- Tuo qwertyn käännös on oikein hyvä. Minä sain aikaan seuraavan käännöksen. Aika monta vuosikymmentä meni niin, ettei Suomen kieli ollut aktiivisessa käytössä, joten käännös ei välttämättä ole ihan sujuvinta Suomea. Nyt olen palautellut mieleen vanhoja asioita noin kolmen vuoden ajan. Asiasisältö on oikein, samoin monet alkuperäistekstin nyanssit. En ole kirjailija tai toimittaja, joten sanataiturit voivat stilisoida tekstiä. Kai sekin on mainittava, että julistuksen tekijänoikeuden kuuluvat Manhattan Declaration Inc:lle. Sitten asiaan:
Johdanto
Kristityt ovat kaksi vuosituhatta kestäneessä perinteessä Jumalan sanan julistajia. Kristityt etsivät yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, vastustavat tyranniaa, ulottavat myötätuntonsa köyhille, sorretuille ja kärsiville.
Tunnustamme kaikenikäisten kristillisten instituutioiden ja yhteisöjen epätäydellisyyden ja puutteellisuuden, mutta edustamme myös kristillistä perinnettä, joka puolusti viattomuutta pelastamalla hylättyjä lapsia roomalaisten käsistä estäen näiden lasten joukkomurhat. Tuossa perinteessä kristityt tuomitsivat Rooman hallinnon koskien lapsien murhaamista. Muistamme kunnioituksella uskovia, jotka uhrasivat elämänsä roomalaisissa kaupungeissa pyrkiessään hoitamaan ruttoon kuolemassa olevia sairaita, ja jotka mieluummin kuolivat urheasti Colosseumilla kuin kielsivät uskonsa.
Barbaarien vyöryessä yli Euroopan kristittyjen luostarit säilyttivät, ei pelkästään Raamatun käsikirjoituksia, vaan myös länsimaista kirjallisuutta ja taidetta. Kristityt taistelivat orjuuden pahuutta vastaan: Paavilliset julistukset 16. ja 17.vuosisadalla tuomitsivat orjuuden ja kehottivat poistamaan seurakunnista kaikki, jotka olivat tekemisissä orjakaupan kanssa. Evankelisten kristittyjen johtajat, John Wesley ja William Wilberforce, pystyivät lopettamaan orjuuden Englannissa. Wilberforcen johdolla kristityt perustivat monia yhdistyksiä, jotka pyrkivät auttamaan köyhiä, vankeja ja lapsityövoimaa, joka oli kytketty ketjuilla koneisiin.
Euroopassa kristityt haastoivat kuninkaiden väitteet valtansa jumalallisuudesta, taistelivat vallan hallinnolliseen tasapainottamiseen tähtäävien lakien puolesta mahdollistaen täten perustan modernille demokratialle. Amerikassa kristityt naiset seisoivat suffragettien etujoukoissa. Kristityt johtivat 1950- ja 60-luvun suuria kansalaisoikeusmarsseja esittämällä, että kaikki ihmiset rodusta, uskonnosta, iästä tai luokka-asemasta riippumatta ovat kirjoitusten mukaan Jumalan kuvia.
Samanlainen sitoutuneisuus inhimilliseen arvokkuuteen on viime vuosikymmeninä johtanut kristityt taistelemaan ihmiskauppaa, seksiorjuutta ja niiden epäinhimillistävää vaikutusta vastaan. Kristityt ovat osoittaneet myötätuntoa Afrikan Aids-potilaita kohtaan sekä edistäneet ihmisoikeuksien toteutumista tarjoamalla puhdasta vettä kehitysmaissa. Kristityt ovat tarjonneet kodin kymmenille tuhansille orpolapsille, jotka ovat jääneet orvoiksi sodan, sairauden tai syrjinnän takia.
Kuten nuo jotka elivät uskossa ennen meitä, me tämän päivän kristityt olemme tulleet julistamaan kallishintaista evankeliumia, suojaamaan jokaisen ihmisyksilön sisäistä arvokkuutta ja seisomaan yleisen ja yhteisen hyvän puolella. Ollessaan rehellinen kutsumukselleen ja kutsumalla opetuslapseuteen, kirkko voi tarjota palvelutehtävässään pyhän ja arvokkaan panoksen yhteiskunnassa.
(jatkuu kunhan saan seuraavan luvun valmiiksi) - Tuon julistuksen toisella sivulla kohdan Declaration (Julistus) ensimmäisellä rivillä mainitaan ortodoksit, katoliset ja evankelikaaliset kuppikunnat. Aika monta amerikkalaista seurakuntaa jää tuon rajauksen ulkopuolelle. Ehkä tuo sakki ei halunnut, että heidät yhdistetään välillä hieman häiriintyneitä piirteitä saavaan julistukseen.
Yksi julistuksen tekstin laatijoista Charles Coulson (juttua tuossa yllä) oli koulutukseltaan juristi ja se näkyy julistuksen aika mutkikkaassa lauserakenteessa. On julistus silti ihan ymmärrettävää kieltä. Jotta ymmärtää julistuksen kokonaisuudessaan, on tunnettava aika hyvin amerikkalaista poliittista historiaa täydennettynä amerikkalaisella uskonnonfilosofialla. Tässä ketjussa on hyvät pohjatiedot asian tiimoilta.
P.S. Aloitin kääntämisen, yksi sivu valmiina. Haluatteko käännöksen yhtenä kokonaisuutena vai paloina? - Minä voin kääntää Manhattanin julistuksen suomeksi. Dokumentti on 9 sivua pitkä, joten ihan yhdellä istumalla sitä ei jaksa kääntää: Korkeintaan sivun päivässä ja siihenkin kuluu paljon tupakkia. Aloitan joulunpyhinä tai heti niiden jälkeen.
- "Odotan milloin esim. Patmos perustaa yhdistyksen tuota varten. "
Suomessa nyt ei vain ole öljymiljardöörejä, joiden intresseihin kuuluu fossiilisten polttoaineiden käytön edistäminen. Suomessa ei asian tiimoilta ole edes varteenotettavaa lobbausryhmää. Suomalaisilla keskustelupalstoilla lähinnä vastutetaan milloin mitäkin öljylle tms. vaihtoehtoista energiatuotantoa milloin minkäkin argumentin turvin. En usko, että Patmoksessa ollaan niin typeriä tai turhamaisia, että ilmastonmuutos-denialismin tukemiseksi perustetaan jokin yhdistys. Jos sellainen perustetaan, niin Patmos ei ole mukana ainakaan kovin näkyvästi vaikka P:n amerikkalaiset esikuvat ovatkin noita em. denialisteja. Jos ilmastomuutos-denialismi onnistutaan Patmoksessa yhdistämään "kulttuurimarxismiin", niin ehkä sitten saadaan jotain pienimuotoista pöhinää aikaiseksi. - Minä käytän kristofasismi-käsitettä siinä merkityksessä kuin se esiintyy Söllen artikkelissa vuodelta 1970. Mummomuori lähestyy ilmiötä teologisesti käyttäen eri käsitettä, mutta samasta asiasta on kyse.
Ennen tuota Söllen artikkelia oli tapahtunut mm. seuraavaa: 1960-luvun puolivälissä Lyndon B. Johnsonin (demokraatti) presidenttikaudella tuli voimaan lait mustien kansalaisoikeuksista sekä laki jolla helpotettiin mustien äänestämistä. Etelävaltioissa valkoiset olivat äänestäneet perinteisesti demokraatteja. Tuolloin GOP (republikaanit) alkoivat takoa etelässä valkoisten päihin ajatusta, että mustat olivat vallanneet demokraattisen puolueen ja heidän etunsa olisi joutunut uhatuksi. Osittain tämä pitikin paikkansa. Nixonin vaalikampanjoissa tätä ”ideologiaa” sovellettiin ensimmäisen kerran. Kristofasismiin liittyy historiallisesti tämä rasistinen piirre.
Nyt viimeisimmissä vaaleissa teräs- ja kaivosteollisuutta harjoittavissa osavaltioissa noudatettiin hieman toisenlaista strategiaa. Uhkana eivät olleet mustat vaan globalismi, joka vie työpaikat (jotka olivat kyllä jo häipyneet jo ennen ja ihan GOP:n suosiollisella myötävaikutuksella).
Hieman kärjistetysti nykytilanteen valossa voisi sanoa, että etelävaltiot lopulta voittivat sisällissodan. Siihen meni reilut 150 vuotta, mutta kuitenkin.
Kristofasismissa on kyse ennen muuta rahasta ja vallasta, ei uskonnosta. Uskonto on valjastettu edistämään oligarkkien asiaa eli rikastumista. Siinä sivussa tietyt tyypit ovat saaneet polittista valtaa, mutta he ovat kuitenkin rahapiirien marionetteja. Yhdysvalloista on tullut oligarkia, jossa valta on rahapiireillä, ei suinkaan kansan vaaleissa valitsemilla poliitikoilla. Nämä oligarkit ovat pitäneet yleensä matalaa profiilia ja antaneet ”sielunsa myyneiden” poliitikkojen hoitaa ”likaisen työn”.
Kristofasismi on vastaus kuviteltuun poliittisen eliitin liialliseen vaikutusvaltaan. Viime aikoina tuon eliitin ulkopuolelta tulleet ehdokkaat ovat menestyneet yllättävän hyvin. Kristofasismi tavoittelee ”pienempää” hallintoa, mutta joutuu itse huomaamaa, että lopulta tuloksena saattaa olla itse asiassa suurempi hallinto, jotta kristofasistien agenda voidaan toimeenpanna täysimääräisenä. Tässä on yksi kristofasismin paradoksi.
Kristofasismi ei ole mikään monoliitti. Se on hyvin hajautettu uskonnollis-poliittinen ja uskontopoliittinen liike, jonka menestys pohjautuu siihen, että kristofasismissa on onnistuneesti otettu huomioon lokaalit toiveet ja tarpeet. Seurakuntien yms. kautta on saavutettu suuri yleisö ja heitä on myös kuunneltu ja tästä on sitten johdettu paikallisia menettelytapoja. Kirstofasismi tarkoittaa Alabamassa jotain ihan muuta kuin liberaalissa Bostonissa tai San Franciscossa.
On oikeastaan aika yllättävää, että monet pastorit eri puolilla maata ovat lähteneet mukaan kristofasistiseen liikehdintään. Heillä ei taida olla muuta kimmoketta asiaan kuin hieman sairas suhtautuminen valtaan, jolla he pyrkivät säätelemään paikallisen seurakuntansa jäsenten elämää. Tässä Raamatulla päähän lyöminen on osoittautunut mainioksi valtaa pönkittäväksi menettelyksi. No, tämä koskee lähinnä fundamentalisteja.
Kristofasismi ei ole jyrkän hierarkkinen järjestelmä vaan hyvin hajautettu systeemi, jossa tavallinen äänestäjä (mikä tarkoittaa myös uskovaa seurakuntalaista) ei tiedä, mikä tai mitkä ovat hänen ehdokkaansa pyrkimykset ja tavoitteet. Ei oikeastaan voikaan tietää, kun kristofasismi on peitetty sentimentaaliseen uskonnollisviritteiseen retoriikkaan.
Kaikki kristofasistit eivät ole ID-kannattajia tai minkään sortin kreationisteja. Kristofasistisia ehdokkaita ovat äänestäneet myös uskontoon välinpitämättömästi suhtautuneet ihmiset. Heille kristofasismilla on jotain muuta tarjottavaa ja se taas on aika yksilöllistä. Kristofasisteissa toki on paljon kreationisteja yms.
Kun USA:n Supreme Court hyväksyi samaa sukupuolta olevien avioliitot liittovaltionkin tasolla, niin olisipa ratkaisu ollut mikä tahansa, niin kristofasistit olivat pelanneet korttinsa jo etukäteen erittäin hyvin: Jos avioliitot olisi kielletty liittovaltion tasolla, kristofasistit olisivat voineet juhlia ”suurta voittoa”. Nykyisen tilanteen vallitessa kristofasistit voivat aina vedota elitistiseen ratkaisuun ja omaan raamatuntulkintaansa saaden kannattajia tätä kautta. Suorastaan nerokas lähestymistapa!
Bannonin ja kristofasistien suhteesta Brexitiin ei voi vielä sanoa nykyisten tietojen perusteella juuri mitään. Huvittavaa Bannonissa on se, että vielä tänäkin päivänä hän nettoa suuria summia komediasarja Seinfeldistä. Jerry Seinfeld on juutalainen ja Bannon rankka anti-semitiitti. Tämä olkoon pienenä esimerkkinä kuinka kieroutunutta kristofasismi on. - Lue ketju johon qwerty viittaa. Sieltä selviää mitö kristofasismi on.
- Hyvin sinä qwerty tiivistit kristofasismin teesit. Yhdysvalloissa kristofasismin verkot ovat niin laajalle levittyneitä, ettei sitä oikein Suomessa edes ymmärretä. Aiheesta riittäisi juttua monen kirjan verran.
Suomessa on kristofasistista liikehdintää ollut havaittavissa joidenkin vapaisiin suuntiin kuuluvien marginaalisten yhdistysten, järjestöjen seurakuntien yms. parissa. Nykyisistä kansanedustajista ainakin Mika Niikko on selvästi kristofasisti ja niin on Päivi Räsänenkin ja onhan niitä muutama muukin, mutta ei niin näkyvästi; enimmäkseen tämä joukko kuuluu krisuihin ja persuihin.
