Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7393

  1. Minulla taas oli oma karitsa. En osannut sille muuta nimeä keksiä kuin "karu". Se oli musta lammas (kuten ehkä minäkin meidän perheessä) ja hassua oli se, että myös sen kieli oli musta...
  2. Iltapäivää ! Olipa taas mukava lukea näitä turvallisen arjen kuvauksia ja nähdä, että "joillakuilla" on voimia säilyttää oma aktiivisuutensa ja tasapainonsa lisääntyvien uhkien keskellä.
    Vaikka oma olo ei ole häävi, yhteistä hyvää lisäävät teidän kirjoitukset ja parhaassa tapauksessa auttavat näkemään valoa omallakin kohdalla.

    Synkintä syksyä kai nyt eletään muutenkin, joskin lumentulo, vähäinenkin, valaisee maisemaa täälläkin.
    Yksi verikoe on vielä minulla jäljellä. Tänään piti taas olla aamulla syömättä ja juomatta ja hoippua puolikuntoisena labraan. Onneksi poika oli etätöissä, joten sain saattajan mukaan. Melkein saman tien tippuu näitä tutkimustuloksia Maisa-portaalin kautta luettavaksi. En vain millään jaksa googlata niitä . "Matala", "korkea" ja viitearvot saavat riittää minulle, kunnes lääkäri ne tulkitsee.

    Täytyy kai silti olla tyytyväinen hoitoon, minkä olen vaivoihini saanut. Pari tuttua maalla, Pirkanmaalla ja länsi-Savossa kertoivat omia kokemuksiaan julkisesta terveydenhoidosta, suoranaisesta ikäsyrjinnästä ja yleisestä piittaamattomuudesta.
    Pahalta kuulosti, vaikka molemmat kuitenkin lopulta saivat tarvitsemansa avun - kun jaksoivat sitä sitkeästi hakea. Entä jos eivät olisi jaksaneet ?

    Ihminen on ihmisen toivo ja jokainen meistä ansaitsisi tulla nähdyksi, kuulluksi ja hoidetuksi se on selvää, mutta taitaa olla niin, varakkaimmat ja äänekkäimmät tulevat jatkossakin olemaan vahvoilla kun kun hoitoresursseista kilpaillaan. Näin ennusti eräs tulevaisuudentutkija ja siihen on helppo uskoa.

    Synkkää tekstiä taas ! Mutta seepra ei pääse raidoistaan. Olen joskus vedonnut Juho- Kusti Paasikiveen, joka aina asioita pohtiessaan lähti siitä "huonoimmasta alternatiivistä".
    Sieltä kun pääsee vain ylöspäin ..))

    SkillaN kertoi tauluistaan. Omaa tuotantoa, muistelen. Minäkin olen vähän sisustanut !
    Minulla on paljon tauluja, jotka olen saanut lahjaksi, osa on tuttujen itseänsä maalaamia. Seinät eivät tahdo riittää ! Mieluisin katseltava on tällä hetkellä nuoremman poikani kuusivuotiaana maalaama koivumetsä !
    Alle kouluikäisinä kaikki lapset ovat vielä luovia. Yli kaksikymmentävuotiaista vain neljä prosenttia. Tämän muistan oppineeni jollakin luovuuskurssilla.

    Luovuudella on tietysti paljon alalajeja, jokainen meistä on varmasti jollakin tavalla luova - kun ollaan näinkin pitkälle päästy..))

    Hyvää illanjatkoa kaikille,
    demeter1
  3. Iltaa ! Ehkä alan tehdä kuin ynnämuu aikanaan: ilmoittaudun tänne välillä - jos joku sattuisi kaipaamaan..))
    Outo tautini ei hellitä otettaan eikä lähiomaisen heikentyvä kunto ole mieltä ylentävää sekään. Isänpäivää kuitenkin päästiin viettämään ja siitä tuli hyvin lämminhenkinen tilaisuus, muistamme sen varmasti aina.
    Nythän olikin puhetta, että äitienpäivastä ja isänpäivästä luovuttaisiin ja tilalle tulisi yhteinen juhla: lähimmäisen päivä. Vedottiin tietysti taas tasa-arvoon ja uusiin perhekuvioihin. Ja olihan se, esim toiselle puolisolleni, tiukka paikka kun koulussa piirrettin äitienpäiväkorttaja eikä hänellä enää ollut äitiä.

    Täytyy kuitenkin kehua meidän hyvää terveydenhoitoa - vaikka koronarokotukset nyt menivät miten menivät - minua on kyllä kuultu ja tutkittu. En viitsi enkä jaksa toistaa koko sairauskertomustani, tuskin se ketään kiinnostaakaan..)) mutta vähän olen onneksi saanut entistä toimintakykyäni takaisin.
    Jospa se tästä. Yksi arvelu oli, että kyseessä olisi ollut korona (vaikka olen kaikki rokotukset ottanut). Korkealla kuumeellahan tauti alkoi ja sen jälkeen oli tavallisia flunssaoireita plus muuta ennen kokematonta: käsien vapina, jalkojen turvotus...
    Huomenna taas uusiin verikokeisiin. Hb, hemoglobiini oli viimeksi 98 !

    Jos tästä vielä selviän, osaan jo tietää, millaisia vaivoja vanhuus voi tuoda tullessaan.
    Samalla oli myös hyvä todeta, miten vähin vaivoin olen tähän saakka päässyt.

    Olen kyllä käynyt istahtamassa Nojatuolissa melkein joka päivä ja saanut todeta, että hyvässä iskussa olette kaikki..)) Keskustelukin on ollut vilkasta ja sopuisaa, eikö ?

    Onkohan vanhuus sellaista, että oma ego kutistuu ja alkaa tuntea itsensä osaksi isompaa kokonaisuutta ? Ja näkee toisetkin samoin. Samaa kudosta ollaan, siihen kukin heijastaa omaa laatuaan, omaa väriään...
    Minun värini saattaa nyt olla tummanpuhuva, mutta eikös Riepumatossa laulettu:
    "Jos nuo tummat värit ottaisimme pois, ei nuo kirkkaatkaan niin kirkkahia ois"
    Jaksamista marraskuun päiviin ja iltoihin !
    demeter1