- Kiitos ehdotuksesta. Vaikka ehdotuksesi niin kiehtovalta kuulostaakin, niin keskustelun tasolla tämä yritetään pitää.
- Kyllä kissat ja koirat saa kovastikin halailua ja silittelyä.
Niitä hellyydenosoituksia on ilmeisesti varastossa vain pieni määrä kerrallaan, eikä niitä sitten riitä enää mulle tuhlattavaksi.
Tosin onhan nuo kissat ja koirat huomattavasti suloisempia, kuin tälläinen mies. - Mitäs kun toinen kertoo, ettei kaipaakaan kosketusta? Ei minkäänlaista kosketusta. Ei suutelua, ei halausta, ei kiinnipitoa, ei lähellä olemista.
Seksiä ei missään muodossa.
Onko ihminen silloin normaali?
Mun mielestä ei ole, vaan tunne-elämältään viallinen ihminen. - Ja vielä voisi jatkaa: parisuhde ilman seksiä ja läheisyyttä, on pelkästään kämppäkaveruus.
Kun seksi loppuu, haalistuu myös tunteet. - Käännäpä tilanne ympäri.
Kuinka sinä huomioit poikaystäsi?
Pidätkö poikaystävääsi itsestäänselvyytenä ja oletat hänen palvovan sinua kauneutesi tähden? - Vastaan kuitenkin, kun et varmaankaan pysty käsittämään tälläistä liittoa.
Mutta älä välitä, muutama vuosi sitten, en olisi itsekään uskonut tän olevan mahdollista.
En ole enää pariin vuoteen edes yrittänyt lähestyä vaimoani.
Vaimoni on tehnyt hyvin selväksi, ettei hän tahdo koskea muhun, eikä tahdo mun koskevan häneen.
Ja seksiä meillä ei tule olemaan enää koskaan.
Näin hän on sanonut.
Siihen on omat syynsä, miksi uskon hänen päätökseensä. - Lissukan ajatukset tuntuu kulkevan samoja ratoja, omieni kanssa.
Halusitko kertoa jotain itsestäsi?
Ellet tähän, niin mulle suoraan.
Sähköpostini on nimimerkini at suomi24 ja fi. - Tuo vaimoni haluttomuus hellyyteen ja läheisyyteen, onkin se mulle eniten ihmetystä aiheuttanut asia.
En voi mitenkään pitää normaalina, ettei joku halua hellyyttä ja hyväilyjä.
Ehkä sen ymmärtäisin, jos itse en huolehtisi puhtaudestani ja yleisestä siisteydestä. Mutta kun käyn suihkussa vähintään kerran päivässä, käytän hyväntuoksuisia deodorantteja, pesen hampaani, käytän puhtaita vaatteita yms
En vaan tiedä, mikä on vialla - Huomenta "Lissukka"
Avioliitto oy on ehkä kaikkein oikein termi kuvaamaan tätä liittoa.
Tuota vaihdevuosien mahdollisuutta ei tarvitse arvailla, kun se on jo tiedossa oleva asia.
Mutta vuosien aiempi haluttomuus ei ole voinut johtua siitä syystä. Ja se on se varsinainen ongelma.
En pidä itseäni minään mysteerinä. Tavallinen suomalainen mies.
Mutta naiset on mysteerejä :) - Kiitos kehuista :)
Mutta taaskaan arvauksesi ei osunu oikeaan.
Meillä on vaimon kanssa yhteinen kaveripiiri ja jopa yhteisiä harrastuksia.
Mutta eipä ne ole riittäneet pitämään vaimon mielenkiintoa yllä.
En ole minäkään koskaan pettänyt, vaikka jonkinlainen lupakin siihen olisi.
Mutta eipä niitä ehdotuksiakaan ole jonoksi asti kertynyt :)
Ja jos kiinnostaa, niin tarkemmin voin vastailla spostilla. - Arvauksesi ei oikein osu kohdalleen.
Harrastukseni ei liity kuntosaliin (kuntoilen kyllä), vaan moottoripyöriin ja vanhoihin harrasteautoihin.
En siis ole itseään peilaileva bodari.
Mutta entisenä aktiiviurheilijana, yritän pitää itseni kunnossa. - Jos ihan oikeasti haluat oppia tanssimaan, niin kilpatanssi on yksi tapa.
Tosin tie on pitkä, mutta ainakin perusteet opetetaan perusteellisesti.
Toinen vaihtoehto on lavatanssiseurat. Niissä on aika paljon parinvaihtoa ja ymmärtääkseni naisista pula.
Molemmissa olen nähnyt pareja muodostuvan
Ja kumpaankaan ei välttämättä tarvitse sitä omaa miestä, tai naista.
Ja kyllä lavoillakin sinkkujakin käy.
Jos tietäisin ikäsi ja asuinpaikkasi, niin se helpottaisi keskustelua :) - En usko, että alkaisin vihaamaan vaimoani. Ymmärrän oikein hyvin, että tämä on omaa syytäni. Siis tässä kämppäkaveruudessa pysyminen.
Ja hyvin todennäköisesti minä olen vanhempana(kin) paremmassa kunnossa kuin vaimoni.
Minä kuntoilen säännöllisesti ja pidän kroppani kunnossa.
Syön terveellisesti, en käytä alkoholia, en polta yms.
Samaa ei voi sanoa kämppäkaveristani.
Mutta katkeroituminen on totta jo nyt.
Kun itselläni on tunne, että olen yrittänyt pitää aina liittomme etusijalla, mutta vaimoni on pitänyt omaa etuaan tärkeämpänä, kuin liittoamme.
Tietenkin olen siitä katkera. - Eroa heti!
Itse tein sen virheen, että olen jäänyt odottamaan että vaimoni halut palautuisivat.
Olen lähes 10 vuotta odottanut......turhaan.
Ainoa muutos mikä on tapahtunut, on että läheisyyskin on kadonnut.
Eroaminen heti, on helpompaa, kuin eroaminen pitemmän suhteen jälkeen. - Taloudelliset seikat sekä antavat mahdollisuuksia, että rajoittavat niitä.
Pystyisin jaetulla puoliskolla ostamaan asunnon ja kaiken muun normaalielämään kuuluvat tarpeet.
Mutta joutuisin luopumaan nykyisestä elämäntavastani.
Mulla on omat harrastukseni ja ne vaativat tilaa ja välineitä.
Olen nuoresta lähtien tehnyt paljon työtä, tehnyt monenlaisia uhrauksia, että saisin itselleni tämän, mikä nyt on.
Siksi siitä luopuminen on niin vaikeaa ja olen valmis sietämään aika paljon huonoa suhdetta.
Enkä enää edes muista, minkälainen hyvä suhde voisi olla.
Miltä tuntuisi tuntea itsensä halutuksi? Miltä tuntuisi, kun toinen haluaisi läheisyyttä, tulisi lähelle, suutelisi, hyväilisi, haluaisi hyväilyjä...?
En enää edes muista, miltä se kaikki tuntuu.
Muistan vain, että joskus se tuntui hyvältä, mutta tunteesta en saa enää kiinni.
Ehkä asiat saisi erilaisen arvon, jos saisin tuntea, kaipaamani, naisen lämmön, hellyyden, kosketuksen ja halun.
Mutta kun niistä on jäljellä vain haalea muisto, olen täyttänyt kaipuuni erilaisilla harrastuksilla, joilla voin kokea erilaista mielihyvää. - On totta, etten mielelläni ole yksin. Haluan jakaa omat päivän kokemukseni jonkun kanssa.
Mielestäni jaettu ilo, on paljon suurempi, kuin yksin koettu.
Asiasta saa olla eri mieltä, mutta itse ajattelen sen näin.
Haluan myös kuulla puolisoni päivän tapahtumien kulun.
Se ei siis tarkoita mitään utelua, vaan olen läsnä jos hän haluaa purkaa tuntojaan.
Oli ne sitten mukavia, tai ikäviä.
Rahatilanne on hyvä. Omaisuutta on, velkaa ei. Itse tienaan suunnilleen kaksi kertaa sen mitä vaimoni ja hänkin tienaa ihan kohtuullisesti.
Mutta kuten sanoit, mulla ei ole naista. On vain kämppäkaveri. - Tervetuloa avioliitossa pakkoselibaatissa elävien kerhoon.
Meillä se on vaimo, joka ei suostu seksiin, eikä mihinkään muuhunkaan läheisyyteen.
Mitään syytä haluttomuuteen ei kuulemma ole, mutta häntä ei vaan huvita.
Ei ole huvittanut useampaan vuoteen.
Se on oikein tehokas tapa tuhota suhde ja halukkaan osapuolen itsetunto.
Mulle saa kirjoittaa suoraankin, sähköpostin voi arvata nimimerkistäni ja tästä sivustosta. - Asumuseron toteuttaminen, ei ole meidän tilanteessa oikein mitenkään mahdollista.
Kyllä tää on ennemminkin ratkaistava kerrasta poikki, menetelmällä.
Ja juuri se tekee tilanteesta vaikean.
En kuitenkaan tahtoisi päätyä yhdeksi niistä miehistä, jotka eivät koskaan löydä itselleen naista.
Sellaisia miehiä on kuulemma paljon.
Enkä oikeastaan enää odota vaimoni muuttuvan.
Nyt odotan "jotain". En tiedä mikä se on.
Ehkä se on päätös, ehkä joku ihminen, joku tapahtuma, joku muu asia.
Joku, joka antaa selvyyden oikeasta päätöksestä.
Joudun kuitenkin ottamaan huomioon monia asioita, joihin päätös vaikuttaa. - Aikansa kun "harrastaa" kaljan litkintää ja tupakoi, niin ei varmaan pysty mihinkään muuhun, kun katseleen telkkaria.
- Kaikilla ihmisillä ei ole kiima-aika ympäri vuoden jatkuva.
On myös sellaisia naisia, joilla ei ole kiima-aikaa ollenkaan, sen jälkeen kun on lapset on tehty ja on päässyt naimisiin.
Miehen pitää vain tarjota hyvä elämä, eli olla juttuseurana ja tuoda riittävästi rahaa kotiin.