satunnainenkommentoija

satunnainenkommentoija profiilikuva
Joulu 2024
Liittynyt 11v sitten
4 aloitusta · 211 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Ihmisen elämänkaarta ajatellen voisi olla järkevää hoitaa ja ennaltaehkäistä sairauksia ainakin niin kauan kuin ihminen on tuottava. Esim. työkuntoinen (ei välttämättä työikäinen) tai alaikäisten lasten huoltaja. Mihin se raja sitten laitettaisiin, kenelle ei enää (lääke)hoitoja annettaisi.
Muistilääkkeiden kanssa on vähän niin ja näin. Jos lääkkeen käyttö pitkittää kognitiivisten kykyjen säilymistä pidempään, voisi ajatella että siihen asti voisi lääkehoitoa jatkaa. Kun selviäminen arkisista askareista menee, niin onko lääkehoidolla enää muuta merkitystä kuin ehkä huonojen aikojen pitkittymistä, omaisten ja ystävien huolen lisääminen/pitkittäminen ja omien ja yhteiskunnan varojen hukkaamista.
Kipulääke voisi inhimillisesti olla kuitenkin aiheellinen, koska monet sairaudet aiheuttaa kipua.
Toisaalta, jos sairastat jotain tautia, johon on olemassa hyvä lääkitys, miltä mahtaisi tuntua jos joutuisit olemaan kipusi/ongelmasi/haittasi kanssa kun lääkettä et saisi ottaa. Ehkä kuitenkin pitäisi vetää raja siihen jos ei ole selvää näyttöä lääkkeen parantavasta/oireita lievittävästä vaikutuksesta.
Rakennukset voivat olla arvottomia homeen takia tai mökkipaikka pakkolunastettu moottoritien alta ja säästöt ja muu varallisuus mennyt vanhempiesi hoitokuluihin. Toinen mahdollisuus on että onni potkaissut ja vanhempasi saaneet 90 milj. Eurojackpotissa.
Paha tietää tulevaa, eikä kannata sen varaan elämäänsä laskea. Ihan kantsii keskittyä omaan elämiseen ja toimeentulon hankkimiseen. Mukava ylläri sitten jos jotain sattuu tipahtamaan. Voipi olla ettei saa varallisuuttaan reaalisoituakaan ja jää vaan kuluja ja velkoja asunnoista, mökkipaikoista ja veroista.
Jaa, luomuelämä. Synnytään, kasvetaan, eletään, vanhetaan ja kuollaan. Ihan ilman keinotekoista, vai? Elinikä varmaan lyhenee, mikä lienee hyvä asia. Tuskin yhtä laadukasta kuin nyt. Lienee huono asia. Hoito vaikeampaa ilman kipu-, skitsofrenia-, sydämen vajaatoiminta-, ym. lääkkeitä. Puhumattakaan hyvistä keinotekoisista vaipoista ja haavanhoitotuotteista. Missä menee raja?
Mahdollisimman luomu hoitolaitos olisi monelle asukkaalle aikamoinen rasitus kun olisi sekavia, kaiken yötä-päivää raahuavia ihmisiä. Ainakin pitäisi olla todella pienet yksiköt ja heti kun asukas menee huonompaan kuntoon, siirrettäisiin toiseen yksikköön.
Kallista ja vaikeaa. Silloin kun asiat menee hyvin, eikä ole ongelmia soveltuu ihan mikä systeemi vaan. Ikävä kyllä aina ei mene niin.
En tiedä onko kuntakohtaisesti, mutta täällä ainakin pitää asua samassa taloudessa.
Samoin, kannattaa lukea viesti tarkoin. Enhän kommentoinut sinun viestiäsi aiheesta riittävän hyvästä hoidosta jos oikein tarkkaan katsot. En kyllä revi pelihousujani vaikka erehdyitkin. Toivottavasti sait paremman mielen.
Mutta mikä ihme sinulla on kipulääkkeitä vastaan. Vanhuksilla ihan oikeasti on paljon kipuja. Silloinhan kivun lääkitys on kohdillaan jos ei ole enää kipuja. Itsekin olen aika lääkevastainen, mutta pääasiassa niitä on hyvä käyttää tarpeeseen.
Herääkin kysymys, että mikä on se riittävän hyvä hoito. Saako asukas lääkkeensä, ruokansa, puhtautensa, virikkeensä. Näitäkin on montaa tasoa.
Onko hyvä hoito se miten paljon passataan valmiiksi. Parissa viikossa ollaan petipotilaita kun ihminen pohjimmiltaan laiskanlainen. Kun ei ole pakko niin odotellaan valmista ja kun siitä vielä joutuu maksamaan niin joutavat passaamaan. Vai katsotaanko hyväksi hoidoksi se jos kannustetaan jotain itse tekemään tai pärjäilemään. Äkkiä tulee sanomista.
Minkäs teet. Vaaleilla valittu. Kertoo suomalaisista.
Nosturilla nostaminen vie yleensä enemmän aikaa kuin oma siirtyminen. Tietysti monesti vanhuksen liikkuminen voipi olla todella hidasta. Uskoisin että nosturia käytetään juurikin työturvallisuuden vuoksi. Riski myöskin vanhuksen kaatumiseen/loukkaantumiseen ilman nosturia. Suo siellä vetelä täällä.
Hoitopaikoissa joutuu monet nostot ja siirrot suorittamaan päivän aikaan, jolloin varsinkin selät kuormittuu kovasti. Yleensä vielä nostoja ei pysty tekemään ergonomisesti hyvässä asennossa vaan tulee pahoja kiertoliikkeitä. Jos työtä ei apuvälineillä helpoteta, on hoitajat kohta pitkillä sairauslomilla.
Myös hoidettavan kunto saattaa vaihdella lyhyen ajan sisällä. Välillä voi olla päivän pari ihan jalattomana ja taas toisena päivänä ihan hyvin liikkuva.
Nöyryyttävää kirjoitti, ettei saa viedä omaistaan ulos. Olisikohan syy siinä, ettei vanhus ole enää siinä kunnossa, että pystyisi istumaan edes pyörätuolissa. Muuten en ole koskaan kuullut ettei omaiset saisi viedä läheistään vaikka ulkoilemaan tai kotilomalle jos se vaan jotenkin onnistuu, vaikkapa baareilla.
Vanhusten ulkoilusta viimeaikoina on kovastikin ollut puhetta. Todellisuudessa suurempi ongelma taitaa olla se etteivät vanhat enää halua. Moni valittaa kun ei pääse ulos, vaikka todellisuudessa ei suostu millään lähtemään.
Todellisuus ei todellakaan ole sitä mitä luullaan ja kuullaan.
Kukapa sitä vanhuksiaan hoitaisi. Lähes satavuotiaan lapset jo yli 70-vuotiaita, joka voi olla jo itsekin toimintarajoitteinen ja mahdollisesti puolisonsa hoitaja. Seuraava sukupolvi keski-ikäisiä (n.50) jotka vielä työikäisiä. Siinä vaiheessa voisi rajatusti vanhempiaan ja isovanhempiaan ja tietenkin lastenlapsiaan hoitaa. Kuulostaako kohtuulliselta. Keski-ikäisen lapset siinä 30 hujakoilla, joilla jo ehkä pienet lapset.
Miten sitä kotona asuvaa vanhusta kotihoidon piiristä vahtii, jos karkaa. Ovihälyttimet ja muut apuvälineet voivat auttaa, mutta eivät ole ehdottomia. Ketäänhän ei saa lukita mihinkään eikä vapautta riistää.
Yksityisen sektorin tarjoaman palvelun voi lopettaa ja ostaa sellaisen minkä haluaa, on varaa ja mitä saatavilla. Julkisella on tyydyttävä siihen mitä saatavilla ja mihin kriteerit ja rahat riittää.
Kotisiivouksia tuskin missään enää kunnan taholta järjestetään, vaan sen joutuu järjestämään ostamalla yksityiseltä tai suvun ja ystävien voimin.
Kunnilla on eroja. Meillä kyllä tarjoavat apua aika höylistikin.
Kannattaisi kysyä yksityisen hintaa. Saattaa muuten olla edullisempi kuin kunnan tarjoama ja siitä todennäköisesti saa kotitalousvähennyksen.
Mielelläni kertoisin, mutta olen salassapitovelvollinen joten en voi niitä kertoa. Ei sillä etteikö voisi kertoa hyviä hoitokoteja, mutta kun olen tai tulen kommentoimaan asioita joista joku voisi hyvällä lykyllä arvata asioita pienehköstä kunnastani.
Olen työskennellyt useassa hoitokodissa kuntani alueella sekä julkisella että yksityisellä puolella. Omaiset ja hoidettavat ovat olleet lähes yksimielisiä hoidon hyvästä laadusta vai ovatko sitten olleet vain kainosieluja. Omaisten ja hoidettavien mielipiteet on otettu kiitettävästi huomioon (välillä jo ihan liikaakin).
Kaikissa hoitokodeissa ei ole kaikkia palveluita tarjolla, joka saattaa joskus aiheuttaa väärinkäsityksiä. Tarjottavat palvelut ja niiden hinnat varmaan tulevat selville.
Omituista. Voihan se varmaan noinkin olla kun työ on raskasta ja kiireistä niin ei ehkä ehdi pesulle ja vaatteen vaihdolle kesken päivän. Hyvä kun vessa-asioilleen ehtii.
Mitä tulee hoidettavien likaisiin vaatteisiin, niin enimmäkseen asia johtuu vanhuksesta itsestään. Yleensä haluavat jonkun määrätyn vaatteen päälle, vaikka kuinka yrittää ehdottaa puhtaampaa päälle. Tai vaikka olisi saanut puhdasta päälle niin saattaa olla jo vartin päästä ruokalista paidan miehustassa. Ruokalappuja ei haluta ymmärrettävistä syistä. Jos taas on siinä kunnossa ettei ymmärrä/pysty itse sanomaan tahtoaan, on kova rasitus vanhukselle vaihdella vaatteita useita kertoja päivässä.
Itsekin toisinaan ihmettelen vanhusten tahraisia vaatteita, mutta syy ei yleensä ole hoitajissa.
Harmi jos on hoivakoteja missä on törkeä/huono hoito. Ilmeisesti sitä on kaikkea kaikkivaltiaan karjassa. Hyviä/erinomaisia paikkojakin löytyy. Totuus on vielä siinäkin miten paksulla rahapussilla pelataan.
Pääsääntö nykyisin on että hoitokodeissa on todella huonokuntoiset asukkaat. Kotona ollaan viimeiseen asti ja toisaalata hyvä niin. Hoitokodeissa ei juuri seuraa ole tarjolla kun kaikki asukkaat on sen kuntoisia, ettei heistä juuri juttukaveriksi ole tai sitten ei ole toimintakykyä.
Minusta asia on selvä kuin pläkki, vaikka en mikään asiantuntija olekaan. Tosin vähän vaikeasti ymmärrettävä aloitus, mutta kun useamman kerran luki niin selväähän siitä sai.
Isoäidin perinnön äitisi oli aikanaan myynyt siskolleen. Joten äitisi on ottanut perinnön vastaan, mutta myynyt sen siskolleen. Siinähän ei sitten mitään lakiosia jaetakaan.
Isoisä oli testamentannut äitisi samaiselle siskolle oman osuutensa. Siinä vaiheessa äitisi olisi pitänyt vaatia lakiosaa 6 kk aikana tiedoksi saatuaan. Muuten homma on selvä. Siskonsa saanut koko isoisän omaisuuden.
Todennäköisesti isoisän perinnön lakiosasta äitisi luopunut eli jättänyt vaatimatta, koska isoäidin jäämistöstä ei ollut edes mahdollista vaatia lakiosaa koska oli myynyt siskolleen osansa eli ottanut perinnön vastaan.
Hyvä ja asiallinen kommentti. Eipä ole tullut koskaan moinen mieleen. Hauskaa.
Sinulle Nixukka vielä. Jos hoidettavani juoksentelisi kotonani lasten keskellä tai nähden veitsi kourassa, järjestäisin hoitoasiat jotenkin muuten. Lapsille voi jäädä moisesta ikuiset henkiset arvet.
Ole onnellinen, että olet pystynyt hoidettavasi itse hoitamaan. Olet ansainnut kirkkaimman kruunusi. Siltä pohjalta ei pitäisi vielä arvostella muiden ratkaisuja.
Hoidettavia on montaa sorttia ja tuskin olet joutunut vaikeimpien kanssa elämään. Osa on aggressiivisia. Toiset kovia karkailemaan. Jotkut syö omat ulosteensa. Levottomia, ettei yön päivän rauhaa. Sitten vielä erikseen erilaisia hoitoja vaativat sairaudet.
Meidän paikkakunnalle järjestettiin muutama vuosi sitten mahdollisuus omaishoidettaville tulla yhtenä päivänä viikossa muutamaksi tunniksi "päivähoitoon" maksutta. Eipä ole ketään näkynyt. Harvassa taitaa olla ne jotka pystyvät omaisensa tuomaan (ei autoa/ajokorttia, hoidettava liian huonokuntoinen siirtelyyn, hoidettava ei halua lähteä).
Eri asia viedä lapsi päivähoitoon pakolla, kun aikuinen ihminen vasten tahtoaan.
9 / 11
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt