattialle ja hauskaa näytti olevan.

    Ongelma ratkesi, kun hylkäsimme viralliset kissanlaatikot ja hankimme ison muovilaatikon jonka laitakorkeus on 40cm. Sen reunojen yli kissa ei saanut hiekkaa heiteltyä. Kissalle tuo 40cm ei ole korkeus eikä mikään joten se pääsee laatikolleen edelleen vaivattomasti. Suosittelen! Pysyy talo siistimpänä.

    Kiinnitti huomiota kun sanoit että kissa söi hiekkaansa. Se on usein kalkinpuutteen merkki, joten kannattaa hommata sille kalkkitabletteja. Meillä loppui hiekan syöminen niiden myötä oitis.

    Kissanmintusta huomauttaisin, että kaikki kissat eivät siitä välitä. Ostin tälle omalleni kerran kissanminttupussukan leluksi, ja mikä olikaan tulos: lyhyt nuuskaisu ja kylmä hylkäys.

    Virikkeistä en osaa sanoa mitään rakentavaa, kun meillä on sama ongelma, eli lelut eivät kiinnosta. Oikeastaan ainoa millä se tykkää leikkiä, on narupäinen ratsuraippa mitä ei oikeastaan ollut leluksi tarkoitettu. Annoimme sen kuitenkin kissan käyttöön kun se kerran siihen niin ihastui eikä hevosilla raippaa tarvitakaan. Jahtaamisleikeistä tämä pikkuneiti tykkää, mutta ne vaativat ihmisen aktiivisuutta olla siinä mukana.

    Kiipeilypuuna on haarainen luonnonpuu jonka sille metsästä raahasimme, ja se on suuressa suosiossa. Ei meilläkään välittänyt sellaisesta ostettavasta telineestä, ja luulen sen johtuvan siitä, että sen köysipeitteinen raapimispinta on niin karkea. Luonnonpuu (meillä haapa) on sileämpää ja siihen on selvästikin mieluisampaa terottaa kynsiään. Voi myös johtua siitä, että niissä telineissä tasot ovat niin lähellä toisiaan, että jos kissa haluaa venyttää vartaloaan raapiessaan, siihen ei välttämättä ole tilaa.

    Arvelen myös, että ehkä kissasi raapii mieluummin vaakatasoisia juttuja. Meidän edellinen kissamme ei koskaan oppinut käyttämään pystyjä pintoja, vaan oli aina raapimassa jotakin vaakatasossa olevaa, mieluiten sohvan selkänojaa. Kun tajusimme sen, hankimme sille oman pienen räsymaton lattialle, ja sen jälkeen kissa oli tyytyväinen. Kissa terotti kyntensä mattoon ja jätti sohvan rauhaan. Ehkä sinun kissasi on samanlainen.
  2. Sama täällä. Meilläkin koirat pärskivät hetken verran ulos mennessään, mutta sitten se loppuu. Minusta normaalia niin kauan kun nenästä ei ala vuotaa mitään ihmeempiä tököttejä.

    Eri asia jos aivastelee koko ajan ulkona ollessaan, mutta jos nyt muutaman kerran pärskähtää, niin se ei ole vaarallista.
  3. Nappasin tähän tekstin eräästä aiemmasta ketjusta jossa kyseltiin vertailua collien ja sheltin välillä. Siinä ei ollut juurikaan puhetta liikunnantarpeesta, mutta sekä collien että sheltin liikunnantarve on yksilökohtaista eikä siihen voi sanoa mitään nyrkkisääntöä. Itselläni on tällä hetkellä kaksi collieta; toinen ei välitä lenkkeilystä, se olisi tyytyväinen vaikka vain oleilisi pihassa, mutta toinen tarvitsee todella rankkaa liikuntaa päivittäin pysyäksen hyväntuulisena. Sitä lenkitän pääasiallisesti fillarilla, koska se on ainoa keino millä pystyn tarjoamaan sille riittävän rajua liikuntaa. Sheltti joka meillä aikoinaan oli, oli siitä rauhallisemmasta päästä, mutta niidenkin joukossa on niitä joita ei voi lenkittää liikaa. Eli kannattaa kysyä kasvattajalta pennun luonteenlaadusta. Aivojumppa on hyväksi molemmille roduille. Ne ovat älykkäitä koiria jotka helposti käyttävät järkeään kolttosiin jos niiden järkeilyä ei saa kohdistettua johonkin suotavaan asiaan.

