Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7331

  1. Minusta tiedottamisen ja mainonnan raja on veteen piirretty ja kukin lukija kokee ne oman luontonsa mukaisesti.
    Ainakin meille pääkaupunkiseudulla asuville tiedotus/kutsu on mielestäni ihan paikallaan, enkä oikein ymmärrä, mitä haittaa siitä muille olisi.

    Niille, jotka lukevat, joita kirjat kiinnostavat, kaikki niihin liittyvät tilaisuudet ovat tervetulleita.
    Ymmärtäisin myös, että aika on muuttunut sillä tavoin, ettei kirjailija enää ole siellä omassa norsunluutornissaan vaan on "jalkautunut" lähemmäksi lukijoita, kulkee lukipiireissä ja on aktiivinen somessa. Näin kuulemma tekee myös huippusuosittu Satu Rämö.

    Niin, että pikkuisen ihmettelen tätä vastahankaa. Voisi tulkita vaikka kultuurivihamieliseksi asenteeksi..))

    Niin, että kiitos vaan kutsusta Paloma. Olisikin kiva jos siellä tapaisi muitakin tuttuja, eiköhän meidän keskuudesta kiinnostuneitakin löydy ?
  2. Iltapäivää ! Kyllä tuo brinkkalan ahkerointi kunniamaininnan ansaitsee. Ei minusta olisi.
    Vähän vähältä minäkin yritän paikkoja kohentaa mutta ellei ole vieraita tulossa, annan olla.
    Koen mieluummin sitä "kotihäpeää" - uusi sana minulle - kuin siivoan..))

    Nyt kun "puutuitte asiaan", Hil-la ja brinkkala niin olihan se aika rankka veto asiakaspalvelijalta tuo "omakuva yöpöydällä" - minua se kyllä vaan nauratti, naurattaa vieläkin. Jos nyt tilannetta analysoin niin taidan kallistua brinkkalan päätelmään - minun ulkoinen olemukseni ei suinkaan viesti arvokkuutta - kiitos vain brinkkala - vaan pikemminkin päinvastaista. Ellei nyt ihan arvottomuutta niin jonkinlaista huolettomuutta,
    minulle sopii sanoa.
    Ja totta, jos oma fiilis on hyvä näkee asiat paremmassa valossa kuin myrtsinä ollessa.

    Jankkaamiseksi nyt meni, mutta mitäpä tässä muutakaan..)) Kun ei oikein jaksa vakavoitua isojen asioiden äärelle.
    Eilen niistä tuli kälyn kanssa puhetta, eikä tarvinnut montaa repliikkiä vaihtaa ennen kuin tiukat äänenpainot saivat sijaa. Mietin, ovatko nämä tiukat kannanotot ja siihen liittyvä tylytys meiltä ikääntyneiltä naisilta todiste siitä, että meitä ei ole kuultu ? Ainakin käly kertoi kärsineensä siitä. Itsellänikin oli vaihe, jolloin julistaminen oli lähes ainoa tapani olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Häpeillen muistan tuota aikaa enkä tiedä, olenko vieläkään tuosta tavasta täysin päässyt.
    Eiköhän se ikä kuitenkin tasoita luonteen särmikkyyttä ja ymmärrys lisääntyy sen myötä ?
    Toivoa sopii.
    Eliaana joskus mainitsi katsoneensa (Teemalta) tuota Studio65. Minäkin seuraan sitä. Tämän päivän aihe on "Diagnoosi myöhäisellä iällä". Kiinnostaa kyllä minua. Veikkaan, että ADHD olisi päädiagnoosi minullekin - olinhan kouluaikanakin ainoa tyttölapsi, joka sai kotimuistutuksia. En ilkeillyt, mutta en myöskään pystynyt keskittymään opetukseen.
    Minulla oli myös lukihäiriö, mutta eipä tullut koskaan mieleen, että olisin tullut huomioon otetuksi "erilaisena oppijana". "Tyhmä" riitti silloin diagnoosiksi..))

    Tänä päivänä noita diagnooseja satelee niin tiheään tahtiin, että jos meidät testattaisiin, monille meistä voisi olla tarjolla ikioma diagnoosi...Kalliiksi tulisi - ja tulee - senkin seulominen, erityisjärjestelyistä puhumattakaan.

    Upea ulkoilusää täällä: aurinkoa ja lämpöä riittää, mutta kylmä tuuli viilentää. Väkeä oli runsaasti liikkeellä ja ihmekin tapahtui: nuori pariskunta tuli vastaan ja tervehti iloisesti..))
    Nuorimies oli jo sortseissa liikkeellä. Ehkä niiden aika on kohta.

    Neeasa! Sinulta sain nyt innoitusta tuohon kotipihan risujen keräämiseen. Puuskatuulet niitä saavat aikaan ja rumentavathan ne pihaa, maatuneista koivunlehdistä puhumattakaan. "Kyllä olis nuijalla töitä" - vai miten se Simo Salmisen protestilaulu kuuluikaan ?..))

    Mukavaa lauantai-iltaa kaikille,
    demeter1