Vapaa kuvaus

Aloituksia

245

Kommenttia

4554

  1. Kommentoisin tähän ketjuun pari asiaa. Aborttipalstalla enempi keskustelua.

    1. Jos omantunnonvapaus -aloite toteutuisi, ei gynekologeja ja hoitajia velvoitettaisi tekemään aborttia, jos naisen terveys on vaarassa. Siis jos potilaalla olisi halvaus- tai sokeutumisriski, tai vaikka raskausmyrkytyksen takia munuaiset sökönä, voisi henkilökunta kieltäytyä tekemästä aborttia. Koska kieltäytyjä asettaa alkion ja sikiön naisen terveyden edelle, on oikeasti naisten potilasturvallisuus vaarassa. Aloitteessa ei aborttiin osallistumisen ehtona ole terveyden vaarantuminen, vaan pelkästään hengen.

    2. Artikkeli aiheesta:
    http://thl32-kk.lib.helsinki.fi/bitstream/handle/10024/114738/heino.pdf?sequence=1

    3. Raskauden keskeytyksen suorittaminen kuuluu potilastyöhön ja aborttioikeus kirjattu lakiin. Tulisiko sellainen tilanne, että hoitohenkilökunta joutuisi ennen työsuhteen alkamista antamaan vakuutuksen, että hän suostuu kaikkiin lain edellyttämiin työtehtäviin potkujen uhalla? Pienissä yksiköissä kun olisi varmistettava, että abortteja suorittavaa henkilökuntaa on paikalla. Nytkin itselleen eettisesti hankalia työtehtäviä pystyy välttämään, kun ei vain mene sinne naistentautien polille töihin. Kukaan ei pakota valitsemaan työpaikakseen sellaista, joka sotii omia arvoja vastaan. Vastassa tässä on henkilökunnan oikeus ja potilaan oikeus. Miksi potilaan pitäisi vaarantaa terveytensä ennemmin kuin hoitohenkilökunnan vakaumuksensa? On kyse ammatinvalinnasta.
  2. Paragrafi 3:

    "Ja sitten tuo "jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna". Siis sillä perusteella ettei lapsi ole toivottu, hänet täytyy mieluummin tappaa kuin antaa syntyä? Kuinkahan moni meistä onkaan syntynyt ei-toivottuna ja ihan hyvän elämän olemme saaneet. Monesta ei-toivotusta lapsesta tuleekin se "elämän valo", kuten eräs vahinkolapsen äiti kirjoittaa vauva.fi -sivulla. Riippuu aivan äidistä, miten hän suhtautuu lapseensa, jota ei ole toivonut. Esimerkin voisi ottaa kansakuntamme "huipulta": presidentti Tarja Halonen sanoi kerran televisiossa, että hänen tyttärensä ei ollut suunniteltu lapsi. Ymmärtääkseni Anna sai kuitenkin hyvän lapsuuden ja Tarja oli hyvä äiti, joka rakasti lastaan. Olisiko siis Anna Halonenkin pitänyt abortoida siksi ettei hänen äitinsä ollut häntä suunnitellut tulevaksi? Kuinka monella meistä ylipäänsä olisi elämisen oikeus, jos sen oikeuden edellytyksenä on että olimme toivottuja? Olemme itse saaneet oikeuden elää, ja millähän perusteella voimme olla niin varmoja siitä että me olemme sen oikeuden ansainneet mutta lapsemme eivät?"

    On aina vaikea sanoa, mitä olisi tapahtunut, jos ei jotain asiaa olisi tapahtunut. Yksilö, joka ei ole edes olemassa, eikä koskaan syntynyt ei voi oikein arvioida mitä olisi tapahtunut jos olisi elänyt. Kaikki tuntuu vain sattumalta, että joku tapahtuu. Onko siittiö ja munasolu päättäneet yhtyä? Fyysisesti sen pitäisi olla mahdotonta, koska ajatteluun ja johtopäätösten tekemiseen tarvitaan kehittynyt aivotoiminta, joka alkaa olla tietoisella tasolla vasta noin rv. 26 lähtien. Silloin abortti on kielletty koska sikiö fyysisestikin selviää ilman kohtua. Miten olematon voisi tehdä mitään analyyseja olemassaolon kysymyksistä? Mitä minä voisin sanoa elämästäni, jota ei olisi ollut jos en olisi syntynyt? Eihän sitä olisikaan. Ei sellaista, mitä ei ole ollutkaan voi kaivata. Ja millä kaipaisi, koska tietoisuutta ei ole ollutkaan. Menee järjettömyyksiin ajatella asioita joita ei ole, ei tule eikä ollutkaan ja asioista joista emme edes tiedä.

    Tarja Halonen on tehnyt ratkaisunsa oman elämäntilanteen perusteella, ei sen perusteella voi tehdä kenenkään toisen elämästä johtopäätöksiä. Siksi kysymyksesi "Olisiko siis Anna Halonenkin pitänyt abortoida" - on järjetön. Jos Tarja Halonen olisi tehnyt abortin, sinulla ei olisi tätä esimerkkiäkään koska et tietäisi Halosen tekemästä abortista. Ja ajattele, jos vaikka keksittäisiin vaikka Elmeri Halonen, poika joka ei syntynyt, koska Tarja Halonen meni ehkäisemään ja jonka elämantarina pitäisi keksiä. Tekikö Halonen väärin kun meni käyttämään kierukkaa tms. että Elmeri parka ei voinut kiinnittyä kohdun seinämään. :D Naurattaa itseäkin, niin älyttömiksi nämä kysymykset vaan menee.

    Enkä ymmärrä muiden tavalla, miksi oma olemassa olomme olisi jokin velvollisuus lisääntyä maksimaalisesti. Päin vastoin. Velvollisuutemme olisi katsoa, että jokainen lapsi jonka maailmaan saattaa, ei tarvitsisi kärsiä ja saisi rakkautta ja ne asiat mitkä lastensuojelulakikin lapsia suojellessaan vaatii.

    Säästin tämän loppuun:


    "Kuinka monella meistä ylipäänsä olisi elämisen oikeus, jos sen oikeuden edellytyksenä on että olimme toivottuja?"


    Tosi mielenkiintoinen kysymys. Minusta tämä on paras ajattelun aihe mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Tulisipa tästä asiasta keskustelua!!! Kuka yleensä on kelvollinen antamaan oikeuksia mihinkin? Näin äkkipäätä ajattelen itse, että vain vanhemmat voisi tähän kysymykseen kunkin kohdalla vastata? Tai vaikka sarjamurhaajan uhrin läheiset? Kuolemantuomion toimeenpaneva oikeusistuin? Onko jokaisella alkiolla oikeus kehittyä ja syntyä? Miksi sattuma tai naisen kehon tila vie sen oikeuden joskus ilman aborttiakin? Miten typpisäiliössä säilytettävät alkiot, joista valitaan vain tietyt alkiot?

    Tästä olisi hyvä jatkaa, voisikohan tämän nostaa omaksi keskusteluksi peräti?
  3. Paragrafi 2:

    "Minäkin tykkään seksistä, mutta valitsen huolella kumppanini, fiksuja, hyvännäköisiä miehiä, ei hullumpia isäehdokkaita, ja jos vahinko sattuu huolellisesta ehkäisystä huolimatta, annan vauvan tulla, sehän on MINUN LAPSENI, ja lapseni ovat minulle tärkeitä jo ennen syntymäänsä. En ikinä vetäisi omaa lastani alas vessanpöntöstä, ja nyt on turha puhua että sehän on vain alkio, siitä alkiosta kasvaa ennen pitkää vauva joten vauva-alkioita sinne viemäriin huuhdotaan. Päätän kehostani ennen kuin olen raskaana, mutta kun olen raskaana, minun kehossani kasvaa toinen ihmisenalku eikä hän ole osa minun kehoani. Minun tehtäväni on hoivata häntä mahdollisimman hyvin, koska itse olen omalla toiminnallani sytyttänyt elämän kipinän sisälleni."

    Mukavaa, että pidät riman korkealla. Toivottavasti myöskään isäehdokas ei pane pahakseen omaa yllätysisyyttää. Toista ja toisen tunteita kun ei voi hallita mieleiseensä suuntaan. Jos olet päättänyt, että vahinkoraskaustilanteessa et tee aborttia niin se on hyvä ja itsestäsi lähtevä päätös, koska kaikki fiksutkaan miehet ei halua elämäänsä vastentahtoista isyyttä, kun elämäntilanteet voi olla mitä ne on. Tätähän se valinnanvapaus tarkoittaa: kukaan ei pakota vastentahtoiseen ratkaisuun.

    Ilmeisesti sinulla ei ole lapsia, sillä lapsettomien suusta tulee aina ne ihanteellisimmat äitiyden mallimaalailut. Enimmät idealismit karisee ensimmäisen kahden vuoden äitiyden aikana ja jutut muuttuu hieman epätäydellisyyttä ja vikoja suvaitsevaisemmiksi. :)

    Yhden asian kerron näin oman elämän opettamana. Älä koskaan sano "EN IKINÄ" Koska juuri se yleensä toteutuu, mitä EI IKINÄ tekisi, toteutuu varmimmin.
    Eli mitä jos vaikka joudutkin tositilanteeseen, vaikka terveytesi vaarassa ollessa miettimään kantasi uudelleen? Itse tunnen pari äitiä, jotka on olleet järkkymättömiä abortinvastustajia - kunnes vahinkoraskaus tuli omalle kohdalle. On niin helppo olla idealisti, kun itsellä ei ole ongelmia on terve ja voimissaan ja hyvin nukkunut. Tästä asiasta ohessa:

    http://keskustelu.suomi24.fi/t/11773376/moraali-mielikuvatasolla-ja-reaalimaailmassa
  4. Aika monta argumenttia esitit jaseka kommentissasi joita haluan kommentoida. Otan paragrafi kerrallaan:

    "On se kumma miksi nämä ämmät eivät päätä kehostaan ENNEN KUIN ovat raskaina. Jokainen normaalijärkinen nainen kykenee hallitsemaan seksihalunsa jos vain tahtoo, ei kenenkään tarvitse mennä holtittomasti kuin päätön kana jalat levällään kenen tahansa miehen alle. Joa haluaa harrastaa seksiä vaikka ei ole parisuhteessa, kyllä siinä on pidettävä huoli ehkäisystä, jos ei nimittäin missään tapauksessa halua lasta. Ei ole lapsen vika jos hän saa alkunsa, aikuinen siitä on vastuussa. Jotkut vinkuvat että ehkäisy voi pettää, no ottakaa huomioon että se voi pettää älkääkä sekstatko sellaisten miesten kanssa, joita ette halua lapsenne isäksi."

    Järki sumenee niin miehillä kuin naisilla useinkin seksin ja tunteiden saadessa ylivallan. Erikoista vaan, ehkä nuoruuttasi (?) moralisoit ja halvennat vain naisia, vaikka useilla aborttipäätös tulee sen vuoksi, ettei mies halua vastuuta ja häipyy raskausuutisen kuultuaan. Yksinhuoltajan osa ei ehkä houkuta kesken kaiken. Varsinkin kun myös yksinhuoltajia halvennetaan samoilla argumenteilla kuin abortin tehneitäkin. Tuskin monikaan on "menossa jalat levällään kenen tahansa miehen alle". Minusta tämä on ihnaa kaksinaismoraalia: naiset halvennetaan asiasta, mikä miehille hyväksytään eli halu nauttia seksistä. Nainen ei tule raskaaksi ilman miestä. Mutta halusitkin tällä vähän korostaa omaa korkeaa moraaliasi seksissä, mikä ilmenee kirjoituksessasi myöhemminkin. :) Moralisointi ei vaan auta ketään.

    Ei ole lapsen vika että saa alkunsa. Meistäkään ei ole kukaan halunnut syntyä, se päätös on ollut muiden käsissä. Munasolu ja siittiö ei "päätä" yhtyä, eikä keskenmennyt raskaus "päätä" mennä kesken , kuten suuressa osassa raskauksia käy. On sattumien summa, että juuri jokin tietty alkio selviääkin täysiaikaiseksi ja syntyy lapsena.

    Useimmat harrastavat seksiä seksi mielessään, eikä lapsenteko. Tuskin miehetkään ajattelevat seksiä isyys mielessään, jos ei se tosiaan ole parilla se itse tarkoitus.
  5. "Eikö olekin kumma miten noin moni ei halua antaa potilaille tätä ylistettyä "naisen oikeutta"?

    En näe siinä mitään kummaa, että jos laki mahdollistaa että voi kieltäytyä töistä, niin niistä kieltäydytään. Siitähän tuossa artikkelissa juuri kerrotaan. Jos vaikka poliisi saisi kieltäytyä suuresti resursseja syövästä hommasta eli juoppojen kuskaamisesta putkaan tai muualle lämpimään, niin varmasti juopot jäisi paleltumaan. Miksei muuten kristilliset aja tällaista asiaa, onhan juopotkin syyllisiä omaan tilaansa vai mitä? Jokaiselle raittiille poliisille vakaumuksellinen oikeus kieltäytyä kuskaamasta juoppoja?

    Jos laki tosiaan muuttuisi, sillä olisi kyllä seurauksia. Eikö ole sinusta kummallista, ettei kätilöliitto ja lääkäriliitto aja tällaista kieltäytymisasiaa? Miten Sari Tanus ja kristilliset hoitaisivat ne ongelmat, joita tällaisesta kieltäytymismahdollisuudesta tulisivat?

    Neljäkymmentä vuotta sitten aborttilaki sorvattiin juuri sen vuoksi, että saataisiin ongelmia vähennettyä ja potilasturvallisuutta ja terveyttä edistettyä. Nyt Tanus ja muut haluavat jostain kumman syystä ajaa alas nämä asiat miettimättä yhtään nenäänsä pidemmälle.

    Miten kävisi potilasturvallisuuden?
    Miten abortin saisi nainen, jonka terveys on vaarassa?
    Miten abortin saisi nainen, joka asuu kaukana ainoasta suorittavasta lääkäristä?
    Miten käy kieltäytyjäkätilöiden ja lääkäreiden työpaikan saamisen kanssa, koska ehdoksi on laitettava että henkilökunta suostuu abortteihin, jotta lakisääteinen oikeus aborttiin ei vaarannu kieltäytymishenkilöstön vuoksi?
  6. Katua saa. Se on luvallinen tunne. Jos ihmisellä on kaksi vaihtoehtoa, joista jompi kumpi on pakko valita, on selvää, että jonkin ajan kuluttua alkaa miettiä että mitä jos olisin valinnut sen toisen vaihtoehdon. Se on sitä jossittelua, joka on kuitenkin oikeasti aika turhaa tilanteessa, missä ei tapahtuneelle enää voi mitään tekipä niin tai näin.

    Mutta sekin tunne pitää käydä läpi. Ja hyvä olisi jos saa jutella jonkun kanssa ja kertoa niistä tuntemuksista. Aika ajoin elämässä tulee näitä tienhaaroja, jolloin vaan on pakko toista tietä kulkea jos aikoo jatkaa matkaa.

    Elämässä tulee joidenkin kohdalle paljon kipuja. Isompi kipu häivyttää sen pienemmän.

    Mitä tulee tuohon yllä olevaan asiaan äitiyden myytistä, on täälläkin pitänyt paikkansa, että jos on valinnut sitten sen äitiyden, ja uskaltaa kertoa että se uuvuttaa ja masentaa eikä tunne mitään äitiyden onnea tuleekin se vihapuhe abortinvastustajilta tyyliin "turhaa ruikutusta". Minusta tämä on kammottavaa mutta niin paljastavaa kertoen sen kuinka vähän tosiaan ne lapsen ja äidin kokemat vaikeudet sitten kiinnostaa enää abortinvastustajia. Saati että kukaan hurskastelija auttaisi äitejä lapsineen yhtään mitenkään. Miksette tue niitä äitejä joilla on vaikeata noiden törkypuheiden sijaan? On selvää että yksinhuoltajilla menee todella huonosti ja minusta on hyvä nähdä miten yksinhuoltajien vaikeuksiin suhtaudutaan: pilkallisesti ja pidetään ruikuttajana. Voidaan jopa sanoa, että "oma vikas". Okei. Olisi varmaan abortti ollut sittenkin se oikea vaihtoehto?
  7. JATKUU

    Kirjoittaja myös toteaa että naisilla on vain yhdenlaisia tunteita myös raskauden aikana: äidinonnea. Siksi abortti on tietenkin niin traumaattinen. Sitä tappaa jotain mitä rakastaa. Siis taas...kaikki tuntevat samalla lailla? Oma raskausaikani on olleet pelkkää pahoinvointia ensimmäiset kuukaudet. Kauhu oli päällimmäisin tunne. Kirjoittaja tyrkytti pseudotieteellistä PAS -syndroomaa, jonka mukaan abortista tulee tiettyjä, vain aborttiin liittyviä oireita ja abortti on ainut asia, mikä naista koskaan voi vaivata, traumatisoida, tai surettaa naista. Vaikka abortista olisi 30 vuotta, ja abortin jälkeen olisi ollut tsunami, tulipalo, läheisen murha, konkurssi, ero, kuolema, raiskaus, pahoinpitely jne on kuitenkin kaiken psyykkisen oireilun takana vain ja ainoastaan ABORTTI. Naisella ei siis voi olla mitään muuta traumaa eikä kykyä suhteuttaa kokemiaan asioita? Kirjoittaja ei esim. tunne synnytyksen jälkeistä masennusta.

    Kirjoittaja ei edes ota huomioon, että on yhtä lailla monenlaisia naisia kuin miehiäkin ja yhtä monta tapaa käsitellä kriisiä. En muista oliko kirjoittaja nainen vai mies, mutta yhtä joka tapauksessa ulalla tosielämästä. Lahko ei ole kiinnostunut pätkän vertaa mitä traumoja synnyttämispäätöksen jälkeen tulee tai mitä on välttänyt abortilla. Jos vaikka äiti ajautuu itsemurhaan, masentuu ajautuu päihteisiin, who knows? Ai niin, se ei kiinnosta eikä opetuksista oteta vastuuta. Ainut selkeästi tosiasia mainittiin: että abortti on nykyään vaaraton ja helppo toimenpide.

    Abortti nostetaan elämän kriiseistä jollekin omituiselle jalustalle. Mitään muuta selitystä ei psyykkiselle oireille voi antaa, vaan aina on kyse ABORTISTA. Esim. synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ei ole puhetta, ei myöskään hylätyksi tulemisesta, ja yksinäisyydestä, mielenterveysongelmista, rahattomuudesta, mitä ovat odottamassa, jos ei aborttia tee ja elämänhallinnassa on jo valmiiksi ongelmia.

    Kuinka siitä sitten selvitään, ei kirjanen tai Itu-Projektikaan neuvo. Mielenkiintoista olisi kuulla Itu-projektin toiminnanjohtajalta kommentti seuraavaan: kirjoittaja kertoi aborttitraumaisten naisten hakeutuvan mm. toisten auttamistyöhön ja siten yrittävän kompensoida tekemänsä syntiä...

    Itse kyllä tuon lukemisen perusteella suosittelisin neutraalia keskusteluapua, mikäli tuntee että tarvii puhua jonkun kanssa. Puhuminen ja kelaaminen auttaa kaikissa kriiseissä ja muutoksissa. Kirjasessa ei mainittu sanallakaan sitäkään, että itselleen voi antaa anteeksi sen, että on toiminut kriisitilanteessa itselleen parhaalla mahdollisella tavalla ja että kaikkea muutakin peruttamatonta päätöksentekoa katuu ja jossittelee joskus, että miten jos olisikin valinnut toisin. Kirjanen sen sijaan pidättää kaikki oikeudet syyllisydestä päästämisen Jumalalle, joka ilmeisesti toimii vain tämän lahkon valtuutuksella.