Vapaa kuvaus

Aloituksia

138

Kommenttia

5590

  1. Asiakaspalvelu ja muut esiintymistilanteet eivät ole ihmiselle samanlaista kanssakäymistä kuin läheisten ja hyvin tuttujensa kanssa oleminen.

    Asiakaspalvelu ja esiintyminen ovat näyttelemistä. Ihminen esittää tällöin roolia jotain tarkoitusta varten.

    Kun esimerkiksi lääkärit ja muut asiantuntijat antavat lausuntoja yleisölle taikka potilailleen, ottavat he asiantuntijan roolin, jossa ovat oppineet viestinsä antamaan.

    Asiantuntija saattaa helposti haluta kiinnittää huomion itse asiaan eikä niinkään tapaan jolla asia kerrotaan. Tästä syystä insinööreillekin opetetaan nykyään viestintää. Kaikki eivät ole insinöörejä ja vaikka olisivatkin, ei viestinnän silti tarvitse olla tylsää.

    Asiantuntijoiden ydinosaamisalue on kuitenkin itse asia eikä sen esiin tuominen. Tästä syystä asiantuntijan älykkyys ei välttämättä ole millään tavalla verrannollinen asioiden hankalan esittämisen kanssa. Tämä pätee tietysti myös toisinkinpäin. Heikko kyky esittää ajatuksiaan muille, ei millään tavalla kerro viestijän korkeasta älykkyydestä. Näyttelijät ja muut tunteekkaasti elehtivät voivat olla aivan yhtä älykkäitä kuin kuka tahansa atomeja halkova suuruudenhullu Outolempi.

    Tunteita osoittamalla vedotaan viestin vastaanottajan tunteisiin. Asiantuntija luottaa viestinsä painoon sellaisenaan, tunteisiin vetoamista ei tarvita. Toisilla aloilla kuten vaikkapa näyttelelemisen, politiikan ja huijaamisen aloilla ovat viestin vastaanottajan tunteet usein viestin tarkoitus. Vastaanottajan halutaan tuntevan tietyllä tavalla ja toimivan näiden tunteiden vaikutuksesta.

    Voidaan siis todeta, että tunteita ilmaisevat esiintyjät huijaavat yleisöään aivan yhtä paljon kuin esiintyjät, jotka eivät tunteita esityksessäään ilmaise. Riippuu pitkälti viestin vastaanottajasta, mistä tavasta hän enemmän pitää.
  2. Monesti kun ihmisiä on hypnotisoitu taikka suggeroitu muilla tavoilla ja heitä on pyydetty uneksumaan naisen sukupuolielimistä, he kertovat herättyään nähneensä unia rasioista ja muista säilytys-, kanto- ja varastotiloista.

    Reppu ja kaappi voivat merkitä unennäkijälle tietysti muutakin. Kaappiin voidaan kätkeä ja piilottaa. Reppuun voidaan säilöä ja kantaa muutakin kuin "lapsia".

    Jostain syystä kiinnität huomiota vuodenaikaan, talveen. Yleisesti ottaen kaikki on vaikeampaa talvella kuin vaikkapa kesällä, joskaan kesällä ei käydä koulua.

    Kaverit availivat kaappejaan. Voisiko tämä viitata salaisuuksien tai luottamustellisten asioiden kertomiseen? Kaapeilla on luonnollisesti myös muukin seksuaalisuuteen liittyvä tarkoitus, ei mennä kuitenkaan siihen. Tyttö ja reppu voisi viitata raskauteen. Oli ikään kuin epätietoista, että kuka oli tytön siunattuun tilaan saattanut. Todistaja voisi auttaa kun syytöksiä esitetään.

    Pieni ovi ja menninkäisperhe. Selkeästi perhe oli jotain mihin et kuulu. He olivat iloisia kuin appivanhemmat yleensä ovat. Et halunnut osallistua heihin, koska muistit jopa pappasi varoitukset ja kiellot. He voisivat kuitenkin olla jopa kaukaista sukua sinulle eivätkä luovu sinusta helpolla.

    Voisiko tutustuminen menninkäisiin viittaa johonkin tuttavuuteen tosielämässä?

    Lastenleluautomaatista löytyi sormukset. Ymmärrämme kaikki tämän merkityksen parisuhteelle. Jatkossa sormus murenee ja kerrotaan, ettei sormus ole lelu vaan tärkeä ja arvokas asia.

    Unessa hyökätään menninkäiskylään ja neitsyys viedään.

    Hautajaisosiossa seksin ja kuoleman (pelon) yhteys tulee varsin selkeästi esille.

    Mielenkiintoinen rakennelma kerta kaikkiaan.

    Yllä olevasta voimme poimia ajatuksia, jotka liittyvät suhteeseen, jonka sopivuudesta unennäkijä on epävarma. Unessa on myös ajatuksia ja pelkoja sukupuoliyhteydestä ja raskaaksi saattamisesta sen seurauksena. Kaiken kaikkiaan unessa esiintyvät ajatukset ja tunteet kysyvät ja peräänkuuluttavat hyväksymistä. Mitä hyväksymiseen tulee, on unennäkijä itse epävarma, siis hyväksyykö hän itse asian.

    Asiaan ei välttämättä sinänsä liity raskautta tai muutakaan lieveilmiötä. Sanoisin, että unessa on kyse tunteista ja haluista, jotka unennäkijä saattaa kokea epätoivottaviksi.

    Kiitos pitkän unikertomuksen jakamisesta.
  3. Ihmiset toimivat suuremmassa joukossa yleensä pienissä ryhmissä taikka yksinään. Jos oma olo pikkuryhmässä on epävarma, on kätevää vahvistaa sekä itseään että ryhmäänsä mollaamalla jotakuta ryhmään kuulumatonta. Kuka tahansa ei mollauksen kohteeksi kelpaa vaan hänet valitaan tästä suuremmasta joukosta, jonka sisällä ryhmä toimii. Näin ryhmä voi jatkuvasti kohdata mollauksensa kohteen ja ryhmä saa yhteisiä ajatuksia ja arvoja. Yhteenkuuluvaisuuden tunne kasvaa ryhmän sisällä kuten myös tunne omasta turvalllisuudesta.

    Tämänkaltainen käytös eli kiusaaminen on yleistä peruskoulun yläluokilla. Murrosiässä ollaan epävarmoja omasta kehityksestä ja tulevaisuudesta kaikkine muutoksineen. Monet asiat pelottavat ja ryhmä antaa turvaa. Yhteenkuuluvuutta täytyy kuitenkin vahvistaa ja helpoiten se tapahtuu jonkin joukkoon sopimattoman yksilön mielenterveyden kustannuksella.

    Kiusaaminen ei kuitenkaan rajoitu pelkästään peruskouluun vaan sitä tapahtuu myös työelämässä. Luonnollisesti kiusaaminen ei ole tässä vaiheessa yhtä avointa kuin peruskoulussa. Halveksiva asenne uhria kohtaan on kuitenkin sama iästä riippumatta. Naureskelu, ivaaminen ja suoritusten väheksyntä ovat tunnusmerkinomaisia vaikka itse kiusaamistoimet saattavat vaihdella huomattavasti pienestä hymystä aina suoranaiseen pahoinpitelyyn asti.

    Itse en ole missään koulussa peruskoulun jälkeen taikka työelämässä havainnut kiusaamista. Olenkin nyt suorastaan järkyttynyt, että yliopisto-opiskelijat alentuvat luolamiestasoiseen käytökseen. Olen elänyt harhaluulossa, että kiusaajat jäävät huonoine itsetuntoineen yhdeksänneltä luokalta sosiaalihuollon asiakkaiksi ja heitä työllistää lähinnä työvoimapoliittinen tempputeollisuus.

    Toivon todella, ettei kukaan jätä yhtään kysymystä esittämättä näiden terroristien pelossa. Professorien yhtenä velvollisuutena on opettaa ja voidaan sanoa, että opiskelijan (moraalinen-)velvollisuus on oppia. Halveksivalla luolamiesasenteella opiskelutovereihinsa suhtautuvat aiheuttavat suoranaista vahinkoa niin opetukselle kuin oppimisellekin.

    Oikeastaan ainoa keino puuttua kiusaamiseen on osoittaa tukea kiusatulle. Tosin tällaisissa tapauksissa kiusattu ei välttämättä tiedä olevansa kiusattu ja asian esille tuominen voisi olla kiusallisempaa kuin asia itsessään.

    Jos kuitenkin kysymysten esittäjiä halveksutaan, tulisi entistä useampien alkaa kysymään asioita luennoilla, ihan vain periaatteesta, ihan vain selvittääkseen asioita kaikille monessakin mielessä.
  4. On sanottu, että ihminen näkee unia aina tietyssä vaiheessa nukkumisen aikana. Minulla on tapana torkahdella päivisin ja näen käytännöllisesti katsoen aina jotain unta näiden pikkutorkkujen aikana.

    Nämä unet ovat kuitenkin paljon hajanaisempia kuin öisin koetut ja niistä vaikuttaa puuttuvan ajatus kuvien takana. Torkkukuvia miettimällä saan kyllä aikaiseksi muistikuvia monistakin asioista ja voin muodostaa mielleyhtymiä niistä. Voi olla, että olen pitänyt niitä vähemmän tärkeinä, koska ovat vain torkkukuvia.

    On sanottu ja ajateltu, että ihminen nukkuessaan näkee unia vain juuri nukahdettuaan ja ollessaan heräämäisillään. Tällöin olisi sama, onko juuri nukahtanut vaiko nukkunut koko yön. Yön aikana aivot eivät kuitenkaan sammu ja ajatukset voivat kypsyä pikkuhiljaa ja saavuttaa kuvallisen muotonsa aamulla juuri ennen heräämistä. Tällöin niissä on tiivistyneenä paljon enemmän ajatuksia ja tunteita kuin torkku-unissa.

    Jos menemme takaisin uniisi, on niissä havaittavissa nainen ja esittämäsi tahto, jonka saat läpi. Tämä voi olla toive tai toteutunut seikka. En tarkoita, että olisit saanut jonkun rouvan poimimaan sukkasi lattialta vaan että jokin asia on mennyt toivomallasi tavalla taikka toivot sen menevän niin. Koska kyseessä on vanha nainen, tuo se väkisinkin mieleen liittymän äitiisi.

    Kenties olet saanut asiat toimimaan äitisi toivomalla tavalla. Muitakin tulkintavaihtoehtoja on, ne eivät kuitenkaan imartele.
  5. Aloittajan kysymys on aiheellinen.

    Ajatellaan, että yhteiskunnan tehtävä on kasvattaa ja kouluttaa kansalaisistaan kykeneviä ja tuottavia toimijoita yhteiskuntaan. Kun yksilö toimii yhteiskuntaa, sen järjestystä ja kansalaisen etuja vastaan, on yhteiskunta tehnyt virheen tämän yksilön kohdalla.

    Yhteiskunnalla on vastuu ja luonnollisesti sen täytyy korjata tämä maanantaikappale ja tehdä hänestä jälleen yhteiskunnan tuottava jäsen. yhteiskunta ei kasvata yksilöitään väkivalloin vaan ohjaamalla.

    Tämän näkemyksen mukaan yksilöä ei tule rangaista, koska vika on yhteiskunnan. Yksilö on ajautunut väärille raiteille ja hänet tulee vain ohjata kaikille hyödylliseen suuntaan. Kun näin on tehty, on lopputuloksena menestystä yksilölle ja kukoistusta yhteiskunnalle.

    Tämä ajatusrakennelma ei kuitenkaan ota huomioon hyvitystä mitä uhrin puolelta vaaditaan. Uhri ei toivo rikkojalleen menestystä vaan vastaavaa kärsimystä kuin on itse kokenut, korkoineen.

    Tasapainoisessa yhteiskunnassa, jossa mekin elimme muutamia vuosikymmeniä, tämä käsitys toimi. Ryyppykaverinsa sillan alla surmanneelle tuomittiin maksimissaan "elinkautinen" tai muodollinen kymppi. Kiven sisässä vietetyt muutamat vuodet raitistivat sillanalusia nuohonneen tappajan ja opettivat hänelle yhteiskuntakelpoisen ammatin. Kukaan ei kaivannut uhria taikka puhunut hänen puolestaan. Tilanne oli win-win molemmin puolin, eli rikoksen tekijän ja yhteiskunnan.

    Rikokset, varsinkaan väkivaltarikokset, eivät nykyään tapahdu enää lähipiirissä vaan uhriksi voi joutua ihan syyttömänäkin. Onko uhrin vain nieltävä oma kokemuksensa ja ajateltava yhteiskunnan parasta?

    Minusta tuomioiden pituudet ja niiden suorittamisen pituus käytännössä ovat loukkaus sekä uhrin että yleistä oikeuskäsitystä vastaan. Vuoden ja parin kuukauden istuminen törkeästä raiskauksesta tai pahoinpitelystä on loukkaus ja rikos kenen tahansa oikeustajua vastaan.

    On selvää, että oikeutta tullaan hakemaan omin voimin, mikäli tämä käytäntö jatkuu.

    Ottaen huomioon koko oikeusjärjestelmän tarkoituksen, ettei oikeutta lähdettäsi omakätisesti hakemaan ja jakamaan, ei tämä käytäntö enää toimi.

    Kun kerran yhteiskunta ei voi suojella läheisimpiämme, tulisi sen ainakin rankaista tuntuvasti heitä vastaan rikkoneita. Mikäli tasapainoa ei saavuteta, on verikosto jälleen arkipäivää. Huomatkaa, lepsu tuomiokäytäntö edesauttaa myös kostamiseen ryhtymistä.

    Tuomiot eivät ole todellinen pelote enää kenellekään.
  6. Kirjanpidon tentti on poikkeus oikiksen tenttien joukossa. Siinä joutui ynnäämään muutaman luvun, että sai taseen täsmäämään. Onneksi kaikki luvut oli pyöristetty tasaeuroiksi, ettei tarvinnut niitten pilkkujen kanssa pelata. Epäilemättä pitkästä matikasta oli hyötyä, mutta kuulin joidenkin päässeen läpi lyhkäisemmälläkin laskuoppimäärällä.

    Elämässä ja ehkä oikeustieteessäkin on eduksi jos voi argumentoida ja todistella asioita matemaattisesti. Oikeustieteessä asioiden todistaminen matemaattisesti tai luonnontieteellisesti ei kuitenkaan riitä. Väitteiden ja ratkaisujen on perustuttava viime kädessä lakiin, olivat ne miten järjenvastaisia tahansa.

    Tässä mielessä arvosanalla L suoritettu pitkä matikka saattaa kertoa suorittajan pitkälle menevästä matemaattis-loogisesta ajattelusta. Oikeustieteessä toimitaan kuitenkin kentällä, jossa säännöt eivät perustu muuttumattomiin luonnonlakeihin ja ehdottomiin matemaattisiin totuuksiin.

    Oikeustieteessä kaikki säännöt ovat historiallisen ajankohtansa tuotetta ja ne perustuvat aikalaistensa käsityksiin arvoista ja yhteiskunnasta. Totuudetkin ovat muodollisia ja/tai aineellisia eikä kumpikaan välttämättä perustu sen enempää matematiikkaan kuin luonnonlakeihinkaan ja voivat olla jopa näiden vastaisia.

    Numerot eivät valehtele, mutta petollinen ihminen saa numerotkin toimimaan puolestaan. En tiedä luonnontieteilijöistä sen enempää kuin matemaatikoistakaan, mutta oikeustieteen parissa toiminen saattaa helposti johtaa käsitykseen, että ihmisten säätämillä laeilla ja säännöillä olisi jotain tekemistä oikeudenmukaisuuden taikka moraalin kanssa.

    Varmasti matikan L:stä on hyötyä pisteitä laskettaessa, kuten on jo todettukin. Tämä voi kuitenkin kertoa ylioppilaan kyvyistä, joille olisi enemmän käyttöä jollain muulla alalla. Jos sielu liekeissä alalle haluaa, ei kaavakirjan ahkerasta selaamista pahemmin haittaakaan ole. Pidemmän päälle voi tietysti tulla toisiin ajatuksiin, kun kaverit luovat älykkäitä tietokoneohjelmia, suunnittelevat huomiota herättävää arkkitehtuuria ja rakentavat kansainvälisissä projekteissa tulevaisuuden robotiikkaa ja tekoälyä. Voihan niille kavereille sitten kehuskella, kuinka puolusti/syytti/tuomitsi rattijuoppoa käräjillä.