    Molemmat rodut soveltuvat ensikertalaiselle yhtä hyvin.

    Tässä kuitenkin se minkä lainasin sellaisenaan sieltä toisesta ketjusta. Ehkä osaat sen pohjalta paremmin arvioida kumpi olisi parempi sinulle.

    "Sikäli kun tiedän, collie on nykyään terveempi rotu kuin sheltti. Meillä oli aikoinaan sheltti, ja se sokeutui 6-vuotiaana CEA-nimiseen perinnölliseen silmäsairauteen eli silmänohjan rappeumaan. Tietääkseni tätä sairautta esiintyy vieläkin aika paljon shelttien keskuudessa, mistä syystä päädyimme collieen kun sheltistä aika jätti. Terveitä ovat olleet.

    Tunnen myös paljon sekä collieita että shelttejä, ja näistä koirista sheltit ovat selvästi arempia kuin colliet.

    Piste kyllä sheltille siitä, että pienempänä koirana sen siistinäpito on helpompaa. Kurakeleillä sen voi nostaa vaikka lavuaariin ja huuhdella siinä, mutta collien kanssa ei kyllä onnistu.

    Molemmat koirat kiintyvät koko perheeseen, tietysti riippuu vähän yksilöstä. En ole huomannut kummassakaan rodussa erityistä leimautumista tiettyyn perheenjäseneen. Molemmat ovat varautuneita vieraita ihmisiä kohtaan, plus että collie tuppaa usein olemaan "rasisti". Eli monikaan collie ei esimerkiksi suostu leikkimään juuri muiden kuin toisten collieiden kanssa, tai niiden koirien kanssa joiden leikkimistapa on tarpeeksi samankaltainen. Collie on aristokraatti, eikä se "alennu" esim painimaan ja kieriskelemään maassa leikkiessään kuten useimmat muut koirat tekevät. Ja ne vaativat ehdotonta kunnioitusta muilta koirilta. Sikäli sheltit ovat ehkä sosiaalisempia.

    Ja karvaa lähtee sitten molemmista. Kumman otatkin, varaudu siihen, että kun käyt kaupassa ja avaat uuden voipaketin, kannen alla on ensimmäisenä koirankarvoja vastassa. Näiden koirien karva on niin lentävää, että sitä tosiaan löytyy joka paikasta. Toisin sanoen jos olet siisteysintoilija, älä ota kumpaakaan.

    Molemmat ovat paimenkoiria, joten ne viihtyvät laumassa, eli oman perheen ihmisten seurassa. Ne myös nukkuvat mieluiten siellä missä isäntäväkikin, joten ainakin meillä on koirien petipaikka meidän sänkymme vieressä lattialla. Sänkyyn niillä ei ole mitään asiaa. Ne tosin osaavat kertoa itsekin missä mieluiten nukkuvat. Jotkut hakeutuvat eteiseen, koska siellä on usein viileämpää, ja paksukarvaisina koirina sekä collielle että sheltille tulee helposti kuuma.

    Kannattaa sitten kysyä kasvattajalta, onko koira energinen vai rauhallinen versio. Omasta koirastani kasvattaja sanoi jo alunperinkin, että tämä koira ei sovellu sohvaperunaksi, ja ettei hän edes myisi pentua kotiin missä sille ei olisi luvassa paljon aktiviteettia. Mainitsin tämän, että osaat ottaa huomioon tämänkin asian.. Ettei käy niin että etsit vaikka rauhallista sylikoiraa ja saatkin käsiisi elohopeaa, tai päinvastoin.

    Molemmat ovat herkkähaukkuisia, mutta koulutuksella ja kasvattamalla sen saa kyllä kuriin. Meillä haukkuvat harvoin.

    Toivottavasti tästä nyt oli jotain apua."
  4. Kaikki noi hinnat riippuu pitkälti paikkakunnasta. Meillä menee pikkupaaleja n. 60 paalia/kk (kahdelle isolle ponille yhteensä) maksaa n. 1,50e/kpl, plus/miinus jotain. Kaurasta tms en tiedä kun meillä ei voi antaa kummallekaan. Kiipeilevät seinille ihan kirjaimellisesti jo pienistäkin määristä. Heinää menee molemmille vajaa paali päivässä.

    Vesi ja sähkö menee meillä samaan mittariin talon kanssa joten en osaa sanoa paljonko ne maksavat, mutta ainakaan meillä ei ole ollu mitenkään maatakaatavia summia. Vesi riippuu paljolti siitä miten paljon sillä lotraa, eli kuinka usein pesee hevosia, onko automaattivesikupit vai kantovedet. Kantovesissä vettä menee enemmän hukkaan.

    Tarhojen aidat on tehty luonnonpuusta joten eivät ole maksaneet meille kuin muutaman laatikollisen nauloja. Paimenkepit ovat pari kolme euroa kappaleelta laadusta ja ostopaikasta riippuen ja niitä kannattaa laittaa noin viiden metrin väleille. Ainakin meillä on pakko laittaa tiheään koska muuten langat löystyvät ja niitä saa yhtenään olla kiristelemässä. Langan hinta riippuu sekin siitä millaista lankaa ostaa. Onko se pelkkää rautalankaa, vai jotakin leveämpää. En muista hintoja kun nää meidän langat laitumella on kestänyt niin kauan.

    Salaojitukset vaihtelee niin paljon että sitä on parempi kysellä jostain firmasta. Salaojaputki ei hirveitä maksa, mutta kaivatteko ojat itse vai palkkaatteko jonkun, sitten tulee hiekat jotka maksavat summia X riippuen myyjästä ja paikasta. Salaojahiekka on meilläpäin n. 150e/kuorma ja muistaakseni oli 15m3 kuormia.

    Kengitykset on meillä 100e/kerta/poni, mutta sekin vaihtelee jonkin verran. Ja meillä riittää kengitys 3-4kk välein, mutta jotkut joutuvat kengittämään kuukausittain. Raspaukset, rokotukset ja madotukset eivät ole kovin kalliita joten en ole kiinnittänyt summiin tarkempaa huomiota.

    Jos olet kätevä käsistäsi ja teet loimet itse, ne maksavat ehkä pari kymppiä. Jos ostat uuden, saatat joutua pulittamaan parikin sataa tai jopa enemmän. Satuloiden hinnat vaihtelevat muutamasta satasesta moneen tuhanteen, mutta halvinta mahdollista ei välttämättä kannata ottaa koska laadussa ei välttämättä ole hurraamista. Keskiverto satula maksaa noin tonnin. Samoin suitsien hinnat vaihtelevat melkoisesti. Olen nähnyt niitä myytävän alle satasellakin, mutta toiset maksavat monta sataa. Harjoja ym pikkutavaraa saa muutamalla eurolla, riimuja ehkä parilla kympillä paikasta riippuen.

    Mitä käytät kuivikkeena? Meillä on turve, ja se maksaa pari euroa kuutiolta. Kulutus on suunnilleen kuution verran kuussa per poni, talvisaikaan vähän enemmän kun ovat enemmän sisällä.

    Suojia tai pinteleitä meillä ei ole koskaan tarvittu joten niistä en tidä sanoa mitään, mutta tuskin maksavat paljonkaan.

    Omat varusteesi, kypärät yms voivat maksaa taas parista kympistä satasiin.

    Eipä tuosta tainnut kovin paljon apua olla, mutta olipahan ainakin jotain tietoja. :)
  5. Mahdollisesti sen takia, että aloittelijat eivät tiedä, ja kokeneille se on niin itsestään selvää että kysymystä pitää vitsinä.

    Mutta hyvä on. Lähtökohta martingalien kireydelle on suunnilleen sellainen, että kun hevosen pää on normaalikorkeudella, martingalin se osa minkä toinen pää on kiinni mahan alla ja toinen ohjissa, on tarpeeksi löysällä, että ohjaslinja hevosen suusta ratsastajan käteen pysyy suorana. Jos martingali vetää ohjia mutkalle, se on liian tiukalla. Hihnan on tarkoitus kiristyä vasta jos hevonen nostaa päänsä liian ylös.

    Se hihna mikä kiertää kaulan ympäri, kulkee lapojen viertä kaulan puolella, sen verran löysällä sekin, että pääsee rennosti elämään hevosen kaulalla. Se ei saa kiristää missään tilanteessa, vaan hevosen on voitava laskea päänsä kunnolla alas. sen tarkoitus on lähinnä pitää ohjiin menevät hihnat lähellä hevosta niin ettei eläin kompastu niihin laskiessaan päätään alas vaikka venyttäessään kaulaansa. Ja jos siitä sitten menee vielä hihnat satulaan... No, itse en ole koskaan sellaisia martsareita käyttänyt, mutta mitä olen muilla nähnyt, ne lyhyet hihnat ovat olleet mitoitettu niin että kaulan ympäri kulkeva hihna pysyy oikealla paikallaan eikä valahda keskelle kaulaa esim esteillä.

    Tai jos tarkoitit mallia missä kaulan ympäri menevä hihna kiinnitetään suoraan satulaan ilman niitä lyhyitä välihihnoja, niin se remmin kanssa niin löysälle että hevonen saa päänsä kunnolla alas ilman että hihna kiristää.

    Sen tarkempaa ohjetta on vaikea antaa, koska mitat riippuvat hevosen mittasuhteista ja tarpeesta. Toisilla niitä on pidettävä tiukemalla kuin joillakin toisilla.

    Toivottavasti nyt sait jotain tolkkua tästä selityksestä. :) En osannu selittää sitä kovin hyvin.
  6. Taisinpa jäädä kiinni huolimattomasta lukemisesta... Jäi nimittäin huomaamatta aloittajan vististä se, että se puree nimenomaan siinä vaiheessa kun sitä ottaa niskasta. Käsitin, että se puree kun siltä yrittää ottaa jotakin pois, ja oma mielipiteeni perustui siihen. Anteeksi. Pitäisi kai palata koulun penkille ja opetella lukemaan!

    Saatat olla oikeassa makupalojen suhteen. Niitä voi käyttää oikein ja väärin... Kyllähän koirat oppivat niiden avulla, en kiellä sitä tosiasiaa, mutta henkilökohtaisesti inhoan namien käyttämistä sen takia, että olen nähnyt liian monen koiran oppivan kerjäämään namien käytön yhteydessä. Toisaalta olen myös huomannut, että ne myös helpommin ottavat nameja keneltä tahansa vieraalta(kin) ihmiseltä joka sellaista sattuu tarjoamaan. Samoin kun olen katsellut koiria jotka on koulutettu namien avulla, ne pääsääntöisesti näyttävät siltä, että tottelevat enemmänkin namin saadakseen kuin varsinaisesta tekemisen ilosta. Oikein inhottaa joskus nähdä, miten koira melkein kuolaa namia odottaessaan sen jälkeen kun se on komennettu sivulle tai mikä ikinä käsky onkaan ollut.

    En silti väitä, että leikin avulla koulutetut koirat eivät koskaan kerjäisi. Koira kuin koira oppii helposti kerjäämisen jalon taidon riippumatta koulutusmetodeista, jos se niille sallitaan, mutta tuntuu kuin nameilla koulutetut koirat oppisivat sen vielä helpommin.

    Sen sijaan leikin avulla koulutetut koirat tuntuvat tottelevan siksi, että siitä on tehty niille toiminnallisesti hauskaa. Ne eivät odota makupalaa kiitokseksi, vaan odottavat kiinnostuksella seuraavaa siirtoa saadakseen tehdä jotakin. Makupaloilla koulutetut koirat odottavat syötävää, mutta leikillä koulutetut odottavat tekemistä. Ja pidän jälkimmäistä parempana asianlaitana.

    (Älkääkä nyt ihmiset, te jotka tätä luette, vetäkö hernettä nenään sen takia mitä olen tässä sanonut. En millään muotoa väitä, että asia olisi juuri näin, vaan puhun ainoastaan siitä millainen vaikutelma asioista on minulle muodostunut. Kyse on siis pelkästä henkilökohtaisesta mielipiteestä, ja niitähän mahtuu maailmaan.)

    Olen joka tapauksessa kanssasi samaa mieltä siitä, että tuo irti-käsky on oleellista opettaa pennulle alusta asti. Aivan sama miten, kunhan viesti menee perille. Kuten missä tahansa asiassa, kukin tyylillään tässäkin.

    Meillä tuo vaihtokauppa koirien kanssa on aina toiminut hienosti, vaikka sitä onkin harrastettu lähinnä luvattomien juttujen yhteydessä. Olet kuitenkin oikeassa siinä ettei se välttämättä toimi yhtä hyvin kaikkien kohdalla, ja silloin on keksittävä jotakin muuta.
  7. Poistin edellisen, koska eräässä kohdassa sanomani olisi voitu tulkita aivan väärin enkä halunnut asiasta muodostuvan kiistaa. Huomasin mokani vasta lähetettyäni viestin enkä voinut sitä enää muokata. Tässä selvennetty versio.

    Olen pitkälti samaa mieltä Joobaxin kanssa. Mutta koska itse inhoan makupalojen syöttämistä koirille edes koulutustarkoituksissa, käyttäisin vaihtokaupassa mieluummin leluja. Tosin kaikki koirat eivät leluista suuremmin välitä joten joskus makupala on parempi vaihtoehto, mutta ensisijaisesti suosisin enemmän lelun tarjoamista.

    Samoin olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos koira ottaa suuhunsa muovin, pienen esineen mikä voi juuttua sen kurkkuun, löytää maasta jotakin syötävää tms, on tärkeää saada luvaton juttu siltä pois mahdollisimman nopeasti ettei se nielaise mitään haitallista, ja se on voitava tehdä ilman että koira puree! Niissä tilanteissa, jos koira ei oitis luovu aarteestaan käskystä, sitä voi ottaa kylmästi niskasta kiinni ja kaivaa aarteen sen suusta. Kyseessä voi kuitenkin olla koiran henki ja nopea toiminta voi olla ensiarvoisen tärkeää. Silloin ei tosiaankaan ole viisasta ruveta hyssyttelemään ja houkuttelemaan aarretta koiralta.

    Mutta jos koira alkaa vaikka kaluta tohvelia tai jotain muuta luvatonta, niin silloin tuo vaihtokauppa on hyvä keino. Siinä koira oppii mikä on luvallista ja mikä ei. Kun koiran huomion saa kinnitettyä luvalliseen juttuun, luvaton on helppo ottaa pois. Mutta jos koira ei suostu vaihtokauppaan, niin sitten ihminen tekee vaihdon itse, ottaa luvattoman pois ja antaa luvallisen tilalle. Silloin koira saa aarteensa tilalle jotakin muuta, ja oppii ettei siltä ainoastaan oteta aarretta pois ja jätetä sitä tyhjin käsin, eikä pistä luopumista niin pahakseen.

    Mitä taas harjaamiseen ym käsittelyyn tulee, ellei terävä "ei!" tai muu kieltokäsky tehoa koiran rauhoittamiseen, niin itse ottaisin kyllä kylmästi niskasta kiinni. Kahdesta syystä. Ensiksikin, emokoirat opettavat pentujaan tavoille samalla tavalla. Olen monta kertaa nähnyt, miten emo tarttuu kurittomia pentuja niskasta niitä rauhoittaakseen, joten ele on koiralle luonnollinen (tästäkin voidaan toki olla montaa mieltä). Toinen syy on se, että jos koira on nyt 8kk, sillä on luultavasti alkanut tai alkamassa uhmaikä, jolloin tuollainen käytös on melko tyypillistä. Mitä pidempään huonon käytöksen antaa jatkua, sen enemmän se helposti vahvistuu, joten on tärkeää tehdä koiralle nopeasti selväksi kuka määrää.

    Uhmaikäistä koiraa voi toki yrittää kouluttaa tavoille nameillakin, mutta joidenkin kohdalla se voi johtaa siihen, ettei niitä myöhemmin voikaan käsitellä, ellei niille jatkuvasti syötä jotakin. Senkin takia olemme turvautuneet suorempaan toimintaan. Jos koira toimii huonosti pelkän kapinoinnin vuoksi, sitä rangaistaan, mutta kun se toimii oikein missä tahansa tilanteessa, sitä kehutaan ja palkitaan.

    En väitä, että tämä meidän tapamme olisi ainoa oikea, mutta se on jokaisen koiran kohdalla hyväksi havaittu. Yksikään ei ole alkanut kavahtaa käden lähestymistä tai yllättävää kosketusta niskassa, vaan ihan ovat täysipäisinä pysyneet. Vaikka koiraa ottaisikin niskasta, sitä ei tarvitse eikä saa tehdä väkivaltaisesti. Ainoastaan sen verran tiukasti, että koira ymmärtää että on aika rauhoittua.