demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

6837

  1. Minusta huumoria on valotettu tuossa aloituksessa niin monipuolisesti, ettei siihen ole oikein mitään lisättävää. Samaa mieltä voi myös olla siitä, että se näytäisi kadonneen tai ainakin vähentyneen yleisessä ilmapiirissä.
    Vai onko sekin muuttunut niin "moni-ilmeiseksi", ettei vanha enää löydä omanlaistaan huumoria monien yrittäjien joukosta ? ..))
    Vähän tuntuu siltä, että viihde ja sen runsas tarjonta on saanut aikaan sen, että ihminen on tosiaan huvittanut itsensä hengiltä, kuten Neil Postaman ennusti jo muutama vuosikymmen sitten ja tullut turraksi, kyvyttömäksi löytämään aitoa iloa, joka taas edellyttäisi myös vastakohdan, surun tuntemista.
    Toinen kirjoittaja otti esille lukutaidon heikentymisen. Kuva on voittanut sanan. Onko viihde voittanut huumorin ? Ne eivät mielestäni ole sama asia.
  2. Heh, brinkkala..)) Seepra ei pääse raidoistaan, imartelija ja nuolijahan minä olen aina ollut, kuulemma. Mutta kiitos sinulle Ano, 14.48. Laitan kehusi talteen enkä ole huomaavinani tuota vertailua..)) Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä, eikä kai sille mitään voi ?

    Kiva kuulla sinusta ja olostasi siellä, brinkkala. Yhtä aktiivinen kuin ennenkin ? Siellä "uudessa" kotikaupungissasi.

    Ai Rosa Liksom on palkittu ? Kuvataiteilijana vai kirjailijana ? Joillakuilla on noita lahjoja. Mutta onhan se hyvä, että me vähälahjaisetkin saamme niistä nauttia..))
  3. Äläs nyt, Ano 14.48. Muistan kyllä, että tuollaista päivää on vietetty, mutta en muistanut miksi..))
  4. Minäkin olen seuraillut Jarkko Tonttia jo vuosia..)) Hän edustaa minulle eräänlaista "järjen ääntä", tuo mainittu kirja "Haava" on ollut tilauksessa pitkään, aforistisia runoja olen häneltä lukenut ja tietysti noita lehtijuttuja...
    Kirjan ja ruusun päivä oli ja meni. En tien tiennytkään tuosta historiasta...
  5. Kiitos kysymästä, Neeasa. Lonkkani voi hyvin, en aina edes muista, että se on uusittu..))

    On tämä vain hyvää aikaa meillä; vanha saa varaosia tarvittaessa, kymmenen vuoden takuulla..))

    Kiva, että teet näitä arjen aloituksia. Arkihan meillä on kaikilla yhteisenä ja siitä selviäminen voisi olla tämän ajan tärkein haaste, minulle ainakin.

    Olen tosi kiitollinen tästä nykyisestä toimintakyvystäni, vaikka eihän se samanlainen ole joka päivä ja usein sitä varjostaa myös ikätovereiden tilanne. Ellei fyysistä vaivaa ole, henkinen lama näyttäisi olevan melkein sääntönä useimmilla: ei jaksa, ei kiinnosta...
    Mikä neuvoksi ?
    Naapurin aktiiviset rouvat ovat ottaneet asiakseen minunkin aktivoimiseni: paikalliseen eläkeläiskerhoon houkuttelivat ja tuntuu, että nyt menoa on jo liikaakin kun kaksi kirjapiiriäkin on vielä voimassa.
    Pihahommia, noita muidenkin kuvaamia, minäkin yritän toimitella päivittäin. Tänään kävi "uskottu mies", vakiavustajani, kokoamassa trampoliinin - sitä on jo kyselty moneen kertaan.
    Sain myös lupauksen pakukeikasta lapsuudenmaisemiini: kesällä on pakko tyhjentää lapsuudenkoti "arvotavarasta", jättää sinne vain välttämätön varustus kun tuntuu, etten siellä yksinäni "ennätä" olla - kun se auto ja kuski puuttuvat !

    Liian pitkä matka sinne on, nuorilla perheillä, kun muita kesäasumuksia on lähempänä.
    Ei saisi olla liikaa huolehdittavaa näillä vuosin...
    Kauniita kevätpäiviä kaikille,
    demeter1
  6. Hyvä kun muistutit, Ramoona. Kyllähän me asfalttia, mukulakivikatuja käveltiin, kun tuttujen rouvien kanssa pistäydyttiin Tallinnassa. Paljon oli Vanhassa kaupungissa nähtävää, ja tunnelma oli kuin toisesta maailmasta. Eipä siinä juuri kiinnittänyt huomiota siihen miten asteli ja 15000 askelta tuli mittariin huomaamatta, "nuoret" mittasivat.
    Eli varmasti vaikuttaa millä mielellä liikkuu ja kun ei autoliikennettä juuri ollut, sehän oli jo sinällään suurta juhlaa. "Maailma on kaunis...))" Kunpa osaisimme sitä varjella ja säilyttää tuleville sukupolville...
  7. Hyvä kun kerroit tuon, isoäiti_80+, ilman kertomaasi olisin voinut langeta ylpeyden syntiin..))

    Jouduin eilen ottamaan reippaan spurtin, kun bussi jätti tulematta ja minulla oli hammaslääkäriaika varattuna. Naapurin rouva odotteli samaa bussia ja haastoin hänet mukaani kun oli pakko siirtyä toisen linjan pysäkille, vajaan kilometrin päähän. Naapurini on minua neljä vuotta nuorempi ja liikunnallinen, mutta hän uupui kesken matkan, hikoili ja puuskutti, minulla ei tuntunut missään..))

    Rehellisyyden nimissä on kuitenkin pakko kertoa, etten ole juossut enkä hölkännyt kuin satunnaisesti joskus, mutta kävelynopeuteni on sellainen, ettei kukaan pysy perässä, sanovat..))
    Ja talven liukkauden aikaan tein "lenkkejä" juoksumatolla - kai silläkin jotakin vaikutusta on.

    Asfaltilla kävely ei ole minun juttuni ja odottelen perinteisiä metsälenkkejäni, ne hoitavat sekä fysiikkaa että psyykeä...
  8. Minäkään en enää uusinut ajokorttia, 75 täytettyäni. Jälkeenpäin olen kyllä vähän harmitellut sitä, kun on pitänyt opetella tähän autottomuuteen ja olemaan muista riippuvainen asiointireissuilla. Syy tuosta ajokortista luopumiseen oli osin taloudellinen ja osin vastuullinen. Kun näki itsessään reaktionopeuden hidastumisen ja tajusi sen riskit liikenteessä, oli minusta aika luopua autosta ja ajokortista. Tiedän kyllä, ja olen nähnytkin, että paljon huonommin varustautuneita kuskeja näkee liikenteessä, mutta varman päälle on hyvä pelata, mielestäni.
    Olen kyllä käyttänyt taksia aika huolettomasti, mutta talous asettaa reunaehdot sillekin.

    Tuo aloitus, jota minäkin pidin ansiokkaana ja realistisena kuvauksena siitä mitä tulossa on, poiki minustakin hyviä vastauksia. Kuvioon tietysti kuului se pakollinen tylytyskin, josta jäi sellainen vaikutelma, että noinkin realistinen kuvaus kuin aloitus oli, koettiin ikävänä valituslauluna, ainakin joku sen koki..))
    Ellei kahdeksankymppinen ihminen saa valittaa vaivojaan täällä, vertaisten joukossa, niin missä
    sitten ? Etenkin kun tiedetään, että vertaistuki on todettu hyvin toimivaksi tukimuodoksi kaiken ikäisten keskuudessa. Meiltäkö se nyt sitten pitäisi evätä ?

    Tuosta aloituksen aiheesta juttelimmekin juuri pitkäaikaisen tuttuni kanssa, peilasimme omaa elämäämme, mitä se oli ennen ja mitä se on nyt. Apeaksi veti mielen, vaikka me molemmat olemme vielä "terveitä", kuluneita vain. Elämän mielekkyys oli se, mitä punnitsimme, onko meidän elämällä enää merkitystä muille, onko meillä mitään virkaa ?

    Vastausta vaille tuo pohdinta jäi ja päätimme (?) tyytyä siihen, mitä elämä antaa, olla vain kuulolla ja poimia talteen ne pienet ilon aiheet, mitä itse kunkin kohdalle aina tulee - jos ne näkee ja ottaa vastaan. Toinen kirjoittaja, Ano 21.46, niitä jo listasikin..))
  9. Petra Rautiainen, en ole kuullutkaan, mutta jos Lappiin sijoittuu, niin se on minulle aina hyvä
    suositus. Ja jos rakennekin on perinteinen, se tietysti lisää kiinnostavuutta.

    Mulla onkin taas tilauksessa aika monta kirjaa ja seuraavaksi pitää keskittyä Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan kirjaan "Huipputuloiset" - Suomen rikkain promille.

    EVVK (= Ei v....u vois vähempää kiinnostaa) ! Vaikka toisaalta tuntuu kuin luokkatietoisuus olisi noussut uudella tavalla tietoisuuteen, puheenaiheeksi, ainakin tuon lukutaitokeskustelun yhteydessä.
  10. Suon villi laulu oli minullekin todellinen lukuelämys, Ano 13.51. Siitä on kuulemma tehty elokuvakin, en ole nähnyt, mutta olisi jännä nähdä, mistä on löydetty "kirjaan sopiva" miljöö. Ehkä niitä on paljonkin.

    Mainitsit Lapin. Sinne minulla on ikuinen ikävä. Pari kesää olen siellä viettänyt ja pari kertaa käynyt sen jälkeen. Nämä Lapin kirjailijat osaavat kyllä loihtia maisemat eläviksi ja ilmapiirin tutuksi. Viimeksi Rosa Liksomin Väylä, murteella kirjoittettu, nosti kyllä muistot pintaan...
  11. Aivan, tuosta linkistä avautuikin esittely toiseen kirjaan, jota taas minä en ole lukenut..))
    Työmaata riittää..))
  12. Voihan olla, että huippu-urheilijalta on jäänyt osa nuoruutta elämättä, niin kutsutusti, ja nyt on sitten tuon itsensä etsimismatkan aika.
    Uskon myös, että fanittajiakin löytyy. Julkisuus taitaa edelleen kiehtoa nuoria, päätellen tuon blogikirjoittelunkin suosiosta. Onhan siinä jotakin hälyttävää, minunkin mielestäni.
  13. Kiira Korpi oli tänään maikkarilla haastateltavana. Yhtä kaunis ja raikas ilmestys kuin aktiiviurallaan huippu-urhelijana.
    Ihan kivasti hän tuntui tuon kirjakritiikin ottaneen ja mikä ettei, kun kirja on myynyt hyvin ja kuulemma siitä on tullut hyvää lukijapalautettakin. Tuskin kukaan kehtaa haukkuakaan päin naamaa..)) Ja kuten sanottu, tietty kohderyhmä voi siitä saada paljonkin irti. Uusi kirjakin on kuulemma tekeillä.
    Tietysti hän puhui tutusti omasta sisäisestä matkastaan - niinhän kaikki nuoret..)) - eikä ajatuksissakaan mitään uutta ollut - ainakaan näin vanhalle..))

    Voimakirjaksi hän kirjaansa kutsui - ja eikös siinä ainakin näitä "voimasanoja" ollut..))
  14. Jaa, kiva kun sanot noin, ano 16.55, kun Rajala on taidettu haukkua tässäkin ketjussa moneen kertaan..)) Joten eivät kaikki naiset sentään (ole heikkona Panuun)...

    Kyllä hän on ollut ahkera kirjallisestikin ja ammattimies ainakin elämäkertojen kirjoittajana, Runeberg, Sillanpää, Yrjö Jylhä ja varmasti muitakin, muusta tuotannosta puhumattakaan.
  15. Anna-Leena Härkönen on minunkin suosikkejani, Ramoona. Juuri noista seikoista minäkin pidän hänen kirjoissaan. Rikospaikka jäi minullekin vieraaksi. Ehkä hän on parhaimmillaan kirjoittaessaan itselleen likeisistä aiheista - ja rikos ei taida kuulua niihin..))
  16. Kiva kuulla, että joku muukin on lukenut kirjan, Ano 14.26. Onneksi pienet pojat saivat "uuden äidin" juuri ennen kouluikäänsä.
    Helposti pitää heitäkin kultalusikka suussa syntyneenä. Kuitenkin molemmat pojat tekivivät töitä, siis ihan "kunnon duunia" nuoresta saakka ja Hunter, joka meni nuorena naimisiin asui alkuun ahtaasti, joutui turvautumaan asuntolainaan ja opintolainaan - ihan niinkuin tavallisetkin nuoret.
    Ja näitä tragedioita saattaa sattua kenelle tahansa. Koko maailma tuntee "Kennedyjen kirouksen". Joe Bidenilla ei tosin taida olla edes luurankoja kaapissa: raitis, "uskova", ei mikään naissankari (tiettävästi).
  17. Jaa, Paloma, Ramoona osasi taas selventää tarkoitukseni ja epäili, että samaa sinäkin tarkoitit..))
    Toki tarinaa tarvitaan ja onhan sanottu, että nyt olisi tilausta sille "isolle tarinalle" ja kyllä se minustakin syntyy pitkälti tapahtumien ja toiminnan kautta. Oma painotukseni tulee varmasti siitä, että ihmismieli on ollut minulle pysyvä kiinnostuksen kohde.
    Siihen liityen löysin kirjastoautolta Susanna Alakosken Lähimmäisen huhtikuu-nimisen päiväkirjakirjan..))
    Sisäistä pohdintaa siinäkin tuntuisi olevan: yksityisestä yleiseen - sitä kauttahan se tarinallisuuskin voi syntyä...

    Muistin väärin, minulla ei ollut Kerstin Ekmanin kirjaa, enkä ole hänen kirjojaan lukenut.
    Tuon kirjasta "Tapahtui veden äärellä" tehdyn TV-sarjan katsoin Areenalta ja pidin sitä hyvänä: tiivistunnelmainen, melkein ahdistava ja ihmiskuvaus oli vertaansa vailla, "pohjoinen" puhui siinä...
  18. Elina Hirvonen on minusta hyvä kirjailija. Tuskin hän turhaan olisi vaivautunut. Pitää varmasti Katria kiinnostavana ja kirjan arvoisena.
    Jos kirja "tulee vastaan" voin sen hyvin lukeakin, vaikka kyllähän Katri-Helenan elämänkuviot ovat jossain määrin tiedossakin - sen verran kauan on julkisuudessa ollut.

    Luin kyllä Panu Rajalan kirjan Lavatähti ja kirjamies, mutta se häkellytti ainoastaan pintapuolisuutensa vuoksi ja kyllähän siitä polemiikkia tuli jälkeenpäin.
  19. Juuri noin ajattelen itsekin, Ano 8.48 ja haenkin kirjallisuudesta ensi sijassa noita sisältöjä: tunteiden kuvausta, ajattelua, ja tietysti mahdollisuutta peilata omiani niihin.

    Sama "livessäkin": toisten tekemiset ja menemiset eivät aina kiinnosta, sisäinen tapahtuminen, se mitä toinen ajattelee ja tuntee, kiinnostaa enemmän.
  20. Huh, huh ! Monilukutaito taitaa jäädä ainakin minulta oppimatta...)) (Ano 11.42).

    Onneksi olen omavarainen kirjojen suhteen. Niitä minulla on riittävästi tulevia vuosia ajatellen ja tuskin perinteiset kirjat kirjastoistakaan kokonaan häviävät.

    Nyky-yhteiskunnassa, digipalveluiden käytössä, saattaa tietysti tulla ongelmia, mutta täytyy sitten oppia pyytämään apua omaan selvitymiseen.

    Ketjua lukiessa oli kuitenkin kiva huomata, että lukemisen merkitys tunnistetaan ja - toivon
    mukaan - ehditään ajoissa puuttua tähän vallitsevaan suuntaukseen, joka näkyy lukutaidon heikkenemisenä lasten/nuorten kohdalla.
    Minäkin kuulin tuosta koulun ja kirjastolaitoksen yhteistyöstä. Itsekin tapaan usein kirjastoautolla näitä pieniä asiakkaita ...))

    Omiin lukutottumuksiini lukuviikko ei taida paljon vaikuttaa. Parhaillaan minulla on menossa Hunter Bidenin kirja "Kauniita asioita". Se oli valittu kirjapiirin kuukauden kirjaksi enkä ollut siitä kovin kiinnostunut.
    Hunter Biden on siis Joe Bidenin nuorempi poika, joka loukkaantui auto-onnettomuudessa, jossa hänen äitinsä ja pikkusisarensa menehtyivät. Myös isoveli Beau selvisi onnettomuudesta, mutta kuoli aivosyöpään 2015.
    Hunterin päihdeongelma nousi otsikoihin lähinnä Trumpin esiin nostamana.
    Kirja oli rehellinen ja koskettava ja ainakin minulta se riisui paljon ennakkoluuloja, joita minulla on aina ollut amerikkalaista perheyhteyttä ja sen ilmentymiä kohtaan.

    Tämä kirja oli paitsi kuvaus Bidenien vahvasta perheyhteydestä myös siitä, miten mahdottomastakin voi selvitä toisten ihmisten avulla. "Kun talo palaa, sinne mahtuu koko maailma", sanotaan meilläkin ja Bidenin perheen kohdalla se tuli todistetuksi.
    Myös Joe Bideniä katselen nyt toisin silmin: avarasydäminen, syvästi tunteva ihminen ja hyvä isä, valtiomiestaidot punnitaan varmasti vasta myöhemmin.

    Luin kirjan puoleen väliin yhdeltä istumalta. Jatkan sitä tänään..))
    Hyvää lukuviikkoa !
    21. 25 / 342
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt