Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

6837

  1. Tuohon osaisivat vastata he, jotka tällä hetkellä työskentelevät koulumaailmassa. Noin kuin kuvasit, Ano 18.56, oli käytäntö silloin kun itse tein keikkaa ala-asteella tai päiväkodissa.
    Raportointia en muista tehneeni, mutta ehkä vakituinen henkilökunta teki sen puolestani ja kuten sanottu, itselleni ei tuollaisia tilanteita tullut lainkaan vastaan - siis silloin 15-20 vuotta sitten..))
  2. Huomenta! Tänään olen määrännyt itselleni lepopäivän..)) Siis metsästä.

    Metsä on ehkä sellainen elementti, mihin täytyy lapsesta saakka tottua, muuten se voi jäädä vieraaksi, ja totta, näillä vuosin samoilu siellä asettaa jo kulkemiselle haasteita. Minulla on ollut kävelysauvat matkassa, vaikka ne sitten pakkaavat hukkua metsässä, kun en muista mitä puuta vasten ne asetin nojaamaan..))

    Vesi on kyllä minullekin mieluinen elementti, vaikka täällä missä nyt asun, sitä on niukasti, kahdeksan kilometrin päässä olisi mahdollista uida avovedessä, mutta sinnepä ei autoton oikein pääse. Sinilevä ja järvisyyhy ovat ainakin täällä rajoittaneet uimista.
    Autollinen tuttu, jonka kanssa vielä vuosi sitten suunniteltiin retkiä lähialueelle, on vuoden aikana menettänyt kiinnostuksensa ideaan, katsoo liikkumisensa olevan liian huonoa eikä intoa riitä itsensä haastamiseen, 82 v.

    Samalla tavalla on käynyt meidän rouvakerhon, joka naapurien kanssa innolla aloitettiin.
    Ei oikein löytynyt uutta kokoonkutsujaa, minäkin annoin löyhän lupauksen, mutta siihen se jäi niin minulta kuin muiltakin.
    Ehkä näin kuuluu ollakin, ainakin minulla, vanhetessa elämänpiiri supistuu ja jää yhä enemmän itsensä varaan, eikä se edes tunnu pahalta. Pieni elämä voi olla täyttä ja merkityksellistä - siis jos saa pitää nykyisin terveyden ja toimintakyvyn - mikä ei tietenkään ole realistista. "Kyllä se tästä vielä huononee", sanoo tuttuni kun tulevaa pohditaan...))
    Viimeksi pohditte asumista. Tässä paikassa minäkin olen ajatellut loppuelämäni viettää..))
    Talo on vanha, piha iso, mutta apuvoimia löytyy tarvittaessa. Toinen poika asuu lähellä, eikä kaukana asu toinenkaan. Harvoin silti heitä pyydän apuun kun ruuhkavuosia elävät ja haastetta riittää ilman minuakin.

    Kesää ja paistetta näyttäisi riittävän vielä tällekin päivälle. Makriina taisi kirjoittaa tuosta ikkunanäkymästä..)) Kyllä se minullekin mukavaa seurattavaa on, pihan vähät tapahtumat. Ei ole aikaakaan kun pihalle sattui harmaahäntäinen (!) kettu. Eipä ole ennen näkynyt. Ihmettä kaikki.
    Mukavaa viikonluppua itse kullekin,
    demeter1
  3. Iltaa ! Onkin mukavasti väkeä ollut paikalla tänään..))

    Käväisin taas metsässä. Meni vähän heikommin tänään. Taas jouduin maamehiläisten saartamaksi, mutta nyt pidin varani: en ruvennut huitomaan niitä, vaan pysyin urheasti paikallani. Kyllästyivät ja jättivät minut rauhaan.
    Pieni kyynpoikainen lepäili muurahaispesän päällä liikkumattomana. Ihmettelin sitä mutta en mennyt häiritsemään. Tein pienen kierroksen maastossa ja kun tulin takaisin, kyy oli poissa. Outo tapahtuma. Uskomusten mukaan kyy ja muurahainen eivät viihdy yhdessä. Nythän kyy rauhoitettiin, joten eipä ole syytä sitä hätyytellä..))

    Täytyy vähän täsmentää tuota omaa nukkumistani. Nukun yleensä viisi tuntia yössä yhtäjaksoisesti, samassa asennossa, unia näkemättä, mutta se ei kyllä minulle riitä.
    Päivällä täytyy jatkaa ja illalla saatan vielä nukkua istuvaltani, joten kyllä ne minun unenlahjat ovat tyypillisiä tämän ikäiselle..)) Hyvä kuitenkin, etten tarvitse lääkitystä, kuten monet ikätoverit, täälläkin on mainittu tuo Mirtatsapiini - mieliala/masennuslääke, jota monet ovat saaneet unilääkkeeksi, pienellä annostuksella. Satunnaisesti saatan ottaa Melatoniinia, mutta onneksi sitäkään en juuri tarvitse.

    Puuhakkaita olette näissä syksyn askareissa. Itse olen aika harmissani siitä, että käsien nivelrikko vaikeuttaa monia askareita. Minun on turha haaveilla käsitöistä tai mistään muistakaan hienomotoriikkaa vaativista askareista. Leipominenkin oli jo aika avutonta, vaikka siitä muuten tykkäisin.
    Aika vähillä vanhuuden vaivoilla olen silti selvinnyt, mutta lähipiirin sairaudet tietysti vaikuttavat, elleivät muuhun niin mielialaan.

    Pikkumiehen ensimmäinen koulupäivä oli kuitenkin mennyt hyvin. Vielä illalla oli menossa jalkapalloharjoituksiin...
    Hieno sää oli tänään ja hyvää taitaa olla luvassa huomiseksikin. Jospa se tästä..))
    demeter1