Voiko ihminen vaihtaa omaa lajiaan

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Clinical_lycanthropy

Jotkut ihmiset kokee lajidysforiaa. Se on tärkein se oma tunne, kuten translaissakin on kyse.

Saat olla ihan vapaasti apina.
Sinun pitää nyt kerätä rohkeutta tulla kaapista juuri tuollaisena apinana kuin olet.

Mielenterveysongelmillehan et mitään voi,
mutta apua on saatavilla eli hae apua haluusi olla hevonen!

Evoluutioharhaan uskovat tietävät, että lajit muuttuvat vaikka mistä miksi ; kalat matelijoiksi ja dinot linnuiksi.,,tarvitaan vaan vähän aikaa MUHAHAAHAA

Minä puolestani olen nuoresta pitäen kokenut olevani banaani. En osaa sanoa tarkasti, missä vaiheessa huomasin olevani enemmän banaani kuin ihminen, mutta se oli jossain vaiheessa koulussa.

Ennen kuin olin itse banaani, muistan kuinka kaupassa katselin aina ihanan keltaisia, pitkulaisia ja käyriä banaaneja. En ihaillut niitä niinkään siksi, että olisin halunnut kuoria taikka syödä niitä, vaan että olisin itse halunnut köllötellä kaikkien katseltavana pienessä kumarassa, keltaisena ja sopusuhtaisen pitkulaisena.

Murrosiässä en välittänyt tytöistä, enkä pojistakaan, minua kiinnostivat banaanit niin esteettisessä kuin seurallisessakin mielessä. Ostin ensimmäisillä viikkorahoillani banaanin, jota pidin koululaukussa ja sain siitä turvaa ja seuraa siinä missä jotkut saavat turvaa hyvästä kaverista.

Voisi sanoa, että lapsuuteni jäi lyhkäiseksi ja ymmärsin niin elämän raadollisuuden kuin sen rajallisuudenkin löytäessäni repustani parhaan ystäväbanaanini muuttuneen kokonaan mustaksi ja pehmeäksi. En kuitenkaan luopunut toivosta ystäväni suhteen ja asetin hänet koulupöydälleni toipumaan. Hänestä ei ikinä tullut enää muhkeaa ja keltaista, mutta hän oli kuitenkin seuranani pienenä, mustana ja homeeseen muumioituneena. Lopulta ystäväni katosi ollessani koulussa. Ajattelin silloin hänen löytäneen jonkun toisen kaverin, mutta aikuisempana asiaa ajateltuani, äitini luultavasti vain siivosi pöydältä homehtuneen banaanin pois. Kuinka hän olisi voinut tietää minulle aiheuttamastaan traumasta.

Kun ystäväni katosi, mietin mikä sai hänet jättämään minut. Kenties meillä ei hänen mielestään ollut tarpeeksi yhteistä, ehkä olimme liian erilaiset. Siitä lähtien olen halunnut olla banaani niin mieleltäni kuin ruumiltanikin. Kenties, kun olen tarpeeksi banaani, löydän jälleen ystävän turvaksi ja seuraksi.

Kuoritut banaanit muuten eroavat kuorimattomista tietysti ulkonäkönsä, mutta myös luonteensa puolesta. Jos koet olevasi kuorittu banaani ja ajattelit ottaa yhteyttä, älä suotta, olen banaani paksussa kuoressa eikä mikään saa minua kuorittua.