Eikä puolustuskyvytön esim. narsistin lapsi ole narsismin uhri, mutta ihminen, joka kykenee tekemään omat päätökset elämässään (esim. aikuinen) ole narsismin kohde. Tietty jokainen voi joutua niin puolustuskyvyttömään asemaan narsistin vaikutuksen alla, mutta jokainen myös pystyy irrottautumaan uhrin leimasta ja tajuamaan, että sattui vain kohteeksi ja luomaan uudet suuntaviivat elämälleen.
Tämä on oma kokemukseni. Nykyään narsisti ei voi naurettavilla ja hölmöillä tempuillaan saada mitenkään minua uhriksi. Olen korkeintaan kohde, jota vastaan yrittää hyökätä, mutta hyökkäykset jäävät aika tehottomiksi. Pystyn sivuuttamaan suurimman osan vaikka en vielä ihan kaikkea (muutaman vuoden välein joku loukkaus tai teko vielä hetkeksi satuttaa, mutta yli siitäkin pääsee kun vain muistaa, että ei ole tervettä käytöstä se mitä on saanut kohdata). Joka tapauksessa olen päässyt irti narsun vallasta ja elän omaa elämää. Nykyään tämä narsistinen käytös vain aiheuttaa sääliä kun kärsiihän narsisti itsekin varmasti tilanteesta - tosin arvostan itseäni sen verran, että edes sääli ei saa minua jäämään koukkuun enää tähän ihmiseen. Sukulaissuhteen vuoksi joudumme olemaan väkisinkin tekemissä.
En ole uhri vaan kohde, elän hyvää elämää, jota tämä eräs ihminen ei enää pääse sotkemaan. En vihaa tätä ihmistä, joka yrittää aiheuttaa tuhoa ympärilleen - säälin vain häntä. Sairastahan se käytös on jos aikuinen ihminen käyttäytyy kuin 4-5 -vuotias lapsi ja sellaisiahan narsistit ovat.
Uhri vai kohde, viha vai sääli?
28
393
Vastaukset
- Ohi meni
Hups, alku meni vähän hassusti. "Eikä puolustuskyvytön esim. narsistin lapsi ole narsismin uhri, mutta ihminen, joka kykenee tekemään omat päätökset elämässään (esim. aikuinen) ole narsismin kohde".
Piti olla: Ehkä puolustuskyvytön esim. narsistin lapsi on narsismin uhri, mutta ihminen, joka kykenee tekemään omat päätökset elämässään (esim. aikuinen) on enemmänkin narsismin kohde.- Mielestäni aik.
Nii´in...
Mielestäni aikuisenkin kuitenkin uhriksi tekee se, että narsistiluonne alkaa tykittää ikään kuin puun takaa, kun hetki koittaa.
Vapaan päätöksenteon edellytys on oikea tieto... Kun alkaa seurustelemaan narsistin kanssa, oikeaa tietoa alkaa hitaasti tulla tiputtain tietoisuuteen vasta kun on myöhäistä ja uhri on jo joutunut kiinni elämään ja tunteisiin, joita narsistin rakentama teatteri hänelle antoi. Mielestäni aik. kirjoitti:
Nii´in...
Mielestäni aikuisenkin kuitenkin uhriksi tekee se, että narsistiluonne alkaa tykittää ikään kuin puun takaa, kun hetki koittaa.
Vapaan päätöksenteon edellytys on oikea tieto... Kun alkaa seurustelemaan narsistin kanssa, oikeaa tietoa alkaa hitaasti tulla tiputtain tietoisuuteen vasta kun on myöhäistä ja uhri on jo joutunut kiinni elämään ja tunteisiin, joita narsistin rakentama teatteri hänelle antoi."Vapaan päätöksenteon edellytys on oikea tieto"
Noh, valintoja tehdään joka ainoa hetki ja useinkaan ei ole sitä "oikeaa" tietoa saatavilla, mutta jos on tullut valinneeksi väärin niin, ei se tarkoita etteikö suuntaa voi muuttaa...sitten kun sitä "oikeaa" tietoa on saatu...
karsastan sellaista ajatusta, että aikuinen ihminen joutuu elämään toisen/narsistin hänelle "antamaa" elämää...uskoisin, että silloinkin kuitenkin loppujen lopuksi elää sitä itse valitsemaansa elämää...
Mitä muuten "uhreihin" tulee...niin narsistihan on itse se suurin narsimin uhri, hänhän sen nphoon kanssa joutuu elämään joka ainoan elämänsä hetken...- Minä taas karsast.
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Vapaan päätöksenteon edellytys on oikea tieto"
Noh, valintoja tehdään joka ainoa hetki ja useinkaan ei ole sitä "oikeaa" tietoa saatavilla, mutta jos on tullut valinneeksi väärin niin, ei se tarkoita etteikö suuntaa voi muuttaa...sitten kun sitä "oikeaa" tietoa on saatu...
karsastan sellaista ajatusta, että aikuinen ihminen joutuu elämään toisen/narsistin hänelle "antamaa" elämää...uskoisin, että silloinkin kuitenkin loppujen lopuksi elää sitä itse valitsemaansa elämää...
Mitä muuten "uhreihin" tulee...niin narsistihan on itse se suurin narsimin uhri, hänhän sen nphoon kanssa joutuu elämään joka ainoan elämänsä hetken..."karsastan sellaista ajatusta, että aikuinen ihminen joutuu elämään toisen/narsistin hänelle "antamaa" elämää...uskoisin, että silloinkin kuitenkin loppujen lopuksi elää sitä itse valitsemaansa elämää..."
Minä taas karsastan sellaista ajatusta, että karsastavat katseet suuntautuvat uhreihin sensijaan, että tarvitsevat ymmärrystä ainakin samanverran kuin narsisti ja mielellään enmmänkin.
Harva täälläkään on kertonut koko elämäänsä viettäneensä narsistin kanssa... Useimmiten on tullut narsistin tekemä isku elämään jossain kohtaa.
Väheksytkö uhrien tuntemaa tuskaa?
Itselläsihän on siitä erikoinen tausta narsistin uhrina, että sinulla oli etukäteen jonkinmoista tietoa sekä narsistin luonteesta että siitä asemasta, joka sinulla tulisi hänen kanssaan olemaan. Että sinua narsisti ei edes pyrkinyt narauttamaan kunnolla.
Että meitä uhreja on sitten siitä väliltä joka lähtöön... Minä taas karsast. kirjoitti:
"karsastan sellaista ajatusta, että aikuinen ihminen joutuu elämään toisen/narsistin hänelle "antamaa" elämää...uskoisin, että silloinkin kuitenkin loppujen lopuksi elää sitä itse valitsemaansa elämää..."
Minä taas karsastan sellaista ajatusta, että karsastavat katseet suuntautuvat uhreihin sensijaan, että tarvitsevat ymmärrystä ainakin samanverran kuin narsisti ja mielellään enmmänkin.
Harva täälläkään on kertonut koko elämäänsä viettäneensä narsistin kanssa... Useimmiten on tullut narsistin tekemä isku elämään jossain kohtaa.
Väheksytkö uhrien tuntemaa tuskaa?
Itselläsihän on siitä erikoinen tausta narsistin uhrina, että sinulla oli etukäteen jonkinmoista tietoa sekä narsistin luonteesta että siitä asemasta, joka sinulla tulisi hänen kanssaan olemaan. Että sinua narsisti ei edes pyrkinyt narauttamaan kunnolla.
Että meitä uhreja on sitten siitä väliltä joka lähtöön..."Itselläsihän on siitä erikoinen tausta narsistin uhrina, että sinulla oli etukäteen jonkinmoista tietoa sekä narsistin luonteesta että siitä asemasta, joka sinulla tulisi hänen kanssaan olemaan. Että sinua narsisti ei edes pyrkinyt narauttamaan kunnolla."
Noh, tuohon liittyen olen useasti tuonut esille ettei minulla ollut minkäänlaista käsitystä/tietoa narsisteista ennen tuota kokemustani...en tiennyt tuonkaltaisia ihmisiä olevan olemassa...
tietyllä lailla joitain asioita tiesin, mitä minkäkin asian/mielipiteen/tekojen yms. taustalla saattaa olla, sen verran on psykologiaa tullut luettua ennen tuota suhdettakin, mutta en tiennyt että on olemassa päällepäin normaaleilta vaikuttavia ihmisiä, joilla ei ole omaatuntoa ja ns. empatiaa...
Mitä tulee asemaan/suhteen laatuun...
niin se toki oli tiedossa/yhteisesti sovittu, josta syystä minun olikin vaikea ymmärtää niitä suhteen lopun kommervenkkejä mitätöimiseen/ilkeine vihjailuineen/ollaan ei olla suhteessa yms.
Mitä tulee "naruttamiseen" niin eiköhän hän minunkin suhteeni siinä täysin onnistunut, minä tosiaan luulin, että hän arvosti minua ihmisenä, piti minusta ja seurastani...vaikka ei mistään suurenluokan rakkaustarinasta ollutkaan kysymys...
Edelleen mitä tulee itsekunkin ihmisen elämässään kärsimään tuskaan niin mistäs sen laatua ja määrää kukaan toinen tietää kuin ihminen itse...äänekkyys/valittaminen sen suhteen ei ole mikään mittari...
Mieluusti ajattelen niinkin, että monesti se suurin kärsimys on siellä hiljaisten joukossa... onnettomuuspaikallakin kannattaa ensin kiinnittää huomiota niihin hiljaisempiin, joilla ei ole enää voimia huutamiseen...- Ja mitä kevytmielis.
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Vapaan päätöksenteon edellytys on oikea tieto"
Noh, valintoja tehdään joka ainoa hetki ja useinkaan ei ole sitä "oikeaa" tietoa saatavilla, mutta jos on tullut valinneeksi väärin niin, ei se tarkoita etteikö suuntaa voi muuttaa...sitten kun sitä "oikeaa" tietoa on saatu...
karsastan sellaista ajatusta, että aikuinen ihminen joutuu elämään toisen/narsistin hänelle "antamaa" elämää...uskoisin, että silloinkin kuitenkin loppujen lopuksi elää sitä itse valitsemaansa elämää...
Mitä muuten "uhreihin" tulee...niin narsistihan on itse se suurin narsimin uhri, hänhän sen nphoon kanssa joutuu elämään joka ainoan elämänsä hetken..."Noh, valintoja tehdään joka ainoa hetki ja useinkaan ei ole sitä "oikeaa" tietoa saatavilla, mutta jos on tullut valinneeksi väärin niin, ei se tarkoita etteikö suuntaa voi muuttaa...sitten kun sitä "oikeaa" tietoa on saatu..."
Ja mitä kevytmielisempi, sitä kepeämmin kenkä keikkaa... - Ja oli aika lyhyt.
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Itselläsihän on siitä erikoinen tausta narsistin uhrina, että sinulla oli etukäteen jonkinmoista tietoa sekä narsistin luonteesta että siitä asemasta, joka sinulla tulisi hänen kanssaan olemaan. Että sinua narsisti ei edes pyrkinyt narauttamaan kunnolla."
Noh, tuohon liittyen olen useasti tuonut esille ettei minulla ollut minkäänlaista käsitystä/tietoa narsisteista ennen tuota kokemustani...en tiennyt tuonkaltaisia ihmisiä olevan olemassa...
tietyllä lailla joitain asioita tiesin, mitä minkäkin asian/mielipiteen/tekojen yms. taustalla saattaa olla, sen verran on psykologiaa tullut luettua ennen tuota suhdettakin, mutta en tiennyt että on olemassa päällepäin normaaleilta vaikuttavia ihmisiä, joilla ei ole omaatuntoa ja ns. empatiaa...
Mitä tulee asemaan/suhteen laatuun...
niin se toki oli tiedossa/yhteisesti sovittu, josta syystä minun olikin vaikea ymmärtää niitä suhteen lopun kommervenkkejä mitätöimiseen/ilkeine vihjailuineen/ollaan ei olla suhteessa yms.
Mitä tulee "naruttamiseen" niin eiköhän hän minunkin suhteeni siinä täysin onnistunut, minä tosiaan luulin, että hän arvosti minua ihmisenä, piti minusta ja seurastani...vaikka ei mistään suurenluokan rakkaustarinasta ollutkaan kysymys...
Edelleen mitä tulee itsekunkin ihmisen elämässään kärsimään tuskaan niin mistäs sen laatua ja määrää kukaan toinen tietää kuin ihminen itse...äänekkyys/valittaminen sen suhteen ei ole mikään mittari...
Mieluusti ajattelen niinkin, että monesti se suurin kärsimys on siellä hiljaisten joukossa... onnettomuuspaikallakin kannattaa ensin kiinnittää huomiota niihin hiljaisempiin, joilla ei ole enää voimia huutamiseen..." minä tosiaan luulin, että hän arvosti minua ihmisenä, piti minusta ja seurastani..."
Ja oli aika lyhytaikainen ystävä joka petti. Jos lasket tuohon päälle vielä kunnon rakkaustarinan, joka saa vielä ne hormonitkin kunnolla toimimaan, niin pääset hiukan lähemmäs sitä tilaa, mihin narsisti yleisemmin on nämä uhrit johtanut.
"että aikuinen ihminen joutuu elämään toisen/narsistin hänelle "antamaa" elämää...uskoisin, että silloinkin kuitenkin loppujen lopuksi elää sitä itse valitsemaansa elämää..."
Onhan se pelottava ajatus, ettei ihminen selvinpäin olisi oman elämänlaivansa ruorissa. Tuo nyt riippuu mistä kohtaa noita lauseita lähtee fiilaamaan... Antaa mitä antaa. Kyllähän uhri sen yleensä tunnistaa, että nyt tulee väärää dataa, kun narsisti alkaa shownsa.
Uhri ei vain ymmärrä sitä, minkä takia se toinen käyttäytyy niin... Ei mene jakeluun, että ihminen voi olla sellainen. Ei tunnista ihmiseksi.
Tärkeintä mielestäni on, että opettelee narsismista perusteet vähintään, eikä eksy toista kertaa samaan suohon. Ja mitä kevytmielis. kirjoitti:
"Noh, valintoja tehdään joka ainoa hetki ja useinkaan ei ole sitä "oikeaa" tietoa saatavilla, mutta jos on tullut valinneeksi väärin niin, ei se tarkoita etteikö suuntaa voi muuttaa...sitten kun sitä "oikeaa" tietoa on saatu..."
Ja mitä kevytmielisempi, sitä kepeämmin kenkä keikkaa..."Ja mitä kevytmielisempi, sitä kepeämmin kenkä keikkaa..."
Tsih, voisihan niinkin luulla, mutta en usko että kukaan minut tunteva sanoisi minua kevytmieliseksi sanan negatiivisessa merkityksessä...
Toki jonkinlainen usko, ja ilon etsiminen elämästä minussa on säilynyt vastoinkäymisten keskellä, liekö sitten peräisin karjalaisista sukujuuristani...
"ilo pintaan vaikka syrän märkänisi"
on vanha karjalainen sanonta ja historia kertoo aikoinaan evakkojakin mollatun juuri tuosta syystä, että he löysivät joskus iloa vaikeissakin oloissa...
Mutta kukin tyylillään, siitä kyseenalaisesta valinnastaankin toki voi/saa pitää kiinni itse halutessaan...elämämme on pitkälti sitä mitä me itse omilla valinnoillamme/valitsemattä jättämisellämme siitä teemme...Ja oli aika lyhyt. kirjoitti:
" minä tosiaan luulin, että hän arvosti minua ihmisenä, piti minusta ja seurastani..."
Ja oli aika lyhytaikainen ystävä joka petti. Jos lasket tuohon päälle vielä kunnon rakkaustarinan, joka saa vielä ne hormonitkin kunnolla toimimaan, niin pääset hiukan lähemmäs sitä tilaa, mihin narsisti yleisemmin on nämä uhrit johtanut.
"että aikuinen ihminen joutuu elämään toisen/narsistin hänelle "antamaa" elämää...uskoisin, että silloinkin kuitenkin loppujen lopuksi elää sitä itse valitsemaansa elämää..."
Onhan se pelottava ajatus, ettei ihminen selvinpäin olisi oman elämänlaivansa ruorissa. Tuo nyt riippuu mistä kohtaa noita lauseita lähtee fiilaamaan... Antaa mitä antaa. Kyllähän uhri sen yleensä tunnistaa, että nyt tulee väärää dataa, kun narsisti alkaa shownsa.
Uhri ei vain ymmärrä sitä, minkä takia se toinen käyttäytyy niin... Ei mene jakeluun, että ihminen voi olla sellainen. Ei tunnista ihmiseksi.
Tärkeintä mielestäni on, että opettelee narsismista perusteet vähintään, eikä eksy toista kertaa samaan suohon."Ja oli aika lyhytaikainen ystävä joka petti. Jos lasket tuohon päälle vielä kunnon rakkaustarinan, joka saa vielä ne hormonitkin kunnolla toimimaan, niin pääset hiukan lähemmäs sitä tilaa, mihin narsisti yleisemmin on nämä uhrit johtanut."
Niin mikä lie kellekkin lyhyt aika olla suhteessa, noin kaksi ja puol vuotta sitä ystävyyttä kesti...
Mitä tulee tuohon, mainitsemaasi "kunnon rakkaustarinaan ja hormoonien toimimiseen", niin miksikään kunnon rakkaustarinaksi en ny suhdettani mieltänyt, vaikka hormoonitkin toimivat...minun ajatusmaailmani rakkaus on muutakin kuin seksiä...
Tiedä sitten, mitkä lienevät mainitsemasi kunnon rakkaustarinan kriteerit...mitä muuta siihen sisältyy seksin lisäksi...
Ajattelisin että narsisti suhteissa se kokemus kunnon rakkaustarinasta on kovin yksipuolinen, koska narsisti ei kykene rakastamaan...
Tässä kohtaa jäin miettimään ännänikin juttuja naisistaan...hän käytti jonkinlaisia ylisanoja kertoessaan miten naiset rakastuivat häneen, kertomansa mukaan naiset olivat rakastuneet silmittömästi, palavasti yms. seksiä saatuaan/saamansa seksin vuoksi...
jo tuolla tapailemalla minua ja kertomisella minulle hän samalla tuli paljastaneeksi ettei hän ollut rakastunut/rakastanut noita naisia...
Että kovin yksipuolista näin sivusta seurattuna nuo kunnon rakkaustarinat narsistin kanssa kuitenkin ovat, että liekö se pettymys sitten siitä johtuen vaikeampaa, kun on tullut huijatuksi, kuin ns. muista syistä johtuneissa eroista...
Vaikka niissäkin saattaa olla uskottomuutta/joutua petetyksi,kumppani voi rakastua toiseen, tunne viedä mennessään tai tunteet kuolevat jne, vaikka narsistista ei olekkaan kyse...
Ajattelisin, että minäkin olen aikoinani rakkauden päättymiseen liittyen omat pettymykseni, kipuni ja suruni kärsinyt yli 20 vuotisen avioliittoni eron jälkeen, vaikka ent. aviopuolisoani en ole narsistiksi nimennytkään...
Että jos tarkoitat jotain tuollaista tuolla "niin pääset hiukan lähemmäs sitä tilaa, mihin narsisti yleisemmin on nämä uhrit johtanut."
Vai mitä tarkoitit, käsittääkseni sinun suhteesi ei ole päättynytkään, että jäin miettimään, että tarkoititko "sillä tilalla" jotain sellaista minkä vuoksi suhdetta et kykene päättämään...- Kyllä me naiset tied
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Ja oli aika lyhytaikainen ystävä joka petti. Jos lasket tuohon päälle vielä kunnon rakkaustarinan, joka saa vielä ne hormonitkin kunnolla toimimaan, niin pääset hiukan lähemmäs sitä tilaa, mihin narsisti yleisemmin on nämä uhrit johtanut."
Niin mikä lie kellekkin lyhyt aika olla suhteessa, noin kaksi ja puol vuotta sitä ystävyyttä kesti...
Mitä tulee tuohon, mainitsemaasi "kunnon rakkaustarinaan ja hormoonien toimimiseen", niin miksikään kunnon rakkaustarinaksi en ny suhdettani mieltänyt, vaikka hormoonitkin toimivat...minun ajatusmaailmani rakkaus on muutakin kuin seksiä...
Tiedä sitten, mitkä lienevät mainitsemasi kunnon rakkaustarinan kriteerit...mitä muuta siihen sisältyy seksin lisäksi...
Ajattelisin että narsisti suhteissa se kokemus kunnon rakkaustarinasta on kovin yksipuolinen, koska narsisti ei kykene rakastamaan...
Tässä kohtaa jäin miettimään ännänikin juttuja naisistaan...hän käytti jonkinlaisia ylisanoja kertoessaan miten naiset rakastuivat häneen, kertomansa mukaan naiset olivat rakastuneet silmittömästi, palavasti yms. seksiä saatuaan/saamansa seksin vuoksi...
jo tuolla tapailemalla minua ja kertomisella minulle hän samalla tuli paljastaneeksi ettei hän ollut rakastunut/rakastanut noita naisia...
Että kovin yksipuolista näin sivusta seurattuna nuo kunnon rakkaustarinat narsistin kanssa kuitenkin ovat, että liekö se pettymys sitten siitä johtuen vaikeampaa, kun on tullut huijatuksi, kuin ns. muista syistä johtuneissa eroista...
Vaikka niissäkin saattaa olla uskottomuutta/joutua petetyksi,kumppani voi rakastua toiseen, tunne viedä mennessään tai tunteet kuolevat jne, vaikka narsistista ei olekkaan kyse...
Ajattelisin, että minäkin olen aikoinani rakkauden päättymiseen liittyen omat pettymykseni, kipuni ja suruni kärsinyt yli 20 vuotisen avioliittoni eron jälkeen, vaikka ent. aviopuolisoani en ole narsistiksi nimennytkään...
