demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

6837

  1. Kiitos vain terveisistä, minua muistaneet..)) Minäkin olen muistanut teitä, ja ennen muuta SkillaNia ja oikeastaan odotellut, josko hän tulisi vielä takaisin ja jatkuisi se leppoisa, kodikas henki, minkä hän tänne pystyi luomaan ja mikä ainakin minulle oli aamujeni ilo, antoi luottamusta ja intoa uuteen päivään.

    Onneksi tuttuja kirjoittajia on vielä jäljellä ja sellaista kirjoittelua, joka ei selvästikään aiheuta ärsyyntymistä - ainakaan vielä..)). Niin että kiitos vain teille panoksestanne kuten myös Anoille, heille, jotka ovat samalla asialla: tahtovat, että kirjoittelu täällä jatkuisi (riittävän) sopuisassa hengessä.
    Tulikohan taas "mielisteltyä" ?..))
    Joku mielistelystä tekikin analyysiä, kyseli motiivia, siis miksi joku mielistelee ?
    Itse en puhuisi mielistelystä vaan ystävällisestä asenteesta, joka saattaa olla jollekulle luontaista tai sitten vain selviytymisstrategia tai molempia.

    Eli motiivi voisi olla se että tahtoo tulla toimeen toisten ihmisten kanssa .
    Väitän, että avoimuus ja kiinnostus muita kohtaan tekee sen helpommaksi kuin tylytys, ennakkoluuloisuus ja oikeassa olemisen halu.

    Totta kai tuo "toimeen tuleminen" vaatii usein sitä, että jättää asioita huomiotta, eikä ärhäkästi puutu siihen, mistä toinen on eri mieltä tai hän toimii toisin kuin itse toimisi.
    Jos tämä on "epäluotettavuutta" niin sitten on. Minusta se on vain ymmärrystä siitä, että ihmiset ovat erilaisia kuin itse on, eikä minun "totuuteni" ole toisen totuus.

    Tuosta aloituksesta vielä sen verran, että mielestäni tuota vastakkainasettelua on täällä ollut aina ja myös niitä, jotka yrittävät siihen puuttua, oikeutetustikin. Itse en jaksa, koska katson, että hyvin harvoin, jos koskaan, ihmiset asettavat oman näkemyksensä kyseenalaiseksi, ainakaan heti ja "julkisesti"...))
    Eli omat vaihtoehtoni ovat ne, että joko hyväksyn - tai ainakin siedän - vallitsevan tilanteen tai lopetan kirjoittelun.

    Totta kai suren ja kaipaan niitä kirjoittajia, jotka ovat tulleet tutuiksi ja joita on mielestäni täällä kaltoin kohdeltu. Käsittääkseni heitä ei ole täältä pois tahdottu vaan heistä on vain yritetty tehdä omien toiveitten ja tarpeitten palvelijoita. Siihen taas ei juuri kukaan itseään kunnioittava ihminen pitkään päälle suostu.
    Eikös tuolla jo vaadittu rekatuilta oman kuvan laittamista profiiliin ?..)) Että saataisi lisää ruodittavaa ?..))
    Anonyymiys on hyväksyttävää ja anonyyjejähän me rekatutkin olemme. Syytetään omien (ja läheisten) asioiden vuotamisesta tänne, ja samaan aikaan vaaditaan lisää tunnistettavuutta..)) Aloituksiakin vaaditaan tekemään ja toisaalla kielletään
    kielletään osallistumasta Anonyymien keskusteluun. Mitenkähän monelle mutkalle sitä pitäisi taipua, että kelpaisi ?..))

    Mahdollisimman mukavaa sunnuntaipäivää kuitenkin kaikille,
    demeter1
  2. Heh ! Sekaisin menivät käsitteet--)) Piti sanomani: minulla oli kaksi suomenruotsalaista esimiestä...
  3. Minun kokemukseni suomenruotsalaisista ovat kaukaa - Ramoona.
    -60.-70- luvulla minulla oli kaksi ruotsinsuomalaista esimiestä - parhaat esimieheni koskaan - ja heidän asenteitaan tässä muistelin, ehkä myös Merete Mazzarellan kirjoista olen ollut aistivinani tuota samaa henkeä, korostunutta huolta oman äidinkielen tulevaisuudesta, mitä nyt itse osoitan nyt suomenkielen kohdalla..))
  4. Ihanko totta, Ano 13.32 ! Viisi Penniä vielä elossa..)) Siellä me opiskeluaikana viihdyimme omissa istunnoissamme.

    Kiva kuulla, että on muitakin samoin ajattelevia, äidinkielen puolustajia ja muitakin Keskisarjan ystäviä, kannattajia, ihalijoita. Meinasin sanoa "faneja"..))

    Brinkkala, minä vasta sisäistän noita listaamiasi sanoja. Heitänpä kuitenkin "kehiin" yhden oppimani: rumuloinnin. Se tarkoittaa synkistelyä (turhaa?) murehtimista... Yritän olla rumuloimatta meidän äidinkielen tulevaisuutta, mutta ei kai kaikki huoli ole rumutointia ?
  5. Försvunna människor on "suomeksi" Missing people ! Sillä nimellä sarja meidän ohjelmatiedoissa kulkee..)) Ilmankos on jäänyt monelta katsomatta - ajankohtainen aihe, hyvä ohjaus ja hyvää näyttelijäntyotä.

    Eli samaa mieltä olen Teemu Keskisarjan ja monen täällä kirjoittavan kanssa: pidetään huoli omasta äidinkielestä, tunnekielestämme, eikä mennä virran mukana osoittaaksemme , että olemme "ajan hermolla", lukuun otettavia.

    Nyt vasta ymmärrän suomenruotsalaisten innottomuutta opetella suomea kun olemme tällä menolla itsekin jäämässä kielivähemmistöön...
  6. Myötähäpeää taidan eniten tuntea kun mietin tuota sinun kohteluasi täällä, Makriina. Kunnioitusta on kai turha peräänkuuluttaa, se on ollut katoava luonnonvara jo pitkään, mutta ihmettelen silti tätä joukkoa - jos ovat meidän ikäisiä - ja sitä intoa, millä näihin mollausketjuihin mennään mukaan, toimitaan juuri noin kuin kuvasit.

    Ei paljon auta, vaikka näkee pelin hengen kun se on kuitenkin menetetty, ollaan hävitty "sota" kirjoitusrauhan saavuttamiseksi, kun toiveetkin koetaan määräyksinä ja niiden esittäjät päällepäsmäreinä..))

    Vai pitäisköhän ottaa käyttöön saattohoidossa käytetty ohjeistus: "kun mitään ei ole tehtävissä, on vielä paljon tehtävissä" ? Näkis vaan ! ..))

    Pettymystä tässä tietysti itsekin tuntee kun muistelee tuota alkuaikaa: kun me ali-ikäiset tulimme tänne, meidät huolittiin joukkoon ja löytyi ilmapiiri, jossa viihtyi. sai oppia tuntemaan uutta väkeä ja jatkaa tarinointia heidän kanssaan. Näin siis oloni itse koin.

    Eihän siinä tietysti pitkään mennyt, kun se tuttu maalitus, stalkkaus ja nokittelu alkoi, mutta kuten on todettu, marginaalisena ilmiönä se vielä menee, mutta silloin kun siitä tulee jo talontapa, kuten nyt näyttää käyneen, niin kuka jaksaa ?

    Nähtäväksi jää. Silti jaksan toivoa, että tutuksi tulleet kirjoittajat pysyisivät mukana, saisi kuulla heistä. Enkä tietenkään väheksy (rauhantahtoisten) Anojen panosta, yhtä tärkeitä he ovat, vaikka ainakin itselleni tärkeä jatkuvuuden kokemus jää heidän kanssaan puuttumaan.

    Hyvää vuodenjatkoa kuitenkin sinulle Makriina ja kaikille muillekin,
    demeter1
  7. Kiitos SkillaN. Käväisin ketjussa eilen todetakseni ynnämuun tapaan, ettei minullakaan ole mitään sanottavaa, en pääse samalle aaltopituudelle muiden kanssa. Tai ehkä en vain tahdo olla mukana tarinassa, joka elää omaa elämäänsä, etenee muiden ruotimisen ja yleisen viisastelun hengessä.
    Siitä hyvästä minustakin sitten taidetaan tehdä fariseus, jos joku nyt tätä rekattujen jahtia jatkaa..))
    Makriinalla olikin tuosta jahdista vastaansanomaton analyysi, kirjoitus eilen klo 00.34, kiitos siitä. Tuskin sitä tämä omat oikeutensa tunteva väki luki tai ainakaan sisäisti.

    Oikeudettomia olemme me, jotka ilkeämme täällä samalla rekkarilla kirjoittaa, kertoa omasta elämästämme, olla ystävällisiä muille ja vielä toivoa sopuisampaa ilmapiiriä.

    Tässä ilmapiirissä tuntuu suorastaan tyhmältä alkaa rupatella entiseen tapaan: vertainen vertaiselle, joten annetaan olla.

    Parempaa huomista kuitenkin kaikille, vai onko se jo riittävän hyvä ?
    demeter1
  8. Miten hieno kuvaus yhteisöllisyydestä ja lähimmäisyydestä, Ramoona ! Sodanjälkeisessä Suomessa niitä vielä löytyi. Oltiin tasa-arvoisia, jaettiin niukkuutta, tarvittiin jokaisen panosta yhteisen hyvän rakentamisessa.
    Keskinäistä kilpailua paremmuudesta ei ollut, ainakaan minun muistoissani. Jos joku sattui ylvästelemään omilla taidoillaan, häntä pidettiin "vähän outona", hänelle taidettiin naureskellakin takanapäin.
    Muistelimme myös, meidän isovanhempien kesken, että vaikka meillä ei lapsena ollut nykyisen kaltaisia virikkeitä eikä maksullisia elämyksiä tarjolla, meillä ei ollut koskaan tylsää, mitä nykylapset helposti valittavat, jos tavara- tai elämystarjonta tökkii...))

    Minäkin olen yrittänyt tuota samaa yhteisöllisyyden henkeä varjella olemalla mukana erilaisissa yleishyödyllisissä hankkeissa. Niitähän riittää. Diakoniatyö on ollut helppo valinta: toimipiste lähellä, vapaus valita itselle sopiva työmuoto. Vahvaa tunnustuksellisuutta ei vaadita, eikä byrokratia ole niin raskas kuin jossakin muualla.

    Korona tyrehdytti ikävästi noitakin toimintoja ja tuntuu, että ne hakevat taas muotoaan ja tekijöitään. Tarve on tietysti suunnaton, mutta kysyntä ja tarjonta eivät tunnetusti aina kohtaa... Voi myös käydä niin kuin meidän Itä-Helsingin rouva jossakin ketjussa kuvasi: joutuu hyväksikäytetyksi...
    Tuo vaihtotalous sensijaan on mainio idea ja se taitaa toimiakin aika hyvin kun nämä uudet viestimet palvelevat sen toteuttamisessa.

    Ja auttamishalua ihmisillä kuitenkin tuntuu olevan, se on nähty, ja niin kauan kuin sitä on, emme ole hukassa. Yhdessä olemme enemmän, ihminen on ihmisen toivo...
  9. No voi, Ano 11.49. Ei olisi pitänyt tuotakaan kirjoittaa kun siitä taas riemu repesi. Viittaan jatkoon.
    Ja juuri nuo kaksi lausetta sitten skarppasit kirjoituksestani. Pettynyt olen, itseeni.
  10. Wienin filharmoonikkojen konsertti on aina juhlistanut minunkin uudenvuodenpäivääni, vaikka musiikin kuuntelu on viime vuosina siirtynyt kevyemmän puolelle. Taantumaa ?

    Sekä Sauli Niinistö että Joe Biden ovat ottaneet esille tuon keskinäisen kunnioituksen - puhuneet lähinnä sen puutteesta - ja toivoneet sitä takaisin keskinäiseen kanssakäymiseen.

    Sitkeässä se vastakkainasettelu kuitenkin tuntuu olevan meissä, nuorissakin. Vähän olisin valmis syyttämään siitä markkinataloutta, jossa keskinäinen kilpailu on sisäänkirjoitettu. Kyllähän se teorissa jättää yksilölle valinnanvapauden, mutta virta vie usein sinne, missä luvataan aineellista hyvää, menestystä ja vaikutusvaltaa.

    Kyllä kai se toiveikkuuden ylläpitäminen on kokopäivätyötä, minulle ainakin, ja silloin täytyy oppia näkemään myös ne pienet edistysaskelet, hyvät työt, mitä täällä kuitenkin tehdään joka päivä ja huomata myös se, mitä itse voi tehdä toisen ja yhteisen hyvän eteen.
    Muistelen sinun Ramoona joskus kirjoittaneen isoäidistäsi (?), joka katsoi, että ellei ihminen muuhun yllä, kädet hän voi aina laittaa ristiin. Toivoa hyvää, lähettää vaikka sen enkelin toisten avuksi..))
  11. Mielenkiintoinen näkökulma Ano 13.41. Vähän jeesustelulta kuulostaa: "Antakaa heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät".
    Mutta entäs jos he tietävät ja mielellään esittelevät rekisterinsä laajuutta ? ..))
  12. Niin, Paloma. "Maailma ei ole miesten tai naisten. Se on pintaliitäjien" totesi Helena Anhava joskus runossaan.
    Mutta pintaliitoonkin tarvitaan vahvat siivet (=vahva puolustusjärjestelmä) ja sitä ei marginaaleissa elävällä minimalistilla välttämättä ole..))

    Hyvinpä listasit nuo meidän päivittäiset huolenaiheet, ei vähä mitään ! Ennusteestasi olen yhtä mieltä: todellisuuspako jatkuu ja voimistuu. Päihteet ja viihde lääkkeeksi vai ?

    Oliskin kiva kuulla, miten itse kukin tuon oman ahdistuksensa kanssa pärjää. Miten säilyttää toiveikkuutensa, joka nyt kuitenkin pitäisi säilyttää jopa siirtää tuleville sukupolville. Ainakin se on nähty meidän ikäpolven päätehtävänä.

    Sauli Niinistö kannusti puheessaan muistamaan, että pahemmastakin (?) olemme kansakuntana selvinneet ja tottahan sekin on.
  13. Jaha, tuo vastaus liittyi siis Paloman viestiin eilen klo 18.17. Eipä tule enää toistoa siitä alkuun. Kehitys kehittyy...
  14. Oli se (vaikeeta), toteuttaa nuo ehdotukset. Äläpäs puhu minun puolestani..))
    Kun tässä vasta alkaa havahtua siihen, että vuosi on vaihtunut.
    Ja kun mitään siirtymäriittiä en itse enää harrasta, niin entisillä mennään. Ja siinäkin tuntuu välillä oievan liikaa. En jaksanut/viitsinyt edes seurata vuodenvaihtumista telkkarista, ikkunasta katselin hetken raketteja ja pamauksia nyt oli pakko kuunnella.

    Vähän selailin Pirkko Muikku-Wernerin kirjaa "Ilkeilyn kahdet kasvot", mutta huomasin sitten, ettei siitä ainakaan ensi selaamisella mitään viisastenkiveä löytynyt. Toki kokemuksia ja viisasta analysointia, mutta sitähän nyt en tehty täälläkin..))
    Ehkä en jatka kirjaa vaan tartun heti uusiin. Milka Hakkaraisen molemmat kirjat haen kirjastoautolta huomenna. Löytyivät ilmeisesti hyllystä, kun vasta ne tilasin.

    Että jännitystä tarjolla heti vuoden alkuun..)) Tilinpäätös vuodesta 2022 ja vuoden 2023 suunnitelmat tehdään myöhemmin. Vai tehdäänkö ? Sunnitelmilla kun on taipumus väistyä arjen tapahtumisen alta...
  15. Kun ketjussa oli välillä hiljaista, SkillaN, uskoin, että aistit silti hiljaisuudesta sen hyvän tahdon ja kannustuksen hengen, mitä ainakin minulta löytyy tätä ketjua kohtaan, vaikka en aina tänne kirjoittaisikaan. Uskon etten olen ainoa, joka näin kokee..))

    Nytkin rupattelu kulkee hyvässä hengessä. Vai saako omasta havainnostaan kertoa ?
    Varovaiseksi tulee, kun on oppinut, miten helposti tuo tahaton tai tahallinen väärintulkinta tapahtuu.
    Minustakin on todella mukava, että Mkr kirjoittaa taas tänne. Hänessä on sellaista auktoriteettia, mitä ei voi korvata.
    Ramoona kertoi tuosta ystävän menetyksestä. Liippasi läheltä minuakin ja varmasti montaa muutakin. Suruviestejä tulee tämän tästä ja jokainen niistä vaatii oman suremisensa, näin ainakin minulla.
    Surua - vai onko se huolta ? - aiheuttavat myös nämä ikätoverit, jotka eivät enää löydä elämästä mitään kiinnostavaa. Jotenkin tahtoisi heitäkin kannatella, mutta aina ei voima - eikä taitokaan - riitä siihen. Vai vaatiiko siinä itseltään liikaa ?
    Kälyni kertoi naapuristaan, jolla oli diagnosoitu syvä masennus. Käly tunsi itsensä voimattomaksi, kun ne tavalliset piristämisyritykset eivät onnistuneet. Onneksi tämä naapuri sanoi itse, että hänelle riittää kun saa olla hetken toisen ihmisen seurassa, ei tarvitse edes puhua. Läsnäolo on arvokasta, vaikka sitä ei ehkä aina osata arvostaa.

    Liekko ja Eliaana ovat onnekkaita, saavat ja osaavat olla hiljaisuudessa, itsensä kanssa.
    Kaikki eivät osaa, eivätkä viihdy.
    Takavuosina puhuttiinkin tuosta: että ihmiset eivät enää kestä hiljaisuutta. Vanhin velikin kertoi aktiivivuosistaan, että kun hän oli lapsuudenkodissa yötä, hänen oli pakko laittaa vanhanajan herätyskello tikittämään, että tuli edes jotakin ääntä..)) Nyt saattaa jo olla toisin, kun ikää on tullut lisää.
    Minulle hiljaisuus on elinehto, on aina ollut, vaikka olenkin aina ollut ihmisistä kiinnostunut. Kai se keskitie: seuraa ja hiljaisuutta sopii useimmille meistä.
    Ja kirjoittelu, tännekin, oikeastaan sisältää nuo molemmat. Jonkinlainen etuoikeus tämäkin on, senhän toinen kirjoittaja jo tuolla totesikin...

    Hyvää vuoden 2023 ensimmäistä päivää !
    demeter1
  16. Aivan, Ano 9.52. Pitäisköhön taas laittaa sitaatti: "Olen aina ollut valmis oppimaan. En vain välitä tulla opetetuksi"..)) (Winston Churshill) ?

    Mutta ihan totta. Kyllä se oppiminen tai oppimattomuus on monesta asiasta kiinni ja esteet oppimiselle löytyvät yleensä sieltä korvien välistä, minkä nöyränä tunnustan.

    Toisaalta ylimielisyyteen ei kenelläkään pitäisi olla aihetta kun tiedetään, miten paljon meillä kaikilla on elämisen aikana kertynyttä tietotaitoa. Yhdellä yhtä, toisella toista.
  17. Voi kauhistus ! Näin siinä käy kun kopioi ja liittää ja tekee välillä ties mitä. Anteeksi nyt tämä sekoilu. Jättäkää huomiotta..))
  18. Aamupäivää ! Kyllä teki tiukkaa pysyä pystyssä eilisellä asiointireissulla. Tapani mukaan ahnehdin liikaa tapahtumia samalle päivälle. Onneksi bussi tuli apuun kun yritin taivaltaa kantamukseni tuon kahden kilsan matkan kotiin. Reppu ja laukku, 5-6 kiloa lisää painoa kannettavaksi.
    Kotiin tullessa sitten näin, että aura oli jättänyt huolto-osuudellenl ähes puolen metrin korkuisen lumivallin - painavaa suojalunta tietysti - ja niinpä uuvutin itseni lopullisesti. Esille otettu joulurekvisiitta odottaa nyt käsittelyä ja viimeiset joulutervehdykset myös. Yksi suruviestikin mahtui joukkoon.
    Yksi ohjelmaton päivä joulunviettoon nyt jäi ja esitin nuorille perheille tarjouksen "tulla käymään" ellei muuta ohjelmaa ole. Tarjoilu on sitten sitä, mitä pakastimesta löytyy. Onnettomasti pyörivä mikroni lakkasi pyörimästä joten uunin varassa sitten pitkälti ollaan.

    Uskon silti, että löydän riittävästi aikaa hiljentymiseen ja onhan meitä yksineläviä paljon, voi ottaa yhteyttä jos seuraa kaipaa. Ja mittava kirjapinokin odottaa lukijaansa. Viimeksi lainasin Pirkko Muikku-Wernerin kirjan "Ilkeilyn kahdet kasvot"..)) Ihan lisätäkseni ymmärrystäni tuon " ajan ilmiön" kohdalla..))

    Oikein hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille palstalaisille,
    demeter1
  19. Viisaasti puhut, Ano 00186. Itsetutkiskelu, itsetuntemus on verraton apu melkein missä ihmissuhteessa tahansa ja aidon vuorovaikutuksen edellytys. Näin ainakin itse koen.
  20. Kiva kuulla, Paloma. Kuten sanottu, oma mielialani ei ollut sopiva lukemiseen ja toisen
    kerran luettuani saatoin kyllä aavistella, että isompiakin teemoja putkahtaa jatkossa esille.
    Ja ajankuvaahan tuo alkukin peilasi hyvin - vaikka ei välttämättä omaa elämänpiiriäni..))

    Laitoin heti tilaukseen tuon Milka Hakkaraisen. Humoristinen ote ei mielestäni ole merkki pinnallisuudesta, pikemminkin älykkyydestä ja omavoimaisuuden puuttumisesta...
    21. 37 / 342
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt