demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

6837

  1. Iltaa ! Ehkä alan tehdä kuin ynnämuu aikanaan: ilmoittaudun tänne välillä - jos joku sattuisi kaipaamaan..))
    Outo tautini ei hellitä otettaan eikä lähiomaisen heikentyvä kunto ole mieltä ylentävää sekään. Isänpäivää kuitenkin päästiin viettämään ja siitä tuli hyvin lämminhenkinen tilaisuus, muistamme sen varmasti aina.
    Nythän olikin puhetta, että äitienpäivastä ja isänpäivästä luovuttaisiin ja tilalle tulisi yhteinen juhla: lähimmäisen päivä. Vedottiin tietysti taas tasa-arvoon ja uusiin perhekuvioihin. Ja olihan se, esim toiselle puolisolleni, tiukka paikka kun koulussa piirrettin äitienpäiväkorttaja eikä hänellä enää ollut äitiä.

    Täytyy kuitenkin kehua meidän hyvää terveydenhoitoa - vaikka koronarokotukset nyt menivät miten menivät - minua on kyllä kuultu ja tutkittu. En viitsi enkä jaksa toistaa koko sairauskertomustani, tuskin se ketään kiinnostaakaan..)) mutta vähän olen onneksi saanut entistä toimintakykyäni takaisin.
    Jospa se tästä. Yksi arvelu oli, että kyseessä olisi ollut korona (vaikka olen kaikki rokotukset ottanut). Korkealla kuumeellahan tauti alkoi ja sen jälkeen oli tavallisia flunssaoireita plus muuta ennen kokematonta: käsien vapina, jalkojen turvotus...
    Huomenna taas uusiin verikokeisiin. Hb, hemoglobiini oli viimeksi 98 !

    Jos tästä vielä selviän, osaan jo tietää, millaisia vaivoja vanhuus voi tuoda tullessaan.
    Samalla oli myös hyvä todeta, miten vähin vaivoin olen tähän saakka päässyt.

    Olen kyllä käynyt istahtamassa Nojatuolissa melkein joka päivä ja saanut todeta, että hyvässä iskussa olette kaikki..)) Keskustelukin on ollut vilkasta ja sopuisaa, eikö ?

    Onkohan vanhuus sellaista, että oma ego kutistuu ja alkaa tuntea itsensä osaksi isompaa kokonaisuutta ? Ja näkee toisetkin samoin. Samaa kudosta ollaan, siihen kukin heijastaa omaa laatuaan, omaa väriään...
    Minun värini saattaa nyt olla tummanpuhuva, mutta eikös Riepumatossa laulettu:
    "Jos nuo tummat värit ottaisimme pois, ei nuo kirkkaatkaan niin kirkkahia ois"
    Jaksamista marraskuun päiviin ja iltoihin !
    demeter1
  2. tuo edellinen oli siis minun...
  3. Kannatetaan: SkillaNin kirjoitusten julkistamista laajemmallekin joukolle. Minusta niistä voisi tehdä vaikka historiikin, joka voisi toimia myös todisteena siitä, että tämä formaatti on toiminut täällä lähes 20 vuotta !
    Samalla se voisi toimia keskustelutaidon oppaana, sillä SkillaN jos kuka osaa keskustella!
    Hän puhuu sydämestä sydämille ! On valpas, hienotunteinen ja avarasydäminen.
    Meille, jotka tulimme mukaan myöhemmin voisi olla kiinnostavaa tutustua myös Kahvipirttiin, joka oli käsittääkseni hiukan toisen luonteinen kuin Nojatuoli.
    Siinä voisi myös näkyä yleisen keskustelukulttuurin muutos.

    SkillaN ehdotti myös, että voisimme kertoa omia kokemuksiamme elämämme varrelta.
    Niin on jo tehtykin täällä ja ainakin minulle ne ovat mieluista luettavaa. Ei minulla mitään näitä "päiväkirjamerkintöjäkään" vastaan ole, itsekin niitä kirjoitan, mutta niillä ei välttämättä ole samaa painoarvoa kuin kuvauksissa, joissa on läsnä historiaa, ajankuvaa.
    Hyviä kirjoittajia täällä on - ja hyviä lukijoita myös !
    kirjoittamisiin,
    demeter1
  4. Voi hitsi ! Menipä kauas kohteestaan tämä vastaus, SkillaNin aamunavaukseen vastasin.

    Muutenkin tuo filosofointi, helmasyntini, ei oikein enää sovi napakan jutustelun keskelle.
    Tilannetajun puutetta, mutta olkoon, kun lukupakkoa ei tunnetusti ole.
  5. Älähän huolehdi, SkillaN. Hitaaseen aamuun viittaan..)) Minulla on tuttu, joka vielä työelämässä ollessaan vietti viikonloppuisin "pyjamapäiviä", ei pukenut päälleen lainkaan, vaan löhöili koko päivän. Eli tietysti yksin, mutta niinhän monet meistäkin.

    Makriinakin kertoi tuolla oppineensa, että "mun ei ole pakko"..)) Ei kai meidän ikäisten olekaan ? Mutta kuten sanot, tekemättömät työt harmittavat ja armollisuuden oppiminen on ainakin minulla vielä "vaiheessa". Ja tuntuu, että entisen tason ylläpitäminen, vaikka sitten ponnistellen, kohentaa mielialaa sekin. Pysyy paremmin elämässä kiinni ja vaikka nyt puhutaan kovasti siitä, että tylsyydelläkin on merkitystä ja sitä pitäisi oppia sietämään niin tylsää se silti on..))

    Ihana tarina äidistäsi, SkillaN. Hyvän perinnön ja elämisen mallin hän jätti sinulle. Älä nyt kuitenkaan väheksy itseäsi sen noudattajana!..)) Eiköhän meillä kaikilla ole oma polkumme kuljettavana, toiset ihmiset antavat "vain" eväitä sen kulkemiseen. Ja niinkin, että joskus sellainen äidinmalli, jota emme hyväksy, voi kannustaa etsimään sitä omaa polkua.
    Näin monet taitelijat ovat tehneet ja taiteilijoitahan me olemme kaikki,,))
    Tuottajia (kuten te kädentaitoiset) tai kuluttajia, kuten minä "kädetön", mutta osallinen silti...
    Neeasa, kyllä sinun nyt täytyy taas haravoida minunkin puolesta !..))
    Kivaa ja maanläheistä hommaa ulkotyöt kyllä ovat minunkin mielestä, mutta aika aikaa kutakin - ja kukin voimiensa mukaan.

    Sateista ja sumuista on täällä. Poikani sanoi, että maisema on maalauksellinen..))
    Hyvää torstaipäivää kaikille.
    demeter
  6. Oikein Makriina ! Pikkuisen särähtää korvaan kun hallitus on aina syypää kaikkeen... Kyllä tämä minunkin raihnaisuuteni ja alakuloni ovat hallituksen syytä..))
  7. Kiitos kannustuksesta, SkillaN. Aina toisten kannustus auttaa eteenpäin. Sellainen voima sanoissa on, kun ne hyvästä sydämestä lausutaan.

    Tänään kävin labrakokeissa ja täytyy kyllä todeta, että vaellus on vaikeata minullakin.
    Tasapaino heikko, pulssi nousee pienestäkin ponnistuksesta. Kyllä liikun kuin vanha ihminen ja sellainen tietysti olenkin..)) Taksista oli vaikea nousta, junan penkistä en päässyt ylös tukea ottamatta, matkalla ulos talloin toisen matkustajan varpaita. Kyllä oli nöyryyttävää..))

    Vielä vuosi sitten kun olin saanut uuden lonkkanivelen kävelin niin reippaasti ja vaivattomasti että naapurikin pysähtyi sitä ihmettelemään..))
    Siihen nähden kyllä katson, että nämä monet nykyiset vaivat eivät ihan pelkkää vanhuutta voi olla ja vaikeata on hyväksyä terveyden äkkinäistä romahtamista.
    Toisaalta, kun mietin näitä ikätovereita, niin kyllä se kahdeksankymppisyys toi lisävaivoja heillekin. En ole yksin. Ja samalla tavalla moitin omaa valittamistani kun näen ja tiedän että monellla on vielä huonommin.

    Ai SkillaN katsoo myös Salaisuuksien kartanoa ! Etkö katso sitä lähetysaikaan klo 15 teemalta, ellei Areena pelaa, Skillan ? Mehän voidaankin tehdä treffit Teemalle tänään..))
    Sopii sinne tietysti muitakin, käydään kimpassa juonittelua, alistamista ja vääryttä vastaan !