Ihan tuntematonta kristofasistinen liikehdintä ei ole ev.lut kirkonkaan parissa. Ainakin viidesläinen Kansanlähetys ja Kansan Raamattuseura ovat jo organisaationsa rakenteen puolesta aika lähellä vastaavia amerikkalaisia.
Viidesläisen verkkojulkaisun Uusi Tien päätoimittaja, Leif Nummela, on antanut TV7:n ohjelmassaan Cafe Raamattu runsaasti näkyvyyttä niin Ahviolle, Puolimatkalle kuin toisinaan Rahkosellekin. Viimeisin selvästi kristofasisti ko. ohjelmassa on ollut Susanna Koivula. En usko, että Nummelan olevan tietämätön moukka: eiköhän hän ole valinnut nuo em. vieraansa ihan tarkoituksellisesti ajamaan kristofasistista agendaa. Nummelan edesottamuksia olen kommentoinut aika ajoin ihan muualla kuin Suomi24:ssa. Radikaaleinta Cafe Raamatun viestintä oli Aa-yhdistyksen suurimman uhon aikana. Seuraava isompi kalapaliikki käytäneen eutanasia-aloitteen tiimoilta. Yhdysvalloissa eutanasiakysymykseen kristofasistiset piirit eivät ole juurikaan ottaneet kantaa. Muistaakseni viidessä osavaltiossa eutanasia on tavalla tai toiselle laillista. - Revisionistinen historiankirjoitus on yksi kristofasistien strategia. Ilmeisesti sitä voi soveltaa nykyisyydenkin kuvaukseen. Sen sortin revisionismista oli taannoin puhetta tämän palstan pitkässä ketjussa, jossa käsiteltiin Ahvion kristofasismia. Se ketju pyöri ennen USA:n presidentinvaaleja. Lähes kaikki ketjussa esitetyt skenaariot ovat jo tapahtuneet ja tai tapahtumassa juuri tällä hetkellä. Sen aallon harjalla Ahvio yrittää tuossa blogissaan surfata.
- Ahvio mainitsee blogissaan Bannonin olleen rahoitusalalla ja viihdebusineksessa. Tuo toki pitää paikkansa, mutta Bannon oli yksi Goldman Sachsin pahamaineisista pankkiireista. Tässä asiassa Bannonin viestintä on aika ovelaa kaksoisviestintää: hän kritisoi Wall Streetin elitistä rahamaailmaa samalla saaden rahoitusta siltä suunnalta. Jos maailmassa sattuu jokin talousskandaali, niin lähes 100 prosentin varmuudella Goldman Sachs on tavalla tai toisella sotkeutunut asiaan. Ei ole siis lainkaan yllättävää, että Bannon tukee Trumpin miljardöörikerhoa.
Mikään suuri menestys Bannonin ura Goldman Sachsilla ei ollut. Samaa voi sanoa Bannonista Hollywood-piireissä. Bannon on selvästi ilmaissut inhonsa juutalaisia kohtaan, mikä jossain määrin selittyy sillä, että Goldman Sachs ja monet Hollywoodin tuotantoyhtiöt ovat juutalaisessa omistuksessa. Tässä asiassa Ahvio joutuu kiemurtelemaan kuin korkkiruuvi: pitäisi kannattaa varauksettomasti Israelin politiikkaa ja saman aikaan hehkuttaa ja heruttaa amerikkalaista anti-semitismia. - Rahkosen jutut lakivaliokunnassa olivat täyttä tuubaa, mutta Turunkin kompuroi. Turusen lausonnon litteroinnin neljännellä sivulla ja sen viimeisellä rivillä Pasi meni möläyttämään:
"Kun lapsi syntyy, äiti on aina paikalla, usein samassa huoneessa."
Ihan totta, ei kai? Entä jos nainen makaa kynnyksen päällä siten, että ylä- ja alakroppa ovat kynnyksen eri puolilla. Silloin äiti on tietenkin vain osittain samassa huoneessa. Tai sitten lapsi syntyy ulkona tai ambulanssissa yms.
Turusessa on selvästi ainesta poliitikoksi. - Huomasin juuri, että sellainen kristofasistinen dokumentti kuin Manhattanin julistus on jäänyt huomiotta. Korjataan puute nyt.
Amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston yksi viimeisempiä tempauksia on Manhattanin julistus (Manhattan Declaration) vuodelta 2009. Tästä dokumentista voidaan johtaa myös suomalaisen uskonnollisen oikeiston esittämiä teesejä sellaisena kuin ne esiintyvät Ahvion ja Puolimatkan kirjoituksissa sekä heidän julkisissa esiintymisissään. Lisätään vielä joukkoon Pasi ”Raamatun kansanmurhat ovat hyviä” Turunen ja tietenkin Rahkonen.
Sinällään Manhattanin julistus ei tarjoa mitään uutta. Se oli vain yritys integroida hajanaisten uskonnollisen oikeiston eri ryhmien toimintaa yhteisen julistuksen taakse.
Tekstin laati muutama uskonnollinen johto ja sitä tuki toista sataa uskonnollista enemmän tai vähemmän tunnettua vaikuttajaa. Julistuksen pohjalta laaditun adressin lienee allekirjoittanut satojatuhansia ihmisiä. Ainakin viime vuonna julistus oli vielä avoimena allekirjoituksille.
Politiikkaan ja poliittiseen rikollisuuteen Manhattanin julistus liittyy siten, että yksi tekstin laatijoista oli Charles Colson. Nimi ei ehkä sano monelle juuri mitään. Colson uran merkittävimmät tapahtumat osuvat Nixonin hallituskaudelle Yhdysvalloissa. Colson oli tuolloin Nixonin avustaja Valkoisessa talossa: Siinä ei tietenkään ole mitään rikollista, mutta siinä on, että Colson oli yksi Watergate-skandaalin pääarkkitehdeistä ja tämä johti Nixonin eroon virastaan vuonna 1974. Colson oli oikea poliittisen sabotaasin mestari, joka tosin toimi Nixon tieten ja toisinaan suorasta käskystä. Colson on oikein uskonnollisen oikeiston korruptoituneen jäsenen perikuva ja hän sai vankeustuomion konnuuksistaan Watergaten ja sen liepeillä tapahtuneiden rikollisten sattumusten takia. Sittemmin Colson toimi kristinuskon kiivaana puolestapuhuja koettuaan hengellisen herätyksen. Miksi noissa piireissä on niin paljon konnia? Colson kuoli vuonna 2012.
Ensimmäisten allekirjoittajien joukossa on joukko kristofasismin yhteydessä tutuksi tulleita nimiä kuten James Dobson (Focus on the Family) ja Tony Perkins (Family Research Council). Nämä kaverukset ovat tulleet tunnetuksi ”tappakaa homot” – retoriikastaan. Siinä sitten tulikin mainituta yksi Manhattanin julistuksen päämääristä. Nuo Dobsonin ja Perkinsin johtamat ”perhejärjestöt” on luokiteltu vihajärjestöiksi. Tästä taisi olla jo aiemmin puhetta.
Tekstin laatijat esittävät perusteettomasti kristinuskon olevan uhanalainen USA:ssa. Tämä on niin nähtyä: kun uskonnollinen oikeisto on menettänyt yksinoikeutensa syrjiä ja sortaa milloin mitäkin vähemmistöä, he uhriutuvat. Tämä joukko on todella huonoa sietämään itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Sama pätee suomalaiseenkin uskonnolliseen oikeistoon. Puolimatka on varsinainen itkupilli, munaton mies. Ahvio on vain …no Ahvio. Rahkonen on amerikkalaisten esikuviensa mukaan turhanaikainen pullistelija, jonka sanomisissa ei ole mitään substanssia; siis pojaksi jääneen isonkokoisen miehen kitinää.
Manhattanin julistuksessa propagoidaan kansalaistottelemattomuutta kuviteltua tyranniaa harjoittavaa valtionhallintoa kohtaan. Tälle kuitenkaan ei ole mitään perusteita. Samanaikaisesti kristofasistinen klikki haaveilee uskonnollisen oikeiston harvainvallasta. Tätä yritetään ajaa myös Suomeen.
Tosin valtionhallinnon kiihtyneellä kritiikillä on yhteys rasismiin siten, että Manhattanin julistuksen laatimisen aikoihin Yhdysvalloissa oli ensimmäinen afro-amerikkalainen presidentti. Tämähän ei tietenkään sovi kristofasistiselle uskonnolliselle oikeistolle.
Manhattanin julistuksen pohjalta tietenkin vastustetaan vähän kaikenlaisia juttuja, joista on jo aiemmin ollut puhetta. Abortti on vain yksi näistä, mutta silläkin juurensa siten, että uskonnollinen oikeisto ei ole kovasta yrityksestään huolimatta päässyt asemaan, jossa jokin muu taho kuin nainen itse määrittelisi mitä nainen kropallaan tekee. Patriarkaatin aika on lopullisesti ohi, toivottovasti.
Kun lukee Manhattanin julistuksen tekstin, niin ei voi olla ajattelematta, että sen ovat laatineet katkeroituneet ja turhautuneet ikääntyvät miehet, kuten ovatkin. Manhattanin julistus ei ole saavuttanut erityisen suurta suosiota nuoremman polven uskovien keskuudessa, ei ainakaan valtavirran uskovien. Isosta maasta löytyy silti änkyröitä kyllä joka lähtöön.
Manhattanin julistuksen tekstin voi lukea tuolta:
http://manhattandeclaration.org/man_dec_resources/Manhattan_Declaration_full_text.pdf
Lisätietoja:
https://en.wikipedia.org/wiki/Manhattan_Declaration:_A_Call_of_Christian_Conscience - Oikeastaan demokratia sellaisena kuin se antiikin Ateenassa esiintyi oli harvainvaltaa. Ateenan torille kokontuivat vain vapaat miehet päättämään asioista. Naisilla, orjilla ja maahanmuuttajilla ei ollut nokan koputtamista. Platonin kirjoittama Valtio on enemmän oligarkian kuvaus kuin demokratian
Nykyään länsimaissa toimii joko edustuksellinen demokratia tai kansanvalta. Tämä hallitusmuoto ei ole vielä kovinkaan vanha, korkeintaan perua valituksen ajalta, naisten osalta sitäkin nuorempi.
Jos nykyisen uskonnollisen oikeiston (niin Suomessa kuin USA:ssa) esikuvia halutaan hakea antiikista, niin ensimmäisenä mieleen tulee Sparta. Nämä nykyiset krisotfasistit pyrkivät tosiaan romuttamaan kansanvaltaiset demokraattiset instituutiot korvaten ne joko "oikeauskoisilla" yskilöillä tai pienen piirin elitistisellä neuvostolla, joka ei loppujen lopuksi eroa lainkaan politbyroosta muinaisessa Neuvostoliitossa.
Tämä fasistinen uskonnollinen oikeisto ei niinkään vastusta keskushallintoa vaan edustuksellinen kansanvaltaisen valtion keskushallinnon insituutioita. Tässä piilee tuon aatesuunnan paradoksia: vastustetaan valtiota, mutta samanaikaisesti ajetaan vahvaa keskushallintoa kunhan se on muodostettu tuon spartalaisen esikuvan mukaan.
Fasistinen uskonnollinen oikeisto maalaa kauhukuvia valtion orjuuttavasta vaikutuksesta yksilövapauksien suhteen. Samanaikaisesti kuintekin ajataan asiaa, jossa valtion valta pyritään ulottamaan jopa kunkin ihmisen ajatteluun. Tällainen kaksoisviestintä on tyypillistä kaikille ääriliikkeille.
Uskonnollisen oikeiston "kuri & järjestys" -ajattelu (josta Rahkonen on hyvä esimerkki) voidaan palauttaa tuonne antiikin Spartaan. Sellaisessa hallintomallissa on aina läsnä väkivallan elementti. Tästä piilevästä väkivaltaisuudesta tuon ajatussuunnan parissa on valitettavan paljon esimerkkejä ja silloin puhutaan aina oligarkiasta tai diktatuurista. Uskonnollinen oikeisto irvistää kansanvaltaiselle demokratialle. - Jukka-Pekka Rahkosen esiintyminen viime viikolla Eduskunnan lakivaliokunnassa ja sitä seurannut Rahkosen avautuminen Aito Avioliiton Facebook-sivuilla on kirvoittanut jos jonkinlaista kommenttia tälläkin palstalla.
Kun on katsonut tuosta Rahkosen esiintymisestä olevan videon ja lukenut FB-avatumisen tekstit, niin voi ajatella Rahkosen seonneen. En kuitenkaan menisi tekemään asiasta kovinkaan nopeita johtopäätöksiä.
Rahkonen vain propagoi oman agendansa puolesta kun siihen kerrankin oli mahdollisuus ja vielä niinkin arvovaltaisella foorumilla kuin Eduskunnassa. Tuo esiintyminen oli täysin linjassa fasististen pyrkimysten kanssa: ensin luodaan kuvitteellinen ongelma ja sitten siihen tarjotaan ratkaisu. Tämä kuvitellun vastustajan demonisoiminen on niin vanha strategia, että sen läpinäkyvyys on jopa koomista. Hengenheimolaisiin sellainen saattaa vedota, mutta ei sekään kovin kauaa. Uhan on oltava todellinen, jotta sillä olisi reaalimaailman relevanssia.
Enemmänkin ajattelen Rahkosen kokevan eksistentiaalista uhkaa ja angstia perin hauraan maailmankuvansa takia. Tämä maailmankuvan hauraus on yhteistä kaikille ääriliikkeiden kannattajille.
Asiaan saattaa vaikuttaa myös kognitiivinen dissonanssi. Oman maailmankuvan ja todellisuuden välillä on niin suuri ristiriita, että sellainen aiheuttaa näitä selvästi fasistisia Rahkoselle tyypillisiä ulostuloja.
Joku esitti arvion, että Rahkonen oli ”kääntänyt” selkokielelle Ahvion kryptiset kirjoitukset. Siltä se vaikuttaa ja Ahvio taas on kopioinut ne amerikkalaiselta fasistiselta uskonnolliselta oikeistolta. Mitä kauemmaksi tullaan alkuperäisistä väitteistä, sitä huonommin ne soveltuvat kategorisiksi imperatiiveiksi; Rahkosen tapauksessa ne eivät sovi suomalaiseen yhteiskuntaan alkuukaan: kannatus ei vain riitä vaikka propagandaa höystettäisiin dramaattisilla ja raflaavillla uhkakuvilla
Rahkosen Eduskunnan lakivaliokunnan kuulemistilaisuudessa käyttämässä puheenvuorossa yritettiin häivyttää taustalla vaikuttava uskonnollinen vakaumus siten, että se mainittiin vain mahdollisimman yleisellä tasolla juutalais-kristillisenä kulttuuriperintönä. Rahkoselta tämä onnistui, mutta Puolimatka kompuroi asian kanssa.
Aito Avioliiton fasistinen ideologia - kristillisyydellä höystettynä tai sitä ilman – on Suomessa sen verran marginaalinen ilmiö, ettei ole kovinkaan todennäköistä, että siitä tulisi jokin kansanliike. Nämä oikeistopopulistit ärhentelevät aikansa tässä avioliittoasiassa, mutta kun se ei ota tulta, niin sitten siirrytään seuraavaan vastustettavaan asiaan. Näiden populististen ryhmittymien motiivit kumpuavat milloin minkin asian vastustamisesta, ei jonkin asian kannattamisesta muuta kuin näennäisesti.
Mielenkiinnolla odotan mikä on seuraava ”suuri ja massiivinen kansanliike”, jonka nuo aivan äärimmäisellä oikealla laidalla seilaavat saavat aikaan. - Onhan se tosiaan niin, että Patmos ja Patmoksen heput ovat marginaalista porukkaa. On kuitenkin ollut mielenkiintoista selviellä, mistä heidän vaikutteensa tulevat ja minkälaisia vaikutuksia noilla vaikutteilla on Yhdysvalloissa.
- <<...minun on kyllä todettava, että kyllä se kai niin on, että varsinaisen trumppeilun yms. kristofasistisenkin politisoinnin sijaan myönnän Patmoksen olevan ainakin wingnut-politikointinsa verran jotain aivan batshit crazy -hihhulointia! >>
Aivan loistava kuvaus Patmoksesta! Repesin ihan täysin. - jatkoa...
Oikeastaan McDowell osuu oikeaan. Ei ole myöskään vaikeaa nähdä, miksi McDowell vaikuttaa asian suhteen pelokkaalta. Jos joku esittää jotakin saarnastuoli, väitteen totuutta voidaan arvioida saman tien esimerkiksi älypuhelimella tai jollakin muulla mobiililaitteella.
Esimerkiksi väite homoliiton haitallisuudesta voidaan tarkistaa netin informaatiovirrasta. Väite vaikuttaa epätodelta. Onko evoluutio salaliitto? Näin hölmö väite saa välittömästi tuomion. Informaatiovirrasta suodatettu todistusaineisto ei tue väitettä. Onko pidättäytyminen seksistä ennen avioliitto hyödyllistä? Taas kerran tieteellinen todistusaineisto osoittaa, että väite on epätosi.
Ei pelkästään informaation ja todennetun tiedon runsaus tuota ongelmia seurakuntien paimenille: ateistit osaavat argumentoida paremmin, heillä on kaikki todistusaineisto puolellaan ja kaikki tämä tapahtuu Internetissä reaaliaikaisesti.
Ennen reaaliaikaista vapaata tiedonvälitystä uskovat saattoivat eristäytyä uskonsa kritiikiltä ja skeptiseltä ajattelulta. Nyt saarna voidaan postata nettiin, mutta se saa melkoisella todennäköisyydellä vastineen, jossa saarnan väitteet kumotaan uskottavalla ja todennettavalla tavalla. Uskovat eivät välttämättä etsi uskonsa vastaisia näkemyksiä, mutta on todella vaikeaa olla törmäämättä sellaisiin vapaan tiedonvälityksen ympäristössä. Monet uskovat alkavat ensimmäistä kertaa pohtia uskonsa perusteita ja haitallisuutta saatuaan kimmokkeen netissä löytävästä puheenvuorosta. Monet myös ennen pitkää luopuvat primitiivisestä uskostaan. Tämä onkin erittäin suotavaa. Vain siten maailmasta tulee parempi paikka.
Koska uskovat ryhtyvät elämään internet-vapaissa kommuuneissa, jotta usko ei turmellu tiedon takia?
Seuraavana päivänä 28.7.2015 jatkoin juttuja:
Eilisessä blogikirjoituksessani mainitsin kuinka kristityn apolegeetan, Josh McDowellin mukaan vapaa verkossa tapahtuva tiedonvälitys tuhoaa uskon. McDowellin nillityksen voi lukea tuolta:
http://www.christianpost.com/news/internet-the-greatest-threat-to-christians-apologist-josh-mcdowell-says-52382/
McDowellin näkemys kaiketi kuvastaa amerikkalaista yhteiskuntaa. Suomessa uskosta taisi tulla marginaalinen ilmiö jo ennen internet-aikaa.
Informaation ja sitä kautta tiedon vapaa saatavuus auttaa ihmisiä ymmärtämään todellisuutta. Todellisuuteen eivät kuulu uskolle tyypilliset paskapuheet. Tästä syystä ainakin kaikkein konservatiivisimmat uskonnolliset yhteisöt pyrkivät eristämään jäsenensä tiedosta demonisoimalla esimerkiksi television ja nykyaikana myös Internetin. Se jos mikä on kulttikäyttäytymistä, eikä sellaisesta todellisuudesta vieraannuttamisella saavuteta mitään hyvää.
Tieto ja informaatio ovat kaikkien orjuuttajien vihollisia. Ihmiset haluavat olla vapaita. Ihmiset eivät halua tulla valehdelluiksi ja kusetetuksi. Sitähän nämä kaikki evankelistat suuntauksesta riippumatta tekevät – kusettavat ja valehtelevat, esittävät selvästi epätosia väitteitä tosina. Onneksi nykyaikana väitteiden totuusarvo on helposti tarkistettavissa.
Uskovien kannalta tieto on vain yhden klikkauksen päässä ja tämä tieto usein romauttaa koko uskon. Jokaiselle heille totuutena esitetylle väitteelle löytyy hyvin perusteltu ja todennettava vastaväite.
Uskovien aina ratkaisu on jäätävä hiljaisuus tai juuri McDowellin kaltaisten tyyppien uskonnollisen jargonin loputon jauhaminen, vaikka kaikki todistusaineisto on häntä vastaan.
Uskovat eivät pysty nykyään edes kusettamaan lapsiaan epätosilla väitteillään. Lapsetkin osaavat tarkastaan näiden ”auktoriteettien” väitteiden totuusarvon. Epätosiahan ne ovat.
Todellisuus lyö uskoa naamalle märällä rätillä. McDowellin ratkaisu on varsin epäuskottava. Vanhempien tulee estää lapsiaan saamasta informaatio ja tietoa todellisuudesta. ”If they don’t see it, they won’t believe it”, sanoi McDowell.
Tämä on vielä katastrofaalisempaa kuin nuorisopastorien paskapuheet. Minkälainen suhde nuorilla tulee olemaan vanhempiinsa, kun nuoret huomaavat vanhempien valehdelleen heille päin näköä? Vanhempienhan tulisi olla luotettavia aikuisia, jotka kertovat asioista totuuden riippumatta siitä, kuinka kiusallista totuus on ko. vanhempien näkökulmasta.
MacDowellista löytyy materiaalia myös youtubesta niille, jotka pitävät puhuvista päistä. - Uskonnollisen oikeisto menettelytapoihin liittyy lasten ja nuorten raivokas indoktrinointi, joka täyttää aivopesun kriteerit.
Puolimatkaan ilmiö liittyy siten, että hän on tutkinut ihan oikeasti indoktrinaatiota. Niitä kirjoituksia on julkaistu oikeissa vertaisarviointeja käyttävissä julkaisuissa. Siitä vaan on aika kauan ja sittemmin Puolimatka on hieman muuttanut käsityksiään indoktrinaatiosta. Eikö Tapio saanut riittävää tyydytystä oikeasta tieteellisestä kirjoittamisesta? Ehkä Tapsalla kehittyi pakkomielle evankeliointiin ja siihen tarkoitukseen oikeat tieteelliset julkaisut sopivat mahdollisimman huonosti. Puolimatkan kotisivuilla on linkkejä hänen tieteellisiin kirjoituksiinsa.
Tapsalle nyt vain kävi niin, että hän hirtti itsensä munistaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksien vastustamiseen. Nykyäänhän kukaan oikeaa tiedettä tekevä ei halua nimeään mainittavan Puolimatkan yhteydessä.
Puolimatkan jutuista voi lukea, että hän ei pidä tunnustuksellista uskontokasvatusta päiväkodeissa ja kouluissa indoktrinointina. Sitähän se ei välttämättä ole, todennäköisesti kuitenkin. Lasten ja nuorten vakaumuksenvapaus toteutuu Puolimatkan skenaariossa mahdollisimman huonosti. Toinen kasvatustieteiden tohtori, Tapion nykyinen vaimo Mia (os. Salo) komppaa miestään omissa kirjoituksissaan. Kun tähän kasvatustieteiden tohtorien joukkoon Ristin Voittoon pääkirjoituksia kirjoittanut Leevi Launonen, niin on siinä melkoinen kolmikko.
Tapio ja vähän Miakin siteeraavat pääasiassa amerikkalaisia lähteitä omien kirjoitustensa lisäksi. Näin siis niiden populaareiksi poleemisiksi kirjoituksiksi laskettavien tarinoiden osalla.
Amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston (ei pelkästään kristofasistien vaan laajemmin koko ideologian kannattajien) lapsiin ja nuoriin kohdistama uhkailu, pelottelu ja painostaminen saavat välillä todella häiriintyneitä piirteitä.
Yksi häiriintyneimmistä jutuista oli Jesus Camp, josta tehty dokumenttielokuva paljasti karulla tavalla spektrin oikealla laidalla olevan lasten kohtelun.
Asiasta löytyy lyhyt suomenkielinen Wikipedia-artikkeli tuolta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jesus_Camp
Elokuva on aika hapokasta katsottavaa. Niille joille se on liikaa, riittää muutaman minuutin pituisten klippien katsominen. Niitä on paljon. Yksi esimerkki löytyy tuolta:
https://www.youtube.com/watch?v=LACyLTsH4ac
The Guardian jäljitti muutaman henkilön 10 vuotta Jesus Campin jälkeen. Lehti haastatteli kahta miestä, Jesus Campin aikaista poikaa, joiden osallistumista Jesus Campiin dokumentti tallensi ansiokkaasti. Toinen on luopunut uskosta, toisesta tuli ihan tavallinen valtavirran uskova.
Guardianin jutun voi lukea tuolta:
https://www.theguardian.com/film/2016/jul/06/jesus-camp-christian-documentary-kids-10-years-later
Oliko Jesus Camp uskonnollisen oikeiston kannalta turha? Eiköhän jostain lapsesta tullut kristofasistinen panssarinyrkki? Kuinka moni päätyi hullujenhuoneelle?
Siinä sitä olikin tunnustuksellista uskonnonopetusta. Mitä raamatullisella väkivallalla hekumoiva Puolimatkan pariskunta sanoisi tuosta touhusta? Arvelen heidän sanovan: Dynamite job!
Indoktrinointi on aloitettava yhä nuorempana. Lapset ja nuoret voivat tarkistaa mobiililaitteilla pastorien juttujen todenperäisyyden kirkossa lähes reaaliaikaiseksi. Tämä kismittää uskonnollista oikeistoa aika rajusti. Vapaa tiedonvälitys on uhka amerikkalaiselle uskonnolliselle oikeistolle.
Esimerkkinä huolesta aivopesun” tehokkuuden vähenemisestä olkoon evankelista ja kristillisten kanavien tv-persoona Josh McDowell.
Kirjoitin 27.7.2015toisaalla seuraavasti:
Informaation ja testatun tiedon saatavuus on vain nopeuttanut kristinuskon marginalisoitumista. Hyvä niin. Nykyaikana lähes jokaisella länsimaalaisella on mahdollisuus on mahdollisuus tarkistaa pastorinsa (tai rabbinsa tai imaaminsa) väitteiden faktuaalisuus. Mikään uskonnollinen väite ei kestä kriittistä tarkastelua.
Vuonna 2011 kristitty uskonsa puolustaja, Josh McDowell, kiinnitti asiaan huomiota toteamalla: ”tiedon runsaus, informaation runsaus, ei johda varmuuteen vaan skeptisismiin. Internet on mahdollistanut uskoon ja skeptisismin tasavertaisen käsittelyn.”
jatkuu... - <<Nämä on jo aika hurjia haaveita. Näin uskovana koen, että Jeesus on lähinnä joku ”karkki” eikä suinkaan se henkilö, josta Raamattu puhuu.>>
Uskonnollinen oikeiston suosikkeihin kuuluva Pat Robertson on näitä tässäkin ketjussa mainittuja ”jeesus-ramboilijoita”. Jeesuksen esittäminen toimintasankarina on ihan normisettiä uskonnollisen ääri-oikeiston parissa. Kukaan heistä ei edes pidä sitä mitenkään outona. 700Club nykymuodossaan vaati katsojalta asennetta, sen verran harhaista settiä Robertson laukoo.
Törmäsin tuon Robertsonin juttuihin 35 vuotta sitten. Aina vaan Robertson aiheuttaa WTF-kokemuksen kuten silloin. Jotta asia olisi vieläkin kreisimpää, niin Pat Robertson pyrki presidentiksi vuoden 1988 vaaleissa. GOP:n esivaaleissa hän haastoi istuvan presidentin George H.W. Bushin, mutta hävisi. Pitkälle Robertson kuitenkin pääsi.
Ei nämä Jeesuksen paluulla mässäilevät ole jääneet pekkaa pahemmaksi viihdeteollisuudenkaan puolella. Left Behind –elokuva on kovin suosittu äärioikeistolaisen herätyskristittyjen parissa. Ylipäänsä kaikki uskonnollisen oikeisto kannattajat pitävät Left Behind –stooria jopa kuvauksena tulevista todellisista tapahtumista. Eskatologia on tullut uskonnollisen oikeiston nousun myötä osaksi viihdeteollisuutta.
https://en.wikipedia.org/wiki/Left_Behind_(2014_film)
Vuoden 2012 GOP:n esivaaleihin osallistui sellainen henkilö kuin Michelle Bachmann, joka oli ennnen Minnesotan kongressiedustaja. Hänen mukaansa Jeesuksen toinen tulemus tapahtuu hetkellä millä hyvänsä. Bachmann sai paljon huomiota GOP:n uskonnollisen oikeiston propaganda-kanavalla Fox Newsilla. Vielä tämänkin vaalikierroksen aikana Bachmann on ollut äänessä yleensä erilaisilla kristillisillä media-kanavilla.
Seuraavat henkilöt eivät kaikki ole kristofasisteja; osa on, osa ei. Seuraavat näiden ”lopunajan profeettojen” lausunnot on kerätty verkkojulkaisu rightwingwatch:sta 26.10.2016.
Ensimmäisenä vuorossa on entinen kongressiedustaja Michelle Bachmann. Tällä keski-ikäisellä kiukkuisella rouvalla on jopa kaksi ”meriittiä”: Hän on opiskellut sekä Oral Robertsin pseudo-yliopistossa että Pat Robertsonin Regent’s Universityssä, pseudo-yliopisto sekin. Lisäksi Bachmann kuuluu Trumpin hengellisten neuvonantajien joukkueeseen. Siihenkin sitten tarvitaan oikein joukkue.
Bachmann julisti: ”Konservatiiviset kristityt ovat suurin yksittäinen äänestäjäryhmä (väite ei tietenkään pidä paikkaansa), mikä tarkoittaa sitä, että vaalit ovat omissa käsissämme. Meidän on valittava ehdokas, joka edustaa raamatullisia moraalisia arvoja. Meidän on valittava nyt, sillä neljän vuoden päästä meillä ei ole enää mahdollisuutta.”
Tuo Bachmannin lausunto oli sieltä miedoimmasta päästä. Usein rouvan jutut päätyvät nettisivustojen hupailuiksi. Niin ja Bachmann pyrki GOP:n presidenttiehdokkaaksi vuonna 2012, mutta sai heti esivaalikierroksella pataansa.
Uskonnollisen oikeiston aktivisti Lance Wallnau esiintyi Jim Bakkerin ohjelmassa (Bakker on tv-evankelista joka ryvettyi pahasti seksiskandaaleissa 1980-luvulla.) sanoen Jumalan kertoneen hänelle: ”Tiesin välittömästi, että Trump tulee määrittelemään uudelleen sen, kuinka vaaleilla valittu poliittinen järjestelmä tulee toimimaan. Alusta alkaen Trump on ollut ainoa Jumalan asettama ehdokas. Jumala kertoi, että Trump on vastaus rukouksiini”
Ja päivää aikaisemmin edelleen rightwingwatch.org -sivustolta
Scott Lively, joka tunnetaan ”tappakaa homot” –aktivistina sanoi: Koska Donald Trump on vainottu kampanjansa takia, tämä on tehnyt hänestä vakaumuksellisen kristityn” Sitten Lively jaarittelee pitkät pätkät siitä kuinka Jumala on siunannut Trumpia vauraudella, menestyksellä ja kuinka ainoastaan Trump voi säilyttää Amerikan kristittynä.
Tuossa siis vähän esimakua siitä, mitä nämä lopunajan odottelijat ajattelevat politiikasta.
Tuo porukka muutaman muun lisäksi on sitä mieltä, että Trumpin valinta tarkoittaa sitä, että Jeesus tulee just eikä melkein. Perusteena on se, että Trump on luvannut käyttää ydinasetta. Monen oikealla äärilaidalla seilaavan mukaan ydinsota on tulinen pätsi, jolle sillekin löytyy raamatulliset perusteet.
Ahvion kannalta on oikeastaan hupaisaa, että hän on maininnut monet tässä ketjussa mainitut henkilöt joko lähteinä tai hän on siteerannut heitä. Mellerille tässä esitetty ajattelu taitaa olla arkipäivää, mutta se että Ahviokin sisällyttää kirjoituksiinsa "raamatullisen" väkivallan elementin, tekee dosentista pelkän mielipide-skribentin. - <<Käsittämätöntä on tuollainen valta, mitä muutama ihminen on haalinut itselleen...>>
On aika paradoksaalista, että mitä isompi maa, sen harvempien käsiin valta keskittyy. Esimerkkeinä olkoon USA, Venäjä ja Kiina.
<<Tässä kohtaa voidaan siis faktojen perusteella tuumata, että Patmoksen opit eivät ole luterilaisia ja että se koostuu monesta eriä suuntauksesta, pääosin amerikkalaisen evankelikaalisen liikkeen opeista.>>
Faktat ovat kiistattomat. Patmos ei ole koskaan ollut luterilainen tai sen kannattaja. Oletitko sen olevan? Jo 1980-luvulla oli Patmoksen silloisen pääjehun, Leo Mellerin, touhuja seuraillessa, oli täysin selvää, että ainakaan Patmoksessa ei ole mitään luterilaiseen lähetystyöhön edes etäisesti viittaavaa. Se surullisen kuuluisa Raamattujen salakuljetus silloiseen Neuvostoliittoon esitettiin kovin amerikkalaisena James Bond – tyylin tarinana. Vanhemman polven ”patmoslaisille” siitä tarinasta on tullut suorastaan myyttinen tarina. Se on alkanut elämään ihan omaa elämäänsä ja tarinaa kerrotaan aina hiukan varioiden kuin joitain sotamuistoja.
Patmoksen toiminnassa tapahtui selvä muutos siinä vaiheessa kun yhdistysmuoto muutettiin säätiömuodoksi. Säätiöitä ei ole niin tiukasti säännelty. Tässä vaiheessa Patmoksesta tuli lopullisesti amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston ja erityisesti sen kristofasistisen suuntauksen äänitorvi.
On myös merkillepantavaa, että nykyisin amerikkalainen uskonnollinen oikeisto ei koskaan viittaa Lausannen julistukseen tai Chicagon julkilausumaan. Ne ovat joitain muinaisia dokumentteja, joista voi kyllä johtaa erinäisiä dogmeja ja doktriineja, mutta sellaisenaan niitä ei käytä kukaan. Lausannen julistus ja Chicagon julkilausuma ovat amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston puhetapaan aivan liian mietoja, niiden ei katsota vetoavan ”maksavaan” yleisöön. Amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston kannattajat kaipaavat vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kuvitteellisista uhkakuvista kumpuavaa jyrkkää toimintaa; ei julistuksen ja julkilausuman teologista jargonia. - Ahvion irvokas Äitienpäivänä 2016 julkaistu blogikirjoitus oli kuin suoraan Quiverfull- liikkeen ideologisesta oppaasta. Quiverfull on selvästi myös kultti.
Quiverfull on Amerikassa yksi taantumuksellisimmista liikkeistä mitä tulee naisten oikeuteen omaan kroppaansa. Monessa asiassa Quiverfullin jäsenet muistuttavat lestadiolaisia, mutta tämä koskee lähinnä vain lisääntymistä. Muissa asioissa he ovat lestadiolaisiakin jyrkempiä.
Edes keskeytetty yhdyntä ei ole sallittua Quiverfullissa. Homma ei siis saa mennä kirjaimellisestikaan reisille. Tällekin asialle on olemassa raamatulliset perusteet.
Avioliitot solmitaan vain kultin jäsenten välillä ja tyypillisesti asiasta päättävät nuoren miehen ja naisen isät; siis isät, eivät vanhemmat. Seurustelu tapahtuu isien valvovan silmän alla.
Quiverfull-kultissa lapset ovat tavallisesti kotiopetuksessa, koska sekulaari koulu on jollain käsittämättömällä tavalla epäraamatullista.
Quivefull - kultti sai paljon huomiota 19 Kids and Counting tosi-tv –ohjelman ansiosta, jossa seurattiin Duggarin perheen elämää usean vuoden ajan.
Ohjelmaa esittänyt kanava hyllytti ohjelman, kun selvisi, että perheen lapsista vanhin, Josh Duggar, oli hyväksikäyttänyt viittä ala-ikäistä tyttöä, joista kaksi oli Joshin siskoja. Joshin vanhemmat, Jim Bob ja Michelle Duggar, tiesivät asiasta, mutta eivät raportoineet siitä viranomaisille. Sen sijaan tapahtumien aikaan 14-vuotias Josh lähetettiin ”terapiaan” liikkeen yhden pastorin luokse, jossa Josh altistui ruumiillisen työn lisäksi erilaiselle manipuloinnille, jota ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua terapiaksi. Oikeaa apua Josh ei saanut.
Myöhemmin tämä terapiaa tarjonnut pastori jäin kiinni pedofiliasta ja vankilatuomiohan siitä napsahti.
Quiverfull liittyy uskonnolliseen oikeistoon ja sen poliittisiin pyrkimyksiin monella tavoin. Quiverfull-kultti ei ole kristofasistinen, mutta sillä on läheiset yhteydet kristofasismiin.
Josh Duggar oli ennen skandaalia Tony Perkinsin luotsaamassa Family Research Council –järjestössä jonkinlaisena johtajana. Family Research Council luokiteltu vihajärjestöksi. Pikaisen laskun perusteella vihajärjestöjen listalla on seitsemän järjestöä, joiden nimessä esiintyy sana family (perhe). Josh Duggar sai tuosta puulaakista potkut skandaalin saadessa kansalliset mittasuhteet, joka Amerikan mittakaavassa tarkoittaa aika isoa juttua. Nuo ”perhejärjestöt” ovat pelkästään kristofasistisia nyrkkejä, joilla pyritään takomaan poliittinen järjestelmä heidän tarkoituksiensa mukaiseksi.
Joshin isä, Jim Bob, oli nuorempana edustanut GOP:n uskonnollisen oikeiston jyrkkää siipeä Arkansasin osavaltion paikallisparlamentissa. Tuolta ajalta periytyy Duggarien kontaktit nykyisellä vaalikierroksella GOP:n presidenttiehdokkaaksi pyrkineeseen Arkansasin entiseen kuvernöörin Mike Huckabeehen. Huckabee on kristofasisti sieltä kaikkein pahimmasta päästä. Hänen ideaalisen hallintomallinsa rinnalla Saudi-Arabian ja Iranin hallinnot vaikuttavat edistyksellisiltä. Se kertoo paljon Quivefullin kannattaja Huckabeesta todella paljon.
Josh Duggarin skandaalin aika Mike Huckabee puolusti kristofasistien mediakanavalla (Fox News) Joshia useaan kertaan. Uskonnollisen oikeiston puolella Huckabeen menettely ei oikeastaan herättänyt edes pahennusta. Sen sijaan he paheksuivat niitä, jotka paheksuivat Josh Duggaria ja Mike Huckabeeta.
Quiverfull-kultin taakseen jättänyt Vickie Garrison ryhtyi aktivistiksi, joka on paljastanut kultin piiristä jos jonkinlaista juttua; enimmäkseen aika kipeitä juttuja.
Tuo Ahvion Äitienpäivä-blogi oli kuin jonkin hedelmällisyys-kultin julkaisusta, joskin ilmaisua oli laimennettu hieman hienovaraisempaan suuntaan.