- Niin, jotkut eivät välitä/noudata lähestymiskieltoa, mutta kyllä se osaan vaikuttaa ja ne sakot ja vankeus joitain taltuttaa.
Monet narsistit ei kuitenkaan halua oman maineensa tärveltyvän ja hyvinkin monella on jo uusi kumppani odottamassa, ettei ny mokoman eksänsä takia elämäänsä halua pilata.
Toisaalta taas uhrien suojelemiseksi on monenlaisia keinoja, tosiaan ne läheiset voivat auttaa ja tukea, turvakodeissa ja ns. valvotuissa tukiasuinnoissa voi asua pidempäänkin ja vaikeimmissa tapauksissa harkitaan paikkakunnan jopa nimen muutosta, ettei uhri olisi niin helposti löydettävissä.
Lehtien palstoille/julkisuuteen päätyvät ne rankimmat tapaukset, mutta se, että jonkun sanotaan olevan narsisti, ei tarkoita sitä, että kaikki narsistit olisivat sellaisia.
Sellaisen tapauksenkin kyllä muistan lukeeneeni hiljattain, jossa uhrin vanhempi käytti ns. oman käden oikeutta
Mitä tulee lässytykseeni, niin ei kantsi lukea mun postauksia, ne kun on helposti löydettäissä.
Jonkin verran omaakin kokemusta on sillain, et olen joutunut useinkin aikoinaan turvautumaan naapuriapuun, hakeutumaan turvakotiin lasten kanssa. Toisaalta olen itsekin tarjonnut yösijan usemmankin kerran väkivaltaisen kumppanin puolisolle.
Erotessani tosiaan sain myös henkeen ja terveyteeni kohdistetun uhan, mutta se asia jäi puheen tasolle, vaikka oven takanakin käytiin, mutta puhumalla selvittiin. Toki se uhka ja pelko vaikutti hyvin pitkään ja keskustelinkin siittä ammattiauttajan kanssa.
Hän kommentoi asiaa jotenkin siihen tapaan, että välttämättä ei ne kauhuskenaariot kuitenkaan toteudu. Hän kehoitti enemmänkin pysymään niissä asioissa jotka ovat todellisia eikä liikoja alkaa jossittelemaan, kun kukaan ei tiedä etukäteen, mitä tapahtuu.
No kovin helppoa sekään toki aina ole, mutta ajan kanssa alkaa huomata, et useimmiten kyse on pelkästään omasta pelosta, joka syntyy kuvitelmista, jotka alkavat ajatuksella, mitä jos - "Ihan en hoksaa millä tulemalla se jotenkin "ihan parasta" on..."
Niin viittasit ilm. tuohon minun, "mikä parasta niissä katse kohdistettiin enemmänkin itseen ja omaan toimintaan, kuin siihen väkivallan tekijään. "
Sinulla jäi ehkä huomamatta, että ne parhaat neuvot oli tarkoitettu /suunnattu nimenomaan uhrille. Eikä missään kohtaa kehoitettu/kannustettu mihinkään tällaiseen "Uhri joutuu pitämään silmällä sekä narsistia että sitä mihin se reagoi ja miten."
Mutta joo, kukin tyylillään tai sinun sanojasi lainatakseni "Mutta kuka nyt tykkää mistäkin" Ehkä joillekkin kokemus ja se henkilö/ on ollut niin vaikuttava et haluaa pitää sen mielessään ja seurata sen narsistinsa elämää. - Niin kyllähän niitä vainoajia ja lähestymiskiellon rikkojia on ollut ja on kautta aikain, mutta kaikissa tapauksissa ei ole kyse sellaisesta.
Niissäkin tapauksissa kyllä on mahdollista saada apua, niin omalta lähipiiritään kuin viranomaisiltakin.
Jos jollakulla esim. on lähipiirissään joku sellainen joka elää jatkuvan pelon alla, niin tarjoa seuraa ja tukea. Yksin ollessa ne pelot ja möröt kasvavat suhteettoman suuriksi. - Niin olit kopioinut alkuun ne reaktioit mitkä eivät toimi,
mut jutussa oli hyviä neuvoja ja mikä parasta niissä katse kohdistettiin enemmänkin itseen ja omaan toimintaan, kuin siihen väkivallan tekijään.
Kunnei pelkästään se loputon puhe narsistista tai muuten väkivaltaisesta ihmisestä, ja sen tekemisistä johda ainakaan mihinkään parempaan, tarvitaan sitä omaa itseen kohdistuvaa muutosta/toimintaa millä ja miten parantaa omaa elämäänsä. - Niin täs kun lueskelin tätä ketja niin mietin tuota persoona sanaa mitä sillä tarkoitellaan, surullinen persoona, iloinen persoona, masentunut persoona jne.
Määritetänkö itseni millainen ihminen minä olen sen hetkisten tunteideni perusteella, vai määrittävätkö minut jotkut sellaiset suht pysyvät ominaisuudet minussa, jotka eivät muutu olosuhteiden mukaan.
Tästäkin on ollut viime aikoina puhetta, muuttuuko ihmisen persoona ja miten paljon.
Sanotaan, ettei toista muuttaa ja itsenkin muuttaminen on usein kovan työn takana, kun ensin pitää muuttaa ajatuksensa ja sen myötä se elämäkin muuttuu, mutta muuttuuko persoona kokonaan toisenlaiseksi, on sitten taas toinen juttu, kun sanotaan et jotkut persoonallisuuden piirteet on suht pysyviä.
Mutta joo, tapani mukaan lueskelin kaikenlaista muuta muilta sivuistoilta ja silmiin sattui tämmönen
"Jokainen särkevä tapahtuma, jokainen eteemme tullut vastentahtoinenkin muutos on myös mahdollisuus. Muutos tuo eteemme pakon päästää irti ja mahdollisuuden ottaa vastaan. Emme voi tietää, mitä muutos tuo mukanaan. Meidän täytyy vain antaa sille mahdollisuus. Sokeasti luottaa siihen. Sillä vanhaa ei enää ole."
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/sarkymisen-siunaus/?utm_content=bufferaca1c&utm_medium=social&utm_source=facebook.com&utm_campaign=buffer&fbclid=IwAR2w6JRrC-rdYD9-SD7eirgc_FhFIbaLzHk93pbI7l3_zd3id54BNYyT8_U
Tämmösiä ajatuksia tuli tähän iltaan. - Siis puhutaanko tässä nyt tuosta sota ajan lapsesta. Jos hän on nyt 75 vuotias, niin hän on sitten syntynyt -44, jolloin sota päättyi.
Jos hänellä on omakohtaisia sotamuistoja niin hänen täytyy olla kolme, neljä , viisi vuotta vanhempi, koska vasta tuolloin lapselle saattaa jäädä pysyviä muistoja, kun hänellä on jo sanoja sille asioille.
Toki voi ollla niinkin, että hänen vanhempnsa on niinikään kerrannut tuota tapahtumaa, että muistijälki on tullut toisen kertomana.
Mutta joo, ilmeiseti tässä ny ei oikein ymmärretä vanhenemista ollenkaan jos tuon ikäiseltä vaaditaan samaa tasoa kuin nuoremmilta.
Vanhuksissa toki on monenlaista, toiset on huonokuntoisempia kuin toiset ja joillakin muisti saattaa alkaa prakata jo nuoremmalla iälläkin.
Nykyisessä työpaikassanikin on vain vuoden minua vanhempi dementikko, liikuntakyky on tallella mutta sanat on jo unohtuneet, eikä enää muista mitä lusikalla tehdään. Jopa kuuskymppisiä dementikkoja olen tavannut edellisessä työpaikassani.
Tuossa kun luin noita, ahdistuu, kun ei osaa, asiat jää tekemättä, matkii muita jne. niin viittaa sen verran vahvasti dementiaan, että lääkäriin minäkin veisiin muistitesteihin.
Mitä tulee kirjoittajaan itseensä, niin jotenkin nyt tuntuu, että hänkin alkaa traumatisoitua, kun ei ymmärrä/hyväksy toisen tilaa vaan luulee, että toinen kiusallaan höpöttää samoja juttuja ja ikäänkuin vaatii, että toisen pitäisi olla skarpimpi ja ottaa huomioon hänen kärsimyksensä.
https://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/mieli/naista-12-oireesta-tunnistat-muistisairauden
Kannattaa tosiaan ottaa asiaksi, niin voi itse saada apua ja tukea omaan jaksamiseensa - "Se on oma tunne jota ei pidä yleistää."
No aika monella tuntemallani ihan normi ihmisellä on ajoittain samanlaisia tuntemuksia. - "Miten sotatraumat evakoilla ovat vaikuttaneet heidän psyykeensä? "
No luettavaa löytyy kyllä jos aihe kiinnostaa. Itse googlettelin sanoilla siviiliväestön sotatraumat ja tosiaan löytyy paljonkin tutkimuksia
En nyt tähän viitsi sen kummemmin linkkejä laittaa, mutta tuos kun vilkaisin eka sivulta niin pisti silmään lause
"Lapsena saatu sotatrauma säilyy läpi elämän"
jonka toinkin esiin yhden tuntemani mummon kohdalla, et pelkää kovia yhtäkkisiä pamahduksia.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/18173/muistois.pdf?sequence=2&isAllowed=y - "En ymmärrä tuota tunnelatausta joka tulee edelleen ja uudelleen säännöllisesti"
Niin hyvinkin monen ikäihmisen sotatraumoja on tullut kuunneltua ja kertojalla tosiaan usein on kyynel silmäkulmassa. Lisänä öisiä painajaisia, kiire on junalle/rintamalle tai pakoon on päästävä, mieli sekoittuu ettei täysin valveillakaan aina tiedä mitä aikaa eletään.
Jollain toisella taas äkkinäiset pamahdukset aiheuttavat pelkoreaktion, kauhun jonka synty on hyvinkin kaukana monien vuosikymmenien takana, silloin kun oli vielä pieni tyttö. Itse hän ei kykene niistä kertomaan, mutta papereissa se lukee, sotatrauma pommituksista syntynyt, jonka pohjalta sitten ymmärrämme.
Tiedä sitten miten vaikea on itsekunkin ymmärtää, kun ei omalle kohdalle ole sattunut, tuskin osaa kuvitellakkaan . Mutta kyllä hyvin monetkin vanhukset elävät "niitä aikoja" ikäänkuin ne olisivat tätä päivää, varsinkin öiseen aikaan.
On olemassa sellainekin sanonta, että vanhana tulee lapseksi jälleen, puhutaan elämänkaaresta, lopussa palataan sinnne mistä lähdettiin. Niin käy lähestulkon meille kaikille jos kyllin kauan täällä eletään.
Ehkä se ymmärrys tulee sitte iän myötä tai sitten puuttuu se kyky asettua toisen asemaan. - "Onko muilla samoja ongelmia ja miten olette ongelman ratkaisseet?"
No itse ny olen täs vanhemmalla iällä vaihtanut paikkakuntaa, että sitä sitten on jollain tavalla joutunut luomaan uudet sosiaaliset kuviot.
Toki muutamaan vanhaa ystävään pidetään säännöllisesti yhteyttä, vaikka tapaamiset on harventuneet, kun on vielä työelämässä ja lapset tai paremminkin lapsenlapset vievät osan vapaa ajasta.
Mutta tosiaan sieltä kotoa pitäisi lähteä ihmisten pariin ja uskaltautua juttelemaan vieraampien ihmisten kanssa, esim. luonnossa liikkuessa, kahviloissa, kirjastossa yms.
Monillakin paikkakunnilla on myös kaikenlaista toimintaa, ilmaisiakin tapahtumia, luentoja, harrastepiirejä, yms. missä voi tavata ihmisiä. Järjestöillä on myös paikkoja joihin voi mennä suht edullisesti syömään ja istuutua jonkun ihmisen kanssa samaan pöytään. Myös kansalaiopistolla on monenlaista tarjontaa jossa kiinnostuksen mukaan tapaa ihmisiä ja yht. tekeminen yhdistää.
Itse olen saanut enemmän tai vähemmän ystäviä, kun tykkään käydä pubissa, joissa on karaokea ja nykyään monessa baarissa on kerran viikossa ns. pubivisoja, joissa voi testata tietämystään milloin mistäkin aiheesta. Että hyvinkin tutuiksi on tultu ajan kanssa, että ihan pyöreitä vuosia täyttäneiden synttäreillekkin on kutsuttu.
Myös vapaaehtotyö on yks juttu. Monien järjestöjen kirpparit yms. toimii vapaaehtoisvoimin, samoin ruuan jakaminen.
Myös naapureiden kanssa kannattaa jutella postilaatikolla käydessä ja roskia viedessä, mikä saattaa poikia jopa kahvittelukutsun ja saada lenkkelyseuraa. - "mutta voihan sitä aloittaa jostain pienemmästäkin asiasta ja edetä sitten suurempiin ja enemmän opettelua vaativiin"
Niin juurikin pitää tehdä, ensin aloitetaan pienemmästä ja kun tarvitsee lisää haastetta niin siirtyy suurempiin. Eikä tässä tapauksessa ny tarvitse olla kyse mistään erityisen "hienostakaan", kunhan on jotain tekemistä , mikä vie ajatukset muualle.
Esim, kirjoneuleet tai ristipistotyökin voi olla sellainen, kun joutuu laskemaan silmukoita ja värejä. Myös palapelien kokoamisessa saattaa hurahtaa tunti jos toinenkin. Aikuisten värityskirjat ovat myös yksi vaihtoehto. Kirjastosta voi lainata kirjoja joiden tarinoihin saattaa uppoutua, ettei huomaakkaan ajankulua.
Netissäkin toki on kaikenlaista lukemista ja vinkkejä niin ajatusten kuin tunteidenkin hallintaan kuin omaan hyvinvointiin liittyen. Niitäkin kun lukee, alkaa ajatella enemmän itseään. - "Mikä siis avuksi? "
No mulla on työ ollu aina parasta terapiaa, se vie niin mukanaan, et ulkomaailman asiat unohtuu.
Mut äkkiseltään ajattelisin, et kaikki tekeminen, mihin pitää keskittyä on hyväksi. Esim. jonkin uuden asian opetteleminen, ristikot, käsityöt, monimutkaiset leipomiset tuli näin äkkiseltään mieleen. Lenkkeilläkin kannattais ehkä ei niin tutussa paikassa. - "Normaali ihmisellä ei rattaat viipoittele eivätkä ruuvit ole löysässä tai muumit laaksossa tai miten se sanotaan"
No jaa, en tiedä, enkä juurikaan tunne sellaisia. Ehkä on olemassa ihmisiä, jotka eivät koskaan panikoi, joita ei mikään ahdista, masenna jne. Hoksottimetkin on aina kohdillaan ja osaavat olla aina skarppina, eivät erehdy, eivätkä tee typeryyksiä.
Kyllä ainakin itsellä joskus on päiviä jolloin tuntuu siltä, et joku ratas vipottaa, mutta siittä huolimatta lasken itseni ns. normaalien ihmisten joukkoon. - "Hänen tulisi käydä luonani saadakseen tarvittava tieto omasta tilanteestaan voidakseen huolehtia itsestään tilanteenmukaisesti."
Nyt alkaa olla liian omituista, jopa sairastakin.
Eiköhän jokainen vanhempi joka on huolissaan lapsestaan ota yhteyttä siellä reaali maailmassa, puhelimen, postin, spostin, käymällä itse lapsensa luona tai mahdollisesti pyytää viranomaisilta apua jos oikeasti tietää lapsensa olevan vaarassa.
Suomi24 palstat ei ole oikea paikka - "Taitaa olla oma lehmä ojassa kun asia noin kovin kiinnostaa. "
No eiköhän se kiinnostus vanhojenkin kaiveluun ole siellä päin ja muistissakin tuntuu säilyneen.
Mutta joo, seepra on seepra, vaikea piiloutua, esittää jotain muuta kuin on, kun taas tässä tapauksessa vastapuolesta ei ole tietoa.
Tuoreeseen lainaukseeni viitaten, niin näyttää olevan tarkemmin luettuna sanamuodoltaan hieman omituinenkin, mutta ehkä siittä asia kuitenkin selvinnee. Tarkoittaa etten ole kovin kauheasti, ei lue etten koskaan.
Hyeena ja haahka vertaukset ny meni vähän ohi, hyeenan tiedän toki hymyilevän ja haahkan tiedän olevn sorsalintu. Lintumaailman tapaan urospuolinen on näyttävämpi kuin naaras.
No joo, ehkä tääkin episodi liittyy johonkin sellaiseen, et kun palstalla on ny hetki rauhallisempaa, niin pitäis yrittää saada edes jotain hässäkkää aikaan. - Niin hieman jonkinlaista logiikkavirhettä olisinkin itsekin näkevinäni tuon projektion selittämisessä, mikä selitys oli lainattu jonkun henkilön blogista, on jonkun henkilön käsitys asiasta.
Näytti siellä narsisti sanakin mainitun ja lopussa sitten jotain astrologia, energiajuttuja, lähdeluetteloa, mistä ns. tieto on peräisin ei löytynyt.
Mutta no, tartuin tuohon alkoholisti juttuun, kun tosiaan takavuosina sitä alkoholistin viittaa heitettiin useinkin mun päälle. Kyllä sitä jossain kohtaa ajatteli, et olisko hänellä itsellään sitä ongelmaa. Toinen vaihtoehto toki oli, et haluavat vaan ns. mustamaalata minua, ettei tuon Yltin kirjoituksista kannata välittää, se on alkkis.
Toi kateellisuus sitten kyllä liitetään narsisteihin, on yksi kohta niissä kriteereissäkin, on joko kateellinen tai luulee olevansa kateuden kohde (häntä kadehditaan).
En tiedä missä määrin ihmiset puhuvat kateudesta, joskus joku voi sanoa "vähän mä oon kade", kun joku on voittanut, onnistunut tai saanut jotain.
Mutta hyvin harvoin reality elämässä kuulee puhetta kateudesta, harvemmin koko asia edes käy mielessä, mutta näihin narsistijuttuihin liittyen sillä on suuri osa. Mutta tiedä sitten kumpiko on kumpi, hänkö joka luulee toisen kadehtivan vaiko hän joka sanoo kadehtivansa.
Mutta joo, niin kiinnostavaa kuin onkin pohtia toisen ihmisen mielenmaisemaa niin ehkä eniten oikeaan osuvat tunnetilat ja defenssit löytäyvä itsestä jos uskaltaa niitä tuntojansa tunnustella.
Ei tää projektiokaan niin helppo asia ole ymmärtää, eikä se pelkästään ole joidenkin tiettyjen ihmisten ongelma, vaan kuuluu ihan jokaisen ihmisen perusvalikoimaan, joko ns. työkaluna tai puolustusmekanismina.
Toivoa sopii ettei projektiota ajatella vaan toisen ihmisen/narsistin ongelmana eikä pelkästään kateuden kautta. Jonkinlainen totuus löytyy tuostakin lauseesta "Projektiona näkeminen on vain taas uusi keino vältellä kohtaamasta jotain asiaa itsessään"
En minä projisoi , mutta ne muut - Ahas, no kukas sinä sitten mahdat olla.
Ilmeisesti kuitenkin joku joka olet ollut täällä vuosikausia kuten minäkin, kun tuo "himolissukin" kulkee mukanasi. Asiaa toki selventäisi, jos kertoisit mitä nimmaria itse käytit silloin aikoinasi, kun tosiaan joku himolissu nimmariakin käytti
Ihan tarkkkaan en nyt muista tuota aikaa, mutta on paljon mahdollista, että olen ns. spekuloinut kuka silloisista kirjoittajista mahtaisi olla ko. himolissu hahmon taustalla.
Mutta tekeekö tuo spekuloiminen sitte minusta kameoleontin on taas toinen juttu, kun itse uskoisin että olen hyvinkin tunnistettava hahmo ollut koko palstahistoriani jo ennen tuota nimmarin rekisteröimistäkin
Toki silloin aikoinaan joku yritti esiintyä minunakin, mutta se juttu ny oli niin typerä ja läpinäkyvä, et tuskin kukaan siihen uskoi.
Kun nyt näihin ns. eläinhahmoihin mentiin, niin mielestäni olen enemmänkin ns. sosiaalinen seepra.
Mikä sitten aiheuttaa sen, että olen helposti tunnistettava, "mihinkäs seepra raidoistaan pääsee", että olen tuolla täpälläni ns. helppo maalitaulu ja sitä negaa sitten on tullut ja tulee edelleen, kun nähdään punaista milloin mistäkin syystä.
Mutta joo, elämä menee eteenpäin, maailma muuttuu ja me ihmiset siinä mukana. Tiedä sitten jos ihmisen ajatukset muuttuvat/mielipidekin saattaa ajan saatossa muuttua jostain asiasta, kun on saanut tietoa/kokemusta enemmän yms. Niin tekeekö se ihmisestä takinkääntäjän ja kameleontin.
No joo, niin tai näin ollaan mitä ollaan, tärkeintä kaiketi on , että itse on kuusalla mitä ja millaisia ollaan todellisessa elämässä. Netti ihmisten arvostelut, myös minun voi jättää omaan arvoonsa, koska net perustuvat pelkkiin luulohin, kun ei oikeasti tiedä/tunne ihmistä. - Vielä parisen sanaa tuosta.
"Minut voi yleensä arvata minuksi (paitsi jos trolli esittää minua, jota on toisinaan tapahtunut). "
No kovin kauheasti olen ennenkään lähtenyt arvailemaan kuka/millainen ihminen minkäkin kommenin takana lymyilee. Nykyään vielä vähemmän, kun kaikki ovat anonyymeja.
Niin se vaan on tän uudistuksen myötä, kaikki samaa massaa.
Jossain kohtaa muistan nähneeni jonkun kommentin jossa toivottiin, et joku käyttäis jotain tunnistettavaa merkkiä kuitenkin kommenttinsa alussa tai lopussa.
Sinullakin näytti olevan, kun uudestaan luin, että jäi huomaatta ensilukemalla. Mutta ei se ny varsinaisesti kommenntiani miksikään muuta, oli ny kyseessä anonyymi tai hieman tutumpi anonyymi. - "Niinkuin mitä? Siis tuo minun laittama koko kommentti siis lapsellinen?"
No ny et huomannut, et puhuin yleisellä tasolla ja kommentoin esille tuomaasi asiaa, liittyen lukemaasi, "ketkä käyttätyvät somessa paremmin" mikä ny on ihan asiallista, kuten myös se, että nuoret haastavat
Siis kommentoin yleisellä tasolla tähän tapaan, "kyllä mielessäni toisinaan ajattelen, et ompas lapsellinen kommentti. ", tuo kommentti ei nyt liittynyt nimenomaan tähän keskustelupätkään, vaikka ajatuksia/mielipiteitä ny tässä kanssasi vaihdankin.
Kuten jo totesinkin, ettei välttämättä kommentin perusteella voi tietää ikää, kun ns. ikä ihmisetkin saattavat olla somessa hyvin lapsellisia ja tosiaan narsistiset saattavat kuulua tähän ryhmään koska se tunne elämä saattaa olla lapsen tasolla. - "niin mikä ihme se on jos somessa joku nuorikin vähän haastaa... "
Niin, en tiedä kuka, minkäkin ikäinen tämmösillä anonyymeillä palstoilla on, jos ihminen ei minun laillani ikätasoaan ilmaise, mut kyllä mielessäni toisinaan ajattelen, et ompas lapsellinen kommentti.
Mikä sekään ei vättämättä tarkoita, et kyseessä olisi iältään nuoren kommentti, vaan varsinkin tämmösellä palstalla kannattaa huomoida sekin, et erityisesti narsistit saattava olla tunne elämältään lapsen tasolla/tunteet kuohahtaa helposti ja kommentointi sit sen mukaan.
Haastaminen asiasta on ihan hyvästä, mut joskäydään kiinni henkilöön/ aletaan herjaamaan kirjoittajaa, niin silloin on tavallaan hävinnyt, osoittanut oman typeryytensä/lapsellisuutensa