    Vaikka tästä meidän ajasta löytyy paljon puutteita ja moitittavaa, jonkinlaisen turvan ja tasa-arvon olemme kuitenkin saavuttaneet verrattuna vaikka entiseen sääty-yhteiskuntaan, vai ?
    Jaksamista ja tyytyväisyyttä kaikille (ensi sijassa minulle itselleni..))
    Kyllä se tästä.
    demeter
  8. Kiitos kannustuksesta Makriina!..)) Kuinka ollakaan: "Salaisuuksien kartano" on minunkin suosikkisarjani tätä nykyä. Kaunista katsottavaa, riittävästi jännitystä ja historiallista pohjaa. Henkilokuvaus on osuvaa, vaikka juonitteluja riittää, vastapainona on ihmisten keskinäistä ystävyyttä. Hyvän mielen sarjana tätä pidän. Jatketaan katsomista !..))

    Taidamme asua samassa kunnassa, Makriina. Ei ole tuo rokotusrumba oikein toiminut täällä. Itse sain ajan, kun soitin heti kun rokotusnumero julkistettiin. Naapuri havahtui myöhemmin
    eikä ole hänenkään soittoonsa vastattu.
    Terveydenhoito on kyllä nyt kuormittunut. Olen parina päivänä joutunut käymään labrassa ja kyllä oli tupa täynnä. Sairaanhoitaja kertoi, että jono saattaa venyä neljäksikin tunniksi.
    Pysytään erityksessä, pelataan varman päälle - jos mahdolista...
    demeter
  9. Niin, mikä se fakta sitten lopulta on, Ano 15.16 ? Itse en ole edes kärpäsenä katossa noissa neuvotteluissa puhumattakaan päätöksenteosta, joten luotan niihin, jotka arvioin itseäni viisaammaksi ja heitähän riittää, onneksi..))
    Ajattelen myös, että välillä asiat ovat sellaisia, että tarjolla on vain huonoja vaihtoehtoja, kuten Isis-naisten kohdalla.
  10. Jaa, Ano 12.13. Eipä noita mainitsemiasi seikkoja juuri pääse unohtamaan, sen verran usein niistä muistutetaan.))
    Entä sitten ? Jos noilla seikoilla ihminen punnitaan: ylioppilas, homopuoliso - niin kyllä punnitsija köykäiseksi havaitaan..))
    Olisitko itse tai joku tuntemasi henkilö osannut noita mainitsemiasi asioita paremmin hoitaa ?
    Ja meillähän noista asioista on vain toisen käden tietoa, jonka me sitten tulkitsemme oman taustamme ja ennakkoluulojemme pohjalta, vai eikö ?
  11. Sanos muuta, Makrina. Aina suurennuslasin alla, haukuttuna, kansakunnan "kusitolppana" kuten Juha Sipilä pääministeriyttä kuvasi.
    Hyvästä työstä ei mainintaa juuri tule. Täytyy olla tosi vahva vakaumus, että noihin tehtäviin vielä joku hakeutuu. Onneksi meillä vielä on heitä - kuten nämä ohjelmassa esitellyt...
  12. Minusta ohjelma oli onnistunut ja viihdyttävä ja kaikki vieraat olivat siinä edukseen.
    Muu sisältö oli myös vertaansa vailla: upeat artistit, mahtava orkesteri, hieno lavastus.

    Ei näkynyt eikä tuntunut jännitteitä "kilpakumppanien" kesken.
    Professori Stubb suorastaan ylisti Jussi Halla-ahoa.. )) Muutenkin Stubb mielestäni varasti shown, mutkattomuudellaan ja sanavalmiudellaan. Jos hänestä tulee presidentti, ehkä hänkin alkaa ravistella presidentti-instituutiota kuten Sanna Marin tahtoi ravistella toista instituutiota..))

    Aaltola, Rehn ja Stubb toivat esiin puolisonsa ja arvostuksensa heitä kohtaan. En voi sille mitään, mutta minusta se oli "vähän noloa", kuten Stubb kuvasi tyttärensä asennetta tällaista julkista "avautumista"kohtaan.
    Pekka Haavisto ei sitä tehnyt - sattuneesta syystä - eikä myöskään Jussi Halla-aho.
    Myös heidän perustelunsa kappalevalinnoista olivat yleisluontoisia - eivät kovin henkilökohtaisia, vaikka toisin toimimalla he olisivat tietysti saattaneet kerätä irtopisteitäkin.

    Kaikki kehuivat esiintyjiä ja oli syytäkin. Taisin ruveta Tero Vesterinen-faniksi minäkin..))
    Cohenin Hallelujaa sopi tosiaan viimeiseksi kappaleeksi ja Pekka Haaviston koskettava
    perustelu omasta valinnastaan sai minut vahvistamaan käsitystäni hänestä: Pekka Haavisto on minun valintani presidentiksi, vaikka eivät muutkaan ehdokkaat "huonoja" ole...
  13. KKP = kiitos kivasta palautteesta, Ano 16.18..))
  14. Kiitos kannustuksesta, Ano 14.02..)) Juuri noin taisi käydä minulle kuin sanot. Pikkumies tuli tänne lauantaina. Oli ollut nuhainen, mutta ei mielestämme ollut enää. Nenä alkoi kuitenkin minulla vuotaa heti illalla ja nenäliinapyykkiä syntyi..))
    Kun varasin aikaa terveysasemalla, kerroin nuhastani. "Kyllä voi tulla, ei ole enää niin tarkkaa" lupasi hoitaja.
  15. Kiitos Ano "osanotosta", Ano 13.31. Kyllä tuo kuumetauti ikävän voimattomuuden jätti jälkeensä.
    Sain onneksi lääkäriajan keskiviikoksi. Saan ainakin valittaa..))

    Tilasin myös kuudennen (!) koronarokotuksen ja kausi-influenssarokotuksen.
    Naapuri, joka ei juuri missään liiku ja käyttää vielä asiointireissullaan maskia, kertoi sairastuneensa koronaan, vaimo myös. Hän oli vain kolmesti rokotettu. Eli kai ne lisärokotukset ovat sittenkin tarpeen, meille riskiryhmäläisille.
  16. Jos minuun ja ohittamisiini viittaat Korppis, pyrin noudattamaan omaa ehdotustasi siitä, että meidän, sinun ja minun, välillä olisi lähestymiskielto.

    En koe, että kohdentaisin viestejäni tietyille kirjoittajille, eikä kai sille voi mitään, että tuttujen, samanhenkisten, kanssa on helpompaa "jutella". Minun ainakin.

    Mitä kehumiseen tulee, siitä on kyllä (aika ajoin) naljailtu niin kauan kuin olen täällä kirjoittanut. Olkoon sitten "lapsellista nuolemista" se on minulle luontaista enkä osaa tai edes halua siitä luopua.
  17. Kiitos Makriina ! Sinä aina jaksat ottaa osaa ja suhtautua rakentavasti ja hienovaraisella huumorilla muihin.
  18. Jospa ei tehtäsi tuosta nyt numeroa. Ano 12.04. Ihan viaton kai tuo SkillaNin ihmettely oli.
    Kun (melko) säännöllisesti kirjoittaa, niin kai sitä ihmettelee, ellei vähään aikaan kuulu.

    Kyllä minun mieltä lämmittää, jos huomaan, että ihmiset pitävät toisistaan huolta, miten se sitten tapahtuukin. Viime kerralla meidän eläkeläiskerhossa oli vieraana 92-vuotias rouva, eräänlainen Aira Samulin hänkin. Yksinään asui omakotitalossa ja pärjäsi ilman apuja. Kaksi naapuria kuitenkin piti häntä "silmällä" kuten naapurit tekivät ennen: katsoivat, oliko verhot avattu aamulla ja suljettu illalla, näkyikö pihamaalla liikettä ja kävivät joskus kysymässä vointia tai vaihtamassa kuulumisia muuten vain.
  19. Heh, Anot 9.58 ja 10.20. Hyvin olette oppineet tapani tuntemaan..))

    Mutta onhan se kiva, että kaivataan. Olen minäkin kaivannut; tuttua väkeä, tuttua puhetta. Eivätkä tuntemattomien puheetkaan ikäviä ole, yleensä..))

    Olen pari kertaa laittanutkin viestiä tänne, mutta koneeni on alkanut oikkuilla uudenlaisesti, pitkät viesit ovat hävinneet, luultavasti jonkin tahattoman hipaisun vuoksi, enkä ole jaksanut uutta kirjoittaa.
    Lukemassa olen pyrkinyt käymään joka päivä, ainakin SkillaNin aamunavaukset..))

    Aika ja voimat ovat nyt menneet tämän "tosielämän" haasteisiin. Lähipiiriin kuuluva sairastelija sai tiedon, että hoidot eivät olleet purreet ja siirrytään palliatiiviseen (oireenmukaiseen) hoitoon. Sairas itse otti tiedon vastaan tyynesti, läheisillä , nuoremmilla, on kai sittenkin vaikeampaa. Elinaikaa on luvattu korkeintaan muutama kuukausi ja onneksi kaikki isot asiat, kuten entisen kodin myynti ja muutto pienempään asuntoon on tehty, eikä tiettävästi muitakaan asioita ole "kesken". On sellainen tunne, että hän voi lähteä "elämästä kyllänsä saaneena".
    Vaikeita aikoja ja päätöksiä on tietysti vielä edessä ja niissä me kaikki voimme ja haluamme olla mukana.
    "Kun mitään ei ole tehtävissä, on vielä paljon tehtävissä", opetettiin Terho-kodissa.

    Kiva on kuitenkin nähdä, että täällä ollaan "täydessä iskussa", vaikka kuten Neeasa totesi, kai meillä kaikilla jonkinlaista kremppaa on.
    Hurskainenkin näyttää taas kirjoittelevan, yhtä mukavasti kuin ennenkin. Mitenkähän ne Hurskaisen "lemmikit" Martha ja Walter - tulivatkohan nimet oikein - ? Ja kahvin juojaksi Hurskainen näyttää tulleen - eikös se ennen ollut vain kaakao..))

    Ja SkillaNilla ja Eliaanalla on iloista odotettavaa. Kun aikaisin alkaa, ehtii nähdä näitä vauvoja monessa polvessa.. )) Toivottavasti Makriinan pieni sai jo silmät kuntoon.
    Olipa hyvää Infoa tuosta telkkarin kanavanvaihtajasta. Tarpeen minullekin.
    Perin miniältä telkkarin ilman kapulaa..))

    Ramoonallekin jäi onnittelut esittämättä. Hän kertoi jossakin viestissä, ohimennen, että hänellä on syntymäpäivä lokakuussa..)) Hyvää lomaa sinne Kanarialle - taitavat jo olla kotimaassakin.
    Liekko kertoi tuolla toisessa ketjussa "täydestä elämästä"..)) Hyvä kirjoitus, kuvasi hyvin minunkin tuntojani. Eli jos on (riittävän) terve, täyttä elämää voi elää missä vain, ei siihen aina erityisiä puitteita tarvita, minulla ainakaan.

    Tuttuni, joka elää lähes erakkoelämää, kuvaa arkeaan niin, että pakollisten kotitöiden lisäksi hän lähinnä seurailee sitä, mitä hänen ikkunastaan avautuu: tuttu, avara peltomaisena, kylätie ja siellä satunnaiset liikkujat ja linnut, joita on mukava seurata kaikkina vuodenaikoina. Hän lukee päivän lehden, mutta ei juuri kuuntele radiota eikä katso televisiota. Hän kyllä lukee kirjoja, siihen kai meidän pitkä ystävyytemme perustuukin.

    Tylsää hänellä ei mielestään koskaan ole. Kuten ei muillakaan tuntemillani "erakoillla".

    SkillaN pohti tänään näitä avustuskuvioita. MInulla ei ole kuukausiavustettavia muita kuin Itämeri ! Muut avustuskohteet ovat satunnaisia ja tilannekohtaisia: Ukrainaan kerätään nyt monien järjestöjen kautta, lapsille, kotona ja kaukana, samoin. Ja osallistuminen on tehty helpoksi, puhelimellakin sen voi tehdä.

    Aira Samulinia on muisteltu. Minäkin katselin pari ohjelmaa hänestä. Meidän pieni järjestölehti kutsuttiin joskus Hyrsylän Mutkaan johonkin karjalaistapahtumaan.
    Siellä hänet "livenä" tapasin, avoin ja mutkaton hän oli, kulki käsittääkseni aina
    "asia edellä", missä sitten liikkuikin. Määritelmä "narsisti" , mitä hänellekin on tarjottu, ei mielestäni sovi hänelle, Hän ei korosta itseään vaan pikemminkin kutsuu muita samaan tekemisen iloon missä hän itse elää: "jokainen osaa tanssia", hän vakuutti jossakin ohjelmassa..))
    No. Tulipa taas kirjoitettua pitkästi. Mutta ollaanhan me varauduttu, että joskus voi tulla "tuttua" palautetta: EVVK. Minusta se on aika "hyvä" palaute: lyhyt ja ytimekäs..)) Ja sen voi ohittaa helposti, ei tarvi jäädä selittelemään...

    Hyvää alkavaa viikkoa kaikille,
    demeter1
  20. Keskipäivää ! Kiitos kun vahvistit teoriaani noista tasavuosista,SkillaN..)) Jäin eilen oikein muistelemaan näitä, jotka tuota teoriaani vahvistivat. Lähi-ystävistäni yksi kuoli viiskymppisenä, toinen kuusikymppisenä ja kolmas seitsemänkymppisenä.
    Sukulaisille taas 80 vaikuttaa olleen iso kynnys ylitettäväksi: äiti, sisko ja kaksi veljeä sen vaivoin ylittivät, isä ja nuorin veli taas eivät.
    Oli miten oli, vaarallisia vuosia eletään, jos elämää vuosissa mitataan...

    Tuo SkillaNin kertoma, pojan kanssa käymä keskustelu sai minutkin miettimään millä tavoin suhde aikuisiin lapsiin muuttuu kun vanhenee. Ymmärrän, että pojat luonnostaan kohtelevat äitiään kunnioittavasti, ehkä vähän suojelevastikin. Niin ainakin meillä.
    Itse en ole (vielä) joutunut analysoitavaksi - ehkä suojelevuus on vaikuttanut siinäkin.
    Eivät ole kehdanneet sanoa suoria sanoja, ovat punninneet äitinsä "heikoksi", kuten täälläkin on joskus punnittu..))
    Vähän oudolta kuuluu kuitenkin tuo syytös katkeruudesta ja kateudesta, SkillaNin kohdalla...)) Veikkaan, ettei poika oikein löytänyt sanoja ja heitti nuo sanat, joita usein käytetään meitä vanhuksia kuvaamaan..))
    Mutta onhan tuo hienoa, että välit lapseen ovat niin läheiset ja luottamukselliset, että voidaan tuollaista keskustelua käydä. Kun niin paljon on myös näitä suhteita, jotka ovat jähmettyneet tiettyyn kaavaan, joissa ei enää tuntuisi olevan aitoa vuorovaikususta.

    Olipa mukava taas "nähdä" Eliaanaa ja tietää, että hän kirjoittelee taas ahkerammin.
    Eliaanan ja liekon postaukset ovat minulle mukavaa luettavaa, etenkin tässä elämänvaiheessa, kun minussa asunut "pieni erakko" valtaa yhä enemmän alaa vanhenevasssa olemuksessani..))
    Olen luvannut tällä viikolla kutsua tutun päiväkylään. Miten sekin tuntuu olevan ison ponnistuksen takana: laittaa nyt jotakin syötävää ja istua tutussa seurassa..))
    On puhuttu seuralaisista, jotka vievät voimia.. Ehkä tämä tuttu on sellainen. Vastaa kun kysytään, voi joskus puhua enemmänkin, mutta aina olen tuntenut itseni jonkinlaiseksi juontavaksi hänen seurassaan - tätä nykyä. Kun takana on kuitenkin pitkä yhteinen historia, täytyy nähdä, että ei selvästi osata orientoitua näihin muutoksiin, mitä meissä molemmissa on iän myötä tapahtunut.
    Eli puuttuu luultavasti taito hyväksyä epätäydellisyys, keskeneräisyys - sekä itsessä että toisessa..)) Sitä on nyt kuitekin pakko opetella, jos mielii saada iloa ja keveyttä elämäänsä.

    Apteekissakin pitäisi tänään käydä, se tuttu neljän kilsan matka. Ei taida vanha jaksaa..))
    Kun päivittäisiä lääkkeitä on kolme, aina joku niistä loppuu ja taas on nouto edessä.
    Koronan aikaan poika ne toimitti, mutta enää en kehtaa pyytää...
    Mukavaa päivää kaikille,
    demeter1
    21. 3 / 342
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt