Vapaa kuvaus

Aloituksia

59

Kommenttia

8447

  1. Rienaat nyt Sanaa siihen malliin, että jopa Jeesus kääntyy haudassaan.
  2. "Mutta useimmille uskovaisille taas asia on toisinpäin. Se sisäinen kokemus on se tärkein, teologia on sivuseikka (eikä mitenkään merkityksellinen). "
    Niin, onko kyseessä kokemus, joka liittyy ihmisenä olemiseen, subjektiivinen kokemus, joka pyritään selittämään kulttuurin (uskonnollisessa) kontekstissa? Kokemus joka liitetään yliluonnolliseen johtuen kulttuurista, vaikka se voisi olla puhtaasti luonnollinen tai ainakin uskonnollisuudesta vapaa? Osaisinko selittää:

    Keskustelin viikolla uskonnosta ystäväni kanssa, perusluterilainen ja fiksu ja Uudelleensyntynyt. Hän sanoi kristinuskossa olevan sellaista, mitä muut uskonnot eivät tarjoa, esimerkiksi armo ja vapautus pahoista teoista (olemmehan kaikki syntisiä...) ja että hän koki olevansa onnellinen ja jotenkin suojeltu, jonkin olennon ohjauksessa (ei kirjaimellisesti). Heitin seuraavan esimerkin: läpi vuosituhansien ihmiset ovat kokeneet jumalien läsnäoloa, kristityt kutsuvat sitä Pyhäksi Hengeksi, joka heidän ideologiansa mukaan olisi tullut vasta Jeesuksen myötä, mutta jos kokemus on sama, nimitys vain eri? Nyt meillä on kristitty, joka on onnellinen, autuas ja niin edelleen ja sitten meillä on vaikka buddhalainen (tai muu) joka on onnellinen, autuas ja sinut maailman kanssa. Kaksi onnellista, samanlaisen subjektiivisen kokemuksen omaavaa ihmistä, kunnes tämä kristitty sanoo buddhalaiselle, että palat helvetin tulessa, koska et usko samaan kuin minä. Tuossa on kristinuskon (ja ehkä yleensä uskontojen) ongelma: se on ominut ihmisten kokemuksen ja on hyvinkin poissulkeva mitä tulee historiaan ja yleensä todellisuuteen. Luulisi, että jokin jumaluus kohtelisi ihmisiä objektiivisesti, kuten painovoima, että se olisi kaikille sama missä päin planeettaa tuo yksilö sitten onkaan, mutta teologiasta johtuen näin ei ole. Ja jos teologia onkin vain ihmisen keksimään semantiikkaa sieluista ja hengistä, pelastuksesta ja ikuisesta elämästä joka on alunperin kehitelty selittämään tuo ihmisen aivojen tietoisuus ja aivojen aiheuttamat luonnolliset ilmiöt, vaikka sitten deja-vu, yliluonnollisella kehitelmällä?

    "Itse olen päätynyt (toistaiseksi) lähemmäs sitä näkökantaa, että uskonto on pohjimmiltaan psykologiaan perustuvaa."
    Olen itse samoilla linjoilla, vielä niin että yritän tarkastella yksilön kannalta. Kuten jo yllä mainitsin painovoiman, niin samoin hengellisyydestä pitäisi löytää se pienin yhteinen nimittäjä ja tällä hetkellä se on subjektiivisuus. Ja mielestäni jonkin jumalolennon olemassaolon ja olemattomuuden kannalta on yhtä merkittävää se, että jotkut kokevat jumalan kuin se, että jotkut eivät koe. Kaikki kokevat painovoiman, jotkut raskaammin kuin toiset, mutta yhtä kaikki jokainen kokee sen. Miksi jumalat ja henget ovat subjektiivisia ja sangen valikoivia?