Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7420

  1. Kiitos palautteestasi, satunnainen (?) mieskirjoittaja. Älähän nyt ! Tuskin noin kivan palautteen antaja kovin purevasti pystyy kirjoittamaan ja voihan siihen purevuuteen olla aihettakin...
    Sehän voi toimia myös herätteellisenä, saada "kansanjoukot" liikkeelle...))
    Jos olet se, joksi sinua luulen, sinun viestisi ovat aina olleet leppoisia ja mieliä tyynnyttäviä isommankin myrskyn keskelle. Ellet ole hän, olet sielunveli, kivat sinullekin.
  2. Vielä tuohon Kiikkustuolin nykytilaan liittyen: hiljaista on ollut. Kyllähän tuo virheiden osoittelu ja Hillan maalittaminen tympii ja karkottaa väkeä. Outo ei pääse mukaan, eivätkä tututkaan kirjoittajat kai koe olevansa oikeassa paikassa nykymenon keskellä.

    Kuitenkin, mielestäni, näkyy merkkejä siitä, että Nojatuoli/kiikkustuoli-formaatti on lyönyt itsensä läpi - useita niiden kaltaisia ketjuja on tarjolla ja jos niistä kukin löytää mieleisensä niin luulisi Kiikkustuoliin kohdistuvien paineiden hellittävän.

    Eli kyllä kirjoittajilla on selvästi tarve jakaa omaa arkeaan, saada vertaisseuraa. Ja parhaimilllaan tämän tyyppinen osallistuminen voi palvella meitä jo pelkästään osallistumisen vaivattomuuden vuoksi.

    Eripuraa ja häiriköintiä on yritetty suitsia niin kauan kuin olen itse mukana ollut, mutta aina se vain sitkeästi nostaa päätään. Ja kuten Hil-la totesi sen poistamista on täysin epärealistista asettaa ketjun vetäjän tehtäväksi - siksikään siihen tehtävään ei ole tunkua, useimmat vetäjät väistyvät jo parin ketjun jälkeen tai kirjoittavat anonyymeinä ja vapauttavt itsensä läsnäolosta ja vastailusta. Sehän Hil-lan ketjuissa on ainutlaatuista: läsnäolo ja jatkuvuus.
    Niinpä ei voi taaskaan kuin kiittää Hil-laa mukanaolosta ja toivoa voimia jatkoon. Uskon että monilla meistä on sama toive.
    Ja, tätäkin Hil-la on painottanut: Nojatuoli/kiikkustuoli on meidän yhteinen yritys. Jokainen voi tykönään miettiä, mikä on se oma panos osallistumisessa: lisääkö se vai vähentääkö se yhteistä hyvää ?
    demeter1
  3. Onko ääni muuttunut kellossa ? Sitä pitäisi ehkä kysyä muilta. Itseensä on niin tottunut ja toisaalta ei myöskään halua tehdä numeroa, jos muutokset menevät huonompaan suuntaan. Ja niinhän ne pakkavat tässä elämänvaiheessa mennä..))

    En voi kehua olevani erityisen musikaalinen. Tai no: rytmitaju on hyvä ja tietysti minulla on se "absoluuttinen sävelkorva" - kuten lähes kaikilla tuntemillani on. Huomaan, jos lauletaan väärin, jopa omat virheeni kirjaan.

    Veikkaan, että minun äänialani on altto - niin ovat tietätkin vakuuttaneet.
    Siitä on seurannut se, että jos laulan muiden kanssa, koen aina laulavani väärin.

    Yksikseni kyllä testimielessä saatan laulaa enkä huomaa isoa muutosta äänessä. Puhuessa huomaan äänessä rauhoittuneisuutta (lannistuneisuutta?) innostusta on vähemmän ja ääntäkin varmasti.
    Monet sanovat, että yksin eläjän tulisi ainakin lukea ääneen - ihan puhetaidonkin säilyttämiseksi. Vahvistan tuon. Jos menee viikkokin ettei juuri ole ääntään käyttänyt jo sanojen hakeminen ja asettaminen peräkkäin käy työstä..))

    Pojillani saattaa olla "ylisukupolvista perimää", isoisät olivat molemmat hanuristejä - soittivat sävelmiä korvakuulolta kuten heidän aikalaisensa usein tekivät.

    Molemmat poikani soittivat bändeissä, mutta lopettivat, kun perheellistyivät, mistä olen todella tyytyväinen. Nuoremmalla musiikki liittyy edelleen arkeen ja onhan hänellä musiikkistudiokin täällä vanhassa kodissaan. Lapsenlapsilla ei erityistä kiinnostusta musiikkiin ole.

    Kiva ketju tämä. Ikäänkuin jo musiikista puhuminen toisi kehiin luontaista harmoniaa. Helena Anhava tilittääkin:
    "Yhä vähemmän välitän sanoista/kenties laulaen, tanssien, oppisimme rakastamaan/ " (vapaasti muistettu).
    demeter1
  4. Aamupäivää ! Hyvän mielen sain minäkin kun noita eilisiä viestejä selasin ja huomasin minkä vankkumattoman tuen olet Hil-la saanut ennen muuta Anoilta.
    Mielistelijänä heitäkin jo mielistelin..))

    Mdk.Mdk on vauhdikas kirjoittaja, kiva lukea hänen kuvauksiaan omasta arjestaan - mikä minulle näyttäytyy melkein juhlana. Ja aina jaksan ihastella näiden ruotsinsuomalaisten kirjoittajien virheetöntä suomenkielen taitoa.

    Minulle taisi tulla tänään vapaapäivä. Eilinen marjareissu päättyi kaatosateeseen ja kun vielä ukkonen alkoi jyristä katsoin parhaaksi palata kotiin. Mustikkaa on nyt marjapaikallani niin paljon, etten muista milloin olisin vastaavaa tarjontaa tavannut. Eikä poimijoita ole muita. Ammattilaiset ovat toisessa paikassa, heitäkin on kyllä vuodesta toiseen tänne tullut.
    Myös puolukkaa tuntuisi tulevan runsaasti.

    Itse en ole vielä sieniä löytänyt, edes omasta pihasta. Viime vuonna punikkitattia kasvoi siinä vaivaksi saakka.
    Sadonkorjuuaika näyttäytyy meille eri muodossa, ellei muuten niin runsaana toritarjontana.
    Siihen en itse pysty osallistumaan, lähin tori on 8 kilometrin päässä.

    Leppoisaa lauantaita kaikille,
    demeter1