Mies ei halua minua

Jos ei ole lapsia, eroa. Jos on lapsia, menettele niin kuin heille on parasta.

Voin kokemuksesta sanoa, että ensimmäiset kymmenen vuotta ovat pahimmat.

Eroa heti!
Itse tein sen virheen, että olen jäänyt odottamaan että vaimoni halut palautuisivat.
Olen lähes 10 vuotta odottanut......turhaan.
Ainoa muutos mikä on tapahtunut, on että läheisyyskin on kadonnut.

Eroaminen heti, on helpompaa, kuin eroaminen pitemmän suhteen jälkeen.

Onhan se yhtä pirua kun joutuu kärsimään puutetta, sitten nainen tai mies. Naiseni on ollut haluton jo vuosia. Itsetyydytyksestä ei mitään apua enää kyllä naista pitää saada että tuntee elävänsä. Ja niin petin kerran toisen ja...herätkää naiset ei se mies mikään tunteeton ole, halut jokaisella. Minäkin ehdotin väliaikaista eroa naiselleni ei suostunut ja lapsikin vielä kotona. Kiristää mua muutamilla asioilla ja luulee olevansa niskan päällä eikä usko vaikka olen antanut ymmärtää että olen saanut vierailta.

Eihän tuollainen ole mikään parisuhde, vaan kämppäkaveruus. Mitä ihmettä te roikutte tuollaisessa kuviossa ylipäätään? Kuollut mikä kuollut. Varmaan tekin hämmästelette, kun välillä uutisoidaan sensaatio-otsikolla, että "Mies asui kuolleen puolisonsa kanssa kerrostaloasunnossa yli 2 vuotta". No, teidän omat suhteenne ovat ihan verrattavissa tuohon. Kuin asuisi kuolleen kanssa. Ja miten niin "mies ei halua erota"? Miksi mies sitten haluaa JATKAA tuota elämätöntä elämää? Miksi?
Lähtekää molemmat tahoillenne. Lopputulos paranee ihan takuulla. Tuosta kun ei ole suuntaa muualle kuin ylöspäin. Ei avioliitto ole mikään jumalan sakramentti jota täytyy vaalia pyhänä ja koskemattomana. Avioliitto, tai minkä tahansa muotoinen parisuhde, on se lämmin ja rakentava, yhteinen tunneside puolisoiden välillä. Ei häätilaisuudesta otetut valokuvat, eikä se kellastunut pukupussissa konservoitu häämekko. Jos yhteys on kuollut, eikä herää yrityksistä huolimatta henkiin, niin ei mitään järkeä viettää ainoaa elämäänsä tuollaisessa parisuhdemuseossa.

Ero on helpotus teille molemmille. Näin se on.

Kyllä juttu on niin että useimmat jotka perustelevat että ''puoliso ei halua eroa'', eivät vaan halua tehdä päätöstä itse. Jos itsellä on sellainen tunne pitkään että tämä ei toimi, on paha olla, niin silloin on vaan se päätös tehtävä.
Jos taas vitkuttelee, niin on se jonkinmoista henkistä laiskuutta.

Onko liittosi kuollut sisältä päin? Enpä tiedä pitäisikö pelkän seksinpuutteen takia erota, kyllä jutun voi ratkaista toisin. Toimiiko liitto muuten?
Pelkkä seksinpuute ei tapa liittoa paitsi jos se aiheuttaa kovia hylkäämiskokemuksia. Jos taas miehellä on kyvyttömyyttä, ei se tarkoita että hän olisi kääntänyt vaimolle selkänsä henkisessä mielessä.

Ajatellaan hetki toisinpäin. Miten osoitat miehellesi, että haluat juuri häntä (eikä naapurn Penttiä)? Oletko sisäisesti"ruma"? Siirry sanoista tekoihin.....

Mahdollinen masennus miehelläsi? Meillä nimittäin paha masennus vei miehen seksihalut, lääkkeet päälle ja seksielämä oli haihtunut suhteestamme.

Mielenkiintoisia vastauksia teillä muilla, ei sitten iskenyt ajatus millään että ihminen voi sairastua?

Jos uskoisin pelkästään näihin suoli24 juttuihin, pitäisi minunkin erota nyt heti, tilanne ei tule muuttumaan kovin nopeasti, jos ollenkaan.
Jos uskoisin näihin ihmisiin, minun pitäisi hylätä rakkaani juuri silloin kun hän minut eniten tarvitsee.

Meilläkään ei ole lapsia, yhteistä omaisuutta kyllä. Eroaminen ei tuottaisi kovin paljon vaivaa muuta kuin omaisuuden jaossa, niinhän? Se on vain materiaa, hiukan rahaa säästössä. Koska jos uskoisin näihin ihmisiin tällä palstalla, oma tyydytys on ensisijalla, missään tapauksessa en pitäisi huomioida mieheni tunteita, hän on sairas joten -ei väliä-, niinkö?
Jokainen päättää itse tottakai. Moniko teistä olisi ikionnellinen siitä että kumppani ottaa hatkat kun sairastutte? Miettikää....

Jos se siun ukko ei sinnuu ennää halluu nii joku toine kyll halluu.
Sano sie se sill siu ukoll.

Olen sanonut, että olisi ottajia. Ja olisikin. Mutta mies tuhisee vain ja lähtee pois. Ylipäätään ei ole koskaan osannut puhua suhdeasioista. Toki hänessä on hyvääkin, siksi yhä sinnittelen. Ja herään joka aamu lakanat kosteina kiihkeiden yöunien jäljiltä, miehen kuorsatessa viereisessä huoneessa... Jättää en häntä voi, koska tunteita kuitenkin vielä on. Ennen halusi minua jatkuvasti ja kehui kuinka ihana olen, nykyään ei tosiaan koskekaan.