rytmimunat

Vapaa kuvaus

Aloituksia

135

Kommenttia

5211

  1. Ymmärrän ihmisten halun päästä tiedekuntiin. Aina kun on kysyntää, löytyy myös talouden lakien mukaan tarjontaa sitä tyydyttämään. Tai ainakin rahastamaan sillä.

    Tässä kirjoittamani ei koske eximiaa taikka mitään muutakaan nimeltä tunnistettavaa korkeakouluvalmennusta tarjoavaa yritystä.

    Käsittääkseni lähes kaikkien tiedekuntien aikaisempien vuosien pääsykoekysymykset vastauksineen ovat kaikkien saatavilla netisssä tai jossain.

    Myönnän langenneeni näihin vihkokauppiaisiin. Aikoinaan Teknillisen Korkeakoulun pääsykokeisiin lukiessani ostin jotkut vihkot jostain, joissa oli paljon matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Pääsin sisään haluamalleni osastolle tai miksi niitä ikinä kutsuttiinkaan. Epäilemättä matikkapläjäyksestä oli hyötyä kannaltani. En luultavasti olisi harjoitellut ilman niitä mitään vaikeaksi kokemaani.

    Mitä oikeustieteellisen valmennuskursseihin tulee, en voi sinänsä olla pettynyt. Sain kurssin myötä mahdollisuuden ostaa pääsykoekirjat viikkoa aiemmin kuin ne tulivat myyntiin yleisesti. Valmennukseen kuului lisäksi luentoja. Olin innoissani.

    Vähitellen intoni kuitenkin laantui. Luentosessiot osoittautuivat opiskelijoiden pitämiksi tyhjänpäiväisiksi motivaatiobuustaamisiksi. Jos olisi maksanut moninkertaisen summan olisi päässyt joillekin erityisille luennoille. Kaikenlaiset kokoontumiset vievät aikaa lukemiselta, enkä päässyt sisään sinä vuonna. Muitakin syitä voidaan keksiä.

    Seuraavalla kerralla päätin oikeasti lukea läpi vanhat kysymykset ja mallivastaukset kommentteineen. Ymmärsin, että kuinka kysymyksiin oikeastaan pitää vastata. Minua suorastaan hävetti, että olin joskus maksanut jostain valmennuksesta.

    Lukekaa ne mallivastaukset ja säästäkää rahat oikeaan opiskeluun.
  2. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että poikkeuksellinen näkökulma ja lähestymistapa ovat jossain mielessä arvostelussa korottavasti vaikuttavia seikkoja. Niillä voi jopa saada anteeksi puutteellista argumentointia.

    En tiedä kielitieteilijöistä, mutta ainakin itse olen aina halunnut nähdä tarkistettavien joukossa myös poikkeuksellisia töitä. Tosin poikkeuksellisilta odottaa myös muuten korkeaa tasoa. Poikkeuksellisen huono on myös poikkeuksellinen, vaikkei näkökulmassa taikka aiheenvalinnassa mitään sellaista olisikaan. Jos näkökulma ja lähestymistapa ovat poikkeuksellisia yhdessä huonon tason kanssa, ei työtä voine pitää rationaalisen mielen tuotteena.

    Rohkaisuna voin sanoa, että ilman poikkeuksellisuutta ei ole kehitystä. Kukaan ei jätä huomioimatta poikkeuksellisen hyvää, eikä oikeastaan huonoakaan. Poikkeamisella tavanomaisesta ottaa riskin. Poikkeuksellisuus voidaan myös tulkita haihatteluksi joko aiheellisesti tai aiheetta.

    Gradun tekoa yleensä ohjataan. Jos valitsemasi aihe olisi pahimman luokan haihattelua, olisi ohjaajasi huomauttanut siitä jo.
  3. Opettajiin ihastuminen lienee yleisin ja harmittomin ihastumisen kohde. Nuorille ihmistaimille opettaja on ensimmäinen kodin ulkopuolinen auktoriteetti ja luonnollisesti mielenkiintoinen ja vähän pelottavakin ihminen. Tällaiseen kohtaamiseen liittyy aina voimakkaita tunteita. Jos opettaja ei osoittaudu pelottavaksi hirviöksi, alkaa lapsi vähitellen haluta huomiota opettajalta. Tähän huomion hakuun liittyy ujoutta ja muita tunteita, joiden yhteistä nimittäjää voitaisiin kutsua ihastumiseksi.

    Varhaisessa vaiheessa ihastumiseen ei liity varsinaisia tiedostettuja seksuaalisia haluja, mutta murrosiässä nuoren elämän tämäkin puoli vähitellen heräilee. Tällöin aikaisemman mallin mukaiset ihastumiset vaihtuvatkin luonteeltaan huomattavasti eroottisemmiksi.

    Ajattelen mielelläni, että opettajiin ihastuminen on opittu käyttäytymismalli. Jotkut haluavat miellyttää auktoriteetteja ja saada sitä kautta heiltä huomiota. Miellyttämishalun myötä auktoriteettia on vaikea olla ajattelematta myös eroottisessa mielessä. Alitajuisessa logiikassa unelmoija haluaa miellytää auktoriteettia ja toivoo vastaavasti tulevansa miellytetyksi. Puberteetti-iässä seksuaalisten ajatusten hallitseminen voi olla hyvinkin hankalaa ja ajankäytöstä merkittävä osa saattaakin vierähtää ihastukseensa liittyvissä fantasioissa. Näissä fantasioissa ei sinänsä ole mitään haitallista. Vähitellen niitä oppii hallitsemaan ja maailmankuvakin muuttuu yleensä realistisemmaksi.

    Omalta kohdaltani voin sanoa, että lapsena tapasin ihastua opettajiin ja yläasteella eräät aikaansaivat voimakkaitakin eroottisia unelmia. Huomaan vielä aikuisenakin ihastuvani auktoriteettisiin naisopettajiin, en yhtä voimakkaasti ja usein kuin murrosiässä, mutta kuitenkin. Tähän joku voisi sanoa, että valta kiihottaa.

    Opetustyötä ajoittain tekevänä olen joskus huomannut täysi-ikäisten oppilaideni käyttäytymisessä itseeni kohdistuneita ihastumisen piirteitä. Luonnollisesti suhtaudun tällaiseen ystävällisesti, mutten millään tavalla rohkaise siihen, enkä anna tilanteiden edetä kiusalliselle asteelle. Kuten yllä olen jo selittänyt, nämä ihastumisen tunteet eivät kohdistu minuun vaan pelkästään siihen mitä edustan eli jonkinlaiseen auktoriteettiin. Myöskään oppilas ei oikeastaan ole valinnut ihastua minuun. Hän vain toteuttaa oppimaansa tapaa suhtautua auktoriteetteihin.

    Mitä opettajien ja oppilaiden romanttisiin suhteisiin tulee, en näe niissä sinänsä ongelmaa. Missään tapauksessa opettaja tai professori ei tietenkään saa arvostella itselleen erityisen läheisen suoritusta. Kanssaopiskelijana esittäisin tiedekunnalle kyselyn tai kantelun arvosteluperusteista, jos tietäisin professorin tai muun opettajan tapailevan romanttisessa mielessä oppilastaan jota arvioi.

    Arvosanojen antamista voidaan verrata julkisen vallan käyttämiseen. Niillä on merkitystä jatkokoulutuspaikkojen saamiseen ja työllistymiseen ja sitä kautta tulojen muodostumiseen. Periaatteessa arvosanoista ja niillä saavutettavista hyödyistä siis kilpaillaan. Täten petikumppanin päästäminen läpi kirjallisesta tentistä pelkällä aiheeseen liittymättömällä oraalisella tai muulla fyysisellä suorituksella on korruptiota ja halveksuttavaa sellaista. Se on myös täysin verrattavissa seksuaalipalvelujen tarjoamiseen taloudellista hyötyä vastaan. Tarjoaminen ei ole lainvastaista, mutta tuoreimman lainsäädännön mukaan niiden ostaminen taitaa olla.
  4. Suomessa on nykyään mahdottoman vaikea päästä lääkärin vastaanotolle saati sitten psykiatrin.

    Samulin pakkohoito ei ollut ulkopuolisten suojaamiseksi vaan Samulin omaksi parhaaksi. Toki läheisten kokemukset voivat olla vertahyytävää kauhutarinaa, todellisuutta voidaan kuitenkin tulkita toisin.

    En ollut siellä silloin taikka sen jälkeen. En oikeastaan jaksanut edes lukea koko linkitettyä kirjoitusta läpi, tunteellisuutta ja siihen vetoamista. Pitäisikö meidän muodostaa mielipiteemme lastemme turvallisuudesta vain erään äidin sanomiseen, ettei hänen poikansa suinkaan tee mitään vastaavaa.

    Minulla on joko synty- taikka kasvatusperäinen luottamus ihmisten hyvyyteen. Kouluampujat saavat maailmani järkkymään. Voin toki selittää heidän motiivinsa psykologisesti, mutten voi koskaan ymmärtää heitä sosiologisesti.

    Miksi kukaan voi niin pahoin, että tahtoo viimeiseksi teokseen tulla muistetuksi onnettomana, epäonnistuneena, tulevaisuudettomana, masentuneena, ulkopuolisena, yksinäisenä ja outona.

    En tiedä parempaa syytä oman elämän lopettamiseen kuin kärsimyksen lopettaminen.

    Kärsimystä on niin monenlaista.

    Jotkut kokevat sitä fyysisenä kipuna ja tietävät elämänsä olevan pian lopussa. Jotkut puolestaan kokevat vain tuskaa, selittämätöntä, mutta silti sietämätöntä. Jotkut tietävät, että mitään parempaa ei ole ikinä tulossa.

    Jotkut tekevät tekonsa paremman maailman puolesta.

    Voimme halveksua tuskaa ilman fyysistä perustetta, mutta voin vakuuttaa, että tuska ja epätoivo on sama.

    En millään tavalla puolustele laajennettujen itsemurhien tekijöitä taikka kannusta ketään tekemään samoin, päinvastoin.

    Yhteiskunnalla on mahdollisuus puuttua näihin tekoihin. Valitettavasti se vaatii puuttumista masentuneiden ihmisten vapauteen. Se ei tarkoita näiden ihmisten keskitysleirittämistä taikka leimaamista. Järjestelmä toimiii heidän hyväkseen siinä missä meidän muidenkin.

    Vapauden rajoittaminen yhden osalta ei ole oikeasti esimerkki perustuslaillisten oikeuksiemme rajoittamisesta koko yhteiskunnan tasolla, vai onko?

    Salliiko Perustuslaki poikkeuksia?

    Oikeastaan pidän esimerkkiä Samullin tapauksessa suuntana parempaan.
  5. Asenne vartijoilla saattaa olla harrastelijamainen, tuskinpa diletantit kuitenkaan virkoja saavat. Kenties vartijoiden kouluttamisessa on jotain harrasteluun painottavaa?

    Jos yksi laitosasukki saa törmätessään vahinkoa kehoonsa, syyllinen ei välttämättä ole velvollisuuksiaan välttelevä vartija.

    Onko Aarnio puhunut vammojensa aiheuttajasta?

    Olisiko mahdollisuutta eristykseen?
  6. En ole ikinä istunut, mutta jopa minulla on silloin tällöin seissyt. tähän liittyen voin sanoa, että seksuaaliset tarpeensa voi tyydyttää niin monella eri tavalla vaikka puhuttaisiin ihan tavanomaisesta fyysisestä manipulaatiosta ejekulaation aikaansaamiseksi. Tällöinhän riittää, että peniksen päätä ärsytetään riittävästi kevyesti hankaamalla. Vain mielikuvitus on rajana kun mies keksii tapoja hieroa itseään joko käsin koskemalla taikka ilman. Loppujen lopuksi tyydytys saadaan fantasioiden kautta, jotka yleensä yhdistetään fyysiseen peniksen manipulaation. Näin tapahtuu jopa parisuhteessa kun aviomies yhtyy vaimoonsa. Voisin jopa sanoa, että fantasioiden osuus ejekulaation aikaansaamisessa lisääntyy suhteen ikääntymisen myötä.

    Miehet voivat kirjaimellisesti himoita seksuaalisesti vaikkapa Eiffelin tornia taikka omaa kuplavolkkariaan. Haitallisempaa on jos fantasioihin yhdistyy väkivaltainen alistaminen taikka suoranainen aukileikkaaminen ja sisuskaluihin tutustuminen. Väkivaltaiset perversiot ovat kuitenkin olennaisesti vain kokijansa mielessä, niitä ei ole pakko tai edes suotavaa toteuttaa.

    Tarkoitan siis sanoa, ettei normaalilla tavalla toimivan miehen kehon ja mielen tarvitse varsinaisesti kärsiä seksuaalisen tyydyksen puutteesta vaikka olisikin lukittuna laitokseen, jossa ainoat naiset ovat henkilökuntaa. Seksuaalinen tyydytys on pitkälti unelmaa ja jokainen voi unelmoida yksin.
  7. En ole nähnyt White noise-elokuvaa, mutta olen tutustunut aiheeseen dokumenttielokuvan Afterlife Investigations kautta( https://www.youtube.com/watch?v=hWOklvH9Ph8) ja Art Bellin isännöimän Coast to coast radioaseman Dark Matter-ohjelman (https://www.youtube.com/watch?v=EyPQGcQ0EgY) myötä.

    Kaiken kaikkiaan olen saanut käsityksen, että ilmiössä on kyse kuolleiden ihmisten taikka muiden ihmissilmälle ja laitteille havaitsemattomien olentojen viestien tallentumisesta radioaaltoja vastaanottaviin laitteisiin tai näiden "lähetysten" kuuntelemiseen radiokohinan seasta.

    Voin aluksi sanoa, että minulla oli tapana aikoinaan eräässä asunnossa pitää öisin radiota kovalla äänenvoimakkuudella auki, mutta asemien välissä, jotta kohina tai ääni olisi tasaista ja peittäisi naapurista kuuluvan metelin. Korvatulppien kanssa ääni kuulostaa lähes sateen kohinalta ja auttoi nukahtamaan. Välillä tasaisen kohinan seasta kuului kuitenkin ihmisten puhetta. Minulla ei ole vähäisintäkään luuloa, että radioaalloilla olisivat seikkailleet rauhattomiksi jääneet entiset ja haudatut talon asukkaat. Äänet kohinan seassa kun puhuivat yleensä venäjää hyvin nuorekkaalla tavalla ja soittivat puheensa perään yleensä silloisesti trendikästä trance-musiikkia.

    Epäilemättä kuka tahansa radionsa asemien väliin säätänyt huomaa ihmisääniä kohinasta. En ole asiantuntija, mutta radioaallot heijastuvat monin tavoin ja ilmeisesti pieniä osia niistä voidaan vastaanottaa myös muilla aallonpituuksilla kuin oli tarkoitus, tosin laatu lienee huomattavasti heikompi silloin.

    Ilmeisesti monet ovat kasettinauhureiden tai muiden äänentallennusvälineiden kanssa olleet hautausmailla ja tallentaneet hiljaisuutta. Nauhoilla ja tallenteilla voidaan kuitenkin havaita kenties ihmisääniä, joiden tuottaja ei ole ollut tallennustilanteessa ainakaan fyysisesti läsnä.

    Nämä tallennusvälineet pitäisi ensin kuunnella tarkasti läpi, ennen kuin niihin lähdetään tallentamaan hautausmaan ääniä. Kukaan ei voi tietää, ovatko ääneet tallentuneet hautausmaalta vai ovatko ne olleet tallenteessa jo aiemmin. Ne olisi siis kuunneltava kokonaisuudessaan läpi vaikka olisivat juuri kaupan muoveista otettuja.

    Mitä Art Bellin ohjelmaan tulee, en saata uskoa tallenteiden laatuun. Ääni oli joissain esimerkeissä virheetöntä, kuin olisi tallennettu korkealaatuisilla studiovälineillä ja vielä jälkikäsitelty. Ohjelmassa mainittiin myös, että tallennusvälineet vaihtelivat nopeasti vastaanotettavia taajuuksia. Siten lauseen mittaisia sanomia ei olisi voinut vastaanottaa, jos ne olisivat olleet hajanaisia radio-ohjelmien pätkiä. Ettei vain olisi niin, että skanneri pyöri ja löytäessään jotain, lukittui hetkeksi aikaa taajuudelle?

    Jos kyseessä olisi henkiolento, miksi se kommunikoisi elektromagneettisesti radioaalloilla? Kenties ihmisen henki tai sielu on elektromagneettinen? Lihallista kehoa asuttaessaan se voi aistia vain materiaalisen äänen, siis aineen ja ilman värähtelyn. Silmien kautta se voi aistia valoa, mutta vain tiettyjen aallonpituuksien välillä. Kenties ajatuksemme ilmenevät vaihtuvan taajuisena radioaaltona? Olisi perin mykistyttävä kokemus kuulla omat ajatuksensa radiovastaanottimesta samalla kun ajattelee niitä mielessään. Ehkäpä lihalliset aivot estävät tämän ominaisuuden ja ajatukset ovat fysiologisen hitauden ja biologisten tarpeiden rajoittamat?

    Lankapuhelinten aikaan puhuttiin aavepuheluista. Sukulaisen poismenon tienoilla puhelin saattoi soida, mutta langan päässä ei kuitenkaan ollut ketään. Tästä puhelimeen vastaaja teki johtopäätöksen, että langan toisessa päässä voi taikka täytyy olla hänen juuri kuollut läheisensä. Lankapuhelimet saattoivat kuitenkin soida häiriöiden, kuten ukkosen vuoksi. Kännykkäaikaan siirtymisen jälkeen kuolleet sukulaiset ovat harvemmin ottaneet omaisiinsa yhteyttä, varsinkin kun yhteydenottajan numero näkyy näytöllä ellei ole salainen.

    Tietoisuuden kuoleminen on pelottava ajatus, minäkin elättelen toiveita sen säilymisestä fyysisen entiteettini jälkeen. Kaiken tämän kerätyn informaation häviäminen vaikuttaa haaskaukselta. En kuitenkaan ala taikka anna huijata itseäni kaikenmaailman radiokohinoilla taikka hautausmaaäänitteillä. Toki asiaa voitaisiin tutkia ihan asiantuntijoiden toimesta. Pelkään vain pahoin, ettei valvotuissa oloissa tallenteille ilmaannu mitään selittämätöntä.
  8. En tiedä näistä henkijutuista, olen itse aikamatkaaja ja elän tulevaisuudessa. Aina kun menen kahvilaan taikka baariin, etsin käsiini päivän lehden ja huomaan siinä kerrottavan aina edellisen päivän tapahtumia.

    Minulla ei ole mitään muistikuvaa, kuinka olen päässäyt kulkemaan ajassa tulevaisuuteen. Olen tehnyt kaikkeni, että pääsisin takaisin omaan aikaani, siis eiliseen, mutta olen jäänyt jumiin tähän minulle täysiin vieraaseen ajankohtaan.

    Minuun yritetään varmasti ottaa yhteyttä, mutten ole koskaan vastaa, koska olen jo mennyt. Jossain tuolla joku varmasti odottaa minua turhaan, koska olin siellä jo eilen.
  9. Minä en ole ikinä nähnyt sähköä, mutten ole nähnyt lämpöäkään, kuten en painovoimaa, muiden ajatuksia, pölypunkkeja, tunteita taikka ennakonpidätystä. Kuitenkin näiden ilmiöiden vaikutukset voidaan havaita.

    On loppujen lopuksi aivan sama onko tällaisia ilmiöitä oikeasti olemassa vai ei. Jokin aiheuttaa vaikutuksen, joka on mitattavissa ja ennustettavissa. On siten sama millä nimellä sitä aiheuttajaa kutsuu. Kutsuisin kuitenkin sähköä mieluummin sähköksi kuin esimerkiksi taikuudeksi vaikka minulle se pitkälti onkin juuri jälkimmäistä.
  10. Alkaa kaikenlainen energian tuottaminen olemaan uhka maapallon ilmastolle, eläinten ja kasvien monimuotoisuudelle ja ihmisen terveydelle mitä suuremmmassa määrin. Yritämme tasapainoilla hyvinvoinnin edellytysten tuottamisen ja ympäristöongelmien ratkaisemisen kanssa. Luonnon ja ympäristön monimuotoisuuden kannalta saavutetaan pieniä torjuntavoittoja ajoittain, kehitys kulkee kuitenkin vääjäämättömästi kestämättömyyttä kohti.

    Ongelmia ei enää pitkään voida ratkaista paikkaamalla vuotoja, vaan koko rakenne on uusittava. Mitä perusteellisemmin sen tekee heti, ovat hyödytkin nopeammin saatavilla.

    Merkittäviä ympäristöhyötyjä voidaan saavuttaa vain, jos alamme elää oikeasti luonnon kannalta kestävällä tavalla ja lopetamme sähkön tuotanto kokonaan. Samalle voisimme lopettaa kaikenlaisen teollisuuden ja jopa sisätiloissa olemisen. Tällöin tulisi loppu myös luonnottomille ääni- ja valosaasteille, ilmansaasteista ja muista myrkyistä nyt puhumattakaan. Eletään ulkona pimeässä, kun on sellaisen aika ja nautitaan päivän valosta, jos olemme vielä aamulla elossa.

    Siirtykäämme täysin luonnonmukaiseen ravintoon ja lopetetaan kaikenlainen viljely. Kuinka usein voimmekaan lukea vaivoista ja sairauksista, joita luonnoton ruokamme aiheuttaa. Kerätkäämme ravinto sieltä missä ikinä kuljemmekaan vaeltavien eläinten perässä, syökäämme kun ruokaa on saatavilla ja paastotkaamme muina päivinä.

    Ravinnnon vähäisyys tulisi luonnollisesti vähentämään ihmispopulaation planeetallamme noin prosenttiin nykyisestä. Ylikansoitus- ja väestönkasvuongelmakin ratkeaisivat siten kuin itsestään. Meitä olisi vähemmän, mutta olisimme onnellisempia kaiketi. Susilauman raadellessa läheisimpiämme ja karhujen syödessä tähteet, voisimme ihailla niiden komeaa turkkia, tuntea ylpeyttä ja onnitella itseämme niiden selviytymisestä ja kantojen vahvistumisesta.

    Kenties meidän tulisi Suomessa siirtyä uuteen talouteen ensimmäisinä ja näyttää maailmalle esimerkkiä nälkään kuolemisen eduista ympäristöongelmia ratkaistaessa. Annetaan ahneiden amerikkalaisten ja kiinalaisten tuntea häpeän pisto sielussaan kun katsovat meidän nääntyvän laumoina ympäristömme elinkyvyn parantamiseksi. Pian miljardit seuraavat esimerkkiämme ja ihminen ei olisi enää kauhistus luonnolle ja sen viattomille kappaleille vaan olisimme niille pikemminkin suupala.
  11. Jos vapaan tahdon ajateltaisiin olevan mielen tila, jossa mikään ulkopuolinen ei vaikuta pyrkimyksiin, toiveisiin taikka haluihin, ei peritty taikka opittu ominaisuus, vain ja ainoastaan kokijan oma tahto, on vaikea ajatella sellaista olevan.

    Tietyissä tilanteissa ihminen voi tehdä valintoja, mutta niihin on aina vaikuttanut jokin ulkopuolinen.

    Jos ihminen vaistonsa, yhteisöllisyyden tai jonkin elimellisen syyn vuoksi kokee voimakasta halua esimerkiksi käyttää jotain tiettyä nautintoainetta ensimmäistä kertaa, sanotaan vaikkapa polttaa savuketta, hänellä ei ole asian suhteen vapaata tahtoa.

    Tekipä hän tilanteessa minkä ratkaisun tahansa, siihen on aina vaikutettu jotenkin. Hän saattaa ottaa savukkeen, imaista sitä ja jatkaa tapaa lopun elämäänsä. Hän voi myös kieltäytyä, kuten tulee tekemään lopun elämäänsä. Variaatioiden määrä ääripäässä olevien ratkaisujen välillä lähestyy isoa lukua. Kumpikaan ääripäänratkaisu tai mikään niiden välille sijoittunut ei ole tekijänsä kannalta vapaa.

    Jos ajatellaan vaihtoehtoa, että henkilö ei ole ikinä nähnyt savuketta tai kuullut niistä hyvää saati pahaa, voi henkilö ottaa savukkeen ja maistaa sitä tai olla ottamatta ja maistamatta kulttuurisella perusteella. Kuinka henkilön kulttuurissa suhtaudutaan savuketta tarjoavaan henkilöön? Kuinka suhtaudutaan tarjoamiseen ylipäätään? Joissain tapauksissa kieltaytyminen savukkeesta olisi lähes mahdotonta ja joissain tapauksissa savukkeen vastaanottaminen olisi sellaista.

    Jos ajatellaan savukkeen tarjoamista irti sekä kaikesta ja kaikista kulttuureista että savukkeisiin liittyvästä tiedosta, vaikuttaa valintaan viimekädessä henkilön sen hetkinen mielentila ja temperamentti. Viimeksi mainittu on pitkälti syntyperäinen, joka saattaa merkittävästi vaikuttaa aiempaan. Toki myös tarjoajalla on merkityksensä. Jos verrataan polulla lojuvaan savukkeeseen ja jonkun esimerkillään osoittavaan käyttöön, on ero merkittävä. Ei oikeastaan voida edes ajatella, että joku asiaa tuntematon poimisi savukkeen maasta, sytyttäisi sattumalta yhden pään siitä palamaan, imeskelisi toista päätä ja hengittäisi savua keuhkoisinsa vaikutuksen aikaansaamiseksi.

    Olemme huomanneet, että ihmisillä on valinnanvaraa tietyssä määrin, mutta onko tahto vapaata?

    Kuten mainitsimme jo aiemmin, on loppujen lopuksi aivan yhdentekevää, minkä ratkaisun henkilö valintatilanteessa tekee, siihen on aina vaikutettu. Jos henkilö päättää olla maistamatta savuketta, on siihen vaikutettu ennalta yhtä paljon kuin päätökseen olla maistamatta.

    Arkipäivän valintojen sattumanvaraisuudet eivät todista vapaan tahdon olemassa olosta. Voimme ajaa itsemme sattumanvaraisten valintojen äärelle ja ajatella niiden olevan täysin vapaita kaikesta minuuden ulkopuolisesta vaikutuksesta. Teemme asioita koska koemme tarvitsevamme joko tekemistä itseään taikka sen lopputulosta.

    Voidaan ajatella työläismuurahaista ja sen osaa yhteiskunnassaan. Kenties silläkin on joka aamu keosta lähtiessään pää täynnä innokkaita kuvitelmia vapaudesta. Sehän voi kävellä minne tahansa, tehdä ja kokea mitä tahansa. Kuitenkin ylivoimaisesti suurin osa niistä palaa aina lyhyen ajan jälkeen takaisin kekoonsa. Oikeastaan vain kuolema erottaa heidät keostaan ja ilman kekoaan ne kuolevat hyvin nopeasti.

    Elämme vaistojen varassa kulttuurimme puristuksessa, joka opettaa meille päivittäin oikeata ja väärää. Vaikka olilsimme täysin erotettuja ihmisistä heti syntymästämme, luontainen temperamenttimme muokkaisi meitä. Puhumattakaan, että jäisimme syntymästämme luonnon kasvatettavaksi ja jäisimme ihmeen kaupalla eloon. Luonnossa selviämisen kokemus vaikuttaisi valintaan savuketta ihmeteltäessä.

    Jotkut väittävät olevansa vapaita ajattelijoita, jotkut jopa saattavat ollakin jossain merkityksessä. Yleensä vapainta ja omaperäisintä ajattelua osoittaneet ovat olleet joko hirmuvaltiaita, taiteilijoita taikka laitokseen suljettuja hulluja. Voimme unelmoida vapaasta tahdosta, mutta mihin sitä tarvitaan, kuka sitä tarvitsee ja mihin tarkoitukseeen? Meidän vielä laitokseen sulkemattomien tavisten osana on vain ja ainoastaan kantaa kortemme kekoon.
  12. Materiaalina kivi olisi ollut tarkoitukseensa sopiva niin saatavuutensa kuin kestävyytensäkin puolesta. Eksoottiset ihmistieteille tuntemattomat metalliseokset tai keraamiset materiaalit olisivat luultavasti tulleet huomattavasti kalliimmiksi pyramidien mittakaavassa käytettynä. Muutoin he ovat hyvinkin voineet omia materiaalejaan käyttää, ne vain ovat aikojen kuluessa rapautuneet, ruostuneet, haihtuneet tai muuttuneet joksikin muuksi.

    Muista maailmoista tänne matkaamiselta voidaan edellyttää muun ohella myös taloudellista älyä. Vaikeasti saatavien ja kalliiden materiaalien haaskaaminen johonkin syrjäiselle planeetalle rakennettavaan turistimagneettiin olisi lienee ollut hölmöyttä alieneidenkin mittapuulla, varsinkin kun saatavilla on ollut runsaasti kiveä.

    Kiven käytössä suurin vaikeus ja kustannus lienee ollut sekä niiden louhiminen halutun muotoisina ja kokoisina irti kalliosta että niiden siirtäminen lopulliselle paikalleen. Jos alienit ovat kyenneet siirtämään itsensä jostain kaukaa tälle planeetalle, ei mainittujen vaikeuksien luulisi olleen heille ylitsepääsemättömiä.

    Mitä pyramideihin ja varsinkin Kheopsin sellaiseen tulee, on vertaillen mainittava että ensimmäiset rakennelmat, jotka Suomessa ylsivät samaan korkeuteen, olivat radiomastoja (150m), joita 1920-luvulla rakennettiin pari kappaletta. Oikeastaan rakennuksista ensimmäinen, joka ylitti Suuren pyramidin korkeuden oli Näsinneula Tampereella 1970-luvulla. Tähän aikaan radiomastojen lisäksi oli vain jotain savupiippuja jotka ulottuivat 150m korkeuteen ja ylittivät sen. Pyramidin korkeus on noin 140m ja se vastaa lähes Helsingin Pasilan tv-tornin korkeutta, joka on 146m.

    Kaiken kaikkiaan pyramidit ovat olleet äärimmäisen mittavia rakennushankkeita. On kuitenkin otettava huomioon, että Egyptissä oli tuolloin sukupolvien ajan ammattilaisia, joiden tehtävänä oli nimen omaan hankalien rakennushankkeiden, kuten pyramidien, suunnittelu ja toteuttaminen.

    Nykyihmisen ajattelu on jokseenkin eriskummallista, koska nykyään ei ole enää pyramidin suunnitteluun ja rakentamisen toteuttamiseen kykeneviä ja tietotaitoisia ammattilaisia, ei heitä varmasti ole ikinä ollutkaan. Niinpä selityksen täytyy olla, että rakentajien tai ainakin työkalujen ja suunnittelijoiden on täytynyt tulla valovuosien päästä hankettaan toteuttamaan.

    Tieto lisääntyy mittavilla määrillä ihmissukupolven aikana. Samat ihmiset, jotka näkivät ensimmäisten junien liikkuvan rautateilla, ovat saattaneet nähdä myös ensimmäiset lentokoneet. Puolestaan ensimmäisten lentokoneiden näkijä on saattanut todistaa ensimmäistä kuulentoa. Sen lisäksi että tieto lisääntyy koko ajan, sitä myös katoaa koko ajan. Kokemusperäinen tieto katoaa hyvin nopeasti ja pian seuraa tarpeettomaksi jäänyt teoreettinenkin tieto.

    Ihmiskunta ei enää osaa rakentaa kivipyramideja, mutta se osaa matkata avaruudessa. Kehityksellä on hintansa.
  13. En ole koskaan pannut pahakseni edes tatuoituja naisia. Onpahan jotain tekemistä siinä nylkyttäessä kun voi samalla katsella kuvia. Tykkään vessassakin lukea vanhoja sarjakuvia, ettei aika tuntuisi menevän hukkaan.

    Eiväthän ne yleensä kauniita ole, eivät kuvat eivätkä kantajansa, mutta lahjahevosen suuhun ei parane katsoa. Mitä sitä nyrpistelemään, ilostaan se toinen antaa. Jos ratsastaminen alkaa tuntua työläältä tai velvollisuudelta, on vaihdettava hevosta tai lopetettava ratsastaminen. Ei se aina ole tamman vika, ettei ritari pääse satulaan.

    Itse suhtaudun asiaan siten, että jos koko kehon fresko vie ajatukset muualle ja häiritsee käsillä olevaa tehtävä, on sammutettava valot ja jatkettava pimeässä. Muutoin tehtävä on kirjaimellisesti omilla käsillä. Ymmärrettävästi liha ei ole heikoimmillaan eikä halvimmillaan juuri kaamosaikana vaan pikemminkin lisääntyvän valon myötä halutkin lisääntyvät. Jos juhannusyönä pellolla naturistina pyöriessä kumppani osoittautuukin kuvalliseksi jatkokertomukseksi, kannattaa silloin vain sulkea silmät ja ajatella kuningatarta tai mikä nyt kullekin sattuu viisaria väräyttämään. Parin kuvan vuoksi ei kannata suhdetta kaataa.

    Ajan kanssa kuvat rypistyvät ja haalistuvat, suhteen kanssa voi käydä toisin.
  14. Voisiko yhteiskunta olla eräs ihmisen kehittämä uskonnollinen ilmiö?

    Jollain tavalla ajateltuna jopa ihminen voisi olla eräs uskonnon kehittämä yhteiskunnallinen ilmiö.

    Ryhmät muodostavat yhteisöjä ja yhteisöt yhteiskunnan. Yksilöt muodostavat ryhmän väkisinkin jo biologisista syistä. Ryhmät puolestaan selviävät hengissä paremmin yhteisöissä. Ihmispopulaation kasvaessa yhteiskuntien muodostuminen on vääjäämätöntä, tavalla tai toisella.

    Yhteisö ja varsinkin yhteiskunta tarvitsee auktoriteettia. Lapsi katsoo alkuvuosina ylös isäänsä. Tämän kaikkivoipaisuuden illuusion kadotessa lapsi kokee kriisin. Isä ei olekaan maailman vahvin ja kaikkitietävin. Isä on ollut lapsen ainoa todellinen auktoriteetti, jopa äiti on totellut isää, ja äiti sentään tekee ja tarjoaa kaiken tarvittavan.

    Maailma vaikuttaa äkisti olevan täynnä kaaosta ja ilman järjestystä. Maailmankatsomus avartuu vähitellen ja turvallisia auktoriteetteja alkaa löytyä. Yhteiskunnallinen esivalta aina kuninkaaseen asti on kertomassa kullekin paikan kuten uskontokin. Esivalta alkaa vähitellen muodostua ihmisistä ja kuninkaitakin kuolee ja uusia tulee. Onko oikeata auktoriteettia missään, mikä on muuttumatonta? Perinteet. Mikä pitäisi paremmin vuotuisia perinteitä yllä kuin uskonto?

    Yksilöt kaipaavat niin turvaa tuovaa auktoriteettia kuin sukupolvien yli ulottuvaa jatkumoakin. Ajatellaan, että moderni yhteiskunta voisi toimia ilman uskontoa.

    Yksilötasolla uskonnottomuus voi tuntua toimivan hyvinkin. Yhteiskunta tarvitsee kuitenkin jäseniltään myötävaikutusta. Jos kaikki jäsenet alkavat toimia oman etunsa maksimoimiseksi, varastaa, huijata, pettää, salata ja epäillä, yhteiskunta ei toimi.

    Koko yhteiskunnan toiminta perustuu eräänlaiseen uskontoon. Menen aamulla töihin ja teen osani, saan palkkaa ja elätän perheeni, turvaan jälkikasvuni eloonjäämiseen.

    Oikeasti meillä ei ole mitään varmuutta siitä, että saamme palkkamme kuun lopussa. Meillä ei ole mitään varmuutta siitä, että pankkitilillä olevat numerot oikeasti tarkoittavat elintarvikkeiden saamisen kannalta jotain. Olemme tottuneet tiettyyn elämänjärjestykseen. Uskomme sen jatkuvan.

    Joku varmasti ajattelee, että uskonto ei perustu mihinkään todelliseen kun taas pankkitilin numerot tai tietyn näköiset paperin palaset oikeasti saavat aikaan asioita. Paperit ja tilillä olevat numerot saavat asioita aikaan vain niin kauan kuin ihmiset uskovat niihin. Loppujen lopuksi ne ovat vain paperia ja digitaalisia välähdyksiä. Paperia voi sentään käyttää sytykkeenä.

    Nykyinen yhteiskuntamme elää illuusiossa, että kansanedustajamme oikeasti edustavat meitä kansalaisia. Saattavat he edustaakin, mutta virkakoneisto toimii kuitenkin ihan omilla ehdoillaan. Vaalimme sisimmissämme edelleen ajatusta ja tunnetta oikeasta ja väärästä ja oletamme yhteiskunnan ja oikeuslaitoksen lähtökohtaisesti toimivan niiden perustalta.

    Yhteiskunta ja sen toiminta on uskonto, jonka pitkälle jatkuvan luonnemuokkauksen tuloksena on syntynyt moderni ihminen, joka paradoksaalisesti kuvittelee olevansa uskonnoista ja niiden määräysvallasta vapaa yksilö.
  15. Flegmaattisuuden juuret ovat muinaisessa Kreikassa ja ihmiskehon nesteissä. Niitä tutkimalla Hippokrates ja Galen kehittivät tempperamenttien neljä perustyyppiä, sangviinikko (veri), koleerikko (keltainen sappi), melankoolinen (musta sappi) ja flegmaattinen (lima).

    Sangviinikot ovat huolettomia, sosiaalisia ja puheliaita.

    Koleerikot puolestaan ovat itsekeskeisiä, impulsiivisia ja agressiivisia.

    Melankooliset ovat vakavia, sisäänpäinkääntyneitä ja varovaisia.

    Flegmaattisten osana on olla kohtuullisia, suvaitsevaisia, rauhaa ja hiljaisuutta etsiviä, välittäviä ja ajatuksiiinsa uppoavia.

    Ennen sotia psykologiassa rakastettiin ihmisten jaottelua ja luokittelua. Nämä temperamentit olivat yleisessä käytössä kuten myös ruumiinrakenteen mukaan jaottelu.

    Kehon rakenteen perusteella voitiin ihmiskunta jakaa leptosomeihin, pyknikoihin ja atleetteihin. Psykologian oppikirjassa 1920-luvulta joukossa oli vielä normaalikin ruumiinrakenne. Alunperin ruumiinrakenteeseen liittyvän luonteiden erottelun teki Ernst Kretschmer 1900-luvun alkupuolella.

    Leptosomit ovat laihoja, kapearakenteisia ja luonteeltaan sulkeutuneita sekä asioihin syventyviä.

    Pyknikot ovat lihavuuteen taipuvia keskivartalopulskia, joilla on lyhyet raajat. Luonteeltaan pyknikot ovat seurallisia ja käytännöllisiä.

    Atleetit puolestaan ovat nimensä mukaisesti voimakasrakenteisia ja lihaksikkaita, luonteeltaan hitaasti reagoivia, kestäviä ja joustavia.

    Normaalilla rakenteella varustettu omasi ilmeisesti luonteen joka tasapainotteli kaikilla mainituilla ominaisuuksilla.

    Näistä erotettiin aikoinaan vielä dysplastinen, joka oli rakenteeltaan selkeästi poikkeava yksilö. Mikä kyseisten luonteeksi oli ajateltu, lienee tapauskohtaista.

    Onneksi voimme vähitellen löytää suomalaisia vastineita näille kovin vierasperäisille sanoille ja jaotteluille. Jos totta puhutaan niin minun korvissani vullake kuulostaa ihan yhtä vierasperäiseltä kuin Hippokrateen suustaan suoltamat keikkalaiset viisaudet.

    Löytyisiköhän sieltä itämurteista vastineita leptosomille ja pyknikolle? Vai lopetettiinko siellä ihmisten nimittely niiltä osin sotien jälkeen?
  16. Dänikenin ensimmäinen kirja; Vieraita avaruudesta: Menneisyyden ratkaisemattomia arvoituksia, esittää joukon kysymyksiä muinaiseen maailmaan liittyen. Itse asiassa nyt kun tuota kirjaa selailen, huomaan kysymysmerkin esiintyvän tekstissä hämmästyttävän usein. Itse asiassa myöhemmissä kirjoissaan hän kertoo ensimmäisessä kirjassa halunneensa esittää vain perusteltuja kysymyksiä. Ilmeisesti kukaan ei vastannut Erikille ja hän keksi kysymyksiinsä vastaukset itse.

    Erich käy kirjassa läpi sekä muinoin kuolleiden että edelleen elossa olevien alkukantaisten kulttuurien mytologioita ja kysyy: voisivatko muista maailmoista tulleet vierailijat selittää kaiken? Rivien välistä voidaan lisäksi lukea kysymykset: Eivätkö ufot ja alienit selitäkin tämän kaiken? Onko selitykseni muka huonompi kuin muiden? Eikö selitykseni oikeastaan ole paras ja osuvin?

    Seuraavaksi Däniken kysyy: Voisivatko ulkoavaruudesta tulleet vierailijat selittää mittavat muinaiset rakennushankkeet joiden jäänteitä on nähtävissä vielä nykyäänkin, kuten pyramidit, jne? Rivien välistä voidaan jälleen lukea kysymykset: Eivätkö ufot ja alienit selitäkin tämän kaiken? Onko selitykseni muka huonompi kuin muiden? Eikö selitykseni oikeastaan ole paras ja osuvin?

    En ole koko Dänikenin tuotantoa selannut läpi, mutta kaikki teokset mitkä olen lukenut käsittelevät juuri ja vain yllä esitettyjä kysymyksiä. Ilokseni huomasin, että Ancient Aliens-televisiosarjakin käsittelee juuri näitä samoja kysymyksiä ja aivan samassa hengessä.

    Dänikenin kotisivuilta http://www.daniken.com/e/ voimme lukea hänen nykyisistä toimistaan. Tuottelias mies kaiken kaikkiaan, arvostan siinä missä Tolkienia ja Topeliustakin.
  17. Ketjun alussa olevasta linkistä voi lukea Tiurin kirjoituksen, joka on ilmeisesti julkaistu Talouselämää lehdessä.

    Tiuria lainatakseni "Pertti Kellomäki yrittää todistaa, [että] maapallon keskilämpötilan nousu on jatkanut nousuaan vuoden 2000 jälkeenkin (TE 6/2014). Kohinaista signaalia voi käsitellä eri tavoin niin, että saa tulokseksi haluamansa."

    Kirjoituksensa lopuksi Tiuri toteaa "Ilmaston muuttumisen tiedot ovat liian puutteellisia, jotta voitaisiin vaatia tuhansien miljardien sijoittamista ilmaston lämpiämisen oletettuun estämiseen."

    Minä en ole valehtelemisesta kirjoittanut edes fontin varjon vertaa, eikä Tiuri sen vertaakaan. Ilmastonmuutokseen liittyvät tutkimukset antavat tietoa, jota voi tulkita eri tavoin. Tutkimuksen perusteella tehtyihin johtopäätöksiin voi siis vaikuttaa johtopäätöksien tekijän ennakkoasenne tutkittavaan ilmiöön.

    En ole myöskään väittänyt, että IPCC valehtelee. Olen sanonut vain, ja sanon edelleenkin, että tämä laitosmammutti tuottaa ja julkaisee tietoa sopivasti valikoiden, jotta voivat oikeuttaa olemassaolonsa kustannuksien maksajille.
  18. Kertomuksesi on uskottava. Olisin aikoinaan saattanut pitää sitä huuhaana, mutta olen nykyään oppinut uskomaan omakohtaiseen kokemukseen, tietyin rajoituksin tietysti.

    toki esineitä liikuttava ilmiö on pelottava, mutta koitteko turvallisuusriskiä missään vaiheessa?

    Tarkoitan kysymykselläni, että satuttiko ilmiö teitä fyysisesti mitenkään?
  19. Itse uskon jollain tavalla kummittelun mahdollisuuteen tai ainakin haluan uskoa sellaiseen. Omat kokemukseni haluan tietenkin järkeillä luonnollisiksi kokemuksiksi ja olen aina onnistunut vakuuttamaan itseni. Kummittelu tai mitä se sitten onkin, on pelottava, tuntematon ilmiö ja vaikka haluankin tietää sen syyt ja seuraukset perimmäisintä myöten, en voi olla tuntematta pelkoa sen äärellä.

    Voinen mainita pari mieleeni jäänyttä kokemusta, jotka toki onnistuin järkeilemään, mutta jäivät kuitenkin mieleen tunnelman poikkeuksellisuuden vuoksi. Olen kertonut näistä aiemminkin samalla nimimerkillä, joten jotkut ovat nämä saattaneet lukeakin.

    Ensimmäinen poikkeuksellisen outo kokemus oli Suomussalmella. Olin eräänä syksynä reissaamassa Suomen läpi ja halusin käydä katsomassa Talvisodan muistomerkkiä kaikkine kivineen. Löysin syrjäisen muistomerkin, vietin siellä aikani ja ilta alkoi hämärtää. Päätin viettää yöni Suomussalmella ja pienen matkabudjetin vuoksi autossani. En koskaan halua nukkua metsässä tai muussa syrjäisessä paikassa vaan aina jossain ihmisasutuksen lähellä, niinpä ajoin Suomussalmen keskustaan ja vanhastaan etsin tien hautausmaan parkkipaikalle. Ne ovat kaikkein rauhallisimpia paikkoja kaupungeissa, mikäli yöpyy henkilöautossa ja haluaa nukkua. Toki voisi yöpyä jossain korvessakin, mutta siellä ei ole katuvaloja, joiden kajossa suorittaa iltatoimet ja lukea hetki jotain rauhoittavaa ennen nukkumaan menoa.

    Olin nukkunut hyvän aikaa ja avasin silmäni. Olin autossani ja katselin ikkunasta kahta hahmoa, jotka liikkuivat autoni ympärillä. Äiti ja tytär, siltä he ainakin vaikuttivat. Pidin jokseenkin outona, että keskellä yötä parivaljakko kiertää autoani ympäri. Olen kuitenkin reissannut jonkin verran ja öisin on monenlaista liikkeellä, tosin ei hautausmaalla.

    He kiersivät autoani ja tuntuivat katselevan minua. He liikkuivat oudosti, en havainnut askelia tai jalkojen liikettä. He vain liikkuivat tasaisesti eteenpäin. Nukuin silloisen Kadettini etupenkillä ja olin kääntänyt sen taaksepäin ääriasentoon, en siten voinutkaan nähdä kulkijoiden jalkoja. Liikkeen tasaisuus oli kuitenkin outoa, kuten heistä heijastuva valo. Katuvalo heijastuu ihmisestä ja mistä tahansa tietyssä kulmassa ja tietyllä tavalla. Heissä oli outoa, että valo oli tasaista koko ajan. Ei varjoja vaikka liikkuivat, Ikään kuin he olisivat tuottaneet oman valonsa.

    Katselin heidän kierrostaan aikani ja kun he alkoivat lähestyä lähintä sivuikkunaani, toisen hahmon kasvot alkoivat vääristyä. Käsitin tämän hahmon äidiksi, joka katseli minua eikä pitänyt näkemästään. Yht'äkkiä tämä samainen hahmo vääristyi raivoisaksi eikä muistuttanut ihmistä enää. Hän vain syöksyi kauhistuttava ilme ja katse edellä autoani päin.

    Heräsin kovaan tömähdykseen ja havaitsin autoni heiluvan huomattavasti, ikäänkuin joku olisi potkaissut voimakkaasti sen kylkeen. Ulkona ja luonnollisesti autossani oli pilkkopimeää. Ilmeisesti katuvalot oli sammutettu keskiyöllä ja kello oli jotain paljon yli sen.

    Mietin tapahtunutta hetken aikaa. Ruuvasin selkänojan ajoasentoon ja päätin jatkaa uniani lähimmän koulun parkkipaikalla. Järkeilin tapahtuman että jotain, käpy ehkä, oli pudonnut autoni katolle ja heräsin siihen. Heräsin kenties hätkähtämällä ja autoni on saattanut alkaa heilua sen vuoksi. Mitään yliluonnollista ei siis välttämättä ollut tapahtunut. Kaikki johtui vain ympäristön häiriöistä ja nukkujan yliherkästä mielikuvituksesta.

    Olen tosin jälkeenpäin miettinyt kumpi tuli ensin, käpy katolle vaiko uni kiertäjistä?

    tämä tarina venähti, joten kerron lisää toisissa yhteyksissä.
  20. Jostain syystä nykyään ei puhuta niinkään ilmaston lämpenemisestä vaan sen muutoksesta. Kenties katastrofin nimeä piti muuttaa kun reaalimaailmassa mikään ei oikein vastannut hätäisesti ja tarkoitushakuisesti väsättyjä lämpenemismalleja. Ilmastonmuutoskin taitaa pitkälti olla vain poliittisen ilmaston muutosta.

    Mitä poliittiseen ilmastoon tulee, sen perusteella on ennenkin jaettu Nobelin rauhanpalkintoja. Al Gore ei suinkaan ollut ensimmäinen.

    Kaikkein varttuneimmat palstan seuraajat saattavat muistaa Yhdysvaltain ulkoministerin Henry Kissingerin saaneen rauhanpalkinnon myös. Hän kun teki kaikkensa saadakseen rauhan Vietnamiin ja jatkoi siksi pommitusten toimittamisia sinne vielä pari vuotta rauhanpalkinnon saamisen jälkeenkin. Perusteellisen rauhan aikaansaamiseksi hän pommitti varmuuden vuoksi myös naapurivaltiota Kambodzaakin. Tietenkään Kissinger ei tehnyt rauhaa vain kauko-idässä vaan hän teki sitä myös lähempänä kotiaan. Parhaiten hän osoitti rauhantekokykynsä ja -tahtonsa tukemalla viimeiseen asti Etelä-Amerikan sotilasjunttia niin Chilessa kuin muuallakin.

    Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) toimintaa on alusta alkaen seurannut salakähmäisyys ja skandaalit. Kaiken kaikkiaan kyseisellä suhteettoman suureksi kasvaneella poliittisella elimellä on vain yksi tarkoitus, ylläpitää olemassaoloaan ja hyvinvointiaan. Tässä se on onnistunut tarkoitushakuisilla julkaisuilla, jotka ovat erittäin valikoivia niin tieteen kuin tieteellisyytensäkin suhteen.

    Varmasti ilmastonmuutosaktivistit haluavat parantaa ympäristön tilaa ja varmistaa elinkelpoisen ympäristön myös tuleville sukupolville. Kukaan ei tarkoituksellisesti halua pilata ainoan elinympäristömme elatuskykyä. Väittäminen, että ilmastonmuutos johtuu ihmisen aiheuttamista hiilidioksipäästöistä ja vaatiminen, että näitä päästöjä rajoitetaan, on yksi tapa toimia. Perusteet tälle väitteelle ovat kuitenkin hatarat. Tässä tapauksessa ei voida edetä edes hautajaiset kerrallaan, koska teoriaan kriittisesti ja kielteisesti suhtautuvien tiedemiesten määrä on nousussa.

    Ympäristöasioihin intohimoisesti suhtautuvilla on eräänlainen uskonnollinen ja aatteellinen harha, että heidän tapansa on ainoa oikea ja maailma täytyy muokata heidän katsomuksensa mukaiseksi. Viime kädessä taustalla ei taida olla niinkään huoli ympäristöstä vaan vallankäytöstä. Kun onnistuu ensin vakuuttamaan kaikki uhasta, voi myydä heille keinon vapautua siitä.

    Politiikassa tarvitaan äänestäjiä ja tukijoita. Helpoiten niiden saaminen onnistuu tunteisiin vetoamalla. Kun ilmastonmuutos hyväksytään osaksi yhteiskunnallisia instituutioita ja uskontoja, eivät mitkään järkisyyt taikka tieteelliset todistelut voi käännyttää osaa äänestäjistä olemaan uskomasta siihen. Tähän IPCC pyrkii ja on onnistunutkin varsin hyvin. Ympäristöasiat tarjoavat erinomaisen poliittisen kasvualustan poliitikoille, joilla ei ole mitään ennestään merkityksellisenä pidettävää tarjottavanaan, kuten kansantalouden ja sen toiminnan ymmärtämistä.

    Ilmastonmuutos on poliittisten ympäristönsuojeluliikkeiden opinkappale, jonka varassa he herättävät uhkakuvia ja ratkaisuja, joiden toteuttamiseen vain heillä on yhteiskunnallisesti toimivat keinot. Tieteellisen todistelun osuus vähenee koko ajan, koska opinkappale alkaa vähitellen läpäistä yhteiskunnallisten toimintojen kerroksia. Pian se on arkipäivää kaikessa päätöksenteossa, ellei jo ole.

    Onneksi olkoon yhteiskunta, olemme palaamassa keskiajalle. Pian meillä on uskomukseen perustuva opinkappale joka läpäisee kaikki yhteiskunnan kerrokset ja on otettava huomioon niissä kaikissa ylimpänä määrääjänä.

    Kukaan ei tosin ole väittänyt ettei ihmiskunta muutamaa piruparkaa lukuunottamatta ollut keskiajalla onnellinen.
    21. 245 / 261
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt