Historian pisin "rikkinäinen puhelin"

Näin juuri. Eihän muutamissa sadoissatuhansissa vuosissa vielä ehdi tapahtua niin paljon evoluutiota, että esim. tuo sosiaalinen riippuvuus (tarve uskoa yhteisiin asioihin) mihinkään katoaisi. Toisaalta sosiaalisuus on ihmiselle luultavasti edelleen hyödyllinen ominaisuus. Joten "sivuvaikutuksia" kuten uskontoja tulee evoluutio tuskin kovin pian kadottamaan.

Oletko tosissasi? :) Raamatun kristinusko ei ole maailman vanhin, eikä edes ainutlaatuinen uskonto. Voin perustellakin, jos haluat. Tai voit vapaasti pitää tämän mielipiteesi, en ala sitä muuttamaan jos et itse halua.

kerettitytto kirjoitti:

Oletko tosissasi? :) Raamatun kristinusko ei ole maailman vanhin, eikä edes ainutlaatuinen uskonto. Voin perustellakin, jos haluat. Tai voit vapaasti pitää tämän mielipiteesi, en ala sitä muuttamaan jos et itse halua.

Lue lisää

Juutalaisten uskonto on vanhin. Jos olet eri mieltä olet lukenut väärää tietoa.

osa maailmasta kirjoitti:

Juutalaisten uskonto on vanhin. Jos olet eri mieltä olet lukenut väärää tietoa.

Vanhimmat järjestäytyneet uskonnot, joista on tarkempia tietoja, olivat egyptiläistyen ja sumerilaisten uskonnot.
Vanhin nykyuskonnoista on hindulaisuus.

Kristinuskon katsotaan saaneen vaikutteita taas vieläkin vanhemmasta uskonnosta, zarathustralaisuudesta.

Sitten on monia suuria maailmanuskontoja joilla ei ole tekemistä kristinuskon kanssa ja joiden pyhät kirjoitukset ovat kristinuskon vanhempaa perua.

Ps. Kristinusko ei ole vanhin uskonto, ei edes juutalaisuus. Australian aboriginaaleilla on esimerkiksi hyvin vanha uskonto. Useat itämaiset uskonnot ovat kristinuskoa vanhempia.

Myös juutalaisuus on saanut vaikutteita vieläkin vanhemmista uskonnoita. VT ei ole maailman vanhin pyhä kirjoitus edes tuolla maailmankolkalla.

osa maailmasta kirjoitti:

Juutalaisten uskonto on vanhin. Jos olet eri mieltä olet lukenut väärää tietoa.

Ei ole. Jos noin väität et ole lukenut oikeaa tietoa vaan kenties kuunnellut lahkosaarnaajien valheellisia väitteitä joilla korostetaan totuudesta piittaamatta kristinuskon ainutlaatuisuutta?

Juutalaisuus ei todellakaan ole maailman vanhin uskonto. Uskallatko ottaa itse selvää totuudesta?

Selvitä totuus? kirjoitti:

Ei ole. Jos noin väität et ole lukenut oikeaa tietoa vaan kenties kuunnellut lahkosaarnaajien valheellisia väitteitä joilla korostetaan totuudesta piittaamatta kristinuskon ainutlaatuisuutta?

Juutalaisuus ei todellakaan ole maailman vanhin uskonto. Uskallatko ottaa itse selvää totuudesta?

Lue lisää

Heei kertoisitko meille, mistä tuota ehdottoman oikeaa tietoa voi lukea? Kuka on vastuussa tähän oikeaan tietoon liittyvistä tutkimuksista? Minua ei totuudesta selvää ottaminen pelota, siksi olen ateisti. Uskon ettei monia muitakaan tällä palstalla. Joten puhuhan suusi puhtaaksi!

Tai mitä minä höpötän. Lupasinhan olla sekaantumatta sinun käsityksiisi, jos&kun niitä mitä ilmeisimmin et halua muuttaa :)

Michelarkangelo kirjoitti:

Vanhimmat järjestäytyneet uskonnot, joista on tarkempia tietoja, olivat egyptiläistyen ja sumerilaisten uskonnot.
Vanhin nykyuskonnoista on hindulaisuus.

Hindulaisuus on n. 3500 vanhauskonto, Juutalaisuus on taas n. 4000 vanha uskonto.
Hindulaisuutta ei ole helppo määritellä, koska sillä ei ole tarkalleen määrättyä uskontunnustusta, pappishierarkiaa eikä johtavaa elintä. Sillä on kuitenkin svaminsa(opettajansa) ja gurunsa (hengeliset ohjaajansa).

osa maailmasta kirjoitti:

Hindulaisuus on n. 3500 vanhauskonto, Juutalaisuus on taas n. 4000 vanha uskonto.
Hindulaisuutta ei ole helppo määritellä, koska sillä ei ole tarkalleen määrättyä uskontunnustusta, pappishierarkiaa eikä johtavaa elintä. Sillä on kuitenkin svaminsa(opettajansa) ja gurunsa (hengeliset ohjaajansa).

Lue lisää

"Hindulaisuutta ei ole helppo määritellä, koska sillä ei ole ..."

Ts. muiden uskontojen tulisi muodoltaan noudattaa kristinuskon muottia, ennen kuin ovat määrityskelpoisia? Eli vaikka uskonto olisi kuinka vanha, ei se ole uskonto, ennen kuin täyttää kristinuskon määrittelemät normit?

Ja mielestäsi siis ennen aikaa 2000eaa. ei ole ollut uskontoja? Kertoisitko myös vihdoin, mistä lähteistä olet saanut nuo tietosi?

höpsis nyt kirjoitti:

Kristinuskon katsotaan saaneen vaikutteita taas vieläkin vanhemmasta uskonnosta, zarathustralaisuudesta.

Sitten on monia suuria maailmanuskontoja joilla ei ole tekemistä kristinuskon kanssa ja joiden pyhät kirjoitukset ovat kristinuskon vanhempaa perua.

Ps. Kristinusko ei ole vanhin uskonto, ei edes juutalaisuus. Australian aboriginaaleilla on esimerkiksi hyvin vanha uskonto. Useat itämaiset uskonnot ovat kristinuskoa vanhempia.

Myös juutalaisuus on saanut vaikutteita vieläkin vanhemmista uskonnoita. VT ei ole maailman vanhin pyhä kirjoitus edes tuolla maailmankolkalla.

Lue lisää

Hindulaisuus, buddhalaisuus, taolaisuus, kungfutselaisuus, islamilaisuus ja sinto ovat kaikki tulleet juutalaisuuden jälkeen.

kerettitytto kirjoitti:

"Hindulaisuutta ei ole helppo määritellä, koska sillä ei ole ..."

Ts. muiden uskontojen tulisi muodoltaan noudattaa kristinuskon muottia, ennen kuin ovat määrityskelpoisia? Eli vaikka uskonto olisi kuinka vanha, ei se ole uskonto, ennen kuin täyttää kristinuskon määrittelemät normit?

Ja mielestäsi siis ennen aikaa 2000eaa. ei ole ollut uskontoja? Kertoisitko myös vihdoin, mistä lähteistä olet saanut nuo tietosi?

Lue lisää

Lähdetietoa löytyy yli 50 kirjasta, mutta otetaan esimerkkinä vaikka yksi arvostettu The Encyclopedia of tehe Reformation.

osa maailmasta kirjoitti:

Hindulaisuus on n. 3500 vanhauskonto, Juutalaisuus on taas n. 4000 vanha uskonto.
Hindulaisuutta ei ole helppo määritellä, koska sillä ei ole tarkalleen määrättyä uskontunnustusta, pappishierarkiaa eikä johtavaa elintä. Sillä on kuitenkin svaminsa(opettajansa) ja gurunsa (hengeliset ohjaajansa).

Lue lisää

Ei ole helppo määritellä juutalaisuuttakaan, sen katsotaan ottaneen pesäeron muihin lähi-idän uskontoihin vasta niinkin myöhään kuin 600 eaa.

"Historiantutkijat määrittelevät juutalaisuuden erottuneen muista Lähi-idän uskonnoista 600-luvulta eaa. alkaen. Sitä ennen kautta Lähi-idän palvottiin samantyyppisin menoin useita keskenään sukulaisuussuhteissa olevia jumalia, joiden nimet saattoivat vaihdella paikasta toiseen. Ylijumala tunnettiin nimillä Anu, Assur, Marduk, Ēl ja Baalsamem. Muilla jumalilla oli omat tehtävänsä, ja ihmiset kääntyivät tarpeen tullen eri jumalan puoleen. "

http://fi.wikipedia.org/wiki/Juutalaisuus

Juutalaisten pyhä kirja toorakin on kirjoitettu vasta n. 400 eaa. Tulkitsemalla laveasti juutalaisuutta saadaan se tietenkin näyttämään vaikka 4000 vuotta vanhalta.

osa maailmasta kirjoitti:

Lähdetietoa löytyy yli 50 kirjasta, mutta otetaan esimerkkinä vaikka yksi arvostettu The Encyclopedia of tehe Reformation.

Kiitos kaunis! Valitettavasti minulla ei ole mahdollisuutta hankkia noita kirjoja (googlesta löysin Oxford encyclopedia of Reformation), mutta tiedätkö, pääsisikö niitä lukemaan mistään netissä? Tai olisiko muita sähköisiä lähteitä?

kerettitytto kirjoitti:

Kiitos kaunis! Valitettavasti minulla ei ole mahdollisuutta hankkia noita kirjoja (googlesta löysin Oxford encyclopedia of Reformation), mutta tiedätkö, pääsisikö niitä lukemaan mistään netissä? Tai olisiko muita sähköisiä lähteitä?

Lue lisää

Parasta on hankkia se vaikka kirjastosta, (riippuu paikkakunnasta) jos sitä ei ole siellä löydy, sen sen saa lainattua kaukotilaamalla, jonka tekee kirjasto puolestasi. Kun kirja saapuu sen lainaaminen maksaa 6 eu ja sen lukemiseen on aikaa vain n. 1 kk. Sen voi myös ostaa kirjakaupan kautta (infon).

osa maailmasta kirjoitti:

Hindulaisuus, buddhalaisuus, taolaisuus, kungfutselaisuus, islamilaisuus ja sinto ovat kaikki tulleet juutalaisuuden jälkeen.

-Hindulaisuus syntyi 2000v eaa.
-Juutalaisuus erkani idän uskonnoista vuonna 600 eaa.

Muistutan, että kun on kyse eaa. (ennen ajanlaskun alkua), niin mitä suurempi lukema, sitä vanhempi jokin on.

osa maailmasta kirjoitti:

Hindulaisuus on n. 3500 vanhauskonto, Juutalaisuus on taas n. 4000 vanha uskonto.
Hindulaisuutta ei ole helppo määritellä, koska sillä ei ole tarkalleen määrättyä uskontunnustusta, pappishierarkiaa eikä johtavaa elintä. Sillä on kuitenkin svaminsa(opettajansa) ja gurunsa (hengeliset ohjaajansa).

Lue lisää

Juutalaisuus on 6000 v. vanha uskonto.

osa maailmasta kirjoitti:

Parasta on hankkia se vaikka kirjastosta, (riippuu paikkakunnasta) jos sitä ei ole siellä löydy, sen sen saa lainattua kaukotilaamalla, jonka tekee kirjasto puolestasi. Kun kirja saapuu sen lainaaminen maksaa 6 eu ja sen lukemiseen on aikaa vain n. 1 kk. Sen voi myös ostaa kirjakaupan kautta (infon).

Lue lisää

Ok. Ostaminen ei tule minulla kyseeseen, kun näyttää olevan aika kallis. Kaukolainaa voisi kokeilla ihan harjoittelumielessäkin :) Mutta et siis ole törmännyt näihin tietoihin missään netissä? Yleensähän lähes kaikki asiat löytävät tiensä myös nettiin.

Michelarkangelo kirjoitti:

Vanhimmat järjestäytyneet uskonnot, joista on tarkempia tietoja, olivat egyptiläistyen ja sumerilaisten uskonnot.
Vanhin nykyuskonnoista on hindulaisuus.

Vanhin vielä nykyäänkin tunnettu uskonto on australian aboriginaalien uniaika myytteineen ja luomistaruineen. Se ajoittuu jonnekin 40.000 vuoden taakse:

http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/abo_usk.html

Seuraavaksi vanhin vielä nykyäänkin harjoitettava uskonto on hindulaisuus:

http://opinnot.internetix.fi/fi/materiaalit/ue/ue1/2_maailman_uskontotilanne_ja_uskontojen_tulevaisuus/03_uskontojen_synty?C:D=gjyj.eye6&m:selres=gjyj.eye6

Oman uskontonsa mukamas ylivertaisuutta korostavat hihhulit eli säälittävät typerykset eivät noita seikkoja tietenkään koskaan voi hyväksyä. Heidän maailmansa kun on vain 6000 vuotta vanhakin.
Facts don't count.

http://whyevolutionistrue.wordpress.com/2014/01/17/science-vs-faith-no-conflict/

osa maailmasta kirjoitti:

Hindulaisuus on n. 3500 vanhauskonto, Juutalaisuus on taas n. 4000 vanha uskonto.
Hindulaisuutta ei ole helppo määritellä, koska sillä ei ole tarkalleen määrättyä uskontunnustusta, pappishierarkiaa eikä johtavaa elintä. Sillä on kuitenkin svaminsa(opettajansa) ja gurunsa (hengeliset ohjaajansa).

Lue lisää

''Juutalaisuus on taas n. 4000 vanha uskonto.''

''Historiantutkijat määrittelevät juutalaisuuden erottuneen muista Lähi-idän uskonnoista 600-luvulta eaa. alkaen.''

http://fi.wikipedia.org/wiki/Juutalaisuus

kerettitytto kirjoitti:

Ok. Ostaminen ei tule minulla kyseeseen, kun näyttää olevan aika kallis. Kaukolainaa voisi kokeilla ihan harjoittelumielessäkin :) Mutta et siis ole törmännyt näihin tietoihin missään netissä? Yleensähän lähes kaikki asiat löytävät tiensä myös nettiin.

Lue lisää

Hyvin vähän haen tietoa netistä, luotan enemmän kirjoihin.
Toinen hyvä ja arvostettu kirjasarja on Encyclopedia Americana.

osa maailmasta kirjoitti:

Hyvin vähän haen tietoa netistä, luotan enemmän kirjoihin.
Toinen hyvä ja arvostettu kirjasarja on Encyclopedia Americana.

Ok!

Näi o kirjoitti:

Juutalaisuus on 6000 v. vanha uskonto.

Juutalaiset polveutuvat seemiläisen rodun muinaisesta hebreaa puhuvasta haarasta.
Lähes 4000 vuotta sitten heidän esi-isänsä Abram ( joka myöhemmin muutettiin Aabrahamiksi) muutti Sumerissa sijainneesta Kaldean uurin kukoistavasta suurkaupungista Kanaanin maahan.
Juutalaiset katsovat polveutuvansa hänestä hänen poikansa Iisakin ja pojanpoikansa Jaakobin välityksellä, jonka nimi muutettiin myöhemmin Israeliksi.
Myöhemmin sanaa "juutalainen sovellettiin kaikkiin Israelilaisiin, ei vain juudaan jälkeläisiin.
Juutalaisten sukuluettelo tuhoituivat vuonna 70 kun roomalaiset hävittivät Jerusalemin, yksikään juutalainen ei voi nykyään määrittää luotettavasti, mistä sukukunnasta hän itse polveutuu.

Selvitä totuus? kirjoitti:

Ei ole. Jos noin väität et ole lukenut oikeaa tietoa vaan kenties kuunnellut lahkosaarnaajien valheellisia väitteitä joilla korostetaan totuudesta piittaamatta kristinuskon ainutlaatuisuutta?

Juutalaisuus ei todellakaan ole maailman vanhin uskonto. Uskallatko ottaa itse selvää totuudesta?

Lue lisää

Lähdetietoa löytyy yli 50 kirjasta, millä ei ole mitään tekemistä uskon kanssa.

Enclave kirjoitti:

-Hindulaisuus syntyi 2000v eaa.
-Juutalaisuus erkani idän uskonnoista vuonna 600 eaa.

Muistutan, että kun on kyse eaa. (ennen ajanlaskun alkua), niin mitä suurempi lukema, sitä vanhempi jokin on.

Lue lisää

Katsoin tuossa nopeasti n. 30 kirjaa läpi ja jokaisessa oli hindulaisuuden alkaneen 1500 eea. Netissä näytti olevan tuo mainitsemasi 2000 eea. Siinä on pistetty n. 500 vuotta lapinlisää oikeaan tietoon.

osa maailmasta kirjoitti:

Katsoin tuossa nopeasti n. 30 kirjaa läpi ja jokaisessa oli hindulaisuuden alkaneen 1500 eea. Netissä näytti olevan tuo mainitsemasi 2000 eea. Siinä on pistetty n. 500 vuotta lapinlisää oikeaan tietoon.

Lue lisää

Hei taas. En halua kuulostaa riidanhaastajalta, mutta alkaa olla fakta, että uusin tieto löytyy nykyään netistä. Toki täältä löytyy myös kattava kokoelma feikkitietoa. Mutta esimerkiksi kirjoja ei ehditä painaa sitä mukaa kun tietoa tulee, joten uusimmat tutkimustulokset ym. löytyvät todennäköisimmin netistä. Vaikka kyllä ne kirjatkin paikallaan ovat joissain asioissa.

Enclavea haluan tervehtiä, sinulla on ollut fiksuja kommentteja jo useammassa ketjussa!

osa maailmasta kirjoitti:

Katsoin tuossa nopeasti n. 30 kirjaa läpi ja jokaisessa oli hindulaisuuden alkaneen 1500 eea. Netissä näytti olevan tuo mainitsemasi 2000 eea. Siinä on pistetty n. 500 vuotta lapinlisää oikeaan tietoon.

Lue lisää

Edelleenkin erittäin vaatimattomia lukuja verrattuna australian aboriginaalien kymmeniä tuhansia vuotta vanhaan uskontoon. Joka on siis ylivoimaisesti vanhin edelleen harjoitettavista uskonnoista.

osa maailmasta kirjoitti:

Lähdetietoa löytyy yli 50 kirjasta, millä ei ole mitään tekemistä uskon kanssa.

''Lähdetietoa löytyy yli 50 kirjasta, millä ei ole mitään tekemistä uskon kanssa.''
Milloin kirjasi on painettu?

kerettitytto kirjoitti:

Hei taas. En halua kuulostaa riidanhaastajalta, mutta alkaa olla fakta, että uusin tieto löytyy nykyään netistä. Toki täältä löytyy myös kattava kokoelma feikkitietoa. Mutta esimerkiksi kirjoja ei ehditä painaa sitä mukaa kun tietoa tulee, joten uusimmat tutkimustulokset ym. löytyvät todennäköisimmin netistä. Vaikka kyllä ne kirjatkin paikallaan ovat joissain asioissa.

Enclavea haluan tervehtiä, sinulla on ollut fiksuja kommentteja jo useammassa ketjussa!

Lue lisää

Muutama ruskea viiva valkoisissa kalsareissa ei miehen mukaan voi pilata tunnelmaa tai vaikuttaa naisen haluihin. Miehillä on myös yksinoikeus päästää ilmaan suolistokaasuja kenenkään hajuaistia säästelemättä. Se ei ole mies se semmoinen, joka ei haise.

Ihmiset liikkuivat, valloittivat alueita, toivat uskonsa mukanaan muiden keskuuteen, uskomukset sekoittuivat uusiksi uskoiksi. Siksi myös uskontojen levinneisyys ja uskovien määrä on muuttuvaa.

Ps. mihin katosit evoluutiokeskustelustasi?

Mielenkiintoista! Kiitos linkistä.

....Voisiko ottaa yhden esimerkin, vaikka uskonnollisen käsitteen "sielu"?.....


ihminen on on tutkinut aina itseään henki-ruumisolentona ja monissa vanhoissa itämaisissa uskonnoissa reinkarnaatio on ihan perusoppi..sielun uskotaan siis muuttavan asuinsijaansa.. joko toiseen ihmiskehoon, eläimeen tai kasviin. Ihmisen keho ja aivot ovat kone, ajoneuvo ja sielu on taas kuin "olento" joka asuu tässä koneistossa. Syvässä meditaatiossa / rukouksessa päästään kiinni tähän tietoisuuteen..myös psykedeelien avulla, kuten shamaanit. Heimotoverin, kuolleen sukulaisen hengen vierailua taas... tuolta puolen voitaisiin pitää kutsuna sinne, tai viimeisenä tervehdyksenä seuraavalle dimensiolle siirtymisen vuoksi.... Hengellinen, näkymätön maailma on totta siinä missä meidän fysikaalinen maailma.. eikä siinä rikkoudu luonnonlait. Astutaan vain toisten.... meitä väkevämpien luonnonlakien maailmaan...

"Jos olisimme sangen alkukantaisia "luolamiehiä", mutta ihmisiä kuitenkin, niin kuinka keksiä selitys sille, että edellisenä vuonna kuollut heimotoveri, tulee uniin ja puhuu? Voisiko ajatella, että se on heimotoverin henki, joka vierailee elävien maassa?"



Shamaanien piireissä yleisesti on uskottu ihmisellä uskottu olevan ns. sieluja enemmänkin kuin vain yksi. Vapaa sielu, tietoisuus ja kolmas ns. ruumis-sielu. Ja shamaaninoita kykeni irroittamaan tietoisuutensa ja ottamaan jonkin henkiolenno korpin, karhun, suden tai jonkin muun hahmon matkalleen tuonpuoleiseen auttaessaan yhteisön sairastuneita. Tällöin shamaanin piti tehdä vaihtokauppa vapaan sielun tai jonkin muun hengen kanssa siksi aikaa kunnes palaa omaan ruumiiseensa.

wind -- kirjoitti:

....Voisiko ottaa yhden esimerkin, vaikka uskonnollisen käsitteen "sielu"?.....


ihminen on on tutkinut aina itseään henki-ruumisolentona ja monissa vanhoissa itämaisissa uskonnoissa reinkarnaatio on ihan perusoppi..sielun uskotaan siis muuttavan asuinsijaansa.. joko toiseen ihmiskehoon, eläimeen tai kasviin. Ihmisen keho ja aivot ovat kone, ajoneuvo ja sielu on taas kuin "olento" joka asuu tässä koneistossa. Syvässä meditaatiossa / rukouksessa päästään kiinni tähän tietoisuuteen..myös psykedeelien avulla, kuten shamaanit. Heimotoverin, kuolleen sukulaisen hengen vierailua taas... tuolta puolen voitaisiin pitää kutsuna sinne, tai viimeisenä tervehdyksenä seuraavalle dimensiolle siirtymisen vuoksi.... Hengellinen, näkymätön maailma on totta siinä missä meidän fysikaalinen maailma.. eikä siinä rikkoudu luonnonlait. Astutaan vain toisten.... meitä väkevämpien luonnonlakien maailmaan...

Lue lisää

Niin, nyt sinä yritit juuri selittää asioita samaan tapaan kuin vaikka se unessa kuolleen nähnyt kivikautinen ihminen. Tarkoitukseni oli juuri miettiä sitä, että mistä tuo uskonnollinen ja hengellinen käsitteistö mahdollisesti on voinut saada alkunsa. Mitä meillä oli ennen kuin oli sielu? Miten ihmiset selittivät käsitteen uni ennenkuin he ymmärsivät aivojen toimintaa? Ja vieläkin jotkut kuvittelevat olevansa uniensa kautta yhteydessä johonkin toiseen ulottuvuuteen ja näkevän "enneunia" - millaista se on ollut 20 000 vuotta sitten?

Minun on vaikea uskoa, että esimerkiksi reinkarnaatio-oppi on ollut aina olemassa. Veikkaisin, että se on aikojen saatossa kehittynyt vastaamaan joihinkin kysymyksiin tai tarpeisiin, vastauksia jotka ovat kuitenkin ihmisen kuvitelmia. Sama esimerkiksi Raamattu, ennen Genesiksen ensimmäistäkään sanaa ihmisiä ja uskomuksia oli ollut kymmeniä tuhansia vuosia. Tai alkaako juutalaislahkon, nykyisten kristittyjen, tarina Matteuksen evankeliumista vai edeltääkö sitä vuosikymmenien ajan rakennettu ajatuskehitelmä, jossa sekoittuu Valitun kansan ennustukset ja muiden kulttuurien ja uskontojen opit hurmoksellisuuteen, joka myöskin on tyypillistä uskonnoille kautta aikain?

marathustra kirjoitti:

Niin, nyt sinä yritit juuri selittää asioita samaan tapaan kuin vaikka se unessa kuolleen nähnyt kivikautinen ihminen. Tarkoitukseni oli juuri miettiä sitä, että mistä tuo uskonnollinen ja hengellinen käsitteistö mahdollisesti on voinut saada alkunsa. Mitä meillä oli ennen kuin oli sielu? Miten ihmiset selittivät käsitteen uni ennenkuin he ymmärsivät aivojen toimintaa? Ja vieläkin jotkut kuvittelevat olevansa uniensa kautta yhteydessä johonkin toiseen ulottuvuuteen ja näkevän "enneunia" - millaista se on ollut 20 000 vuotta sitten?

Minun on vaikea uskoa, että esimerkiksi reinkarnaatio-oppi on ollut aina olemassa. Veikkaisin, että se on aikojen saatossa kehittynyt vastaamaan joihinkin kysymyksiin tai tarpeisiin, vastauksia jotka ovat kuitenkin ihmisen kuvitelmia. Sama esimerkiksi Raamattu, ennen Genesiksen ensimmäistäkään sanaa ihmisiä ja uskomuksia oli ollut kymmeniä tuhansia vuosia. Tai alkaako juutalaislahkon, nykyisten kristittyjen, tarina Matteuksen evankeliumista vai edeltääkö sitä vuosikymmenien ajan rakennettu ajatuskehitelmä, jossa sekoittuu Valitun kansan ennustukset ja muiden kulttuurien ja uskontojen opit hurmoksellisuuteen, joka myöskin on tyypillistä uskonnoille kautta aikain?

Lue lisää

Juutalaisuudesta löytyy viitteitä siitä, milloin ajatus sielusta tuli sinne mukaan. Lainana joko kreikkalaisilta tai vielä aiemmin persialaisilta. Alunperin juutalaisilla oli vain "elämän henki", joka piti ihmistä kasassa -teki hänestä elävän. Reinkarnaatio on vaikeampi, se löytyy sekä Intiasta että Kreikasta, mutta alkuperästä ei olla varmoja.

Raamattu on siitä mielenkiintoinen kirja, että kun sitä lukee em. nykyisen historiallisen aikajärjestyksen mukaan -niin se antaa aika selkeän kuvan miten uskonto kehittyy. Alussa Jumala ilmestyy ihmisille, antaa tehtäviä ja puhuu heille suoraan. Pikkuhiljaa Jumala etääntyy arkielämästä, vain profeetat ja unet tulkitsevat symbolisesti hänen tahtoaan. Ja lopulta Uudessa testamentissa Jumala on jo kaukana, ei enää suoraan puutu tapahtumiin vain hänen epäsuorat vaikutuksensa ovat "nähtävissä".

Kaikissa uskonnoissa on nähtävissä sekoittumista ja vastavuoroista lainaamista toisista uskonnoista. Tuskin on ollut yhtä, alkuperäistä uskontoa vaan uskonnot ovat kehittyneet vastaamaan kunkin ihmisryhmän kysymyksiä tai tarpeita. Tulkitsemaan käsityksiä ja kokemuksia maailmasta kuten nykyäänkin. Em. Välimeren alueen uskonnoissa on niin paljon yhtäläisyyksiä ja samankaltaisia tarinoita, että ajatus jonkin uskonnon syntymisestä täydellisessä eristyksessä ja erossa muista, ei ole mitenkään uskottava.

Tietysti uskontoja voi tutkia myös siinä valossa, että millaisia ratkaisuja ja selityksiä niihin on kehittynyt aikanaan. Uskontojen yhtäläisyydet eivät johdu samasta alkuperästä, vaan siitä, että ihmismieli on rajallinen keksimään erilaisia ratkaisuja. Ne muistuttavat toisiaan vaikka uskonnot olisivat syntyneet täysin eri puolilla maailmaa. Kokemus maailmasta on kuitenkin kaikille ihmisille sama.

Jos et olet vielä lukenut, niin em. Pascal Boyer on käsitellyt uskonnollisuutta ja käsitteitä eri kulttuureissa tosi laajasti. Samoin Karen Armstrong on tutkinut em. Jumalan historiaa. Noista löytyy paljon samaa tutkimusta, mistä olet ilmeisesti kiinnostunut.

marathustra kirjoitti:

Niin, nyt sinä yritit juuri selittää asioita samaan tapaan kuin vaikka se unessa kuolleen nähnyt kivikautinen ihminen. Tarkoitukseni oli juuri miettiä sitä, että mistä tuo uskonnollinen ja hengellinen käsitteistö mahdollisesti on voinut saada alkunsa. Mitä meillä oli ennen kuin oli sielu? Miten ihmiset selittivät käsitteen uni ennenkuin he ymmärsivät aivojen toimintaa? Ja vieläkin jotkut kuvittelevat olevansa uniensa kautta yhteydessä johonkin toiseen ulottuvuuteen ja näkevän "enneunia" - millaista se on ollut 20 000 vuotta sitten?

Minun on vaikea uskoa, että esimerkiksi reinkarnaatio-oppi on ollut aina olemassa. Veikkaisin, että se on aikojen saatossa kehittynyt vastaamaan joihinkin kysymyksiin tai tarpeisiin, vastauksia jotka ovat kuitenkin ihmisen kuvitelmia. Sama esimerkiksi Raamattu, ennen Genesiksen ensimmäistäkään sanaa ihmisiä ja uskomuksia oli ollut kymmeniä tuhansia vuosia. Tai alkaako juutalaislahkon, nykyisten kristittyjen, tarina Matteuksen evankeliumista vai edeltääkö sitä vuosikymmenien ajan rakennettu ajatuskehitelmä, jossa sekoittuu Valitun kansan ennustukset ja muiden kulttuurien ja uskontojen opit hurmoksellisuuteen, joka myöskin on tyypillistä uskonnoille kautta aikain?

Lue lisää

....että mistä tuo uskonnollinen ja hengellinen käsitteistö mahdollisesti on voinut saada alkunsa....

Luultavimmin on käsitetty jo varhain että näiden henkien näkeminen ja oman sielun tunnistaminen ei voi olla hermostollista hallusinaatiota... koska sieltä
laakson toiselta puolelta on saatu myös vastauksia kysymyksiin. Unessahan
tapahtuu myös selvää johdatusta.. hyvin nukutun yön jälkeen päätöksen teko
on helpompaa.. voidaan muuttaa jopa käyttäytymisen suuntaa... eli suuria
voimalinjoja....ihan kuin tärkeää dataa ilmestyisi jostakin tyhjästä "kovalevylle"
..periaatteessa kommunikoimme henkimaailman kanssa.. tästähän rukoilemisessakin on kyse...

""reinkarnaatio-oppi on ollut aina olemassa."" ?

ihmisen tunnistavat kyllä itse elä'neensä aikaisemmin.. tuskin näin paksua väitettä voi kukaan ulkopuolinen vakavasti esittää.. varsinkaan tieteen nimissä....kaikenlaiset kummitukset lentävät muutenkin labran ikkunasta vaikka oletuksia niiden koostumuksesta onkin olemassa....

"""Mitä meillä oli ennen kuin oli sielu?""""

sama vika rahikaisella, mistä tulemme... vähän kuin lohi piiskaisi kysyvästi vettä pyrstöllään.. tai mitä meillä syötiin ennen Flooraa..

näin hihhulin tontilta katsottuna, Jumala on ollut aina olemassa ja koska näin on
...olemme yhdestä paikasta kotoisin, tunnemme myös ikävää, surua..eikä ne ole vain psyykkisiä tuntemuksia jotka olisi kehittyneet evoluutiossa, vaan selvästi luotuja ominaisuuksia..kuten rakkauskin..meissä vaikuttaa myös voima pyrkiä hyvyyteen, kaikkeen korkeaan.. eikä niihin löydy vastauksia tiedeteoreettisesti

Sarcisson kirjoitti:

Juutalaisuudesta löytyy viitteitä siitä, milloin ajatus sielusta tuli sinne mukaan. Lainana joko kreikkalaisilta tai vielä aiemmin persialaisilta. Alunperin juutalaisilla oli vain "elämän henki", joka piti ihmistä kasassa -teki hänestä elävän. Reinkarnaatio on vaikeampi, se löytyy sekä Intiasta että Kreikasta, mutta alkuperästä ei olla varmoja.

Raamattu on siitä mielenkiintoinen kirja, että kun sitä lukee em. nykyisen historiallisen aikajärjestyksen mukaan -niin se antaa aika selkeän kuvan miten uskonto kehittyy. Alussa Jumala ilmestyy ihmisille, antaa tehtäviä ja puhuu heille suoraan. Pikkuhiljaa Jumala etääntyy arkielämästä, vain profeetat ja unet tulkitsevat symbolisesti hänen tahtoaan. Ja lopulta Uudessa testamentissa Jumala on jo kaukana, ei enää suoraan puutu tapahtumiin vain hänen epäsuorat vaikutuksensa ovat "nähtävissä".

Kaikissa uskonnoissa on nähtävissä sekoittumista ja vastavuoroista lainaamista toisista uskonnoista. Tuskin on ollut yhtä, alkuperäistä uskontoa vaan uskonnot ovat kehittyneet vastaamaan kunkin ihmisryhmän kysymyksiä tai tarpeita. Tulkitsemaan käsityksiä ja kokemuksia maailmasta kuten nykyäänkin. Em. Välimeren alueen uskonnoissa on niin paljon yhtäläisyyksiä ja samankaltaisia tarinoita, että ajatus jonkin uskonnon syntymisestä täydellisessä eristyksessä ja erossa muista, ei ole mitenkään uskottava.

Tietysti uskontoja voi tutkia myös siinä valossa, että millaisia ratkaisuja ja selityksiä niihin on kehittynyt aikanaan. Uskontojen yhtäläisyydet eivät johdu samasta alkuperästä, vaan siitä, että ihmismieli on rajallinen keksimään erilaisia ratkaisuja. Ne muistuttavat toisiaan vaikka uskonnot olisivat syntyneet täysin eri puolilla maailmaa. Kokemus maailmasta on kuitenkin kaikille ihmisille sama.

Jos et olet vielä lukenut, niin em. Pascal Boyer on käsitellyt uskonnollisuutta ja käsitteitä eri kulttuureissa tosi laajasti. Samoin Karen Armstrong on tutkinut em. Jumalan historiaa. Noista löytyy paljon samaa tutkimusta, mistä olet ilmeisesti kiinnostunut.

Lue lisää

"Raamattu on siitä mielenkiintoinen kirja, että kun sitä lukee em. nykyisen historiallisen aikajärjestyksen mukaan -niin se antaa aika selkeän kuvan miten uskonto kehittyy."
Totta ja myöskin se, että se on tietyllä tapaa hermeettinen suhteessa todellisuuteen, varsinkin Vanha Testamentti. Se kertoo mahdollisesti todellisista tapahtumista, mutta ei luonnollisten syy ja seuraus -suhteiden kautta, vaan jumalallisina väliintuloina (yleensä rangaistuksena jostain). Tällöin mielestäni näkyy hyvin uskonnon asema selittävänä tekijänä: jos ei ymmärrä tai tiedä muutoksista luonnossa, niin kuivuudesta ja tuhohyönteisistä johtuva nälänhätä on helpoin selittää jumalan rangaistuksena (sitten tarvitsee vain "päätellä" miksi ja mistä jumala haluaa rangaista). Tuo uskonnon kehittyminen näkyy myös nykyajassa, tiedon ja vaihtoehtoisten "totuuksien" lisääntyessä Raamatun kertomukset muuttuvat vertauskuvallisiksi, Aatamista ja Eevasta tulee astraaliolentoja jne.

Kristinuskon hermeettinen todellisuus on viimeisen sadan vuoden aikana tullut puhkotuksi useaan otteeseen. Se toimi niin kauan, kun ihmiset uskoivat, että "näin on aina ollut, kuten se Raamatussa lukee" - samaan monet vetoavat edelleen, vaikka historiantutkimus, arkeologia, biologia ja muut luonnontieteet sekä muiden kulttuurien kohtaamiset ovat tuoneet esille sen, että ei voi oikeastaan koskaan sanoa, että "näin on aina ollut". Ja itseäni kiinnostaa yhtä paljon se, millaista on ollut entisaikoihin, kuin se, miksi jonkun ihmisen on sanottava, että "näin on aina ollut". Uskonnot ovat isolta osalta myös psykologiaa.

Pascal Boyeria olen joskus lukenut (siitä on aikaa) mutta Karen Armstrong on tuntemattomampi nimi, joten täytyy tutustua hänen teoksiin.

wind -- kirjoitti:

....että mistä tuo uskonnollinen ja hengellinen käsitteistö mahdollisesti on voinut saada alkunsa....

Luultavimmin on käsitetty jo varhain että näiden henkien näkeminen ja oman sielun tunnistaminen ei voi olla hermostollista hallusinaatiota... koska sieltä
laakson toiselta puolelta on saatu myös vastauksia kysymyksiin. Unessahan
tapahtuu myös selvää johdatusta.. hyvin nukutun yön jälkeen päätöksen teko
on helpompaa.. voidaan muuttaa jopa käyttäytymisen suuntaa... eli suuria
voimalinjoja....ihan kuin tärkeää dataa ilmestyisi jostakin tyhjästä "kovalevylle"
..periaatteessa kommunikoimme henkimaailman kanssa.. tästähän rukoilemisessakin on kyse...

""reinkarnaatio-oppi on ollut aina olemassa."" ?

ihmisen tunnistavat kyllä itse elä'neensä aikaisemmin.. tuskin näin paksua väitettä voi kukaan ulkopuolinen vakavasti esittää.. varsinkaan tieteen nimissä....kaikenlaiset kummitukset lentävät muutenkin labran ikkunasta vaikka oletuksia niiden koostumuksesta onkin olemassa....

"""Mitä meillä oli ennen kuin oli sielu?""""

sama vika rahikaisella, mistä tulemme... vähän kuin lohi piiskaisi kysyvästi vettä pyrstöllään.. tai mitä meillä syötiin ennen Flooraa..

näin hihhulin tontilta katsottuna, Jumala on ollut aina olemassa ja koska näin on
...olemme yhdestä paikasta kotoisin, tunnemme myös ikävää, surua..eikä ne ole vain psyykkisiä tuntemuksia jotka olisi kehittyneet evoluutiossa, vaan selvästi luotuja ominaisuuksia..kuten rakkauskin..meissä vaikuttaa myös voima pyrkiä hyvyyteen, kaikkeen korkeaan.. eikä niihin löydy vastauksia tiedeteoreettisesti

Lue lisää

"Luultavimmin on käsitetty jo varhain että näiden henkien näkeminen ja oman sielun tunnistaminen ei voi olla hermostollista hallusinaatiota..."

Ei, edelleen menee sen asian vierestä, mistä minä kirjoitin. Kysytään näin: miksi epileptikkoja on ollut noin sata vuotta, mutta pahojen henkien riivaamia tuhansia vuosia? Ja mistä on tullut se selitys, että joku on pahojen henkien riivaama? Mistä on tullut tuo käsitys pahasta (tai hyvästä) hengestä, jos kyse on kuitenkin vain epileptisestä kohtauksesta?

".. eikä niihin löydy vastauksia tiedeteoreettisesti"

Niin, tästähän on osaksi kysymys. Vastaus joka ei pakosta ole totta, vaikka se olisi annettu jo kymmenen tuhatta vuotta sitten.

marathustra kirjoitti:

"Luultavimmin on käsitetty jo varhain että näiden henkien näkeminen ja oman sielun tunnistaminen ei voi olla hermostollista hallusinaatiota..."

Ei, edelleen menee sen asian vierestä, mistä minä kirjoitin. Kysytään näin: miksi epileptikkoja on ollut noin sata vuotta, mutta pahojen henkien riivaamia tuhansia vuosia? Ja mistä on tullut se selitys, että joku on pahojen henkien riivaama? Mistä on tullut tuo käsitys pahasta (tai hyvästä) hengestä, jos kyse on kuitenkin vain epileptisestä kohtauksesta?

".. eikä niihin löydy vastauksia tiedeteoreettisesti"

Niin, tästähän on osaksi kysymys. Vastaus joka ei pakosta ole totta, vaikka se olisi annettu jo kymmenen tuhatta vuotta sitten.

Lue lisää

Erotetaan neurologiset sairaudet, kuten epilepsia, tai mielenterveyshäiriöt kuten skitsofrenia... elämää säätelevistä voimista: hyvä ja paha. Niitähän ei voida tutkia kuten aivotoiminnan tilapaisia häiriöitä. Henkiparantajia on olemassa, manaajia.. mutta eivät he kytke mitään sähköistä vempainta, tai syötä pillereitä.. joilla pyritään muuttamaan fysikaalisesti ihmisen käyttäytymistä ja poistamaan paha. He ohjaavat parempaa henkeä, toimivat kokonaan toisessa maailmassa..jossa ihminen ei ole kykenevä itse tuhoamaan pahaa tai tarpeeksi vastaanottavainen.. silloin siihen käytetään voimaa... ...erilaisten lääkkeiden käyttö voi kyllä heikentää tätä parannustyötä, ne ovat kuin vastuksia mutta sielullinen parannustyö tekee syvemmän muistijäljen ja vaatii aina puhtaan mielen, huolimatta siitä missä kunnossa se on. Siksi meillä on myös Jumalan parantamia alkoholisteja, huumeriippuvaisia... jne.

marathustra kirjoitti:

"Raamattu on siitä mielenkiintoinen kirja, että kun sitä lukee em. nykyisen historiallisen aikajärjestyksen mukaan -niin se antaa aika selkeän kuvan miten uskonto kehittyy."
Totta ja myöskin se, että se on tietyllä tapaa hermeettinen suhteessa todellisuuteen, varsinkin Vanha Testamentti. Se kertoo mahdollisesti todellisista tapahtumista, mutta ei luonnollisten syy ja seuraus -suhteiden kautta, vaan jumalallisina väliintuloina (yleensä rangaistuksena jostain). Tällöin mielestäni näkyy hyvin uskonnon asema selittävänä tekijänä: jos ei ymmärrä tai tiedä muutoksista luonnossa, niin kuivuudesta ja tuhohyönteisistä johtuva nälänhätä on helpoin selittää jumalan rangaistuksena (sitten tarvitsee vain "päätellä" miksi ja mistä jumala haluaa rangaista). Tuo uskonnon kehittyminen näkyy myös nykyajassa, tiedon ja vaihtoehtoisten "totuuksien" lisääntyessä Raamatun kertomukset muuttuvat vertauskuvallisiksi, Aatamista ja Eevasta tulee astraaliolentoja jne.

Kristinuskon hermeettinen todellisuus on viimeisen sadan vuoden aikana tullut puhkotuksi useaan otteeseen. Se toimi niin kauan, kun ihmiset uskoivat, että "näin on aina ollut, kuten se Raamatussa lukee" - samaan monet vetoavat edelleen, vaikka historiantutkimus, arkeologia, biologia ja muut luonnontieteet sekä muiden kulttuurien kohtaamiset ovat tuoneet esille sen, että ei voi oikeastaan koskaan sanoa, että "näin on aina ollut". Ja itseäni kiinnostaa yhtä paljon se, millaista on ollut entisaikoihin, kuin se, miksi jonkun ihmisen on sanottava, että "näin on aina ollut". Uskonnot ovat isolta osalta myös psykologiaa.

Pascal Boyeria olen joskus lukenut (siitä on aikaa) mutta Karen Armstrong on tuntemattomampi nimi, joten täytyy tutustua hänen teoksiin.

Lue lisää

"vaihtoehtoisten "totuuksien" lisääntyessä Raamatun kertomukset muuttuvat vertauskuvallisiksi"

Se on yksi tapa tutkia vaikkapa Raamatun kertomuksia. Tosin kun olen tutustunut muihin uskontoihin ja kristillisyyden perinteisiin, niin tuo kirjaimellinen Raamatun tulkinta on lähes poikkeuksellinen historiassa. Juutalaisuudessa ja vaikkapa idän ortodoksien parissa tarinat (em. luomiskertomus) käsitetään lähes poikkeuksetta symbolisiksi kertomuksiksi. Siksi niissä tiede ei ole aiheuttanut mitään suurempaa paradigman muutosta mihinkään suuntaan. Se ei ole ongelma lainkaan. Ongelma on lähinnä lännen kristillisyydessä.

Itse olen päätynyt (toistaiseksi) lähemmäs sitä näkökantaa, että uskonto on pohjimmiltaan psykologiaan perustuvaa. Teologinen ja dogmaattinen uskonto on enemmän vain heijastusta siitä psykologiasta, enemmän pyrkimys rationalisoida ja yhtenäistää erilaisia käsityksiä ja luoda identiteettiä suhteessa muihin ideologioihin (ja tietysti valtapolitiikkaan liittyvät kysymykset).

Usein ehkä uskonnoton tekee sen virheen (kuten minä), että lähestyy uskontoa jonkinlaisena maailmanselityksenä unohtaen tai yksinkertaistaen sen psykologisen puolen. Mutta useimmille uskovaisille taas asia on toisinpäin. Se sisäinen kokemus on se tärkein, teologia on sivuseikka (eikä mitenkään merkityksellinen).

Tai kun kysyit sielusta, niin useimmilla meistä on jokin ontologinen olettamus "henkisestä keskuksesta" silmien takana. Jokin ajatus, että on jokin minä, joka koetaan jollain tapaa erillisenä omasta ruumiista ja ennenkaikkea maailmasta. Ja kun ihmismieli ei kauhean helposti (tai lainkaan) kykene ajattelemaan, että mitä olisi jos sitä keskusta ei olisi -niin ajatus kuoleman ylittävästä sielusta ei ole kauhean järjetön johtopäätös siitä. Varsinkin jos siihen liittyy vielä pelkoa tuntemattomasta, kuten kaikilla meillä jossain määrin esiintyy. Totuuden kanssa sillä ei tietysti ole mitään tekemistä, mutta suurin osa päätöksistämme perustuu joka tapauksessa muuhun kuin rationaaliseen järjen käyttöön.

Saattaa olla myös virhe ajatella, että ihmisen kokemus maailmasta olisi jotenkin perustavalla tavalla muuttunut uskonnon perustajien jälkeen. Abstrakti tieto on tietysti lisääntynyt valtavasti, mutta onko se subjektiivinen kokemus elämästä muuttunut lainkaan?

Sarcisson kirjoitti:

"vaihtoehtoisten "totuuksien" lisääntyessä Raamatun kertomukset muuttuvat vertauskuvallisiksi"

Se on yksi tapa tutkia vaikkapa Raamatun kertomuksia. Tosin kun olen tutustunut muihin uskontoihin ja kristillisyyden perinteisiin, niin tuo kirjaimellinen Raamatun tulkinta on lähes poikkeuksellinen historiassa. Juutalaisuudessa ja vaikkapa idän ortodoksien parissa tarinat (em. luomiskertomus) käsitetään lähes poikkeuksetta symbolisiksi kertomuksiksi. Siksi niissä tiede ei ole aiheuttanut mitään suurempaa paradigman muutosta mihinkään suuntaan. Se ei ole ongelma lainkaan. Ongelma on lähinnä lännen kristillisyydessä.

Itse olen päätynyt (toistaiseksi) lähemmäs sitä näkökantaa, että uskonto on pohjimmiltaan psykologiaan perustuvaa. Teologinen ja dogmaattinen uskonto on enemmän vain heijastusta siitä psykologiasta, enemmän pyrkimys rationalisoida ja yhtenäistää erilaisia käsityksiä ja luoda identiteettiä suhteessa muihin ideologioihin (ja tietysti valtapolitiikkaan liittyvät kysymykset).

Usein ehkä uskonnoton tekee sen virheen (kuten minä), että lähestyy uskontoa jonkinlaisena maailmanselityksenä unohtaen tai yksinkertaistaen sen psykologisen puolen. Mutta useimmille uskovaisille taas asia on toisinpäin. Se sisäinen kokemus on se tärkein, teologia on sivuseikka (eikä mitenkään merkityksellinen).

Tai kun kysyit sielusta, niin useimmilla meistä on jokin ontologinen olettamus "henkisestä keskuksesta" silmien takana. Jokin ajatus, että on jokin minä, joka koetaan jollain tapaa erillisenä omasta ruumiista ja ennenkaikkea maailmasta. Ja kun ihmismieli ei kauhean helposti (tai lainkaan) kykene ajattelemaan, että mitä olisi jos sitä keskusta ei olisi -niin ajatus kuoleman ylittävästä sielusta ei ole kauhean järjetön johtopäätös siitä. Varsinkin jos siihen liittyy vielä pelkoa tuntemattomasta, kuten kaikilla meillä jossain määrin esiintyy. Totuuden kanssa sillä ei tietysti ole mitään tekemistä, mutta suurin osa päätöksistämme perustuu joka tapauksessa muuhun kuin rationaaliseen järjen käyttöön.

Saattaa olla myös virhe ajatella, että ihmisen kokemus maailmasta olisi jotenkin perustavalla tavalla muuttunut uskonnon perustajien jälkeen. Abstrakti tieto on tietysti lisääntynyt valtavasti, mutta onko se subjektiivinen kokemus elämästä muuttunut lainkaan?

Lue lisää

"Mutta useimmille uskovaisille taas asia on toisinpäin. Se sisäinen kokemus on se tärkein, teologia on sivuseikka (eikä mitenkään merkityksellinen). "
Niin, onko kyseessä kokemus, joka liittyy ihmisenä olemiseen, subjektiivinen kokemus, joka pyritään selittämään kulttuurin (uskonnollisessa) kontekstissa? Kokemus joka liitetään yliluonnolliseen johtuen kulttuurista, vaikka se voisi olla puhtaasti luonnollinen tai ainakin uskonnollisuudesta vapaa? Osaisinko selittää:

Keskustelin viikolla uskonnosta ystäväni kanssa, perusluterilainen ja fiksu ja Uudelleensyntynyt. Hän sanoi kristinuskossa olevan sellaista, mitä muut uskonnot eivät tarjoa, esimerkiksi armo ja vapautus pahoista teoista (olemmehan kaikki syntisiä...) ja että hän koki olevansa onnellinen ja jotenkin suojeltu, jonkin olennon ohjauksessa (ei kirjaimellisesti). Heitin seuraavan esimerkin: läpi vuosituhansien ihmiset ovat kokeneet jumalien läsnäoloa, kristityt kutsuvat sitä Pyhäksi Hengeksi, joka heidän ideologiansa mukaan olisi tullut vasta Jeesuksen myötä, mutta jos kokemus on sama, nimitys vain eri? Nyt meillä on kristitty, joka on onnellinen, autuas ja niin edelleen ja sitten meillä on vaikka buddhalainen (tai muu) joka on onnellinen, autuas ja sinut maailman kanssa. Kaksi onnellista, samanlaisen subjektiivisen kokemuksen omaavaa ihmistä, kunnes tämä kristitty sanoo buddhalaiselle, että palat helvetin tulessa, koska et usko samaan kuin minä. Tuossa on kristinuskon (ja ehkä yleensä uskontojen) ongelma: se on ominut ihmisten kokemuksen ja on hyvinkin poissulkeva mitä tulee historiaan ja yleensä todellisuuteen. Luulisi, että jokin jumaluus kohtelisi ihmisiä objektiivisesti, kuten painovoima, että se olisi kaikille sama missä päin planeettaa tuo yksilö sitten onkaan, mutta teologiasta johtuen näin ei ole. Ja jos teologia onkin vain ihmisen keksimään semantiikkaa sieluista ja hengistä, pelastuksesta ja ikuisesta elämästä joka on alunperin kehitelty selittämään tuo ihmisen aivojen tietoisuus ja aivojen aiheuttamat luonnolliset ilmiöt, vaikka sitten deja-vu, yliluonnollisella kehitelmällä?

"Itse olen päätynyt (toistaiseksi) lähemmäs sitä näkökantaa, että uskonto on pohjimmiltaan psykologiaan perustuvaa."
Olen itse samoilla linjoilla, vielä niin että yritän tarkastella yksilön kannalta. Kuten jo yllä mainitsin painovoiman, niin samoin hengellisyydestä pitäisi löytää se pienin yhteinen nimittäjä ja tällä hetkellä se on subjektiivisuus. Ja mielestäni jonkin jumalolennon olemassaolon ja olemattomuuden kannalta on yhtä merkittävää se, että jotkut kokevat jumalan kuin se, että jotkut eivät koe. Kaikki kokevat painovoiman, jotkut raskaammin kuin toiset, mutta yhtä kaikki jokainen kokee sen. Miksi jumalat ja henget ovat subjektiivisia ja sangen valikoivia?

marathustra kirjoitti:

"Mutta useimmille uskovaisille taas asia on toisinpäin. Se sisäinen kokemus on se tärkein, teologia on sivuseikka (eikä mitenkään merkityksellinen). "
Niin, onko kyseessä kokemus, joka liittyy ihmisenä olemiseen, subjektiivinen kokemus, joka pyritään selittämään kulttuurin (uskonnollisessa) kontekstissa? Kokemus joka liitetään yliluonnolliseen johtuen kulttuurista, vaikka se voisi olla puhtaasti luonnollinen tai ainakin uskonnollisuudesta vapaa? Osaisinko selittää:

Keskustelin viikolla uskonnosta ystäväni kanssa, perusluterilainen ja fiksu ja Uudelleensyntynyt. Hän sanoi kristinuskossa olevan sellaista, mitä muut uskonnot eivät tarjoa, esimerkiksi armo ja vapautus pahoista teoista (olemmehan kaikki syntisiä...) ja että hän koki olevansa onnellinen ja jotenkin suojeltu, jonkin olennon ohjauksessa (ei kirjaimellisesti). Heitin seuraavan esimerkin: läpi vuosituhansien ihmiset ovat kokeneet jumalien läsnäoloa, kristityt kutsuvat sitä Pyhäksi Hengeksi, joka heidän ideologiansa mukaan olisi tullut vasta Jeesuksen myötä, mutta jos kokemus on sama, nimitys vain eri? Nyt meillä on kristitty, joka on onnellinen, autuas ja niin edelleen ja sitten meillä on vaikka buddhalainen (tai muu) joka on onnellinen, autuas ja sinut maailman kanssa. Kaksi onnellista, samanlaisen subjektiivisen kokemuksen omaavaa ihmistä, kunnes tämä kristitty sanoo buddhalaiselle, että palat helvetin tulessa, koska et usko samaan kuin minä. Tuossa on kristinuskon (ja ehkä yleensä uskontojen) ongelma: se on ominut ihmisten kokemuksen ja on hyvinkin poissulkeva mitä tulee historiaan ja yleensä todellisuuteen. Luulisi, että jokin jumaluus kohtelisi ihmisiä objektiivisesti, kuten painovoima, että se olisi kaikille sama missä päin planeettaa tuo yksilö sitten onkaan, mutta teologiasta johtuen näin ei ole. Ja jos teologia onkin vain ihmisen keksimään semantiikkaa sieluista ja hengistä, pelastuksesta ja ikuisesta elämästä joka on alunperin kehitelty selittämään tuo ihmisen aivojen tietoisuus ja aivojen aiheuttamat luonnolliset ilmiöt, vaikka sitten deja-vu, yliluonnollisella kehitelmällä?

"Itse olen päätynyt (toistaiseksi) lähemmäs sitä näkökantaa, että uskonto on pohjimmiltaan psykologiaan perustuvaa."
Olen itse samoilla linjoilla, vielä niin että yritän tarkastella yksilön kannalta. Kuten jo yllä mainitsin painovoiman, niin samoin hengellisyydestä pitäisi löytää se pienin yhteinen nimittäjä ja tällä hetkellä se on subjektiivisuus. Ja mielestäni jonkin jumalolennon olemassaolon ja olemattomuuden kannalta on yhtä merkittävää se, että jotkut kokevat jumalan kuin se, että jotkut eivät koe. Kaikki kokevat painovoiman, jotkut raskaammin kuin toiset, mutta yhtä kaikki jokainen kokee sen. Miksi jumalat ja henget ovat subjektiivisia ja sangen valikoivia?

Lue lisää

"Niin, onko kyseessä kokemus, joka liittyy ihmisenä olemiseen, subjektiivinen kokemus, joka pyritään selittämään kulttuurin (uskonnollisessa) kontekstissa?"

Tuo on yksi tulkinta, jota olen itse ajatellut pitkään.

Minulla oli mahdollisuus tuossa muutama kuukausi sitten olla mukana Espanjassa, jossa oli kokoontuneena useammasta uskonnosta ihmisiä. Yksi aihe mitä käsiteltiin epävirallisesti oli juuri tämä. Kun puhuttiin ns. "uskonnollisesta" kokemuksesta avoimesti, niin ei voinut olla huomaamatta miten ihmisten kokemukset lähestyivät toisiaan. Varsinkin kun pyysi heitä selittämään niitä kokemuksia omin sanoin ja välttämään teologisia termejä.

Tosin tuolla oli etuna se, että paikalla oli nimenomaan ihmisiä, joille dogmaattinen uskonto oli sivuseikka -eräänlaista ekumenian hakemista. Tai kuten yksi jesuiittapappi sanoi kahdenkesken, että hänen mielestään Raamattu pitäisi symbolisesti polttaa ja keskittyä siihen jumalan kokemiseen suoraan ihmisenä. Selittää ehkä parhaiten miksi keskustelu oli suhteellisen avointa?

Itse olen opiskellut buddhalaisuutta monta vuotta (en ole buddhalainen -älä säikähdä, koin sen vain kiinnostavaksi ja hyödylliseksi), ja huomasin että siellä -kuten idän uskonnoissa yleensä - tuo nurkkakuntaisuus "totuudesta" ei ole niin pinnassa.

Ehkä se todella on teologinen kysymys. Kun jumaluutta ei ole tai sen ei koeta olevan persoonallinen, niin on teologisesti huomattavasti vaikeampi perustella jonkin katsomuksen tai kansan ainutlaatuisuutta. Jumaluus tai perimmäinen todellisuus on silloin avoin kaikille löydettäväksi tai koettavaksi kulttuurista tai taustasta riippumatta.

Noita juttujasi lukiessa tuli väistämättä mieleen edesmennyt Alan W. Watts, joka oli viime vuosisadan puolella yksi erikoisimmista filosofeista. Hän oli tosin idän uskontojen suuntaan kallellaan ja pohjimmiltaan mystikko, mutta teki ainakin minusta mielenkiintoisia huomioita uskonnosta, tieteestä ja psykologiasta. Eli jos suuntaus tuonne päin ei haittaa, niin hänellä on esim. lyhyt teos "Wisdom of Insecurity", jossa hän yrittää löytää yhteyksiä juuri tuosta "kokemuksesta" eri uskontojen välillä ja mitä se voisi tarkoittaa tieteen näkökulmasta. Tai siitä ihmisen kokemasta "jumaluudesta" ilman mitään yliluonnollista selitystä.

Otetaan selvityksen alle perusasiat, oletko niistä tietoinen mitä ne oe ovat:
Mikä on sielu?
Mikä on henki?
Mitä ihmisille tapahtuu, kun hän kuolee ?
Onko hän yhä tietoisena jossakin ?
Onko syytä toivoa, että kuolleet palaisivat eloon?

osa maailmasta kirjoitti:

Otetaan selvityksen alle perusasiat, oletko niistä tietoinen mitä ne oe ovat:
Mikä on sielu?
Mikä on henki?
Mitä ihmisille tapahtuu, kun hän kuolee ?
Onko hän yhä tietoisena jossakin ?
Onko syytä toivoa, että kuolleet palaisivat eloon?

Lue lisää

"Mikä on sielu?"
"Mikä on henki?"

Teistisiä käsityksiä, joiden olemassaolosta ei ole esitetty pitäviä todisteita.

"Mitä ihmisille tapahtuu, kun hän kuolee ?"
"Onko hän yhä tietoisena jossakin ?"

Sitä ei tiedetä.

"Onko syytä toivoa, että kuolleet palaisivat eloon?"

Jos tarkoitat, onko esitetty todisteita, joiden valossa voitaisiin todeta, että kuolleen voi herättää henkiin, vastaus on ei.