Että jos tarkoitat jotain tuollaista tuolla "niin pääset hiukan lähemmäs sitä tilaa, mihin narsisti yleisemmin on nämä uhrit johtanut."
Vai mitä tarkoitit, käsittääkseni sinun suhteesi ei ole päättynytkään, että jäin miettimään, että tarkoititko "sillä tilalla" jotain sellaista minkä vuoksi suhdetta et kykene päättämään..."Tiedä sitten, mitkä lienevät mainitsemasi kunnon rakkaustarinan kriteerit...mitä muuta siihen sisältyy seksin lisäksi..."
Kyllä me naiset tiedämme, mistä puhumme, kun puhumme rakastumisesta... Jos et tiedä, niin en nyt rupea väittämään, että et ole nainen, mutta sinulla on jotain sellaista mielessäsi, että et kyllä yhdy koskaan näiden kertomuksien niihin asioihin, mitkä koskevat sitä rikki revittyä sydäntä ja ihmistä, joka on rikki sen yksipuolisen rakkauden tähden, johon pettyi.
Tuo on nyt jo liian iänikuista tuo rakkauden säännöstö, minkä kautta järkeistetään rakkauden käsite niin, että kaikki voivat sen kiltisti opiskella ja nyökkäillä, että sitä etsimme ja haemme ja tarkkailemme, täyttyvätkö kriteerit, kun asia lähenee.
Jos ihminen ei koskaan ole ollut kunnolla rakastunut, niin ei hän tiedä mitä se on. Ja jos ihminen ei ole langennut narsistin ansaan siinä rakkausasiassa, niin ei hän tiedä mitä sekään on. Ei vaikka joku kuinka paljon selittäisi ja kaavailisi. Siitä tulee vain selitystä ja pitkäpiimäistä joruilua. Jos ei tiedä mitä rakastuminen on, niin ei sitten tiedä. Kyllä me naiset tied kirjoitti:
"Tiedä sitten, mitkä lienevät mainitsemasi kunnon rakkaustarinan kriteerit...mitä muuta siihen sisältyy seksin lisäksi..."
Kyllä me naiset tiedämme, mistä puhumme, kun puhumme rakastumisesta... Jos et tiedä, niin en nyt rupea väittämään, että et ole nainen, mutta sinulla on jotain sellaista mielessäsi, että et kyllä yhdy koskaan näiden kertomuksien niihin asioihin, mitkä koskevat sitä rikki revittyä sydäntä ja ihmistä, joka on rikki sen yksipuolisen rakkauden tähden, johon pettyi.
Tuo on nyt jo liian iänikuista tuo rakkauden säännöstö, minkä kautta järkeistetään rakkauden käsite niin, että kaikki voivat sen kiltisti opiskella ja nyökkäillä, että sitä etsimme ja haemme ja tarkkailemme, täyttyvätkö kriteerit, kun asia lähenee.
Jos ihminen ei koskaan ole ollut kunnolla rakastunut, niin ei hän tiedä mitä se on. Ja jos ihminen ei ole langennut narsistin ansaan siinä rakkausasiassa, niin ei hän tiedä mitä sekään on. Ei vaikka joku kuinka paljon selittäisi ja kaavailisi. Siitä tulee vain selitystä ja pitkäpiimäistä joruilua. Jos ei tiedä mitä rakastuminen on, niin ei sitten tiedä."Jos ihminen ei koskaan ole ollut kunnolla rakastunut, niin ei hän tiedä mitä se on."
Kyllä minä olen ollut kunnolla rakastunut, että tiedän miltä se tuntuu, mutta rakastuminen on eri asia kuin rakastaminen...
rakastuminen ja siihen liittyvä huumaa ei kestä vuosikausia vaan tarvitaan sitä tahtoa rakastaa...
joskushan jotkut luulevat rakkauden loppuneen kun rakastumisen tunne laimentuu ja ottavat eron, rakastuvat uuteen kohteeseen ja jälleen käy niin huuman haihtuessa...
jotkut ihmiset rakastuvat ennemminkin siihen omaan rakastumisen tunteeseen, eivät välttämättä siihen henkilöön joka ajan kanssa tulee tutuksi ja paljastuu inhimilliseksi ihmiseksi vikoineen päivineen...
Mutta se on kyllä totta ettei minulla ole kokemusta yksipuolisesta rakastumisesta...
suhteessa ännään joskus silloin alkuhuumassa ajatus "olenko rakastunut" kävi mielessä, mutta samantien jyräsin sen pois ajatuksella, äläs ny nainen hulluksi rupea miehellähän on toinenkin nainen ja suhteen loppuvaiheissa moinen ei enää mieleen tullutkaan, kun sitä mitätöintiä, halveksuntaa yms alkoi joka tapaamisen jälkeen tulla ja ännään rakastuneita naisia tuntui olevan joka puolella...
Että siinä mielessä olen jäävi puhumaan "kunnon rakkaustarinasta" narsistin kanssa, mutta sen tiedän että hyvinkin monet toipuvat rakkauteen liittyvistä pettymyksistään, surustaan jopa niissäkin tapauksissa joissa sen rakkauden kohteen on menettänyt lopullisesti kuoleman kautta...
Mutta sinun tarinaasi seuranneena voisin ajatella, että ilmeisesti tuollaisesta yksipuolisesta rakkaustarinasta saattaa tulla pakkomielle, ei kykene luopumaan unelmastaan vaan haluaa vain sen ns. rakkaudessa saavuttamattoman...
Onhan se tietysti hyvä kun on joku jota rakastaa , mutta narsistin kanssa tuskin kokee itse olevansa rakastettu...koska narsisti ei sellaiseen kykene ja halveksivat koko rakkauden käsitettä...
Että onhan se toki surullista, rakastaa saamatta vastarakkautta...- En nyt lähtisi
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Ja mitä kevytmielisempi, sitä kepeämmin kenkä keikkaa..."
Tsih, voisihan niinkin luulla, mutta en usko että kukaan minut tunteva sanoisi minua kevytmieliseksi sanan negatiivisessa merkityksessä...
Toki jonkinlainen usko, ja ilon etsiminen elämästä minussa on säilynyt vastoinkäymisten keskellä, liekö sitten peräisin karjalaisista sukujuuristani...
"ilo pintaan vaikka syrän märkänisi"
on vanha karjalainen sanonta ja historia kertoo aikoinaan evakkojakin mollatun juuri tuosta syystä, että he löysivät joskus iloa vaikeissakin oloissa...
Mutta kukin tyylillään, siitä kyseenalaisesta valinnastaankin toki voi/saa pitää kiinni itse halutessaan...elämämme on pitkälti sitä mitä me itse omilla valinnoillamme/valitsemattä jättämisellämme siitä teemme...""ilo pintaan vaikka syrän märkänisi"
on vanha karjalainen sanonta ja historia kertoo aikoinaan evakkojakin mollatun juuri tuosta syystä, että he löysivät joskus iloa vaikeissakin oloissa..."
En nyt lähtisi karjalaisuutta yhdistämään kevytkenkäisyyteen. On iloa ja iloa. Ja sitten on taas iloa. Ja sitten on kevytkenkäistä ilakointia, johon voi olla kanttia ja varaa, kun sen tekee harkiten ja hyvällä maulla.
Sitten en kirjoita edes samaan lauseeseen. Että on näköalatonta typeryyttä, joka ajaa suhteeseen, joka löytyy samasta rappukäytävästä. - Koulukuntaopetusta
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Jos ihminen ei koskaan ole ollut kunnolla rakastunut, niin ei hän tiedä mitä se on."
Kyllä minä olen ollut kunnolla rakastunut, että tiedän miltä se tuntuu, mutta rakastuminen on eri asia kuin rakastaminen...
rakastuminen ja siihen liittyvä huumaa ei kestä vuosikausia vaan tarvitaan sitä tahtoa rakastaa...
joskushan jotkut luulevat rakkauden loppuneen kun rakastumisen tunne laimentuu ja ottavat eron, rakastuvat uuteen kohteeseen ja jälleen käy niin huuman haihtuessa...
jotkut ihmiset rakastuvat ennemminkin siihen omaan rakastumisen tunteeseen, eivät välttämättä siihen henkilöön joka ajan kanssa tulee tutuksi ja paljastuu inhimilliseksi ihmiseksi vikoineen päivineen...
Mutta se on kyllä totta ettei minulla ole kokemusta yksipuolisesta rakastumisesta...
suhteessa ännään joskus silloin alkuhuumassa ajatus "olenko rakastunut" kävi mielessä, mutta samantien jyräsin sen pois ajatuksella, äläs ny nainen hulluksi rupea miehellähän on toinenkin nainen ja suhteen loppuvaiheissa moinen ei enää mieleen tullutkaan, kun sitä mitätöintiä, halveksuntaa yms alkoi joka tapaamisen jälkeen tulla ja ännään rakastuneita naisia tuntui olevan joka puolella...
Että siinä mielessä olen jäävi puhumaan "kunnon rakkaustarinasta" narsistin kanssa, mutta sen tiedän että hyvinkin monet toipuvat rakkauteen liittyvistä pettymyksistään, surustaan jopa niissäkin tapauksissa joissa sen rakkauden kohteen on menettänyt lopullisesti kuoleman kautta...
Mutta sinun tarinaasi seuranneena voisin ajatella, että ilmeisesti tuollaisesta yksipuolisesta rakkaustarinasta saattaa tulla pakkomielle, ei kykene luopumaan unelmastaan vaan haluaa vain sen ns. rakkaudessa saavuttamattoman...
Onhan se tietysti hyvä kun on joku jota rakastaa , mutta narsistin kanssa tuskin kokee itse olevansa rakastettu...koska narsisti ei sellaiseen kykene ja halveksivat koko rakkauden käsitettä...
Että onhan se toki surullista, rakastaa saamatta vastarakkautta..."rakastuminen ja siihen liittyvä huumaa ei kestä vuosikausia vaan tarvitaan sitä tahtoa rakastaa..."
Koulukuntaopetusta, jota kukaan ei pysty todistamaan oikeaksi. Tuo johtaa raamatun (joka on joskus ollut laki ja opastus elämiseen) mukaiseen hartauselämään ja yhteiskunnan instituutioiden vahvistamiseen.
Minä puhunkin sellaisesta itsekkäästä ikiomasta tunteesta, johon hakee tyydytystä. Halusta rakastaa ihan omalla tavalla, omana itsenään ja suorastaan nauttia tunteesta.
Toki narsistikin tuon arkimaailman muistaa väläyttää, että miten mennään... Että uhrille ei tule sellainen olo, että ei ole mahdollista tässä maailmassa... - Sanohan, kun oikein
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Jos ihminen ei koskaan ole ollut kunnolla rakastunut, niin ei hän tiedä mitä se on."
Kyllä minä olen ollut kunnolla rakastunut, että tiedän miltä se tuntuu, mutta rakastuminen on eri asia kuin rakastaminen...
rakastuminen ja siihen liittyvä huumaa ei kestä vuosikausia vaan tarvitaan sitä tahtoa rakastaa...
joskushan jotkut luulevat rakkauden loppuneen kun rakastumisen tunne laimentuu ja ottavat eron, rakastuvat uuteen kohteeseen ja jälleen käy niin huuman haihtuessa...
jotkut ihmiset rakastuvat ennemminkin siihen omaan rakastumisen tunteeseen, eivät välttämättä siihen henkilöön joka ajan kanssa tulee tutuksi ja paljastuu inhimilliseksi ihmiseksi vikoineen päivineen...
Mutta se on kyllä totta ettei minulla ole kokemusta yksipuolisesta rakastumisesta...
suhteessa ännään joskus silloin alkuhuumassa ajatus "olenko rakastunut" kävi mielessä, mutta samantien jyräsin sen pois ajatuksella, äläs ny nainen hulluksi rupea miehellähän on toinenkin nainen ja suhteen loppuvaiheissa moinen ei enää mieleen tullutkaan, kun sitä mitätöintiä, halveksuntaa yms alkoi joka tapaamisen jälkeen tulla ja ännään rakastuneita naisia tuntui olevan joka puolella...
Että siinä mielessä olen jäävi puhumaan "kunnon rakkaustarinasta" narsistin kanssa, mutta sen tiedän että hyvinkin monet toipuvat rakkauteen liittyvistä pettymyksistään, surustaan jopa niissäkin tapauksissa joissa sen rakkauden kohteen on menettänyt lopullisesti kuoleman kautta...
Mutta sinun tarinaasi seuranneena voisin ajatella, että ilmeisesti tuollaisesta yksipuolisesta rakkaustarinasta saattaa tulla pakkomielle, ei kykene luopumaan unelmastaan vaan haluaa vain sen ns. rakkaudessa saavuttamattoman...
Onhan se tietysti hyvä kun on joku jota rakastaa , mutta narsistin kanssa tuskin kokee itse olevansa rakastettu...koska narsisti ei sellaiseen kykene ja halveksivat koko rakkauden käsitettä...
Että onhan se toki surullista, rakastaa saamatta vastarakkautta..."...koska narsisti ei sellaiseen kykene ja halveksivat koko rakkauden käsitettä..."
Sanohan, kun oikein mietit, niin minusta liikut sillä rajalla ja välillä ylitätkin sen, että kannattelet narsistien näkökulmaa...
Että toteat ulkopuolisena, että on tuo narsisti ja sitten on tuo uhri... ja tuo ei voi toimia niin kuin kuuluu toimia.
Yritän tässä sinulle sanoa, että voi nähdä asiaa uhrin kannalta, sikäli kun on kysymyksessä uhri, joka on rakastunut narsistiin. Koska sinulla ei ole sitä kokemusta. Kuinka paljon meiltä puuttuukaan näkökulmia, koska meillä ei ole kokemusta. Mutta ennenkaikkea, näin se vain menee ja sen kanssa on elettävä.
Olet vain ihminen, joka on ollut rakastunut kerran (ilmeisesti) ja se on johtanut pitkään joskin vaikeaan avioliittoon... joten sinulla on se kokemus. Et varmasti enää muista minkälaista oli edes. Sanohan, kun oikein kirjoitti:
"...koska narsisti ei sellaiseen kykene ja halveksivat koko rakkauden käsitettä..."
Sanohan, kun oikein mietit, niin minusta liikut sillä rajalla ja välillä ylitätkin sen, että kannattelet narsistien näkökulmaa...
Että toteat ulkopuolisena, että on tuo narsisti ja sitten on tuo uhri... ja tuo ei voi toimia niin kuin kuuluu toimia.
Yritän tässä sinulle sanoa, että voi nähdä asiaa uhrin kannalta, sikäli kun on kysymyksessä uhri, joka on rakastunut narsistiin. Koska sinulla ei ole sitä kokemusta. Kuinka paljon meiltä puuttuukaan näkökulmia, koska meillä ei ole kokemusta. Mutta ennenkaikkea, näin se vain menee ja sen kanssa on elettävä.
Olet vain ihminen, joka on ollut rakastunut kerran (ilmeisesti) ja se on johtanut pitkään joskin vaikeaan avioliittoon... joten sinulla on se kokemus. Et varmasti enää muista minkälaista oli edes."Olet vain ihminen, joka on ollut rakastunut kerran (ilmeisesti) ja se on johtanut pitkään joskin vaikeaan avioliittoon... joten sinulla on se kokemus. Et varmasti enää muista minkälaista oli edes"
Niin rakastunut koko nuoruuden viattomuudella ja huumalla, kyllä minä muistan senkin tunteen kun jo pelkkä vilkaisu niihin huikaisevan sinisiin silmiin, joka kouraisi niin sydän kuin vatsanpohjastakin...
Noh, avioliiitoani voi luonnehtia vaikeaksi puolisoni alkoholismista johtuen, mutta kyllä siihen pariinkymmeneen vuoteen mahtuu myös paljon, iloa ja onnen hetkiäkin...
Noh valitettavasti kävi niinkuin kävi ja jouduin eroamaan, ja senkin jälkeinen asian kipeys ja surun kyyneleet ovat muistissa,
mutta nyt kun kaikesta on aikaa, niin me kumpikin suhtaudumme toisiimme ymmärryksellä ja tietynlaisella lämmöllä silloin kun kohtaamme ja ent. puolisoni on selvinpäin, että voisin sanoa että jokin sija hänellä sydämessäni tulee olemaan aina, vaikka en ajatuksissani häntä mukanani kannakkaan kuin silloin kun puheeksi tulee/tai joku muu asia mieleen tuo, kuten ny tämä keskustelu rakkaudesta...
No tällä hetkelläkin minulla on suhde, jota voisin luonnehtia kahden aikuisen suhteeksi, joka on alkanut toveruudesta, syventynyt ystävyydeksi ja kyllä tahdoksi rakastaa...
voi kuullostaa jonkun mielestä tylsältä kunnei ole ollut sitä suurta draamaa, järjetöntä, palavaa rakastumista, riitelyä, ollaanko vaiko eikö olla juttua,
mutta sen tilalla on ainakin itselläni on luottamus, sisäinen varmuus, levollisuus ja rauha, mikä toki on uusi tilanne minulle, voin ajatella että ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni elän ns. tavallista elämää...
Toki sitä riehakkuutta, intohimoa, leikkimielisyyttäkin väliin tarvitaan, mutta ne on sitten toiset jutut ne, sitä yksityisempää elämää, joka ny ei kuulu tälle palstalle...
Mutta kuten jo totesin, kokemusta minulla yksipuolisesta rakastamisesta minulla ei ole..
mutta toivotaan että tulee joku kanssakeskustelija joka voi jakaa kokemuksesi tuosta asiasta...mitä on rakastaa yksin vuosien ajan saamatta vastakaikua...En nyt lähtisi kirjoitti:
""ilo pintaan vaikka syrän märkänisi"
on vanha karjalainen sanonta ja historia kertoo aikoinaan evakkojakin mollatun juuri tuosta syystä, että he löysivät joskus iloa vaikeissakin oloissa..."
En nyt lähtisi karjalaisuutta yhdistämään kevytkenkäisyyteen. On iloa ja iloa. Ja sitten on taas iloa. Ja sitten on kevytkenkäistä ilakointia, johon voi olla kanttia ja varaa, kun sen tekee harkiten ja hyvällä maulla.
Sitten en kirjoita edes samaan lauseeseen. Että on näköalatonta typeryyttä, joka ajaa suhteeseen, joka löytyy samasta rappukäytävästä."Että on näköalatonta typeryyttä, joka ajaa suhteeseen, joka löytyy samasta rappukäytävästä ?"
Öö tarkentaisitko mitä tuolla tarkoitat ? vai onko tuokin joku sananparsi, en ny ihan ymmärtänyt...
Mutten ny ainakaan samasta rappukäytävästä ole suhteeseen kumppania löytänyt, että tuli ajatus, että luuletkohan minua joksikin jonka tunnet ?
Mitä tulle tuohon sanontaan karjalaisista niin on totta että heitä paheksuttiin kun sattuivat töitä tehdessään laulamaan tai peräti nauramaan vaikka joutuivat toiseten nurkissa asumaan ja koko tulevaisuus oli epävarmaa...
Mitä tulee minun mahdolliseen kevytkenkäisyyteni ja monesti vihjaamaasi alkoholi ongelmaani...niin jotensakin tuostakin tulee mieleen ännäni vihjailut toisten liukkaille pääsystä kuin myös hän oli mukamas huolissaan alkoholin käytöstäni...
jonka otaksun olleen juurkin sitä projisointia, itsellä oli kolmekin naista "hoidettavana", että päällekkäisyyksiä varmaan sattui...
Mutta sinunkin motiiviasi kyllä olen useasti miettinyt, projisointia, pelkkää pahansuopuuttako, kateutta...mitä lie...- Tarkoitukseni ei
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Olet vain ihminen, joka on ollut rakastunut kerran (ilmeisesti) ja se on johtanut pitkään joskin vaikeaan avioliittoon... joten sinulla on se kokemus. Et varmasti enää muista minkälaista oli edes"
Niin rakastunut koko nuoruuden viattomuudella ja huumalla, kyllä minä muistan senkin tunteen kun jo pelkkä vilkaisu niihin huikaisevan sinisiin silmiin, joka kouraisi niin sydän kuin vatsanpohjastakin...
Noh, avioliiitoani voi luonnehtia vaikeaksi puolisoni alkoholismista johtuen, mutta kyllä siihen pariinkymmeneen vuoteen mahtuu myös paljon, iloa ja onnen hetkiäkin...
Noh valitettavasti kävi niinkuin kävi ja jouduin eroamaan, ja senkin jälkeinen asian kipeys ja surun kyyneleet ovat muistissa,
mutta nyt kun kaikesta on aikaa, niin me kumpikin suhtaudumme toisiimme ymmärryksellä ja tietynlaisella lämmöllä silloin kun kohtaamme ja ent. puolisoni on selvinpäin, että voisin sanoa että jokin sija hänellä sydämessäni tulee olemaan aina, vaikka en ajatuksissani häntä mukanani kannakkaan kuin silloin kun puheeksi tulee/tai joku muu asia mieleen tuo, kuten ny tämä keskustelu rakkaudesta...
No tällä hetkelläkin minulla on suhde, jota voisin luonnehtia kahden aikuisen suhteeksi, joka on alkanut toveruudesta, syventynyt ystävyydeksi ja kyllä tahdoksi rakastaa...
voi kuullostaa jonkun mielestä tylsältä kunnei ole ollut sitä suurta draamaa, järjetöntä, palavaa rakastumista, riitelyä, ollaanko vaiko eikö olla juttua,
mutta sen tilalla on ainakin itselläni on luottamus, sisäinen varmuus, levollisuus ja rauha, mikä toki on uusi tilanne minulle, voin ajatella että ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni elän ns. tavallista elämää...
Toki sitä riehakkuutta, intohimoa, leikkimielisyyttäkin väliin tarvitaan, mutta ne on sitten toiset jutut ne, sitä yksityisempää elämää, joka ny ei kuulu tälle palstalle...
Mutta kuten jo totesin, kokemusta minulla yksipuolisesta rakastamisesta minulla ei ole..
mutta toivotaan että tulee joku kanssakeskustelija joka voi jakaa kokemuksesi tuosta asiasta...mitä on rakastaa yksin vuosien ajan saamatta vastakaikua...Tarkoitukseni ei ollut arvostella sinua tai sinun kokemuksiasi. Olet varmasti oikeasti hyvä ihminen ja olet selviytynyt kurimuksestasi. Olet myös saanut entiseen mieheesi hyvät ja asialliset välit. Kuten löytänyt uuden rakkauden ja sekin ilmeisesti toimii.
Rakkautta ja rakastumista on erilaista. Yleensä rakastuminen on sitä huumaa, joka kouraisee vatsanpohjasta, kuten asian muistitkin. Narsisti pakkaa löytämään uhrista kuin uhrista sen koskemattoman alueen, ja sitten se on huimaa menoa, oli ikä mikä oli....
Kuten lukuisia kertoja olen kertonut, on minunkin suhteeni narsistiin tasaantunut toistaiseksi, enkä koe mitään huimaa tunnetta häntä ajatellessani, saatika nähdessäni.
Enkä nyt kaipaa sen enempää tällä hetkellä vertaistakaan tähän. Kunhan toivoin, että koittaisit muistella, minkälainen tunne se suuri rakkaus on ollut ja sitten sen menettäminen, niin pääset vähän lähemmäs näitä uhrien tarinoita niiltä osin.
Kaikki ei parane tiedon ja järjen rautaisannoksella. - En tunne sinua
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Että on näköalatonta typeryyttä, joka ajaa suhteeseen, joka löytyy samasta rappukäytävästä ?"
Öö tarkentaisitko mitä tuolla tarkoitat ? vai onko tuokin joku sananparsi, en ny ihan ymmärtänyt...
Mutten ny ainakaan samasta rappukäytävästä ole suhteeseen kumppania löytänyt, että tuli ajatus, että luuletkohan minua joksikin jonka tunnet ?
Mitä tulle tuohon sanontaan karjalaisista niin on totta että heitä paheksuttiin kun sattuivat töitä tehdessään laulamaan tai peräti nauramaan vaikka joutuivat toiseten nurkissa asumaan ja koko tulevaisuus oli epävarmaa...
Mitä tulee minun mahdolliseen kevytkenkäisyyteni ja monesti vihjaamaasi alkoholi ongelmaani...niin jotensakin tuostakin tulee mieleen ännäni vihjailut toisten liukkaille pääsystä kuin myös hän oli mukamas huolissaan alkoholin käytöstäni...
jonka otaksun olleen juurkin sitä projisointia, itsellä oli kolmekin naista "hoidettavana", että päällekkäisyyksiä varmaan sattui...
Mutta sinunkin motiiviasi kyllä olen useasti miettinyt, projisointia, pelkkää pahansuopuuttako, kateutta...mitä lie..."Mutten ny ainakaan samasta rappukäytävästä ole suhteeseen kumppania löytänyt, että tuli ajatus, että luuletkohan minua joksikin jonka tunnet?"
En tunne sinua. Olen varma siitä.
Tuo rappukäytävä aforismi sisälsi vertauksen. Tarkoittaa sitten sellaista toisenlaista kevytkenkäisyyttä, jota esiintyy tietynlaisilla naisilla...
Ja tarkoitin, että en nyt vetäisi tuohon yhteyteen karjalaisuutta... menee asiat sekaisin todenteolla. Et ole ainoa karjalaistaustainen.
- Ja sitten lisäksi: en ole sanonut sinua kevytkenkäiseksi.
"ja monesti vihjaamaasi alkoholi ongelmaani..."
- En ole koskaan vihjannut, että sinulla olisi alkoholiongelma???
Että kiitos vain, mutta sekoitat minut johonkin toiseen.
"projisointia, pelkkää pahansuopuuttako, kateutta...mitä lie... " ???? Missä, milloin, kuka, minäkö??? - kunhan lueskelin
En tunne sinua kirjoitti:
"Mutten ny ainakaan samasta rappukäytävästä ole suhteeseen kumppania löytänyt, että tuli ajatus, että luuletkohan minua joksikin jonka tunnet?"
En tunne sinua. Olen varma siitä.
Tuo rappukäytävä aforismi sisälsi vertauksen. Tarkoittaa sitten sellaista toisenlaista kevytkenkäisyyttä, jota esiintyy tietynlaisilla naisilla...
Ja tarkoitin, että en nyt vetäisi tuohon yhteyteen karjalaisuutta... menee asiat sekaisin todenteolla. Et ole ainoa karjalaistaustainen.
- Ja sitten lisäksi: en ole sanonut sinua kevytkenkäiseksi.
"ja monesti vihjaamaasi alkoholi ongelmaani..."
- En ole koskaan vihjannut, että sinulla olisi alkoholiongelma???
Että kiitos vain, mutta sekoitat minut johonkin toiseen.
"projisointia, pelkkää pahansuopuuttako, kateutta...mitä lie... " ???? Missä, milloin, kuka, minäkö???Projisointia? Miten se ilmenisi narsistisessa luonnehäiriössä? Ja olisiko se erilaista, jos olisi kyse jostakin muusta epävakaudesta?
Yritän päästä kovasti kartalle ja siksi esimerkin muodossa kysyn, onko siis projisointia sellainen, että minua mummotellaan, vaikka olen kymmenen vuotta nuorempi ja en siis mummo, samoin vaatteitani arvostellaan mummomaisiksi, joita siis eivät ole, ihoni nähdään ryppyisenä, vaikka se ei sitä ole jne. Tämän tekee siis puolisoni, jolla oli suhde vanhempaan naiseen. Kääntää siis kaiken tuolla tavoin hassusti päälaelleen. - Ei, toisten ominais.
kunhan lueskelin kirjoitti:
Projisointia? Miten se ilmenisi narsistisessa luonnehäiriössä? Ja olisiko se erilaista, jos olisi kyse jostakin muusta epävakaudesta?
Yritän päästä kovasti kartalle ja siksi esimerkin muodossa kysyn, onko siis projisointia sellainen, että minua mummotellaan, vaikka olen kymmenen vuotta nuorempi ja en siis mummo, samoin vaatteitani arvostellaan mummomaisiksi, joita siis eivät ole, ihoni nähdään ryppyisenä, vaikka se ei sitä ole jne. Tämän tekee siis puolisoni, jolla oli suhde vanhempaan naiseen. Kääntää siis kaiken tuolla tavoin hassusti päälaelleen.Ei, toisten ominaisuuksien siirtäminen johonkin toiseen ei ole projisointia. Sensijaan omien ominaisuuksien siirtäminen toiseen on projisointia.
- kunhan lueskelin
Ei, toisten ominais. kirjoitti:
Ei, toisten ominaisuuksien siirtäminen johonkin toiseen ei ole projisointia. Sensijaan omien ominaisuuksien siirtäminen toiseen on projisointia.
Kiitos vastauksesta. En vain ymmärrä, mikä saa käyttäytymään noin, kun koskaan aiemmin ei ole sillätavoin käyttäytynyt. Vielä yksi kysymys, voiko narsistisen käyttäytymisen laukaista uskottomuus tai se, että on suhde sillätavoin käyttäytyvään ja se tarttuu heikko itsetuntoiseen? Uskomatonta havaita toisessa niin negatiivinen muutos, kun takana on vuosikymmenien parisuhde ja yhteiset parisuhteen arvot heitetään roskakoriin ja kuitenkin sen ns. salasuhteen pitäisi saada ihminen kukoistamaan, ei pahoinvoimaan. Olisiko kyse kuitenkin esim. mustasukkaisuudesta, eikä siitä narsismista, vaikka nyt muotia tuntuu narsimi olevan sillä, joka parisuhteensa tuhoaa?
- Enpä pysty tuohon
kunhan lueskelin kirjoitti:
Kiitos vastauksesta. En vain ymmärrä, mikä saa käyttäytymään noin, kun koskaan aiemmin ei ole sillätavoin käyttäytynyt. Vielä yksi kysymys, voiko narsistisen käyttäytymisen laukaista uskottomuus tai se, että on suhde sillätavoin käyttäytyvään ja se tarttuu heikko itsetuntoiseen? Uskomatonta havaita toisessa niin negatiivinen muutos, kun takana on vuosikymmenien parisuhde ja yhteiset parisuhteen arvot heitetään roskakoriin ja kuitenkin sen ns. salasuhteen pitäisi saada ihminen kukoistamaan, ei pahoinvoimaan. Olisiko kyse kuitenkin esim. mustasukkaisuudesta, eikä siitä narsismista, vaikka nyt muotia tuntuu narsimi olevan sillä, joka parisuhteensa tuhoaa?
"voiko narsistisen käyttäytymisen laukaista uskottomuus tai se, että on suhde sillätavoin käyttäytyvään ja se tarttuu heikko itsetuntoiseen?"
Enpä pysty tuohon sanomaan. Ikävät puolet ihmisessä saa pintaan varmaan monenkinlaiset vastoinkäymiset. Jospa sillä kaverilla on nyt niin kiire ja on pelokaskin, ettei jouda ihan paikoilleen jäämään ehkä arvosteltavaksikin. Omatunto saattaa soimata.
Varsinainen narsistinen persoonallisuushäiriö ei puhkea aikuisiällä, vaan tulee varhaisessa lapsuudessa ja näkyy aikuisena empatiakyvyttömyytenä ja rajattomuutena.
Oireisto on hurja ja laaja ja narsisti poikkeaa normaalista paljon. Voit vaikka googlettaa, niin saat lisätietoa.
"Olisiko kyse kuitenkin esim. mustasukkaisuudesta, eikä siitä narsismista, vaikka nyt muotia tuntuu narsimi olevan sillä, joka parisuhteensa tuhoaa?"
Niin, tuolla viskellään, mutta narsismissa ei ole kyse parisuhteen tuhoamisesta vaan ihan muusta.
- battlebacon
Narsismi ei ole mikään mukava sairaus, niin kun ei mikään sairaus tai tauti. Mutta valitettavasti näitä oireita tulee vasta liian myöhään kun asia on jo julkisuudessa. Mutta jos sie haluat päästä tästä ongelmasta lopullisesti, tee hyvä ihminen rikosilmotus ja hanki lähestymiskielto. Jos ei riitä, niin sitten henkisesta pahoinpitelystä/kärsimyksestä tai ahdistelusta. Jos ja kun oikeus huomaa että ihmisellä on ongelmia itsensä kanssa. Hänet kiikutetaan mielenterveyspuolelle jossa hän saattaa saada hoitoa jos pääsee sinne asti.
- Jokohan menee
"Jos ja kun oikeus huomaa että ihmisellä on ongelmia itsensä kanssa. Hänet kiikutetaan mielenterveyspuolelle jossa hän saattaa saada hoitoa jos pääsee sinne asti. "
Jokohan menee noin? Sinulla ainakin uskoa piisaa oikeusjärjestelmään ja muuhunkin järjestelmään.
- Kohteesta toiseen
Ihan hyvä pointti nostaa esiin tuo uhri vs. kohde. Itse en koe olevani uhri vaikka narsistin takia on herne mennyt nenään kerran jos toisenkin, ja olen välillä tuntenut suurta surua ja pelkoa hänen läheistensä puolesta, lasten erityisesti. Tietysti joku voi sanoa uhriksi jos narsisti aiheuttaa negatiivisia asioita elämään, mutta niinhän aiheuttaa moni muukin asia, eikä se tee meistä silti uhreja. Ne vastamäetkin kuuluu elämään, vaikka sitten narsistin muodossa.
En osaa itsekään sanoa mitä se uhrius sitten oikeastaan onkaan.. Rikoksella on uhri, mutta onko sitä uhri silloin jos verenpaine nousee narsistin tekosista? Silloinhan sitä voi olla vaikka huonon sään uhri kun se sää v..ttaa. Jotkut taas tekevät uhriudesta, keksitystäkin, elämän sisällön, syyn luovuttaa. Äh, en tiedä.
Tuo kohde sana kuvaa ehkä jotenkin paremmin. Ajattelen että narsistissa ei itsessään ole valoa vaan hän tarvitsee muita valaisemaan polkujaan jottei eksyisi, tai joutuisi jäämään kuihtumaan paikoilleen. Narsistin kohdalle osuvat ihmiset ovat kohteita joilta narsisti kerjää, kiristää tai varastaa valoa, tavalla tai toisella. Toiset lähtevät mukaan enemmän, antavat itsestään enemmän, toiset vähemmän, mutta valon puutteen pelossa narsisti yrittää pitää kiinni useimmista. Moni jää kohteeksi jota pitää vaikka kiusata, jos ei muuta iloa siitä irti saa.- Uhri nimitystä tämän
" Rikoksella on uhri, mutta onko sitä uhri silloin jos verenpaine nousee narsistin tekosista? "
Uhri nimitystä tämän asian yhteydessä käytettänee sen vuoksi, että narsismin oireisto on niin raju ja salakavala. Narsistit tekevät suhteettoman pahaa jälkeä. Narsistin uhri kärsii ilmiöstä, joka on aika näkymätön ulospäin. Narsismin salakavaluus ja viekkaus tulee näkyviin vain aivan läheisessä suhteessa. Ulkopuoliset eivät voi nähdä suhteen sisään eikä suhde ole lähelläkään normaalia.
Narsisti on tunteeton hyväksikäyttäjä, joka kieroilee lähes näkymättömästi. Siksi ei ole väärin puhua uhreista. - Kielipeliä: koht.
Kielipeliä: kohteesta uhriksi?
- hhhhhmmmmm
mikä sellanen häiriö on, kun ihminen toimii muiden selän takana (esimerkiksi pikkupomon), luo läheisen suhteen itseään vahvempaan ja tekee sitten henkistä pahaa tämän kautta. Levittää muista ihmisistä pahaa, painostaa, ärsyttää, aiheuttaa aina ongelmia ja draamaa. Onko sitten sosiopaatti vai narsisti, kun ei itse uskalla olla esillä eikä tekojensa takana edes. Ei ota mitään vakavasti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2011631
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?581061Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän140964- 85922
- 61916
Tumman vihreä mercedes
Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,11810Martinan tarve valehdella.
Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t268795Miksi tällainen pelottaa ja aiheuttaa joillakin ärtymystä?
"Sitoudun ystävien ja kollegoiden kanssa puuttumaan seksistisiin vitseihin ja vähättelyyn. Sanon ääneen, kun jokin ei ol75765Olisitko oikeasti valmis rikkomaan
Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk61732Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla
Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä342731