Vapaa kuvaus

Aloituksia

21

Kommenttia

4456

  1. "Otan kommentteja nopeasti vastaan?"

    Niin täältä sivusta on vaikea tietää miten todellista kokemasi pelko on, onko jotain konkreettista tapahtunut sinun kohdallasi vai pelkäätkö tapahtuvan...

    Mutta ajattelisin, että kertoisit tilanteestasi/pelostasi joillekkin läheisille/naapureille ja myös poliisille... kertomastasi päätellen hän lie jo poliisin tuttu, saanut tuomioita/sakkoja väkivaltaisuutensa vuoksi, että lähestymiskiellon hakeminenkin voisi olla paikallaan...

    Ikäänkuin keräisit turvaverkon itsellesi, on joku/usea ihminen joka tietää/joiden kanssa voit puhua peloistasi ja johon ottaa yhteyttä/joka tulee paikalle konkreettisen uhan hetkellä ja hätänumeroon voi aina soittaa...

    Muuten kehoittaisin välttelemään liiallista yksioloa, yksinäisyydessä se pelot/möröt ja kauhuskenaariot saavat liian suuren vallan...kuuntelee jokaista risahdusta ja elimistö on jatkuvasti varuillaan...
  2. "Kertoisiko tuo "tämmönen" mies ei niin vaan saa naista, vain lopulta todella heikosta itsetunnosta?"

    Noh näin olettaisin, mutta toisaalta hänellä oli tämmönenkin ajatus omasta toiminnastaan, että pitäähän rumillekkin naisille tarjota mahdollisuus seksiin...

    Että jotenkin jälkeenpäin vaikuttaa siltä, että omista syistään(seksiriippuvuus) koki joutuvansa/olevansa pakotettu tyyytymään omasta mielestään rumiin /naisiin joiden ulkonäöstä ei pitänyt ja selitti asiaa joko "auttamisella" tai että naiset halusivat/tyrkyttivät sitä seksiä...

    Se miksi naiset rakastuvat renttuihin lienee ikuisuuskysymys, ehkä taustalla vaikuttaa naisten ikiaikainen hoiva/auttamisvietti tai toive siitä, että joku "mahdoton" ihminen hänen vuokseen muuttuisi, joka kaikki voi myös juontaa jo lapsuuden perhekuvoista...

    Mitä tulee tuohon jatkumoon, niin olen lukenut kyllä, että monikin nainen yhdestä juoposta erotessaan ottaa tilalle yhtä pahan jos ei pahemman...

    Tiedä sitten löytyykö syy tuosta edellisestä, luja usko siihen, nyt onnistun parantamaan, minun vuokseni hän muuttuu, vaiko sitten siitä tuttuudesta kun sitä itseään/omaa elämää on kovin vaikea muuttaa jos ei sitä "vikaa" löydä myös itsestään...

    Mitä narsisti suhteisiin tulee, että "narsisti narsistin perään", niin voisin ajatella, että osin saattaa olla kyse tästä

    "keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta;" joka on yksi nphoon määritelmistä...

    Sitten kun se huuma haihtuu ja toisesta kuoriutuu inhimillinen ihminen niin hyvässä kuin pahassa...

    niin koetaan että on jouduttu petetyksi ja nimetään kumppani narsistiksi ja lähdetään etsimään sitä uutta "suurta rakkautta"(alkuajan huumaa), jota narsisti auliisti alussa tarjoilee...

    Jotkut ehkä kokevat, että "se huuma" on ainoaa oikeaa rakkautta ja sen perusteella mennään naimisiin ja ikävä todellisuus paljastuu sitten huuman haihtuessa...
  3. "Heitit Hyväkäs meitä aiheella nättiin naamaamme, mutta et ole ottanut kantaa sitten vastauksiimme!"

    Noh jos ny jotain pitää aloituksesta sanoa, niin mielestäni siinä on pikkusen yritystä joko provosoida tai mollata uhreja...

    Antaa ymmärtää, että aloittajan mielestä ulkonäkö olisi uhreille jotenkin erityisen kipeä kysymys ja liittynee tähän hänen olettamukseensa, "että narskulle helpoimpia uhreja ovat ne hieman harmaat hiirulaiset, jotka sokeutuvat huomiosta."

    Noh onkin verran huvittuneisuutta aiheutti myös tämä kohta, joka kertoo aloittajan naismausta..."minkänäköisiä naisia iltapäivälehtien kansissa poseeraa."

    Että joo, onhan lehtien kansikuvatytöt kauniita, iltapäivälehdissä on vähäpukeisia iltatyttöjä jne...

    Osa toki voi olla kauniita luonnostaankin, mutta tiedän, että ns. muuttumisleikillä, meikeillä, hyvillä stailaajilla, silkoniilla, botoxilla ja kuvaamisen keinoinkin saadaan tavallisen näköisestäkin hetkeksi kaunotar...

    Joskus luin jonkun jutunkin, kun nykyään on tarjolla jos jonkinlaista vartaloa muovaavaa alusvaatetta, irtoripsiä, hiustenpidennyksiä yms. niin moni mies saattaa kokea pettymyksen, kun meikkien pesemisen, vaatteiden riisumisen jälkeen saattaakin edessä olla se harmaa hiirulainen...

    Noh, tää ny tämmöstä, kauneus on katsojan silmissä, mutta nykyään siihenkään ei voi luottaa jos vain kuvia katsoo...

    Mitä omaan kokemukseeni tulee, niin rumakin minä kuulemma olin ännäni mielestä, mutta noh, kukaan muu ei ole koskaan niin sanonut ja positiivisia kommenttejakin olen ulkoisesta olemuksestani saanut niin miehiltä kuin naisiltakin..

    Ettei tuo hänen kommenttinsa ny sillä tavoin edes hetkauttanut, kun sen sanojakaan ei itse mikään adonis ollut ja käsittääkseni hänen puheidensa perusteella hänellä itsellään oli jonkinlainen kompleksi ulkoisen olemuksensa suhteen...

    Nää ulkonäkökysymykset ny on semmosia tyyliin yks tykkää äidistä, toinen tyttärestä...makuja on joka lähtöön enkä usko että narsistin uhrit olisivat ulkonäöllisesti mitenkään kategorioitavissa harmaiksi hiirulaisiksi, joukkoon mahtuu varmasti kauniita siinä kuin vähemmän kauniita...

    Mutta uskoisin, että narsisti hyvinkin saattaa "etsiä" virheitä kauniinkin kumppaninsa ulkonäöstä ja yrittää mitätöidä tehdä kumppaninsa epävarmaksi... et kelpaa kenellekkään...
  4. "Olet vain ihminen, joka on ollut rakastunut kerran (ilmeisesti) ja se on johtanut pitkään joskin vaikeaan avioliittoon... joten sinulla on se kokemus. Et varmasti enää muista minkälaista oli edes"

    Niin rakastunut koko nuoruuden viattomuudella ja huumalla, kyllä minä muistan senkin tunteen kun jo pelkkä vilkaisu niihin huikaisevan sinisiin silmiin, joka kouraisi niin sydän kuin vatsanpohjastakin...

    Noh, avioliiitoani voi luonnehtia vaikeaksi puolisoni alkoholismista johtuen, mutta kyllä siihen pariinkymmeneen vuoteen mahtuu myös paljon, iloa ja onnen hetkiäkin...

    Noh valitettavasti kävi niinkuin kävi ja jouduin eroamaan, ja senkin jälkeinen asian kipeys ja surun kyyneleet ovat muistissa,

    mutta nyt kun kaikesta on aikaa, niin me kumpikin suhtaudumme toisiimme ymmärryksellä ja tietynlaisella lämmöllä silloin kun kohtaamme ja ent. puolisoni on selvinpäin, että voisin sanoa että jokin sija hänellä sydämessäni tulee olemaan aina, vaikka en ajatuksissani häntä mukanani kannakkaan kuin silloin kun puheeksi tulee/tai joku muu asia mieleen tuo, kuten ny tämä keskustelu rakkaudesta...

    No tällä hetkelläkin minulla on suhde, jota voisin luonnehtia kahden aikuisen suhteeksi, joka on alkanut toveruudesta, syventynyt ystävyydeksi ja kyllä tahdoksi rakastaa...

    voi kuullostaa jonkun mielestä tylsältä kunnei ole ollut sitä suurta draamaa, järjetöntä, palavaa rakastumista, riitelyä, ollaanko vaiko eikö olla juttua,

    mutta sen tilalla on ainakin itselläni on luottamus, sisäinen varmuus, levollisuus ja rauha, mikä toki on uusi tilanne minulle, voin ajatella että ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni elän ns. tavallista elämää...

    Toki sitä riehakkuutta, intohimoa, leikkimielisyyttäkin väliin tarvitaan, mutta ne on sitten toiset jutut ne, sitä yksityisempää elämää, joka ny ei kuulu tälle palstalle...

    Mutta kuten jo totesin, kokemusta minulla yksipuolisesta rakastamisesta minulla ei ole..

    mutta toivotaan että tulee joku kanssakeskustelija joka voi jakaa kokemuksesi tuosta asiasta...mitä on rakastaa yksin vuosien ajan saamatta vastakaikua...
  5. "Jos ihminen ei koskaan ole ollut kunnolla rakastunut, niin ei hän tiedä mitä se on."

    Kyllä minä olen ollut kunnolla rakastunut, että tiedän miltä se tuntuu, mutta rakastuminen on eri asia kuin rakastaminen...

    rakastuminen ja siihen liittyvä huumaa ei kestä vuosikausia vaan tarvitaan sitä tahtoa rakastaa...

    joskushan jotkut luulevat rakkauden loppuneen kun rakastumisen tunne laimentuu ja ottavat eron, rakastuvat uuteen kohteeseen ja jälleen käy niin huuman haihtuessa...

    jotkut ihmiset rakastuvat ennemminkin siihen omaan rakastumisen tunteeseen, eivät välttämättä siihen henkilöön joka ajan kanssa tulee tutuksi ja paljastuu inhimilliseksi ihmiseksi vikoineen päivineen...

    Mutta se on kyllä totta ettei minulla ole kokemusta yksipuolisesta rakastumisesta...

    suhteessa ännään joskus silloin alkuhuumassa ajatus "olenko rakastunut" kävi mielessä, mutta samantien jyräsin sen pois ajatuksella, äläs ny nainen hulluksi rupea miehellähän on toinenkin nainen ja suhteen loppuvaiheissa moinen ei enää mieleen tullutkaan, kun sitä mitätöintiä, halveksuntaa yms alkoi joka tapaamisen jälkeen tulla ja ännään rakastuneita naisia tuntui olevan joka puolella...

    Että siinä mielessä olen jäävi puhumaan "kunnon rakkaustarinasta" narsistin kanssa, mutta sen tiedän että hyvinkin monet toipuvat rakkauteen liittyvistä pettymyksistään, surustaan jopa niissäkin tapauksissa joissa sen rakkauden kohteen on menettänyt lopullisesti kuoleman kautta...

    Mutta sinun tarinaasi seuranneena voisin ajatella, että ilmeisesti tuollaisesta yksipuolisesta rakkaustarinasta saattaa tulla pakkomielle, ei kykene luopumaan unelmastaan vaan haluaa vain sen ns. rakkaudessa saavuttamattoman...

    Onhan se tietysti hyvä kun on joku jota rakastaa , mutta narsistin kanssa tuskin kokee itse olevansa rakastettu...koska narsisti ei sellaiseen kykene ja halveksivat koko rakkauden käsitettä...

    Että onhan se toki surullista, rakastaa saamatta vastarakkautta...
  6. "Ja oli aika lyhytaikainen ystävä joka petti. Jos lasket tuohon päälle vielä kunnon rakkaustarinan, joka saa vielä ne hormonitkin kunnolla toimimaan, niin pääset hiukan lähemmäs sitä tilaa, mihin narsisti yleisemmin on nämä uhrit johtanut."

    Niin mikä lie kellekkin lyhyt aika olla suhteessa, noin kaksi ja puol vuotta sitä ystävyyttä kesti...

    Mitä tulee tuohon, mainitsemaasi "kunnon rakkaustarinaan ja hormoonien toimimiseen", niin miksikään kunnon rakkaustarinaksi en ny suhdettani mieltänyt, vaikka hormoonitkin toimivat...minun ajatusmaailmani rakkaus on muutakin kuin seksiä...

