yhteenlaskutoimitus

Vapaa kuvaus

Aloituksia

21

Kommenttia

4456

  1. "Itse olen melko vasta aloittanut uuden suhteen."

    Niin joitain ajatuksia tästä tulee mieleen, kerrot, että suhteesi on aika uusi, josta jäin miettimään, että ilmeisimmin se "rakastumisen huuma" puuttuu, kun ajattelisin että rakastunena päässä pyörisi vain se uusi kumppani...

    Herää kysymys, millä perusteella olet mennyt uuteen suhteeseen, ihastuitko/rakastuitko, päästäksesi narsistista eroon, näyttääksesi hänelle että muitakin ottajia on, vaiko onko taustalla ajatus, että kuhan joku on ettei tarvi yksin olla...

    Mitä tuohon tulee...

    "Välillä myös kaipaan ex-narskuani. "

    mietis kaipaatko sitä ihmistä sellaisena kuin hän on, vaiko sen narsisti suhteen mukanaan tuomaa jännitystä, draamaa ja siihen liittyviä tunnemyrskyjä, vuoroin ihanaa, sitten aallonpohjaan tyylistä menoa...

    Edelleen kehoittaisin sinua miettimään asiaa kumppanisi kannalta/asettumaan ikäänkuin hänen osaansa, kuvittele minusta sinusta tuntuisi jos tietäisit/aavistaisit hänen ajattelevan/kaipaavan eksäänsä...

    kauheasti en osaa neuvoja antaa, mutta kehoittaisin miettimään enemmänkin itseäsi, mitä oikein haluat/tarvitset ja tekemään päätöksesi/valintasi sen pohjalta, ottaen huomioon myös nykyisen kumppanisi tunteet/tarpeet...

    Ajattelisin, että uusi suhde onnistuisi/voisi paremmin jos molemmat sitoutuisivat siihen ja tekisivät töitä sen eteen...loisivat myös siihen uuteen suhteeseen sitä tunteen paloa/hyviä hetkiä niin menneet eksän kanssa vietetyt haihtuisivat taivaan tuuliin, että mietis oletko sitoutunut täysillä uuteen suhteeseesi vai onko se sinulle pelkästään ns. laastari suhde...teeskenteletkö sinä itse nyt suuria tunteita uudessa suhteessasi...

    Toki sitä eksää voi joskus muistella hyvälläkin varsinkin kun aikaa on kulunut, itsellekkin joskus nuoruus/avioeksä tulee mieleen hyvässäkin, enkä vähättele ännä suhteenikaan ns. hyviä hetkiä, vaikka tiedänkin että ne hänen osaltaan oli pelkkää teeskentelyä, mutta ei se minun silloista kokemustani muuksi/huonoksi muuta...

    Mutta kun tiedostan tosiasiat, millainen ihminen on narsisti/etten merkinnyt hänelle ihmisenä oikeasti mitään niin ei ole tullut mieleenkään sillä tavalla kaivata ko. ihmistä/sellaiseen suhteeseen...

    Ajattelisin, että jos tiedostaa kumppaninsa narsistiksi ja on sisäistänyt asian mitä se tarkoittaa niin harva haluaa enää kenenkään esineeksi, olla sen kummemmin missään tekemisissä kun ko. henkilöstä on eroon päässyt...
  2. "Oletko ylt majaillut pitkäänkin tynnyrissä? Minulla ainakin on elämäni aikana ollut niin paljon erilaisia ihmissuhteita, että voin sanoa tuntevani ihmisiä sen verran, että tiedän tuollaistakin esiintyvän."

    Noh, minulla on ollut onni myötään siinä suhteessa etten ole ennen tätä narsismi aihetta kokenut/ymmärtänyt, että joku kadehtisi minua...

    Varsinaisestihan tämä kateus teemakin tuli paremmin pohdittavaksi juurkin tuon päättyneen ännä suhteeni myötä, kun hain selityksiä "sille kaikelle", ilkeille vihjailuille, mitätöimiselle yms. ja törmäsin narsismi aiheen myötä juurkin noihin itsetunto ongelmiin ja kateuteen, jotka ilmeisesti ovat ilkeilyn/mitätöimisen taustalla ja joista narsistin tunnistaa...

    Tässä pari lainausta/linkkiä, joiden pohjalta olen mielipiteeni muodostanut

    "Kateellinen pyrkii parantamaan omia asemiaan toisten kustannuksella. Hän ilkeilee ja piikittelee ihmisiä, joita kohtaan kokee alemuutta ja kateutta. Kanssaihmisten voi olla joskus vaikea tunnistaa tätä kiusantekoa kateudeksi."

    http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/kateus-naivettaa-ihmissuhteet/

    Uskoisin että tuttua juttua/käyttäytymistä hyvinkin monelle narsistin uhrille. Toinen linkki liitty juurkin siihen huonoon itsetuntoon, josta se kateus kumpuaa...

    "Huono itsetunto

    Usein tapaamme ihmisiä, jotka tuovat itseään kovasti esiin, kehuvat kovaan ääneen onnistumisillaan ja mahtailevat tiedoillaan. Toisia ihmisiä he saattavat vähätellä. Se ei ole merkki hyvästä itsetunnosta, päinvastoin. He todennäköisesti katsovat muita ihmisiä itsetuntokuopasta. Sieltä käsin näyttää siltä, että kaikki muut ovat jollakin korkeammalla tasolla ja häntä itseään katsotaan jotenkin alaspäin. Oma itse on alempana, matalammalla tasolla. Sehän ei tunnu yhtään mukavalta, vaan alkaa ahdistaa ja harmittaa. Silloin täytyy sekä pullistella itseä, että mitätöidä toisia, ellei osaa rakentavilla tavoilla korjata omaa itsetuntoaan."

    http://www.koulutuselamaan.fi/index.php?page=itsetunto

    Vakninin tekstejä en ny linkittänyt, kun uskoisin että täällä tiedetään, että juurkin narsisti luulee muiden kadehtivan itseään vaikka taustalla on se oma kateus...

    Oikeesti siltikään en ihan voi noita käsittää, jotenkin ilmeisesti minulla on itsessäni ja omassa elämässäni ollut niin paljon kaikenlaista etten ole ehtinyt tuota kateutta kovin paljon pohtimaan, saati tuntemaan...
  3. "Joutuessaan? Tarkoitan ihan sellaista tavallista pyrkimystä hyvään: koulu/opiskelumenestys, uramenestys, kauneus, lahjakkuus, varallisuus jne."

    Niin, alkuperäinen lauseesi mihin vastasin kuullosti kyllä tältä...

    "Normaalikin ihminen voi nauttia toisen tuskasta, jos saa siitä esim. itsetunnon nostatusta tai on päässyt kostamaan tms."

    Noh, muunsit sanomaasi pikkusen ja otit mukaan kateuden..."Kaikki nuo voivat aiheuttaa tuskaa toisille jotka ehkä kärsivät ongelmista noissa asioissa. Kateuskin voi sattua."

    Että ilmeiseisesti tarkoitat sitte, että normaalit ihmiset nauttivat kun joku kieriskelee kateuden tuskassaan...

    Jäin miettimään, onko tuo kuvaamasi tuskainen kateuden tunne kohdallasi omakohtaisesti koettua vaiko luuletko että joku kadehtii sinua tuolla tavoin...

    Joka on narsisteista lukenut tietää kyllä hyvin, että useinkin se kateuden tunne juurikin on taustalla siinä toisen alentamis/mitätöimis yrityksissä, vaikka narsisti mieluusti projektioi senkin tunteen toisiin, luulee/väittää, että muut kadehtivat häntä...

    Mitä tuohon tulee...

    "Uskon että monikin ihminen saa jossain elämänsä vaiheessa tyydytystä siitä, että muut ovat kateellisia.."

    Niin tiedä häntä, mistä mukamas ihmiset tietävät, että heitä kadehditaan...ja että siitä saisi tyydytystä, edelleen tyydytystä mistä? toisen pahasta olostako?

    Kateus on toki normaali tunne, uskon että kaikki joskus ovat tunteneet kateutta joissain tilanteissa...itsekin olen joskus sen kateuden ohimenevän piston joissain tilanteissa tuntenut, mutta en usko että kovin monikaan ns. hyväitsetuntoinen elämässään onnellinen edes miettii moista että kadehtiiko häntä joku/saati luulisi jonkun kadehtivan...hänen ei tarvitse vertailla itseään/elämäänsä toisiin ihmisiin sen kummemmin paremmin menestyneisiin kuin heikompiinkaan...

    Uskoisin, että kateus tosiaan vaivaa useinkin juurkin heitä, jotka luulevat toisten kadehtivan itseään...ja se ilmenee useinkin vahingonilona, panetteluna, toisen mitätöimisenä/alentamisena, että kai siitäkin sitte joku kateellinen saa sairaalloista tyydytystä, joka kompensoi sitä että toisella on/toinen on saavuttanut jotain mikä itseltä puuttuu...

    mutta on tosiaan vaikea ymmärtää että jonkun tyytyväisyys itseensä/elämäänsä tulisi siitä että hän kuvittelisi jonkun kadehtivan häntä ja jopa nauttisi siitä...
  4. "Seksuaalirikolliset ovat taparikollisia. Seksuaalinen poikkeavuus on persoonakohtaista. En olisi varma tuosta psykopatian ja lapsiinsekaantumisen yhtymisestä."

    Niin noh, oman mielipiteeni perustan jostain lukemaani tietoon sarjamurhaajista, joista muistaakseni 90% on psykopaatteja ja useinkin uhriksi valikoituu nuoria naisia...

    "Kuten myös lapsiinsekaantuminen etenee usein sukupolvittain. Ei periytyvästi vaan tapana. Sekaantuja on yleensä itse kokenut lapsena seksuaalista väkivaltaa."

    Niin tuo mainitsemasi asia on mainittu myös monenkin psykopaatin kohdalla, heidän lapsuutensa on saattanut olla todella julma...

    "Normaalikin ihminen voi nauttia toisen tuskasta, jos saa siitä esim. itsetunnon nostatusta tai on päässyt kostamaan tms."

    Mitä tuskasta nauttimiseen tulee...niin en usko ns. normaalin ihmisen nauttivan joutuessaan tuottamaan tuskaa toiselle, enkä ymmärrä miten siitä itsetunto nousisi...Päinvastoin uskoisin normaalin ihmisen tuntevan syyllisyyttä ja häpeää...

    Mitä kostamiseen tulee, niin ajattelisin, että siinä ns. kostaja on se joka ensin on kokenut tuleensa väärinkohdelluksi ja kostaa kärsimänsä vääryyden takaisin...en tiedä tuostakaan, saako siitä nautintoa, että myös itse tekee pahaa jos ei pahempaa kuin se alkuperäinen...näppituntumalta ajatellen se koston kierre tuntuu usein loputtomalta...

    Masokismi on toki asia erikseen...silloin henkilö saa itse itselleen kiksejä, kun toinen ihminen tuottaa käytöksellään tuskaa...ehkei hän aina tiedosta sitä vaan luulee hyvinkin olevansa ns. hyvä ihminen ja saavansa kärsimyksistään sen kirkkaimman kruunun...jostain tuonkaltaisesta itsellänkin on kokemusta...onnekseni aloin inhoamaan itseäni sellaisena...
  5. "Olen päätynyt omassa pohdinnassani oman tuttuni suhteen psykopaattipäätelmään koska hän ei tunnu syvemmin nauttivan vahingoittamisesta vaan aivan pinnallista hauskaa pitää vain kun toiseen sattuu"

    Niin päätelmäsi on täysin vastakkainen kuin minun, joka luulen, että psykopaatti nimenomaan toimii suunitelmallisesti etsien uhreja, nautti/kiihottuu toisen satuttamisesta/verestä, viiltelystä yms. ja nimenomaan tuo tarve/sadismi toimii pakotteena, että toistaa tekojaan/on pakko tehdä "niitä tekoja" että saa rauhan hetkeksi...

    Käsittääkseni narsisti ei erityisesti nauti satuttamisesta/väkivallasta, vaikka joskus kokiessaan ns. narsistisen loukkauksen siihen syyllistyykin...

    Mitä tulee sarjamurhaajiin niin Suomen oloissa tosiaan sellaisia kovin vähän, äkkiseltään tulee mieleen se lähihoitaja joka muistaakseni surmasi viisi ja suunitteli lisääkin, kuin myös niinikään sairaanhoitajana työskennellyt insuliinimurhaaja, jonka tekoihin tarvittiin hautojen avaamistakin, mitä sitten lie taustalla useissa naisiin kohdistuneissa selvittämättömissä henkirikoksissa.

    Päätöstä vaille on vielä Auerin tapaus, voisin pitää häntä psykopaattina, julkisivu kunnossa "annu-mamma" sivuineen, sama pullantuoksuinen äiti syyllistyi useiden lasten törkeisiin seksuaalisiin hyväksikäyttöihin ja on epäiltynä miehensä murhasta...

    Jotain samaa lie myös pedofiileissä kuin psykopaateissakin...voisin olettaa heistä useimmat ovat psykopaatteja, pakottava tarve toistaa tekoa ja käsittääkseni niissäkin usein käytetään joko tarpeetonta väkivaltaa/kaavamaisia rituaaleja , mutta Suomessa nuo asiat/oikeudenkirjat on salaisia, lasten suojelemiseksi ettemme tiedä niistä/tekotavoista...
  6. "Kyseessä oli pelkkä narsisti. Ei psykopaatti."

    Ihan otan ny kantaa vain aiheeseen, enkä sen kummemmin tuohon väittämään, että itse ajattelen, että erotuksena narsisteista psykopaattien toiminta on enemmän suunitelmallista/pakonomaista.

    He nauttivat tuottaessaan kipua/nähdessään veren virtaavan/ovat sadisteja, sarjamurhaajia yms, kun taas narsistien väkivalta on enemmänkin impulsiivisempaa/tilannekohtaista ja intohimona on enemmänkin rahan/naisten huijaaminen...

    Siinä kun narsisti pyrkii hyötymään uhristaan tavalla tai toisella, seksi/raha/yhteiskunnallinen asema niin käsittääkseni psykopaattien toiminta perustuu enemmänkin siihen pakottavaan tarpeeseen tehdä niitä sadistisia tekoja uudestaan ja uudestaan/saavat seksuaalista mielihyvää/hetken helpotusta ololleen vahingoittaessaan toista ihmistä...kunnes taas iskee levottomuus joka vaatii uutta purkautumista/uhria...

    Noh, tää ny tämmöstä mutu tuntumaani, jonkin verran on tullut sarjamurhaajista luettua...

    Olen kyllä tietoinen siitäkin etteivät kaikki psykopaatit syyllisty murhiin/tappoihin, mutta käsittääkseni yli 90% sarjamurhaajista on psykopaatteja, vangeistakin/henkirikosten tekijöistäkin huomattava osa...

    Jostain muistan lukeneeni että psykopaatit voivat olla narsistisia mutta narsistit eivät ole pskykopaatteja...ja jotenkin ajattelisin että psykopaatit ovat enemmänkin sellaisia yksinäisiä susia/heillä on vähemmän tuttuja siinä kuin narsistit ovat seurallisempia ja omaavat useita pinnallisia ihmissuhteita, joiden he itse kuvittelevat merkitsevän enemmänkin, vaikka kyseessä olisikin vain kerran tavattu julkisuuden henkilö tms.

    Mutta oli kuinka oli...joskus tuntuu kyllä, että nykyään kovin heppoisin perustein nimitellään ihmisiä milloin psykopaateiksi tai narsisteiksi...

    ja joskus tuntuu ikäänkuin siltäkin, että aiheesta jopa kilpaillaan, sä tunnet vaan narsistin, minun kumppani on sentäs psykopaatti, ikäänkuin sekin olisi joku meriitti/sulka hatussa...

    Äkkiseltään voisin ajatella, etttä psykopaattia ei voi edes tuntea, hän paljastuu vasta tekojensa jälkeen, diagnosoidaan yleensä mielentilatutkimuksissa ennen vankilaan joutumistaan...
  7. "Miksi ihmeessä pitäisi mennä, jos ei ole siellä työssä tai mene vieraaksi jollekin potilaalle?"

    Jaa noh, minä olen kyllä leikilläni joskus aikoinani ajatellut, että voisin mennä Lapinlahden sairaalaan muutamaksi viikoksi lepäämään, miljöö on hieno, palvelut pelaisi ja olis joku joka kuuntelisi huoliani/terapioisi/analysoisi minua aamusta iltaan...

    Noh, tää ny vaan tämmönen juttu, tiedän ettei ko. sairaala ole toiminassakaan, mutta käsittääkseni monetkin aikansa "julkimot" kävivät siellä lepäilemässä...

    Mutta nykyään tuskin hekän pääsevät lepolomilleen , laitospaikathan mt puolella on ajettu systemaattisesti alas ja tänä päivänä sama trendi jatkuu vanhuspuolella...

    Ettei nykyään mielisairaalaan mennä, saati hevin jouduta vaan sinne päästään jos vapaita paikkoja on...
  8. "Kaikilla ihmisillä on niin kiire omissa asioissaan. Olen huolissani suomalaisten kyvystä olla ystäviä, ihan kuin sellaista ei olisi"

    Niin tuo on kyllä totta ja itsekin joskus harmittelen/poden huonoa omaatuntoa ettei tule soiteltua/käytyä, mitä ny "naamakirjassa" kuulumiset vaihdetaan...

    Toisaalta ajattelen ettei ehkä vanhemmiten niin helposti edes ystävysty sillä tavoin, omat pari ystävääni ovat peräisin jo vuosikymmenien takaa, sitten on heitä joiden kanssa käydään lenkillä, jota voi soittaa seuraksi huveihin yms. ja alati vaihtuvat työkaverit...teen vuoro ja keikkatöitä joista jäljelle on jäänyt yksi porukkansa jotka vielä kutsuvat minua yhteisiin illanviettoihin...

    Mitä tulee tuohon pinnallisuueen, niin se toki riippuu hieman itsestäkin, jos ei itse uskalla avautua niin ei sitä voi odottaa toisenkaan tekevän, eikä ns. syvällistä keskusteluyhteyttä synny, ei tutustuta toiseen oikeasti...

    Itseäni ajatellen, olen nykyään aika avoin, kun on elämää tullut nähtyä kantilta jos toiselta niin tietää ettei ne oman elämän mokat/hävettävät/arkaluontoiset asiat niin "järkkyjä" loppujen lopuksi olekkaan mitä on itse luullut..
  9. "Kuka sinun narsistisi on yhteenlaskutoimitus, m.b.m = vesa viitanen Inkeroinen?"

    Niin, en tiedä kuka/millainen ihminen kysyy, mutta jotain tämänkaltaista olen nähnyt ennenkin, tämä netti on vaaranpaikka monenlaisille luulemisille ja olen pannut merkille, että minun on luultu olevan milloin tuo mainittu MB, v. v. jopa jokin yli seitsemänkymppinen ukko...

    Noh ajattelin ny kuitenkin vastata tähän kertomalla, että olen itse 55 vuotias nainen ja se minun ännäni noin kuusissakymmenissä oleva mies ja asuinpaikkaan liittyen vastaan maakuntalaulun sanoilla "mis laaja aukee Pohjanmaa"...

    Tiedä sitten mistä syystä minut on joku yhdistänyt tuohon ko. henkilöön, muistan kyllä täällä kertoneeni, että minulla on karjalaiset sukujuuret äidin puolelta, hän oli lähtöisin kannakselta, Räisälän pitäjästä, oli 16 vee sodan syttyessä, isäni oli satakuntalainen ja itsekin olen syntynyt satakunnassa, ettei minussa ns. pohjalaisvertakaan ole, täkäläisittäin sanottuna olen tulvan tuoma, muuttanut tänne 70-luvun puolessa välissä...

    Että tässä ny sitten sukuselvitystä josko tästä olisi apua, että minun osaltani luulemiset vähenisivät...

    Palstalle tulooni liittyen, olen kirjoittanut täällä noin vuoden 2011 alusta, alkuun käytin enimmäkseen nimimerkkinäni sitä laskutoimitusta jonka tämä systeemi vaatii tekemään, josta on peräisin tämä viime vuoden puolella rekisteröimäni nimimerkkini yhteenlaskutoimituskin...
  10. "Miesystävää en terapointikyvyn mukaan valitse. Komea ja älykäs, siinä kriteerit. Ehkä talouskin kunnossa. Empatikykykin on syynissä kokemukseni jälkeen, mutta kuten olemme useasti täällä todenneet, sitä ei välttämättä saa selville. Minun miehelläni pitää olla myös luonnetta ja siksi se empatia ei minun miestyypilläni välttämättä alussa näy pitkään aikaan, vaikka sitä olisikin."

    Niin parisuhde ei ole mikään terapiasuhde, siitä olen kanssasi samaa mieltä, mitä tulee komeuteen, se on makuasia, en ole mikään ulkonäköfriikki, älyäkin on monenlaista...

    mutta ajattelisin, että miesystävän pitäisi olla myös se läheinen ystävä jonka kanssa jaetaan niin ilot kuin surut, arki ja juhla, jolle ei tarvitse esittää mitään, joka on vierelläsi silloinkin kun et ole aivan parhaimmillasi...

    Mistä päästään tuohon empatiaan, mikä ei kuitenkaan tarkoita mitään jatkuvaa paapomista/toisen lohduttelua vaan sitä myötäelämisen kykyä niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä, ennemminkin se on semmosta samalla aaltopituudella olemista...joka kyllä näkyy ja jonka tuntee jo alussakin...empatiaa on myös kyky iloita yhdessä, toisen ilo tarttuu...

    Mitä tulee tuohon lapsettomuuteen...niin sekin voi olla monelle kipeä asia...siinäkuin joillekkin se on oma valintakin...mutta en ole osannut ajatella että joku voisi tuntea itsensä sen takia jotenkin vähemmän arvostetuksi ihmiseksi...joskus jotkut vanhat lapsettomat ovat tuoneet esille siihen liittyvän yksinäisyyden, varsinkin jos ei ole niitä sisaruksiakaan...

    Kauheasti minulla ei ole sanoja lapsettomuuteen liittyen kun en tiedä miltä se tuntuu, enkä osaa kuvitella enää itseäni lapsettomana..kun olen ollut äiti v-79 saakka, joten minä ny itselleni ominaisella tavalla jotain sanoakseni etsin hivenen tietoa siitä, mutta kovin oli hedelmöityshoito/tutkimus yms painotteista...

    Mutta jotain sentäs löysin, heilläkin on oma yhdistys ja vertaistukea tarjolla, käväiseppä sivuilla vilkaisemassa jos et ole ennen käynyt...ja tosiaan voisit tarvita jonkun jonka kanssa voisit tuostakin asiasta puhua, että koet olevasi vähemmän tärkeä ihminen lapsettomana...

    http://www.simpukka.info/fi_fi/etusivu/tukea-lapsettomalle/
  11. "Minkälainen on muuten sinun suhtautumisesi? Onko uhrissa syytä, kun tulee raiskatuksi?"

    Raiskaus on mielestäni aina rikos, ainut mistä sinua voisin "syyllistää" on juurikin tuo vaikeneminen...

    Joka on johtanut tuonkaltaiseen ajatteluun, että sinun pitäisi yrittää todistaa ettet ansainnut sitä, etten vain nolaisi ketään, enkä häiritsisi... Eniten rassaavat suhteet ihmisiin, joiden on pakko syystä tai toisesta sietää minua. Eli vaikka kukaan ei sanoisi mitään, pelkään, että joku saattaa kokea minut jotenkin raskaaksi ja kärsiä minusta."

    Mitä muuten tulee tapahtuneeseen, niin se toki on ja pysyy elämässäsi, ei sitä tekemättömäki saa...sinun on vain elettävä sen asian kanssa...

    mutta edelleen olen sitä mieltä, että voisit hakea apua/keskustella asiasta nimenomaan raiskaukseen/seksuaaliseen väkivaltaan perehtyneen ammatti ihmisen kanssa...käsittääkseni osa palveluista on ilmaisia...

    Ja "sen narsistin" voisit heivata helkkariin elämästäsi, teet vain lisää pahaa itsellesi olemalla sellaisessa suhteessa...
  12. "Minun viesti on tuolla alempana, auttakaa, olenko narsistin kanssa. Kova on tarve saada tietoa joten lue se jos jaksat!"

    Kuule kun kukaan meistä niin sinua kuin kumppaniasi ollenkaan tuntematta ei voi mitään varmuutta sinulle antaa oletko narsistin kanssa, saati narsisti diagnoosia kumppanillesi...

    Tämä on vaan keskustelupalsta, jossa erilaiset ihmiset keskustelevat/jakavat mielipiteitään/kokemuksiaan aiheeseen liittyen...

    Jos kumppanisi suostuisi psykologin arvoitavaksi niin ehkä hän voisi sen perusteella jotain kumppanistasi sanoa, mutta kukaan/ammattihenkilökään ei pysty tuntemattomia ihmisiä arvioimaan/diagnosoimaan...

    Että sinun ny on vaan tehtävä omat ratkaisusi omien tuntemuksiesi perusteella, yksi tapa voisi olla listata paperille ne asiat joita haluat parisuhteelta ja verrata niitä todellisuuteen, kuin myös kumppanisi plussat ja miinukset, kumpiako enemmän ja mikä tärkeintä, kuuntele itseäsi, oletko enimmäkseen onnellinen, koetko kumppanisi arvostavan/rakastavan sinua sellaisena kuin olet, onko sinulla itselläsi hyvä olla hänen kanssaan, rakastatko häntä sellaisena kuin hän on...

    Mitä tietoon tulee, kannattaa googlettaa sanalla narsisti niin löydät runsaasti asiallista hyvää tietoa...samoin kirjastosta löytyy luettavaa aiheesta...
  13. "Joidenkin sairaanhoitajien tunteettomuuteen olen törmännyt jo narsistini kauttakin. Se tosin ei ole tuntunut hyvältä asialta, mutta ymmärrän toki, kun samasta aarteesta kisataan. Silloinhan on kaikki keinot luvallisia. Sodassa ja rakkaudessa."

    Kuules nyt, jos sinä menisit keskustelemaan tuosta raiskauksesta ja siihen liittyvistä tunteistasi niin kohtaat kyllä ns. ammattiauttajan, tuo sinun esimerkkisi koski ns. hoitajaa vapaa aikana jotka toki ovat ihmisiä siinä kuin muutkin, mutta tuskin missään kriisikeskuksessa tms. kukaan hoitaja suuttuisi saati alkaisi kisaamaan kanssasi miehestäsi...

    Pikkusen ny vaikutat vainoharhaiselta jos kuvittelet kaikkien naisten haluavan miehesi...

    Mutta joo, kerroit ettet halua niitä tunteita tuntea, kuten kerroit alussakin, että tapahtuneen jälkeen teeskentelit reipasta tyyliin, että eihän tässä mitään ja heippa...

    On mahdollista toki sivuuttaa tunteensa, mutta hyvin usein ne menneisyyden kokemukset/syväjäädytetyt tunteet vaikuttavat elämään/valintoihin siellä taustalla...

    Mitä tuohon tulee...

    "Enpä ole koskaan ajatellut, etten ole ansainnut parempaa."

    Niin ehket ole ajatellut, ehkä koet että sinun kuuluukin/pidät sitä itsellesi normalina olla tuollaisessa väkivaltaisessa suhteessa, jossa tunteita ei ole, kuten olet kertonut...kunhan seksiä vaan saa...

    Mutta kyllä se seksikin on parempaa silloin kun siinä on tunteet mukana, kuin tuo sinun manitsemasi tyyli, kuhan hoitaa hommansa niin joutaa mennä...

    Noh, kukin tyylillään elää, kunhan ny sanoin että toisenlaisiakin tapoja elää/olla suhteessa on olemassa, joissa kumpikin voi/saa kykenee vapaasti tuntemaan/ilmaisemaan tunteensa ilman teeskentelyä...

    Mitä pillereihin tulee, en ole niiden kannattaja välttämättä minäkään, nykyään jo elämään kuuluvia normaaleja surun/pettymyksenkin tunteita pyritään hoitamaan pillereillä...

    Mutta joissain tapauksissa nekin puolustavat paikkaansa, riippuen siitä ahdistuksen määrästä, kun valitettavasti sitä terapiaa ei ole kaikille saatavilla ja kaikki eivät siihen ole halukkaita vaikka tarvettakin olisi...

    Mutta toivotaan nyt että elämä antaa sinulle vielä sellaisen ystävän jonka kanssa voisit niin surusi/ahdistuksesi, ikävät asiasi kuin ilosi jakaa...
  14. "Niin en voi siitä oikein missään kertoa, kun se herättää niin voimakkaita tunteita ihmisissä. En halua enempää kuormaa tuon asian suhteen."

    Tuohon vastaan, että ammattiauttajilla on koulutusta ja kykenevät kyllä käsittelemään omat tunteensa, ettei sinun tarvitse huolehtia heidä/muiden ihmisten tunteista...eri asia sitten on jos et kykene kohtaamaan/tuntemaan omia tunteitasi tuohon tapahtumaan liittyen...

    Mikä osin sattaa olla syynä siihen, että edelleen olet ns. huonossa suhteessa, että voi olla niinkin että tuon tapahtuman jälkeen, et koe ansaitsevasi muunlaista/parempaa suhdetta...en usko, että hyväitsetuntoinen ihminen olisi sellaisessa suhteessa kuin sinä kertomasi mukaan olet...

    Että edelleen kehoittaisin sinua hakemaan apua itsellesi, sitä kautta voisit päästä irti tuosta huonosta ihmissuhteestasikin...

    Mitä tulee noihin vessaseksi, rupusakki, kaljanaiset juttuihin...

    Niin täältä sivusta niitä pintapuolisesti lukiessa ei voi kuin ihmetellä...en tunne/tiedä tuollaisesta elämästä mitään vaikka baareissa joskus käynkin ja tunnen henk. koht. joitain naisia joilla on päihdeongelma, mutta käyttätyvät kuitenkin ihan tavallisten ihmisen tapaan, vaikka se häpeä, alemmuudentunto yms. tuleekin esiin...

    Jotenkin minusta tuntuu, että naisen on vielä vaikeampi hakea apua tuohon ongelmaan kuin miehen, syystä, että naisen juominen koetaan vieläkin häpeällisemmäksi kuin miehen ja tosiaan siihen liittyy kyllä useinkin seksuaalista hyväksikäyttöä...

    Surullisia tarinoita/ihmiskohtaloita on maailma täynnään, ja alkoholismi on riippuvuussairaus, jonka vuoksi en ymmärrä tuota täällä esiintyvää naisiin kohdistuvaa halveksuntaa, ikäänkuin nuo naiset olisivat syyllisiä siihen, että miehet hyväksikäyttävät heitä...

    jostain kirjoituksista luin, että mukamas joku siisti? nainen oli mennyt naisen kotiin pahoinpitelemään jotain alkoholisoitunutta naista syystä, ettäkö nainen on siisti? toimiessaan noin...

    Että hirvittävää tuntuu naisviha olevan tälläkin palstalla, kuten tiedetään narsistit vihaavat naisia olivat he itse naisia tai miehiä...

    Jotenkin ajattelen niinkin, että kyllä sen naisen niinkuin miehenkin, kenen tahansa ihmisen oma itsetunto on tosi alhaalla jonka pitää sitä/omaa paremmuuttaan pönkittää/korottaa itseään vertailemalla jopa päihdeongelmaisiin...
  15. Niin, mielestäni sinun pitäisi hakea apua itsellesi...


    tässä muutamia linkkejä joihin voisit tutustua ja ottaa yhteyttä auttaviin tahoihin...

    http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevakivalta/apua-uhreille-ja-tekijoille/

    https://www.naistenlinja.fi/fi/julkinen/miten+voimme+auttaa/

    http://www.tukinainen.fi/

    Netissä keskusteluapua raiskauksen uhreille löytyy täältä

    https://www.tukinet.net/keskustelu/viesti.tmpl?grp=183;mid=47316
  16. "Jos välittäisin oikeasti hänen tekemisistään ja sanomisistaan, joutuisin toteuttamaan sen itsemurhan..."

    Niin en tiedä mitä tuohon lauseesi liittyy, vai onko se vain jonkinlaista dramaan/huomion hakua , vailla sen kummempaa ajatusta...

    Mutta itsemurhaan liittyen tiedän että itsemurha ajatusten taustalla on juurikin itsevihaa, itseinhoa, pettymystä itseen, omaan elämään, elämänilon katoamista, toivottumuutta, mielenterveysongelmia, alkoholismia, vakavaa masennusta, yksinäisyyttä, tuntuu ettei kukaan välitä jne..

    Itsemurhariskiä kasvattavat mm. avioero, läheisen kuolema, rahalliset vaikeudet, seksuaalinen väkivalta ja pitkäaikaissairaudet...

    kokemustakin itsemurhalla uhkailusta minulla on niin entiseen aviopuolisooni liittyen, kuin erääseen toiseen henkilöön liittyen.Olen ollut paikalla kun he ovat järjestäneet aiheeseen liityen jonkinlaisen demonstraation...

    Kepeällä itsemurhalla uhkailua pidän myös ns. henkisenä väkivaltana toista ihmistä kohtaan, jolla pyritään saamaan joko valtaa toiseen nähden tai syyllistämään toista...on sinun syysi jos haluan tappaa itseni, vaikka sekin oma viimekädessä oma valinta...

    Mitä tuohon tulee...

    "Meillä on lähes normaali seksitoimitus, josta kuitenkin pidän,"

    Niin jollain tasolla voin tuon ymmärtää, että siihen voi olla tyytyväinen, jos ja kun ei ajattele toista ihmisenä vaan pitäytyy vaan siitä toimituksessa, sen laadussa ja tekniikassa, mutta normaaliksi seksiksi oman ajatusmaailmani mukaan en sitä nimittäisi...pelkkää välineurheilua jossa kohtaavat vain sukupuolielimet. jossa toisen kehoa käytetään itsetyydytyksen välineenä, mikä se sana ny olikaan...kokovartalofibraattori...

    edelleen tuohon liittyen...

    "Että pystytkö minun kohdallani antamaan armon käydä oikeudesta ja vapauttaisit minut velvollisuudesta ajatella häntä enää enempää ihmisenä, jonkalainen hän ei ole"

    En ole täällä jakamassa oikeutta sen kummemmin kuin tuomiotakaan kenellekkään vaan yritän jollain tasolla ymmärtää näitä asioita...ja edelleen minun ajatusmaailmani mukaan, narsistitkin ovat ihmisiä, kaikesta huolimatta, hekin ovat pettyneet rakkaudessa siinä elämän tärkeimmässä vaiheessa jolloin heidän persoonaansa on tullut häiriö, joka on tehnyt heidät sellaisiksi ihmisiksi...
  17. "Oletko itse alkoholisti? Yleensä alkohlistikin on niin ylpeä, ettei näytä tuollaista alakanttista tilaa naiselle, joka on hänet jättänyt. I suppose."

    Tuosta olen erimieltä, lähtöni jälkeen entinen aviopuolisoni pisti kaiken "ranttaliksi" joi rahansa, työpaikkansa, korttinsa yms...ja hakeutui katkolle, sieltä kuukaudeksi hoitoon...

    valitettavasti vaan sen hoitoon hakeutumisen motiivina ei ollut raitistuminen vaan se, että palaisin takaisin...ettei sillä hoidojaksolla ollut merkitystä alkoholismista paranemisen kannalta...

    Tämä vaan sivuhuomautuksena...alkoholisteihin liittyen, en ajattele entisen puolisoni olevan narsisti vaan sairastavan riippuvaissairautta nimeltä alkoholismi...joita potevia kutsutaan alkoholisteiksi...

    Kaikki tilapäisesti veetutukseen tai eron jälkeiseen suruun juovat eivät ole alkoholisteja, mutta he jotka ovat niin tuskin ovat ylpeitä saati kykenisivät olemaan juomatta näyttääkseen jollein jotain...alkoholisoituneet kaverit ovat mukana "edistämässä" sairautta, kun yhden rahat loppuu, juodaan toisen rahat...Alkoholistin juominen on pakonomaista, oli tilanne mikä hyvänsä...juodaan niin iloon kuin suruunkin...
  18. "En ole hänen kanssaan siksi, että inhoan häntä. Vaan siksi, että rakastuin tulenpalavasti häneen aiemmin, kun hän oli toisenlainen."

    Niin muistan kyllä tarinasi, että olit palavasti rakastunut ja hän tuotti sinulle pettymyksen, ei ollutkaan sellainen mitä luulit...

    Mutta käsittääkseni ihmiset useinkin noissa tapauksissa päättävät suhteen...miten on vaikea ymmärtää edelleenkään, että ns. normaali ihminen jäisi suhteeseen ihmisen kanssa jota on alkanut inhoamaan...

    Mitä tulee tuohon mainitsemaasi pervesseyteen...niin se useinkin tarkoittaa juurkin tuollaista seksiä ilman tunteita, ja sen alalajeina ovat sadismi ja masokismi...ja kuten tuosta alla olevasta lainauksesta voit lukea, siihen liittyy myös kosolti itseen kohdistettua vihaa, inhoa ja häpeää...

    "Psyykkiset häiriöt syntyvät tietoisen ja tiedostamattoman alueen ristiriidoista. Kun sukuvietti ylittää kaiken vastarinnan, inhon ja häpeän se johtaa Freudin mukaan perversioihin kuten vainajien makaamiseen. Perversio voidaan arvioida sairauden oireeksi silloin, kun se kaikissa olosuhteissa syrjäyttää ja korvaa normaalin käyttäytymisen, jolloin se on muodostunut yksinvaltaiseksi ja vakiintuneeksi. Moni yksilö haluaa tuottaa kohteelleen kipua tai päinvastoin kokea kohteen aiheuttamaa tuskaa. Sadismi ja masokismi ovatkin paljon tutkittuja ilmiöitä, ja ne liittyvät olennaisesti ihmisen selviämiseen riippuvuuden synnyttämien vihan ja tuhon tunteiden kanssa. Näissä häiriöissä onkin aina kysymys alistamisesta ja alistumisesta ja ne ovat yleisimpiä perversioita."

    http://www.sampo2002.oulu.fi/psykopatit/kehityspsykologia.htm

    Syy miksi tutkin näitä asioita johtuu siitä, että haluan ymmärtää...se ännäni mahdollinen inho ei johtunut minusta vaan hänen omista syistään, en tiedä miksi hän oli kanssani suhteessa jos ja kun inhosi minua ihmisenä...

    Että syy saattaa hyvinkin löytyä juurikin tuosta narsismista, jota tuokin linkki käsittelee...

    "Miksi minä olisin kiinnostunut tunteettoman narsistin tunteista... niitähän ei ole. Olisi ihan turhaa vaivaa."

    Että sinusta poiketen minä olen kiinnostunut myös narsistin tunteista, koska hänkin on ihminen, enkä usko tuohon, ettei narsistilla ole tunteita... pettymys, viha ja inhokin ovat tunteita...ja vaikuttavat käytökseen, kuten tuossakin linkissä mainitaan... "Sadismi ja masokismi ovatkin paljon tutkittuja ilmiöitä, ja ne liittyvät olennaisesti ihmisen selviämiseen riippuvuuden synnyttämien vihan ja tuhon tunteiden kanssa"

    Käsittääkseni sinä olet riippuvainen tuosta narsististasi ja joudut sivuuttamaan inhon tunteesi silloin kun tapailet häntä...

    kerrot ettet hyväksyä muita kuin hänet, kumpaako se sitten on masokismia, olla suhteessa ihmisen kanssa jota inhoaa vaiko sadismia, viis veisaan hänen tunteistaan kunhan saan haluamani...jonka ilmaisit itse tähän tapaan..."Että kunhan vain suorittaa tehtävänsä kunnolla, niin sitten saa taas mennä. Ihan sama mitä tuntee."
  19. "En vain ole pystynyt hyväksymään ketään muuta"

    Niin pystyt hyväksymään vain ihmisen, jota omien sanojesi mukaan inhoat...

    Kerro minulle, miltä se tuntuu olla intiimisti tekemisissä ihmisen kanssa jota sisimässään ihmisenä inhoaa, eikö siinä joudu peittämään todelliset tunteensa/näyttelemään/olemaan valheellinen, kuten narsistikin...

    ja minkä vuoksi, pelkän seksinkö vuoksiko?

    Entäs jos tietäisit hänen inhoavan sinua, miltä se sinusta tuntuisi...joku tulisi lähellesi vaikka todellisuudessa inhoaisi sinua...

    Syy miksi väänän kanssasi tästä liittyy siihen että ma vain luulen, että myös ännäni inhosi minua, sen vuoksi kiinnostaa miten sinä kykenet olemaan ihmisen kanssa jota inhoat...

    Eikö olisi helpompi/reilumpaa olla ilman...mielestäni sinä teet pahaa myös itsellesi, harrastamalla seksiä ihmisen kanssa, jota inhoat...

    Miksi sinä koet ettet voi hyväksyä lähellesi muunlaista ihmistä kuin sellaisen jota inhoat...
  20. "Kuten olen monesti kertonut hänen hyvistä puolistaan, että hän on kiinnostava ja miellyttävä ulkoisesti, niin inho hänen luonnettaan kohtaan väistyy helposti tarpeen tullen. "

    Anteeksi, mutta en voi ihan ymmärtää, että pelkästään "korea ja kiiltävä" ulkokuori riittää poistamaan inhon /vastenmielisyyden tunteen toisen sisintä kohtaan...olkoonkin että seksikin on inhimillinen tarve...

    Mutta joo, olen vissiin jäävi sanomaan mitään, kun itsellä taustoissa monta ns. "kuivaa vuotta", ettei se tarve koskaan ole ollut niin pakottava...

    Vaikka tavallaan sen monen "kuivan vuoden" jälkeen jonkinlaisessa viidenkympin villityksessä siihen ännä suhteeseen hurahdinkin, mutta sitten kun suhde päättyi ja tajusin "kaiken" millaisen ihmisen kanssa olin ollut tekemisissä ja etten tosiaankaan merkinnyt hänelle mitään ihmisenä niin jälkeenpäin ajattelen etten koskaan enää kykenisi tapaamaan häntä ns. siinä mielessä, että minulla inho ajatustakin kohtaan on niin voimakas...en usko että sinun laillasi kykenisin...

    Mutta noh, muistan kyllä ännänikin sanoneen ettei sen ny niin väliä kenen kanssa, että meitä ihmisiä on kyllä lähtöön...tuonkin asian suhteen, mutta aikas tunteeton/masokisti ajattelisin pitää siinä tilanteessa olla jos ei peräti narsisti itsekin...

    Äläkä vedä tuosta "narsisti itsekin"hernettä nenääsi, tyyliin ny se ilkeä yhteenlaskutoimitus haukkku minua narsistiksi.

    Otan kantaa vain tarinaasi,/kuvittelemaani tilanteeseesi omasta näkökulmastani katsoen en sinuun/ihmiseen joka kirjoitettujen sanojen takana on...hänestä en tiedä mitään...
    21. 198 / 223
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt