Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

6837

  1. Aamupäivää ! Ano 9.35 kuvasi sattuvasti minunkin voimiani. Välillä niitä on niin paljon, että melkein unohtaa ikänsä, mutta jos/kun niin tekee, muutaman puuhakkaan tunnin jälkeen maksaa niistä raskaasti: väsymys on niin totaalista, että tekee mieli vetäytyä kaikesta.

    Eilenkin lapsuudenkodista palanneena, muutaman tunnin matkanteon jälkeen, olin jo niin uupunut, että oli pakko soittaa poika hätiin, hakemaan bussiasemalta kotiin. Onneksi hän asuu lähellä ja mielellään auttaa, kun yleensä en apua tarvitse enkä pyydä.
    Oli kiva todeta, että koti oli pärjännyt hyvin: sade oli hoitanut pihakukat ja muut istutukset, sisäkukat olivat pärjänneet viisi päivää omillaan.

    Vähän hitaanlaisesti nykyään sopeudun näihin ympäristönvaihdoksiin. Mistä löydän tarvitsemani, miten suoritan tämän askareen ? Tuntuu siltä, että jos ympäristö on "alkeellinen", tuo asettuminen sujuu paremmin, täällä mukavuuksien äärellä tuntuu alkuun melkein tyhjältä, napin painallukset eivät maaduta uuteen paikkaan jos niitä vertaa vaikka veden nostamiseen kaivosta (ilman pumppua)..))
    Veljentytön, matkaseuralaiseni, kanssa pohdittiin tuota ihmisen mukavuudenhalua ja sen vieraannuttavaa vaikutusta meidän arkeen. Veljentyttö on folkloristi, kansanperinteen tuntija, ja on ehkä jo siltä pohjalta kykenevä tekemään vertailuja uuden ja vanhan välillä.

    Odotan tässä pikkumiehen vierailua. Mummo on huono vastus jalkapallokentällä. Nyt täytyy keksiä jotakin uutta. Viimeksi katseltiin lelutarjontaa, syntymäpäivälahjaksi.
    Kirjalle hän melkein tuhahti ja ne "lelut", joita nettikaupoissa tarjottiin ja jotka olivat ikätovereidenkin suosiossa, olivat minulle niin vieraita, melkein luotaantyöntäviä, etten niiden hankkimiseen tahdo osallistua..)) Raha kuitenkin kelpaa, siihen on nykyisin turvauduttava, niin kylmältä ja persoonattomalta kuin se tuntuukin.
    Yleensä lastenlasten kanssa löytyy kyllä sellainen taso, jolla vuorovaikutus toimii, mutta se vaatii aikansa, kuten ehkä muidenkin kanssa...
  2. Jaa-a. Ano, 14.43, minä näen hänet toisin, tuossa roolissa, mihin hän tällä kertaa joutui: rakentamaan ja sovittelemaan, "ihmiselle mahdottomassa tehtävässä".
    Eikä jatkokaan taida luvata hyvää.