    Tiedä sitten, mitkä lienevät mainitsemasi kunnon rakkaustarinan kriteerit...mitä muuta siihen sisältyy seksin lisäksi...

    Ajattelisin että narsisti suhteissa se kokemus kunnon rakkaustarinasta on kovin yksipuolinen, koska narsisti ei kykene rakastamaan...

    Tässä kohtaa jäin miettimään ännänikin juttuja naisistaan...hän käytti jonkinlaisia ylisanoja kertoessaan miten naiset rakastuivat häneen, kertomansa mukaan naiset olivat rakastuneet silmittömästi, palavasti yms. seksiä saatuaan/saamansa seksin vuoksi...

    jo tuolla tapailemalla minua ja kertomisella minulle hän samalla tuli paljastaneeksi ettei hän ollut rakastunut/rakastanut noita naisia...

    Että kovin yksipuolista näin sivusta seurattuna nuo kunnon rakkaustarinat narsistin kanssa kuitenkin ovat, että liekö se pettymys sitten siitä johtuen vaikeampaa, kun on tullut huijatuksi, kuin ns. muista syistä johtuneissa eroista...

    Vaikka niissäkin saattaa olla uskottomuutta/joutua petetyksi,kumppani voi rakastua toiseen, tunne viedä mennessään tai tunteet kuolevat jne, vaikka narsistista ei olekkaan kyse...

    Ajattelisin, että minäkin olen aikoinani rakkauden päättymiseen liittyen omat pettymykseni, kipuni ja suruni kärsinyt yli 20 vuotisen avioliittoni eron jälkeen, vaikka ent. aviopuolisoani en ole narsistiksi nimennytkään...

    Että jos tarkoitat jotain tuollaista tuolla "niin pääset hiukan lähemmäs sitä tilaa, mihin narsisti yleisemmin on nämä uhrit johtanut."

    Vai mitä tarkoitit, käsittääkseni sinun suhteesi ei ole päättynytkään, että jäin miettimään, että tarkoititko "sillä tilalla" jotain sellaista minkä vuoksi suhdetta et kykene päättämään...
  7. "Itselläsihän on siitä erikoinen tausta narsistin uhrina, että sinulla oli etukäteen jonkinmoista tietoa sekä narsistin luonteesta että siitä asemasta, joka sinulla tulisi hänen kanssaan olemaan. Että sinua narsisti ei edes pyrkinyt narauttamaan kunnolla."

    Noh, tuohon liittyen olen useasti tuonut esille ettei minulla ollut minkäänlaista käsitystä/tietoa narsisteista ennen tuota kokemustani...en tiennyt tuonkaltaisia ihmisiä olevan olemassa...

    tietyllä lailla joitain asioita tiesin, mitä minkäkin asian/mielipiteen/tekojen yms. taustalla saattaa olla, sen verran on psykologiaa tullut luettua ennen tuota suhdettakin, mutta en tiennyt että on olemassa päällepäin normaaleilta vaikuttavia ihmisiä, joilla ei ole omaatuntoa ja ns. empatiaa...

    Mitä tulee asemaan/suhteen laatuun...

    niin se toki oli tiedossa/yhteisesti sovittu, josta syystä minun olikin vaikea ymmärtää niitä suhteen lopun kommervenkkejä mitätöimiseen/ilkeine vihjailuineen/ollaan ei olla suhteessa yms.

    Mitä tulee "naruttamiseen" niin eiköhän hän minunkin suhteeni siinä täysin onnistunut, minä tosiaan luulin, että hän arvosti minua ihmisenä, piti minusta ja seurastani...vaikka ei mistään suurenluokan rakkaustarinasta ollutkaan kysymys...

    Edelleen mitä tulee itsekunkin ihmisen elämässään kärsimään tuskaan niin mistäs sen laatua ja määrää kukaan toinen tietää kuin ihminen itse...äänekkyys/valittaminen sen suhteen ei ole mikään mittari...

    Mieluusti ajattelen niinkin, että monesti se suurin kärsimys on siellä hiljaisten joukossa... onnettomuuspaikallakin kannattaa ensin kiinnittää huomiota niihin hiljaisempiin, joilla ei ole enää voimia huutamiseen...