Vapaa kuvaus

Aloituksia

21

Kommenttia

4456

  1. "Sinähän et saanut itse valtavaa huomiota etkä imartelua? Et ainakaan niin valtavaa että olisit päässyt ihan illuusioon."

    Eiköhän tuota huomiota ja imartelua ny tullut ihan yllin kyllin päivittäin, jopa silloinkin kun hän vietti aikaansa seurustelukumppaninsa kanssa, että kyllä siitä itse sokaistui, luuli , että jee minä(kö) ny olen tuo niiiin ihhana nainen, että joku jopa vaarantaa hyvän seurustelusuhteensa minun takiani...

    Silloin vielä luulin, että olin muutakin kuin pelkkä sukupuolielin, että tuota kun mietin jälkeenpäin niin eihän tuolla seurustelusuhteellakaan mitään arvoa ollut, kun senkin vaaransi vaan pelkän p*llun takia...

    Ihan tuota imartelua tuli vielä suhteemme päättymisen jälkeenkin ja kuulemma kertomansa mainostanut nyksällekkin, miten ainutlaatuisen naisen oli tavannut "siinä mielessä", ehkä ihan tarkoituksellisesti, että nyksäkin ymmärtäisi skarpata "sen asian" suhteen...

    Mitä tuohon tulee...

    "Se nyt vain on niin, että suurin osa ihmisistä on rakkauden arvoinenkin!"

    Niin en ny ihan tiedä mitä tarkoitat tuolla, mutta itseeni liittyen niin kyllä minulla on ollut ihmisenä tuo "olen rakkauden arvoinen" kokemus tuon suhteen aikanakin,

    Tiedän/tunnen/koen että lapseni rakastavat minua niinkuin minäkin heitä, ettei tuo rakastettuna oleminen/rakkauden arvoisen kokemus ihmisenä ole sidottu yhteen ihmiseen sillä tavoin kuin ehkä lapsena, kun minulla ei ollut sitä toista vanhempaa...

    Rakkaus on paljon muutakin kuin parisuhderakkautta ja uskon sinun laillasi, että suurimalla osalla ihmisistä on joku/useitakin ihmisiä joka on rakastanut/rakastaa heitä...

    Mitä taas narsisteihin tulee...niin asia on ongelmllinen syystä, että he itse vihaavat/halveksivat rakkautta, koska he eivät kykene itse rakastamaan...

    "Narsisti ei vihaa mitään niin paljon kuin lausetta "Minä rakastan sinua". Se herättää hänessä lähes alkukantaisia reaktioita. Se provosoi hänen silmittömään raivoon. Miksi näin?

    Narsisti vihaa naisia katkerasti ja kiihkeästi. Naistenvihaajana hän yhdistää rakastettuna olemisen omistetuksi tulemiseen, valtaamiseen, kahlehtimiseen, muutetuksi tulemiseen, alentamiseen, riistämiseen, heikoksi tekemiseen, hukuttamiseen, sulautetuksi tulemiseen ja peitetyksi joutumiseen. Hänelle rakkaus on vaarallista takaa-ajoa.

    Rakastettuna oleminen merkitsee intiimisti tunnettuna olemista. Narsisti ajattelee mielellään olevansa niin ainutlaatuinen ja syvällinen, että häntä ei voida koskaan käsittää. Narsisti uskoo että hän on inhimillisen ymmärryksen ja empatian yläpuolella, että hän on ainutlaatuinen. Se, että hänelle sanotaan "minä rakastan sinua", romuttaa tämän tunteen, vetää hänet suurimpaan yhteiseen nimittäjään ja uhkaa hänen ainutlaatuisuutensa kokemusta. Kaiken kaikkiaan, jokainen kykenee rakastamaan, ja jokainen halpamaisinkin ihminen rakastuu. Narsistin mielestä rakastaminen on eläimellistä ja patologista käyttäytymistä - aivan samoin kuin seksi.

    Narsisti tietää olevansa huijari, petkuttaja, taidokas valhe, näytelmän käsikirjoittaja, tyhjä ja oikeasti ilman olemassaoloa. Se joka väittää rakastavansa häntä, joko valehtelee (mitä narsistissa muka on rakastettavaa?) - tai on itseään petkuttava, takertuva ja epäkypsä läheisriippuva. Narsisti ei voi sietää ajatusta, että hän olisi valinnut puolisokseen valehtelijan tai idiootin. Puolison rakkauden vakuutukset ovat narsistin oman harkintakyvyn tuhoisaa arvostelua.

    Narsisti vihaa rakkautta - olipa se ilmaistu miten tahansa ja milloin tahansa."

    http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq74.html
  2. Noh otsikkoosi liittyen, lukaisin tietoa tuosta rajatila/epävakaa persoonallisuusuudesta...

    Äkkiseltään en löytänyt tuosta sitä narsistille tyypillistä suuruusharhaa, enkä sitä että muut ihmiset olisivat vain esineitä...

    Toki yhteisiä piirteitäkin löytyy...

    "Tunnusomaiset piirteet

    Epävakaa persoonallisuus ilmenee vaikeuksina ihmissuhteissa. Tunne-elämää leimaa vuoristoratamaisuus sekä nk. splitting, jossa ajattelu on mustavalkoista ja suhteen toinen osapuoli on vaihtelevasti joko idealisoinnin tai demonisoinnin kohteena.
    Suhteiden epävakaaseen dynamiikan sisältyy siten jatkuva rakastan sinua/vihaan sinua, tule tänne/häivy täältä -tyypinen emotionaalinen luotaantyöntäminen ja takaisinvetäminen.[11] Vähäpätöisetkin negatiivisia mielleyhtymiä herättävät vihjeet koetaan uhkaavina, todellisina ja suhteettoman voimakkaina, jolloin syvä pettymys saattaa vallata minuuteissa pitkään jatkuneen positiivisen tunneilmaston.
    Vuorovaikutusta epävakaan persoonallisuuden kanssa verrataankin munankuorilla kävelemiseen, sillä kielteisten tunnereaktioiden välttäminen edellyttää äärimmäistä varovaisuutta. Konfliktitilanteissa epävakaa persoonallisuus kokee helposti tulleensa loukatuksi ja saattaa katkaista välinsä vain palatakseen myöhemmin ilman sovittelua konfliktia edeltäneeseen tilanteeseen, aivan kuin mitään huolestuttavaa ei olisi edes tapahtunut (nk. splicing)"

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Epävakaa_persoonallisuus

    Tuon mukaan myös epävakaata voidaan auttaa terapialla, mutta lukemani perusteella narsistien hoito ennuste on huono, syystä etteivät he koe olevansa hoidon tarpeessa, miksi kokisivatkaan kun omasta mielestään ovat niin ylivertaisia ts. viihtyvät illuusioissaan kuten joku noista olen narsisti tyypeistä sanoi...
  3. "Se taidat olla SINÄ, jonka on täytynyt vaan hyväksyä, asia/ajatus... ette ollut jne."

    Kyllä sanon noin koska se on totuus joka pitää hyväksyä ja surra jos ja kun mies on narsisti...

    Minäkin jouduin hyväksymään sen olemassaolevan tosiasia, että puolisoni on alkoholisti/etten ollut hänelle niin tärkeä ja miettimään haluanko/jaksanko/kykenenkö elämään hänelle sen tärkeimmän asian kanssa "loppuelämäni"...

    Toinen totuus, joka myös pitää hyväksyä on se, ettei ole mitään mahdollisuutta muuttaa toista ihmistä jos ja kun hän itse ei koe siihen tarvetta...

    Tiedän, kuullostaa töykeältä, mutta ajan kanssa tosiasioiden hyväksyminen ja oman pettymyksen/omien unelmien/toiveiden särkymisen sureminen on ainut tie päästä ns. tunnekoukusta irti...

    Kuten jo jossain kohtaa totesin, niin minäkin olin se jättäjä, mutta jouduin yhtä lailla suremaan sitä etten ollut niin tärkeä, ettei hän minun vuokseni raitistunut, hautaamaan rakkauden tunteeni, unelmani/toiveeni...

    En häpeä tunnustaa, että vaikka itse jätinkin niin koin kuitenkin tavallaan myös itse tulleeni hylätyksi...

    Enkä tarkoita, että tuo "tosiasioiden" hyväksyminen tapahtuisi yhdessä yössä, mutta kliseinen lause "aika parantaa haavat "pätee moneen asiaan...

    No kaikelle on oma aikansa, toivon mukaan hänkin/kirjoittaja jonka asiaan otan kantaa sitten ajan kanssa pääsee ensin tuon tosiasioden hyväksymisen kautta tuohon suru vaiheeseen ja siitä eteenpäin...

    Ja ehdottamasti asiasta kannattaa puhua muuallakin kuin täällä netin keskustelupalstalla kuin myös lukea aiheesta, esim. tuo mainitsemani kirja ym. muuta, nykyään on paljon tarjolla hyvää luettavaa...

    Myös tätä Vaknin tekstiä voi lukea...

    http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html
  4. "Haluaisin tietää, että miten oikein syntyy tunnekoukku mistä puhutaan ja mikä minussa parhaillaan tuntuu niin sietämättömältä?"

    Noh, tässä jotain missä kyseisestä asiasta tunnekoukku puhutaan, tuos kun googletin sanaa tunnekoukko niin monenlaista "tietoa" löytyy...

    Esim.

    "Yksi tunteiden torjumisen käytäntö on kiertää ajatuksissa loputtomiin kehää jonkin tunteen esiin nostaman ajatuksen ympärillä. Näin syntyy niin sanottu tunnekoukku eli -loukku."

    http://www.naistenkartano.com/artikkelit/mielen_hyvinvointi/antaisinko-itselleni-anteeksi/

    "On mahdollista vapautua tunnekoukkujen orjuudesta ja kehittää käytännön taitoja itsetuntemuksen syventämiseen."

    https://www.booky.fi/tuote/dunderfelt_tony/irti_tunnekoukuista_kohti_vapaampaa_elamaa/9789525422177

    "TUNNEKOUKKU

    Ihastumiseen ja rakastumiseen liittyy aina tietynlainen sokeus kumppanin huonoja puolia kohtaan. Näemme hänessä monia arvostamiamme asioita; hän on hyväsydäminen, luotettava ja kunnioittava, kohtelias ja hyväkäytöksinen. Juuri niitä asioita, joita kumppanissa etsimmekin. Mahdollisia huonoja puolia löytyy jokaisesta, eivätkä ne tunnu rakastumisen huumassa merkittäviltä. Sillä kukapa ei tuntisi suunnatonta mielihyvää ajatuksesta, että on juuri tämän ihmisen sydämen valittu."

    http://www.epshp.fi/kersanet/vanhemmuus/pulmat_ja_kriisit/perhevakivalta/vakivallan_syyt/narsismi/parisuhde/ansat

    Tuohon viimeiseen liittyen, sinun täytyy jossain vaiheessa vaan hyväksyä asia/ajatus/pettymys siitä ettet ollut ko. ihmisen sydämen valittu...
  5. No taas on perjantai, että jatkan aihetta musiikkipitoisella linjalla.

    Tämä biisin teema/sanoma liittyy tämän nykyisen suhteeni alkuaikojen tunnelmiin kummankin osalta ja uskoisin että monellakin menneisyydessään rakkaudessaan pettyneellä voi myös olla kuvatunkaltaisia vaikeuksia jos sitä panssaria on vuosikaudet kasvatettu/kovetettu...

    http://www.youtube.com/watch?v=8tbx_QndSkw&feature=kp
  6. "Että uskoisin, että sen Lindqvistin tarkoittamilla asioilla ei ole mitään tekemistä tämän narsismi-asian kanssa."

    No tuo on sinun mielipiteesi ja minulla omani, tällä ny yritin valottaa sitä mainitsemaasi kolikon toista puolta ja vaikka vastaankin sinun kirjoitukseesi, nimenomaan tuohon, "kolikon toinen puoli" kohtaan, jonka otit esille...

    Niin vastaukseni ny on yleistä pohdintaa narsismiin/valitsemaasi kohtaan liittyen, eikä pelkästään henk. koht. sinulle tarkoitettu...

    Koska mielestäni artikkelissa mainitut asiat liittyvät hyvinkin nph:n juurkin siihen hänen luomaansa kuvaan itsestään...

    "toiset eivät ehkä löydä omaa aidompaa itseään koskaan, koska ovat niin luomansa kuvan lumoissa. Vai vankina? Ihminen astuu tässä pelissä jumalan paikalle. Ja luo itsestään kauniin, positiivisen, hauskan, menestyvän"

    tuokin kohta voisi ihan hyvin mielestäni kuvata narsistia, joka luo kuvan itsestään, koska ei uskalla katsoa itseään, kuten Linqvistinkin mainitsee...

    "Lindqvist pitää tällaista pyrkimystä ihmistä tuhoavana, koska se perustuu todellisuuden kieltämiseen. Lindqvist ei arvostele ihmisen pyrkimystä pitää itsestään ja pyrkiä yhä parempiin saavutuksiin. Kritiikin ja kysymysten kohteena onkin ylikehittynyt narsismi, jossa ainut, jolla on merkitystä, on yksilön voitto - muista ihmisistä piittaamatta."

    Mitä tuohon tulee...

    "Että ei ehkä ihan liity tähän aiheeseen sen enempää kuin ilmakehäkään"

    Niin onneksi sinulla kuitenkin tuossa tuo sana ehkä, vaikka äkkiseltään tulee tuosta mieleen, että sinulla on kumma tapa mitätöidä/vähätellä aihetta/ajatuksia, jotka ei kiinnosta sinua itseäsi jota et tunne omaksesi...

    Muutenkin pyrit kovasti ohjailemaan toisia kirjoittajia sen suhteen, että kenen kirjoittajan aiheeseen saa vastata ja kenen ei, kun taas omasta mielestäni hyvinkin erilaiset mielipiteet/kannanotot ovat rikkaus ja laajentavat itsekunkin näkökulmaa aiheeseen liittyen...

    Olkoonkin, että aloitus olisi tehty provosointi mielessä, mutta ei siitä tarvitse provosoitua vaan voi esittää niitä omia mielipiteitään jos kokee sen "aasinsillan" löytyneen...

    Ihan tykkään keskustella väliin myös ns. yleiselläkin tasolla kaikesta aiheeseen liittyvästä, kun tässä ajan saatossa ei enää ole niin tarvetta keskustella jatkuvasti nimenomaan siitä tietystä henkilöstä jonka vuoksi tänne palstalle aikoinaan tulin...
  7. "Ikään kuin uhri voisi yhtä hyvin olla se narsisti ja narsisti sitten taas uhri. Että kyse olisikin vain jostain roolileikeistä, jossa voitaisiin vaihtaa väriä miten kulloinkin sattuu sopimaan. Samassa yhteydessä käytettiin sitä "saman lantin kaksi puolta", jolla käsittääkseni viitattiin samaan.

    Niin, on jo myöhä, etten kauheasti jaksa omin sanoin pohtia tätä aihetta, mutta tässä jotain tuohon saman lantin eri puoliin liittyen...

    - Elämän luonteeseen kuuluu dualistisuus, kaksinaisuus. Ilo ja suru, lähtö ja paluu, syntymä ja kuolema... Voidakseen täyttyä elämän täytyy tyhjentyä, Lindqvist sanoo.

    - Elämä näyttää aina kääntöpuolensa. Ja kaikkein pahin tapahtuu aina siellä, missä ihminen kuvittelee olevansa vain hyvä, Lindqvist toteaa.

    Pyrkimys hyvyyteen, innostuksen ja puhtauden ideat äärimmilleen vietyinä voivat johtaa äärimmäiseen julmuuteen - näin on käynyt muun muassa natsismissa sekä monissa uskontojen ilmenemismuodoissa.

    Se, mikä ilmenee ihmisyhteisössä, voi ilmetä myös yksilön sisäisessä elämässä tai lähisuhteissa.

    - Ihmiset, jotka kuvittelevat ratkaisseensa hyvän ja pahan ongelman lopullisesti ja kuvittelevat olevansa vain hyviä, ovat vaarallisia, Lindqvist toteaa.

    Tästä syystä Lindqvist pitää omaan varjoonsa tutustumista ihmisen yhtenä tärkeänä tehtävänä. Ja niinhän se sanontakin kuuluu, että itseään (tai varjoaan) ei pääse pakoon. Ja vaikka yrittäisikin, se tulee vastaan...

    - Se on se hankalin tyyppi, Lindqvist sanoo mietteliäästi.

    Eli se, mitä en haluaisi nähdä itsessäni, tulee tavalla tai toisella minua vastaan toisissa ihmisissä ja kohtaamisissa heidän kanssaan.

    Pahaa ja varjoa Lindqvist pitää eri asioina. Varjo muodostuu niistä asioista, joita emme halua tai kykene itsessämme näkemään - ne eivät välttämättä ole pahoja asioita, mutta jostain syystä pelottavia.

    Pahaa en edes yritä määritellä. Lindqvist kirjoittaa siitä muun muassa näin: "Ihmisten maailmassa moraalinen pahuus ilmenee useimmiten epäoikeudenmukaisuutena, ihmisarvon loukkaamisena, hyväksikäyttönä tai heitteillejättönä." (Keskeneräisyyden puolustus"

    http://www.tiede.fi/keskustelu/22044/ketju/kohtaa_varjosi_ihminen

    http://www.tiede.fi/keskustelu/22044/ketju/kohtaa_varjosi_ihminen
  8. " kumpiko on jättäjä ja jätetty..."Selvisikö tuo koskaan?"

    Niin ylempänä jo totesin, että on maku asia miten tuonkin jättäjä/jätetty asian itse kukin kokee...,

    " aikoinaan avioliittoni päättyi minun aloitteestani, mutta toki voin ajatella niinkin, että puolisoni hylkäsi minut alkoholin takia, että joskus on vaikea mieltää eroissakaan, kumpiko on jättäjä ja jätetty.."

    Puolisoni mielestä minä olin jättäjä, mitä toki konkreettisesti olinkin, mutta siltikin voin ajatella niinkin, että hän oli jättäjä siinä mielessä, että alkoholi oli tärkeämpi kuin minä ja lapset...

    "Hylkäsitkö ex-miehesi emotionaalisesti ja seksuaalisesti jo paljon ennen kuin hän alkoi juoda, jos ei alkujaan ollut alkoholisti?"

    Kuule kun aloimme seurustella, menimme kihloihin olimme hirveän nuoria, minä 16 vee ja hän 18 vee, ja avioliitto kesti yli 20 vuotta, ettei hän ny alusta asti ollut alkoholisti vaan alkoholismi on asteittain paheneva sairaus...

    Ettei hän hylännyt minua ennen juomista, eikä juomisen aikanakaan, eikä vielä lähtöni jälkeenkään, itsekin osallistuin vielä hänen hoitopalavereihinsa yms. mutta kuten sanoin on maku asia, miten noita jättäjä/jätetty asioita ajattelee...

    Nämä narsisti jutut ny täällä ei liity ent. aviopuolisooni vaan ihan toiseen suhteeseen...en pidä ent. aviopuolisoani narsistina...

    mitä tulee tuohon "Nalkutitko, ja hän haki lohtunsa pullosta? "

    Niin vastaan tuohon ettten tiedä päättääkö joku tulla alkoholistiksi veemäisen akan takia, mutta uskoisin että useimmiten kyse on tästä...

    "Alkoholismi (lat. Alcoholismus; ICD-10: F10.2[1]) on sairaus, johon sairastunut tuntee pakonomaista tarvetta juoda alkoholia."

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkoholismi
  9. "Vastasin sinulle sivuten tätäkin asiaa ketjussasi "minulla on tapana". Niinkuin sinulla on, paljon tapana, ongelma on, ettei se ole sisäisesti sinua, vaan ulkoisesti opittuja tapoja ja käyttäytymismalleja..."

    Niin jossain tulikin jo mainittua tämä asia liittyen identiteettiin/persoonaan/minuuteen...

    Mutta noh, kertaus on opintojen äiti...

    "Kun ihmisiltä kysytään keitä he ovat, useimmat alkavat kuvailla tapojaan. He selostavat meille työtään, rakastettujaan, lemmikkejään, harrastuksiaan tai materiaalisia omaisuuksiaan. Kuitenkaan, edes nuo kaikki yhdessä eivät muodosta identiteettiä. Niiden poistaminen ei muuta kenenkään identiteettiä. Ne ovat tapoja jotka saavat kertojan kokemaan olonsa mukavaksi ja rentoutuneeksi. Mutta sanan syvimmässä merkityksessä ne eivät ole osa hänen identiteettiään

    Kun persoonallisuus on jäykistynyt niin paljon, ettei se enää pysty muuttamaan reaktioitaan muuttuvaan ympäristöön, sanomme että se on häiriintynyt. Persoonallisuushäiriö on äärimmäinen väärin identifioituminen.

    Yksilö tulkitsee virheellisesti omat tapansa identiteetikseen. Hän identifioi itsensä ympäristöönsä, ottaen vihjeensä käyttäytymiseen, tunteisiin ja käsitteisiin vain siitä. Hänen sisäinen maailmansa on, niin sanoaksemme, tyhjä, ja siinä asuu hänen Todellisen Itsensä kummitus."

    http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Johdanto.html

    Että tavallaan voisi kysyä näiltä "olen narsisteilta", että tietävätkö/ymmärtävätkö he tuon, että heillä ei tavallaan ole omaa minuutta...

    Jos tietävät/ymmärtävät niin miten helkkarissa he voivat uskoa niihin kaikkivoipaisuus illuusioihinsa, että ihminen joka ei ilman toista ole mitään, uskoo kuitenkin olevansa ylivertainen...

    Tässä kohtaa kyllä tulee mieleen skitsofrenian pahimmat muodot harhoineen, vaikka en leimaamassa skitsofreenikkoja narsisteiksi...