Vapaa kuvaus

Aloituksia

21

Kommenttia

4456

  1. "Em. kohtien perusteella sitä voi sitten miettiä, että kumpi oikein on vai onko kumpikaan? Miten oma äiti kohteli lapsena ja miten äitinä kohtelee omia lapsiaan? Jos lapsia on useampia, kohteleeko kaikkia tasapuolisesti samoin ( tosi vaikeaa) vai onko lasten välillä selkeitä eroja? "

    Niin jonkin verran tekee mieli vielä palata tähän kohtaan, että kyllä äidin ja lapsen suhde on tärkeä siltä pohjalta, että se on elämän ensimmäinen rakkaussuhde lapsen kannalta katsoen ja uskoisin että pettymykset siinä suhteessa vaikuttavat mahdollisiin seuraaviin rakkaussuhteisiin...

    Mutta toisaalta kannattaa muistaa, että tuon vauva ajan symbioosi vaiheen jälkeen, lapsikin voi saada korvaavia kokemuksia muilta ihmisiltä...etten ihan jaksa uskoa että vain tuo äiti/lapsi suhde pelkästään määrittää koko ihmisen elämän...

    Mitä tulee tuohon jos lapsia on useampia, kohdellaanko tasapuolisesti, niin tuskin kohdellaan aina samalla lailla, kun jo sen kunkin lapsen persoona vaikuttaa vuorovaikutukseen...samoin kulloinenkin elämän tilanne...

    Itselläni on kolme lasta ja he ovat aina olleet ikäänkuin tiimi, tukeneet toisiaan silloinkin kun me vanhemmat syystä tai toisesta ovat olleet "vähän pihalla" ja heidän välinsä ovat lämpimät ja läheiset vielä aikuisiässäkin, josta olen hyvin onnellinen ja monet heidän ystävistäänkin ovat ns. kaikkien ystäviä...

    Tämä ny tästä aiheesta vähän lyhykäisesti jolla yritän sanoa, että mielestäni on hyvä jos ja kun lapsella on muitakin läheisiä ihmissuhteita kuin vain omat vanhemmat...

    Itselläni on lastensuojelutaustaa ja kesäsijaiskotien lisäksi aikoinaan naapurit/ystävieni vanhemmat yms. vähän huolehtivat minustakin, lisättynä sillä, että itse kävin lapsena varmaan kaikissa ns. ilmaisissa sen ajan kerhoissa/retkillä ja leireillä...

    Toki asia on eri jos perhe on niin suljettu ettei kukaan tiedä mitä perheen sisällä tapahtuu, narsistiperheeseen liitettynä muistan lukeneeni että se olisi sääntö ettei perheen likapyykkiä pestä julkisesti...
  2. "Mottoni: totuus ei pala tulessakaan... Ties mikä saa sinut moista kuvittelemaan.."

    Niin ihan tuo mottosi ny ei päden netin keskustelupalstoilla...ainakaan sen asian suhteen, että jos esittää totuutena, että yhteenlasku kirjoittaa monella nimimerkillä...

    Ettei aina ne omat luulot/kuvitelmat ole totuutta, ymmärrän kyllä että joku voi niin tosissaan uskoa, mutta sitä ei silti voi nimittää totuudeksi...

    Että voisin ajatella, että henkilö joka pitää asiaa totuutena voisi aloittaa lauseensa "minä uskon", jolloin on kyse hänen totuudestaan, eikä mistään yleispätevästä totuudesta...

    Joka taas ei muuta sitä asiaa, että olen jo aikoinani tehnyt itselleni selväksi, että pidättäydyn visusti moisesta puuhasta, että alkaisin heittelemään ilkeyksiä ns. puskista ihmisille joita en edes tunne...

    En vain koe sellaista toimintaa itselleni sopivaksi/sallituksi, vaikka jonkin verran siitä liian kiltin roolista olen tietoisesti eroon pyrkinytkin...mikä ei suinkaan tarkoita, ettenkö voisi joskus ajatella ties mitä, mutta kaikkea mielen sisältöä ei ole tarvis sanoiksi pukea...

    Mutta ymmärrän kyllä joidenkin entisten rekattujen kirjoittajien valinnan, jota jossain kohtaa jo käsiteltiin, että joku voisi vielä vuosien jälkeenkin tonkia ns. paskakasoja ja kopioida toisten kirjoituksia, kun tuntuu, että jonkinlaista kaunaa ja katkeruutta jopa vihaa tuntuu olevan heitä kohtaan ilmassa...

    Mitä tulee tuohon moukka sanaan, niin sanoin, että sanaa innostuttiin käyttämään sen jälkeen, en sanonut että olisin sanan jonkun tietoisuuteen tuonut...
  3. "Millainen etulyöntiasema on kirjoittaa sekä rekkautuneena eräänlaisen luomansa hahmon takana ( kun hiirestä kasvoi puuma, vai miten se meni) ja kirjoittaa myös ilman rekkautumista??? "

    Jaa-a vieläkin joku jaksaa vääntää...

    mutta joo, palstailuni aloitin rekkaamattomana käyttäen sitä koneen tyrkkäämää yhteenlaskutoimitusta numeroina niimerkkinäni, jossain vaiheessa sitten rekisteröin tämän yhteenlaskutoimituksen.

    Mutta uskon kyllä jos joku kaivaa vanhoja ketjuja esiin niin minut ja tarinani kyllä tunnistaa, se ei ole ajan saatossa muuttunut miksikään...

    En rekkaamattomanakaan käyttänyt muuta nimimerkkiä ja tuon nimimerkin rekistöröinnin jälkeen en ole kirjoittanut kuin vain ja ainoastaan tällä...

    Näitä vihjailuja tulee aina väliin, hiljattainkin minusta tuntui että kun kirjoittelin tuon kaikualoittajan kanssa, olikohan se ny se perjantaibiisiketju, johon se himolissukin ilmestyi ja ännän ulkomuoto otettiin puheeksi...

    niin lopuksi minusta tuntui että hän itse yritti tyrkätä omat kirjoituksensa minun piikkiini juurkin tämän kaltaisella vihjailulla ja tais hän ikäänkuin innostua tuosta moukkamainen sanastakin kun panin merkille, että käytti sitä joissain viesteissä jälkeenkinpäin, samoin hän joskus puhui narsistipsykopaatistaankin ännänä, ja vielä kirjoittipa aikoinaan minun nimissäni palstalle jopa viestin, joka liittyi taas juurkin tämänkaltaiseen tilanteeseen kun joku kehui minua, kuten tässäkin, että liekö se kuuluis kateus sitte tässä sitte taustalla...

    Mutta en tiedä sitten onko tämä pelkästään halua lietsoa epäluuloja minua kirjoittajana kohtaan vaiko ihan oikeaa luulemista, joka taas viittaa siihen, että ihmisellä saattaa olla joko harhoja tai ainakin vaikeuksia erottaa todellisuutta kuvitelmistaan...

    Mitä tulee tuohon "hiirestä puumaksi" kirjan kanteen, jonka valitsin ikäänkuin kuvakseni, niin valitsin sen kyllä ihan senkin vuoksi, että se kyllä kertoo jotain minusta ihmisenä/naisena, eikä se tarkoita mitään nuorten miesten metsästystä vaan ihan muita asioita...

    Minulla on jo ikää sen verran ja elämä mennyt niinkuin on mennyt, ihan itsekkäästi nykyään ajattelen, että nyt on minun vuoroni elää ja olla ...kirjan mainostekstiä lainatakseni...

    "Olet oman elämäsi hallitsija ja valtias, kaikesta huolimatta. Olet kaiken sen arvoinen, mitä vain haluat ja pystyt saamaan. Saat olla juuri sellainen kuin tunnet olevasi! "

    Että joo osittain todellisen hahmon suojissa kirjoittelen, vaikka liittyyhän tuo yhteenlaskutoimituskin jollain tasolla todellisuuteeni, tuleehan sitä joskus laskettua yksi plus yksi joidenkin kirjoitustenkin pohjalta ja vastaus ei aina ole kaksi...
  4. Vielä tekee mieli laittaa juutuuppilinkkikin liittyen äsken käsittelemiini asioihin, vaikka otsikko on lauantaibiisi ja tänään on perjantai...

    Meistä itsekin kukin antaa laulujenkin sanoille oman merkityksensä, itse ajattelen tämän biisin kohdalla, että tämä joku tässä on nimenomaan se tekijä meissä itsessämme, joka pitää kiinni.....

    "Joku mua piteli siinä, se oli niin kamalan vahva, eikä se halunnut päästää irti. Melkein kuin lihaa ja verta, suurempi vuoria, merta, se sellaiseksi kasvoi mun päässä"

    Mutta oman elämän kulkunsa muuttaminen omilla valinnoillamme on mahdollista jos me itse niin haluamme...

    En ny tarkoita tuolla että pitäisi muuttua kokonaan toiseksi ihmiseksi vaan enemmänkin sitä että voimme omilla valinnoillamme vaikuttaa itseemme/omaan hyvinvointiimme ja elämämme kulkuun niin hyvässä kuin pahassa ja sitä kautta muuttua itsekin...löytää se rakkaus jota kaipaamme/tarvitsemme itsestämme...

    On olemassa sellainenkin sanonta, että muita ihmisiä voit vältellä, mutta itseäsi et pääse pakoon koskaan...

    Tarkoitan ny tällä, että meidän ihmisten olisi hyvä opetella tuntemaan itse itsemme ja hyväksyä itsemme sellaisena kuin me olemme...opetella rakastamaan itse itseämme...

    Niin ei enää tarvitse juosta itseään/omaa narsistisuttaankaan pakoon ja epätoivoisesti etsiä rakkautta itsemme ulkopuolelta/muilta ihmisiltä...Koska rakkaus/tunne ei löydy itsemme ulkopuolelta vaan sisältämme...

    "Mä valitsin juosta, koska luulin, etten osaisi muuta. En enää tunnista itseäni tuosta, se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan."

    https://www.youtube.com/watch?v=6aVPVlKh0KA

    No joo, kaikenlaista ylevää mä tässä ny taas ..

    Mutta ny mun täytyy taas ryhdistäytyä ja tehdä sellainen valinta, joka ei aina ole niin mieluinen ja ryhtyä hieman siivoamaan, vaikka voi olla mukavampaa miettiä näitä syntyjä syviä....

    Mutta onneksi sataa vettä ettei tarvi mattoja sentäs ulos viedä, että eikun reipasta muusiikkia ja voluumit kaakkoon niin viikkosiivouskin sujuu reippaasti...
  5. "Mutta narsisti kun ei ole narsisti kokoajan, hänellä on myös oma persoona."

    Niin en ny sen kummemmin ota kantaa tähän, kun kysymykset oli tarkoitettu toiselle henkilölle, mutta kun viittaat tuohon narsistin persoonaan...niin tuli mieleen Vakninin tekstit aiheeseen liittyen...

    "Mutta mikä tämä identiteetin ydin on, josta puhun? Tämä muuttumaton kokonaisuus joka määrittelee sen kuka me olemme, johon edes rakkaittemme kuolema ei vaikuta? Mikä on niin vahva sellaisenaan vastustamaan tapojen rikkomista - tapojen joiden se ei millään haluaisi antaa kuolla?

    Se on persoonallisuutemme. Tämä määrittelemätön, väljästi rakennettu, keskenään vuorovaikutuksessa toimiva joukko reaktioita muuttuvaa ympäristöämme kohtaan. Samoin kuin mieli, sitä on vaikea määritellä tai kiteyttää. Samoin kuin sielu, monet uskovat että sitä ei ole, että se on vain kuvitteellinen rakennelma. Silti me tiedämme että meillä on persoonallisuus. Me tunnemme ja koemme sen. Toisinaan se rohkaisee meitä tekemään asioita - tai estää meitä tekemästä niitä. Se voi olla taipuisa tai jäykkä, hyväntahtoinen tai ilkeä, avoin tai suljettu. Sen voima on sen löyhässä rakenteessa. Se kykenee yhdistäytymään, mukautumaan ja muuttumaan sadoilla ennestään tuntemattomilla tavoilla. Se muuttaa muotoaan, ja sen muutosnopeuden ja muutostapojen pysyvyys antaa meille identiteetin tunteen.

    Kun persoonallisuus on jäykistynyt niin paljon, ettei se enää pysty muuttamaan reaktioitaan muuttuvaan ympäristöön, sanomme että se on häiriintynyt. Persoonallisuushäiriö on äärimmäinen väärin identifioituminen.

    Yksilö tulkitsee virheellisesti omat tapansa identiteetikseen. Hän identifioi itsensä ympäristöönsä, ottaen vihjeensä käyttäytymiseen, tunteisiin ja käsitteisiin vain siitä. Hänen sisäinen maailmansa on, niin sanoaksemme, tyhjä, ja siinä asuu hänen Todellisen Itsensä kummitus.

    Tällainen ihminen ei kykene rakastamaan eikä elämään. Häiriintynyt persoona ei kykene erottamaan itseään ja tapojaan. Hän on yhtä kuin tapansa, ja siksi, määritelmän mukaan, hän pystyy vain harvoin ja uskomattomalla määrällä kovaa työtä muuttamaan niitä. Niinpä, pitkällä jänteellä, hän ei kykene elämään, koska elämä on kamppailua jotakin kohti, kilvoittelu, halu saapua johonkin. Toisin sanoen, elämä on muutosta. Se joka ei kykene muuttumaan, ei ole todella elossa."

    http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Johdanto.html
  6. "Yhteenlasku on julkinarsisti. Hän on itse lukemattomissa kirjoituksissaan kertonut narsistin oireistaan. Hän julistautuu ns. ohutnahkaiseksi narsistiksi"

    Niin olen tunnistanut itsessäni paljon samaa kuin tuossa ns. sanotussa ohutnahkaisessa narsistissa ja ihan julkisestikin tunnustautunut sellaiseksi,syystä että uskon monienkin paksunahkaisten narsistien(joista täällä yleisimmin puhutaan) uhrien olevan minun kaltaisiani...

    Noh, sanalla narsisti tuntuu olevan niin pelottava kaiku, että moni kieltää kaiken siihen sanaan liittyvän itsessään, muistan kun aikoinaan termiä "terve narsismikaan" ei hyväksytty palstalla vaan sekin/siitä puhuminen katsottiin vääristelyksi/narstien puolustamiseksi...

    Noh, narsisteissa ja narsisteissa on eroja, ei kaikki paksunahkaisetkaan ole Hitlerin kaltaisia, eikä heidän uhrejaan voi rinnastaa keskitysleireillä olleisiin, joista tämä Show tuntui tällä kertaa alkaneen ja ohutnahkainen on vallan muuta kuin se "ilkeä paksu"...

    Noh termistö on monimutkainen, etten ny lähde asiaa itse selittelemään vaan laitan pari linkkiä, joista ensimmäinen on lyhyt ja simppeli, toinen sitten vaikeaselkoisempi sisältäen paljon psykologiaa ja vaatii useita lukukertoja, että kykenee asiat sisästämään...

    http://narsismia.wordpress.com/
    http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm

    Noh jonkun mielestä olen sairaimpia tällä palstalla, ilmeisesti sitten hän on myös sitä mieltä ohutnahkaiset/narsistin uhrit ovat sairaampia kuin narsistit, mutta siihen en ny ota kantaa...

    Omasta puolestani vastaan, että oma eläminen ja oleminen on huomattavasti parempaa nykyään kun tiedostaa vikansa ja vammansa ja miten ne vaikuttavat/ovat vaikuttaneet omiin valintoihin...

    Että ajattelisin, että ihmisellä on aina mahdollisuus muutokseen silloin kun hän tiedostaa sellaisia asioita itsestään, jotka ovat vaikuttaneet taustalla menneisyydessä tehtyihin valintoihin ja eletyn elämän kulkuun...

    Mutta itsestään mikää ei muutu, ensin täytyy tiedostaa mikä itsessä mättää, sitä kautta tulee tarve muuttua joka vaikuttaa taas eteen tuleviin valintoihin ja sen seurauksena nykyhetkeen...
  7. "Kuvittelin, että aiot taas alkaa paasaata uhrien (varsinkin minun) moraalista, kun he näkevät niissä narsisteissaan niin paljon vikaa ja silti jatkavat "seurustelua" ts. uhrina oloa."

    Noh, ihan en ny ajatellut asiaa mitenkään moraaliselta pohjalta vaan kysymykseni ny liittyi tähän lauseeseen..."että ännänsä oli vain tavallinen k..päinen mies, joka voi hänen seurassaan pahoin, kun huuma hälveni."

    Niin jos ja kun hän voi pahoin, niin miksi hän ei päättänyt suhdetta, kuten minä tein kun alkoi tuntumaan siltä (hän mitätöimällä, ilkeillä vihjailuilla aiheutti minussa pahaa oloa)

    En ny jaksa kaivaa Vakninin tekstejä, mutta asiahan liittyy siihen, että narsisti pettyy jokaiseen ensin jalustalle nostamaansa kumppaniin ja rankaisee häntä siitä kun hän ei ollutkaan se millaiseksi häntä luuli...

    Kuvio on tietyllä lailla sama kuin monessa uhrinkin kertomuksessa, että välillä on hirveän vaikea tietää kuka on tarinan konna/narsisti...

    Mutta joo, syyt miksi olen päätynyt tuohon ännäksi nimittelyyn/tämän aiheen piiriin ei suhteeni laadusta johtuen liity mihinkään rakkaudessa pettymiseen vaan enemmänkin patologiseen valehteluun/naisten halventamiseen/mielikuvitustarinoiden totena kertomiseen, jolla ny viittaan siihen kummalliseen spostiin...

    Hänen tarinoissaan liittyen naisiin, hyvinkin usein vilahteli narsisti sana, naisten puolisot olivat, samoin hän ikäänkuin teki tyhjäksi monetkin juttunsa sanomalla, että sinäkin uskot hänen mielikuvituskavereihinsa yms.

    Että hirvittävän vaikeaahan on tietää mikä on totta ja mikä ei, viljelipähän hän usein sellaistakin lausetta, että kun itselleen kolmasti valehtelee niin uskoo jo itsekin...

    Mikä kaikki tuntui hyvin kummalliselta, ja jonkinlaisen selityksen ny tuolle kaikille(naisten halventaminen, mielikuvitustarinat) olen löytänyt tämän aiheen parista...