lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Aina parempi! Kiva että on lähtenyt sujumaan.

    Nauti ratsastuksesta! :D
  2. Ajaminen kieltämättä jäykistää hevosen jos sillä on vain ajettu pitkään. On kuitenkin hyvä uutinen että on ollut enimmäkseen ratsukäytössä; saatat päästä vähän helpommalla kun alat taivutella sitä, kun sinun ei tarvitse aivan täysin alusta aloittaa. Taito on jo olemassa, sinun täytyy vain kaivaa se esiin. :)

    Jos hevonen pyrkii kääntymään liian herkästi, estä kääntyminen sisäpohkeella.

    Kiihdyttelyyn ei nyt oikein tule muuta rakentavaa mieleen kuin se mitä sanoin joskus aiemmin, ja arvelen yhä että ne temput voisivat auttaa. Mutta sitä ei voi tietää ellei kokeile. :)
  3. Kiitoksia.
  4. Okei. Kiitos. Kuulostaa kivalta. :)
  5. Hyvä juttu kun selvisi. Kysyisin ihan uteliaisuudesta, että mitä hoitoa saitte siihen?
  6. Ei, en tarkoita setterin väriä, niiden väri on lähempänä kuparia. Ei, kyllä kultsin pitäisi minustakin vaalea olla, mutta tosiaan sellainen kullanvärinen. Niin kuin olki. Kerma on sinänsä nätti väri, mutta kultsilla kaipaisin hieman voimakkaampaa väriä. Juuri sellaista oljen kultaista väritystä.
  7. Eipä kestä. Olen lomalla joten on aikaa kirjotella, ja jos samalla voin autella ihmisiä, niin aina parempi. :D

    Aika erikoista, että hevonen on noinkin pitkälle koulutettu muttei taivu. Yleensä hevoset alkavat taipua automaattisesti koulutuksen edetessä, koska koska nuo taivutusharjoitukset ovat tavallisesti osa valmennusta.

    Et sinä aivan väärässäkään ollut kun epäilit tasapainoa. Hevosesi hyppää laukalle kun siltä menee tasapaino, sikäli olet oikeassa, mutta et johdatellut ajatusta tarpeeksi pitkälle, pohjimmaisiin syihin asti. Tasapaino menee, koska hevonen ei taivu ja sen takia se kallistuu kunnes hyppää laukalle pysyäkseen pystyssä.

    Teillä on todellakin paljon työtä edessänne, sen voin varmuudella sanoa. Suosittelen kuolutunteja, mieluiten yksityisiä jos mahdollista. Opettaja näkee virheet joita et itse huomaa, ja näkee hevoskohtaisesti miten sen saa parhaiten taipumaan.

    Jäin tässä miettimään lausahdustasi "Minulle on tullut tavaksi käyttää liikaa ulko-ohjaa. Varaudun aina siihen kun hevonen lähtee juoksemaan".
    Aivan kuin pidättelisit hevosta vain toisella ohjalla. Pidätehän tapahtuu molemmilla ohjilla samalla voimakkuudella... Jos kiristät vain toista ohjaa, hevonen ei voi tietää että haluat sen pysähtyvän, koska ohjasavut pyytävät sitä kääntymään. Mutta nyt minä selitän itsestäänselvyyksiä.

    ...Oletan?

    Onko muuten hevosesi entinen ravuri? Olen ollut huomaavinani vuosien mittaan, että ryntäily on niille verrattain tavallista. En tiedä miten sitä pidättelet, mutta tee lyhyitä pidätteitä sen sijaan että pitäisit sen suussa pitkää tasaista vetoa. Jatkuva veto suussa saa ravurin juoksemaan entistä kovempaa, joten yleensä lyhyet pidätteet toimivat paremmin vaikka hevonen olisikin ollut ratsuna jo pidempään. Älä siis vedä sen kanssa kilpaa, koska hevonen sen kisan voittaa kumminkin.

    Ja tuohon ryntäilyyn sanoisin vielä, että älä anna hevosen painaa päätään alas niin se ei pääse väistämään kuolaimen vaikutusta. Jos sillä on taipumus aukoa suutaan kun pidättelet sitä, laita sille ryöstöremmi ellei sillä jo ole. Sekin estää hevosta väistämästä kuolainta, jolloin hallitset sen paremmin ja sinun on helpompi keskittyä muihin juttuihin.
  8. En oikein usko, että tuo tunnistusongelma olisi yleisin syy siihen että ihmiset eivät halua kertoa koiriensa rotuja.

    Menee arvailuksi, mutta luulisin, että suurin osa salaajista pitää rodun omana tietonaan sen takia, että esim juuri rotikoilla ja dobbereilla on edelleenkin yleisesti vaarallisen koiran maine, ja jos joku sen rotuinen on hankala ja siitä kirjoitetaan avoimesti, ihmisten asenne näitä rotuja kohtaan voi muuttua entistä nurjemmaksi. "Taas yksi verikoira lisää". "Tuon rotuiset koirat pitäisi laissa kieltää". "Ne pitäisi kaikki ampua". Ja niin edelleen...

    Niiden rotujen, jotka ovat jossain vaiheessa saaneet vaarallisen maineen, on hyvin vaikea parantaa asemaansa ihmisten mielissä vaikka ne olisivat kuinka kilttejä, mutta jos yksikin edes tuhahtaa vierasta ihmistä kohti, niin kohta on taas lehdet täynnä otsikoita kauheista verikoirista. Arvelen, että juuri siitä syystä jotkut salaavat koiransa rodun, ettei sitä leimattaisi todellisuutta huonommaksi yhden hankalan tapauksen takia. Luulen, että juuri sitä ne puheet vääristä käsityksistä tarkoittavat. Että ihmisillä on kumma tapa leimata koko rotu yhden yksilön perusteella, niin typerää kuin se onkin.

    Itselläni ei ole tarvetta salata koirieni rotua; collie on sen verran yleinen rotu ettei minua sen perusteella kukaan tunnista kuitenkaan, mutta varon huolellisesti mainitsemasta paikkakuntaa missä asun. Sikäli kun tiedän, minulla on seudun ainoat colliet, joten minut voisi tunnistaa paikan perusteella. Ja minäkin pysyttelen mieluummin anonyyminä.
  9. Kuulostaa korvapunkilta. Niiden aiheuttama töhnä ei näytä kuivuneelta vereltä, mutta etäisesti sen voi sanoa sitä jossain määrin muistuttavan. Meillä oli aikoinaan pikkukoirilla, ja kun huomattiin, käytettiin eläinläkärillä joka antoi tarkoitukseen sopivaa korvienpuhdistusainetta. Jos oikein muistan, korvat piti puhdistaa kahdesti päivässä sillä tökötillä kahden viikon ajan. Korvapunkkia esiintyy myös kissoilla ja hoito on sama.

    Käytä joka tapauksessa lääkärissä, niin vaiva selviää varmuudella ja koira saa asianmukaista hoitoa.
  10. Älä, Vauhtihirmu, kiristä ulko-ohjaa liikaa. Hevosen tulee olla koko ajan asettuneena sisäänpäin, joten jos pää kääntyy ulospäin, ulko-ohjasi on liian tiukalla. Tai sitten olet päästänyt sisäohjan löystymään. Muistat kai, että asetuksessa sinun pitäisi nähdä hevosen päästä ainoastaan sisäkaarteen silmäkulma ja sierain, ei muuta. Jos näet muutakin, olet kääntänyt hevosen päätä liikaa. Kaulan ei kuulu taipua mutkalle, ja siitä huolehtii ulko-ohja. Pidä se tuntumalla, älä kireällä. Siinä on iso ero!

    Ahaa, taisi ongelma selvitä! Olisit heti sanonut että kallistuu sisäänpäin pienillä volteilla. Se nimittäin kertoo, että kysymys ei ole huonosta tasapainosta, vaan siitä että hevosen vartalo ei taivu kunnolla.
    Minulla oli juuri tuo ongelma toisen ponini kanssa, ja kun poni alkoi taipua kunnolla, kallistelu loppui.

    Nyt menee selittäminen vaikeaksi.. Sinun täytyy sisäpohkeella huolehtia siitä ettei hevonen kallistu sisäänpäin, ja luultavasti tarvitset siihen VOIMAA. Voi olla, että joudut käyttämään raippaa tehosteena. Joka tapauksessa voin melkeinpä vakuuttaa, että koipesi tulevat huutamaan hoosiannaa... Mutta kuitenkin: Sisäpohkeella pidät hevosen uralla jota haluat kulkea, niin että se ei pääse kallistumaan sisäänpäin. MUTTA: ulkopohkeella sinun taas on huolehdittava siitä, että takapää kulkee samaa uraa eikä lähde ulospäin niin että hevonen tavallaan kulkee väistämällä. Nyt menee vielä vaikeammaksi: Sisäpohje pysyy paikallaan pitääkseen etupään uralla, ja ulkopohje siirtyy hieman taaksepäin pitämään takapään samalla reitillä. Käytännössä kyse on laukka-avuista, ja hevoselle on vaikea opettaa, milloin ko. avut pyytävät laukkaa ja milloin taipumista. Edistyneemmät voivat käyttää pohkeitaan samanaikaisesti, mutta vähemmän kokeneiden kannattaa antaa apuja eri aikaan, ensin yhdellä jalalla ja sitten toisella, ettei hevonen mene sekaisin.

    Sanottakoon myös, että joku toinen on voinut oppia asian eri tavalla kuin minä, eli tämä ei välttämättä ole se ainoa oikea tapa. Tämä on vain se tapa joka minulle on opetettu.

    Ja muista samaan aikaan, ettei mene liian helpoksi, nuo edellämainitut ohjasavut.

    Katherine! Auta! Miten tämän voi selittää ymmärrettävästi?!

    No niin, Vauhtihirmu, paras lääke tuohon on vain tehdä lisää kiemuroita ja pieniä voltteja, eli taivutusharjoituksia. Ensin käynnissä kunnes sujuu, sitten ravissa ja lopulta laukassa. Parasta olisi jos voit pyytää jotakuta opettamaan sinua. Hevosen taivuttaminen on pääpiirteissään simppeliä, mutta kun vartalo pitää saada taipumaan, vaaditaan aika paljon kaikenlaista hienosäätöä jota on todella vaikea selittää, ja vielä vaikeampi oppia pelkästään lukemalla. Tämän paremmin en osaa taivuttamista selittää. Toivottavasti joku muu osaa...
  11. Anteeksi, ilmaisin itseäni huonosti.

    En tarkoittanut, ettei turparemmillä olisi merkitystä, vaan että ko. hihnan paksuudella ei ole ratkaisevaa merkitystä. Vastaukseni oli tarkoitettu Miettijälle joka tuota paksuuden vaikutusta pohti. :)
  12. Oli tosiaan pitkälti asian vierestä. Anteeksi. Kerroin keinoja mutta en perustellut niitä oikein mitenkään. Joten perustelen niitä nyt, ja esitän samalla muutaman muun jutun mitä tuli mieleen.

    No niistä kivuista jo mainitsinkin, eli varmista että hevonenkin on kunnossa. Varsinkin selkä on herkkä paikka joka voi saada hevosen sinkoilemaan jos siihen sattuu liikaa.

    Kehotin jättämään kaurat yms kokonaan pois. Kaurat, leseet yms ovat väkirehuja; hevoset saavat siitä paljon energiaa ja luettelit aika pitkän listan siitä mitä kaikka syötät sille. Sanoit tosin, että se on saanut samaa sapuskaa koko ajan minkä se on sinulla ollut, mutta joillakin hevosilla liiallinen energian saaminen ilmenee vasta pidemmän ajan kuluttua. Siksi sanoisin, että kokeile heinäkuuria sanotan kuukauden ajan ja katso mitä tapahtuu.

    Omilleni en voi syöttää kauraa tai mitään vastaavaa ollenkaan. Jos ne saavat kourallisenkin kauraa päivässä, ne kiipeilevät seuraavana päivänä seinille ihan kirjaimellisesti.

    Sitä sivuten mietin myös, että et kertonut kuinka raskaassa työssä hevosesi on. Sanoit rastsastavasi 1,5-2h/pv, mutta et kertonut kuinka raskaasti. Hikoaako hevonen kunnolla vai pysyykö kuivana? Ellei hikoa, sanoisin, että se ei saa tarpeeksi liikuntaa vaikka ajallisesti ratsastatkin kauemmin kuin useimmat. Noin nuoren hevosen täytyy saada käyttää itseään kunnolla pysyäkseen tyytyväisenä, ja paras merkki siihen on hikoilu. Ratsasta hevonen hyvään hikeen joka kerta kun rastastat, ja ellei oma kuntosi siihen riitä, juoksuta sitä liinassa tai irrallaan ennen ratsastusta, niin se saa purkaa pahimmat paineensa jo ennen kuin nouset sen selkään.

    Et myöskään kertonut kauanko olet kaikkiaan ratsastanut, mutta voi olla, että taitosi ovat kasvaneet sen verran, että hevosesi alkaa nyt kokeilla mihin sinä pystyt. Harvoin se tuolla tavalla ilmenee, mutta tiedän pari tapausta.

    Siihen viitaten sananen valmennuksista. Olettaen että tarkoitat sillä ratsastustunteja, kerran kuussa on suunnilleen yhtä tyhjän kanssa. Tunneilla pitäisi käydä ainakin kerran viikossa ja siellä opittua harjoitella lähes päivittäin. Sillä lailla opit ratsastamaan hevostasi, ja hevonen oppii kuuntelemaan sinua ja keskittymään, ja sen tottelevaisuus kasvaa ja yhteistyökykynne paranee. Nyt kun kerroit käyväsi valmennuksessa kerran kuussa, ajattelen, että hevonen voi myös olla yksinkertaisesti kuriton. Jos taitosi eivät sen mielestä riitä, se käyttää sitä sumeilematta hyväkseen ja oikoo koipiaan silloin kun haluaa, eli lähtee käsistä. Ja tietää että pystyy siihen. Ratsastustunnit viikoittain voivat hyvin auttaa siihenkin. Jos hevonen ryöstää kesken tunnin, opettaja näkee sen ja saattaa osata sen perusteella sanoa syynkin siihen. Sen jälkeen asian voi korjata.

    Tuli mieleeni myös, että mitä sinä yleensä puuhailet sen kanssa kun ratsastat? Koulua? Esteitä? Maaston jo mainitsitkin, mutta huvitteletko hevosesi kanssa koskaan? Leikitkö hippaa muiden ratsukoiden kanssa? Teetkö temppuratoja? Osaatko avata vaikka ratsastuskentän portin satulasta käsin ja pystytkö laittamaan sen kiinnikin? Harjoitteletko sen kanssa äkillisiä pysähdyksiä ja äkkikäännöksiä kaikissa askellajeissa ja kovastakin vauhdista? Teetkö sen kanssa mitään tavanomaisesta poikkeavaa, mikä vaatii hevosen tarkkaavaisuutta ja nopeita reaktioita eri tavalla kuin esim koulussa ja esteillä? Hevosesi saattaa ryöstää siksikin, että se on pitkästynyt. Varmista, että se saa vaihtelua tavalliseen kenttätyöskentelyyn mahdollisimman monipuolisesti. Hevosetkin kaipaavat vaihtelua ja hauskanpitoa, ja ellei sitä niille tarjoa, ne voivat alkaa huvitella itse riippumatta siitä mitä ratsastaja haluaa.

    Tuli taas paljon tekstiä, anteeksi. Tapaan perustella mielipiteeni samalla kun niitä kerron, ettei tarvitse jälkeenpäin alkaa syitä selvittelemään. Tällaisia nyt kuitenkin tuumailen tällä hetkellä sen melko vähän pohjalta mitä olet kertonut, ja toivon että vastaukseni olivat tällä kertaa selkeämpiä kuin viimeksi. :)
  13. Siis jalostuskysymys. Ilmeisesti sitten niitä kauniita kultaisia sitten käytetään vähemmän kun ovat niin vähentyneet. Sääli...

    On aika erikoista jos voimakkaampi väri on väistyvä. Yleensä vahvemmat värit periytyvät helpommin, tai niin olen aina luullut. Voi tosin olla vähän rodustakin kiinni, mene ja tiedä.
  14. Eipä kestä, kiva kun pystyin auttamaan! Onnea hankintaan! :)
  15. Tietäiskö joku, onko tampereen tienoilla missään paikkaa josta sais raakoja pakastamattomia naudan ydinluita? Nää koirat peijakakaat ovat niin nirsoja, että pakastetut eivät niille kelpaa ja niitä paistettuja ne eivät edes vilkaise. Eivät ole kalunneet luita kait viiteen vuoteen kun en ole mistään tuoreita luita löytänyt. Välillä olen pakasteita kokeillut, mutta aina samalla tuloksella. Koirat nuuskivat niitä hetken mutta eivät sen jälkeen niistä kiinnostu. Myöskään mitkään puruluut eivät niille kelpaa, ja sen takia hammaskiveä tuppaa vähän kertymään kun niillä ei ole mitään kaluttavaa. Harmittaa!
  16. Edellisellä oli hyviä neuvoja, mutta tuon kilometrimäärän olisin maininnut yhden lenkin yhteydessä mieluummin kuin yhden päivän, siitäkin huolimatta, että matka oli määritelty vähimmäismääräksi. Se väh. 10km yhdellä lenkillä toimisi luultavasti paremmin.

    Jos ajattelisin sitä omakohtaisena päivämatkana (lenkitän koirani kolmesti päivässä), tuo 10km kutistuisi muutamaan kilometriin kerrallaan eli noin 15-20 minuuttiin vauhdista riippuen. Minä olen 163cm pitkä ja minulta menee tunnin verran tuollaiseen 10km lenkkiin kävelyvauhdilla. Ja jos koirasi on noin metrin korkuinen kuten arvelen, sillä on luultavasti pidemmät jalat kuin minulla (noloa...).

    Jos sinulla on pitkät jalat, aikaa kuluu vielä vähemmän, minkä lisäksi, jos kuljet kävellen, koira joutuu luultavasti matelemaan pysyäkseen tahdissasi, koska pienikin koira jolkottaa normaalilla "kuljeskeluvauhdillaan" ihmistä nopeammin.

    Olisiko sinulla mitään paikkaa missä voisit antaa koiran juosta täydellä vauhdilla pidempään? Jotakin syrjäistä tietä jossa ei ole liikennettä tms, ja vaikka rullaluistimia joilla pysyisit koiran vauhdissa mukana? Omaani liikutan fillarilla, mutta meillä päin on hyvät mastot koirille, ja koska se on koulutettu, voin huoletta päästää sen irti niin että se juoksee ruohikolla kun minä poljen pyörätiellä.

    Tulikin kouluttamisesta mieleeni, että onko koiraasi koulutettu? Tuli vaikutelma että ei ole, ja siinä tapauksessa sanoisin, että aloita oitis sen kouluttaminen. Luoksetulo ja paikalla pysyminen ovat minusta ehdottomasti kaksi tärkeintä käskyä, mutta on ihmisiä jotka ovat eri mieltä. Nämä kaksi ovat oleellisia turvallisuudelle ja sen takia minusta tärkeimmät. Niiden jälkeen tulevat istuminen, seuraaminen, maahanmeno yms, ei välttämättä tässä järjestyksessä.

    Koulutus joka tapauksessa yleensä rauhoittaa koiraa, koska sen myötä se oppii kärsivällisyyttä ja itsehillintää ja oppii miten missäkin tilanteessa tulee toimia.

    No, enpä tässä enempää luennoi koulutuksen eduista, kun en tiedä vaikka koirasi olisikin koulutettu. :) Mutta onpahan nyt jotain ajatuksia asiasta. :)
  17. Ahaa. Anteeksi minunkin puolestani. Käsitin väärin. Mutta hyvä kun selvisi. :)

    Kannattaa tosiaan muistaa se ulko-ohja, se unohtuu tosi helposti. Muistan kyllä miten oma opettajani aikoinaan sai ensinalkuun jatkuvasti muistuttaa mua siitä ulko-ohjan tuesta. Kannattaa kiinnittää huomiota myös pohkeisiin, varsinkin ulkojalkaan. Mulla kävi yhdessä vaiheessa helposti niin, että kun mentiin ympyrällä tai voltilla ja keskityin liikaa ohjiin, ulkopohkeeni alkoi huomaamattani hivuttautua taaksepäin, ja sitten poni sai vahingossa laukka-avut. Onneksi opettajani haistoi palaneen käryä aika pian ja alkoi seurata ratsastustani ympyrän ulkopuolelta niin että vika löydettiin ja voitiin korjata ennen kuin siitä ehti tulla tiedostamaton tapa. :D

    Varmista myös että pohkeesi pysyvät paikallaan. Jos ne heiluvat kuin heilurit edestakaisin, hevonen ei tiedä mitä olet siltä pyytämässä ja saattaa senkin takia pyrkiä laukalle. Itselläni on onneksi luonnostaan vakaat pohkeet, mutta eräällä toisella tytöllä ei ollut, ja hänen oli todella vaikea opetella pitämään jalkansa paikoillaan.
  18. En ole huomannut että vaikuttaisi mitenkään ja olen ratsastanut n 25v. Ero on lähinnä esteettinen. Ohuempi turparemmi näyttää sirommalta.

    Joissakin paksummissa turparemmeissä on jonkinlainen pehmuste joten se on hevoselle mukavampi, mutta ohut tai paksu, kumpikaan ei estä hevosta avaamasta suutaan paremmin kuin toinenkaan.
  19. Ai, sinäkö se aloitit tämän ketjun, Heppa Rakas? En tunnistanut nimimerkkiäsi.

    Olenko nyt ymmärtänyt tilanteen oikein? Olet juuri saanut vuokraponin omaan talliin ja sillä on seurana shettis jonka kanssa sinulla on ongelmia näykkimisen takia. Jos muistan oikein, et hoida niitäkään täysipianoisesti itse, vaan isovanhempasi hoitavat niitä silloin kun sinä et ehdi, eli suurimmaksi osaksi. Ja nyt sinulle on luvattu ostaa oma poni josta sanot alunperinkin että et itse pysty sitä kunnolla hoitamaan koska poni on jossain hornan tuutissa?

    Moni sanoi alunperinkin että sinun on typerää ottaa ponia vuokralle kuvailemiisi olosuhteisiin ja olen samaa mieltä edelleenkin. Mutta OMA poni..? Ei hyvää päivää... Miksi sinä väkisin haluat ponia vaikka sinulla ei ole sille edes tarpeeksi aikaa? Pääsisit paljon helpommalla ja halvemmalla jos kävisit hoitamassa jonkun muun ponia jossain muualla, ja tulos olisi sama: kävisit katsomassa ponia kerran tai pari viikossa ja kyselisit ihmisiltä miten sitä pitää hoitaa.

    Eli opettele nyt ensin kunnollista hevosen hoitoa sen vuokraponisi kanssa, ja ehkä vuoden parin päästä jos pystyt pitämään ponin tarpeeksi lähellä voidaksesi hoitaa sen itse PÄIVITTÄIN, voisit alkaa harkita sitä omaakin otusta talliin.
  20. Muista, että pentu on vielä hyvin nuori eikä sen keskittymiskyky ole vielä kovin kaksinen. Kun se haistaa jotakin mielenkiintoista, sen ajatukset kääntyvät sinne ja se jää nuuskimaan. Itse tein omien koirieni kanssa niin (hermostuttuani myös tuohon jatkuavaan pysähtelyyn) että annoin niiden jäädä nuuskimaan tietyin välimatkoin muutamaksi minuutiksi, ja sitten jatkoimme matkaa. Opetin niille myös käskysanan "mennään", siten että annoin niiden jäädä nuuskimaan pieneksi hetkeksi, sanoin "mennään" ja vedin pennun mukaani. Koirat oppivat tämän muutamassa päivässä (lenkit kolme tai neljä kertaa päivässä). Pentujen kasvaessa pidensin välimatkaa viikon parin välein.

    Ihmettelen suuresti, että et anna pennun pysähtyä haistelemaan mitään. Ei koiralle ole haistelua se että se ohikulkeissaan huomaa että tuolla oli jotakin, vaan sen pitäisi saada oikeasti nuuskia ympäristöään eli pysähdellä tutkimaan. Kaikki hajut joista koira kiinnostuu, eivät ole pissajälkiä, vaan ne nuuskivat kaikenlaista muutakin, ja etenkin pennut tutustuvat ympäristöönsä sillä tavoin.

    En väitä, että pennun pitäisi saada pysähtyä jokaisen korren ja pensaan kohdalle, mutta antaisit sille välillä luvan pysähtyä tutkimaan hajuja tarkemminkin. Koirasi olisi varmasti tyytyväisempi. En käsitä, miksi haluat tukahduttaa sen luontaisen uteliaisuuden. Se on kuitenkin vasta pieni pentu.

    Seuraamista en noin nuorelle vielä edes opettaisi. Omani ovat olleet lähempänä puolta vuotta ennen kuin olen alkanut seuraamista opettaa, mutta siinä vaiheessa ne ovat jo malttaneet keskittyä, ja ovat jääneet oikealle kohdalle automaattisesti. Tai ainakaan tietoisesti en ole tehnyt mitään erityistä saadakseni ne seuraamaan oikealla kohdalla.

    Ettet vain olisi liian kärsimätön ja ankara pentusi kanssa? Et voi odottaa täydellisyyttä noin nuorelta. Joudut joka tapauksessa tekemään sen kanssa töitä vähintäänkin parivuotiaaksi asti jos haluat kouluttaa sen kunnolla, ja ellei kärsivällisyytesi riitä siihen... No, siinä tapauksessa toivotan onnea koirallesi.
    21. 62 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt