MINÄ ja MUUT !

" luulin olevani euroopan omista "

aikaa kului ja maailman turuilla muutaki nähnyt
huomasin olevani pienen suuruudenhullun kauniin maan takapajulan kansalainen,
kaikesta huolimatta vahva toteamus,
" oma maa mansikka muu maa mustikka "

"Muut", sana tuntuu jollain tavalla väheksyvältä, esimerkiksi hautajaisilmoituksissa,
"Muut sukulaiset ja ystävät"?
Sen sanan voisi jättää pois,
Se olisi mukavempaa ehkä.

Olen loiva yhdeksänkymppinen,
aattelin rakentaa uuden uutukaisen talon omalle tontille
siis vanhain-kodin itselle loppu elämäni iloksi,
jonne sitten kuolen,
aattelin rakentaa valoisan, helppohoitoisen,
hyvin ilmastoidun uuden uutukaisen talon
kauniin järven rannalle, tai joen, tai meren,

ilmastointi toimii kuumina kesäpäivinä miellyttävän vilvoiitavana ,

pikkusen huolestuttaa tulevan kesä kuumat helteet, sen verran ikä jo painaa,

Jotenki kaikki muut tuntuu vierailta,
vain minä olen kaikki nyt ja tässä,
- keskityn itseni hoitamiseen,
muut saa tulla nyt omillaan toimeen,
tai jos voin olla jotenki avuksi tietenki olen,
mutta
se kyky ysikympiellä antaa apua muille
on melko vaivaloista ,
heikonpuoleista,
mieluummin avun tarvitsia olen minä itse.

Me ollaan pohojanmaan poikia ja tyttöjä,
me voitetaan häemän häijytki päätöksenteossa,
joten
lopettakaapa se tyhmä lakkoilu hyvän sään aikana.

Suomen tuhoamis touhut loppuu nyt
ja
töihin kaikki joilla v i e l ä on työpaikat mahdollisesti jäljellä.

Tulla ne rakkauessa vielä höpisee,

rakkaus oli ja meni,

höperöjä kun ovat.

Muut on ympärillä olevia ihmisiä vaikka kaupassa.

Mitä on muu Suomi,

ketä on muut,

jos puhutaan vaikka pääkaupunkista ja sanotaan myös et muu suomi, tarkoittaa et muu suomi ei ole pääkaupunkia

Lehmällä eri juttu, hän ääntelee et muu!

Minä ja lapseni olemme me. Sisareni ja veljeni perheet ovat muu suku, kuten tädit ja sedätkin.
t tepa

Haasujuttu,
nyt olen vain MINÄ,

muut ovat joko kuoleet
tai elävät omaa elämäänsä.

Parivuotiaani ei osannut sanoa " lehmä", sanoi "muu" ja monikkomuodot "muut" ja "muutia".
Sana jäi elämään perheessä. 😀
Mkr.

lapsuudessa oli sanonta: "niihä miust tuntuu et minä oon minä, mut en tiijä enneku käyn kotoo kysymässä"😁

Oma maa mansikka 🍓 muu maa mustikka! 🫐 😊

Meitä oli ennen paljon ,
veljet, serkut, sedät, tädit, mummot, vaarit ,
kaiken kaikkiaan
l ä h i s u k u a keskimäärin noin jotain yli 300 ++++ yksilöä ,

nyt yksin m i n ä,

kuinka tässä näin kävi ?

Sinä, hän, te, he, tuo, te ynnä lakkoilu. Helppoa.

Määritelmä minusta,

olen ihminen,
anaki joskus ollu,

nyt vanhus.

ei tarvii olla vanhus, näin käy nykyisin kun netti ja täällä sitä taas ollaan, kivaa seuraa 😊

-60 luvulla oltiin paljon suvun kanssa ja muidenkin kun oli nälkä ja sai ruokaa kun käytiin kylässä.

😆 näin oli

Tunnen itseni ja lähipiirini eikä muu minua kiinnosta!

Minä olen minä ja niin ovat muutkin. Mikä minä olen muita määrittelemään ?..))

Vai pitäiskö ajatella kuten Remu Aaltonen "Jos sä koko ajan tiedät mitä sä teet, sä olet sinä. Jos sä kysyt sitä muilta, sua ei ole olemassakaan. Jos sä kysyt kerran, sä kysyt aina"...

Aika hankala määritellä itseä,

voisko olla näin,
minä olen minä, enkä kukaan muu ,

Voi sanoa vain, sukulaiset ja ystävät, tämä riittää ilman "muut", sanaa.

:)
Ajan hengen mukaisesti, samaistun nuorempaan ikäpolveen ja määrittelisin itseni
"ainutlaatuiseksi pikku lumihiutaleeksi" :)
kaikki muutkin ovat sitä samaa Fimbulvinterin lumitanssissa.
Mantrani on ollut aivan nuoruusvuosisastin lähtien: minä olen hyvä, kaikki muutkin (siis melkein kaikki) ovat hyviä.
Tiedän että on olemassa pahoja (sairaita) ihmisiä, mutta me hyvät ja terveet olemme enemmän.