Vapaa kuvaus

Aloituksia

138

Kommenttia

5403

  1. Mitä mustasukkaisuuteen tulee, en näkisi että kyse on toisen omistamisesta. Mustasukkaisuus on pikemminkin reaktio omaan epävarmuuteen toisen rakkaudesta, jolloin sairaalloisessa tapauksessa pieninkin epäilys saattaa laukaista kohtalokkaan väkivaltaisen reaktion. Sairaalloista mustasukkaisuutta esiintyy niin miehillä kuin naisillakin, mutta koska mies on yleensä parisuhteen vahvempi osapuoli, näkyvät mustasukkaisuuden seuraamukset yleensä naisen kehossa erilaisina vammoina taikka naisen kuolemana pahoinpitelyn seurauksena.

    Luonnollisesti jokainen rakastunut kokee mustasukkaisuutta, jos suhde rakkaaseen on uhattuna jonkun toimesta. Jo pienestä pitäen on yleistä, että sisarukset ovat mustasukkaisia toisilleen vanhempiensa taikka toisen vanhemman rakkaudesta. Tätä tosin kutsutaan sisarkateudeksi, vaikka mustasukkaisuudesta siinä tietysti on kyse.

    Rakastuminen ei ole toisen omistamista, mutta rakastuminen tarkoittaa lähtökohtaisesti, ettei rakastumisen kohteeseen suhtaudu välinpitämättömästi. Jos käy ilmi, ettei sydämen valittu koe lainkaan samoin, ymmärtävät useimmat vetäytyä, masentua ja nuolla haavansa yksinään. Tästä pääsemme aasinsiltaa pitkin masentumisen tunteeseen, mikä on aggressiivinen tunne, joskin se aggressio kohdistuu itseen eikä muihin. Masentuminen ei siis ole alakuloisuutta, vaan se aiheuttaa pidemmän päälle hoitamattomana joko itsemurhan, taikka laajennetun itsemurhan (joukkomurha+itsemurha).

    Kaikki ihmiset eivät masennu vastoinkäymisten edessä, vaan heistä tulee (ulospäin) aggressiivisia.

    Mustasukkaisuus on siis aggressiivista reagoimista vastarakkauden loppumisen uhkaa kohtaan. Sairaalloisessa tapauksessa mustasukkaisuus on puolison jatkuvaa kontrollointia ja pahoinpitelyä mitä mielikuvituksellisimmista syistä, jotka kyllä pohjautuvat mustasukkaisen pohjattomaan rakkauden tarpeeseen, mutta myös kyvyttömyyteen ottaa sellaista vastaan.
  2. Siis onko aloittajan ongelma, ettei olemassaoleva tie ole poliisipartion mielestä tie?

    Yleinen tie se ei missään tapauksessa ole, eikä tien kohdalle välttämättä ole perustettu yksityistietäkään, mutta epäilemättä kulkuoikeus jollakulla kuitenkin on.

    Poliisilla ei ole tietoa vuosisatojen aikana perustetuista kulku-/tieoikeuksista varsinkaan, ellei niitä ole merkitty kiinteistörekisterikartalle käyttöoikeuksina. Käyttöoikeudet, niin sanotut tierasitteet, eivät muodostu yksityisteiksi itsestään, vaan yleensä sellainen täytyy tieosakkaiden (käyttäjien, vaikutuspiirissä olevien) itse perustaa. Tämä yksityistien perustaminen tehdään siis sen selkiyttämiseksi, että millaisella osuudella kukin tien käyttäjä osallistuu tien hoidon aiheuttamiin kustannuksiin.

    Yksityisteiden lisäksi on olemassa tieoikeuksia toisen omistamalla maalla, jolloin tieoikeuden haltijat/käyttäjät sopivat keskenään tien pitämisestä käyttökelpoisena. (ns. sopimustiet)

    Näiden lisäksi on tietysti olemassa omalla maalla olevat omaan käyttöön tarkoitetut ns. tilustiet. Näitä teitä voi käyttää omistajan luvalla.

    Tieoikeuksia, siis oikeus tehdä tie toisen omistamalle maalle taikka käyttää toisen maalla olevaa tietä on kahdenlaisia. Maanomistaja voi vapaasti sopia jonkun kanssa alueensa käyttämisestä tien rakentamiseen taikka olemassa olevan tien käyttämisestä (sopimustie). Toinen vaihtoehto on, että tieoikeus (rasitetie) perustetaan (taikka siirretään) maanmittaustoimituksessa rasittamaan kiinteistöä.

    Yksityistie voi siis katketa, vaikka tie maastossa jatkuukin. Se voi jatkua rasitetienä, sopimustienä taikka tilustienä.
  3. Minä puolestani olen nuoresta pitäen kokenut olevani banaani. En osaa sanoa tarkasti, missä vaiheessa huomasin olevani enemmän banaani kuin ihminen, mutta se oli jossain vaiheessa koulussa.

    Ennen kuin olin itse banaani, muistan kuinka kaupassa katselin aina ihanan keltaisia, pitkulaisia ja käyriä banaaneja. En ihaillut niitä niinkään siksi, että olisin halunnut kuoria taikka syödä niitä, vaan että olisin itse halunnut köllötellä kaikkien katseltavana pienessä kumarassa, keltaisena ja sopusuhtaisen pitkulaisena.

    Murrosiässä en välittänyt tytöistä, enkä pojistakaan, minua kiinnostivat banaanit niin esteettisessä kuin seurallisessakin mielessä. Ostin ensimmäisillä viikkorahoillani banaanin, jota pidin koululaukussa ja sain siitä turvaa ja seuraa siinä missä jotkut saavat turvaa hyvästä kaverista.

    Voisi sanoa, että lapsuuteni jäi lyhkäiseksi ja ymmärsin niin elämän raadollisuuden kuin sen rajallisuudenkin löytäessäni repustani parhaan ystäväbanaanini muuttuneen kokonaan mustaksi ja pehmeäksi. En kuitenkaan luopunut toivosta ystäväni suhteen ja asetin hänet koulupöydälleni toipumaan. Hänestä ei ikinä tullut enää muhkeaa ja keltaista, mutta hän oli kuitenkin seuranani pienenä, mustana ja homeeseen muumioituneena. Lopulta ystäväni katosi ollessani koulussa. Ajattelin silloin hänen löytäneen jonkun toisen kaverin, mutta aikuisempana asiaa ajateltuani, äitini luultavasti vain siivosi pöydältä homehtuneen banaanin pois. Kuinka hän olisi voinut tietää minulle aiheuttamastaan traumasta.

    Kun ystäväni katosi, mietin mikä sai hänet jättämään minut. Kenties meillä ei hänen mielestään ollut tarpeeksi yhteistä, ehkä olimme liian erilaiset. Siitä lähtien olen halunnut olla banaani niin mieleltäni kuin ruumiltanikin. Kenties, kun olen tarpeeksi banaani, löydän jälleen ystävän turvaksi ja seuraksi.

    Kuoritut banaanit muuten eroavat kuorimattomista tietysti ulkonäkönsä, mutta myös luonteensa puolesta. Jos koet olevasi kuorittu banaani ja ajattelit ottaa yhteyttä, älä suotta, olen banaani paksussa kuoressa eikä mikään saa minua kuorittua.
  4. Itselläni oli naisvartaloinen seurustelunukke jonkin aikaa. Alkoi kuitenkin käydä sääliksi, että se joutui olemaan päivät pitkät itsekseen, eikä minusta ollut sille aina seuraa edes yöksi. Niinpä päätin hankkia sille toveriksi miesvartaloisen seurustelunuken.

    En enää tuntenut ahdistusta seurustelunukkeni yksinäisyydestä pitkien työrupeamien aikana, joten laiminlöin nukkeni seuraa entisestään.

    Lopulta, kun vihdoin halusin kumikainaloon ahdistavan viikon jälkeen ja toivoin intiimiä hetkeä seurustelunukkeni kanssa, huomasin makuuhuoneeseen mennessäni molempien seurustelunukkieni olevan erittäin onnellisen näköisenä sängylläni toisiaan halaten.

    Huomasin olevani kolmantena pyöränä intiimissä suhteessa, joten päätin suosiolla vetäytyä, etten rikkoisi niin kaunista ja harvinaista seurustelunukkien välistä liittoa. Olen itseasiassa jo alkanut miettiä muuttamista muualle, sillä minusta on kiusallista olla saman katon alla alati intiimissä kanssakäymisessä olevan nukkepariskunnan kanssa.