demeter1

demeter1 profiilikuva
Joulu 2024
Liittynyt 11v sitten
0 aloitusta · 7642 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Hävitin jo yhden viestin brinkkala, mutta piti sanomani että La promesa on minustakin ollut aika puuduttava viime aikoina ja Manuel on melkoinen tuuliviiri, täysin tossun alla. Ja samoin epäilen Jimenan raskautta. Mitähän siitäkin vielä tulee..))

Liu Susirajaan täytyy varmasti tottua. Luulen, että minulle riittävät ne kuvat mitä on tuotu näytille telkkarista. Shokeeraavathan ne kun lihavuutta vastaan käydään taistelua vähän joka rintamalla. Ja harva meistä osaa katsoa pintaa syvemmälle.

Sama haave minulla, Ollut jo pari vuotta: päästä uimaan luonnonvesiin.
Jospa se vielä onnistuisi - ensi kesänä...
Kiitos Neeasa ! Nyt kyllä menivät kehut väärään osoitteeseen ! Tuolla ylempänä kirjoitin tulikivenkatkuisen kirjoituksen palautteena tällä nykyiselle "keskustelulle".
Sinä ja moni muu ystävällinen osaa asetella sanansa sopuisammin.
Pistetään kilpirauhasen piikkiin. Aiheuttaa kuulemma ärtyneisyyttäkin..))

Juuri tuollainen kuvaamasi "potkupyörä" tutullani on maalla. Kulkee kevyesti, liikkuu lumessakin. Eikä keikahda kumoon kuten rollaattori voi tehdä.

Kun joskus kerroit tuosta jalkahoidostasi minäkin vähän ryhdistäydyin. Onneksi minulla ei ole ollut paljon vaivaa jaloista. Pari kertaa jalkasieni, mutta ei känsiä eikä vaivaisenluuta, kuten niin monella jotka tuppasivat jalkansa muodinmukaisiin jalkineisiin - milloin niitä kapeita kenkiä nyt viimeksi olikin?
Niin hyvä me ! Sinnitellään..))
Ai nyt pistettiin jo liikkelle huutoäänestys, Ano 12.41. Minusta tuo on loukkaavaa, osoittaa sekä toisen kunnioituksen että tilannetajun puutetta.
Onko mahdotonta ymmärtää, että kaikki eivät täällä kilpaile - niin mistä? - vaan motiivi kirjoitamiselle on toinen, vaikka tuo minkä Sel-la mainitsi: mielen virkeyden ylläpito, tietynlainen seurallisuus ja kiinnostus toisia ihmisiä kohtaan ?

Minusta nykyisentapaisessa "spontaanissa" keskustelussa on vain yksi tavoite: tappaa aikaa, ottaa tilaa, laittaa pakka sekaisin, hauskuuttaa itseään, mahdollisesti huutosakkiakin.
Ja se on sitten "vilkasta keskustelua", vai ? Sitäkö 80+ väki tahtoo ?
Aika aikaa kutakin, Makriina. Oli minullakin pitkä paussi kun tauti oli pahimmillaan, en jaksanut lukea, keskittyminen ei riittänyt eikä intokaan.

Älä sinäkään säästele sanojasi..)) Aina kirjoituksissasi sisältöä on , ei koskaan tyhjää höttöä, ja kun aktiivisesti seuraat aikaasi niin osaat myös keskustella - et vain reagoida satunnaisesti ajan ilmiöihin kuten minulla ja monella muulla pakkaa olla...
Voi kaunistus ! En yhtään tajunnut, että viestistä tuli noin pitkä ! Sitä se viallinen kilpirauhanen teettää..))
Ellei lukeminen täällä olisi vapaaehtoista minut voisi nähdä aikavarkaana. Puolustuksena voisi tietysti nähdä, että kirjoitan nykyisin harvemmin kuin ennen.
Mikähän vuosi se olikaan (kun nauroin viimeksi) ? ..))

Ei vaineskaan. Nauran minä - tai oikeastaan naureskelen, paljonkin, itseksenikin ja itselleni.
Mutta ihan sydämen pohjasta nauramisesta taitaa olla kolmekymmentä vuotta !,,))
Omat viisikymmenvuotispäiväni olivat ratkihauskat - jäivät kyllä kaikkien mieleen.

"Itkijänainen" olin minäkin pitkään, mutta vanhana tunteet eivät ole yhtä herkässä vai onko sitä mieltänyt itsensä jonkinlaiseksi matriarkaksi, jonka tulee jättää tila muille surijoille ?
Liikutun kyllä edelleen helposti, enkä voi kuvitellakaan esim. pitäväni puhetta hautajaisissa kuten joskus nuorempana.

Muutenkin taidan olla niitä, jotka tuntevat paljon, mutta ilmaisevat vähän. Ehkä se on jonkinlaista korostunutta reviiritietoisuutta.
Aamupäivää ! Kiva kuulla, että olosi on jo parempi Sel-la. "Jotakin pientä" kai meille kaikille on aina tarjolla kun omaa oloamme tutkailemme. Päivät eivät ole veljeksiä, sanotaan.

Aika jännää, että uteliaisuus katsottiin ennen huonoksi luonteenpiirteeksi. Meidän naapurintäti maalla kertoi, että hänet annettiin kuusivuotiaana "pikkupiiaksi" naapuriin, koska oma äiti ei pystynyt hänestä huolehtimaan.
Hän sai lähdön tehtävästään, koska oli liian utelias !!!
Että lapsen tiedonhalu tulkittiin niin.
Tähän naapurintätiin pidin pitkään yhteyttä, oikeastaan enemmän kuin omat lapsensa.
Ja hänen jäämistöstään perin itselleni nahkasohvan, joka on minulla vieläkin käytössä.,))
Ennen (Ikeaa!) huonekalutkin kestivät.

Taidan minäkin olla aika "utelias"..)) Itse nimitän tuota ominaisuutta kiinnostukseksi (ihmisiin) ja tiedonhaluksi (asioihin) ja toivon todella, että nuo ominaisuudet voisin säilyttää.

Vaatimattomuudesta on täällä ollut monesti puhe eikä mielestäni aina myönteisessä hengessä. Itse olen tainnut imeä sen jo äidinmaidosta ja yleisestä kasvuilmapiiristä.
Itse en yhdistäisi sitä (huonoon) itsetuntoon vaan jonkinlaiseen realismiin, suhteellisuuden tajuun.
Vaikka osaisi jonkin asian hyvin, moni muukin osaa sen yhtä hyvin, ellei paremmin. Miksi siis tehdä siitä numeroa ? Mittailla, mahdollisesti myös kilpailla paremmuudesta.

En muista, että minullekaan olisi juuri tullut takkiin omasta avoimuudestani. Liitän sen ehkä tuohon vaatimattomuuteen, miksi joku hyökkäisi minua vastaan kun ollaan tasavertaisia ?
Yleensä ollaan, ei tietenkään aina, jos joku sittenkin tahtoisi osoittaa paremmuuttaan lyttäämällä, mitätöimällä tai leimaamalla se on enempi hänen pulmansa.

Jaa. Jospa jättäisin itsetilityksen tähän. Onhan täällä joku vakuuttanut, etten ole "kiinnostava" ja väittänyt että kuvittelen olevani..))

Kaunis päivä saatiin tänne. Onneksi pieni lenkki tulee tehdyksi tuon kauppareissun vuoksi.
Hyvää sunnuntaipäivää kaikille !
demeter1
Joko taas ? (maailmanloppu on tulossa). Eivätkös Jehovan todistajat ole uhanneet sillä vuosikausia - vuosikin lienee mainittu joskus ?
Minulla on hyllyssäni vain yksi aihetta käsittelevä kirja - Raamatun lisäksi - Charles Berlitz: Maailmanloppu 1999. Se kirja sai mielestäni yllättävän vähän huomiota ollakseen vakavasti otettava, tieteellisiin tutkimuksiin perustuva teos. Ainakin itse sitä sellaisena pidin.

Ville-Juhani Sutisen kaikki teokset ansaitsevat kyllä huomiota ja ovat sitä saaneetkin.
Kaikkia olen silmäilyt, lukemaan en ole "ehtinyt" mutta listalla ovat.

Itse olen jo pitkään tyytynyt ajattelemaan aiheesta Eero Paloheimon tapaan: "maailmanloppu ei ole tulossa, se on menossa".

Samaan näyttää Ville-Juhani Sutinenkin päätyvän tuon kirja-arvostelun perusteella.
Aivan, Hurskainen, uskon, että hyvän "maan äidin" uuden presidentin puolisosta saamme. Brinkkalakin oli häntä "seuraillut" ja varsin kelvolliseksi todennut..))
Luonnollinen, avoin, läsnäoleva...
Pidähän sinäkin puolesi pankkien kanssa. Ennen olivat mielin kielin, vakuuttivat että pankissa meillä on aina ystävä. Sitten rupesivat valittamaan että tuodaan hiekkaa pankin lattialle ja nyt ovat linnoittautuneet omaan bunkkeriinsa niin, että vain luvan perästä sinne saa mennä..))
Pitäsköhän siirtää ne vähät talletukset sinne sukanvarteen..))

Sellainen pulma tässä alkaa olla, että klapitkin vähenevät uhkaavasti näillä pakkasilla. Vain sitä pihkapuuta on minullakin jäljellä.
Jospa tämä uusi presidentti kertoisi, mistä hän on klapivihjeensä saanut, kun 22 eurolla
uskoo kuution koivuklapeja saavansa. Haavisto sai sen lahjaksi kun arvioi hinnaksi 400 euroa..))
Onneksi minulla on kohta oman pihan koivuja poltettavaksi...
Hyvää pakkastalven jatkoa sinne,
demeter1
Hyvää ystävänpäivää minultakin kaikille - jään ja lumen keskeltä !
Onneksi ystävyys lämmittää, ei tarvitse sentään vilusta kärsiä..))
Heh, laittamaton kommentti taas, Makriina..)) Juuri ajattelin samaa: toivottavasti presidentti pysyy erossa tuosta maantavasta, minkä mukaan jokainen pitää kiinni vain omasta toimenkuvasta...
Vähän samaan sarjaan luen tuon kiukuttelun siitä kun oma ehdokas ei tullut valituksi.
Ainakin somessa tuota pettymystä varmasti puidaan pitkään.

AamuTV:ssä Sami Borg katsoi että uuden presidentin kompastuskiveksi voi muodostua hänen spontaani luonteensa, dynaamisuutensa ja siihen usein liitetty kärsimättömyys.
Stubb ei ollut minun suosikkini, mutta ei ollut Niinistökään alkuun, hänestä kasvoi sellainen, koko kansan presidentti. Samaan pyrkii käsittääkseni myös Stubb. Paljon hän lupaa, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Kansakuntana voimme mielestäni kaikki saada nostetta siitä, että ehdokkaat käyttäytyivät "presidentillisesti", antoivat meille hyvän yhteistyön mallin mikä todennäköisesti nähdään ja tunnistetaan myös maailmalla. Kun meille edelleen on tärkeätä "mitä muut meistä ajattelevat"..))

Presidentin puoliso vaikuttaa myös sympaattiselta ja osaa mielestäni suomea riittävän hyvin selviytyäkseen vaativasta tehtävästään.
demeter1
Aivan, Ano 16.57. On vähän hirtehisesti todettu, että keskinkertaisuus suojelee mielenterveyden häiriöiltä, nerot ovat vaaravyöhykkeessä.

Tuo Liukkosen kohtalo nosti hetkeksi pintaan keskustelun mielenterveyspalvelujen huonosta saatavuudesta, samoin kävi kun Anna-Leena Härkösen sisar teki itsemurhan. Julkinen tieto, josta Härkönen kirjoitti kirjan "Loppuukäsitelty" ja antoi myös telkkariin haastattelun.

Eli tiedetään ja yritetään puuttua, mutta tuntuu, että apua ei silti saa kun sitä kipeimmin tarvitaan.
demeter1
Aina tulee lämmin mieli kun näitä lapsuuden muistoja jaetaan. Lapsenlapsetkin niitä kuuntelevat ja ikätovereiden - ja sisarusten - kanssa niiden jakamisesta on tullut viihdyttävää sisältöä yhteisiin tapaamisiin.
Kun joku muistaa sellaista mitä ei itse muista on kuin lahjan saisi. Vanhemmistakin voi rakentaa erilaista kuvaa kun kuulee, miten muut heidät muistavat.

Äidit olivat tosiaan lujilla, sen näki ja tajusi jo lapsena. Moninaisia taitoja heiltä vaadittiin ja joskus ihmettelee kun nykyäidit kaikkine tukipalveluineen näkevät osansa raskaana.
Oma äitini selvisi kuuden lapsen kanssa enkä muista hänen koskaan valittaneen osaansa.

Toisaalta lapset osallistuivat jo varhain kodin töihin, äiti kertoi, että isosiskoni kutoi kuusivuotiaasta lähtien koko perheelle sukat ja jatkoi tuota käsityöperinnettä hän koko elämänsä ajan. Minulla on hänen neuleitaan vieläkin käytössä.

Kun itse olin nuorin, minun osallsitumiseni oli paljon vähäisempää ja varmasti minusta senkin vuoksi tuli muita taitamattomampi käytännön töissä.
Onneksi vanhemmat ymmärsivät ja hyväksyivät laatuni, sisarukset eivät niinkään. Paljon sain kuulla kiusoittelua ja pilkkaa "vähälahjaisuudestani"..)) Kun se oli todettavissa myös koulutyössä on helppo ymmärtää mistä minun epävarmuuteni ja elinikäinen itse-epäilyni on lähtöisin..))

Toisaalta katson, että monessa yhteydessä kehutut "sosiaaliset taitoni" ovat lähtöisin samalta sylttytehtaalta. Kaikella on puolensa ja puolensa ja naiivisti uskon, että ihminen kasvaa juuri siksi millaiseksi hän on tarkoitettu ja millaisena hän parhaiten palvelee isompaa kokonaisuutta.
Taas tämä sivusto tökkii, viesti ei välttämättä tallennu eikä lähde liikkeelle. Tuolla kirjaketjussa meni pari tuntia ennenkuin sain viestin liikenteeseen.
demeter1
Mukava kuulla, Neeasa, että meitä on paljon..)) Kuulemma ei saisi onnitella etukäteen, mutta teen sen silti..)) Virtuaalinen kukkakimppu sinulle !
Meidän suvussa on sellainenkin erikoisuus, että veljentyttö syntyi 29. helmikuuta. Tänä vuonna on syntymäpäivä vaihteeksi...
Varmasti ne, jotka syntyivät sodan aikana, syntyivät erilaiseen Suomeen kuin itse (1944) synnyin. Siksi voi olla aiheellista nähdä tuo ero. "Me" olimme tietysti saamapuolella vaikka sodalla pitkä varjo olikin.
Alempana olevassa kirjoituksessa meidät nähtiin kyllä osallisina hyvinvointivaltion rakentamisessa, Ano 21.02.
Tällä hetkellä taidamme jo kaikki olla "me" - 80+ ja eroja ilmenee vain muistellessa.
demeter1
Kiva kun teit tuon aloituksen, Eliaana. Niin hyvin se on määritelty ettei siihen juuri ole lisättävää ja ilahduttavaa on tosiaan se, että se on potentiaalinen voimavara meille kaikille.
"Tunne, aavistus, vaisto" niitä meillä on kaikilla ja melkein pahalta tuntuu, kun tällaisena rationaalisen ajattelun aikakautena se on jäänyt vähälle huomiolle.
Tai sitten siitä on tullut eikoisuuden tavoittelun tai vastuun väistämisen väline "kun mun tunne pistää vastaan" kun pitäisi ryhtyä johonkin epämiellyttävään työhön..))
Intuitio ei silloin ole renki vaan isäntä..))
Tietysti tämä on harvinaista ja/tai ohimenevää innostuneisuutta ja tuskin koskee enää meidän ikäisiä. Meillä on jo otollinen tilaisuus käyttää intuitiota ja luultavasti
käytämmekin sitä, ehkä tietämättämme.
Todella koskettava elokuva minustakin, aina katselen kun se tulee ohjelmistoon.

Tietysti aina ei mennyt noin: että lapseen kiinnyttiin, kohdeltiin kuin omana.

Lankoni oli sotalapsena, Skånessa hänkin, ja vielä vanhana miehenä hän muisteli sijoitusperheettään. Yhdeksänvuotiaana joutui jäämään kotimieheksi karjan vuoksi kun isäntäväki lähti kyläilemään. Kun tienasi "omaa rahaa" käpyjen keruulla ne piti luovuttaa isäntäväelle. Itku tulee tuostakin kohtelusta ja kyllä se jäljen jätti.
Työn tekemisen kuitenkin oppi ja siitä tuli se luottamus, mikä teki jatkon mahdolliseksi.
Niin, Ano 16.29, aina voi kysyä "ketkä me" ja yleensähän puhumme heistä, jotka tunnemme, vaikka omista läheisistä ja heidän ponnisteluistaan. Niitä olemme todistaneet ja niitä arvostamme. Näin ainakin minulla.
Täälläkin näitä tarinoita on kerrottu, eikä ole syytä epäillä niiden totuusarvoa.

Olisi ihan kiva kuulla, miten olet itse muuttanut ajatteluasi tuolta osin. Ihan vilpittömästi kysyn. Itse olen nähnyt vain työntekoa ilman perinteistä vapaa-aikaa, sodanjälkeistä niukkuutta, yhteisvastuuta - osallisuutta myös perheen ulkopuolisten elämään.
Ja tämä kaikki "omaan piikkiin". Sosiaaliturva oli puutteellinen, terveydenhuolto ei ollut verovaroin tuettua eikä kouluttautuminen ollut ilmaista.
Ilmaisit nyt ajatuksiani selkeämmin ja paremmin kuin itse osasin, Eliaana..))
Olisi pitänyt lukea viestisi ensin.

Mutta tuota hain minäkin, ihmisen eri olemuspuolien pohjalta tehtyä tulkintaa.
Tiedemies ja taiteilija - tai tavis - eivät välttämättä puhu samaa kieltä.

Yhtä useammin törmää tuohon sanoittamisen vaikeuteen ja yhä useammin joudun itse etsimään likiarvoa, kun en täsmällistä ilmaisua löydä. "Sana on sormi, joka osoittaa kuuta, mutta sormi ei ole kuu" (Idän viisautta)...
Taisin ilmaista itseäni huonosti, Ano 19.01. Ei ollut tarkoitus asettaa tieteen merkitystä kyseenalaiseksi, sen saavutuksista saamme nauttia joka päivä, minäkin.

Jos jotakin, niin tahdoin kritisoida sen lanseeraama maailmankuva joka on sittenkin aika rajoittunut - yksiselitteinen: totta on se, minkä tiede on vahvistanut. Kuitenkin tuo maailmankuva elää, korjaa itse itseään kaiken aikaa.
Me tavikset - tai ainakaan minä - en tuota kehitystä pysty seuraamaan. Siksi avuksi on tarjolla myös kokemus-, elämys- ja miksei myös uskomustietoa. Niistä kai muodostuu intuitiivinen, hiljainen tieto, jonka merkitys on tunnustettukin monissa yhtetyksissä.
Se voi mielestäni palvella meitä monilla elämänalueilla, ehkä jopa paremmin kuin lokeroitunut ja monesti norsunluutorneissa elävä tiede.
demeter1
37 / 383
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt